Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yliopiston käyminen ei enää takaa naisten luokkanousua kuin harvoilla aloilla
25.08.2020 |
Toisen ketjun innoittamana.
Ennen yliopiston käyminen takasi luokkanousun. Nykyään ei. Monet ovat huonopalkkaisissa töissä, osa ihan kortistossa.
Luokkanousu tapahtuu oikeastaan vain niillä hyväpalkkaisilla ja arvostetuilla aloilla oikiksen, lääkiksen ja tekniikan yliopistotutkintojen kautta. Nämä muut peruspalkkaiset ammatit ovat nykyään sitä harmaata massaa eikä arvosteta kuten ennen. Joskus aikoinaan jopa valkolakkia arvostettiin. Se on tätä nykyä nollan arvoinen.
Kommentit (486)
Vierailija kirjoitti:
Talouselämän mielestä kouluttautumisen tarkoitus on vain palvella talouselämää ja kouluttaa yksikätisiä juntteja. Suomen sivistyneistön mielestä kouluttamisen ja opiskelun tarkoitus on tuottaa omilla aivoillaan ajattelevia, luovia ihmisiä, jotka tekevät yliopistoissa tutkimusta, jolla ei välttämättä on lyhyellä tähtäyksellä diskonttausarvoa. Itse tieto ja tietäminen on arvokasta. Kielitaitoinen ja kulttuuria tunteva humanisti voi olla paljon arvokkaampi resurssi kuin teknokraatti, joka pilaa yrityssuhteet vaikkapa kauko-Idän yrityksiin.
Kyllä minä arvostan kouluttautumista, vaikka se ei ole suoraan myytävissä markkinoilla kovaan hintaan. Paljon mieluummin olen fiksun ihmisen ystävä kuin tollon, joka ei osaa arvostaa mitään, mitä ei itse osaa.
Koulutus on pienen maan ainoa valttikortti.
Koulutuksella on myös yhteiskuntapoliittinen eli työvoimapoliittinen funktio - johonkinhan on ne nuoret työnnettävä kun töitä ei kaikille ole. Sen vuoksi Suomessa on "normi" kouluttautua maisteriksi asti, vaikka työelämässä riittäisi vallan hyvin kanditasoinen tutkinto. Se, että luulee koulutuksen lisäävän automaattisesti fiksuutta ja kouluttamattomuuden olevan yhtä kuin tolloutta on myös tietynlainen opittu mantra eli LUULLAAN, että tässä sitä nyt ajatellaan ihan omilla aivoilla. NOT. Suurin osa ajattelee just niinkuin on opetettu. Ajattelu nimittäin vaatii aikaa ja ponnisteluja ja paneutumista - se vaatii itsensä haastamista ja omien ennakkokäsitysten pois heittämistä ja harva ihminen on valmis sen kaltaiseen aherrukseen. Sitä paitsi, tieto lisää tuskaa. On kivempi vaan siellä omassa kuplassa ylimielisenä katsella tolloja alaspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
Pojan luokalla professorin lapsi. Niin tavis kuin olla voi. Äiti on vielä tuo proffa. Äiti kulkee töihin bussilla. Onko poikkeus?
Ehkä et näe niitä eroja, koska itseltäsi puuttuvat siihen edellytykset: et tunne koodistoa.
Tunteeko kukaan muu koodistoa kuin Matti Klinge ja Laura Kolbe? ;)
En tarkoita mitään tuollaista hifistelyjuttua, vaan arkipäiväisempiä asioita, jotka tekee "oikein" jos on tietty tausta. Itse en huomannut yliopistossa kuin vasta parin vuoden kuluttua, että minulla oli puutteita siinä suhteessa, ja varmaan vieläkin. Mutta näköjään sinusta asia ei ansaitse vakavaa keskustelua vaan pelkkää ilkkumista, joten antaa olla.
