Yliopiston käyminen ei enää takaa naisten luokkanousua kuin harvoilla aloilla

Kaksi roskakuskia moikkaa:

"Mitä maisteri!?"

"No mitäs tässä. Kuis proffalla pärisee?"

Vierailija kirjoitti:

niin tarkoitti varmaan tiettyjä naisvaltaisia aloja jossa palkka jää pieneksi, kannattaako vuosien uurastus että päätyy kehnolle tulotasolle. 

Monilla naisten aloilla matalaa palkkaa kompensoivat vähät työtunnit. Vaikkapa englannin lehtorin keskipalkka 2018 oli 4034e/kk. Työtunteja rutinoituneella opettajalla on noin 32 / viikko, kesälomia se 10 viikkoa ym. Naiset arvottavat enemmän vapaa-aikaa kuin palkkaa.

https://www.kt.fi/tilastot-ja-julkaisut/palkkatilastot

Yliopiston käyminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!

Eli Oisko jotain lähdettä?

80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.

Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.

Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?

Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.

Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.

Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita. 

Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.

Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.

Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta kattomiehestä? Entä opettajasta, lääkäristä, sossusta?

Sossu nyt onkin yksi typerimmistä alavalinnoista mitä ihminen voi tehdä. Muut korkeakoulutettujen hommat on ihan mukavia.

Joo, tosi typerää opiskella 100% työllisyyden alaa nykypäivänä. Mukavaa ei tietenkään aina, eikä helpointa, mutta saa kuitenkin työskennellä kun on kerta opiskellut.

Sivuheittona, sosiaalityöstä. Opiskelin maailmantuskassa sitä huvin vuoksi avoimessa netin kautta ensimmäiset kokonaisuudet, ihan iltaisin kaiken muun ohessa kuuntelin luennot ja vilkuilin kirjoja TVn ääressä (päivät erityisasiantuntijan hyväpalkkaisessa virassa). Ihan kiinnostavaa, mutta miksi vääntää tieteeksi tuollaista joka ei tiedettä ole, sosiologia on ja sosiaalipolitiikka kyllä muttei sosiaalityö. 5/5 suoritin nuo kirjalliset, ainut ongelma oli pitää kieli keskellä suuta (= teksti kurissa) kun kirjoitti omia ajatuksia sosiaalitieteestä, luonnontieteilijälle tuo oli haastavaa. Toisekseen ihmettelen kyllä miksi alalle ei ole soveltuvuustestejä, suorittavaa työtä jossa ihmisen persoona hyvin tärkeä. sosionomista jatkokouluttautuvat käyvät läpi tuollaiset mutta vieläkin voi yliopiston kautta kouluttautua millaisilla vaan mt ongelmilla ja persoonallisuushäiriöillä varustettuja sossutanttoja tai äijiä.

No mikä tieteellinen arvo on oikeustieteillä, kun lait ovat muuttuvaisia politiikasta ja maasta riippuen? Tai kasvatustieteillä, jotka ovat ihan yleistä huttua? Teologia? Sosiaalityö oppiaineena on ammattiin valmistava oppiaine, jossa painotus on sosiaalitieteissä, psykologiassa ja oikeustieteessä. Tarkoitus on valmistaa itsenäiseen harkintaan kykeneviä sosiaalialan virkamiehiä. 

No ihan ulkopuolisena noista aloista, voisin kuvitella, että oikeustieteessä on tärkeää tutkia lakeja, lakien puutteita ja tulkintoja eri yhteiskunnissa. Joku some on tullut nopeasti, sitä säädellään jollain lailla mutta miten sen käyttö säteilee muihin lakeihin? Vasta käytiin keskusteluja levykauppa äxän irtisanomisista jne. kasvatustieteiden tutkimuksen ymmärrän hyvin, tärkeä tutkia miten opitaan, eri menetelmät, erot oppilaisryhmissä ja yksilöissä jne. Mutta tuo sosiaalitiede, mitä se voi tutkia ohi sosiologian tai sosiaalipolitiikan? Montako tätiä tarvitaan tekemään hyviä päätöksiä, tehdäänkö parempia päätöksiä avokonttoreissa vai omissa huoneissa? Tärkeää työtä muttei itsenäinen tieteenala.

Suomessa ei sorreta naisia millään alalla. Nykyfeministit vain ahnehtivat etuja ja rahaa uhriutumalla ja kaiken syyksi laitetaan valkoinen lihaa syövä heteromies.

Pääsääntöisesti kaikki feministit ovat vihervasemmistolaisia.

Nykyfeministi ei voi antaa yhtään esimerkkiä Suomesta, missä naista sorrettaisiin palkanmaksussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!

Eli Oisko jotain lähdettä?

80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.

Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.

Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?

Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.

Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.

Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita. 

Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.

Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.

Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta kattomiehestä? Entä opettajasta, lääkäristä, sossusta?

Sossu nyt onkin yksi typerimmistä alavalinnoista mitä ihminen voi tehdä. Muut korkeakoulutettujen hommat on ihan mukavia.

Joo, tosi typerää opiskella 100% työllisyyden alaa nykypäivänä. Mukavaa ei tietenkään aina, eikä helpointa, mutta saa kuitenkin työskennellä kun on kerta opiskellut.

Sivuheittona, sosiaalityöstä. Opiskelin maailmantuskassa sitä huvin vuoksi avoimessa netin kautta ensimmäiset kokonaisuudet, ihan iltaisin kaiken muun ohessa kuuntelin luennot ja vilkuilin kirjoja TVn ääressä (päivät erityisasiantuntijan hyväpalkkaisessa virassa). Ihan kiinnostavaa, mutta miksi vääntää tieteeksi tuollaista joka ei tiedettä ole, sosiologia on ja sosiaalipolitiikka kyllä muttei sosiaalityö. 5/5 suoritin nuo kirjalliset, ainut ongelma oli pitää kieli keskellä suuta (= teksti kurissa) kun kirjoitti omia ajatuksia sosiaalitieteestä, luonnontieteilijälle tuo oli haastavaa. Toisekseen ihmettelen kyllä miksi alalle ei ole soveltuvuustestejä, suorittavaa työtä jossa ihmisen persoona hyvin tärkeä. sosionomista jatkokouluttautuvat käyvät läpi tuollaiset mutta vieläkin voi yliopiston kautta kouluttautua millaisilla vaan mt ongelmilla ja persoonallisuushäiriöillä varustettuja sossutanttoja tai äijiä.

No mikä tieteellinen arvo on oikeustieteillä, kun lait ovat muuttuvaisia politiikasta ja maasta riippuen? Tai kasvatustieteillä, jotka ovat ihan yleistä huttua? Teologia? Sosiaalityö oppiaineena on ammattiin valmistava oppiaine, jossa painotus on sosiaalitieteissä, psykologiassa ja oikeustieteessä. Tarkoitus on valmistaa itsenäiseen harkintaan kykeneviä sosiaalialan virkamiehiä. 

No ihan ulkopuolisena noista aloista, voisin kuvitella, että oikeustieteessä on tärkeää tutkia lakeja, lakien puutteita ja tulkintoja eri yhteiskunnissa. Joku some on tullut nopeasti, sitä säädellään jollain lailla mutta miten sen käyttö säteilee muihin lakeihin? Vasta käytiin keskusteluja levykauppa äxän irtisanomisista jne. kasvatustieteiden tutkimuksen ymmärrän hyvin, tärkeä tutkia miten opitaan, eri menetelmät, erot oppilaisryhmissä ja yksilöissä jne. Mutta tuo sosiaalitiede, mitä se voi tutkia ohi sosiologian tai sosiaalipolitiikan? Montako tätiä tarvitaan tekemään hyviä päätöksiä, tehdäänkö parempia päätöksiä avokonttoreissa vai omissa huoneissa? Tärkeää työtä muttei itsenäinen tieteenala.

Sosiaalityössä tieteenä voidaan tutkia esimerkiki lastensuojelun eri toimien vaikuttavuutta, oikea-aikaisuutta. Asiakkaiden osallisuutta heitä koskevassa päätöksenteossa, lasten mielipiteen selvittämistä, työllisyystoimien vaikuttavuutta jne. Mikä tässä on niin vaikeaa? Onko sinulla ylipäätään selvillä mitä kaikkea sosiaalitoimistoissa tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!

Eli Oisko jotain lähdettä?

80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.

Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.

Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?

Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.

Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.

Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita. 

Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.

Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.

Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta kattomiehestä? Entä opettajasta, lääkäristä, sossusta?

Sossu nyt onkin yksi typerimmistä alavalinnoista mitä ihminen voi tehdä. Muut korkeakoulutettujen hommat on ihan mukavia.

Joo, tosi typerää opiskella 100% työllisyyden alaa nykypäivänä. Mukavaa ei tietenkään aina, eikä helpointa, mutta saa kuitenkin työskennellä kun on kerta opiskellut.

Sivuheittona, sosiaalityöstä. Opiskelin maailmantuskassa sitä huvin vuoksi avoimessa netin kautta ensimmäiset kokonaisuudet, ihan iltaisin kaiken muun ohessa kuuntelin luennot ja vilkuilin kirjoja TVn ääressä (päivät erityisasiantuntijan hyväpalkkaisessa virassa). Ihan kiinnostavaa, mutta miksi vääntää tieteeksi tuollaista joka ei tiedettä ole, sosiologia on ja sosiaalipolitiikka kyllä muttei sosiaalityö. 5/5 suoritin nuo kirjalliset, ainut ongelma oli pitää kieli keskellä suuta (= teksti kurissa) kun kirjoitti omia ajatuksia sosiaalitieteestä, luonnontieteilijälle tuo oli haastavaa. Toisekseen ihmettelen kyllä miksi alalle ei ole soveltuvuustestejä, suorittavaa työtä jossa ihmisen persoona hyvin tärkeä. sosionomista jatkokouluttautuvat käyvät läpi tuollaiset mutta vieläkin voi yliopiston kautta kouluttautua millaisilla vaan mt ongelmilla ja persoonallisuushäiriöillä varustettuja sossutanttoja tai äijiä.

Minulla on sivuaineina sattumalta juurikin sosiaalipolitiikka ja sosiologia. Ne tukevat tietotaitoa hyvin lisääntyneenä ymmärryksenä yhteiskunnan rakenteista ja muutoksesta. Kuitenkin sosiaalityön systemaattiselle koulutukselle on ollut tarvetta, sekä osaamisen että tutkimuksen ja alan kehityksen kannalta. Kyseessähän on suhteellisen nuori tieteenala.

