Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yliopiston käyminen ei enää takaa naisten luokkanousua kuin harvoilla aloilla
25.08.2020 |
Toisen ketjun innoittamana.
Ennen yliopiston käyminen takasi luokkanousun. Nykyään ei. Monet ovat huonopalkkaisissa töissä, osa ihan kortistossa.
Luokkanousu tapahtuu oikeastaan vain niillä hyväpalkkaisilla ja arvostetuilla aloilla oikiksen, lääkiksen ja tekniikan yliopistotutkintojen kautta. Nämä muut peruspalkkaiset ammatit ovat nykyään sitä harmaata massaa eikä arvosteta kuten ennen. Joskus aikoinaan jopa valkolakkia arvostettiin. Se on tätä nykyä nollan arvoinen.
Kommentit (486)
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen luokkanousua? Ei Suomessa mitään luokkia ole.
Esim. kaupan kassa ja hammaslääkäri ovat ihmisinä ihan samalla viivalla.
Siinä kun seisovat koronatestijonossa pelokkaina kumpikin, niin kaikki haihattelut toisen paremmasta arvosta ja asemasta ovat pelkkää kuvittelua ja tuulen tavoittelua.
Kumpikin voi sairastua ja kumpikin voi kuolla kesken parhaiden päiviensä. Ei auta siinä raha eikä opiskelut, siinäpä ovat ihan yhtä kaikki saman arvoisia.
Niin kävi Brittien mahtavalle Boris Johnssonillekin. Nipin napin jäi henkiin.
Niin ja haudassa kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta luokan kanssa sillä ei ole juuri tekemistä. Tuo hartaasti vaalittu ajatus Suomen luokattomuudesta on potaskaa. Ainakin on duunariluokka, keskiluokka ja eliitti, jotka eivät välttämättä mene tulotason mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!
Eli Oisko jotain lähdettä?
80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.
Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.
Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?
Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.
Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita.
Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.
Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta kattomiehestä? Entä opettajasta, lääkäristä, sossusta?
Sossu nyt onkin yksi typerimmistä alavalinnoista mitä ihminen voi tehdä. Muut korkeakoulutettujen hommat on ihan mukavia.
Joo, tosi typerää opiskella 100% työllisyyden alaa nykypäivänä. Mukavaa ei tietenkään aina, eikä helpointa, mutta saa kuitenkin työskennellä kun on kerta opiskellut.
Sivuheittona, sosiaalityöstä. Opiskelin maailmantuskassa sitä huvin vuoksi avoimessa netin kautta ensimmäiset kokonaisuudet, ihan iltaisin kaiken muun ohessa kuuntelin luennot ja vilkuilin kirjoja TVn ääressä (päivät erityisasiantuntijan hyväpalkkaisessa virassa). Ihan kiinnostavaa, mutta miksi vääntää tieteeksi tuollaista joka ei tiedettä ole, sosiologia on ja sosiaalipolitiikka kyllä muttei sosiaalityö. 5/5 suoritin nuo kirjalliset, ainut ongelma oli pitää kieli keskellä suuta (= teksti kurissa) kun kirjoitti omia ajatuksia sosiaalitieteestä, luonnontieteilijälle tuo oli haastavaa. Toisekseen ihmettelen kyllä miksi alalle ei ole soveltuvuustestejä, suorittavaa työtä jossa ihmisen persoona hyvin tärkeä. sosionomista jatkokouluttautuvat käyvät läpi tuollaiset mutta vieläkin voi yliopiston kautta kouluttautua millaisilla vaan mt ongelmilla ja persoonallisuushäiriöillä varustettuja sossutanttoja tai äijiä.
Minulla on sivuaineina sattumalta juurikin sosiaalipolitiikka ja sosiologia. Ne tukevat tietotaitoa hyvin lisääntyneenä ymmärryksenä yhteiskunnan rakenteista ja muutoksesta. Kuitenkin sosiaalityön systemaattiselle koulutukselle on ollut tarvetta, sekä osaamisen että tutkimuksen ja alan kehityksen kannalta. Kyseessähän on suhteellisen nuori tieteenala.
Kelpoisuuslaki on jo nyt tasannut osaamisprofiilia, lain tuntemus on vahvistunut, samoin kuin tutkimukselliset valmiudet. Sosiaalityön huono maine johtuu juurikin tästä, että ala on ollut villi länsi, jossa on huseerattu monella taustalla, ilman ymmärrystä syrjäytymisen ja huono-osaisuuden mekanismeista, sekä niihin vaikuttavista rakenteista. Kehittäminen vaatii teoriapohjaa ja tietoa, nyt olemme alan kannalta uuden aikakauden edessä, kun kelpoisuuslaki sekä säätelee kenttätyötä, että alan kilpailu varmasti luo uuden kulttuurin kehitykselle puuhastelun sijaan.
Lääkäreilläkään ei ole soveltuvuustestejä. Itse näen sekunneissa miksi - olisi hyvin vaikeaa luoda itsenäisen asiantuntijatyön (ei suorittavaa, ei edes virkamieslain edessä, laki kohtelee eri lailla virka vs. toimi) kriteeristö, työtä kun voi tehdä monella sektorilla, monissa eri tehtävissä, monella tavalla. Ja voi tutkia jos asiakasrajapinta ei kiinnosta.
Ikävä kyllä se on niin, että "syrjäytymisen mekanismit" ovat nollapuhetta kun niitä tutkivat yliopistossa kympin tytöt omaa pieruaan haistellen (olen akateeminen, olen ylempää keskiluokkaa, erottaudun akateemisella koodistolla). Tuollaiset ihmiset luovat lisää luokkaeroja eivätkä suinkaan poista niitä. Paras auttaja on kokemusasiantuntija eikä kirja-asiantuntija.
Hieman ristiriitaista, että oletus opiskelijoita on samalla kympin tyttö, mt-potilas (äsken huono asia soveltuvuudesta puhuttaessa) ja oikeasti tarvittaisiin kokemusasiantuntijoita hommiin. Koettakaa päättää. Toki sossut viisaudessaan ovat nyt kehittäneet kokemusasiantuntijatoimintaa, toimii hyvin yhteistyössä. Kukaanhan ei estä kokemusasiantuntijoita kouluttautumaan myöskään suoraan sossuksi jos kiinnostaa. Opiskelijoita on hyvin monenlaisilla taustoilla, yhteinen tekijä on tietenkin pääsykokeista suoriutuminen.
Oliko edellisellä virkamiehellä sittenkin se katkeruuden aiheena jos perus- ja aineopinnot suoritettuna, ovet eivät auenneet? Sisäänpääsyprosenttihan on lääkiksen luokkaa.
No heh, ei ollu. Oma elämänkriisi helpotti ja auttamishalu kohdentuu nyt omaan lähipiiriin. Lopetin nuo avoimet opinnot ihan oma-aloitteisesti kun en kokenut niitä älyllisesti innostaviksi n 10 noppaan, tajusin, että sosiologia tai sosiaalipolitiikka olisi olleet niitä oikeasti kiinnostavia. Mutta niin on tämä oma alakin (paitsi just nyt kun istuu tylsässä pitkässä videokokouksessa) eikä nykyistä 7 tE palkkaa ja innostavaa työyhteisöä tee mieli vaihtaa siihen mielikuvaan minkä sosiaalityöstä ja sen opiskelijoista tuon avoimen aikana sai. Sisään taitaisin päästä jos haluaisin, 6L papereillani.
