Lue keskustelun säännöt.
Avovaimo haluaisi toisenkin lapsen, MINÄ EN
Vituttaa
25.08.2020 |
Olemme keski-ikäinen pariskunta ja meillä on jo yksi pieni lapsi (2,5v). Lapsi on ihan ok (terve, hyväkäytöksinen, fiksu ja blaa blaa), mutta nämä n. 3 vuotta perheellisenä ovat olleet mielestäni aivan hirveitä. En koskaan ollut järin innostunut lapsen hankinnasta (kukapa järkevä mies olisi), mutta annoin periksi koska välitän avovaimostani. Elämä lapsen kanssahan on pelkkää paskaa JATKUVAA TYÖTÄ, ei juuri mitään elämän nautintoja, omaa aikaa aivan helvetin vähän, usein riitoja, jatkuvaa väsymystä ja 95% KAIKESTA MUKAVASTA LUOPUMISTA. Avovaimolla alkaa aika loppumaan lasten teossa ja hän haluaisi nyt vielä TOISENKIN lapsen!!! Miten helvetissä saan sen ymmärtämään, että sehän on aivan helvetin tyhmä idea?! Kaikki em. mainittu paska vielä lisääntyy ja sama helvetti tulee kestämään vielä ainakin 3-4 vuotta lisää! En näe mitään järkeä HUONONTAA ELÄMÄÄ VIELÄ LISÄÄ. Parisuhteemme on minun mielestäni hyvä ja välitän lapsestamme yms. ja olen läsnä jne. Onko minun nyt pakko erota hänestä välttääkseni elämänlaadun huonontumisen vielä entisestään?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sallisi myöskään lapsellesi sisarusta? Yksinäinen lapsuus voi olla kurja ja lapsi tulee syyllistämään sinua. Olisit miettinyt asiaa jo ennen edes yhden lapsen hankintaa. Kai puhuitte lapsimäärästä ko silloin. Kuulostat itsekkäälle ja laskelmoivalle tapaukselle.
Ihme lässytystä. Sisarus voi olla myös pahinta mitä ihminen kokee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän menee niin että naisellasi on yhtä suuri oikeus saada tahtoessaan lapsi kuin sinulla (olisi ollut) elää lapsetonta elämää... huomaatko miten mahdoton yhtälö? Parisuhteenne siis aiheuttaa pelkästään katkeruutta jommassa kummassa/molemmissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten ”raskas elämä” taas kerran.
Mulla on vaativa työ ison firman keskijohdossa (stressaavaa ja vaativaa) ja kotona viisi lasta joista kaksi vaippikäistä. En valita, hyvin pärjään, kivaa on.
Sinulla on rankkaa kun on YKSI lapsi?Minun näkökulmastani elettynä tuo kuvailemasi elämä olisi p_skaa, ja olisin onneton, ja kaikki tärkeä elämästäni olisi poissa. Enkä ole mies vaan nainen, 42-vuotias. Meitä on erilaisia.
Miksi olisit onneton? Hyväpalkkaisesta työstä? Vai lapsista?
Molemmista. En halua elämääni ylimääräisiä ihmisiä, eikä minulla ole juuri minkäänlaista hoivaviettiä. En myöskään arvosta rahaa, tai valta-asemia, vaan arvostan aikaa. Jota voin käyttää monipuolisesti itseni sivistämiseen ja maailman kokemiseen. En väitä että olisin jotenkin parempi, vaan olen vain erilainen. Monihan ei taas tykkäisi elää tätä minun elämääni, vaan olisi onneton tässä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten ”raskas elämä” taas kerran.
Mulla on vaativa työ ison firman keskijohdossa (stressaavaa ja vaativaa) ja kotona viisi lasta joista kaksi vaippikäistä. En valita, hyvin pärjään, kivaa on.
Sinulla on rankkaa kun on YKSI lapsi?Okei...
5 lasta ja silti keskijohdossa??
Noilla taustoilla et ole sinne kyllä noussut millään muulla keinolla kuin "reittä pitkin"
Millä taustoilla? Mulla on 2 akateemista tutkintoa, olen ollut töissä koko ajan noita 9kk äippälomia lukuunottamatta. Nelikymppinen olen.
Aivan...
Olet "lonninut" kotona lähes 4 VUOTTA, saman ajan mieskollegasi ovat hiki hatussa tahkonneet tulosta ja uhrautuneet firman eteen.
Eli todellakin, reittä pitkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap laita piuhat poikki ja anna avovaimon tehdä mitä lystää sen vauva-asian kanssa. Sinun ei tarvitse sitä katsella tai elättää, jos et halua.
