Lue keskustelun säännöt.
Avovaimo haluaisi toisenkin lapsen, MINÄ EN
Vituttaa
25.08.2020 |
Olemme keski-ikäinen pariskunta ja meillä on jo yksi pieni lapsi (2,5v). Lapsi on ihan ok (terve, hyväkäytöksinen, fiksu ja blaa blaa), mutta nämä n. 3 vuotta perheellisenä ovat olleet mielestäni aivan hirveitä. En koskaan ollut järin innostunut lapsen hankinnasta (kukapa järkevä mies olisi), mutta annoin periksi koska välitän avovaimostani. Elämä lapsen kanssahan on pelkkää paskaa JATKUVAA TYÖTÄ, ei juuri mitään elämän nautintoja, omaa aikaa aivan helvetin vähän, usein riitoja, jatkuvaa väsymystä ja 95% KAIKESTA MUKAVASTA LUOPUMISTA. Avovaimolla alkaa aika loppumaan lasten teossa ja hän haluaisi nyt vielä TOISENKIN lapsen!!! Miten helvetissä saan sen ymmärtämään, että sehän on aivan helvetin tyhmä idea?! Kaikki em. mainittu paska vielä lisääntyy ja sama helvetti tulee kestämään vielä ainakin 3-4 vuotta lisää! En näe mitään järkeä HUONONTAA ELÄMÄÄ VIELÄ LISÄÄ. Parisuhteemme on minun mielestäni hyvä ja välitän lapsestamme yms. ja olen läsnä jne. Onko minun nyt pakko erota hänestä välttääkseni elämänlaadun huonontumisen vielä entisestään?
Kommentit (81)
Et todellakaan suostu tähän vaatimukseen. Kyllä jokaisella on oikeus olla tekemättä lapsia ja lapsilla myös oikeus olla haluttuja. Sano myös vaimollesi ihan suoraan nämä ajatuksesi perhe-elämästä, niin hänelle ei jää epäselväksi että mistä kiikastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita piuhat poikki äläkä sano mitään. Lähes kaikilla naisilla on se yksi lapsi jota ei saanut. Se kuuluukin mennä niin. Mulla olis 2 aikuista nyt ja olisin vapaa, mut meillä hormoniseko voitti eli minä. Joku ihmeen pakkomielle iski ja tyhjä syli yhtäkkiä ja lapsi oli tehtävä. Se tulee siinä 3-5v sisällä synnytyksestä, että olisi uusi tehtävä. Jokin biologian oma mekanismi. Edellinen vieroitettu rinnalta ja pärjää jo. Jaha naiselta nuppi sekasin, että tekee seuraavan. Ei mitään tekemistä järjen kanssa. Hormonit jyrää. Sitten ollaan muutaman vuoden päästä, että vmp. Miten mä tähän jouduin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene katkaisemaan piuhat salaa (miehelle operaatio ei ole suuri) ja sitten alatte "yrittämään" lasta jota ei kuitenkaan koskaan tule. Vähän ikävä temppu, myönnän, mutta ehkä kuitenkin parempi kuin, että eroatte sen vuoksi että et halua toista lasta.
Ajatteles, jos vaimo tulisikin raskaaksi. Sitten olisikin varsinainen valheiden verkko kudotuna.
No juu, tuollaisen tempun jälkeen on sitten kyllä se parisuhde taputeltu, kokemusta on...
Tuossa kuviossa jos pitää suurempaa syyllistä hakea, naisen petos on kyllä miehen vilppiä suurempi synti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sallisi myöskään lapsellesi sisarusta? Yksinäinen lapsuus voi olla kurja ja lapsi tulee syyllistämään sinua. Olisit miettinyt asiaa jo ennen edes yhden lapsen hankintaa. Kai puhuitte lapsimäärästä ko silloin. Kuulostat itsekkäälle ja laskelmoivalle tapaukselle.
Höpöhöpö. Jokin väkisin elämääsi hankittu ihminen ei ole mitenkään tärkeä.
Miesten ”raskas elämä” taas kerran.
Mulla on vaativa työ ison firman keskijohdossa (stressaavaa ja vaativaa) ja kotona viisi lasta joista kaksi vaippikäistä. En valita, hyvin pärjään, kivaa on.