Eli kävit 2 ihan ensimmäistä kurssia ja päättelit sen perusteella koko opintokokonaisuuden haastavuuden? No, eivät ne ole vaikeita. Ei yliopisto ylipäätään ole vaikea normaaliälyn omaavalle, suurin osa pääsee ulos alalta kuin alalta jos tarvetta on. Niinkuin sanottua, sos.pol., ja sosiologiaa voi opiskella myös sivussa. Niiden työllistymisnäkymät ovat huonommat pääaineena. Sosiaalipolitiikka taidettiin jo lopettaa omana pääaineenaan.
Itse olen tyytyväinen ammatinvalintaan, mutta kuvaamasi kiinnostuksen kohteet ja kompromissit kertovat, että ei niin hyvä valinta sinulle. Itselleni työn kiinnostavuus ja vaihtelu on palkkaa tärkeämpää, mutta en toisaalta kuluta hirveästi jorten tulen mielestäni hyvin toimeen. Ja avuliaisuutta ja "hyvän tekemistä" voi ja mielestäni pitää kohdistaa lähipiiriin, hyvän kierre voi alkaa mistä vain eikä koskaan mene hukkaan. Se lisää myös omaa hyvinvointia ja vähentää yleisesti tarvetta väheksyä muita alasta riippumatta :)
Ollaan molemmat tyytyväisiä ammatinvalintaan, hyvä niin. En väheksynyt muita vaan ihmettelen tarvetta tehdä hyvin käytännönläheisestä ammatista joka perustuu kyllä muiden tieteen alojen ymmärrykseen ihan oma tieteenalansa. Vähän kuin tulisi poliisitiede oikeutieteen jne viereen. Oli niin keinotekoisen oloista ja tuo alan opettajista huokunut epätoivoinen tarve nostaa aihe tieteeksi ei innostanut. Asia voi olla tärkeää ilman, että siitä tiedettä yrittää tehdä.
Sosiaalityöllä on ihan omat juurensa jo 1860-luvun setlenttityön kehityksessä. Tämän havaintoja on tutkittu ja hyödynnetty myös muussa yhteiskunnallisten alojen tutkimuksessa. Suurin osa tieteistä lainaa/lomittuu muiden tieteenalojen kanssa, lääketiede biologian ja tilastotieteet matematiikan ym. Monitieteellisen yhteistyön merkitykseen on myös havahduttu, se edistää aitoa vuoropuhelua ja kehitystä, omissa segmenteissä viilaamisen sijaan.
Huomiona, poliisithan käyvät eri alojen yliopisto-opintoja edetäkseen alansa asiantuntija- ja esimiestehtäviin. Esimerkiksi julkisoikeus joka kuuluu oikeustieteen alle, että sinänsä esimerkkisi ei ollut kaukaa haettu.
Ei helkkarissa tarvita enää yhtään enempää "tieteitä". Juuri se on johtanut maisterin tutkinnon inflaatioon. Kohta meillä on kampaamotiede, joka linkittyy kemiaan. Ja blogitiede joka linkittyy markkinointiin.
Ja kuitenkin sosiaalityö on niitä harvoja oppiaineita, jotka eivät ole kokeneet inflaatiota. Ehkä se on juuri nykyaikaa, että maisterit saavat jonkun konkreettisen ammattipätevyyden. Pelkästään ylempi korkeakoulututkinto ei enää takaa työllisyyttä, jos opiskelijat eivät edes itse tiedä, missä työskentelisivät (= aitoa konkreettista pulaa tai tarvetta ei välttämättä ole). Tutkimuksen tekeminen on itseisarvo sinänsä, mutta kaikki eivät tutkijoina voi toimia. Tiedekorkeakoulun akateemisten valmiuksien soveltaminen käytäntöön on uusi musta, vaikka ehkä jotkut akateemikot näkevät uhkana sen, että pitäisi jotain käytännössäkin tehdä "ruohonjuuritasolla" eikä norsunluutornissa muiden asiantuntijoiden keskellä, kuplassa. Se, että on valmiudet sekä tieteelliseen tutkimukseen, asiakkaiden kohtaamiseen ja lakien tuntemuksen ohella konkreettiseen, ratkaisukeskeiseen avustamiseen, nähdään liian käytännönläheisenä? Se, että omaa valmiudet sekä rakenteelliseen vaikuttamiseen tutkimuksen avulla että kotikäynnille. Itse puhuisin soveltavasta monitaitoisuudesta, joka on edellytys monimutkaistuvassa maailmassa. Etenkin kun usealla alalla työn tekemisen tavat muuttuvat ja automatisaatio hoitaa jo osaltaan monet perinteisesti akateemisten työt. Tieto sellaisenaan löytyy nykyään netistä. Kriittinen ajattelu ja sen soveltaminen käytäntöön, konkreettinen kohtaaminen ei.
Sosiaalityön ja lastensuojelun ongelmista puhutaan paljon. Olisihan se naurettavaa, jos näitä ei pyrittäisi kehittämään. Alan tutkimushan jo sinänsä on tuonut konkreettisia kehittämistarpeita ja epäkohtia esiin, myös asiakkaiden ääntä kuuluviin. Ei se edistä asioita, että sekä työntekijät että kansalaiset ovat tyytymättömiä vuosikymmen toisensa jälkeen ja silti "suoritetaan" menemään kuten ennenkin.
Tiede on eri asia kuin kehittämistarpeet ja sitä varten tarvittava kehitysanalyysi ja selvitykset. Mikä on se tieteen raamisto johon se sosiaalityön tutkimus nojaa? Eikö niitä settlementtejä ja muita ole tutkittu jo ennenkin sosiologiassa ja sosiaalipolitiikassa, miksi tutkimusta ei voisi tehdä niiden tieteenalojen alla ja pitää tuon varsinaisen käytännönläheisen opetuksen - jos nyt halutaan, niin yliopistossa opetuskokonaisuutenaan, mutta se tutkimus vanhempien ja establisoituneempien tieteenalojen alla? Olisi niin myös jonkinlainen quality check sille tieteelle. Kehittämistä tarvitaan ja tehdään siivousvälineissä ja tavoissa, ja varmasti poliisin piirissä. MIkä olisi se lisäarvo, että tuollaisesta väkisin väännetään jotain tiedettä?