Sisaruksen tekeminen lapselle ei takaa yhtään mitään, se saattaa silti itkeä pikkusiskon/veljen perään, jos sisarus onkin väärää sukupuolta. Ja lapsethan ei päätä siitä, tuleeko lapsia lisää, vaan aikuiset.
Kyllä on itsekäs avovaimo,kun painostaa sinua,eikä se yksi millään riitä! Sano,että sitten jos sinä elätät meidät,eikä sittenkään-on elämässä muutakin,kuin ne pennut! Koko ajan kaikissa leffoissa ja sarjoissa on pelkkää lapsentekolässytystä,niinkuin ei tässä elämässä muuta olisi! Ja tähän lapsenteko-sössötykseen ja illuusioon onnesta ihmiset sitten hurahtavat ja käyvät kaiken maailman hoidoissa saadakseen sen OMAN,IKIOMAN vauvan,adoptio on täysin poissuljettu vaihtoehto! Taas tullaan siihen nykyihmisen pohjattomaan itsekkyyteen; niinkuin se ihminen voisi olla OMA,ei se kyllä niin ole,vaan hän oma henkilönsä,josta vanhemmat väliaikaisesti huolehtivat! Hankkikaa koira,se on helpompi ja viisaampi epäitsekkyydessään,kuin ihminen!
Heti ollaan empatian puutteesta syyttämässä,vaikka itsekkäästi väkisin sitä ikiomaa vauvaa vaikka jollain helvetin keinohedelmöityksillä hankitaan äärimmäistä itsekkyyttä osoittaen,vaikka maailma on täynnään lapsia ilman vanhempia,mutta OMA SE PITÄÄ OLLA! Säästäkää ne empatia lässytyksenne johonkin lasten foorumiin! Samaan aikaan puhutaan empatiasta ja toivotaan lapsen kuolemaa näpäykseksi-mikä mielisairaan-itsekäs tyyppi heitti sen kommentin!Itsetärkeys on ihmiskunnan tuhon enkeli ja tämä epatia-lässyttäjä on täydellinen esimerkki moisesta!
Pidä itsesi Miehenä,äläkä suostu painostukseen!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuinka tyhmä ihminen tämä isä on!
Pikkulapsiaika on niin lyhyt, lyhyt aika isän elämässä. Mikään ei ole viisaampaa elämässä kuin lasten hankinta. Mitä vanhemmaksi aikuinen tulee niin sitä selkeämmin ymmärtää elämän tarkoituksenkin.
Terv nainen 68v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten ”raskas elämä” taas kerran.
Mulla on vaativa työ ison firman keskijohdossa (stressaavaa ja vaativaa) ja kotona viisi lasta joista kaksi vaippikäistä. En valita, hyvin pärjään, kivaa on.
Sinulla on rankkaa kun on YKSI lapsi?Okei...
5 lasta ja silti keskijohdossa??
Noilla taustoilla et ole sinne kyllä noussut millään muulla keinolla kuin "reittä pitkin"
Millä taustoilla? Mulla on 2 akateemista tutkintoa, olen ollut töissä koko ajan noita 9kk äippälomia lukuunottamatta. Nelikymppinen olen.
Aivan...
Olet "lonninut" kotona lähes 4 VUOTTA, saman ajan mieskollegasi ovat hiki hatussa tahkonneet tulosta ja uhrautuneet firman eteen.Eli todellakin, reittä pitkin...
Voi pösilö itseäsi. Olen ollut useimpia mieskollegoita parempi työssäni. Ei ylennyksiä jaeta virkavuosien perusteella vaan sen mukaan miten saavuttaa tuloksia.
Mutta sinä amis-urpo et voi tätä ymmärtää. Tervetuloa pörssifirmaan kokeilemaan pääseekö ”reittä pitkin” etenemään. Sultakin varmaan se alateeminen tausta löytyy. Vai eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä vasta näin viisikymppisenä ihmiset oivaltavat kuinka suuri rikkaus lapset ja lastenlapset ovat elämässä.
Yksinäisiä ja masentuneita ovat ikäiseni tuntemani lapsettomat ihmiset .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten ”raskas elämä” taas kerran.
Mulla on vaativa työ ison firman keskijohdossa (stressaavaa ja vaativaa) ja kotona viisi lasta joista kaksi vaippikäistä. En valita, hyvin pärjään, kivaa on.
Sinulla on rankkaa kun on YKSI lapsi?Okei...
5 lasta ja silti keskijohdossa??
Noilla taustoilla et ole sinne kyllä noussut millään muulla keinolla kuin "reittä pitkin"
Millä taustoilla? Mulla on 2 akateemista tutkintoa, olen ollut töissä koko ajan noita 9kk äippälomia lukuunottamatta. Nelikymppinen olen.
Aivan...
