Lue keskustelun säännöt.
Yliopiston käyminen ei enää takaa naisten luokkanousua kuin harvoilla aloilla
25.08.2020 |
Toisen ketjun innoittamana.
Ennen yliopiston käyminen takasi luokkanousun. Nykyään ei. Monet ovat huonopalkkaisissa töissä, osa ihan kortistossa.
Luokkanousu tapahtuu oikeastaan vain niillä hyväpalkkaisilla ja arvostetuilla aloilla oikiksen, lääkiksen ja tekniikan yliopistotutkintojen kautta. Nämä muut peruspalkkaiset ammatit ovat nykyään sitä harmaata massaa eikä arvosteta kuten ennen. Joskus aikoinaan jopa valkolakkia arvostettiin. Se on tätä nykyä nollan arvoinen.
Kommentit (486)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parinvalinnassa kouluttautuminen merkitsee kaikille muille paitsi kouluttamattomille. Akateemisesti koulutettu haluaa toisen yhtä koulutetun, ja koulutus periytyy lapsille parhaiten koulutetun äidin kautta. Jos pitäisi valita samaa duunia painavan akateemisen ja amiksen väliltä, aika moni valitsee sen akateemisen.
Eiköhän jokainen sen oman sussunsa löydä ilman asiasta huolehtimista. Akateemisella ja amiksella on paikkansa yhteiskunnassa, toinen ei pärjää ilman toista.
Minusta on lähinnä surullista, jos koulutus on se tärkein asia parinvalinnassa. Mulle ainakin merkkaa ensisijaisesti luonne, arvot ja ajatusmaailma : T: Lukion käynyt amis, joka lukee paljon, käy avoimen yliopiston kursseja ja harrastaa paljon. Olen tyytyväinen alavalintaani. Mutta kun se amislaisuus!!
Kyllä se mulle yksi tärkeä tekijä on, arvojen ja älyn ohella. t: tuplamaisteri, joka toivoo, että puoliso ei ainakaan vihamielisesti kouluttautumiseen suhtaudu
Olisit nyt jättänyt toisen maisterintutkinnon väliin ja jatkanut opintoja tohtoriksi/muuntokouluttanut itsesi targetoidummin. Ei yhteiskunnan kannalta aivan hirveän järkevää kustantaa ikiopiskelijoille tutkintoja toisen perään - eikä ne tutkinnot auta työllistymään jos työssä tarvittavat ominaisuudet puuttuvat. Ei tarvitse suhtautua kouluttautumiseen vihamielisesti jos tuplamaisteriuksia ei arvosta. t FT
Olen nyt alle viisikymppisenä vakinaisessa virassa. Sillä nuoruuden tutkinnolla ei enää ole työmarkkina-arvoa samalla tavalla. Sinusta fiksu ihminen sitten jutaa sillä 20 -vuotiaana tehdyllä valinnalla hamaan hautaan työttömänä tai vielä typerämmin työttömänä tohtorina?
Harvempi akateeminen tutkinto vanhenee niin ettei siitä ole mitään hyötyä työmarkkinoilla - mutta tutkinnosta ei hyötyä jos ei ole hankkinut työkokemusta ja pitänyt ammattitaitoaan yllä. Tuskin työttömyys on tutkinnosta ollut kiinni. Tietenkin työllistyminen hankalaa, jos sen "luokkanousun" on perustanut akateemisen miehen uran varaan itse jääden kotiin vuosikausiksi... Ja tuo heitto typerästä tohtorintutkinnosta, suurin osa väiteilleistä on korkeampipalkkaisissa erityisasiantuntijatehtävissä, joissa maksaa varsin nopeasti tutkintokustannuksensa yhteiskunnalle veroina (minäkin vuosittain noin keskivertopalkansaajan bruttotulojen verran). Jos tuota vertaa ihmiseen joka ensin tekee yhden maisterin, on työttömänä ja sen jälkeen toisen maisterin tutkinnon ja saa akateemisen minimipalkkaa - kumpi yhteiskunnalle parempi?
Kuka väitti, että olin tutkintojen välillä työttömänä? Tein ensin yhden tutkinnon ja olin 20 vuotta keskipalkkaisissa töissä, joissa katsoin, että tulevaisuus ei ole ollenkaan turvattu. tein toisen tutkinnon ja ennen kuin rupeat yhtään öyhöttämään, niin tein toisen tutkinnon kokopäivätyön ohessa ja perheellisenä. En ole muuten ollut päivääkään työttömänä, sen sijaan olen elättänyt kahtakin tohtoria.