Kelpoisuuslaki on jo nyt tasannut osaamisprofiilia, lain tuntemus on vahvistunut, samoin kuin tutkimukselliset valmiudet. Sosiaalityön huono maine johtuu juurikin tästä, että ala on ollut villi länsi, jossa on huseerattu monella taustalla, ilman ymmärrystä syrjäytymisen ja huono-osaisuuden mekanismeista, sekä niihin vaikuttavista rakenteista. Kehittäminen vaatii teoriapohjaa ja tietoa, nyt olemme alan kannalta uuden aikakauden edessä, kun kelpoisuuslaki sekä säätelee kenttätyötä, että alan kilpailu varmasti luo uuden kulttuurin kehitykselle puuhastelun sijaan.

Lääkäreilläkään ei ole soveltuvuustestejä. Itse näen sekunneissa miksi - olisi hyvin vaikeaa luoda itsenäisen asiantuntijatyön (ei suorittavaa, ei edes virkamieslain edessä, laki kohtelee eri lailla virka vs. toimi) kriteeristö, työtä kun voi tehdä monella sektorilla, monissa eri tehtävissä, monella tavalla. Ja voi tutkia jos asiakasrajapinta ei kiinnosta.

Ikävä kyllä se on niin, että "syrjäytymisen mekanismit" ovat nollapuhetta kun niitä tutkivat yliopistossa kympin tytöt omaa pieruaan haistellen (olen akateeminen, olen ylempää keskiluokkaa, erottaudun akateemisella koodistolla). Tuollaiset ihmiset luovat lisää luokkaeroja eivätkä suinkaan poista niitä. Paras auttaja on kokemusasiantuntija eikä kirja-asiantuntija.

Hieman ristiriitaista, että oletus opiskelijoita on samalla kympin tyttö, mt-potilas (äsken huono asia soveltuvuudesta puhuttaessa) ja oikeasti tarvittaisiin kokemusasiantuntijoita hommiin. Koettakaa päättää. Toki sossut viisaudessaan ovat nyt kehittäneet kokemusasiantuntijatoimintaa, toimii hyvin yhteistyössä. Kukaanhan ei estä kokemusasiantuntijoita kouluttautumaan myöskään suoraan sossuksi jos kiinnostaa. Opiskelijoita on hyvin monenlaisilla taustoilla, yhteinen tekijä on tietenkin pääsykokeista suoriutuminen.

Oliko edellisellä virkamiehellä sittenkin se katkeruuden aiheena jos perus- ja aineopinnot suoritettuna, ovet eivät auenneet? Sisäänpääsyprosenttihan on lääkiksen luokkaa.

Nainen ei voi opiskella oikein, uskokaa jo! Kympin tyttö on vienyt opiskelupaikan kasin poikien edestä. Kasin tyttö on vienyt pelkällä ahkeruudella opiskelupaikan ysin pojan edestä. Naiset hakeutuvat miesten aloille ja vievät heidän työnsä. Naiset hakeutuvat naisten aloille ja kehtaavat nostaa palkkaa.

Naiset tienaavat akateemisilla aloilla korkeampaa palkkaa kuin miehet duunarialoilla ja se on väärin. Aina löytyy formulakuskiyrittäjälentäjäautonasentaja joka tienaa enemmän ja se osoittaa kaiken muun vääräksi. 

Naiset ovat ensimmäisen polven akateemisia jotka eivät voi hallita yliopistojen salakieltä. Naiset ovat toisen polven akateemisia jotka eivät tee luokkanousua vaan toistavat vanhaa.

Naiset eivät pärjää koska heillä on mt-ongelmia. Naisilla ei ole mt-ongelmia joka osoittaa tunneköyhyyttä.

Naiset eivät voi pärjätä matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla. Lääkisten korkea naisosuus on tästä todiste. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!

Eli Oisko jotain lähdettä?

80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.

Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.

Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?

Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.

Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.

Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita. 

Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.

Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.

Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta kattomiehestä? Entä opettajasta, lääkäristä, sossusta?

Sossu nyt onkin yksi typerimmistä alavalinnoista mitä ihminen voi tehdä. Muut korkeakoulutettujen hommat on ihan mukavia.

Joo, tosi typerää opiskella 100% työllisyyden alaa nykypäivänä. Mukavaa ei tietenkään aina, eikä helpointa, mutta saa kuitenkin työskennellä kun on kerta opiskellut.

Sivuheittona, sosiaalityöstä. Opiskelin maailmantuskassa sitä huvin vuoksi avoimessa netin kautta ensimmäiset kokonaisuudet, ihan iltaisin kaiken muun ohessa kuuntelin luennot ja vilkuilin kirjoja TVn ääressä (päivät erityisasiantuntijan hyväpalkkaisessa virassa). Ihan kiinnostavaa, mutta miksi vääntää tieteeksi tuollaista joka ei tiedettä ole, sosiologia on ja sosiaalipolitiikka kyllä muttei sosiaalityö. 5/5 suoritin nuo kirjalliset, ainut ongelma oli pitää kieli keskellä suuta (= teksti kurissa) kun kirjoitti omia ajatuksia sosiaalitieteestä, luonnontieteilijälle tuo oli haastavaa. Toisekseen ihmettelen kyllä miksi alalle ei ole soveltuvuustestejä, suorittavaa työtä jossa ihmisen persoona hyvin tärkeä. sosionomista jatkokouluttautuvat käyvät läpi tuollaiset mutta vieläkin voi yliopiston kautta kouluttautua millaisilla vaan mt ongelmilla ja persoonallisuushäiriöillä varustettuja sossutanttoja tai äijiä.

Minulla on sivuaineina sattumalta juurikin sosiaalipolitiikka ja sosiologia. Ne tukevat tietotaitoa hyvin lisääntyneenä ymmärryksenä yhteiskunnan rakenteista ja muutoksesta. Kuitenkin sosiaalityön systemaattiselle koulutukselle on ollut tarvetta, sekä osaamisen että tutkimuksen ja alan kehityksen kannalta. Kyseessähän on suhteellisen nuori tieteenala.

Kelpoisuuslaki on jo nyt tasannut osaamisprofiilia, lain tuntemus on vahvistunut, samoin kuin tutkimukselliset valmiudet. Sosiaalityön huono maine johtuu juurikin tästä, että ala on ollut villi länsi, jossa on huseerattu monella taustalla, ilman ymmärrystä syrjäytymisen ja huono-osaisuuden mekanismeista, sekä niihin vaikuttavista rakenteista. Kehittäminen vaatii teoriapohjaa ja tietoa, nyt olemme alan kannalta uuden aikakauden edessä, kun kelpoisuuslaki sekä säätelee kenttätyötä, että alan kilpailu varmasti luo uuden kulttuurin kehitykselle puuhastelun sijaan.

Lääkäreilläkään ei ole soveltuvuustestejä. Itse näen sekunneissa miksi - olisi hyvin vaikeaa luoda itsenäisen asiantuntijatyön (ei suorittavaa, ei edes virkamieslain edessä, laki kohtelee eri lailla virka vs. toimi) kriteeristö, työtä kun voi tehdä monella sektorilla, monissa eri tehtävissä, monella tavalla. Ja voi tutkia jos asiakasrajapinta ei kiinnosta.

Ikävä kyllä se on niin, että "syrjäytymisen mekanismit" ovat nollapuhetta kun niitä tutkivat yliopistossa kympin tytöt omaa pieruaan haistellen (olen akateeminen, olen ylempää keskiluokkaa, erottaudun akateemisella koodistolla). Tuollaiset ihmiset luovat lisää luokkaeroja eivätkä suinkaan poista niitä. Paras auttaja on kokemusasiantuntija eikä kirja-asiantuntija.

Hieman ristiriitaista, että oletus opiskelijoita on samalla kympin tyttö, mt-potilas (äsken huono asia soveltuvuudesta puhuttaessa) ja oikeasti tarvittaisiin kokemusasiantuntijoita hommiin. Koettakaa päättää. Toki sossut viisaudessaan ovat nyt kehittäneet kokemusasiantuntijatoimintaa, toimii hyvin yhteistyössä. Kukaanhan ei estä kokemusasiantuntijoita kouluttautumaan myöskään suoraan sossuksi jos kiinnostaa. Opiskelijoita on hyvin monenlaisilla taustoilla, yhteinen tekijä on tietenkin pääsykokeista suoriutuminen.

Oliko edellisellä virkamiehellä sittenkin se katkeruuden aiheena jos perus- ja aineopinnot suoritettuna, ovet eivät auenneet? Sisäänpääsyprosenttihan on lääkiksen luokkaa.

No heh, ei ollu. Oma elämänkriisi helpotti ja auttamishalu kohdentuu nyt omaan lähipiiriin. Lopetin nuo avoimet opinnot ihan oma-aloitteisesti kun en kokenut niitä älyllisesti innostaviksi n 10 noppaan, tajusin, että sosiologia tai sosiaalipolitiikka olisi olleet niitä oikeasti kiinnostavia. Mutta niin on tämä oma alakin (paitsi just nyt kun istuu tylsässä pitkässä videokokouksessa) eikä nykyistä 7 tE palkkaa ja innostavaa työyhteisöä tee mieli vaihtaa siihen mielikuvaan minkä sosiaalityöstä ja sen opiskelijoista tuon avoimen aikana sai. Sisään taitaisin päästä jos haluaisin, 6L papereillani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!

Eli Oisko jotain lähdettä?

80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.

Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.

Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?

Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.

Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.

Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita. 

Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.

Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.

Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta kattomiehestä? Entä opettajasta, lääkäristä, sossusta?

Sossu nyt onkin yksi typerimmistä alavalinnoista mitä ihminen voi tehdä. Muut korkeakoulutettujen hommat on ihan mukavia.

Joo, tosi typerää opiskella 100% työllisyyden alaa nykypäivänä. Mukavaa ei tietenkään aina, eikä helpointa, mutta saa kuitenkin työskennellä kun on kerta opiskellut.

Sivuheittona, sosiaalityöstä. Opiskelin maailmantuskassa sitä huvin vuoksi avoimessa netin kautta ensimmäiset kokonaisuudet, ihan iltaisin kaiken muun ohessa kuuntelin luennot ja vilkuilin kirjoja TVn ääressä (päivät erityisasiantuntijan hyväpalkkaisessa virassa). Ihan kiinnostavaa, mutta miksi vääntää tieteeksi tuollaista joka ei tiedettä ole, sosiologia on ja sosiaalipolitiikka kyllä muttei sosiaalityö. 5/5 suoritin nuo kirjalliset, ainut ongelma oli pitää kieli keskellä suuta (= teksti kurissa) kun kirjoitti omia ajatuksia sosiaalitieteestä, luonnontieteilijälle tuo oli haastavaa. Toisekseen ihmettelen kyllä miksi alalle ei ole soveltuvuustestejä, suorittavaa työtä jossa ihmisen persoona hyvin tärkeä. sosionomista jatkokouluttautuvat käyvät läpi tuollaiset mutta vieläkin voi yliopiston kautta kouluttautua millaisilla vaan mt ongelmilla ja persoonallisuushäiriöillä varustettuja sossutanttoja tai äijiä.