Ja mikähän sinutkin pakottaa tuntemaan omat lähtökohtasi jotenkin puutteellisiksi verrattuna joihinkin sivistyspaikoilla muotoutuneisiin lähtökohtiin? Sanoisin sivistymätöntä itsensä alentamista. Vai haluatko sääty-yhteiskunnan takaisin? Yliopistossa pitäisi ensisijaisesti älyllisillä kyvyillä olla merkitystä, vaikka ehkä jotkut haluaisi erottautua muilla "ansioilla".
Se on tämä tämän päivän "Minut pitää hyväksyä tällaisena kuin olen" -ajattelu, jota vielä pari vuosikymmentä sitten ei ollut. Ajateltiin, että koulutuksen kautta sivistytään ja omaksutaan jotenkin sivistyneet käytöstavat. Nykyisin kaikki räänsyöjät haluavat tulla omana itsenään arvostetuiksi ja eihän hei muu kuin miten osaa laskea merkkaa. No, se ei silti ole universaalisti sivityneisyydeksi laskettua se räänsyönti tai mukaan rahvaanomainen käytös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!
Eli Oisko jotain lähdettä?
80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.
Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.
Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?
Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.
Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita.
Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.
Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta
kattomiehestä? Entä opettajasta,
Heidän burnouteistaan huolimatta nuo miehet tekee taatusti raskaampaa päivää. Eikä perinteisesti valittele töistään. Onhan tunnettua että burnoutin syy on hiukan väärin ymmärretty työtyyli suhteessa kykyihin. Luultavasti kaikki muut tekee ihan eri luokassa raskaampaa päivää kuin itsenäistä asiantuntijatyötä tekevät naiset. Ja muuthan ei voi olla oman työnsä asiantuntijoita kuin läppärin ja latteautomaatin väliä kipittävä korkeasti koulutettu asiantuntijanainen.
Oikea työ on hikeä ja kipeitä lihaksia. Se, että kertoo vauvaa odottavalle äidille, että tämän vauva on vammainen, on helppoa ja siistiä, josta ei voi valittaa työn raskautena. Tai kuolevan hoitaminen tai vauvan hakeminen sijoitukseen huumevanhemmilta. Ei tule hiki, ei voi olla raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
Pojan luokalla professorin lapsi. Niin tavis kuin olla voi. Äiti on vielä tuo proffa. Äiti kulkee töihin bussilla. Onko poikkeus?
Ehkä et näe niitä eroja, koska itseltäsi puuttuvat siihen edellytykset: et tunne koodistoa.
Jos hän tuntee ilmastonmuutoksen. Kulutusjuhlat ja vauraan luokan.
Miten tämä homma siis toimii käytännössä? Erno Paasilinna ja Väinö Linna eivät ainakaan käyneet mitään pidempiä kouluja, mutta olivat varmasti sivistyneempiä kuin yksikään mamma-palstalainen.
Mistä se voi johtua? Erno Paasilinnan sanonta ''Itseoppinut on ainoa oppinut, muut ovat opetettuja'' on varsinkin monella ns. ''sivistys-allalla'' hyvin pätevä, ei oppikirjojen papukaijamainen toistaminen tee kenestäkään hullua hurskaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä homma siis toimii käytännössä? Erno Paasilinna ja Väinö Linna eivät ainakaan käyneet mitään pidempiä kouluja, mutta olivat varmasti sivistyneempiä kuin yksikään mamma-palstalainen.
Mistä se voi johtua? Erno Paasilinnan sanonta ''Itseoppinut on ainoa oppinut, muut ovat opetettuja'' on varsinkin monella ns. ''sivistys-allalla'' hyvin pätevä, ei oppikirjojen papukaijamainen toistaminen tee kenestäkään hullua hurskaampaa.
Älykäs ja taitava on aina sivistyneempi kuin tyhmä ja koulutettu. Jos edes vähän yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!
Eli Oisko jotain lähdettä?
80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.
Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.
Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?
Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.
Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita.
Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.
Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta
kattomiehestä? Entä opettajasta,
Heidän burnouteistaan huolimatta nuo miehet tekee taatusti raskaampaa päivää. Eikä perinteisesti valittele töistään. Onhan tunnettua että burnoutin syy on hiukan väärin ymmärretty työtyyli suhteessa kykyihin. Luultavasti kaikki muut tekee ihan eri luokassa raskaampaa päivää kuin itsenäistä asiantuntijatyötä tekevät naiset. Ja muuthan ei voi olla oman työnsä asiantuntijoita kuin läppärin ja latteautomaatin väliä kipittävä korkeasti koulutettu asiantuntijanainen.
Oikea työ on hikeä ja kipeitä lihaksia. Se, että kertoo vauvaa odottavalle äidille, että tämän vauva on vammainen, on helppoa ja siistiä, josta ei voi valittaa työn raskautena. Tai kuolevan hoitaminen tai vauvan hakeminen sijoitukseen huumevanhemmilta. Ei tule hiki, ei voi olla raskasta.
Ihmissuhdetyössä pitää olla emotionaalisia resursseja tietyn verran, mutta tästäkin on tutkimusta, että täysin eri työtä sote -aloilla tekevät eivät välttämättä väsy yhtään sen enempää; kenties sen takia, että melko usein ihmiset osaavat tai saavat valita sellaisen työalan, johon heidän omat resurssit riittää. Työntekijän ei ole tarkoitus ottaa asiakkaan tai potilaan huolia kannettavakseen eikä se ole ammatillista, vaan olla ammatillisesti läsnä sen aikaa, kun suhdetta kestää. Jos ei pysty tähän, ei ehkä ole oikealla alalla.
Muuttomies joutuu ehkä venyttelemään, syömään terveellisesti ja käymään salilla jottei riko itseään rapussa hankalia esineitä kantaessa ja samalla tavalla se ihmissuhdetyöntekijä joutuu tekemään psyykkistä treeniä, että osaa ottaa työn haasteet vastaan särkemättä itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!
Eli Oisko jotain lähdettä?
80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.
Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.
Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?
Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.
Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita.
Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.
Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta
kattomiehestä? Entä opettajasta,
Heidän burnouteistaan huolimatta nuo miehet tekee taatusti raskaampaa päivää. Eikä perinteisesti valittele töistään. Onhan tunnettua että burnoutin syy on hiukan väärin ymmärretty työtyyli suhteessa kykyihin. Luultavasti kaikki muut tekee ihan eri luokassa raskaampaa päivää kuin itsenäistä asiantuntijatyötä tekevät naiset. Ja muuthan ei voi olla oman työnsä asiantuntijoita kuin läppärin ja latteautomaatin väliä kipittävä korkeasti koulutettu asiantuntijanainen.
Oikea työ on hikeä ja kipeitä lihaksia. Se, että kertoo vauvaa odottavalle äidille, että tämän vauva on vammainen, on helppoa ja siistiä, josta ei voi valittaa työn raskautena. Tai kuolevan hoitaminen tai vauvan hakeminen sijoitukseen huumevanhemmilta. Ei tule hiki, ei voi olla raskasta.
Ihmissuhdetyössä pitää olla emotionaalisia resursseja tietyn verran, mutta tästäkin on tutkimusta, että täysin eri työtä sote -aloilla tekevät eivät välttämättä väsy yhtään sen enempää; kenties sen takia, että melko usein ihmiset osaavat tai saavat valita sellaisen työalan, johon heidän omat resurssit riittää. Työntekijän ei ole tarkoitus ottaa asiakkaan tai potilaan huolia kannettavakseen eikä se ole ammatillista, vaan olla ammatillisesti läsnä sen aikaa, kun suhdetta kestää. Jos ei pysty tähän, ei ehkä ole oikealla alalla.