...ja nyt on kolmas hakusessa? Lisää akateemista maailmaa ja sanattomia signaaleja, yes. Mutta jokainen tavallaan.
Jo on kova vihamielisyys akateemisia naisia kohtaan sulla. Mutta kysymykseesi, en ole haku päällä, minulla on kaikki mitä tarvitsen. Entä itselläsi?
"Kyllä se mulle yksi tärkeä tekijä on, arvojen ja älyn ohella. t: tuplamaisteri, joka toivoo, että puoliso ei ainakaan vihamielisesti kouluttautumiseen suhtaudu" Tuosta omasta kommentistasi sai kuvan, että haku on päällä. Ja olen itse akateeminen nainen, se FT. Lähinnä tympäisee tuollainen elitistinen suhtautuminen koulutukseen, se kun ei ihmistä välttämättä jalosta paremmaksi ihmiseksi. Korkeakoulutus tuo taitoja etsiä ja käsitellä tietoa, muodostaa siitä erilaisia synteesejä, parhaimmillaan sen pitäisi tuoda nöyryyttä ja omien rajojen tuntemusta. Mutta täällä palstalla nämä sanattomien signaalien ja "sivistyksen" hehkuttajat edustavat sitä epämiellyttävää osaa akateemisia, elvistellään jollakin tutkinnolla, kuvitellaan sen tekevän jotenkin paremmaksi ihmiseksi - ja pahimmillaan ylpeillään miehen/miehien tutkinnoilla. Akateemisuus nähdään "oikeanlaisiksi tavoiksi, ajatuksiksi, arvoiksi" - kun tiede perustuu juuri kyseenalaistamiseen, akateeminen ajattelu eri näkökulmien uteliaaseen tarkasteluun. Terve itsetunto ja oikeanlainen nöyryys antaisivat sivistyneemmän kuvan ihmisestä. Mitä enemmän olen oppinut sitä vähemmän tiedän tietäväni.
Tuo on jokaisen työläistaustalta ponnistaneen akateemisen mantra ja suojakilpi. Kaikki työ on arvokasta ja tärkeintä on sydämen sivistys.
Ilman muuta onkin. Mutta jos ihan henkilökohtaisesti, lukeneena ihmisenä, yrität olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka ei ole lukenut yhtään kirjaa eikä tiedä mitä tarkoittaa relevantti, niin saatat huomata miksi lika barn leker bäst. Ja se on ihan ok.
Ehkä niin, mutta tekstin kirjoitti akateeminen jo kolmannessa polvessa. Sivistyksen taisin määritellä aiemmin haluna oppia uutta, yhdistellä tietojaan ja olla avoin, suvaitsevainen ja nöyrä, mutta tietenkin sen voi määrittää lukemiensa kirjojen määrän perusteella. Eikä tämä ketju tainnut käsitellä ihmisten pariutumisperiaatteita vaan mahdollista "luokkanousua" - mutta ymmärrän kommenttisi jos se oma kokemuksesi luokkanoususta perustuu niihin tohtorimiehiin ja heidän mahdollistamiin hetkiin akateemisen maailmassa: karonkkoihin ja promootioihin joilla ei oikeasti suurempaa merkitystä itse yliopistoyhteisölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisikään? Turhaa brassailua muutenkin jo liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Parinvalinnassa kouluttautuminen merkitsee kaikille muille paitsi kouluttamattomille. Akateemisesti koulutettu haluaa toisen yhtä koulutetun, ja koulutus periytyy lapsille parhaiten koulutetun äidin kautta. Jos pitäisi valita samaa duunia painavan akateemisen ja amiksen väliltä, aika moni valitsee sen akateemisen.
Lähde? Itse olen kasvatustieteitä opiskellessani lukenut, että yliopiston käyneen ISÄN lapset menevät yliopistoon olikohan 75% todennäköisyydellä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parinvalinnassa kouluttautuminen merkitsee kaikille muille paitsi kouluttamattomille. Akateemisesti koulutettu haluaa toisen yhtä koulutetun, ja koulutus periytyy lapsille parhaiten koulutetun äidin kautta. Jos pitäisi valita samaa duunia painavan akateemisen ja amiksen väliltä, aika moni valitsee sen akateemisen.