Minulla on sivuaineina sattumalta juurikin sosiaalipolitiikka ja sosiologia. Ne tukevat tietotaitoa hyvin lisääntyneenä ymmärryksenä yhteiskunnan rakenteista ja muutoksesta. Kuitenkin sosiaalityön systemaattiselle koulutukselle on ollut tarvetta, sekä osaamisen että tutkimuksen ja alan kehityksen kannalta. Kyseessähän on suhteellisen nuori tieteenala.

Kelpoisuuslaki on jo nyt tasannut osaamisprofiilia, lain tuntemus on vahvistunut, samoin kuin tutkimukselliset valmiudet. Sosiaalityön huono maine johtuu juurikin tästä, että ala on ollut villi länsi, jossa on huseerattu monella taustalla, ilman ymmärrystä syrjäytymisen ja huono-osaisuuden mekanismeista, sekä niihin vaikuttavista rakenteista. Kehittäminen vaatii teoriapohjaa ja tietoa, nyt olemme alan kannalta uuden aikakauden edessä, kun kelpoisuuslaki sekä säätelee kenttätyötä, että alan kilpailu varmasti luo uuden kulttuurin kehitykselle puuhastelun sijaan.

Lääkäreilläkään ei ole soveltuvuustestejä. Itse näen sekunneissa miksi - olisi hyvin vaikeaa luoda itsenäisen asiantuntijatyön (ei suorittavaa, ei edes virkamieslain edessä, laki kohtelee eri lailla virka vs. toimi) kriteeristö, työtä kun voi tehdä monella sektorilla, monissa eri tehtävissä, monella tavalla. Ja voi tutkia jos asiakasrajapinta ei kiinnosta.

Ikävä kyllä se on niin, että "syrjäytymisen mekanismit" ovat nollapuhetta kun niitä tutkivat yliopistossa kympin tytöt omaa pieruaan haistellen (olen akateeminen, olen ylempää keskiluokkaa, erottaudun akateemisella koodistolla). Tuollaiset ihmiset luovat lisää luokkaeroja eivätkä suinkaan poista niitä. Paras auttaja on kokemusasiantuntija eikä kirja-asiantuntija.

Hieman ristiriitaista, että oletus opiskelijoita on samalla kympin tyttö, mt-potilas (äsken huono asia soveltuvuudesta puhuttaessa) ja oikeasti tarvittaisiin kokemusasiantuntijoita hommiin. Koettakaa päättää. Toki sossut viisaudessaan ovat nyt kehittäneet kokemusasiantuntijatoimintaa, toimii hyvin yhteistyössä. Kukaanhan ei estä kokemusasiantuntijoita kouluttautumaan myöskään suoraan sossuksi jos kiinnostaa. Opiskelijoita on hyvin monenlaisilla taustoilla, yhteinen tekijä on tietenkin pääsykokeista suoriutuminen.

Oliko edellisellä virkamiehellä sittenkin se katkeruuden aiheena jos perus- ja aineopinnot suoritettuna, ovet eivät auenneet? Sisäänpääsyprosenttihan on lääkiksen luokkaa.

No heh, ei ollu. Oma elämänkriisi helpotti ja auttamishalu kohdentuu nyt omaan lähipiiriin. Lopetin nuo avoimet opinnot ihan oma-aloitteisesti kun en kokenut niitä älyllisesti innostaviksi n 10 noppaan, tajusin, että sosiologia tai sosiaalipolitiikka olisi olleet niitä oikeasti kiinnostavia. Mutta niin on tämä oma alakin (paitsi just nyt kun istuu tylsässä pitkässä videokokouksessa) eikä nykyistä 7 tE palkkaa ja innostavaa työyhteisöä tee mieli vaihtaa siihen mielikuvaan minkä sosiaalityöstä ja sen opiskelijoista tuon avoimen aikana sai. Sisään taitaisin päästä jos haluaisin, 6L papereillani.

Suurin ongelmahan sosiaalityössä ei ole se alle 10%:n sisäänpääsyprosentti, vaan alalla jaksaminen ja pysyminen. Britanniassa on laskettu, että keskiarvollisesti sossu pysyy lastensuojelussa vain muutaman vuoden, samaa vikaa on kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Siisti sisätyö neljällätonnilla ei kerro siitä miten kuormittavaa homma on. Työskennellä kaiket päivät sellaisten ihmisten kanssa, joilla on ongelmia, päihdeongelmia, mielenterveys ongelmia, luonnevikoja jne. Taiteilla näiden kanssa pyrkien tekemään sellaisia ratkaisuja, joiden kanssa voidaan elää ja ei itse saa esim. puukosta siinä samalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!

Eli Oisko jotain lähdettä?

80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.

Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.

Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?

Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.

Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.

Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita. 

Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.

Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.

Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta kattomiehestä? Entä opettajasta, lääkäristä, sossusta?

Sossu nyt onkin yksi typerimmistä alavalinnoista mitä ihminen voi tehdä. Muut korkeakoulutettujen hommat on ihan mukavia.

Joo, tosi typerää opiskella 100% työllisyyden alaa nykypäivänä. Mukavaa ei tietenkään aina, eikä helpointa, mutta saa kuitenkin työskennellä kun on kerta opiskellut.

Sivuheittona, sosiaalityöstä. Opiskelin maailmantuskassa sitä huvin vuoksi avoimessa netin kautta ensimmäiset kokonaisuudet, ihan iltaisin kaiken muun ohessa kuuntelin luennot ja vilkuilin kirjoja TVn ääressä (päivät erityisasiantuntijan hyväpalkkaisessa virassa). Ihan kiinnostavaa, mutta miksi vääntää tieteeksi tuollaista joka ei tiedettä ole, sosiologia on ja sosiaalipolitiikka kyllä muttei sosiaalityö. 5/5 suoritin nuo kirjalliset, ainut ongelma oli pitää kieli keskellä suuta (= teksti kurissa) kun kirjoitti omia ajatuksia sosiaalitieteestä, luonnontieteilijälle tuo oli haastavaa. Toisekseen ihmettelen kyllä miksi alalle ei ole soveltuvuustestejä, suorittavaa työtä jossa ihmisen persoona hyvin tärkeä. sosionomista jatkokouluttautuvat käyvät läpi tuollaiset mutta vieläkin voi yliopiston kautta kouluttautua millaisilla vaan mt ongelmilla ja persoonallisuushäiriöillä varustettuja sossutanttoja tai äijiä.

Minulla on sivuaineina sattumalta juurikin sosiaalipolitiikka ja sosiologia. Ne tukevat tietotaitoa hyvin lisääntyneenä ymmärryksenä yhteiskunnan rakenteista ja muutoksesta. Kuitenkin sosiaalityön systemaattiselle koulutukselle on ollut tarvetta, sekä osaamisen että tutkimuksen ja alan kehityksen kannalta. Kyseessähän on suhteellisen nuori tieteenala.

Kelpoisuuslaki on jo nyt tasannut osaamisprofiilia, lain tuntemus on vahvistunut, samoin kuin tutkimukselliset valmiudet. Sosiaalityön huono maine johtuu juurikin tästä, että ala on ollut villi länsi, jossa on huseerattu monella taustalla, ilman ymmärrystä syrjäytymisen ja huono-osaisuuden mekanismeista, sekä niihin vaikuttavista rakenteista. Kehittäminen vaatii teoriapohjaa ja tietoa, nyt olemme alan kannalta uuden aikakauden edessä, kun kelpoisuuslaki sekä säätelee kenttätyötä, että alan kilpailu varmasti luo uuden kulttuurin kehitykselle puuhastelun sijaan.

Lääkäreilläkään ei ole soveltuvuustestejä. Itse näen sekunneissa miksi - olisi hyvin vaikeaa luoda itsenäisen asiantuntijatyön (ei suorittavaa, ei edes virkamieslain edessä, laki kohtelee eri lailla virka vs. toimi) kriteeristö, työtä kun voi tehdä monella sektorilla, monissa eri tehtävissä, monella tavalla. Ja voi tutkia jos asiakasrajapinta ei kiinnosta.

Ikävä kyllä se on niin, että "syrjäytymisen mekanismit" ovat nollapuhetta kun niitä tutkivat yliopistossa kympin tytöt omaa pieruaan haistellen (olen akateeminen, olen ylempää keskiluokkaa, erottaudun akateemisella koodistolla). Tuollaiset ihmiset luovat lisää luokkaeroja eivätkä suinkaan poista niitä. Paras auttaja on kokemusasiantuntija eikä kirja-asiantuntija.

Hieman ristiriitaista, että oletus opiskelijoita on samalla kympin tyttö, mt-potilas (äsken huono asia soveltuvuudesta puhuttaessa) ja oikeasti tarvittaisiin kokemusasiantuntijoita hommiin. Koettakaa päättää. Toki sossut viisaudessaan ovat nyt kehittäneet kokemusasiantuntijatoimintaa, toimii hyvin yhteistyössä. Kukaanhan ei estä kokemusasiantuntijoita kouluttautumaan myöskään suoraan sossuksi jos kiinnostaa. Opiskelijoita on hyvin monenlaisilla taustoilla, yhteinen tekijä on tietenkin pääsykokeista suoriutuminen.

Oliko edellisellä virkamiehellä sittenkin se katkeruuden aiheena jos perus- ja aineopinnot suoritettuna, ovet eivät auenneet? Sisäänpääsyprosenttihan on lääkiksen luokkaa.

No heh, ei ollu. Oma elämänkriisi helpotti ja auttamishalu kohdentuu nyt omaan lähipiiriin. Lopetin nuo avoimet opinnot ihan oma-aloitteisesti kun en kokenut niitä älyllisesti innostaviksi n 10 noppaan, tajusin, että sosiologia tai sosiaalipolitiikka olisi olleet niitä oikeasti kiinnostavia. Mutta niin on tämä oma alakin (paitsi just nyt kun istuu tylsässä pitkässä videokokouksessa) eikä nykyistä 7 tE palkkaa ja innostavaa työyhteisöä tee mieli vaihtaa siihen mielikuvaan minkä sosiaalityöstä ja sen opiskelijoista tuon avoimen aikana sai. Sisään taitaisin päästä jos haluaisin, 6L papereillani.