Koska sosiaalityöhön liittyy vahvasti ammatillinen ja eettinen toiminta, myös tätä on tarpeen tutkia tieteellisesti, nimenomaan sitoen se sekä sosiaalityön, että muiden alojen soveltuviin teorioihin. Selvityksiä tehdään hyvin paljon kuntien ja muiden instanssien toimesta, usein muiden kuin sosiaalityöntekijöiden toimesta. Tällöin vaarana on, etteivät ne linkity alan ajankohtaiseen tieteelliseen tutkimukseen. Toisin sanoen on selvitetty, muttei kehitetty. Jonkun (sosiaalityön) on lähdettävä sitten tekemään tutkimustyötä selvityksen pohjalta jotta voidaan kehittää uusia käytäntöjä ja rakenteita, jotka perustuvat sekä aktuaaleihin ongelmiin, että tieteellisiin lähteisiin.
En näkisi mielekkäänä, että muiden tieteenalojen edustajat, joilla ei kosketusta sosiaalityön arkeen, sitä ohjaaviin lakeihin tai käytäntöihin, tutkisivat sosiaalityön arkea, etiikkaa (joka näkyy niin käytännöissä kun kohtaamisissa) tai asiakkaiden kokemuksia. Mitä he siihen voisivat tuoda, kun eivät välttämättä ymmärrä edes lähtökohtia? Kuinka sosiologi ymmärtäisi edes kysyä haastateltavilta, esim. asiakkailta, oikeita kysymyksiä, jos ei ymmärrä järjestelmän pullonsuita tai todellisuuttaan. Kuinka tutkia etuusjärjestelmää, josta ei tiedä juuri mitään? Kuntoutusmuotoja? Lastensuojelun käytäntöjä? Kuinka osaisi tutkia mitään aiheen kannalta relevanttia?
Silloin vaarana on, että tuloksena on: ihmisiä hukkuu, koska syödään jäätelöä. Jälleen kehittymisen kannalta nollasummatilanne. Olisihan se hassua, jos sosiaalityöntekijä perustelisi asiakkaalle jotain käytäntöä, "koska joku sosiologi sanoi niin" :,D Joo se siitä uskottavuudesta ja asiakkaiden todellisuuden kohtaamisesta. Asiakkaiden moninaisia tilanteita näkemättä voi olla vaikea hahmottaa ainutlaatuisia tilanteita ja vallitsevan järjestelmän vaikutusta niihin, itse järjestelmän tutkimisen sijaan.
Lisäksi, mikä edes motivoisi muiden tieteenalojen edustajia tutkimaan sosiaalityötä? Eikö heillä ole omaakin tekemistä? (Toivottavasti). Kyllä paras motivaattori on nähdä vaikkapa eriarvoisuus käytännössä tai järjestelmän eriarvoistavat ja kohtuuttomat käytännöt. Näitä esiin tuodakseen tai muuttaakseen on takana oltava myös vaikuttavuutta. Tieteellinen vertaisarviointihan toteutuu sosiaalityön tutkimuksessa kuten muillakin tieteenaloilla ja on vaade, ei huolta siitä. Tieteellinen toiminta myös mahdollistaa kansainvälisen yhteistyön ja maailmanlaajuisen sosiaalityön kehittämisen ja tutkimuksen (tätä tehdään ehkä enemmän kuin moni ajattelee).
niinpä niin. Tsekkaapa, lähes kaikki sosiaalityön väitöskirjat ovat suomenkielisiä, se siitä kansainvälisyydestä. Kun pieni piiri tutkii toistensa napanöyhtiä ei se välttämättä alan kehityksen kannalta parasta, hieman ulkopuolinen osaisi toisella lailla kyseenalaistaa systeemejä - ja tuohan sitä tiedettä, kyseenalaistaminen, uusien näkökulmien tuominen. Mutta ihan rauhassa, touhutkaa jos se auttaa jaksamaan työssä, kirjatkaa niitä eksistentiaalis-fenomonologisia kokemuksia etnografisesti ja kutsukaa sitä tieteeksi, ei se minulta eikä meiltä pois ole.
Tuo suomenkielisyys ei vaan pidä paikkaansa. Voit kastoa vaikka itse https://www.sosnet.fi/Suomeksi/Koulutus/Tohtorikoulutus/Valmistuneet-va…; Sen sijaan se kyllä vaikuttaa, että kun puhutaan esimerkiksi lastensuojelusta, puhutaan äärimmäisen laajasta alasta, jossa esimerkiksi yhdysvaltalainen tutkimus ja käytäntö eivät juurikaan anna suomalaiselle tutkimukselle, koska kulttuuri ja lait eroavat niin paljon toisistaan.
Juuri tuota listaa vilkaisin, äkkiseltään siellä on muutamia ei-suomenkielisiä, niistä monet ulkomaalaisten tekemiä englanniksi (ja yksi ehkä rantaruotsalainen ruotsiksi), n 5% vieraskielisiä, eikö silloin käyttämäni ilmaisu melkein kaikki ole paikallaan?
Kun ei olisi pakko, monet sosiaalityön aiheet ovat oikeasti tärkeitä, kuten eriarvoistuminen, jonka tutkimusta Suomen Akatemia rahoittaa https://www.aka.fi/fi/tiedepoliittinen-toiminta/lippulaivaohjelma/inves… Hankkeen akronyymi näyttää olevan INVEST - tulee englanninkielisestä nimestä, ja tuossa hankkeessa varmasti tehdään vaikuttavaa tiedettä. Turusta sosiogit ja psykologit, THL - sosiaalityöntekijät taitaa olla mukana enemmän kokemusasiantuntijoina ja tutkimuksen datapisteinä kuin aktiivisina tutkijoina.
Eipä siinä sittten mitään. Lopetetaan kouluttamasta sossuja ja tutkimasta sosiaalityön kenttää ja vaikuttavuutta. Lopetetaanko koko sosiaalityö? Annetaan niiden lasten ottaa pataan kotona ja asunnottomien jäädä kadulle, vai laitetaanko jollain muulla koulutuksella asiat parempaan jamaan? Olisko oikea tieteilijä kuten vaikka matemaatikko oiva tehtävään vai riittäiskö vaikka tradenomi vai ihanko otetaan kadulta ensimmäinen ohikulkija jakamaan kunnan rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!
Eli Oisko jotain lähdettä?
80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.
Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.
Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?
Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.
Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita.
Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.
Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta kattomiehestä? Entä opettajasta, lääkäristä, sossusta?
Sossu nyt onkin yksi typerimmistä alavalinnoista mitä ihminen voi tehdä. Muut korkeakoulutettujen hommat on ihan mukavia.
Joo, tosi typerää opiskella 100% työllisyyden alaa nykypäivänä. Mukavaa ei tietenkään aina, eikä helpointa, mutta saa kuitenkin työskennellä kun on kerta opiskellut.