Eiköhän jokainen sen oman sussunsa löydä ilman asiasta huolehtimista. Akateemisella ja amiksella on paikkansa yhteiskunnassa, toinen ei pärjää ilman toista.
Minusta on lähinnä surullista, jos koulutus on se tärkein asia parinvalinnassa. Mulle ainakin merkkaa ensisijaisesti luonne, arvot ja ajatusmaailma : T: Lukion käynyt amis, joka lukee paljon, käy avoimen yliopiston kursseja ja harrastaa paljon. Olen tyytyväinen alavalintaani. Mutta kun se amislaisuus!!
Kyllä se mulle yksi tärkeä tekijä on, arvojen ja älyn ohella. t: tuplamaisteri, joka toivoo, että puoliso ei ainakaan vihamielisesti kouluttautumiseen suhtaudu
Olisit nyt jättänyt toisen maisterintutkinnon väliin ja jatkanut opintoja tohtoriksi/muuntokouluttanut itsesi targetoidummin. Ei yhteiskunnan kannalta aivan hirveän järkevää kustantaa ikiopiskelijoille tutkintoja toisen perään - eikä ne tutkinnot auta työllistymään jos työssä tarvittavat ominaisuudet puuttuvat. Ei tarvitse suhtautua kouluttautumiseen vihamielisesti jos tuplamaisteriuksia ei arvosta. t FT
Olen nyt alle viisikymppisenä vakinaisessa virassa. Sillä nuoruuden tutkinnolla ei enää ole työmarkkina-arvoa samalla tavalla. Sinusta fiksu ihminen sitten jutaa sillä 20 -vuotiaana tehdyllä valinnalla hamaan hautaan työttömänä tai vielä typerämmin työttömänä tohtorina?
Harvempi akateeminen tutkinto vanhenee niin ettei siitä ole mitään hyötyä työmarkkinoilla - mutta tutkinnosta ei hyötyä jos ei ole hankkinut työkokemusta ja pitänyt ammattitaitoaan yllä. Tuskin työttömyys on tutkinnosta ollut kiinni. Tietenkin työllistyminen hankalaa, jos sen "luokkanousun" on perustanut akateemisen miehen uran varaan itse jääden kotiin vuosikausiksi... Ja tuo heitto typerästä tohtorintutkinnosta, suurin osa väiteilleistä on korkeampipalkkaisissa erityisasiantuntijatehtävissä, joissa maksaa varsin nopeasti tutkintokustannuksensa yhteiskunnalle veroina (minäkin vuosittain noin keskivertopalkansaajan bruttotulojen verran). Jos tuota vertaa ihmiseen joka ensin tekee yhden maisterin, on työttömänä ja sen jälkeen toisen maisterin tutkinnon ja saa akateemisen minimipalkkaa - kumpi yhteiskunnalle parempi?
Kuka väitti, että olin tutkintojen välillä työttömänä? Tein ensin yhden tutkinnon ja olin 20 vuotta keskipalkkaisissa töissä, joissa katsoin, että tulevaisuus ei ole ollenkaan turvattu. tein toisen tutkinnon ja ennen kuin rupeat yhtään öyhöttämään, niin tein toisen tutkinnon kokopäivätyön ohessa ja perheellisenä. En ole muuten ollut päivääkään työttömänä, sen sijaan olen elättänyt kahtakin tohtoria.
...ja nyt on kolmas hakusessa? Lisää akateemista maailmaa ja sanattomia signaaleja, yes. Mutta jokainen tavallaan.
Jo on kova vihamielisyys akateemisia naisia kohtaan sulla. Mutta kysymykseesi, en ole haku päällä, minulla on kaikki mitä tarvitsen. Entä itselläsi?