Sinulla on rankkaa kun on YKSI lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhoan näitä kiittämättömiä miehiä, jotka ovat saaneet lapsen sormia napsauttamalla, kun useat kärsivät lapsettomuudesta ja iloitsisivat lapsista. Syvä halveksunta ja olisi hyvä, jos lapsenne kuolisi ja jäisitte lapsettomiksi niin oppisitte vähän empatiaa.
Ihan oikeasti mieti vähän mitä kirjoitat. Syytät muita empatiakyvyttömyydestä mutta tarkastelepa aluksi niitä omia empaattisia taitojasi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et sallisi myöskään lapsellesi sisarusta? Yksinäinen lapsuus voi olla kurja ja lapsi tulee syyllistämään sinua. Olisit miettinyt asiaa jo ennen edes yhden lapsen hankintaa. Kai puhuitte lapsimäärästä ko silloin. Kuulostat itsekkäälle ja laskelmoivalle tapaukselle.
Toisaalta mikään ei takaa, että sisarukset leikkivät yhdessä. Omilla lapsilla parivuotta ikäeroa, mutta niin erilaisia tavoiltaan etteivät juuri koskaan leiki yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhoan näitä kiittämättömiä miehiä, jotka ovat saaneet lapsen sormia napsauttamalla, kun useat kärsivät lapsettomuudesta ja iloitsisivat lapsista. Syvä halveksunta ja olisi hyvä, jos lapsenne kuolisi ja jäisitte lapsettomiksi niin oppisitte vähän empatiaa.
Miksi jotkut luulevat, että joku yhtäkkiä jonkun kokemuksen kautta "oppii" niin syvän hoivavietin, että sitten kaiket päivät alkaa miettiä lapsettomuuttaan. Ei. Ei kaikilla ole sisäistä tunnetta siitä, että ympärillä pitäisi olla lapsia ja perhe, vaan elämä voi olla täyttä ja onnellista yksin, jos tällainen vietti on luonnostaan matala. Päinvastoin perhe-elämä voi tehdä tällaisen ihmisen vain onnettomaksi. Ei siinä ole mitään pahaa.Meitä on erilaisia.
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene katkaisemaan piuhat salaa (miehelle operaatio ei ole suuri) ja sitten alatte "yrittämään" lasta jota ei kuitenkaan koskaan tule. Vähän ikävä temppu, myönnän, mutta ehkä kuitenkin parempi kuin, että eroatte sen vuoksi että et halua toista lasta.
Ajatteles, jos vaimo tulisikin raskaaksi. Sitten olisikin varsinainen valheiden verkko kudotuna.
No juu, tuollaisen tempun jälkeen on sitten kyllä se parisuhde taputeltu, kokemusta on...
Tuossa kuviossa jos pitää suurempaa syyllistä hakea, naisen petos on kyllä miehen vilppiä suurempi synti.
Ja millähän perusteella jos saan kysyä ???
En sano että pettäminen on ok, mutta naisen hedelmällisten vuosien varastaminen se vasta törkeää onkin! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis voitko tarkentaa mistä kaikesta kivasta olet joutunut lapsen takia luopumaan ja miksi ihmeessä? Mitä se lapsi estää sinua tekemästä? Kyllä aikuisten ihmisten pitää yhden lapsen kanssa pärjätä niin että jotakin kivaakin pystyy tekemään. Joko lapsen kanssa tai sitten ilman. Me ollaan ehkä miehen kanssa sitten niin lapsellisia että ei ole mitään kivempaa kuin se että nyt on lapset joiden kanssa mennä hyvällä syyllä huvipuistoihin, vesipuostoihin, reissuihin, tapahtumiin jne. Siis käytiin nuissa ennenkin kahdestaan mutta nyt on oikein syy mennä. Ja viihteellekin päästään kavereiden kanssa, vuorotellen tai jos oikein hyvä tuuri käy niin hoitopaikkakin tärkeimpiin juttuihin onnistuu yleensä muutaman kerran vuodessa ja päästään kahdestaan. Mökkiviikonloppujakin kavereiden kanssa on vietetty kumpikin erikseen. Toki nainen on monesti vähän enemmän kiinni lapsessa sen eka vuoden ainakin jos imettää eikä vauva huoli pulloa, mutta sen