Eli kävit 2 ihan ensimmäistä kurssia ja päättelit sen perusteella koko opintokokonaisuuden haastavuuden? No, eivät ne ole vaikeita. Ei yliopisto ylipäätään ole vaikea normaaliälyn omaavalle, suurin osa pääsee ulos alalta kuin alalta jos tarvetta on. Niinkuin sanottua, sos.pol., ja sosiologiaa voi opiskella myös sivussa. Niiden työllistymisnäkymät ovat huonommat pääaineena. Sosiaalipolitiikka taidettiin jo lopettaa omana pääaineenaan.

Itse olen tyytyväinen ammatinvalintaan, mutta kuvaamasi kiinnostuksen kohteet ja kompromissit kertovat, että ei niin hyvä valinta sinulle. Itselleni työn kiinnostavuus ja vaihtelu on palkkaa tärkeämpää, mutta en toisaalta kuluta hirveästi jorten tulen mielestäni hyvin toimeen. Ja avuliaisuutta ja "hyvän tekemistä" voi ja mielestäni pitää kohdistaa lähipiiriin, hyvän kierre voi alkaa mistä vain eikä koskaan mene hukkaan. Se lisää myös omaa hyvinvointia ja vähentää yleisesti tarvetta väheksyä muita alasta riippumatta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!

Eli Oisko jotain lähdettä?

80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.

Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.

Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?

Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.

Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.

Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita. 

Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.

Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.

Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta kattomiehestä? Entä opettajasta, lääkäristä, sossusta?

Sossu nyt onkin yksi typerimmistä alavalinnoista mitä ihminen voi tehdä. Muut korkeakoulutettujen hommat on ihan mukavia.

Joo, tosi typerää opiskella 100% työllisyyden alaa nykypäivänä. Mukavaa ei tietenkään aina, eikä helpointa, mutta saa kuitenkin työskennellä kun on kerta opiskellut.

Sivuheittona, sosiaalityöstä. Opiskelin maailmantuskassa sitä huvin vuoksi avoimessa netin kautta ensimmäiset kokonaisuudet, ihan iltaisin kaiken muun ohessa kuuntelin luennot ja vilkuilin kirjoja TVn ääressä (päivät erityisasiantuntijan hyväpalkkaisessa virassa). Ihan kiinnostavaa, mutta miksi vääntää tieteeksi tuollaista joka ei tiedettä ole, sosiologia on ja sosiaalipolitiikka kyllä muttei sosiaalityö. 5/5 suoritin nuo kirjalliset, ainut ongelma oli pitää kieli keskellä suuta (= teksti kurissa) kun kirjoitti omia ajatuksia sosiaalitieteestä, luonnontieteilijälle tuo oli haastavaa. Toisekseen ihmettelen kyllä miksi alalle ei ole soveltuvuustestejä, suorittavaa työtä jossa ihmisen persoona hyvin tärkeä. sosionomista jatkokouluttautuvat käyvät läpi tuollaiset mutta vieläkin voi yliopiston kautta kouluttautua millaisilla vaan mt ongelmilla ja persoonallisuushäiriöillä varustettuja sossutanttoja tai äijiä.

Minulla on sivuaineina sattumalta juurikin sosiaalipolitiikka ja sosiologia. Ne tukevat tietotaitoa hyvin lisääntyneenä ymmärryksenä yhteiskunnan rakenteista ja muutoksesta. Kuitenkin sosiaalityön systemaattiselle koulutukselle on ollut tarvetta, sekä osaamisen että tutkimuksen ja alan kehityksen kannalta. Kyseessähän on suhteellisen nuori tieteenala.

Kelpoisuuslaki on jo nyt tasannut osaamisprofiilia, lain tuntemus on vahvistunut, samoin kuin tutkimukselliset valmiudet. Sosiaalityön huono maine johtuu juurikin tästä, että ala on ollut villi länsi, jossa on huseerattu monella taustalla, ilman ymmärrystä syrjäytymisen ja huono-osaisuuden mekanismeista, sekä niihin vaikuttavista rakenteista. Kehittäminen vaatii teoriapohjaa ja tietoa, nyt olemme alan kannalta uuden aikakauden edessä, kun kelpoisuuslaki sekä säätelee kenttätyötä, että alan kilpailu varmasti luo uuden kulttuurin kehitykselle puuhastelun sijaan.

Lääkäreilläkään ei ole soveltuvuustestejä. Itse näen sekunneissa miksi - olisi hyvin vaikeaa luoda itsenäisen asiantuntijatyön (ei suorittavaa, ei edes virkamieslain edessä, laki kohtelee eri lailla virka vs. toimi) kriteeristö, työtä kun voi tehdä monella sektorilla, monissa eri tehtävissä, monella tavalla. Ja voi tutkia jos asiakasrajapinta ei kiinnosta.

Ikävä kyllä se on niin, että "syrjäytymisen mekanismit" ovat nollapuhetta kun niitä tutkivat yliopistossa kympin tytöt omaa pieruaan haistellen (olen akateeminen, olen ylempää keskiluokkaa, erottaudun akateemisella koodistolla). Tuollaiset ihmiset luovat lisää luokkaeroja eivätkä suinkaan poista niitä. Paras auttaja on kokemusasiantuntija eikä kirja-asiantuntija.

Hieman ristiriitaista, että oletus opiskelijoita on samalla kympin tyttö, mt-potilas (äsken huono asia soveltuvuudesta puhuttaessa) ja oikeasti tarvittaisiin kokemusasiantuntijoita hommiin. Koettakaa päättää. Toki sossut viisaudessaan ovat nyt kehittäneet kokemusasiantuntijatoimintaa, toimii hyvin yhteistyössä. Kukaanhan ei estä kokemusasiantuntijoita kouluttautumaan myöskään suoraan sossuksi jos kiinnostaa. Opiskelijoita on hyvin monenlaisilla taustoilla, yhteinen tekijä on tietenkin pääsykokeista suoriutuminen.

Oliko edellisellä virkamiehellä sittenkin se katkeruuden aiheena jos perus- ja aineopinnot suoritettuna, ovet eivät auenneet? Sisäänpääsyprosenttihan on lääkiksen luokkaa.

No heh, ei ollu. Oma elämänkriisi helpotti ja auttamishalu kohdentuu nyt omaan lähipiiriin. Lopetin nuo avoimet opinnot ihan oma-aloitteisesti kun en kokenut niitä älyllisesti innostaviksi n 10 noppaan, tajusin, että sosiologia tai sosiaalipolitiikka olisi olleet niitä oikeasti kiinnostavia. Mutta niin on tämä oma alakin (paitsi just nyt kun istuu tylsässä pitkässä videokokouksessa) eikä nykyistä 7 tE palkkaa ja innostavaa työyhteisöä tee mieli vaihtaa siihen mielikuvaan minkä sosiaalityöstä ja sen opiskelijoista tuon avoimen aikana sai. Sisään taitaisin päästä jos haluaisin, 6L papereillani.

Eli kävit 2 ihan ensimmäistä kurssia ja päättelit sen perusteella koko opintokokonaisuuden haastavuuden? No, eivät ne ole vaikeita. Ei yliopisto ylipäätään ole vaikea normaaliälyn omaavalle, suurin osa pääsee ulos alalta kuin alalta jos tarvetta on. Niinkuin sanottua, sos.pol., ja sosiologiaa voi opiskella myös sivussa. Niiden työllistymisnäkymät ovat huonommat pääaineena. Sosiaalipolitiikka taidettiin jo lopettaa omana pääaineenaan.

Itse olen tyytyväinen ammatinvalintaan, mutta kuvaamasi kiinnostuksen kohteet ja kompromissit kertovat, että ei niin hyvä valinta sinulle. Itselleni työn kiinnostavuus ja vaihtelu on palkkaa tärkeämpää, mutta en toisaalta kuluta hirveästi jorten tulen mielestäni hyvin toimeen. Ja avuliaisuutta ja "hyvän tekemistä" voi ja mielestäni pitää kohdistaa lähipiiriin, hyvän kierre voi alkaa mistä vain eikä koskaan mene hukkaan. Se lisää myös omaa hyvinvointia ja vähentää yleisesti tarvetta väheksyä muita alasta riippumatta :)

Ollaan molemmat tyytyväisiä ammatinvalintaan, hyvä niin. En väheksynyt muita vaan ihmettelen tarvetta tehdä hyvin käytännönläheisestä ammatista joka perustuu kyllä muiden tieteen alojen ymmärrykseen ihan oma tieteenalansa. Vähän kuin tulisi poliisitiede oikeutieteen jne viereen. Oli niin keinotekoisen oloista ja tuo alan opettajista huokunut epätoivoinen tarve nostaa aihe tieteeksi ei innostanut. Asia voi olla tärkeää ilman, että siitä tiedettä yrittää tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!

Eli Oisko jotain lähdettä?

80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.

Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.

Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?

Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.

Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.

Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita. 

Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.

Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.

Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta kattomiehestä? Entä opettajasta, lääkäristä, sossusta?

Sossu nyt onkin yksi typerimmistä alavalinnoista mitä ihminen voi tehdä. Muut korkeakoulutettujen hommat on ihan mukavia.

Joo, tosi typerää opiskella 100% työllisyyden alaa nykypäivänä. Mukavaa ei tietenkään aina, eikä helpointa, mutta saa kuitenkin työskennellä kun on kerta opiskellut.

Sivuheittona, sosiaalityöstä. Opiskelin maailmantuskassa sitä huvin vuoksi avoimessa netin kautta ensimmäiset kokonaisuudet, ihan iltaisin kaiken muun ohessa kuuntelin luennot ja vilkuilin kirjoja TVn ääressä (päivät erityisasiantuntijan hyväpalkkaisessa virassa). Ihan kiinnostavaa, mutta miksi vääntää tieteeksi tuollaista joka ei tiedettä ole, sosiologia on ja sosiaalipolitiikka kyllä muttei sosiaalityö. 5/5 suoritin nuo kirjalliset, ainut ongelma oli pitää kieli keskellä suuta (= teksti kurissa) kun kirjoitti omia ajatuksia sosiaalitieteestä, luonnontieteilijälle tuo oli haastavaa. Toisekseen ihmettelen kyllä miksi alalle ei ole soveltuvuustestejä, suorittavaa työtä jossa ihmisen persoona hyvin tärkeä. sosionomista jatkokouluttautuvat käyvät läpi tuollaiset mutta vieläkin voi yliopiston kautta kouluttautua millaisilla vaan mt ongelmilla ja persoonallisuushäiriöillä varustettuja sossutanttoja tai äijiä.