Muuttomies joutuu ehkä venyttelemään, syömään terveellisesti ja käymään salilla jottei riko itseään rapussa hankalia esineitä kantaessa ja samalla tavalla se ihmissuhdetyöntekijä joutuu tekemään psyykkistä treeniä, että osaa ottaa työn haasteet vastaan särkemättä itseään.
No onneksi se ihmissuhdetyöntekijä voi parannella itseään työpäivän mittaan säännöllisesti palstalla - varmaan sitä psyykkistäTYKYtoimintaa?
No takaako se sitten miehillä paremmin vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerropa vaikka miten todennäköistä on löytää se erikoislääkäri, joka kuuntelee vapaalla Yötä ja heviä ja lomailee Thaikuissa tai kanarialla? Vetää perjantaisin keppanaa ja pelaa pubitikkaa?
Paljon todennäköisempää, kuin löytää erikoislääkäri joka kuuntelee vapaalla oopperaa, lomailee vain kaupunkikohteissa, ei juo lainkaan olutta ja harrastaa miekkailua!
Jösses! Tule 1950-luvulta nykypäivään!
Tässä tullaan taas tilastomatikan perusasioihin. Kyse on tilastollisista, ei deterministisistä asioista. Käyppä joskus oopperassa ja vertaa montako erikoislääkäriä ja professoria siellä on jokaista putkimiestä ja työtöntä kohden. Sitten suhteuta tulos siihen, montako putkimiestä ja työtöntä on jokaista erikoislääkäriä ja professoria kohden väestössä keskimäärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
Pojan luokalla professorin lapsi. Niin tavis kuin olla voi. Äiti on vielä tuo proffa. Äiti kulkee töihin bussilla. Onko poikkeus?
Ehkä et näe niitä eroja, koska itseltäsi puuttuvat siihen edellytykset: et tunne koodistoa.
Tunteeko kukaan muu koodistoa kuin Matti Klinge ja Laura Kolbe? ;)
En tarkoita mitään tuollaista hifistelyjuttua, vaan arkipäiväisempiä asioita, jotka tekee "oikein" jos on tietty tausta. Itse en huomannut yliopistossa kuin vasta parin vuoden kuluttua, että minulla oli puutteita siinä suhteessa, ja varmaan vieläkin. Mutta näköjään sinusta asia ei ansaitse vakavaa keskustelua vaan pelkkää ilkkumista, joten antaa olla.
Ja mikähän sinutkin pakottaa tuntemaan omat lähtökohtasi jotenkin puutteellisiksi verrattuna joihinkin sivistyspaikoilla muotoutuneisiin lähtökohtiin? Sanoisin sivistymätöntä itsensä alentamista. Vai haluatko sääty-yhteiskunnan takaisin? Yliopistossa pitäisi ensisijaisesti älyllisillä kyvyillä olla merkitystä, vaikka ehkä jotkut haluaisi erottautua muilla "ansioilla".
Se on tämä tämän päivän "Minut pitää hyväksyä tällaisena kuin olen" -ajattelu, jota vielä pari vuosikymmentä sitten ei ollut. Ajateltiin, että koulutuksen kautta sivistytään ja omaksutaan jotenkin sivistyneet käytöstavat. Nykyisin kaikki räänsyöjät haluavat tulla omana itsenään arvostetuiksi ja eihän hei muu kuin miten osaa laskea merkkaa. No, se ei silti ole universaalisti sivityneisyydeksi laskettua se räänsyönti tai mukaan rahvaanomainen käytös.
Olipa harvinaisen hyvin sanottu vauvapalstaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerropa vaikka miten todennäköistä on löytää se erikoislääkäri, joka kuuntelee vapaalla Yötä ja heviä ja lomailee Thaikuissa tai kanarialla? Vetää perjantaisin keppanaa ja pelaa pubitikkaa?