jälkeen ei esteitä, tämä nyt ei sinua siis koske edes ollenkaan jos olet mies. Urheillakin voidaan kumpikin helposti sen pari kertaa viikossa, vuorotellen tai niin että pienimmät lapset on mukana lenkillä esim. rattaissa/pyörän peräkärryssä/kantorinkassa. Ravintoloissa on käytä päiväsaikaan koko porukalla, leffailtaa vietetään sohvalla illalla kahdestaan miehen kanssa kun lapset on nukkumassa. Toki jos teillä on osallistuvia läheisiä niin jotkut varmaan pääsevät kahdestaan säännöllisesti elokuviin ihan teatteriin saakka ja ravintolaillallisille mutta meillä nyt näin mennään tämä vaihe ja kahdestaan johonkin pääsy on erityistilaisuuksia varten. En ymmärrä siis sinänsä tätä ongelmaa että mitään kivaa ei voi tehdä. Meillä kuitenkin lapsia neljä ja en todellakaan allekirjoita tuota ongelmaasi. Ja vaikka kaksi ei kyllä mene siinä missä yksi, tästä olen sinänsä sinun kanssa samaa mieltä, niin on se vaan silti upea seurata sisaruksia yhdessä, voittaa sen vaivan mennen tullen. Kolmas ja siitä seuraavat menevätkin sitten jo rutiinilla siihen päälle ;)
Vastaan kysymykseesi vaikken olekaan ap. Lapsen takia olen joutunut luopumaan (tavoitteellisesta) harrastamisesta. Vaikka pääsenkin treenaamaan "aina kun haluan", niin silti aikaa ei ole tarpeeksi. Ja valitsen mieluummin ajan viettämisen perheeni kesken kuin harrastukset joten en viitsi joka ilta juosta jossain.
Ei ole myöskään mahdollisuutta enää juurikaan pelata tai katsoa elokuvia. Päivällä ei voi tehdä mitään mitä ei voisi jättää kesken (jos lapsi herää niin luonnollisesti en voi jatkaa vaikka pelaamista). Iltaisin menen melkein heti lapsen nukkumaanmenon jälkeen itse nukkumaan jotta jaksan taas seuraavan päivän.
Elintasoon lapsi tietysti vaikuttaa.
En vaihtaisi lasta mihinkään mutta se nyt vaan on niin että resursseja täytyy lapsen tulon jälkeen kohdentaa uusiksi. Aiemmasta elämästä riippuu sitten se, kuinka paljon. Vesipuistoissa käytiin ennen lasta ja käydään lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miesten ”raskas elämä” taas kerran.
Mulla on vaativa työ ison firman keskijohdossa (stressaavaa ja vaativaa) ja kotona viisi lasta joista kaksi vaippikäistä. En valita, hyvin pärjään, kivaa on.
Sinulla on rankkaa kun on YKSI lapsi?
Okei...
5 lasta ja silti keskijohdossa??
Noilla taustoilla et ole sinne kyllä noussut millään muulla keinolla kuin "reittä pitkin"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesten ”raskas elämä” taas kerran.
Mulla on vaativa työ ison firman keskijohdossa (stressaavaa ja vaativaa) ja kotona viisi lasta joista kaksi vaippikäistä. En valita, hyvin pärjään, kivaa on.
Sinulla on rankkaa kun on YKSI lapsi?
Minun näkökulmastani elettynä tuo kuvailemasi elämä olisi p_skaa, ja olisin onneton, ja kaikki tärkeä elämästäni olisi poissa. Enkä ole mies vaan nainen, 42-vuotias. Meitä on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten ”raskas elämä” taas kerran.
Mulla on vaativa työ ison firman keskijohdossa (stressaavaa ja vaativaa) ja kotona viisi lasta joista kaksi vaippikäistä. En valita, hyvin pärjään, kivaa on.
Sinulla on rankkaa kun on YKSI lapsi?Okei...
5 lasta ja silti keskijohdossa??
Noilla taustoilla et ole sinne kyllä noussut millään muulla keinolla kuin "reittä pitkin"
Millä taustoilla? Mulla on 2 akateemista tutkintoa, olen ollut töissä koko ajan noita 9kk äippälomia lukuunottamatta. Nelikymppinen olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin monella naisjohtajalla on useampi lapsi.