Minulla on sivuaineina sattumalta juurikin sosiaalipolitiikka ja sosiologia. Ne tukevat tietotaitoa hyvin lisääntyneenä ymmärryksenä yhteiskunnan rakenteista ja muutoksesta. Kuitenkin sosiaalityön systemaattiselle koulutukselle on ollut tarvetta, sekä osaamisen että tutkimuksen ja alan kehityksen kannalta. Kyseessähän on suhteellisen nuori tieteenala.

Kelpoisuuslaki on jo nyt tasannut osaamisprofiilia, lain tuntemus on vahvistunut, samoin kuin tutkimukselliset valmiudet. Sosiaalityön huono maine johtuu juurikin tästä, että ala on ollut villi länsi, jossa on huseerattu monella taustalla, ilman ymmärrystä syrjäytymisen ja huono-osaisuuden mekanismeista, sekä niihin vaikuttavista rakenteista. Kehittäminen vaatii teoriapohjaa ja tietoa, nyt olemme alan kannalta uuden aikakauden edessä, kun kelpoisuuslaki sekä säätelee kenttätyötä, että alan kilpailu varmasti luo uuden kulttuurin kehitykselle puuhastelun sijaan.

Lääkäreilläkään ei ole soveltuvuustestejä. Itse näen sekunneissa miksi - olisi hyvin vaikeaa luoda itsenäisen asiantuntijatyön (ei suorittavaa, ei edes virkamieslain edessä, laki kohtelee eri lailla virka vs. toimi) kriteeristö, työtä kun voi tehdä monella sektorilla, monissa eri tehtävissä, monella tavalla. Ja voi tutkia jos asiakasrajapinta ei kiinnosta.

Ikävä kyllä se on niin, että "syrjäytymisen mekanismit" ovat nollapuhetta kun niitä tutkivat yliopistossa kympin tytöt omaa pieruaan haistellen (olen akateeminen, olen ylempää keskiluokkaa, erottaudun akateemisella koodistolla). Tuollaiset ihmiset luovat lisää luokkaeroja eivätkä suinkaan poista niitä. Paras auttaja on kokemusasiantuntija eikä kirja-asiantuntija.

Hieman ristiriitaista, että oletus opiskelijoita on samalla kympin tyttö, mt-potilas (äsken huono asia soveltuvuudesta puhuttaessa) ja oikeasti tarvittaisiin kokemusasiantuntijoita hommiin. Koettakaa päättää. Toki sossut viisaudessaan ovat nyt kehittäneet kokemusasiantuntijatoimintaa, toimii hyvin yhteistyössä. Kukaanhan ei estä kokemusasiantuntijoita kouluttautumaan myöskään suoraan sossuksi jos kiinnostaa. Opiskelijoita on hyvin monenlaisilla taustoilla, yhteinen tekijä on tietenkin pääsykokeista suoriutuminen.

Oliko edellisellä virkamiehellä sittenkin se katkeruuden aiheena jos perus- ja aineopinnot suoritettuna, ovet eivät auenneet? Sisäänpääsyprosenttihan on lääkiksen luokkaa.

No heh, ei ollu. Oma elämänkriisi helpotti ja auttamishalu kohdentuu nyt omaan lähipiiriin. Lopetin nuo avoimet opinnot ihan oma-aloitteisesti kun en kokenut niitä älyllisesti innostaviksi n 10 noppaan, tajusin, että sosiologia tai sosiaalipolitiikka olisi olleet niitä oikeasti kiinnostavia. Mutta niin on tämä oma alakin (paitsi just nyt kun istuu tylsässä pitkässä videokokouksessa) eikä nykyistä 7 tE palkkaa ja innostavaa työyhteisöä tee mieli vaihtaa siihen mielikuvaan minkä sosiaalityöstä ja sen opiskelijoista tuon avoimen aikana sai. Sisään taitaisin päästä jos haluaisin, 6L papereillani.

Eli kävit 2 ihan ensimmäistä kurssia ja päättelit sen perusteella koko opintokokonaisuuden haastavuuden? No, eivät ne ole vaikeita. Ei yliopisto ylipäätään ole vaikea normaaliälyn omaavalle, suurin osa pääsee ulos alalta kuin alalta jos tarvetta on. Niinkuin sanottua, sos.pol., ja sosiologiaa voi opiskella myös sivussa. Niiden työllistymisnäkymät ovat huonommat pääaineena. Sosiaalipolitiikka taidettiin jo lopettaa omana pääaineenaan.

Itse olen tyytyväinen ammatinvalintaan, mutta kuvaamasi kiinnostuksen kohteet ja kompromissit kertovat, että ei niin hyvä valinta sinulle. Itselleni työn kiinnostavuus ja vaihtelu on palkkaa tärkeämpää, mutta en toisaalta kuluta hirveästi jorten tulen mielestäni hyvin toimeen. Ja avuliaisuutta ja "hyvän tekemistä" voi ja mielestäni pitää kohdistaa lähipiiriin, hyvän kierre voi alkaa mistä vain eikä koskaan mene hukkaan. Se lisää myös omaa hyvinvointia ja vähentää yleisesti tarvetta väheksyä muita alasta riippumatta :)

Ollaan molemmat tyytyväisiä ammatinvalintaan, hyvä niin. En väheksynyt muita vaan ihmettelen tarvetta tehdä hyvin käytännönläheisestä ammatista joka perustuu kyllä muiden tieteen alojen ymmärrykseen ihan oma tieteenalansa. Vähän kuin tulisi poliisitiede oikeutieteen jne viereen. Oli niin keinotekoisen oloista ja tuo alan opettajista huokunut epätoivoinen tarve nostaa aihe tieteeksi ei innostanut. Asia voi olla tärkeää ilman, että siitä tiedettä yrittää tehdä.

Sosiaalityöllä on ihan omat juurensa jo 1860-luvun setlenttityön kehityksessä. Tämän havaintoja on tutkittu ja hyödynnetty myös muussa yhteiskunnallisten alojen tutkimuksessa. Suurin osa tieteistä lainaa/lomittuu muiden tieteenalojen kanssa, lääketiede biologian ja tilastotieteet matematiikan ym. Monitieteellisen yhteistyön merkitykseen on myös havahduttu, se edistää aitoa vuoropuhelua ja kehitystä, omissa segmenteissä viilaamisen sijaan.

Huomiona, poliisithan käyvät eri alojen yliopisto-opintoja edetäkseen alansa asiantuntija- ja esimiestehtäviin. Esimerkiksi julkisoikeus joka kuuluu oikeustieteen alle, että sinänsä esimerkkisi ei ollut kaukaa haettu.

*setlementti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!

Eli Oisko jotain lähdettä?

80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.

Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.

Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?

Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.

Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.

Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita. 

Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.

Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.

Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta kattomiehestä? Entä opettajasta, lääkäristä, sossusta?

Sossu nyt onkin yksi typerimmistä alavalinnoista mitä ihminen voi tehdä. Muut korkeakoulutettujen hommat on ihan mukavia.

Joo, tosi typerää opiskella 100% työllisyyden alaa nykypäivänä. Mukavaa ei tietenkään aina, eikä helpointa, mutta saa kuitenkin työskennellä kun on kerta opiskellut.

Sivuheittona, sosiaalityöstä. Opiskelin maailmantuskassa sitä huvin vuoksi avoimessa netin kautta ensimmäiset kokonaisuudet, ihan iltaisin kaiken muun ohessa kuuntelin luennot ja vilkuilin kirjoja TVn ääressä (päivät erityisasiantuntijan hyväpalkkaisessa virassa). Ihan kiinnostavaa, mutta miksi vääntää tieteeksi tuollaista joka ei tiedettä ole, sosiologia on ja sosiaalipolitiikka kyllä muttei sosiaalityö. 5/5 suoritin nuo kirjalliset, ainut ongelma oli pitää kieli keskellä suuta (= teksti kurissa) kun kirjoitti omia ajatuksia sosiaalitieteestä, luonnontieteilijälle tuo oli haastavaa. Toisekseen ihmettelen kyllä miksi alalle ei ole soveltuvuustestejä, suorittavaa työtä jossa ihmisen persoona hyvin tärkeä. sosionomista jatkokouluttautuvat käyvät läpi tuollaiset mutta vieläkin voi yliopiston kautta kouluttautua millaisilla vaan mt ongelmilla ja persoonallisuushäiriöillä varustettuja sossutanttoja tai äijiä.

Minulla on sivuaineina sattumalta juurikin sosiaalipolitiikka ja sosiologia. Ne tukevat tietotaitoa hyvin lisääntyneenä ymmärryksenä yhteiskunnan rakenteista ja muutoksesta. Kuitenkin sosiaalityön systemaattiselle koulutukselle on ollut tarvetta, sekä osaamisen että tutkimuksen ja alan kehityksen kannalta. Kyseessähän on suhteellisen nuori tieteenala.

Kelpoisuuslaki on jo nyt tasannut osaamisprofiilia, lain tuntemus on vahvistunut, samoin kuin tutkimukselliset valmiudet. Sosiaalityön huono maine johtuu juurikin tästä, että ala on ollut villi länsi, jossa on huseerattu monella taustalla, ilman ymmärrystä syrjäytymisen ja huono-osaisuuden mekanismeista, sekä niihin vaikuttavista rakenteista. Kehittäminen vaatii teoriapohjaa ja tietoa, nyt olemme alan kannalta uuden aikakauden edessä, kun kelpoisuuslaki sekä säätelee kenttätyötä, että alan kilpailu varmasti luo uuden kulttuurin kehitykselle puuhastelun sijaan.

Lääkäreilläkään ei ole soveltuvuustestejä. Itse näen sekunneissa miksi - olisi hyvin vaikeaa luoda itsenäisen asiantuntijatyön (ei suorittavaa, ei edes virkamieslain edessä, laki kohtelee eri lailla virka vs. toimi) kriteeristö, työtä kun voi tehdä monella sektorilla, monissa eri tehtävissä, monella tavalla. Ja voi tutkia jos asiakasrajapinta ei kiinnosta.

Ikävä kyllä se on niin, että "syrjäytymisen mekanismit" ovat nollapuhetta kun niitä tutkivat yliopistossa kympin tytöt omaa pieruaan haistellen (olen akateeminen, olen ylempää keskiluokkaa, erottaudun akateemisella koodistolla). Tuollaiset ihmiset luovat lisää luokkaeroja eivätkä suinkaan poista niitä. Paras auttaja on kokemusasiantuntija eikä kirja-asiantuntija.