"Kyllä se mulle yksi tärkeä tekijä on, arvojen ja älyn ohella. t: tuplamaisteri, joka toivoo, että puoliso ei ainakaan vihamielisesti kouluttautumiseen suhtaudu" Tuosta omasta kommentistasi sai kuvan, että haku on päällä. Ja olen itse akateeminen nainen, se FT. Lähinnä tympäisee tuollainen elitistinen suhtautuminen koulutukseen, se kun ei ihmistä välttämättä jalosta paremmaksi ihmiseksi. Korkeakoulutus tuo taitoja etsiä ja käsitellä tietoa, muodostaa siitä erilaisia synteesejä, parhaimmillaan sen pitäisi tuoda nöyryyttä ja omien rajojen tuntemusta. Mutta täällä palstalla nämä sanattomien signaalien ja "sivistyksen" hehkuttajat edustavat sitä epämiellyttävää osaa akateemisia, elvistellään jollakin tutkinnolla, kuvitellaan sen tekevän jotenkin paremmaksi ihmiseksi - ja pahimmillaan ylpeillään miehen/miehien tutkinnoilla. Akateemisuus nähdään "oikeanlaisiksi tavoiksi, ajatuksiksi, arvoiksi" - kun tiede perustuu juuri kyseenalaistamiseen, akateeminen ajattelu eri näkökulmien uteliaaseen tarkasteluun. Terve itsetunto ja oikeanlainen nöyryys antaisivat sivistyneemmän kuvan ihmisestä. Mitä enemmän olen oppinut sitä vähemmän tiedän tietäväni.
Tuo on jokaisen työläistaustalta ponnistaneen akateemisen mantra ja suojakilpi. Kaikki työ on arvokasta ja tärkeintä on sydämen sivistys.
Ilman muuta onkin. Mutta jos ihan henkilökohtaisesti, lukeneena ihmisenä, yrität olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka ei ole lukenut yhtään kirjaa eikä tiedä mitä tarkoittaa relevantti, niin saatat huomata miksi lika barn leker bäst. Ja se on ihan ok.Ehkä niin, mutta tekstin kirjoitti akateeminen jo kolmannessa polvessa. Sivistyksen taisin määritellä aiemmin haluna oppia uutta, yhdistellä tietojaan ja olla avoin, suvaitsevainen ja nöyrä, mutta tietenkin sen voi määrittää lukemiensa kirjojen määrän perusteella. Eikä tämä ketju tainnut käsitellä ihmisten pariutumisperiaatteita vaan mahdollista "luokkanousua" - mutta ymmärrän kommenttisi jos se oma kokemuksesi luokkanoususta perustuu niihin tohtorimiehiin ja heidän mahdollistamiin hetkiin akateemisen maailmassa: karonkkoihin ja promootioihin joilla ei oikeasti suurempaa merkitystä itse yliopistoyhteisölle.
Taas yksi prolenainen, joka haluaa päteä olemalla enemmän äijä kuin äijät ja haluaa siksi redusoida luokkayhteiskunnankin väitöskaronkkojen etiketiksi.
Vierailija kirjoitti:
Parinvalinnassa kouluttautuminen merkitsee kaikille muille paitsi kouluttamattomille. Akateemisesti koulutettu haluaa toisen yhtä koulutetun, ja koulutus periytyy lapsille parhaiten koulutetun äidin kautta. Jos pitäisi valita samaa duunia painavan akateemisen ja amiksen väliltä, aika moni valitsee sen akateemisen.
No-jaa, ehkä tässä argumentissa vedetään kulmia vähän turhankin suoriksi ja mielestäni tälläiset heitot ovat liian yleistäviä. Keskimäärin koulutuspohja vaikuttaa parinvalintaan, mutta ei aina. Itse valitsin sydämen sivistyksen kirjaopin sijaan. Ilman kotoa saamaani tukea arjen pyörittämiseen, en olisi ikinä yltänyt urallani johtotasolle, jolla tänä päivänä olen. Väitän, että akateemisen miehen kanssa olisi ollut hankalampaa saada ”kotijoukkoja taakse” kummankin painaessa pitkää päivää töissä.
T: akateeminen, joka valitsi varastomiehen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään et ole mitään ellei sinun puoliso ole lääkäri, dpl.ins , juristi tai suuren firman johtaja. Voit olla kotona vähän aikaa jos on pieniä lapsia. Jos sitten vielä jostain syystä sinulla on palkattua kotiapua, riittää siinä Suomessa hämmennystä. Varakkuutta hämmästellään ääneen, joku voi pitää vaikka rikollisena
Eikö tämä koske yhtälailla myös miehiä, eikä millään tavalla ole sukupuolisidonnainen?
Syynä on elintason nousu ja Suomen koulutusjärjestelmä, sillä kuka tahansa voi opiskella yliopistossa, varallisuudesta tai taustoista huolimatta, myös vähävaraiset.
