Lue keskustelun säännöt.
Yliopiston käyminen ei enää takaa naisten luokkanousua kuin harvoilla aloilla
25.08.2020 |
Toisen ketjun innoittamana.
Ennen yliopiston käyminen takasi luokkanousun. Nykyään ei. Monet ovat huonopalkkaisissa töissä, osa ihan kortistossa.
Luokkanousu tapahtuu oikeastaan vain niillä hyväpalkkaisilla ja arvostetuilla aloilla oikiksen, lääkiksen ja tekniikan yliopistotutkintojen kautta. Nämä muut peruspalkkaiset ammatit ovat nykyään sitä harmaata massaa eikä arvosteta kuten ennen. Joskus aikoinaan jopa valkolakkia arvostettiin. Se on tätä nykyä nollan arvoinen.
Kommentit (486)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
Pojan luokalla professorin lapsi. Niin tavis kuin olla voi. Äiti on vielä tuo proffa. Äiti kulkee töihin bussilla. Onko poikkeus?
Ehkä et näe niitä eroja, koska itseltäsi puuttuvat siihen edellytykset: et tunne koodistoa.
Tunteeko kukaan muu koodistoa kuin Matti Klinge ja Laura Kolbe? ;)
En tarkoita mitään tuollaista hifistelyjuttua, vaan arkipäiväisempiä asioita, jotka tekee "oikein" jos on tietty tausta. Itse en huomannut yliopistossa kuin vasta parin vuoden kuluttua, että minulla oli puutteita siinä suhteessa, ja varmaan vieläkin. Mutta näköjään sinusta asia ei ansaitse vakavaa keskustelua vaan pelkkää ilkkumista, joten antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, kyllä mulle työmarkkinatuella sinnittelevälle kelpaisi tuokin nousu lähes 4000 palkoille! Mutta olenkin itse saanut käytyä vasta ammattisurkean, että haaveeksi jää ja näköjään edes se 2000/kk...Halutuin "palkka"työnantajille on nykyään max9€/vrk ja se työmarkkinatuki, katsokaas kun työkokemus täytyy riittää nykyään palkaksi työstä. Harmi vaan, ku nsillä kokemuskella ei makseta laskuja, ruokaa, työmatkoja- ja vaatteita jne. Eikä kerry eläkettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
Pojan luokalla professorin lapsi. Niin tavis kuin olla voi. Äiti on vielä tuo proffa. Äiti kulkee töihin bussilla. Onko poikkeus?
Ehkä et näe niitä eroja, koska itseltäsi puuttuvat siihen edellytykset: et tunne koodistoa.
Ehkä sen koodiston erottamiseksi tarvitaan erityisherkkyyttä, sinulla sitä on, onneksi olkoon. Itse yliopistolla työskentelevänä nään saman diversiteetin kaikkien ammattinimikkeisten sisällä kuin niiden välillä mitä muussakin yhteiskunnassa: on jalat maassa olevia, aitoja ihmisiä ja niitä wannabeita jotka haluavat korostaa omaa tärkeyttään. Ehkä kaikkinensa ne koodistot yliopistoympäristössä on vapaammat kuin joissakin muissa yhteisöissä: kun työyhteisössä on hyvin monen kulttuurin, uskonnon ja ikäluokan edustajia saa jokainen rauhassa olla pukeutunut kuten haluaa, käyttäytyä omalla laillaan ja pitää itselle tärkeistä asioista. Äly ja kyky luoda uutta ovat ne tärkeät, sen jälkeen arvostetaan yhteistyökykyä, niitä vanhoja akateemisia traditioita ei kyllä ole kyselty perään yhdessäkään rekryhaastattelussa mihin olen osallistunut. Jenkkiprofessori puhdistaa Ruotsissa tieteellisessä juhlassa kynnenalusiaan rauhassa illallispöydässä hopeahaarukalla, muslimi etsii paikkaa rukousmatolleen yliopistolla, opiskelijatytöt pukeutuvat joko napapaitoihin, huppareihin tai mekkoon ja huiviin arvojensa mukaan. Mitä ne sinun tarkoittamat koodit olikaan kun tuohon oikeaan yliopistojengiin niitä peilaat?
