Millä motivoitte itsenne tekemään jonkin inhokkihomman?

Ei tarvii motivoida itseäni. Inhokkihommat, kuten vaikka laskujen maksut menee automaattisesti, tai sitten kalenteroin ne ja yksinkertaisesti hoidan pois. Siivoan kun jaksan. Soitan ärsyttävät puhelut heti aamusta. Teen listan tehtävistä asioista ja suoritan listan ASAP, enkä lykkää. Tekemättömät asiat vie hirveästi aivoenergiaa, joten raivaan ne tietoisesti pois päiväjärjestyksestä. Jotkut koulutehtavät on vaikeita aloittaa. Ne on pilkottava osiin ja pistettävä kalenteriin. Sitten perse pelkkiin ja teen sen pari tuntia kerrallaan mitä ne vaatii.

Palkinnoksi keitän kahvit ja kuuntelen äänikirjaa tai katson somet. Olen siis peruslaiska, mutta saan asioita aikaan, kun kalenteroin.

Rajaan siihen tarkan ajan ja laitan munakellon soimaan. Sen aikaa teen tylsää rutiinin omaista puuhaa

Riippuu niin asiasta, kaikkeen pitää keksiä vähän eri keinot!

Siivouksessa mulla on käytössä "joka päivä jotain" -tekniikka, jolloin ei tule niin helposti isoja siivousurakoita. Sama juttu on käytössä jos pitää opetella jotain: jaan pieniin osiin ja teen päivittäin puolisen tuntia tms. sopivan ajan.

Pahimpia on sellaiset tehtävät, joihin liittyy jotain ahdistusta tai häpeää tai vastaavaa. Ne jutut teen monesti vasta silloin, kun on jo valmiiksi ihan karsea olo, koska silloin on jo valmiiksi paha mieli niin eipähän mene sekään olo hukkaan.

Itsellä vaikeinta on ollut se, että en saa iloa siitä, että saan asioita tehtyä. Jostain syystä vaan ahdistun enemmän vähäksi aikaa, eli en voi motivoida itseäni sillä helpotuksellakaan, joka asian hoitamisesta seuraa.

Tuli mieleen, että auttaisko jos työntäisi ensin kädet konkreettisesti sontakasaan. Alkaa siisti toimistotyö maistua.

Äänikirjat toimii mun inhokkeihin: pitkiin kävelylenkkeihin ja siivoamiseen. Jotan pitää olla noissa aivot narikassa -puuhissa itselleenkin mieluisaa. 

En mitenkään. Yleensä ainoa keino on jokin akuutti pakko, esim. potkujen uhka töistä tai avioero. Aina sekään ei ole auttanut. Minulla on todettu aikuisiällä ADD. Saan kyllä paljonkin aikaan, mikäli tehtävä tuntuu kiinnostavalta ja motivoivalta.

Sovin ajan, jonka käytän, esim. pakko tehdä klo 13-17 ja sitten saan rentoutua ja tehdä jotakin kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Pakko on paras motivaattori. Tehokkuus lisääntyy kummasti, kun ei ole vaihtoehtoja, vaan homma on yksinkertaisesti pakko saada valmiiksi. Toimii erityisen hyvin tylsiin työ- tai kouluprojekteihin. Viime tippa on paras tippa :)

Aika moni asia on kuitenkin sellainen, ettei absoluuttista pakkoa ole, esim. siivoaminen. Joku voi elää sotkussa pitempään kuin toinen. Ei voi sanoa, että keittiö on IHAN PAKKO siivota kerran viikossa. Voi sen siivota vaikka kerran vuodessa. Jos oma pää toimii niin, että keittiö on siivottava kerran päivässä, niin se ei ole kuitenkaan mikään luonnonlakiin perustuva asia, jolla on eräpäivä. 

Nyt ei ole puhuttu mistään fyysisestä työstä, vaan aloittaja on puhunut ajatustyöstä. Niitä asioita ei vain voi verrata. Henkisesti vaativassa työssä et aina näe sitä lopputulosta heti ja mitä enemmän työstät kyseistä asiaa niin sen enemmän näet virheitä. Loputon suo. Ajatustyössä on vielä enemmän motivaattorin karkoittimena tuo, että tulosta harvoin näkee heti.

Mulla on tällä hetkellä ruotsin kurssi sellainen. Tämä kurssi kestää vuoden ja aloitin viime viikolla. Ensi vuonna on viimeinen osuus tätä. Jo nyt on vähän olo, että ei kiinnosta. Silti teen läksyt ja osallistun tunneille ja pyrin tekemään parhaani. Kovin maata mullistavaa ei ole vielä tullut tehtyä, mutta jatkuvasti mietin kuinka parin vuoden päästä puhun sujuvasti töissäkin ruotsia. Tavoitteeksi olen laittanut, että pystyn kommunikoimaan asiakkaiden kanssa niin kirjallisesti kuin suullisesti.