Hieman ristiriitaista, että oletus opiskelijoita on samalla kympin tyttö, mt-potilas (äsken huono asia soveltuvuudesta puhuttaessa) ja oikeasti tarvittaisiin kokemusasiantuntijoita hommiin. Koettakaa päättää. Toki sossut viisaudessaan ovat nyt kehittäneet kokemusasiantuntijatoimintaa, toimii hyvin yhteistyössä. Kukaanhan ei estä kokemusasiantuntijoita kouluttautumaan myöskään suoraan sossuksi jos kiinnostaa. Opiskelijoita on hyvin monenlaisilla taustoilla, yhteinen tekijä on tietenkin pääsykokeista suoriutuminen.

Oliko edellisellä virkamiehellä sittenkin se katkeruuden aiheena jos perus- ja aineopinnot suoritettuna, ovet eivät auenneet? Sisäänpääsyprosenttihan on lääkiksen luokkaa.

No heh, ei ollu. Oma elämänkriisi helpotti ja auttamishalu kohdentuu nyt omaan lähipiiriin. Lopetin nuo avoimet opinnot ihan oma-aloitteisesti kun en kokenut niitä älyllisesti innostaviksi n 10 noppaan, tajusin, että sosiologia tai sosiaalipolitiikka olisi olleet niitä oikeasti kiinnostavia. Mutta niin on tämä oma alakin (paitsi just nyt kun istuu tylsässä pitkässä videokokouksessa) eikä nykyistä 7 tE palkkaa ja innostavaa työyhteisöä tee mieli vaihtaa siihen mielikuvaan minkä sosiaalityöstä ja sen opiskelijoista tuon avoimen aikana sai. Sisään taitaisin päästä jos haluaisin, 6L papereillani.

Eli kävit 2 ihan ensimmäistä kurssia ja päättelit sen perusteella koko opintokokonaisuuden haastavuuden? No, eivät ne ole vaikeita. Ei yliopisto ylipäätään ole vaikea normaaliälyn omaavalle, suurin osa pääsee ulos alalta kuin alalta jos tarvetta on. Niinkuin sanottua, sos.pol., ja sosiologiaa voi opiskella myös sivussa. Niiden työllistymisnäkymät ovat huonommat pääaineena. Sosiaalipolitiikka taidettiin jo lopettaa omana pääaineenaan.

Itse olen tyytyväinen ammatinvalintaan, mutta kuvaamasi kiinnostuksen kohteet ja kompromissit kertovat, että ei niin hyvä valinta sinulle. Itselleni työn kiinnostavuus ja vaihtelu on palkkaa tärkeämpää, mutta en toisaalta kuluta hirveästi jorten tulen mielestäni hyvin toimeen. Ja avuliaisuutta ja "hyvän tekemistä" voi ja mielestäni pitää kohdistaa lähipiiriin, hyvän kierre voi alkaa mistä vain eikä koskaan mene hukkaan. Se lisää myös omaa hyvinvointia ja vähentää yleisesti tarvetta väheksyä muita alasta riippumatta :)

Ollaan molemmat tyytyväisiä ammatinvalintaan, hyvä niin. En väheksynyt muita vaan ihmettelen tarvetta tehdä hyvin käytännönläheisestä ammatista joka perustuu kyllä muiden tieteen alojen ymmärrykseen ihan oma tieteenalansa. Vähän kuin tulisi poliisitiede oikeutieteen jne viereen. Oli niin keinotekoisen oloista ja tuo alan opettajista huokunut epätoivoinen tarve nostaa aihe tieteeksi ei innostanut. Asia voi olla tärkeää ilman, että siitä tiedettä yrittää tehdä.

Sosiaalityöllä on ihan omat juurensa jo 1860-luvun setlenttityön kehityksessä. Tämän havaintoja on tutkittu ja hyödynnetty myös muussa yhteiskunnallisten alojen tutkimuksessa. Suurin osa tieteistä lainaa/lomittuu muiden tieteenalojen kanssa, lääketiede biologian ja tilastotieteet matematiikan ym. Monitieteellisen yhteistyön merkitykseen on myös havahduttu, se edistää aitoa vuoropuhelua ja kehitystä, omissa segmenteissä viilaamisen sijaan.

Huomiona, poliisithan käyvät eri alojen yliopisto-opintoja edetäkseen alansa asiantuntija- ja esimiestehtäviin. Esimerkiksi julkisoikeus joka kuuluu oikeustieteen alle, että sinänsä esimerkkisi ei ollut kaukaa haettu.

Ei helkkarissa tarvita enää yhtään enempää "tieteitä". Juuri se on johtanut maisterin tutkinnon inflaatioon. Kohta meillä on kampaamotiede, joka linkittyy kemiaan. Ja blogitiede joka linkittyy markkinointiin.

Älä huoli. Ajattele pidemmälle. Ekokatastrofi iskee jossain kohtaa ja sähköverkot ja tietoverkot romahtaa. Ei ihmiset kauaa pysy sivistyneinä sellaisessa tilanteessa. Sitten naiset joutuu samaan alistettuun asemaan kuin aikoinaan, työjuhdiksi ja seksinukeiksi ja lastentekokoneiksi. Se kellä lihakset ja aseet, sillä valta. Jos nainen on teknillisesti/lääketieteellisesti nero hän voi saada vähän parempaa kohtelua. Tutkinnoilla, luokilla tms mitä nykyään on ei ole sitten enää väliä. 99% nykymurheista ja AV-palstan aiheista on sitten mitättömän pieniä tai olemattomia.

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli. Ajattele pidemmälle. Ekokatastrofi iskee jossain kohtaa ja sähköverkot ja tietoverkot romahtaa. Ei ihmiset kauaa pysy sivistyneinä sellaisessa tilanteessa. Sitten naiset joutuu samaan alistettuun asemaan kuin aikoinaan, työjuhdiksi ja seksinukeiksi ja lastentekokoneiksi. Se kellä lihakset ja aseet, sillä valta. Jos nainen on teknillisesti/lääketieteellisesti nero hän voi saada vähän parempaa kohtelua. Tutkinnoilla, luokilla tms mitä nykyään on ei ole sitten enää väliä. 99% nykymurheista ja AV-palstan aiheista on sitten mitättömän pieniä tai olemattomia.

Joo. Jälleen yksi syy, miksi naisten on turha opiskella. Ydinsotaekokatastrofin jälkeinen mutanttimaailma. Onko siis mitään syytä miksi naisten pitäisi opiskella?

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli. Ajattele pidemmälle. Ekokatastrofi iskee jossain kohtaa ja sähköverkot ja tietoverkot romahtaa. Ei ihmiset kauaa pysy sivistyneinä sellaisessa tilanteessa. Sitten naiset joutuu samaan alistettuun asemaan kuin aikoinaan, työjuhdiksi ja seksinukeiksi ja lastentekokoneiksi. Se kellä lihakset ja aseet, sillä valta. Jos nainen on teknillisesti/lääketieteellisesti nero hän voi saada vähän parempaa kohtelua. Tutkinnoilla, luokilla tms mitä nykyään on ei ole sitten enää väliä. 99% nykymurheista ja AV-palstan aiheista on sitten mitättömän pieniä tai olemattomia.

Tuo on totta. Ei tarvitse tulla kuin vähän pahempi sota niin päästään tuohon asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!

Eli Oisko jotain lähdettä?

80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.

Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.

Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?

Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.

Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.

Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita. 

Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.

Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.

Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta kattomiehestä? Entä opettajasta, lääkäristä, sossusta?

Sossu nyt onkin yksi typerimmistä alavalinnoista mitä ihminen voi tehdä. Muut korkeakoulutettujen hommat on ihan mukavia.

Joo, tosi typerää opiskella 100% työllisyyden alaa nykypäivänä. Mukavaa ei tietenkään aina, eikä helpointa, mutta saa kuitenkin työskennellä kun on kerta opiskellut.

Sivuheittona, sosiaalityöstä. Opiskelin maailmantuskassa sitä huvin vuoksi avoimessa netin kautta ensimmäiset kokonaisuudet, ihan iltaisin kaiken muun ohessa kuuntelin luennot ja vilkuilin kirjoja TVn ääressä (päivät erityisasiantuntijan hyväpalkkaisessa virassa). Ihan kiinnostavaa, mutta miksi vääntää tieteeksi tuollaista joka ei tiedettä ole, sosiologia on ja sosiaalipolitiikka kyllä muttei sosiaalityö. 5/5 suoritin nuo kirjalliset, ainut ongelma oli pitää kieli keskellä suuta (= teksti kurissa) kun kirjoitti omia ajatuksia sosiaalitieteestä, luonnontieteilijälle tuo oli haastavaa. Toisekseen ihmettelen kyllä miksi alalle ei ole soveltuvuustestejä, suorittavaa työtä jossa ihmisen persoona hyvin tärkeä. sosionomista jatkokouluttautuvat käyvät läpi tuollaiset mutta vieläkin voi yliopiston kautta kouluttautua millaisilla vaan mt ongelmilla ja persoonallisuushäiriöillä varustettuja sossutanttoja tai äijiä.

Minulla on sivuaineina sattumalta juurikin sosiaalipolitiikka ja sosiologia. Ne tukevat tietotaitoa hyvin lisääntyneenä ymmärryksenä yhteiskunnan rakenteista ja muutoksesta. Kuitenkin sosiaalityön systemaattiselle koulutukselle on ollut tarvetta, sekä osaamisen että tutkimuksen ja alan kehityksen kannalta. Kyseessähän on suhteellisen nuori tieteenala.

Kelpoisuuslaki on jo nyt tasannut osaamisprofiilia, lain tuntemus on vahvistunut, samoin kuin tutkimukselliset valmiudet. Sosiaalityön huono maine johtuu juurikin tästä, että ala on ollut villi länsi, jossa on huseerattu monella taustalla, ilman ymmärrystä syrjäytymisen ja huono-osaisuuden mekanismeista, sekä niihin vaikuttavista rakenteista. Kehittäminen vaatii teoriapohjaa ja tietoa, nyt olemme alan kannalta uuden aikakauden edessä, kun kelpoisuuslaki sekä säätelee kenttätyötä, että alan kilpailu varmasti luo uuden kulttuurin kehitykselle puuhastelun sijaan.

Lääkäreilläkään ei ole soveltuvuustestejä. Itse näen sekunneissa miksi - olisi hyvin vaikeaa luoda itsenäisen asiantuntijatyön (ei suorittavaa, ei edes virkamieslain edessä, laki kohtelee eri lailla virka vs. toimi) kriteeristö, työtä kun voi tehdä monella sektorilla, monissa eri tehtävissä, monella tavalla. Ja voi tutkia jos asiakasrajapinta ei kiinnosta.

Ikävä kyllä se on niin, että "syrjäytymisen mekanismit" ovat nollapuhetta kun niitä tutkivat yliopistossa kympin tytöt omaa pieruaan haistellen (olen akateeminen, olen ylempää keskiluokkaa, erottaudun akateemisella koodistolla). Tuollaiset ihmiset luovat lisää luokkaeroja eivätkä suinkaan poista niitä. Paras auttaja on kokemusasiantuntija eikä kirja-asiantuntija.

