Tunnetteko supervanhuksia? Jotka käyvät marjassa, siivoavat kotinsa itse, leipovat, hoitavat sairasta puolisoaan, ajavat pyörällä jne.

Kyllä 92- vuotiaan omaishoitajan.ei kyllä käy matkassa .uutta on omaishoitaja.Ajaa vielä autoakin.💖

Ei käy marjassa

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. 76-vuotiaan. Pyöräilee helposti satakin kilometriä, asuuu kotonaan ja muutenkin erittäin terve. :)

Höpö höpö. Kukaan 76 vuotias ei polje helposti 100km jos ei sitten ole entinen ammattipyöräilijä tai edelleen aktiivinen veteraani ammattilainen. Näitä juttuja kuulee jatkuvasti kun jotkut vanhat äijät sanoo nuoremmilleen tyyliin "kyllä silloin kun minä olin nuori ajettiin 500km päivässä ja nytkin ajan vielä 100km"

Mummoni, 10v sitten (silloin 64v) oli omaishoitaja miehelleen kuolemaan saakka. Samalla oli mukana kunnallispolitiikassa, pyöräili vähintään 20km päivässä (kesät talvet vaikka omisti ajokortin), marjasti ja kaiken lisäksi kävi navetassa aamuin illoin 2h (keväisin myös perunan laitto ja syksyllä nosto) poikansa apuna. Pyöritti eläkeläisten bingoa joka sunnuntai ja osallistui urheiluseuran talkoihin (piti kahvilaa, paistoi makkaraa jne.)

Edelleen tekee noita kaikkia 74-vuotiaana poikkeuksena, ettei toimi omaishoitajana. Jättäytyi nyt pois kunnallispolitiikasta yli 30 vuoden jälkeen.

Olen aina sanonut, että mummomme on teräsmummo. Eikä vauhti näytä hidastuvan vieläkään. 

Tottakai noita on vaikka kuinka, mutta en pidä supervanhuksina. Jos sairaudet rajoittaa elämää,se ei ole huonommuutta. Moni myös luonnostaan nauttii alunperinkin enemmän vaikka lukemisesta ja käsitöistä, kun taas toiset kaipaa toimintaa.

Oma mummoni, kuoli lopulta kesken sulkapallopelin. Lähti ihan saappaat jalassa, juuri niin kuin aina tahtoi. Oli kuollessaan 98-vuotias. Ehti jäädä eläessään kolmesti leskeksikin. En ole koskaan tavannut yhtä energistä ihmistä. Ja kaiken lisäksi hän oli vielä tosi hyvä ihminen, jota jäi kaipaamaan liuta lapsia ja lapsenlapsia ja näiden lapsia ja ystäviä myös.

Meillä on sukulaismies, jonka ikä minun pitäisi tarkistaa. Mutta käsittääkseni hän on noin 77-vuotias.

Hän harrastaa _mäkihyppyä_ (!). Veteraanikisoissa käy kilpailemassa.

Terveiset vaan kaikille, jotka hänet tunnistavat!

Minun vaarini, 86 vuotta. Viettää puolet vuodesta mökillä ilman juoksevaa vettä. Tekee puut, hoitaa tontin ja käy lähes päivittäin kalassa. Ui, tai no "ui", kun järvi on sula. Polkee joka toinen päivä viiden kilometrin päähän ruokakauppaan.

Marjastaa ja sienestää.

Äitinsä eli 96-vuotiaaksi. Asui loppuun asti yksin ilman juoksevaa vettä. Kalasti, piti kanoja ja teki lumityötkin loppuun asti. Syöpä lopulta vei, ehti viikon olla saattohoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän ole yksiselitteistä vastausta, ikärajaa on hankala määrittää. Mun äiti on 82 ja asuu yksin omakotitalossa, tekee pihatyöt, hoitaa ruoanlaiton. Sen puolesta on supervanhus hyvinkin.

Töiden puolesta tiedän 93 v herrasmiehen, joka asuu myös yksin ja hoitaa asiansa ja olemukseltaan on ehkä n 75 vuotiaan oloinen.

Ajatus terävä kuin partaveitsi.

Tiedän myös kääntöpuolen 67-75 vuotiaita jotka joko ei pärjää yksin tai pärjää nipun napin, eivät koskaan päädy supervanhukseksi.

Niinpä. Mun molemmat mummoni kuolivat sairauksiinsa ennen kuin ehtivät täyttää 60 vuotta. Mun suvussa naiset ovat lähteneet suht aikaisin. Siksi minusta nykyään joskus näyttää siltä, että enemmän kerrotaan niistä, jotka elävät tavallista elämää vielä yli 8-kymppisinä.

Vierailija kirjoitti:

Minun mummolla ei ole sairasta puolisoa, muuten kyllä tekee tuon kaiken. Ikää on marraskuussa 69v.

69-vuotias on vasta eläkkeelle jäänyt. Jokaisen normaalin ihmisen pitäisi jaksaa tuon verran 69-vuotiaana. Ei siis täytä "supervanhuksen" kriteerejä. Odotin, että täällä haetaan vähintään 85-vuotiasta.

Mummini asui 92-vuotiaaksi yksin puilla lämmitettävässä omakotitalossa, laittoi itse ruokansa ja viljeli perunat. Ikävä kyllä kaatui ja mursi lonkkansa ja joutui sitä kautta palvelutaloon menehtyen siellä muutaman vuoden sisällä- Äitini taas on hänen vastakohtansa, ikävä kyllä. Tuntuu, ettei osaa edes roskia viedä ilman apua. Valittaa ja haukkuu muita joka päivä.