Yleensä yritän ajatella näissä joko yhteisöllistä etua tai omaa etua. Siksi kurssitan itseäni ja teen eri tutkintoja. Olen myös hyvin kilpailuhenkinen ja ajattelen aina asiat kilpailuna. Näillä pääsen eteenpäin. Pyrin siis ajattelemaan isolla kaavalla.

Vierailija kirjoitti:

Se tunne, kun se asia on poissa to do-listalta motivoi. 

Olen myös listaihmisiä. Esim keväällä teen post-it-lapulle listan ikkkunoista ja vedän aina siitä yli kun saan pestyä yhden. 

Siivousta kannattaa vauhdittaa ns. talkookaljoilla eli vaikka viinilasillisella kun on yks vaihe valmis. Ainakin vituttaa paljon vähemmän.

Lenkille joutumista vauhdittaa se, että kerron jollekin olevani menossa lenkille, esimerkiksi jotta en joutuisi jonnekin muualle niin sitten on pakko mennä.

olut ensin ,olut jälkeen.

😁

Valitsee pienemmän pahan. Mä oon saanut korona-aikaan siivottua kun saan välteltyä töitä sen aikaa. Imurointi hoituu taukoliikuntana yhden päivän aikana, 1-2 huonetta tunnin välein.

Vierailija kirjoitti:

Valitsee pienemmän pahan. Mä oon saanut korona-aikaan siivottua kun saan välteltyä töitä sen aikaa. Imurointi hoituu taukoliikuntana yhden päivän aikana, 1-2 huonetta tunnin välein.

Vähän sama juttu oli opiskeluaikana, mulla oli tenttikaudella aina kämppä puhtaana ja siivottuna ja pullantuoksu kodissa kun mieluummin tein käsillä kuin päällä.

Vierailija kirjoitti:

Sovin ajan, jonka käytän, esim. pakko tehdä klo 13-17 ja sitten saan rentoutua ja tehdä jotakin kivaa.

Olen yrittänyt samaa, mutta se pakko ei tunnu pakolta, ellei deadline ole juuri silloin samana päivänä klo 17. Lisäksi arvioin yleensä aikatarpeen täysin pieleen, joten joka ikinen kerta tulee kammottava kiire. Usein havahdun tekemästä jotain ihan muuta kuin oli tarkoitus, ts. jotain täysin epäolennaista ahdistunutta korvikesäätämistä. Stressi on jatkuvaa.

Riippuu hommasta.. Kotitöissä yritän pakottaa mieheni tekemään sen. Jos ei onnistu, katson esim. YouTube-videon asiasta jonka jälkeen tuntuu, että on pakko tehdä.

Liikunnassa en oikein mitenkään.. Liikuntakärpänen kuollut!

Töissä vaan lykkään ikäviä ei-pakollisia hommia. Sitten teen ne lopulta kaikki kun on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa keino on laittaa aivot narikkaan ja vaan aloittaa. Kyllä se siitä sitten omalla painolla menee.

Tulikin sopivasti tämä ketju esiin, kun pakenen parin työhakemuksen kirjoittamista.

Mutta joo, aivot narikkaan on ainakin kirjoitushommissa se ainoa mikä toimii. Rima matalalle ja naputtelemaan mitä mieleen juolahtaa. Mielellään vielä jotain sellaista, että saa oikein nauraa tekeleelleen.

Haastattelukutsujen määrästä päätellen ne vartissa sutaisemani työhakemukset ovat olleet ihan yhtä hyviä kuin tuntikaupalla rustaillut.

Kuten joku muukin totesi, aikaisemmin kalja on tässä auttanut paljon, mutta nykyään sekään ei enää tunnu toimivan. Parin vuorokauden valvominen on parempi, siitä tulee minulle tosi hilpeä ja estoton olo, mikä auttaa tekstin tuottamisessa.

Sillä, että tekee edes sen 15min. Sit onki jo päässyt vauhtiin

Jos kyseessä on iso ja ikävähkö työ, jolla ei ole varsinaista dead-linea, tilanne on hankala. Itselläni tällainen oli viime talvena lopputyön/opinnäytetyön kirjoittaminen, muuten opinnot oli tehtynä. Myös oli vakituinen työpaikka, eikä tutkinnon valmiiksi saaminen parantanut palkkaa tai muutakaan.

Aikani vetkuttelin ja keksin verukkeita. Sitten päätin ostaa itselleni rannekellon valmistujaislahjaksi. Päätin myös, että joka ikinen päivä teen lopputyötä tunnin, huvitti tai ei. Tunnin nyt kituu vaikka seipään nokassa.

Siinä kävi niin että jo ekalla kerralla tunnissa sain yllättävän paljon aikaan. Homma alkoi kulkea, ja löysin intoa, loppu alkoikin näyttää mahdolliselta. Kohta istuin kokonaisia viikonloppuja koneella, ja paukutin menemään.

Tärkeintä on aloittaa. Toiseksi tärkeintä on tehdä työstä rutiini, jota ei kyseenalaista. Enhän nauti hampaiden pesustakaan, mutta en tuhlaa aikaa fiilistelyyn vaan vain hoidan homman.