Hieman ristiriitaista, että oletus opiskelijoita on samalla kympin tyttö, mt-potilas (äsken huono asia soveltuvuudesta puhuttaessa) ja oikeasti tarvittaisiin kokemusasiantuntijoita hommiin. Koettakaa päättää. Toki sossut viisaudessaan ovat nyt kehittäneet kokemusasiantuntijatoimintaa, toimii hyvin yhteistyössä. Kukaanhan ei estä kokemusasiantuntijoita kouluttautumaan myöskään suoraan sossuksi jos kiinnostaa. Opiskelijoita on hyvin monenlaisilla taustoilla, yhteinen tekijä on tietenkin pääsykokeista suoriutuminen.

Oliko edellisellä virkamiehellä sittenkin se katkeruuden aiheena jos perus- ja aineopinnot suoritettuna, ovet eivät auenneet? Sisäänpääsyprosenttihan on lääkiksen luokkaa.

No heh, ei ollu. Oma elämänkriisi helpotti ja auttamishalu kohdentuu nyt omaan lähipiiriin. Lopetin nuo avoimet opinnot ihan oma-aloitteisesti kun en kokenut niitä älyllisesti innostaviksi n 10 noppaan, tajusin, että sosiologia tai sosiaalipolitiikka olisi olleet niitä oikeasti kiinnostavia. Mutta niin on tämä oma alakin (paitsi just nyt kun istuu tylsässä pitkässä videokokouksessa) eikä nykyistä 7 tE palkkaa ja innostavaa työyhteisöä tee mieli vaihtaa siihen mielikuvaan minkä sosiaalityöstä ja sen opiskelijoista tuon avoimen aikana sai. Sisään taitaisin päästä jos haluaisin, 6L papereillani.

Eli kävit 2 ihan ensimmäistä kurssia ja päättelit sen perusteella koko opintokokonaisuuden haastavuuden? No, eivät ne ole vaikeita. Ei yliopisto ylipäätään ole vaikea normaaliälyn omaavalle, suurin osa pääsee ulos alalta kuin alalta jos tarvetta on. Niinkuin sanottua, sos.pol., ja sosiologiaa voi opiskella myös sivussa. Niiden työllistymisnäkymät ovat huonommat pääaineena. Sosiaalipolitiikka taidettiin jo lopettaa omana pääaineenaan.

Itse olen tyytyväinen ammatinvalintaan, mutta kuvaamasi kiinnostuksen kohteet ja kompromissit kertovat, että ei niin hyvä valinta sinulle. Itselleni työn kiinnostavuus ja vaihtelu on palkkaa tärkeämpää, mutta en toisaalta kuluta hirveästi jorten tulen mielestäni hyvin toimeen. Ja avuliaisuutta ja "hyvän tekemistä" voi ja mielestäni pitää kohdistaa lähipiiriin, hyvän kierre voi alkaa mistä vain eikä koskaan mene hukkaan. Se lisää myös omaa hyvinvointia ja vähentää yleisesti tarvetta väheksyä muita alasta riippumatta :)

Ollaan molemmat tyytyväisiä ammatinvalintaan, hyvä niin. En väheksynyt muita vaan ihmettelen tarvetta tehdä hyvin käytännönläheisestä ammatista joka perustuu kyllä muiden tieteen alojen ymmärrykseen ihan oma tieteenalansa. Vähän kuin tulisi poliisitiede oikeutieteen jne viereen. Oli niin keinotekoisen oloista ja tuo alan opettajista huokunut epätoivoinen tarve nostaa aihe tieteeksi ei innostanut. Asia voi olla tärkeää ilman, että siitä tiedettä yrittää tehdä.

Sosiaalityöllä on ihan omat juurensa jo 1860-luvun setlenttityön kehityksessä. Tämän havaintoja on tutkittu ja hyödynnetty myös muussa yhteiskunnallisten alojen tutkimuksessa. Suurin osa tieteistä lainaa/lomittuu muiden tieteenalojen kanssa, lääketiede biologian ja tilastotieteet matematiikan ym. Monitieteellisen yhteistyön merkitykseen on myös havahduttu, se edistää aitoa vuoropuhelua ja kehitystä, omissa segmenteissä viilaamisen sijaan.

Huomiona, poliisithan käyvät eri alojen yliopisto-opintoja edetäkseen alansa asiantuntija- ja esimiestehtäviin. Esimerkiksi julkisoikeus joka kuuluu oikeustieteen alle, että sinänsä esimerkkisi ei ollut kaukaa haettu.

Ei helkkarissa tarvita enää yhtään enempää "tieteitä". Juuri se on johtanut maisterin tutkinnon inflaatioon. Kohta meillä on kampaamotiede, joka linkittyy kemiaan. Ja blogitiede joka linkittyy markkinointiin.

Ja kuitenkin sosiaalityö on niitä harvoja oppiaineita, jotka eivät ole kokeneet inflaatiota. Ehkä se on juuri nykyaikaa, että maisterit saavat jonkun konkreettisen ammattipätevyyden. Pelkästään ylempi korkeakoulututkinto ei enää takaa työllisyyttä, jos opiskelijat eivät edes itse tiedä, missä työskentelisivät (= aitoa konkreettista pulaa tai tarvetta ei välttämättä ole). Tutkimuksen tekeminen on itseisarvo sinänsä, mutta kaikki eivät tutkijoina voi toimia. Tiedekorkeakoulun akateemisten valmiuksien soveltaminen käytäntöön on uusi musta, vaikka ehkä jotkut akateemikot näkevät uhkana sen, että pitäisi jotain käytännössäkin tehdä "ruohonjuuritasolla" eikä norsunluutornissa muiden asiantuntijoiden keskellä, kuplassa. Se, että on valmiudet sekä tieteelliseen tutkimukseen, asiakkaiden kohtaamiseen ja lakien tuntemuksen ohella konkreettiseen, ratkaisukeskeiseen avustamiseen, nähdään liian käytännönläheisenä? Se, että omaa valmiudet sekä rakenteelliseen vaikuttamiseen tutkimuksen avulla että kotikäynnille. Itse puhuisin soveltavasta monitaitoisuudesta, joka on edellytys monimutkaistuvassa maailmassa. Etenkin kun usealla alalla työn tekemisen tavat muuttuvat ja automatisaatio hoitaa jo osaltaan monet perinteisesti akateemisten työt. Tieto sellaisenaan löytyy nykyään netistä. Kriittinen ajattelu ja sen soveltaminen käytäntöön, konkreettinen kohtaaminen ei.

Sosiaalityön ja lastensuojelun ongelmista puhutaan paljon. Olisihan se naurettavaa, jos näitä ei pyrittäisi kehittämään. Alan tutkimushan jo sinänsä on tuonut konkreettisia kehittämistarpeita ja epäkohtia esiin, myös asiakkaiden ääntä kuuluviin. Ei se edistä asioita, että sekä työntekijät että kansalaiset ovat tyytymättömiä vuosikymmen toisensa jälkeen ja silti "suoritetaan" menemään kuten ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!

Eli Oisko jotain lähdettä?

80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.

Meillä on yhteiskunnassa asiat pielessä, jos 80% miehistä tienaa enemmän kuin vaimonsa. Tästä syystä naisvaltaisten alojen palkkoja kuuluisi nostaa. Turha sitten huudella, että oma vika, koska naisetkin voi opiskella esim. diplomi-insinööriksi. Se on totta, mutta ei se poista ongelmaa.

Parisuhteissa miehet tienaavat enemmän kuin naiset siksi koska naiset kelpuuttavat erittäin harvoin kumppanikseen miestä kenellä on alhaisempi koulutus ja/tai pienemmät tulot. Vai tiedätkö kuinka monta pariskuntaa jossa nainen on eläinlääkäri ja mies on rakennusmies? Tai naislakimiestä ja mieshitsaria?

Pienituloiset miehet ei kelpaa naisille ja hyvätuloiset naiset eivät kelpuuta pienituloista miestä kumppaniksi.

Koulutus sekä palkka merkkaa aivan jumalattoman paljon nykyään parisuhdemarkkinoilla ja parisuhteissa.

Tiedätkö miksi se merkkaa? Koska naiset ovat nykyisin koko ajan koulutetumpia. Koulutettu nainen tekee pitkää päivää ja raskasta työtä ja kaipaa kotona ymmärrystä ja empatiaa. Monella heikosti koulutetulla miehellä on asenne, jonka mukaan nainen on kotitalouskone ja naisen parempi palkka ja koulutus on suorastaan uhka miehelle. Tällainen parisuhde ei kiinnosta koulutettuja naisia. Se koulutettu mies ymmärtää paremmin millaisia naisen työpäivät ovat ehkä olleet eikä oleta, että nainen kotiin tullessaan ryhtyy ensimmäisekseen pesemään miehen kalsareita. 

Heikosti koulutetut miehet taas painaa pitkää päivä raksoilla ja tehtailla, se työ näillä miehillä on aika usein rankkaa työtä. Kokeile joskus mennä vaikka kattofirmaan töihin ja tule sitten uudestaan sanomaan että korkeasti koulutetut naiset painaa pitkää päivää ja se on rankkaa.

Sinun viestisi on hölynpölyä ja täynnä typeriä ennakkoluuloja.

Sinä vähättelet siis korkeakoulutettujen naisten töitä? Oletko joskus kuullut burn outissa olevasta kattomiehestä? Entä opettajasta, lääkäristä, sossusta?

Sossu nyt onkin yksi typerimmistä alavalinnoista mitä ihminen voi tehdä. Muut korkeakoulutettujen hommat on ihan mukavia.

Joo, tosi typerää opiskella 100% työllisyyden alaa nykypäivänä. Mukavaa ei tietenkään aina, eikä helpointa, mutta saa kuitenkin työskennellä kun on kerta opiskellut.

Sivuheittona, sosiaalityöstä. Opiskelin maailmantuskassa sitä huvin vuoksi avoimessa netin kautta ensimmäiset kokonaisuudet, ihan iltaisin kaiken muun ohessa kuuntelin luennot ja vilkuilin kirjoja TVn ääressä (päivät erityisasiantuntijan hyväpalkkaisessa virassa). Ihan kiinnostavaa, mutta miksi vääntää tieteeksi tuollaista joka ei tiedettä ole, sosiologia on ja sosiaalipolitiikka kyllä muttei sosiaalityö. 5/5 suoritin nuo kirjalliset, ainut ongelma oli pitää kieli keskellä suuta (= teksti kurissa) kun kirjoitti omia ajatuksia sosiaalitieteestä, luonnontieteilijälle tuo oli haastavaa. Toisekseen ihmettelen kyllä miksi alalle ei ole soveltuvuustestejä, suorittavaa työtä jossa ihmisen persoona hyvin tärkeä. sosionomista jatkokouluttautuvat käyvät läpi tuollaiset mutta vieläkin voi yliopiston kautta kouluttautua millaisilla vaan mt ongelmilla ja persoonallisuushäiriöillä varustettuja sossutanttoja tai äijiä.