Hyviä huomioita. Maailma on jo pidempään ollut varsin globaali. Koulutetuissa piireissä on kosmopoliittista väkeä. On asuttu ulkomailla vanhempien työn vuoksi, työkaverit ovat ulkomaalaisia ja vähintään on pidetty vaihtarivuosi ulkomailla. Se johtaa tapojen diversiteetin ymmärtämiseen. Toista on sillä, joka ei ole koskaan poistunut Keravalta.
Täällä nämä koulutetut mattikliget ovat niitä konservatiivisimpia jotka kynsin hampain pitävät kiinni illuusiositaan joistain "akateemisista koodeista", tuota minä ihmettelen.
Päinvastoin, luulen, että ne jotka näkevät koodit selkeimmin, ovat kuin Pierre Bourdieau, eli jossain määrin ulkopuolisia ikuisesti (koen itse olevani tällainen). Täysin ulkopuoliset ja täysin koodit omaksuneet taas eivät näe niitä yhtä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
Pojan luokalla professorin lapsi. Niin tavis kuin olla voi. Äiti on vielä tuo proffa. Äiti kulkee töihin bussilla. Onko poikkeus?
Ehkä et näe niitä eroja, koska itseltäsi puuttuvat siihen edellytykset: et tunne koodistoa.
Ehkä sen koodiston erottamiseksi tarvitaan erityisherkkyyttä, sinulla sitä on, onneksi olkoon. Itse yliopistolla työskentelevänä nään saman diversiteetin kaikkien ammattinimikkeisten sisällä kuin niiden välillä mitä muussakin yhteiskunnassa: on jalat maassa olevia, aitoja ihmisiä ja niitä wannabeita jotka haluavat korostaa omaa tärkeyttään. Ehkä kaikkinensa ne koodistot yliopistoympäristössä on vapaammat kuin joissakin muissa yhteisöissä: kun työyhteisössä on hyvin monen kulttuurin, uskonnon ja ikäluokan edustajia saa jokainen rauhassa olla pukeutunut kuten haluaa, käyttäytyä omalla laillaan ja pitää itselle tärkeistä asioista. Äly ja kyky luoda uutta ovat ne tärkeät, sen jälkeen arvostetaan yhteistyökykyä, niitä vanhoja akateemisia traditioita ei kyllä ole kyselty perään yhdessäkään rekryhaastattelussa mihin olen osallistunut. Jenkkiprofessori puhdistaa Ruotsissa tieteellisessä juhlassa kynnenalusiaan rauhassa illallispöydässä hopeahaarukalla, muslimi etsii paikkaa rukousmatolleen yliopistolla, opiskelijatytöt pukeutuvat joko napapaitoihin, huppareihin tai mekkoon ja huiviin arvojensa mukaan. Mitä ne sinun tarkoittamat koodit olikaan kun tuohon oikeaan yliopistojengiin niitä peilaat?
Hyviä huomioita. Maailma on jo pidempään ollut varsin globaali. Koulutetuissa piireissä on kosmopoliittista väkeä. On asuttu ulkomailla vanhempien työn vuoksi, työkaverit ovat ulkomaalaisia ja vähintään on pidetty vaihtarivuosi ulkomailla. Se johtaa tapojen diversiteetin ymmärtämiseen. Toista on sillä, joka ei ole koskaan poistunut Keravalta.
Täällä nämä koulutetut mattikliget ovat niitä konservatiivisimpia jotka kynsin hampain pitävät kiinni illuusiositaan joistain "akateemisista koodeista", tuota minä ihmettelen.
Päinvastoin, luulen, että ne jotka näkevät koodit selkeimmin, ovat kuin Pierre Bourdieau, eli jossain määrin ulkopuolisia ikuisesti (koen itse olevani tällainen). Täysin ulkopuoliset ja täysin koodit omaksuneet taas eivät näe niitä yhtä hyvin.
aina löytyy hyvät selitykset omaan erityislaatuisuuteen, harmi ettei muut ymmärrä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Ei se lastentarhatädin tutkinto miehillekään anna 10k€ kuukausituloja
Miehiä ei paljoa noilla huonopalkkaisilla naisaloilla näy. Miehet menevät statusta ja/tai varallisuutta korottaviin töihin.