Paljon todennäköisempää, kuin löytää erikoislääkäri joka kuuntelee vapaalla oopperaa, lomailee vain kaupunkikohteissa, ei juo lainkaan olutta ja harrastaa miekkailua!
Jösses! Tule 1950-luvulta nykypäivään!
Tässä tullaan taas tilastomatikan perusasioihin. Kyse on tilastollisista, ei deterministisistä asioista. Käyppä joskus oopperassa ja vertaa montako erikoislääkäriä ja professoria siellä on jokaista putkimiestä ja työtöntä kohden. Sitten suhteuta tulos siihen, montako putkimiestä ja työtöntä on jokaista erikoislääkäriä ja professoria kohden väestössä keskimäärin.
Toki, mutta nykyään ero populääri- ja korkeakulttuurin välillä on liudentunut. Erikoistunut lääkäri saattaa soittaa punkbändissä bassoa ja käydä oopperassa, juoda olutta ja viiniä. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, että lääkärien kulttuuriharrastuneisuus on sinänsä melko vähäistä, ruumiinkulttuuri on paljon suositumpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerropa vaikka miten todennäköistä on löytää se erikoislääkäri, joka kuuntelee vapaalla Yötä ja heviä ja lomailee Thaikuissa tai kanarialla? Vetää perjantaisin keppanaa ja pelaa pubitikkaa?
Paljon todennäköisempää, kuin löytää erikoislääkäri joka kuuntelee vapaalla oopperaa, lomailee vain kaupunkikohteissa, ei juo lainkaan olutta ja harrastaa miekkailua!
Jösses! Tule 1950-luvulta nykypäivään!
Tässä tullaan taas tilastomatikan perusasioihin. Kyse on tilastollisista, ei deterministisistä asioista. Käyppä joskus oopperassa ja vertaa montako erikoislääkäriä ja professoria siellä on jokaista putkimiestä ja työtöntä kohden. Sitten suhteuta tulos siihen, montako putkimiestä ja työtöntä on jokaista erikoislääkäriä ja professoria kohden väestössä keskimäärin.
Katsopa sinä joskus samalla kaavalla sitä kuinka moni putkimies asuu velattomassa asunnossa ja ajelee 50 000 euron autolla. Verrattuna esim. akateemisiin naisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerropa vaikka miten todennäköistä on löytää se erikoislääkäri, joka kuuntelee vapaalla Yötä ja heviä ja lomailee Thaikuissa tai kanarialla? Vetää perjantaisin keppanaa ja pelaa pubitikkaa?
Paljon todennäköisempää, kuin löytää erikoislääkäri joka kuuntelee vapaalla oopperaa, lomailee vain kaupunkikohteissa, ei juo lainkaan olutta ja harrastaa miekkailua!
Jösses! Tule 1950-luvulta nykypäivään!
Tässä tullaan taas tilastomatikan perusasioihin. Kyse on tilastollisista, ei deterministisistä asioista. Käyppä joskus oopperassa ja vertaa montako erikoislääkäriä ja professoria siellä on jokaista putkimiestä ja työtöntä kohden. Sitten suhteuta tulos siihen, montako putkimiestä ja työtöntä on jokaista erikoislääkäriä ja professoria kohden väestössä keskimäärin.
Oopperassa kävijöissä ei korostu "lääkärit ja professorit" vaan kulttuurialan ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerropa vaikka miten todennäköistä on löytää se erikoislääkäri, joka kuuntelee vapaalla Yötä ja heviä ja lomailee Thaikuissa tai kanarialla? Vetää perjantaisin keppanaa ja pelaa pubitikkaa?
Paljon todennäköisempää, kuin löytää erikoislääkäri joka kuuntelee vapaalla oopperaa, lomailee vain kaupunkikohteissa, ei juo lainkaan olutta ja harrastaa miekkailua!
Jösses! Tule 1950-luvulta nykypäivään!