No oma mummoni on nyt 74 vuotias ja virtaa riittää paljonkin

Tosi hyvässä kunnossa esim kävimme juoksulenkillä eilen ja siellä hän vaan meni ja juoksi noin 6,5 km

Omat vanhemmat ovat kyllä todella aktiivisia.

1941 ja 1944 syntyneet. Mielestäni kyse on siitä, että jos he lopettavat kaikki päivä rutiinit ja työt, heidän kuntonsa romahtaisi nopeasti ja eivät voisi asua enää itsenäisesti omakotitalossa.

Puuhailu pitää myös järjissään.

Onnistuneet terveydenhuollon toimenpiteet edesauttaneet myös hyvinvointia ja oma vastuu esimerkiksi ruokavalion tarkkailu.

Sukulaisista melko moni 80+ käy marjassa, hiihtää, pyöräilee, autoilee, käy jumpassa ja joogassa jne.

Eläkeläiset joutuvat ostamaan kodin siivouksen, jos eivät itse siivoa tai jos ei ole omaisia, jotka siivoaa. 82-vuotias tätini siivoaa vielä itse, kun ei halua maksaa palveluista.

Mutsi on 78 ja käy Lapissa vaeltamassa. Poimii tietysti itse kaikki marjat+sienet,  ja uskaltaa taas rokottamisten jälkeen käydä salilla.

Kyylä tunnen vanhuksia , jotka olivat supervanhuksia ap:n tarkoittamalla tavalla, mutta sitten toiseen 81v iski syöpä 3 vuotta sitten ja nyt on tosi huonossa kunnossa. Toinen saman ikäinen sairastui Parkinsonin tauliin ja on lähes liikuntakyvyttämäksi mennyt kahdessa vuodessa.

Niin se muuttuu.

Äitini on 79 vuotias yrittäjä ja on joka päivä yhdeksästä viiteen fyysisesti rankassa työssä. Suuri osa päivästä seisoen tai kävellen ja tavaroita kannellen. Kuulemma lopettaa sitten, kun jalat eivät enää kanna.

Vierailija kirjoitti:

Anoppini 79v. juoksee kahdesti viikossa aamulenkillä ulkokuntosalille 5km, minkä jälkeen ui luonnonvedessä. Niinä päivinä kun ei juokse, kävelee 10-15km. Talvisin hiihtää, luistelee ja uimahalli 3x/viikko. Joogaa, jumppaa, pyöräilee, kiipeilee, hulahulaa jne. Talossa tulisijat, hakkaa halot itse.

Lukee sanomalehdet neljällä kielellä joka päivä. Kirjoja menee 2-5 viikossa. Suosittelee ja lainaa minulle uutuuksia, joista en ole ehtinyt kuullakaan. Osallistuu mielenosoituksiin, yleisöluennoille, avoimen yliopiston kursseille, harrastaa itseään kiinnostavien aiheiden väitöstilaisuuksissa käyntiä. Soittaa pianoa ja kirjoittaa. Opettaa vapaaehtoisena suomea pakolaisille ja tekee juristin hommia pro bono kansalaisjärjestöille. Koronan myötä alkoi keräämään nettituttuja ympäri maailman.

Marjastaa ja sienestää, leipoo omasta taikinajuuresta leivät. Ompelee ja korjaa vaatteita. Ostaa nettikirppiksiltä kledjuja, jotka tuunaa ja antaa eteenpäin lahjaksi. Osaa yrttilääkintää ja akupunktiota, hoitaa ystäviään. Käynnisti toisen lapsemme synnytyksen akupainelulla. Toimi siskonsa kotiapuna 3 vuotta, ja lopussa omaishoitajana. Teki siskon uurnan itse ja opetteli hautajaisiin Chopinin pianokonserton.

Hoitaa neljää lastenlastaan joka viikko, usein yöpyy veljeni luona vanhempien yövuorojen ajan. Meidän isompia muksuja vie taidenäyttelyihin, päivävaelluksille, skeittaamaan, tutustumaan uusiin ruokakulttuureihin jne. Tällä hetkellä puhuu ranskaa vanhimman kanssa, jotta tämä oppisi paremmin.

Tapailee kahta itseään nuorempaa miestä, ilmeisesti vain seksin tähden koska me emme tapaa heitä ikinä. Näyttää 10 vuotta ikäistään nuoremmalta, hiukset ovat paremmassa kunnossa kuin minulla.

On sanonut elämänsä kunnolla vasta alkaneen kun erosi miehestään jäätyään eläkkeelle. Pitää elinvoimansa salaisuutena ruusunmarjateen juontia ja aktiivista radion kuuntelua 😀

No ne nuoremmat miehet varmaan kanssa omalta osaltaan auttaa pysymään aktiivisena. Ja että on kiinnostavaa tekemistä muutakin. Laiskuus ja mielenkiinnottomuus sairastuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Minun mummolla ei ole sairasta puolisoa, muuten kyllä tekee tuon kaiken. Ikää on marraskuussa 69v.

Ööö. 68-vuotias vanhus?

Tuohan on vielä ihan työssäkäynti-ikä.

Jotain yli 80 alkaa olla vanhuusiässä.