Heh, osa menee, mutta yhä isompi osa syrjäytyy. Naiset mieluummin tekevät heikomminkin palkattua työtä kuin ryhtyvät puleiksi. Ja näin heillä on ystäviä, harrastuksia, merkitystä, työterveydenhuolto ja myös eläke aikanaan.
Näistä syrjäytyneistä sälleistä pitäisi olla huolissaan, joita ei kiinnosta työ, joiden ystävät on toisia pummeja ja tavoitteet liittyvät lähituntien känniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietyissä käsityöhommissa (ei, ei pervot, ihan oikeissa sellaisissa) tuntiveloitus saattaa olla lakimiestasoa.
Että lukekaa vaan sitä sukupuolentutkimusta niin perrrkeleesti.
Olisiko liian vaikeaa listata niitä käsityöhommia, joissa noille tuloille pääsee?
Sori, minut tunnistaisi jos avaisin tätä enemmän.
Sanotaan että jos olet jotakuinkin Suomen ainoa, joka osaa sekä käsityöt X, Y että Z ja sinulla on vakaa asiakaskunta niin sitten pääset kirjoittelemaan kummallisen näköisiä numeroita laskuihisi.
Harvoin se luokkanousu tapahtuu yhden sukupolven aikana vaikka miten kouluttautuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietyissä käsityöhommissa (ei, ei pervot, ihan oikeissa sellaisissa) tuntiveloitus saattaa olla lakimiestasoa.
Että lukekaa vaan sitä sukupuolentutkimusta niin perrrkeleesti.
Olisiko liian vaikeaa listata niitä käsityöhommia, joissa noille tuloille pääsee?
Sori, minut tunnistaisi jos avaisin tätä enemmän.
Sanotaan että jos olet jotakuinkin Suomen ainoa, joka osaa sekä käsityöt X, Y että Z ja sinulla on vakaa asiakaskunta niin sitten pääset kirjoittelemaan kummallisen näköisiä numeroita laskuihisi.
Joku risteilijöiden tai hotellien luksussisustuksiin liittyvä puuseppä tai verhoilija voi varmaan päästä isoille tuloille. Tai joku merkkihenkilöille koruja käsityönä tekevä kultaseppä/ korusuunnittelija. Kuitenkin aika valheellista väittää että käsitöillä elää hyvin; heittäisin lonkalta että 80% käsityöllä elantoa itselleen yrittävistä ansaitsee saman verran tai vähemmän kuin siivooja.
Näinhän se menee. Sen takia olen harkinnut vakavasti, aionko vielä hakea yliopistoon, kun ei se tosiaan takaa töitä tai kohtuullista palkkaa. Ei huvita ottaa tuhansien eurojen opintolainaa niskaan ja valmistua 5-6 vuoden puserruksen jälkeen kortistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parinvalinnassa kouluttautuminen merkitsee kaikille muille paitsi kouluttamattomille. Akateemisesti koulutettu haluaa toisen yhtä koulutetun, ja koulutus periytyy lapsille parhaiten koulutetun äidin kautta. Jos pitäisi valita samaa duunia painavan akateemisen ja amiksen väliltä, aika moni valitsee sen akateemisen.
Eiköhän jokainen sen oman sussunsa löydä ilman asiasta huolehtimista. Akateemisella ja amiksella on paikkansa yhteiskunnassa, toinen ei pärjää ilman toista.
Minusta on lähinnä surullista, jos koulutus on se tärkein asia parinvalinnassa. Mulle ainakin merkkaa ensisijaisesti luonne, arvot ja ajatusmaailma : T: Lukion käynyt amis, joka lukee paljon, käy avoimen yliopiston kursseja ja harrastaa paljon. Olen tyytyväinen alavalintaani. Mutta kun se amislaisuus!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parinvalinnassa kouluttautuminen merkitsee kaikille muille paitsi kouluttamattomille. Akateemisesti koulutettu haluaa toisen yhtä koulutetun, ja koulutus periytyy lapsille parhaiten koulutetun äidin kautta. Jos pitäisi valita samaa duunia painavan akateemisen ja amiksen väliltä, aika moni valitsee sen akateemisen.