Minulla on sivuaineina sattumalta juurikin sosiaalipolitiikka ja sosiologia. Ne tukevat tietotaitoa hyvin lisääntyneenä ymmärryksenä yhteiskunnan rakenteista ja muutoksesta. Kuitenkin sosiaalityön systemaattiselle koulutukselle on ollut tarvetta, sekä osaamisen että tutkimuksen ja alan kehityksen kannalta. Kyseessähän on suhteellisen nuori tieteenala.

Kelpoisuuslaki on jo nyt tasannut osaamisprofiilia, lain tuntemus on vahvistunut, samoin kuin tutkimukselliset valmiudet. Sosiaalityön huono maine johtuu juurikin tästä, että ala on ollut villi länsi, jossa on huseerattu monella taustalla, ilman ymmärrystä syrjäytymisen ja huono-osaisuuden mekanismeista, sekä niihin vaikuttavista rakenteista. Kehittäminen vaatii teoriapohjaa ja tietoa, nyt olemme alan kannalta uuden aikakauden edessä, kun kelpoisuuslaki sekä säätelee kenttätyötä, että alan kilpailu varmasti luo uuden kulttuurin kehitykselle puuhastelun sijaan.

Lääkäreilläkään ei ole soveltuvuustestejä. Itse näen sekunneissa miksi - olisi hyvin vaikeaa luoda itsenäisen asiantuntijatyön (ei suorittavaa, ei edes virkamieslain edessä, laki kohtelee eri lailla virka vs. toimi) kriteeristö, työtä kun voi tehdä monella sektorilla, monissa eri tehtävissä, monella tavalla. Ja voi tutkia jos asiakasrajapinta ei kiinnosta.

Ikävä kyllä se on niin, että "syrjäytymisen mekanismit" ovat nollapuhetta kun niitä tutkivat yliopistossa kympin tytöt omaa pieruaan haistellen (olen akateeminen, olen ylempää keskiluokkaa, erottaudun akateemisella koodistolla). Tuollaiset ihmiset luovat lisää luokkaeroja eivätkä suinkaan poista niitä. Paras auttaja on kokemusasiantuntija eikä kirja-asiantuntija.

Hieman ristiriitaista, että oletus opiskelijoita on samalla kympin tyttö, mt-potilas (äsken huono asia soveltuvuudesta puhuttaessa) ja oikeasti tarvittaisiin kokemusasiantuntijoita hommiin. Koettakaa päättää. Toki sossut viisaudessaan ovat nyt kehittäneet kokemusasiantuntijatoimintaa, toimii hyvin yhteistyössä. Kukaanhan ei estä kokemusasiantuntijoita kouluttautumaan myöskään suoraan sossuksi jos kiinnostaa. Opiskelijoita on hyvin monenlaisilla taustoilla, yhteinen tekijä on tietenkin pääsykokeista suoriutuminen.

Oliko edellisellä virkamiehellä sittenkin se katkeruuden aiheena jos perus- ja aineopinnot suoritettuna, ovet eivät auenneet? Sisäänpääsyprosenttihan on lääkiksen luokkaa.

No heh, ei ollu. Oma elämänkriisi helpotti ja auttamishalu kohdentuu nyt omaan lähipiiriin. Lopetin nuo avoimet opinnot ihan oma-aloitteisesti kun en kokenut niitä älyllisesti innostaviksi n 10 noppaan, tajusin, että sosiologia tai sosiaalipolitiikka olisi olleet niitä oikeasti kiinnostavia. Mutta niin on tämä oma alakin (paitsi just nyt kun istuu tylsässä pitkässä videokokouksessa) eikä nykyistä 7 tE palkkaa ja innostavaa työyhteisöä tee mieli vaihtaa siihen mielikuvaan minkä sosiaalityöstä ja sen opiskelijoista tuon avoimen aikana sai. Sisään taitaisin päästä jos haluaisin, 6L papereillani.

Eli kävit 2 ihan ensimmäistä kurssia ja päättelit sen perusteella koko opintokokonaisuuden haastavuuden? No, eivät ne ole vaikeita. Ei yliopisto ylipäätään ole vaikea normaaliälyn omaavalle, suurin osa pääsee ulos alalta kuin alalta jos tarvetta on. Niinkuin sanottua, sos.pol., ja sosiologiaa voi opiskella myös sivussa. Niiden työllistymisnäkymät ovat huonommat pääaineena. Sosiaalipolitiikka taidettiin jo lopettaa omana pääaineenaan.

Itse olen tyytyväinen ammatinvalintaan, mutta kuvaamasi kiinnostuksen kohteet ja kompromissit kertovat, että ei niin hyvä valinta sinulle. Itselleni työn kiinnostavuus ja vaihtelu on palkkaa tärkeämpää, mutta en toisaalta kuluta hirveästi jorten tulen mielestäni hyvin toimeen. Ja avuliaisuutta ja "hyvän tekemistä" voi ja mielestäni pitää kohdistaa lähipiiriin, hyvän kierre voi alkaa mistä vain eikä koskaan mene hukkaan. Se lisää myös omaa hyvinvointia ja vähentää yleisesti tarvetta väheksyä muita alasta riippumatta :)

Ollaan molemmat tyytyväisiä ammatinvalintaan, hyvä niin. En väheksynyt muita vaan ihmettelen tarvetta tehdä hyvin käytännönläheisestä ammatista joka perustuu kyllä muiden tieteen alojen ymmärrykseen ihan oma tieteenalansa. Vähän kuin tulisi poliisitiede oikeutieteen jne viereen. Oli niin keinotekoisen oloista ja tuo alan opettajista huokunut epätoivoinen tarve nostaa aihe tieteeksi ei innostanut. Asia voi olla tärkeää ilman, että siitä tiedettä yrittää tehdä.

Sosiaalityöllä on ihan omat juurensa jo 1860-luvun setlenttityön kehityksessä. Tämän havaintoja on tutkittu ja hyödynnetty myös muussa yhteiskunnallisten alojen tutkimuksessa. Suurin osa tieteistä lainaa/lomittuu muiden tieteenalojen kanssa, lääketiede biologian ja tilastotieteet matematiikan ym. Monitieteellisen yhteistyön merkitykseen on myös havahduttu, se edistää aitoa vuoropuhelua ja kehitystä, omissa segmenteissä viilaamisen sijaan.

Huomiona, poliisithan käyvät eri alojen yliopisto-opintoja edetäkseen alansa asiantuntija- ja esimiestehtäviin. Esimerkiksi julkisoikeus joka kuuluu oikeustieteen alle, että sinänsä esimerkkisi ei ollut kaukaa haettu.

Ei helkkarissa tarvita enää yhtään enempää "tieteitä". Juuri se on johtanut maisterin tutkinnon inflaatioon. Kohta meillä on kampaamotiede, joka linkittyy kemiaan. Ja blogitiede joka linkittyy markkinointiin.

Ja kuitenkin sosiaalityö on niitä harvoja oppiaineita, jotka eivät ole kokeneet inflaatiota. Ehkä se on juuri nykyaikaa, että maisterit saavat jonkun konkreettisen ammattipätevyyden. Pelkästään ylempi korkeakoulututkinto ei enää takaa työllisyyttä, jos opiskelijat eivät edes itse tiedä, missä työskentelisivät (= aitoa konkreettista pulaa tai tarvetta ei välttämättä ole). Tutkimuksen tekeminen on itseisarvo sinänsä, mutta kaikki eivät tutkijoina voi toimia. Tiedekorkeakoulun akateemisten valmiuksien soveltaminen käytäntöön on uusi musta, vaikka ehkä jotkut akateemikot näkevät uhkana sen, että pitäisi jotain käytännössäkin tehdä "ruohonjuuritasolla" eikä norsunluutornissa muiden asiantuntijoiden keskellä, kuplassa. Se, että on valmiudet sekä tieteelliseen tutkimukseen, asiakkaiden kohtaamiseen ja lakien tuntemuksen ohella konkreettiseen, ratkaisukeskeiseen avustamiseen, nähdään liian käytännönläheisenä? Se, että omaa valmiudet sekä rakenteelliseen vaikuttamiseen tutkimuksen avulla että kotikäynnille. Itse puhuisin soveltavasta monitaitoisuudesta, joka on edellytys monimutkaistuvassa maailmassa. Etenkin kun usealla alalla työn tekemisen tavat muuttuvat ja automatisaatio hoitaa jo osaltaan monet perinteisesti akateemisten työt. Tieto sellaisenaan löytyy nykyään netistä. Kriittinen ajattelu ja sen soveltaminen käytäntöön, konkreettinen kohtaaminen ei.

Sosiaalityön ja lastensuojelun ongelmista puhutaan paljon. Olisihan se naurettavaa, jos näitä ei pyrittäisi kehittämään. Alan tutkimushan jo sinänsä on tuonut konkreettisia kehittämistarpeita ja epäkohtia esiin, myös asiakkaiden ääntä kuuluviin. Ei se edistä asioita, että sekä työntekijät että kansalaiset ovat tyytymättömiä vuosikymmen toisensa jälkeen ja silti "suoritetaan" menemään kuten ennenkin.

Tiede on eri asia kuin kehittämistarpeet ja sitä varten tarvittava kehitysanalyysi ja selvitykset. Mikä on se tieteen raamisto johon se sosiaalityön tutkimus nojaa? Eikö niitä settlementtejä ja muita ole tutkittu jo ennenkin sosiologiassa ja sosiaalipolitiikassa, miksi tutkimusta ei voisi tehdä niiden tieteenalojen alla ja pitää tuon varsinaisen käytännönläheisen opetuksen - jos nyt halutaan, niin yliopistossa opetuskokonaisuutenaan, mutta se tutkimus vanhempien ja establisoituneempien tieteenalojen alla? Olisi niin myös jonkinlainen quality check sille tieteelle.  Kehittämistä tarvitaan ja tehdään siivousvälineissä ja tavoissa, ja varmasti poliisin piirissä. MIkä olisi se lisäarvo, että tuollaisesta väkisin väännetään jotain tiedettä?