Olet "lonninut" kotona lähes 4 VUOTTA, saman ajan mieskollegasi ovat hiki hatussa tahkonneet tulosta ja uhrautuneet firman eteen.Eli todellakin, reittä pitkin...
Voi pösilö itseäsi. Olen ollut useimpia mieskollegoita parempi työssäni. Ei ylennyksiä jaeta virkavuosien perusteella vaan sen mukaan miten saavuttaa tuloksia.
Mutta sinä amis-urpo et voi tätä ymmärtää. Tervetuloa pörssifirmaan kokeilemaan pääseekö ”reittä pitkin” etenemään. Sultakin varmaan se alateeminen tausta löytyy. Vai eikö?
Mikäli olet akateeminen, ja 40v, se tarkoittaa sitä että olet aloittanut työt n. 25v ikäisenä (valmistumisesi jälkeen siis).
Ns. "työuraa" sinulla on siis 15 vuotta...
...paitsi että oikeasti vain 11 vuotta, koska olet lonninut tuon 4 vuotta kotona.
Et nyt varmaa tosissasi väitä, että olet niin erinomainen, että olet 11 vuodessa tahkonnut saman määrän tai enemmän mitä kolleegiosi miehet 15 vuodessa, vai??
En kiistä ettetkö olisi hyvässä asemassa työssäsi, mutta lienee selvää että tämä on saavutettu sen sortin "tarmokkuudella" ja keinoilla, mitkä nyt vaan ei ole olleet mieskollegoillesi mahdollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten ”raskas elämä” taas kerran.
Mulla on vaativa työ ison firman keskijohdossa (stressaavaa ja vaativaa) ja kotona viisi lasta joista kaksi vaippikäistä. En valita, hyvin pärjään, kivaa on.
Sinulla on rankkaa kun on YKSI lapsi?Okei...
5 lasta ja silti keskijohdossa??
Noilla taustoilla et ole sinne kyllä noussut millään muulla keinolla kuin "reittä pitkin"
No hei silloin puoliso joka hoitaa kaiken
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap laita piuhat poikki ja anna avovaimon tehdä mitä lystää sen vauva-asian kanssa. Sinun ei tarvitse sitä katsella tai elättää, jos et halua.
Sisaruksen tekeminen lapselle ei takaa yhtään mitään, se saattaa silti itkeä pikkusiskon/veljen perään, jos sisarus onkin väärää sukupuolta. Ja lapsethan ei päätä siitä, tuleeko lapsia lisää, vaan aikuiset.
Piuhat saa poikki, jos on 30-vuotias. Ei ennen sitä. AP ei kertonut ikäänsä, eli hän voi olla myös alle 30-vuotias, jolloin steriin ei pääse, vaikka olisi miten tulenpalava varmuus, että ei (enempää) lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Siis voitko tarkentaa mistä kaikesta kivasta olet joutunut lapsen takia luopumaan ja miksi ihmeessä? Mitä se lapsi estää sinua tekemästä? Kyllä aikuisten ihmisten pitää yhden lapsen kanssa pärjätä niin että jotakin kivaakin pystyy tekemään. Joko lapsen kanssa tai sitten ilman. Me ollaan ehkä miehen kanssa sitten niin lapsellisia että ei ole mitään kivempaa kuin se että nyt on lapset joiden kanssa mennä hyvällä syyllä huvipuistoihin, vesipuostoihin, reissuihin, tapahtumiin jne. Siis käytiin nuissa ennenkin kahdestaan mutta nyt on oikein syy mennä. Ja viihteellekin päästään kavereiden kanssa, vuorotellen tai jos oikein hyvä tuuri käy niin hoitopaikkakin tärkeimpiin juttuihin onnistuu yleensä muutaman kerran vuodessa ja päästään kahdestaan. Mökkiviikonloppujakin kavereiden kanssa on vietetty kumpikin erikseen. Toki nainen on monesti vähän enemmän kiinni lapsessa sen eka vuoden ainakin jos imettää eikä vauva huoli pulloa, mutta sen jälkeen ei esteitä, tämä nyt ei sinua siis koske edes ollenkaan jos olet mies. Urheillakin voidaan kumpikin helposti sen pari kertaa viikossa, vuorotellen tai niin että pienimmät lapset on mukana lenkillä esim. rattaissa/pyörän peräkärryssä/kantorinkassa. Ravintoloissa on käytä päiväsaikaan koko porukalla, leffailtaa vietetään sohvalla illalla kahdestaan miehen kanssa kun lapset on nukkumassa. Toki jos teillä on osallistuvia läheisiä niin jotkut varmaan pääsevät kahdestaan säännöllisesti elokuviin ihan teatteriin saakka ja ravintolaillallisille mutta meillä nyt näin mennään tämä vaihe ja kahdestaan johonkin pääsy on erityistilaisuuksia varten. En ymmärrä siis sinänsä tätä ongelmaa että mitään kivaa ei voi tehdä. Meillä kuitenkin lapsia neljä ja en todellakaan allekirjoita tuota ongelmaasi. Ja vaikka kaksi ei kyllä mene siinä missä yksi, tästä olen sinänsä sinun kanssa samaa mieltä, niin on se vaan silti upea seurata sisaruksia yhdessä, voittaa sen vaivan mennen tullen. Kolmas ja siitä seuraavat menevätkin sitten jo rutiinilla siihen päälle ;)