Eiköhän jokainen sen oman sussunsa löydä ilman asiasta huolehtimista. Akateemisella ja amiksella on paikkansa yhteiskunnassa, toinen ei pärjää ilman toista.
Minusta on lähinnä surullista, jos koulutus on se tärkein asia parinvalinnassa. Mulle ainakin merkkaa ensisijaisesti luonne, arvot ja ajatusmaailma : T: Lukion käynyt amis, joka lukee paljon, käy avoimen yliopiston kursseja ja harrastaa paljon. Olen tyytyväinen alavalintaani. Mutta kun se amislaisuus!!
Kyllä se mulle yksi tärkeä tekijä on, arvojen ja älyn ohella. t: tuplamaisteri, joka toivoo, että puoliso ei ainakaan vihamielisesti kouluttautumiseen suhtaudu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parinvalinnassa kouluttautuminen merkitsee kaikille muille paitsi kouluttamattomille. Akateemisesti koulutettu haluaa toisen yhtä koulutetun, ja koulutus periytyy lapsille parhaiten koulutetun äidin kautta. Jos pitäisi valita samaa duunia painavan akateemisen ja amiksen väliltä, aika moni valitsee sen akateemisen.
Eiköhän jokainen sen oman sussunsa löydä ilman asiasta huolehtimista. Akateemisella ja amiksella on paikkansa yhteiskunnassa, toinen ei pärjää ilman toista.
Minusta on lähinnä surullista, jos koulutus on se tärkein asia parinvalinnassa. Mulle ainakin merkkaa ensisijaisesti luonne, arvot ja ajatusmaailma : T: Lukion käynyt amis, joka lukee paljon, käy avoimen yliopiston kursseja ja harrastaa paljon. Olen tyytyväinen alavalintaani. Mutta kun se amislaisuus!!
Kyllä se mulle yksi tärkeä tekijä on, arvojen ja älyn ohella. t: tuplamaisteri, joka toivoo, että puoliso ei ainakaan vihamielisesti kouluttautumiseen suhtaudu
Toki saat valita puolisosi millä kriteereillä haluat. Suosittelen silti katsomaan maailmaa avarammin ja huomaamaan, että myös ei-akateemisissa voi olla hyvinkin fiksuja ja sivistyneitä ihmisiä. Enkä minä suhtaudu vihamielisesti koulutukseen. Arvostan sitä, mutta minulla ei ole uupumistaustani takia voimia täyspäiväisiin yliopisto-opintoihin ja viihdyn mainiosti nykyisellä alallani.
Njaa. Olen juristi, mutta isäni on huomattavasti paremmin menestynyt juristi, joten luokkanousu jäi tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parinvalinnassa kouluttautuminen merkitsee kaikille muille paitsi kouluttamattomille. Akateemisesti koulutettu haluaa toisen yhtä koulutetun, ja koulutus periytyy lapsille parhaiten koulutetun äidin kautta. Jos pitäisi valita samaa duunia painavan akateemisen ja amiksen väliltä, aika moni valitsee sen akateemisen.
Eiköhän jokainen sen oman sussunsa löydä ilman asiasta huolehtimista. Akateemisella ja amiksella on paikkansa yhteiskunnassa, toinen ei pärjää ilman toista.
Minusta on lähinnä surullista, jos koulutus on se tärkein asia parinvalinnassa. Mulle ainakin merkkaa ensisijaisesti luonne, arvot ja ajatusmaailma : T: Lukion käynyt amis, joka lukee paljon, käy avoimen yliopiston kursseja ja harrastaa paljon. Olen tyytyväinen alavalintaani. Mutta kun se amislaisuus!!