Sivuheittona, sosiaalityöstä. Opiskelin maailmantuskassa sitä huvin vuoksi avoimessa netin kautta ensimmäiset kokonaisuudet, ihan iltaisin kaiken muun ohessa kuuntelin luennot ja vilkuilin kirjoja TVn ääressä (päivät erityisasiantuntijan hyväpalkkaisessa virassa). Ihan kiinnostavaa, mutta miksi vääntää tieteeksi tuollaista joka ei tiedettä ole, sosiologia on ja sosiaalipolitiikka kyllä muttei sosiaalityö. 5/5 suoritin nuo kirjalliset, ainut ongelma oli pitää kieli keskellä suuta (= teksti kurissa) kun kirjoitti omia ajatuksia sosiaalitieteestä, luonnontieteilijälle tuo oli haastavaa. Toisekseen ihmettelen kyllä miksi alalle ei ole soveltuvuustestejä, suorittavaa työtä jossa ihmisen persoona hyvin tärkeä. sosionomista jatkokouluttautuvat käyvät läpi tuollaiset mutta vieläkin voi yliopiston kautta kouluttautua millaisilla vaan mt ongelmilla ja persoonallisuushäiriöillä varustettuja sossutanttoja tai äijiä.
Minulla on sivuaineina sattumalta juurikin sosiaalipolitiikka ja sosiologia. Ne tukevat tietotaitoa hyvin lisääntyneenä ymmärryksenä yhteiskunnan rakenteista ja muutoksesta. Kuitenkin sosiaalityön systemaattiselle koulutukselle on ollut tarvetta, sekä osaamisen että tutkimuksen ja alan kehityksen kannalta. Kyseessähän on suhteellisen nuori tieteenala.
Kelpoisuuslaki on jo nyt tasannut osaamisprofiilia, lain tuntemus on vahvistunut, samoin kuin tutkimukselliset valmiudet. Sosiaalityön huono maine johtuu juurikin tästä, että ala on ollut villi länsi, jossa on huseerattu monella taustalla, ilman ymmärrystä syrjäytymisen ja huono-osaisuuden mekanismeista, sekä niihin vaikuttavista rakenteista. Kehittäminen vaatii teoriapohjaa ja tietoa, nyt olemme alan kannalta uuden aikakauden edessä, kun kelpoisuuslaki sekä säätelee kenttätyötä, että alan kilpailu varmasti luo uuden kulttuurin kehitykselle puuhastelun sijaan.
Lääkäreilläkään ei ole soveltuvuustestejä. Itse näen sekunneissa miksi - olisi hyvin vaikeaa luoda itsenäisen asiantuntijatyön (ei suorittavaa, ei edes virkamieslain edessä, laki kohtelee eri lailla virka vs. toimi) kriteeristö, työtä kun voi tehdä monella sektorilla, monissa eri tehtävissä, monella tavalla. Ja voi tutkia jos asiakasrajapinta ei kiinnosta.
Ikävä kyllä se on niin, että "syrjäytymisen mekanismit" ovat nollapuhetta kun niitä tutkivat yliopistossa kympin tytöt omaa pieruaan haistellen (olen akateeminen, olen ylempää keskiluokkaa, erottaudun akateemisella koodistolla). Tuollaiset ihmiset luovat lisää luokkaeroja eivätkä suinkaan poista niitä. Paras auttaja on kokemusasiantuntija eikä kirja-asiantuntija.
Hieman ristiriitaista, että oletus opiskelijoita on samalla kympin tyttö, mt-potilas (äsken huono asia soveltuvuudesta puhuttaessa) ja oikeasti tarvittaisiin kokemusasiantuntijoita hommiin. Koettakaa päättää. Toki sossut viisaudessaan ovat nyt kehittäneet kokemusasiantuntijatoimintaa, toimii hyvin yhteistyössä. Kukaanhan ei estä kokemusasiantuntijoita kouluttautumaan myöskään suoraan sossuksi jos kiinnostaa. Opiskelijoita on hyvin monenlaisilla taustoilla, yhteinen tekijä on tietenkin pääsykokeista suoriutuminen.
Oliko edellisellä virkamiehellä sittenkin se katkeruuden aiheena jos perus- ja aineopinnot suoritettuna, ovet eivät auenneet? Sisäänpääsyprosenttihan on lääkiksen luokkaa.
No heh, ei ollu. Oma elämänkriisi helpotti ja auttamishalu kohdentuu nyt omaan lähipiiriin. Lopetin nuo avoimet opinnot ihan oma-aloitteisesti kun en kokenut niitä älyllisesti innostaviksi n 10 noppaan, tajusin, että sosiologia tai sosiaalipolitiikka olisi olleet niitä oikeasti kiinnostavia. Mutta niin on tämä oma alakin (paitsi just nyt kun istuu tylsässä pitkässä videokokouksessa) eikä nykyistä 7 tE palkkaa ja innostavaa työyhteisöä tee mieli vaihtaa siihen mielikuvaan minkä sosiaalityöstä ja sen opiskelijoista tuon avoimen aikana sai. Sisään taitaisin päästä jos haluaisin, 6L papereillani.
Eli kävit 2 ihan ensimmäistä kurssia ja päättelit sen perusteella koko opintokokonaisuuden haastavuuden? No, eivät ne ole vaikeita. Ei yliopisto ylipäätään ole vaikea normaaliälyn omaavalle, suurin osa pääsee ulos alalta kuin alalta jos tarvetta on. Niinkuin sanottua, sos.pol., ja sosiologiaa voi opiskella myös sivussa. Niiden työllistymisnäkymät ovat huonommat pääaineena. Sosiaalipolitiikka taidettiin jo lopettaa omana pääaineenaan.
Itse olen tyytyväinen ammatinvalintaan, mutta kuvaamasi kiinnostuksen kohteet ja kompromissit kertovat, että ei niin hyvä valinta sinulle. Itselleni työn kiinnostavuus ja vaihtelu on palkkaa tärkeämpää, mutta en toisaalta kuluta hirveästi jorten tulen mielestäni hyvin toimeen. Ja avuliaisuutta ja "hyvän tekemistä" voi ja mielestäni pitää kohdistaa lähipiiriin, hyvän kierre voi alkaa mistä vain eikä koskaan mene hukkaan. Se lisää myös omaa hyvinvointia ja vähentää yleisesti tarvetta väheksyä muita alasta riippumatta :)
Ollaan molemmat tyytyväisiä ammatinvalintaan, hyvä niin. En väheksynyt muita vaan ihmettelen tarvetta tehdä hyvin käytännönläheisestä ammatista joka perustuu kyllä muiden tieteen alojen ymmärrykseen ihan oma tieteenalansa. Vähän kuin tulisi poliisitiede oikeutieteen jne viereen. Oli niin keinotekoisen oloista ja tuo alan opettajista huokunut epätoivoinen tarve nostaa aihe tieteeksi ei innostanut. Asia voi olla tärkeää ilman, että siitä tiedettä yrittää tehdä.
Sosiaalityöllä on ihan omat juurensa jo 1860-luvun setlenttityön kehityksessä. Tämän havaintoja on tutkittu ja hyödynnetty myös muussa yhteiskunnallisten alojen tutkimuksessa. Suurin osa tieteistä lainaa/lomittuu muiden tieteenalojen kanssa, lääketiede biologian ja tilastotieteet matematiikan ym. Monitieteellisen yhteistyön merkitykseen on myös havahduttu, se edistää aitoa vuoropuhelua ja kehitystä, omissa segmenteissä viilaamisen sijaan.