Nykyään voi opiskella lukiossa myös köyhän perheen lapsi ja suorittaa ylioppilastutkinnon, kun vielä 60-luvulla se oli vain rikkaiden etuoikeus, kun yhteiskunta ei tukenut rahallisesti millään tavalla. Jopa ammattikouluissa oli lukukausimaksut ja kaikki opiskelu maksettiin itse. Ei perheillä ollut varaa kouluttaa kaikkia lapsia, vain parhaiten menestyvät. Ja tämä näkyy myös tutkintojen määrissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen luokkanousu?
Mitä käytännön eroa on esim. kaupan kassan ja hammaslääkärin välillä? Kummallakin on raskas työ mutta eri tavalla. Toinen joutuu opiskelemaan pidempään ja palkka on parempi mutta nostaako se sen ihmisen johonkin uuteen atmosfääriin?
Ei minusta.
Palveluammatteja molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään et ole mitään ellei sinun puoliso ole lääkäri, dpl.ins , juristi tai suuren firman johtaja. Voit olla kotona vähän aikaa jos on pieniä lapsia. Jos sitten vielä jostain syystä sinulla on palkattua kotiapua, riittää siinä Suomessa hämmennystä. Varakkuutta hämmästellään ääneen, joku voi pitää vaikka rikollisena
Hämmennystä? Varakkuutta hämmästellään?
Terv.keskuksen lääkärin ja dpl.ins työnjohtajana palkka on n. 3200-3700€/kk brutto ja käteen jää n.2200-2500€/kk netto.
Siinä ei ainakaan työssäkäymällä varallisuutta kerätä tai siivoojaa palkata, jos vielä rouva on kotona.
Missä ihmeen pilvessä ja unelmajötössä elät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen luokkanousu?
Mitä käytännön eroa on esim. kaupan kassan ja hammaslääkärin välillä? Kummallakin on raskas työ mutta eri tavalla. Toinen joutuu opiskelemaan pidempään ja palkka on parempi mutta nostaako se sen ihmisen johonkin uuteen atmosfääriin?
Ei minusta.
Palveluammatteja molemmat.
Totta. Suomen historiassa luokkaerot eivät ole olleet koskaan näin vähäiset, kuin nykyään.
Ja se raksamies/nainen tai kiinteistönhoitaja voi tienata yhtä paljon vaikka terv.kesk. hammaslääkäri.
Koulutus ei vielä takaa hyvää liksaa, vaan työelämässä menestymiseen ja hyvään palkkaan tarvitaan muita avuja ja taitoa - hyvät sosialliset taidot ja suhteet, , ammattiosaamista jne.
Tutkinto on vain yksi paperilappunen ja työn suorittamiseen on jo liikakoulutusta. Esim dipl.insinöörejä on raksalla työnjohtajana, kun ennen siihen riitti rkm koulutus.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen luokkanousu?
Mitä käytännön eroa on esim. kaupan kassan ja hammaslääkärin välillä? Kummallakin on raskas työ mutta eri tavalla. Toinen joutuu opiskelemaan pidempään ja palkka on parempi mutta nostaako se sen ihmisen johonkin uuteen atmosfääriin?
Ei minusta.
Palveluammatteja molemmat.
Hammaslääkäri päättää päivästään ihan itse. Hänellä ei ole valmista työvuoroa, vaan hän on ottanut ajanvarauksia vastaan sen mukaan kuin huvittaa kunakin päivänä töitä tehdä. Hän voi tehdä pitkää päivää tai lyhyttä tarvittaessa. Kukaan ei myöskään mittaa kellosta kuinka pitkään hänellä menee missäkin hommassa, hänen työnsä ei ole standardisoitua. Hän päättää itse mistä sen potilaansa kanssa tekee, suositteleeko juurihoitoa vaikka. Kaupan kassalla ei ole pätkääkään päätäntävaltaa, hän tulee kassalle istumaan minuutilleen kun käsketään ja istuu siinä niin kauan kuin käsketään. Itsenäisessä asiantuntijatyössä on huima ero suorittavaan työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen luokkanousu?
Mitä käytännön eroa on esim. kaupan kassan ja hammaslääkärin välillä? Kummallakin on raskas työ mutta eri tavalla. Toinen joutuu opiskelemaan pidempään ja palkka on parempi mutta nostaako se sen ihmisen johonkin uuteen atmosfääriin?
