Erään opettajan mielipide loppuvuoden lapsista.

Mun mielestäni tässä on erikoista se, että loppuvuoden lasten vanhempiin näytetään suhtautuvan jotenkin syyllistävästi. Miten se auttaa lasten tilanteeessa?

Tyttäreni on syntynyt tammikuussa ja poikani joulukuussa. Allekirjoitan ihan täysin tuon toteamuksen koulukypsyydestä. Olisin toivonut, että poikani aloittaa koulun vuotta myöhemmin, mutta se ei jostain syystä onnistunut...

Ei onnistunut meilläkään, eikä kaverillani, joka näki vähän enemmänkin vaivaa asian eteen.

Sitten opet syyllistää vanhempia

No ei se aina ihan näin mene. Meidän tyttö on syntynyt joulukuussa, osasi lukea, kirjoittaa ja vähän laskeakin kouluun mennessä. Ei ole ollut mitään ongelmia koulun eikä käytöksen kanssa. Tammikuussa syntynyt luokkakaverinsa sen sijaan kävi pari ekaa vuotta tukiopetuksessa, oli ainakin lukemisen kanssa ongelmia. Ja tytöillä ikäeroa paria viikkoa vajaa vuosi.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 09:54"]

Eipä ole häävi opettaja. Meillä loppuvuoden tyttö, joka on sekä kooltaan (pitkä tyttö) että oppimiskyvyltään/kehitykseltään ihan sitä alkuvuoden tasoa. Ei varmasti eroa mitenkään tammikuussa syntyneistä. Sen sijaan tää ap:n mainitsema opettaja taitaa olla kehityksestään vielä ikäisiään jäljessä kun ei ymmärrä, että aina se ikä ei kerro kaikkea. Jokainen kehittyy omaa tahtiaan, toiset nopeammin, toiset hitaammin.

[/quote]

Sama meillä. Tyttö syntyi 30.12. ja pärjää koulussa loistavasti. Ei mitään murhetta koulun suhteen. Lisäksi on vielä pitempikin kuin monet luokkatoverinsa. Mutta kaikkihan on yksilöllistä.

Taitaa olla opettajan esikoinen kyseessä.

Ja, kokeneelle ja kyvykkäälle opettajalle ei ole mikään ongelma se että lapsia tuppaa syntymään kaikkina vuodenaikoina.

Oppimisen tai kehityksen ongelmat johtuvat jostain aivan muusta kuin siitä missä kuussa on sattunut syntymään, jos nyt joku ei tätä vielä tiennyt.

Alkuvuodesta syntyneistä tulee todennäköisimmin jääkiekkoilijoita. Siksi meidän lapset on tehty loppuvuodesta.

Saku koivu on syntynyt marraskuussa...

Ja Teemu Selänne heinäkuussa..

Kyllä minä ainakin olin aika reppana kun koulun aloitin, joulukuun lopussa syntyneenä, minut pelasti pikkukoulu ja pieni luokka jossa toisetkin olivat loppuvuoden lapsia.

Tosin tuohon aikaan ei oltu keksitty eskaria tai muutakaan pehmeää laskua, kotoa äidin helmoista suoraan penkkiin hiljaa istumaan neljäksi-viideksi tunniksi, en tiedä olisiko vuosi kotona auttanut, aina kyllä koulussa koin että olin vähän kypsymätön, varsinkin kun 3lk jälkeen siirryin isompaan kouluun ja luokkaan.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 10:51"]

Kyllä minä ainakin olin aika reppana kun koulun aloitin, joulukuun lopussa syntyneenä, minut pelasti pikkukoulu ja pieni luokka jossa toisetkin olivat loppuvuoden lapsia.

Tosin tuohon aikaan ei oltu keksitty eskaria tai muutakaan pehmeää laskua, kotoa äidin helmoista suoraan penkkiin hiljaa istumaan neljäksi-viideksi tunniksi, en tiedä olisiko vuosi kotona auttanut, aina kyllä koulussa koin että olin vähän kypsymätön, varsinkin kun 3lk jälkeen siirryin isompaan kouluun ja luokkaan.

[/quote]

Lisään vielä että koulussa pärjäsin kyllä hyvin, kiltti tyttö kun olin.

Hyvin yksilökohtaista. Meillä on perheessa marraskuussa syntynyt poika, joka kehittyi hitaasti, ja tarvitsi jatko-opintojaan varten kymppiluokan käymisen (mikä sitten auttoikin, ja lukio-opinnot sujuvat hyvin).

Sitten meillä on maaliskuussa syntynyt poika, jonka koulunaloitusta aikaistettiin aikoinaan mm. päiväkodin aloitteesta, ja joka edelleen lukiossa pärjää joka osa-alueella (ei vain opinnoissa) vähintään yhtä hyvin kuin opiskelukaverinsa (joista osa voi olla siis kaksikin vuotta vanhempia kuin hän).

Joten ap, ei kannata murehtia jonkun yksittäisen mielipidettä asiasta. Hän voi olla oikeassa joidenkin lasten kohdalla, toisten kohdalla taas totaalisen väärässä. Toivottavasti hän ei kuitenkaan sorru ennakko-odotuksiin kenenkään kohdalla vaan hyväksyy jokaisen oppilaan sellaisena kuin hän on.

Kumma kyllä molemmat tyttöni ovat luokkansa parhaita oppilaita, vaikka ovatkin molemmat loppuvuodesta syntyneet. Ovat molemmat osanneet lukea jo 4-5-vuotiaina, ja muutenkin ovat erittäin fiksuja tyttöjä. Ope sanoi vanhemmastai, että ei ole parinkymmenen opettajavuotensa aikana tavannut näin erityisen hyvin koulussa kaikella lailla pärjäävää, fiksua lasta, joka on niin "ajan tasalla" koko ajan.

Kyllä, olen lapsistani tosi ylpeä. Ja ajatella, ollaan vielä avioeroperhe, kaiken lisäksi.

Kyllä varsinkin poikalapsista huomaa, onko loppuvuoden lapsia. Onhan se selvää, että  koululaisten ikäisissä kalenterivuosi on huiman pitkä aika. Siitä ei kannata ottaa itseensä.