Huomiona, poliisithan käyvät eri alojen yliopisto-opintoja edetäkseen alansa asiantuntija- ja esimiestehtäviin. Esimerkiksi julkisoikeus joka kuuluu oikeustieteen alle, että sinänsä esimerkkisi ei ollut kaukaa haettu.
Ei helkkarissa tarvita enää yhtään enempää "tieteitä". Juuri se on johtanut maisterin tutkinnon inflaatioon. Kohta meillä on kampaamotiede, joka linkittyy kemiaan. Ja blogitiede joka linkittyy markkinointiin.
Ja kuitenkin sosiaalityö on niitä harvoja oppiaineita, jotka eivät ole kokeneet inflaatiota. Ehkä se on juuri nykyaikaa, että maisterit saavat jonkun konkreettisen ammattipätevyyden. Pelkästään ylempi korkeakoulututkinto ei enää takaa työllisyyttä, jos opiskelijat eivät edes itse tiedä, missä työskentelisivät (= aitoa konkreettista pulaa tai tarvetta ei välttämättä ole). Tutkimuksen tekeminen on itseisarvo sinänsä, mutta kaikki eivät tutkijoina voi toimia. Tiedekorkeakoulun akateemisten valmiuksien soveltaminen käytäntöön on uusi musta, vaikka ehkä jotkut akateemikot näkevät uhkana sen, että pitäisi jotain käytännössäkin tehdä "ruohonjuuritasolla" eikä norsunluutornissa muiden asiantuntijoiden keskellä, kuplassa. Se, että on valmiudet sekä tieteelliseen tutkimukseen, asiakkaiden kohtaamiseen ja lakien tuntemuksen ohella konkreettiseen, ratkaisukeskeiseen avustamiseen, nähdään liian käytännönläheisenä? Se, että omaa valmiudet sekä rakenteelliseen vaikuttamiseen tutkimuksen avulla että kotikäynnille. Itse puhuisin soveltavasta monitaitoisuudesta, joka on edellytys monimutkaistuvassa maailmassa. Etenkin kun usealla alalla työn tekemisen tavat muuttuvat ja automatisaatio hoitaa jo osaltaan monet perinteisesti akateemisten työt. Tieto sellaisenaan löytyy nykyään netistä. Kriittinen ajattelu ja sen soveltaminen käytäntöön, konkreettinen kohtaaminen ei.
Sosiaalityön ja lastensuojelun ongelmista puhutaan paljon. Olisihan se naurettavaa, jos näitä ei pyrittäisi kehittämään. Alan tutkimushan jo sinänsä on tuonut konkreettisia kehittämistarpeita ja epäkohtia esiin, myös asiakkaiden ääntä kuuluviin. Ei se edistä asioita, että sekä työntekijät että kansalaiset ovat tyytymättömiä vuosikymmen toisensa jälkeen ja silti "suoritetaan" menemään kuten ennenkin.
Tiede on eri asia kuin kehittämistarpeet ja sitä varten tarvittava kehitysanalyysi ja selvitykset. Mikä on se tieteen raamisto johon se sosiaalityön tutkimus nojaa? Eikö niitä settlementtejä ja muita ole tutkittu jo ennenkin sosiologiassa ja sosiaalipolitiikassa, miksi tutkimusta ei voisi tehdä niiden tieteenalojen alla ja pitää tuon varsinaisen käytännönläheisen opetuksen - jos nyt halutaan, niin yliopistossa opetuskokonaisuutenaan, mutta se tutkimus vanhempien ja establisoituneempien tieteenalojen alla? Olisi niin myös jonkinlainen quality check sille tieteelle. Kehittämistä tarvitaan ja tehdään siivousvälineissä ja tavoissa, ja varmasti poliisin piirissä. MIkä olisi se lisäarvo, että tuollaisesta väkisin väännetään jotain tiedettä?
Koska sosiaalityöhön liittyy vahvasti ammatillinen ja eettinen toiminta, myös tätä on tarpeen tutkia tieteellisesti, nimenomaan sitoen se sekä sosiaalityön, että muiden alojen soveltuviin teorioihin. Selvityksiä tehdään hyvin paljon kuntien ja muiden instanssien toimesta, usein muiden kuin sosiaalityöntekijöiden toimesta. Tällöin vaarana on, etteivät ne linkity alan ajankohtaiseen tieteelliseen tutkimukseen. Toisin sanoen on selvitetty, muttei kehitetty. Jonkun (sosiaalityön) on lähdettävä sitten tekemään tutkimustyötä selvityksen pohjalta jotta voidaan kehittää uusia käytäntöjä ja rakenteita, jotka perustuvat sekä aktuaaleihin ongelmiin, että tieteellisiin lähteisiin.
En näkisi mielekkäänä, että muiden tieteenalojen edustajat, joilla ei kosketusta sosiaalityön arkeen, sitä ohjaaviin lakeihin tai käytäntöihin, tutkisivat sosiaalityön arkea, etiikkaa (joka näkyy niin käytännöissä kun kohtaamisissa) tai asiakkaiden kokemuksia. Mitä he siihen voisivat tuoda, kun eivät välttämättä ymmärrä edes lähtökohtia? Kuinka sosiologi ymmärtäisi edes kysyä haastateltavilta, esim. asiakkailta, oikeita kysymyksiä, jos ei ymmärrä järjestelmän pullonsuita tai todellisuuttaan. Kuinka tutkia etuusjärjestelmää, josta ei tiedä juuri mitään? Kuntoutusmuotoja? Lastensuojelun käytäntöjä? Kuinka osaisi tutkia mitään aiheen kannalta relevanttia?
Silloin vaarana on, että tuloksena on: ihmisiä hukkuu, koska syödään jäätelöä. Jälleen kehittymisen kannalta nollasummatilanne. Olisihan se hassua, jos sosiaalityöntekijä perustelisi asiakkaalle jotain käytäntöä, "koska joku sosiologi sanoi niin" :,D Joo se siitä uskottavuudesta ja asiakkaiden todellisuuden kohtaamisesta. Asiakkaiden moninaisia tilanteita näkemättä voi olla vaikea hahmottaa ainutlaatuisia tilanteita ja vallitsevan järjestelmän vaikutusta niihin, itse järjestelmän tutkimisen sijaan.
Lisäksi, mikä edes motivoisi muiden tieteenalojen edustajia tutkimaan sosiaalityötä? Eikö heillä ole omaakin tekemistä? (Toivottavasti). Kyllä paras motivaattori on nähdä vaikkapa eriarvoisuus käytännössä tai järjestelmän eriarvoistavat ja kohtuuttomat käytännöt. Näitä esiin tuodakseen tai muuttaakseen on takana oltava myös vaikuttavuutta. Tieteellinen vertaisarviointihan toteutuu sosiaalityön tutkimuksessa kuten muillakin tieteenaloilla ja on vaade, ei huolta siitä. Tieteellinen toiminta myös mahdollistaa kansainvälisen yhteistyön ja maailmanlaajuisen sosiaalityön kehittämisen ja tutkimuksen (tätä tehdään ehkä enemmän kuin moni ajattelee).
niinpä niin. Tsekkaapa, lähes kaikki sosiaalityön väitöskirjat ovat suomenkielisiä, se siitä kansainvälisyydestä. Kun pieni piiri tutkii toistensa napanöyhtiä ei se välttämättä alan kehityksen kannalta parasta, hieman ulkopuolinen osaisi toisella lailla kyseenalaistaa systeemejä - ja tuohan sitä tiedettä, kyseenalaistaminen, uusien näkökulmien tuominen. Mutta ihan rauhassa, touhutkaa jos se auttaa jaksamaan työssä, kirjatkaa niitä eksistentiaalis-fenomonologisia kokemuksia etnografisesti ja kutsukaa sitä tieteeksi, ei se minulta eikä meiltä pois ole.