Kyllä se mulle yksi tärkeä tekijä on, arvojen ja älyn ohella. t: tuplamaisteri, joka toivoo, että puoliso ei ainakaan vihamielisesti kouluttautumiseen suhtaudu
Olisit nyt jättänyt toisen maisterintutkinnon väliin ja jatkanut opintoja tohtoriksi/muuntokouluttanut itsesi targetoidummin. Ei yhteiskunnan kannalta aivan hirveän järkevää kustantaa ikiopiskelijoille tutkintoja toisen perään - eikä ne tutkinnot auta työllistymään jos työssä tarvittavat ominaisuudet puuttuvat. Ei tarvitse suhtautua kouluttautumiseen vihamielisesti jos tuplamaisteriuksia ei arvosta. t FT
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parinvalinnassa kouluttautuminen merkitsee kaikille muille paitsi kouluttamattomille. Akateemisesti koulutettu haluaa toisen yhtä koulutetun, ja koulutus periytyy lapsille parhaiten koulutetun äidin kautta. Jos pitäisi valita samaa duunia painavan akateemisen ja amiksen väliltä, aika moni valitsee sen akateemisen.
Eiköhän jokainen sen oman sussunsa löydä ilman asiasta huolehtimista. Akateemisella ja amiksella on paikkansa yhteiskunnassa, toinen ei pärjää ilman toista.
Minusta on lähinnä surullista, jos koulutus on se tärkein asia parinvalinnassa. Mulle ainakin merkkaa ensisijaisesti luonne, arvot ja ajatusmaailma : T: Lukion käynyt amis, joka lukee paljon, käy avoimen yliopiston kursseja ja harrastaa paljon. Olen tyytyväinen alavalintaani. Mutta kun se amislaisuus!!
Kyllä se mulle yksi tärkeä tekijä on, arvojen ja älyn ohella. t: tuplamaisteri, joka toivoo, että puoliso ei ainakaan vihamielisesti kouluttautumiseen suhtaudu
Olisit nyt jättänyt toisen maisterintutkinnon väliin ja jatkanut opintoja tohtoriksi/muuntokouluttanut itsesi targetoidummin. Ei yhteiskunnan kannalta aivan hirveän järkevää kustantaa ikiopiskelijoille tutkintoja toisen perään - eikä ne tutkinnot auta työllistymään jos työssä tarvittavat ominaisuudet puuttuvat. Ei tarvitse suhtautua kouluttautumiseen vihamielisesti jos tuplamaisteriuksia ei arvosta. t FT
Olen nyt alle viisikymppisenä vakinaisessa virassa. Sillä nuoruuden tutkinnolla ei enää ole työmarkkina-arvoa samalla tavalla. Sinusta fiksu ihminen sitten jutaa sillä 20 -vuotiaana tehdyllä valinnalla hamaan hautaan työttömänä tai vielä typerämmin työttömänä tohtorina?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!
Se vaan että missähän ne rikkaat miehet ovat?
En tunne yhtään pariskuntaa jossa mies olisi ollut rikas kun pari tapasi. Sitä vastoin tunnen pareja jotka ovat opiskelleet, menneet töihin ja keränneet yhdessä varallisuutta.
Mikä ihmeen olettamus on että mies on rikas? Kun ottaa huomioon että moni on yksinhuoltajaäidin kasvattama ja elättämä. Sillä perusteella fakta on että isät eli miehet on tosi köyhiä kun eivät pysty omaa lastaan elättämään. Jokainen vanhenpihan haluaa aina lapsensa parasta?
Suomessa suurin osa miehistä kuuluu alimpaan yhteiskuntaluokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tee kovaa ja ahkerasti työtä nuorena kun fysiikka sallii. Kerää varallisuutesi ja lepää vanhana.
Älä tee kuten nykyään tehdään että opiskelet 8 vuotta huonolle alalle. Pääset hitaasti työuralla alkuun ja puurrat vanhaksi asti että saat lainat maksettua.
Tää on helvetin hyvä neuvo. Nopeasti asunto maksettua sekä säästämään ja sijoittamaan. Antaa korkoa korolle ilmiön tehdä mahdollisimman pitkään töitä puolestaan ja jäädä miljonäärinä eläkkeelle ennen aikojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parinvalinnassa kouluttautuminen merkitsee kaikille muille paitsi kouluttamattomille. Akateemisesti koulutettu haluaa toisen yhtä koulutetun, ja koulutus periytyy lapsille parhaiten koulutetun äidin kautta. Jos pitäisi valita samaa duunia painavan akateemisen ja amiksen väliltä, aika moni valitsee sen akateemisen.