Tässä tullaan taas tilastomatikan perusasioihin. Kyse on tilastollisista, ei deterministisistä asioista. Käyppä joskus oopperassa ja vertaa montako erikoislääkäriä ja professoria siellä on jokaista putkimiestä ja työtöntä kohden. Sitten suhteuta tulos siihen, montako putkimiestä ja työtöntä on jokaista erikoislääkäriä ja professoria kohden väestössä keskimäärin.
Tilastomatematiikka on juuri tuota urpoilua. Omien ennakko-oletusten perusteella valitaan mitä tutkitaan ja sitten etsitään sopivat luvut sille. Tuo ei ole tiedettä millään mittarilla.
Ps. Ooppera on passèe. Nykyään suositaan purjehdusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerropa vaikka miten todennäköistä on löytää se erikoislääkäri, joka kuuntelee vapaalla Yötä ja heviä ja lomailee Thaikuissa tai kanarialla? Vetää perjantaisin keppanaa ja pelaa pubitikkaa?
Paljon todennäköisempää, kuin löytää erikoislääkäri joka kuuntelee vapaalla oopperaa, lomailee vain kaupunkikohteissa, ei juo lainkaan olutta ja harrastaa miekkailua!
Jösses! Tule 1950-luvulta nykypäivään!
Tässä tullaan taas tilastomatikan perusasioihin. Kyse on tilastollisista, ei deterministisistä asioista. Käyppä joskus oopperassa ja vertaa montako erikoislääkäriä ja professoria siellä on jokaista putkimiestä ja työtöntä kohden. Sitten suhteuta tulos siihen, montako putkimiestä ja työtöntä on jokaista erikoislääkäriä ja professoria kohden väestössä keskimäärin.
Katsopa sinä joskus samalla kaavalla sitä kuinka moni putkimies asuu velattomassa asunnossa ja ajelee 50 000 euron autolla. Verrattuna esim. akateemisiin naisiin.
Ja ymmärsit jälleen pointin täysin väärin. Kyse ei ole elintasosta vaan elintavoista, harrastuksista, mausta, preferensseistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerropa vaikka miten todennäköistä on löytää se erikoislääkäri, joka kuuntelee vapaalla Yötä ja heviä ja lomailee Thaikuissa tai kanarialla? Vetää perjantaisin keppanaa ja pelaa pubitikkaa?
Paljon todennäköisempää, kuin löytää erikoislääkäri joka kuuntelee vapaalla oopperaa, lomailee vain kaupunkikohteissa, ei juo lainkaan olutta ja harrastaa miekkailua!
Jösses! Tule 1950-luvulta nykypäivään!
Tässä tullaan taas tilastomatikan perusasioihin. Kyse on tilastollisista, ei deterministisistä asioista. Käyppä joskus oopperassa ja vertaa montako erikoislääkäriä ja professoria siellä on jokaista putkimiestä ja työtöntä kohden. Sitten suhteuta tulos siihen, montako putkimiestä ja työtöntä on jokaista erikoislääkäriä ja professoria kohden väestössä keskimäärin.
Katsopa sinä joskus samalla kaavalla sitä kuinka moni putkimies asuu velattomassa asunnossa ja ajelee 50 000 euron autolla. Verrattuna esim. akateemisiin naisiin.
Ja ymmärsit jälleen pointin täysin väärin. Kyse ei ole elintasosta vaan elintavoista, harrastuksista, mausta, preferensseistä.
Luokassa on kyse ensisijaisesti elintasosta. Katuojan kaveri ei kuulu ylempiin luokkiin vaikka kävisi oopperassa ja kilistelisi asiantuntevasti viineillä.
Ammatti ei kerro henkilön mausta, harrustuksista tai preferensseistä yhtään mitään. Tuollainen olettama on aivan päätön ja pseudotiedettä. Millä mekanismilla ammatti määrittelee makua? Ei niin millään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerropa vaikka miten todennäköistä on löytää se erikoislääkäri, joka kuuntelee vapaalla Yötä ja heviä ja lomailee Thaikuissa tai kanarialla? Vetää perjantaisin keppanaa ja pelaa pubitikkaa?