Mistäkö olen jäänyt paitsi ja joutunut luopumaan lapsen tulon myötä? Annas kun mietin.. no about KAIKESTA mukavasta. En voi iltaisin/öisin katsoa ja kuunnella musiikkia/leffoja/videoita/sarjoja/pelata kovaa tai edes "normaalilla" äänellä, en voi treenata kotisalillamme iltaisin/öisin koska kuuluu ääntä, en voi ramppaa ulos ja sisälle iltaisin/öisin harrastusten tai omien projektien takia, illalla on ylipäänsä aina oltava hiljaisemmin ja liikuttava varovaisemmin että ei herätä lasta, en voi nukkua myöhään viikonloppuisin ja lomilla ja nyt etätöissä ollessa jolloin voisin tehdä työtä iltaisin/öisin ja nukkua päivisin, en voi viettää vaikka koko päivää rannalla/terassilla/kaupungilla, matkat ovat suunniteltava aina lapsi huomioiden jolloin ei voi lähteä esim. aamusta yöhön kävelemään helteessä/patikoimassa/nähtävyyksillä ja syödä milloin huvittaa ja missä huvittaa, illalliset on parasta syödä todella myöhään illalla koska muutoin ei saa nauttia hitaasti hyvästä ruaasta lapsen häiritessä ja kerjätessä huomioita, ylipäänsä mitään ei voi tehdä spontaanisti ja kaikki pitää aina suunnitella lapsen terveyden, ruokailun ja nukkumaanmenojen suhteen. Kaikki lapseen liittyvät asiat pitäisi tehdä mieluiten aamuisin, aamupäivisin tai vähintään päivällä koska on huomioitava lapsen aikataulut ja lapseen liittyvät aktiviteetit ovat järjestäen aina kuivia, tylsiä ja epäkiinnostavia.
Siinä nyt näin ALKAJAISIKSI asioita joita lapset rajoittavat hyvää elämää vähintäänkin ensimmäiset vuodet.
Et ANSAITSE Isänpäiväkorttia !
KUn oot joskus yli 80 vuotias , turha odottaa lapsenlapsia käymään. Yksinäisiä merkkipäiviä tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Et ANSAITSE Isänpäiväkorttia !
KUn oot joskus yli 80 vuotias , turha odottaa lapsenlapsia käymään. Yksinäisiä merkkipäiviä tiedossa.
Hehe... nimenomaan ansaitsen: Olen ollut äärimmäisen uhrautuvainen, rakastava, läsnä, hellä, leikkiväinen, opettavainen, tehnyt asioita paljon yhdessä ja blaa blaa muuta klassista paskaa. Luuletko, että tähän ketjuun kirjoittaisin KAIKKIA NIITÄ HYVIÄ PUOLIA JA ASIOITA joita teen? Uskomatonta kapeakatseisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sallisi myöskään lapsellesi sisarusta? Yksinäinen lapsuus voi olla kurja ja lapsi tulee syyllistämään sinua. Olisit miettinyt asiaa jo ennen edes yhden lapsen hankintaa. Kai puhuitte lapsimäärästä ko silloin. Kuulostat itsekkäälle ja laskelmoivalle tapaukselle.
Ja sinä kuulostat syyllistävälle ja manipuloivalle pikku fariseukselle, joka tykkää laittaa kuormia toisten selkään eikä liikauta sormeaankaan auttaakseen, näin raamatullisesti.
En tiedä miksi tätä ihmiset provoksi kutsuu? Olen 29v nainen ja 6v lapsen äiti ja silti ajattelen samanlailla kun ap. Meillä on niinpäin että mies haluaa toisen ja minä ajattelen samanlailla kun ap. Ei se sitä tarkoita ettei ap tai minä lasta rakastaisi, mutta itse nautin niin paljon omastakin ajasta ja parisuhteesta, että en enää jaksa noita pikkulapsiajan kärsimyksiä. Ihan jokainen saa päättää omasta elämästään ja se ei tätä jo syntynyttä lasta riko, vaikka ei sisaruksia ole. Voi sille lapselle muillakin tavoin virikkeitä tarjota kun se että sanotaan ”mene huoneeseesi leikkimään sisaruksen kanssa”