Tuo suomenkielisyys ei vaan pidä paikkaansa. Voit kastoa vaikka itse https://www.sosnet.fi/Suomeksi/Koulutus/Tohtorikoulutus/Valmistuneet-va…; Sen sijaan se kyllä vaikuttaa, että kun puhutaan esimerkiksi lastensuojelusta, puhutaan äärimmäisen laajasta alasta, jossa esimerkiksi yhdysvaltalainen tutkimus ja käytäntö eivät juurikaan anna suomalaiselle tutkimukselle, koska kulttuuri ja lait eroavat niin paljon toisistaan.
Juuri tuota listaa vilkaisin, äkkiseltään siellä on muutamia ei-suomenkielisiä, niistä monet ulkomaalaisten tekemiä englanniksi (ja yksi ehkä rantaruotsalainen ruotsiksi), n 5% vieraskielisiä, eikö silloin käyttämäni ilmaisu melkein kaikki ole paikallaan?
Kun ei olisi pakko, monet sosiaalityön aiheet ovat oikeasti tärkeitä, kuten eriarvoistuminen, jonka tutkimusta Suomen Akatemia rahoittaa https://www.aka.fi/fi/tiedepoliittinen-toiminta/lippulaivaohjelma/inves… Hankkeen akronyymi näyttää olevan INVEST - tulee englanninkielisestä nimestä, ja tuossa hankkeessa varmasti tehdään vaikuttavaa tiedettä. Turusta sosiogit ja psykologit, THL - sosiaalityöntekijät taitaa olla mukana enemmän kokemusasiantuntijoina ja tutkimuksen datapisteinä kuin aktiivisina tutkijoina.
https://stm.fi/-/yliopistotasoiseen-sosiaalityon-tutkimukseen-myonnetaa…
Kirjattu sosiaalihuoltolakiin 11.6.2020.
No tässä varmaan viitataan pelkkään tuloluokkaan eikä sivistykseen yms joka kyllä erottelee luokkia. Luokasta erottautumisessa on nimenomaan kyse distinktioista. Mutta joo paras roi koulutukselle on juuri ap:n mainitsemilla aloilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Luokannousu!" Mikä typerä ajatus!
Ajatteletko, että kun ihminen kasvaa vaikkapa perheessä, jossa äiti on siivooja ja isä varastomies ja ihminen siitä kouluttautuu vaikkapa erikoislääkäriksi, että hän eläisi ihan samanlaista elämää kuin vanhempansakin. Että katsottaisiin samat ohjelmat telkkarista, käytäisiin samoilla lomareissuilla, harrastettaisiin samoja asioita? Vai voisiko olla, että se elämän tapa, elämän asenne, suhde toisiin muuttuisi?
Ajatteletko sinä, että lapsesi elää samoin kuin sinä, sinunikäisenä harrastaa samoja asioita samoilla tekniikoilla, kulttuuri on samanlainen kuin sinun nyt? Pysähdypä miettimään miten nopeasti kulttuuri kehittyy. Sinä katsot tv:ta, katsooko teini-ikäinen tyttäresi? Luuletko, että 50 vuotta sitten nuoruutensa elänyt olisi kyennyt kuvittelemaan millaista on olla nuori nyt? Maailma muuttuu koko ajan, vanhemmat siirtävät vain murto-osan arvoistaan ja tavoistaan lapsilleen. Ei se epämääräinen luokka Suomessa määrää juuri minkään vertaa lapsen tulevaisuutta. Duunariperheissä voidaan arvostaa opiskelua ja lukemista, akateemisessa perheessä unohtaa lapsi oman onnensa nojaan. Miksi ihmeessä ajatella noin determistisesti yhteiskunnassa jossa oikeasti on enemmän vapausasteita löytää se oma hyvä kuin melkein missään muualla?
No kerropa vaikka miten todennäköistä on löytää se erikoislääkäri, joka kuuntelee vapaalla Yötä ja heviä ja lomailee Thaikuissa tai kanarialla? Vetää perjantaisin keppanaa ja pelaa pubitikkaa?
Erikoislääkäristä en tiedä mutta useamman professorin tunnen joilla nuo harrastukset. Jos olet se sosiaalityöntekijä niin et todellakaan ole oikealla alalla jos noin ennakkoluuloisesti ja mustavalkoisesti ihmisiin suhtaudut.
En ollut ainakaan minä, joka sos.työstä olen täällä puhunut. Tunnen erikoislääkäreitä sekä työn puolesta, että henk.koht. elämästä ja kyllä, noita harrastuksia löytyy :) no Yötä ei kyllä kuuntele kukaan ja pubitikkaakin vain yllytettynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun puolet (hatusta heittäen) alkaa olla korkeakoulutettuja, kaikki heistä eivät mahdu 15% yläluokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Luokannousu!" Mikä typerä ajatus!
Ajatteletko, että kun ihminen kasvaa vaikkapa perheessä, jossa äiti on siivooja ja isä varastomies ja ihminen siitä kouluttautuu vaikkapa erikoislääkäriksi, että hän eläisi ihan samanlaista elämää kuin vanhempansakin. Että katsottaisiin samat ohjelmat telkkarista, käytäisiin samoilla lomareissuilla, harrastettaisiin samoja asioita? Vai voisiko olla, että se elämän tapa, elämän asenne, suhde toisiin muuttuisi?
Ajatteletko sinä, että lapsesi elää samoin kuin sinä, sinunikäisenä harrastaa samoja asioita samoilla tekniikoilla, kulttuuri on samanlainen kuin sinun nyt? Pysähdypä miettimään miten nopeasti kulttuuri kehittyy. Sinä katsot tv:ta, katsooko teini-ikäinen tyttäresi? Luuletko, että 50 vuotta sitten nuoruutensa elänyt olisi kyennyt kuvittelemaan millaista on olla nuori nyt? Maailma muuttuu koko ajan, vanhemmat siirtävät vain murto-osan arvoistaan ja tavoistaan lapsilleen. Ei se epämääräinen luokka Suomessa määrää juuri minkään vertaa lapsen tulevaisuutta. Duunariperheissä voidaan arvostaa opiskelua ja lukemista, akateemisessa perheessä unohtaa lapsi oman onnensa nojaan. Miksi ihmeessä ajatella noin determistisesti yhteiskunnassa jossa oikeasti on enemmän vapausasteita löytää se oma hyvä kuin melkein missään muualla?