Ei minusta.
Palveluammatteja molemmat.Hammaslääkäri päättää päivästään ihan itse. Hänellä ei ole valmista työvuoroa, vaan hän on ottanut ajanvarauksia vastaan sen mukaan kuin huvittaa kunakin päivänä töitä tehdä. Hän voi tehdä pitkää päivää tai lyhyttä tarvittaessa. Kukaan ei myöskään mittaa kellosta kuinka pitkään hänellä menee missäkin hommassa, hänen työnsä ei ole standardisoitua. Hän päättää itse mistä sen potilaansa kanssa tekee, suositteleeko juurihoitoa vaikka. Kaupan kassalla ei ole pätkääkään päätäntävaltaa, hän tulee kassalle istumaan minuutilleen kun käsketään ja istuu siinä niin kauan kuin käsketään. Itsenäisessä asiantuntijatyössä on huima ero suorittavaan työhön.
paitsi julkisella puolella.
Luokkanousu...??? Salli minun nauraa. Syö ja käy vessassa, nukkuu yöt ja käy suihkussa. Mikä luokkaero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen luokkanousu?
Mitä käytännön eroa on esim. kaupan kassan ja hammaslääkärin välillä? Kummallakin on raskas työ mutta eri tavalla. Toinen joutuu opiskelemaan pidempään ja palkka on parempi mutta nostaako se sen ihmisen johonkin uuteen atmosfääriin?
Ei minusta.
Palveluammatteja molemmat.Hammaslääkäri päättää päivästään ihan itse. Hänellä ei ole valmista työvuoroa, vaan hän on ottanut ajanvarauksia vastaan sen mukaan kuin huvittaa kunakin päivänä töitä tehdä. Hän voi tehdä pitkää päivää tai lyhyttä tarvittaessa. Kukaan ei myöskään mittaa kellosta kuinka pitkään hänellä menee missäkin hommassa, hänen työnsä ei ole standardisoitua. Hän päättää itse mistä sen potilaansa kanssa tekee, suositteleeko juurihoitoa vaikka. Kaupan kassalla ei ole pätkääkään päätäntävaltaa, hän tulee kassalle istumaan minuutilleen kun käsketään ja istuu siinä niin kauan kuin käsketään. Itsenäisessä asiantuntijatyössä on huima ero suorittavaan työhön.
paitsi julkisella puolella.
Kyllä julkisellakin asiantuntijatehtävässä olevat saavat mennä ja tulla hyvin itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu...??? Salli minun nauraa. Syö ja käy vessassa, nukkuu yöt ja käy suihkussa. Mikä luokkaero.
On vähän niinku sellaisia tapoja. Toiset syö perheenä terveellistä ruokaa saman pöydän ääressä ja lapsillä on isät ja äidit. Toisilla vedetään Lidlin paistopistettä sängyissä ja isiä ei ole kenelläkään. Toisilla vanhemmat käyvät lapselleen valitsemansa koulun vanhempainilloissa ja toisaalla ei ole wilmoista kuultukaan. Toisten vanhemmat käy töissä ja kerryttää huvilarahastoa, toisten äippä makaa sängyssä ja somettaa.
Olen itse amiksen vain käynnyt, minua ei niin kiinnosta mikään oma luokkataso. Tykkään työstäni ja olen enemmän sellainen että tykkään tehdä fyysistä työtä. Palkkani on bruttona noin 2800-3000 euroa kuukaudessa ja olen siihen ihan tyytyväinen.
Tottakai tiedostan sen ettei minulla ole "saumoja" saada kumppaniksi naista kuka on käynnyt yliopiston tai suorittanut korkeakoulun koska ne naiset ei huoli kumppaniksi duunaria. Ärsyttää se kun monesti naiset luulee miehen olevan sivistymätön juntti,kaljaa kittaava ikuinen teini jos ei ole käynnyt korkeakouluja.
M30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen luokkanousu?
Mitä käytännön eroa on esim. kaupan kassan ja hammaslääkärin välillä? Kummallakin on raskas työ mutta eri tavalla. Toinen joutuu opiskelemaan pidempään ja palkka on parempi mutta nostaako se sen ihmisen johonkin uuteen atmosfääriin?
Ei minusta.