Paljon todennäköisempää, kuin löytää erikoislääkäri joka kuuntelee vapaalla oopperaa, lomailee vain kaupunkikohteissa, ei juo lainkaan olutta ja harrastaa miekkailua!
Jösses! Tule 1950-luvulta nykypäivään!
Tässä tullaan taas tilastomatikan perusasioihin. Kyse on tilastollisista, ei deterministisistä asioista. Käyppä joskus oopperassa ja vertaa montako erikoislääkäriä ja professoria siellä on jokaista putkimiestä ja työtöntä kohden. Sitten suhteuta tulos siihen, montako putkimiestä ja työtöntä on jokaista erikoislääkäriä ja professoria kohden väestössä keskimäärin.
Katsopa sinä joskus samalla kaavalla sitä kuinka moni putkimies asuu velattomassa asunnossa ja ajelee 50 000 euron autolla. Verrattuna esim. akateemisiin naisiin.
Ja ymmärsit jälleen pointin täysin väärin. Kyse ei ole elintasosta vaan elintavoista, harrastuksista, mausta, preferensseistä.
Enkä muuten ymmärtänyt mitään "jälleen" väärin, koska vastasin ensimmäistä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerropa vaikka miten todennäköistä on löytää se erikoislääkäri, joka kuuntelee vapaalla Yötä ja heviä ja lomailee Thaikuissa tai kanarialla? Vetää perjantaisin keppanaa ja pelaa pubitikkaa?
Paljon todennäköisempää, kuin löytää erikoislääkäri joka kuuntelee vapaalla oopperaa, lomailee vain kaupunkikohteissa, ei juo lainkaan olutta ja harrastaa miekkailua!
Jösses! Tule 1950-luvulta nykypäivään!
Tässä tullaan taas tilastomatikan perusasioihin. Kyse on tilastollisista, ei deterministisistä asioista. Käyppä joskus oopperassa ja vertaa montako erikoislääkäriä ja professoria siellä on jokaista putkimiestä ja työtöntä kohden. Sitten suhteuta tulos siihen, montako putkimiestä ja työtöntä on jokaista erikoislääkäriä ja professoria kohden väestössä keskimäärin.
Katsopa sinä joskus samalla kaavalla sitä kuinka moni putkimies asuu velattomassa asunnossa ja ajelee 50 000 euron autolla. Verrattuna esim. akateemisiin naisiin.
Ja ymmärsit jälleen pointin täysin väärin. Kyse ei ole elintasosta vaan elintavoista, harrastuksista, mausta, preferensseistä.
Luokassa on kyse ensisijaisesti elintasosta. Katuojan kaveri ei kuulu ylempiin luokkiin vaikka kävisi oopperassa ja kilistelisi asiantuntevasti viineillä.
Ammatti ei kerro henkilön mausta, harrustuksista tai preferensseistä yhtään mitään. Tuollainen olettama on aivan päätön ja pseudotiedettä. Millä mekanismilla ammatti määrittelee makua? Ei niin millään.
Katuojan kaverilla on yksi reitti ylempiin piireihin eikä se ole yliopistotutkinto vaan todella vahva taide- tai kulttuuritausta.
Alue: Aihe vapaa
Ja mikähän sinutkin pakottaa tuntemaan omat lähtökohtasi jotenkin puutteellisiksi verrattuna joihinkin sivistyspaikoilla muotoutuneisiin lähtökohtiin? Sanoisin sivistymätöntä itsensä alentamista. Vai haluatko sääty-yhteiskunnan takaisin? Yliopistossa pitäisi ensisijaisesti älyllisillä kyvyillä olla merkitystä, vaikka ehkä jotkut haluaisi erottautua muilla "ansioilla".