No kerropa vaikka miten todennäköistä on löytää se erikoislääkäri, joka kuuntelee vapaalla Yötä ja heviä ja lomailee Thaikuissa tai kanarialla? Vetää perjantaisin keppanaa ja pelaa pubitikkaa?
Erikoislääkäristä en tiedä mutta useamman professorin tunnen joilla nuo harrastukset. Jos olet se sosiaalityöntekijä niin et todellakaan ole oikealla alalla jos noin ennakkoluuloisesti ja mustavalkoisesti ihmisiin suhtaudut.
En ollut ainakaan minä, joka sos.työstä olen täällä puhunut. Tunnen erikoislääkäreitä sekä työn puolesta, että henk.koht. elämästä ja kyllä, noita harrastuksia löytyy :) no Yötä ei kyllä kuuntele kukaan ja pubitikkaakin vain yllytettynä.
Mutta joo, vanhemmat tyypit kyllä ihan oikeasti kuuntelee oopperaa, käy vain kaupunkilomilla ja harrastavat niitä viinejä, ei se ihan tuulesta temmattua ole. Miekkailua ehkä ei, mutta veneily on suosittua ja melkein must. Nuorempi polvi on ehkä maanläheisempää sakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka tietämättömiä (tai pelkkiä trolleja? ) ovat nuo jotka heittävät aina naistutkimuksen esimerkiksi? Ensinnäkin se taitaa nykyään olla nimeltään sukupuolentutkimus, eikä se edes ole pääaine missään yliopistossa. Kaiken kaikkiaan harvinainen sivuaineenakin. Monesta yliopistosta puuttuu kokonaan.
Höpöhöpö. Sukupuolentutkimusta voi lukea pääaineena ainakin Helsingissä, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Rovaniemellä. Vaasaa ja Lappeenrantaa lukuunottamatta kaikissa yliopistoissa sitä voi lukea sivuaineena. Jos seuraa yhteiskunta-alan työpaikkoja on useissa ilmoituksissa ainakin toiveena että hakijalla olisi suoritettuna sukupuolentutkimuksen opintoja, eli puhe olemattomista työllisyysmahdollisuuksistakin on potaskaa.
Mitä se edes kertoo ihmisen "luokasta", että yliopistoon mennään nykyään setelin kuvat silmässä ja nimenomaan sitä statusta hakemaan? Statuksen hakeminen statuksen itsensä vuoksi on jotenkin nurinkurista, melkein kuin itse itsensä kumoavaa.
Varsinaista hengen sivistystä on vaikea nykyisin yliopistolta löytää, kun tärkeintä on vain olla "menestyjä". Tietysti samaa peliä pelaaville pystyy tällainen "menestyjä" vaikuttamaan korkean statuksen henkilöltä, mutta paremmat keskustelut yliopistolla saa sen kodittomalta näyttävän ikuisuusopiskelijan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokkanousu? Ollaanko me 20-luvulla?
Vierailija kirjoitti:
Mitä se edes kertoo ihmisen "luokasta", että yliopistoon mennään nykyään setelin kuvat silmässä ja nimenomaan sitä statusta hakemaan? Statuksen hakeminen statuksen itsensä vuoksi on jotenkin nurinkurista, melkein kuin itse itsensä kumoavaa.
Varsinaista hengen sivistystä on vaikea nykyisin yliopistolta löytää, kun tärkeintä on vain olla "menestyjä". Tietysti samaa peliä pelaaville pystyy tällainen "menestyjä" vaikuttamaan korkean statuksen henkilöltä, mutta paremmat keskustelut yliopistolla saa sen kodittomalta näyttävän ikuisuusopiskelijan kanssa.
Statusta hinkuvat on tyhmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos naisilla on noin vaikeaa miksette mene suku puolen vaihdos leikkaukseen senhän jo kuulemma yhteis kunta maksaa
Kyllähän vapailla markkinoilla aina töitä löytyy kunnon intersektionaaleille marxilaisille feministeille sukupuolentutkimuslaitokselta, ai ei vai? No verorahoilla ainakin löytyy virkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!
Eli Oisko jotain lähdettä?
80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.
Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.
Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?
Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.
Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita.
Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.
Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta kattomiehestä? Entä opettajasta, lääkäristä, sossusta?
Sossu nyt onkin yksi typerimmistä alavalinnoista mitä ihminen voi tehdä. Muut korkeakoulutettujen hommat on ihan mukavia.
Joo, tosi typerää opiskella 100% työllisyyden alaa nykypäivänä. Mukavaa ei tietenkään aina, eikä helpointa, mutta saa kuitenkin työskennellä kun on kerta opiskellut.
Sivuheittona, sosiaalityöstä. Opiskelin maailmantuskassa sitä huvin vuoksi avoimessa netin kautta ensimmäiset kokonaisuudet, ihan iltaisin kaiken muun ohessa kuuntelin luennot ja vilkuilin kirjoja TVn ääressä (päivät erityisasiantuntijan hyväpalkkaisessa virassa). Ihan kiinnostavaa, mutta miksi vääntää tieteeksi tuollaista joka ei tiedettä ole, sosiologia on ja sosiaalipolitiikka kyllä muttei sosiaalityö. 5/5 suoritin nuo kirjalliset, ainut ongelma oli pitää kieli keskellä suuta (= teksti kurissa) kun kirjoitti omia ajatuksia sosiaalitieteestä, luonnontieteilijälle tuo oli haastavaa. Toisekseen ihmettelen kyllä miksi alalle ei ole soveltuvuustestejä, suorittavaa työtä jossa ihmisen persoona hyvin tärkeä. sosionomista jatkokouluttautuvat käyvät läpi tuollaiset mutta vieläkin voi yliopiston kautta kouluttautua millaisilla vaan mt ongelmilla ja persoonallisuushäiriöillä varustettuja sossutanttoja tai äijiä.
Minulla on sivuaineina sattumalta juurikin sosiaalipolitiikka ja sosiologia. Ne tukevat tietotaitoa hyvin lisääntyneenä ymmärryksenä yhteiskunnan rakenteista ja muutoksesta. Kuitenkin sosiaalityön systemaattiselle koulutukselle on ollut tarvetta, sekä osaamisen että tutkimuksen ja alan kehityksen kannalta. Kyseessähän on suhteellisen nuori tieteenala.
Kelpoisuuslaki on jo nyt tasannut osaamisprofiilia, lain tuntemus on vahvistunut, samoin kuin tutkimukselliset valmiudet. Sosiaalityön huono maine johtuu juurikin tästä, että ala on ollut villi länsi, jossa on huseerattu monella taustalla, ilman ymmärrystä syrjäytymisen ja huono-osaisuuden mekanismeista, sekä niihin vaikuttavista rakenteista. Kehittäminen vaatii teoriapohjaa ja tietoa, nyt olemme alan kannalta uuden aikakauden edessä, kun kelpoisuuslaki sekä säätelee kenttätyötä, että alan kilpailu varmasti luo uuden kulttuurin kehitykselle puuhastelun sijaan.