Eiköhän jokainen sen oman sussunsa löydä ilman asiasta huolehtimista. Akateemisella ja amiksella on paikkansa yhteiskunnassa, toinen ei pärjää ilman toista.
Minusta on lähinnä surullista, jos koulutus on se tärkein asia parinvalinnassa. Mulle ainakin merkkaa ensisijaisesti luonne, arvot ja ajatusmaailma : T: Lukion käynyt amis, joka lukee paljon, käy avoimen yliopiston kursseja ja harrastaa paljon. Olen tyytyväinen alavalintaani. Mutta kun se amislaisuus!!
Kyllä se mulle yksi tärkeä tekijä on, arvojen ja älyn ohella. t: tuplamaisteri, joka toivoo, että puoliso ei ainakaan vihamielisesti kouluttautumiseen suhtaudu
Olisit nyt jättänyt toisen maisterintutkinnon väliin ja jatkanut opintoja tohtoriksi/muuntokouluttanut itsesi targetoidummin. Ei yhteiskunnan kannalta aivan hirveän järkevää kustantaa ikiopiskelijoille tutkintoja toisen perään - eikä ne tutkinnot auta työllistymään jos työssä tarvittavat ominaisuudet puuttuvat. Ei tarvitse suhtautua kouluttautumiseen vihamielisesti jos tuplamaisteriuksia ei arvosta. t FT
Olen nyt alle viisikymppisenä vakinaisessa virassa. Sillä nuoruuden tutkinnolla ei enää ole työmarkkina-arvoa samalla tavalla. Sinusta fiksu ihminen sitten jutaa sillä 20 -vuotiaana tehdyllä valinnalla hamaan hautaan työttömänä tai vielä typerämmin työttömänä tohtorina?
Harvempi akateeminen tutkinto vanhenee niin ettei siitä ole mitään hyötyä työmarkkinoilla - mutta tutkinnosta ei hyötyä jos ei ole hankkinut työkokemusta ja pitänyt ammattitaitoaan yllä. Tuskin työttömyys on tutkinnosta ollut kiinni. Tietenkin työllistyminen hankalaa, jos sen "luokkanousun" on perustanut akateemisen miehen uran varaan itse jääden kotiin vuosikausiksi... Ja tuo heitto typerästä tohtorintutkinnosta, suurin osa väiteilleistä on korkeampipalkkaisissa erityisasiantuntijatehtävissä, joissa maksaa varsin nopeasti tutkintokustannuksensa yhteiskunnalle veroina (minäkin vuosittain noin keskivertopalkansaajan bruttotulojen verran). Jos tuota vertaa ihmiseen joka ensin tekee yhden maisterin, on työttömänä ja sen jälkeen toisen maisterin tutkinnon ja saa akateemisen minimipalkkaa - kumpi yhteiskunnalle parempi?
Opettajakoulutetuilla tapahtuu luokkanousua vuosittain.
Näinhän se on. Opintojen aikana ei puhuttu siitä mikä kenenkin tausta oli, ja kaikki opiskelivat ja bilettivät samalla lailla. Myöhemmin olen tajunnut, että omasta taustastani johtuen en osannut lukea vihjeistä enkä sukunimistä. Tottakai olen nykyään omaan taustaani nähden menestynyt ja hyvin toimeentuleva ylemmän keskiluokan edustaja. Se ei poista sitä, että opiskelukavereistani joku perusti jo opintoaikana firman johtavan lääkäri-isänsä avustuksella, toinen perusti firman perintökartanolleen. Yksi osti talon Italiasta lomapaikaksi, toinen saaren.
On luokkia ja luokkia, on naiivia luulla että lähtisimme samalta viivalta.
Tämä ei minua henkilökohtaisesti häisitse millään lailla, onhan vain kiinnostavaa. Olen tyytyväinen mukavaan olooni, minun ei tarvitse olla pienellä palkalla tehtaalla tai ulkona niin kuin vanhempieni. Lapseni saakin jo ihan eri lähtökohdat ja hyvä niin.