Palveluammatteja molemmat.Hammaslääkäri päättää päivästään ihan itse. Hänellä ei ole valmista työvuoroa, vaan hän on ottanut ajanvarauksia vastaan sen mukaan kuin huvittaa kunakin päivänä töitä tehdä. Hän voi tehdä pitkää päivää tai lyhyttä tarvittaessa. Kukaan ei myöskään mittaa kellosta kuinka pitkään hänellä menee missäkin hommassa, hänen työnsä ei ole standardisoitua. Hän päättää itse mistä sen potilaansa kanssa tekee, suositteleeko juurihoitoa vaikka. Kaupan kassalla ei ole pätkääkään päätäntävaltaa, hän tulee kassalle istumaan minuutilleen kun käsketään ja istuu siinä niin kauan kuin käsketään. Itsenäisessä asiantuntijatyössä on huima ero suorittavaan työhön.
Nyt kerrot yksityisen hammaslääkärin työkuvaa, joka toimii yrittäjänä. Ihan vastaava työnkuva voi olla kauppiaalla tai kahvilan pitäjällä, joka olisi käynyt vain peruskoulun tai kaupan kassa, joka on yrittäjä.
Julkisen sektotin hammaslääkärin työkuva on aivan toinen. Muut päättävät kuinka monta potilasta tulee liukuhihnalta - 15min vai puolen tunnin välein, jopa siitä, mitä toimenpiteitä ja miten kalliita toimenpiteitä voi hammssslääkäri tehdä potilaalle. Julkisen sektorin hammaslääkärin kädet on sidottu, etkä voi juuri vaikuttaa työaikaan tai laatuu, määräykset tulevat ylhäältä. Ihan samalla tavalla kuin julkisen sektorin yleislääkäreillekin. Heillä on tarkka työaika ja sitä valvotaan tarkasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nokia-huumassa lisättiin insinöörikoulutusta. Nyt huomataan että insinöörejä (DI & amk) on aivan liikaa.
Lisäksi noilla aloilla on alettu käyttää mm. intialaista halpatyövoimaa.Missä on huomattu, että insinöörejä on liikaa? Ennen koronakriisiä DI:t työttömyys oli painunut alle 3 % - eli käytännössä täystyöllisyys (jotku on aina etsimässä työtä, mutta tuon alle työttömyys ei käytännössä painu).
AMK insseillä toki työttömyys oli korkeampi, mutta matalimmassa päästä korkeakoulutetuilla.
Jotenkin koomista ajatella, että insinöörit menivät ensimmäkseen Nokialle. Kaikki hokee koko ajan digitalisaatiota, automaatiota jne. ja kuvittelee, että tämä vain tapahtuu ilman, että kukaan tekee mitään.
Otetaan tähän esimerkki: Itse olen työtön DI ja vuoden kestäneen työn etsimisen jälkeen vaihdoin alaa. En siis saanut dippainssinä töitä, mutta mua ei myöskään lasketa tuohon 3 %, koska en ole työtön. Tuon prosentin tarkastelu antaa liian ruusuisen kuvan, koska harva jää odottelemaan työpaikkaa moneksi vuodeksi.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu...??? Salli minun nauraa. Syö ja käy vessassa, nukkuu yöt ja käy suihkussa. Mikä luokkaero.
On vähän niinku sellaisia tapoja. Toiset syö perheenä terveellistä ruokaa saman pöydän ääressä ja lapsillä on isät ja äidit. Toisilla vedetään Lidlin paistopistettä sängyissä ja isiä ei ole kenelläkään. Toisilla vanhemmat käyvät lapselleen valitsemansa koulun vanhempainilloissa ja toisaalla ei ole wilmoista kuultukaan. Toisten vanhemmat käy töissä ja kerryttää huvilarahastoa, toisten äippä makaa sängyssä ja somettaa.
Näiden edellytys ei ole korkeakoulutus tai luokkanousu, ihan normaaliasioita useimmissa duunariperheissäkin. Samoin valitettavasti mainitsemiesi asioiden puutteet. Toki koulutus ja elämänhallinta korreloivat tilastotasolla. Silti oman taustan tragedioita ei kannata yleistää koko maailmaan.
Poika aloitti vuosi sitten automaatioasentajana. Lähtöpalkka oli 2680e. Siis vastavalmistuneella parikymppisellä. että mitä se on vaikka 15 vuotta alalla olleella?