Lääkäreilläkään ei ole soveltuvuustestejä. Itse näen sekunneissa miksi - olisi hyvin vaikeaa luoda itsenäisen asiantuntijatyön (ei suorittavaa, ei edes virkamieslain edessä, laki kohtelee eri lailla virka vs. toimi) kriteeristö, työtä kun voi tehdä monella sektorilla, monissa eri tehtävissä, monella tavalla. Ja voi tutkia jos asiakasrajapinta ei kiinnosta.
..eihön soveltuvuustestejä sosiaalialalle tarvita, kun sosiaalitieteitä opiskelee näin laadukasta jengiä:
https://yle.fi/uutiset/3-11511957
Graduaihekin opiskelijan esittämine analogioineen kuulostaa todella luovalta, että noinnikkään, huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Eroja on ja toisille ne ovat tärkeämpiä kuin toisille. Ei ole automaattista että vaikka tietäisi kaikki koodiviritelmät, haluaisi niiden avulla aina toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!
Eli Oisko jotain lähdettä?
80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.
Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.
Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?
Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.
Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita.
Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.
Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta kattomiehestä? Entä opettajasta, lääkäristä, sossusta?
Sossu nyt onkin yksi typerimmistä alavalinnoista mitä ihminen voi tehdä. Muut korkeakoulutettujen hommat on ihan mukavia.
Joo, tosi typerää opiskella 100% työllisyyden alaa nykypäivänä. Mukavaa ei tietenkään aina, eikä helpointa, mutta saa kuitenkin työskennellä kun on kerta opiskellut.
Sivuheittona, sosiaalityöstä. Opiskelin maailmantuskassa sitä huvin vuoksi avoimessa netin kautta ensimmäiset kokonaisuudet, ihan iltaisin kaiken muun ohessa kuuntelin luennot ja vilkuilin kirjoja TVn ääressä (päivät erityisasiantuntijan hyväpalkkaisessa virassa). Ihan kiinnostavaa, mutta miksi vääntää tieteeksi tuollaista joka ei tiedettä ole, sosiologia on ja sosiaalipolitiikka kyllä muttei sosiaalityö. 5/5 suoritin nuo kirjalliset, ainut ongelma oli pitää kieli keskellä suuta (= teksti kurissa) kun kirjoitti omia ajatuksia sosiaalitieteestä, luonnontieteilijälle tuo oli haastavaa. Toisekseen ihmettelen kyllä miksi alalle ei ole soveltuvuustestejä, suorittavaa työtä jossa ihmisen persoona hyvin tärkeä. sosionomista jatkokouluttautuvat käyvät läpi tuollaiset mutta vieläkin voi yliopiston kautta kouluttautua millaisilla vaan mt ongelmilla ja persoonallisuushäiriöillä varustettuja sossutanttoja tai äijiä.
Minulla on sivuaineina sattumalta juurikin sosiaalipolitiikka ja sosiologia. Ne tukevat tietotaitoa hyvin lisääntyneenä ymmärryksenä yhteiskunnan rakenteista ja muutoksesta. Kuitenkin sosiaalityön systemaattiselle koulutukselle on ollut tarvetta, sekä osaamisen että tutkimuksen ja alan kehityksen kannalta. Kyseessähän on suhteellisen nuori tieteenala.
Kelpoisuuslaki on jo nyt tasannut osaamisprofiilia, lain tuntemus on vahvistunut, samoin kuin tutkimukselliset valmiudet. Sosiaalityön huono maine johtuu juurikin tästä, että ala on ollut villi länsi, jossa on huseerattu monella taustalla, ilman ymmärrystä syrjäytymisen ja huono-osaisuuden mekanismeista, sekä niihin vaikuttavista rakenteista. Kehittäminen vaatii teoriapohjaa ja tietoa, nyt olemme alan kannalta uuden aikakauden edessä, kun kelpoisuuslaki sekä säätelee kenttätyötä, että alan kilpailu varmasti luo uuden kulttuurin kehitykselle puuhastelun sijaan.
Lääkäreilläkään ei ole soveltuvuustestejä. Itse näen sekunneissa miksi - olisi hyvin vaikeaa luoda itsenäisen asiantuntijatyön (ei suorittavaa, ei edes virkamieslain edessä, laki kohtelee eri lailla virka vs. toimi) kriteeristö, työtä kun voi tehdä monella sektorilla, monissa eri tehtävissä, monella tavalla. Ja voi tutkia jos asiakasrajapinta ei kiinnosta.
..eihön soveltuvuustestejä sosiaalialalle tarvita, kun sosiaalitieteitä opiskelee näin laadukasta jengiä:
https://yle.fi/uutiset/3-11511957
Graduaihekin opiskelijan esittämine analogioineen kuulostaa todella luovalta, että noinnikkään, huh.
Eihän hän ollut sosiaalityön, vaan yleisten sosiaalitieteiden, eli niiden sosiologian, sosiaalipolitiikan ym. tutkinto olisi ollut, eli ei sinänsä sosiaalialan tutkinto ollenkaan. Alan tehtävissä noita rekisteriotteita kuitenkin valvotaan tarkasti, eikä töihin ole asiaa. En tiedä onko kuvitellut pääsevänsä jonkun ohjaajan sijaiseksi tmv., mutta aika huono suunnitelma kun niitä tosiaan valvotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Eroja on ja toisille ne ovat tärkeämpiä kuin toisille. Ei ole automaattista että vaikka tietäisi kaikki koodiviritelmät, haluaisi niiden avulla aina toimia.
Se on vähän kuin kirjoitustaito. Voi olla tyyliniekka ja leikitellä kielellä rikkoen oikeinkirjoitusta ja kielioppisääntöjä, mutta se edellyttää, että tietää ne säännöt, joita rikkoo. Jos on vain moukka, se näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!
Eli Oisko jotain lähdettä?
80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.
Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.
Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?
Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.
Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita.
Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.
Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta
kattomiehestä? Entä opettajasta,
Heidän burnouteistaan huolimatta nuo miehet tekee taatusti raskaampaa päivää. Eikä perinteisesti valittele töistään. Onhan tunnettua että burnoutin syy on hiukan väärin ymmärretty työtyyli suhteessa kykyihin. Luultavasti kaikki muut tekee ihan eri luokassa raskaampaa päivää kuin itsenäistä asiantuntijatyötä tekevät naiset. Ja muuthan ei voi olla oman työnsä asiantuntijoita kuin läppärin ja latteautomaatin väliä kipittävä korkeasti koulutettu asiantuntijanainen.
Vierailija kirjoitti:
Niin? Ei se lastentarhatädin tutkinto miehillekään anna 10k€ kuukausituloja
Siis mitä?!? lastentarhantädin tutkinto?!?
Mikä tutkinto se sellainen on?
Alue: Aihe vapaa
Paljon todennäköisempää, kuin löytää erikoislääkäri joka kuuntelee vapaalla oopperaa, lomailee vain kaupunkikohteissa, ei juo lainkaan olutta ja harrastaa miekkailua!
Jösses! Tule 1950-luvulta nykypäivään!