Johtajuus ja lapset eivät ole toisensa poissulkevia. Mun paras pomo ikinä oli naisjohtaja ja kolme lasta sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten ”raskas elämä” taas kerran.
Mulla on vaativa työ ison firman keskijohdossa (stressaavaa ja vaativaa) ja kotona viisi lasta joista kaksi vaippikäistä. En valita, hyvin pärjään, kivaa on.
Sinulla on rankkaa kun on YKSI lapsi?Minun näkökulmastani elettynä tuo kuvailemasi elämä olisi p_skaa, ja olisin onneton, ja kaikki tärkeä elämästäni olisi poissa. Enkä ole mies vaan nainen, 42-vuotias. Meitä on erilaisia.
Miksi olisit onneton? Hyväpalkkaisesta työstä? Vai lapsista?
Vetoa väestöräjähdykseen,kuinka itsekäs avovaimosi on halutessaan Ymmärrän HELVETIN HYVIN SINUA-Itse en ole KOSKAAN halunnut niitä rääkyviä rättejä jalkoihin kiljumaan,enkä ole suostunut siihen ,onneksi koskaan! Meitä on jo aivan tarpeeksi täällä-ja liikaakin jo! Ihmisen Primäärnen tarkoitus on tehdä lapsia-jotta ihmiskunta säilyisi-mutta Sekundaarinen tarkoitus on Tietoisuuden kasvattaminen! Miksi haluaisit tuhlata loppuelämäsi siksi,että avovaimosi ei MITÄÄN muuta keksi elämältä,kuin vauvoja! Sano avovaimollesi,että ottaa kirjan käteen ja etsii muutakin ja syvällisempää tarkoitusta elämälle,kuin vauvan tekemistä! Ja lisäksi seuraava kakara voikin olla todella hankala,sillä sivusta-onneksi-seuranneena-olen huomannut,että yleensä se toinen on aivan helvetin mahdoton ja todella harvoin helppo lapsi! Älä suostu avovaimon painostukseen,sinulla on omakin elämä vielä jäljellä-siis n.15v.päästä,hah hah...koita kestää valintasi kanssa,uh huh... Pidä OMASTA Tahdosta Kiinni kynsin hampain,helvetti,äläkä ole tossu!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten ”raskas elämä” taas kerran.
Mulla on vaativa työ ison firman keskijohdossa (stressaavaa ja vaativaa) ja kotona viisi lasta joista kaksi vaippikäistä. En valita, hyvin pärjään, kivaa on.
Sinulla on rankkaa kun on YKSI lapsi?Okei...
5 lasta ja silti keskijohdossa??
Noilla taustoilla et ole sinne kyllä noussut millään muulla keinolla kuin "reittä pitkin"
Muakin kiinnostaa millä ihmeen taustoilla? Kaikki tuntemani suurperheet on varakkaita ja nimenomaan akateemiset tekee paljon lapsia. Asun uudella okt alueella jossa on juristeja ja lääkäreitä ja rahoituspankkiiria ja joka torpassa 3-5 lasta.
Vain joku törppö amis voi luulla että monta lasta olisi jotenkin erityisesti köyhien homma.
Sinun ei olisi pitänyt tehdä sitä ensimmäistäkään kun et kerran halunnut... Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, ei ole oikein muuta mahdollisuutta kun erota. Niin iso asia kyseessä...toki se on sinulle jo periaatteessa vähän myöhäistä kun "annoit periksi" ensimmäisen kohdalla... Nykyisen mieheni kanssa juteltiin kolmansilla treffeillä haluaako toinen lapsia. Jos oltaisiin oltu eri mieltä, oltaisiin lopetettu juttu heti alkuunsa eikä oltaisi tuhlattu toistemme aikaa.
Ei pidä tehdä lapsia jos ei halua.
Mutta - tässä kaikkien aikojen paras ohje - Jokainen voi päättää vain OMASTA lisääntymisestään/lisääntymättömyydestään.
Eli ap voi päättää omasta puolestaan. Mutta ei avovaimon. Avovaimo saa lähteä ja tehdä lapsen jonkun muun kanssa.
Yksi lapsi on vähän sama kun olisi veneessä vain yksi airo.