Millä motivoitte itsenne tekemään jonkin inhokkihomman?

Kerrankos se inhottaa, sen jälkeen olen henkisesti vahvempi ja kokemusta rikkaampi ja maailmannäkemykseni laajenee.

Viime tippaan ku jättää niin on pakko tehdä ja motivaatio on aivan omaa luokkaansa 😃 ei ehkä paras keino mutta toimii

Vierailija kirjoitti:

Mua motivoi se, että on joku asia mikä pitää hoitaa. Jos ei siitä motivoidu niin miksi pitäisi sitten hoitaa se asia?

En nyt ihan ehkä saa kiinni tästä ajatuksesta...? Tai siis, mulla on päivittäin varmasti toistasataa asiaa mitkä pitää hoitaa, ne hoidetaan toki koska pitää, mutta hain nyt sellaisia superinhokkeja, jotka on vaan aivan totaalisen pakko hoitaa mutta valtava kynnys siihen. Pakko voi olla esimerkiksi siksi että kuuluu vanhemmuuteen, lemmikin omistaja rooliin, työnkuvaan... mitä tahansa.

-Ap

Otan vähän jotain piristävää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen ne tosi nopeasti alta pois tai sitten toinen mahdollinen vaihtoehto on, että viimeisenä mahdollisena hetkenä.

Tämä mun on sellainen että menee monta tuntia, vaatii opettelua ja selvittelyä ennen kuin voi edes aloittaa 😩 eli ei toivoakaan päästä nopeasti eroon

-ap

Kun vaan menet ja kohtaat sen mörkösi eli aloitat jostain nurkasta, niin se helpottaa. Siitä voi tulla jopa mielenkiintoista, jos vaan annat sille luvan.

Tai laita joku nätti vaate päälle ja aloita hommat.

Työ on työ ja siitähän mulle maksetaan. Se motivoi, kun tajuan, että tää on oikeesti MUN hommani. Saan.

Tee se heti, eikä viidestoista päivä! Sittenpähän se on ohi.

Ikkunoitten pesu. Ja silloin aina ajattelen että muutan tästä ok-talosta yksiöln.

Pilko se asia moneen osaan listalle ja hoida yksi asia kerrallaan. Helpompi keskittyä vähäisen kiinnostuksen kanssa kun on "pienempi* paha kerrallaan käsittelyssä. Itselle toimii parhaiten paperille kirjoitettu lista josta voi suorituksen yliviivata.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on varattu kahvia ja jäätelöä, pidetty päänsisäinen motivaatiopuhe, unelmoitu ajasta projektin jälkeen ja mietitty minkä kauan unelmoimani jutun ostan kun valmista.. vika tippa paras tippa.. juurikin niin mutta dediskin on jo mennyt.. sitten enää se vaikein.. pitäisi aloittaa..

Ja nyt kyse ei ole mistään masennuksesta, laiskuudesta, ”ettei jaksais millään”, sillä olen hyvinkin aikaansaava ihminen, parin vuoden välein vaan tulee eteen juttuja jotka ei vaan millään lähde.. 😵 varsinkin kun hommassa menee todella kauan aikaa ja sisältö on kaukana omalta mukavuusalueelta.. olisikin muutama epämiellyttävä puhelinsoitto tai muu juttu minkä saisi laastari-taktiikalla äkkiä repäistyä pois 🙄

-ap

Palastele. Aloitat siitä, että jaat homman osiin ja priorisoit vaiheet. Sitten hommiin, helpottaa joka kerta kun joku osio on tehty. Kaaos pikkuhiljaa helpottaa ja jossain vaiheessa alkaa valo häämöttää. Tsemppiä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Tee se heti, eikä viidestoista päivä! Sittenpähän se on ohi.

Ehdottoman totta joissain asioissa, toisissa taas menee niin kauan että on useamman viidennentoista päivän vielä tekemättä vaikka aloittaisi eilen 😩

”Nopeasti pois alta” -jutut onkin vähemmän pahoja kun pitkät projektit jotka on alusta loppuun suoraa sitä itseään...

-ap

Vierailija kirjoitti:

Kerrankos se inhottaa, sen jälkeen olen henkisesti vahvempi ja kokemusta rikkaampi ja maailmannäkemykseni laajenee.

https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut/kotihoito

On muuten suuri ilo, kun pystyy tekemään kaikki asiat itse, eikä pidä edes miettiä, mihin sitä apua tarvii. Joillekin se tulee eteen vasta jonkun vaivan myötä, kun ei enää kykene. Silloin joutuu maksamaan samasta asiasta toiselle. Vähitellen ne asiat, mitä ei ole tehnyt aikoihin, alkaa jäämään pois päiväjärjestyksestä eikä niitä enää osaakaan tehdä. Hoitajille opetetaan sellainen asia "kuntouttava työote" -metodilla, mutta eipä sitä autettava halua aina ymmärtää, kun on keran avusta joutuu vielä maksamaankin:-D

Kyse ei ole motivaatiosta vaan siitä, että sen homman tekee halusi tai ei. Eli ihan vaan vanhanajan kurinalaisuudesta ja itsekurista. Tämän vuoksi kaikki laihdutusjututkin epäonnistuu koko ajan kun pitäisi muka olla niin helevatun motivoitunut että voi tehdä yhtään mitään. Ei elämä ole pelkkää hunajanlatkintaa, joskus on pakko tehdä epämukavia hommia. Urakan kimppuun vaan rohkeasti.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on varattu kahvia ja jäätelöä, pidetty päänsisäinen motivaatiopuhe, unelmoitu ajasta projektin jälkeen ja mietitty minkä kauan unelmoimani jutun ostan kun valmista.. vika tippa paras tippa.. juurikin niin mutta dediskin on jo mennyt.. sitten enää se vaikein.. pitäisi aloittaa..

Ja nyt kyse ei ole mistään masennuksesta, laiskuudesta, ”ettei jaksais millään”, sillä olen hyvinkin aikaansaava ihminen, parin vuoden välein vaan tulee eteen juttuja jotka ei vaan millään lähde.. 😵 varsinkin kun hommassa menee todella kauan aikaa ja sisältö on kaukana omalta mukavuusalueelta.. olisikin muutama epämiellyttävä puhelinsoitto tai muu juttu minkä saisi laastari-taktiikalla äkkiä repäistyä pois 🙄

-ap

Gradu!

Jälkeenpäin kuule naurat, että ihan turhaan ahdistuit moisesta. Hyvin se menee.

Minä sain vastenmieliseksi käyneen lisensiaattityön tehtyä niin, että jaoin tehtävän osiin. Joka päivälle tuli pieni tavoite ja sen saavuttamienn ei tuntunut niin mahdottomalta, kuin jos olisi ajatellun koko hommaa.  Kynnys ryhtyä työhön laski ja motivaatiota taas paransi se, kun työn edistymisen saattoi havaita.

En mitenkään. Teen sitten kun huvittaa. Esim. tiskit on lojuneet viikon altaassa.

Joku hyvä palkkio, joka motivoi. Riippuu homman vaativuudesta toki. Karkkipussi tai muuta hyvää. Joskus pullakahvitkin motivoi.

Otan sen Viagran

Nyt pitäisi pestä jääkaappi, uuni ja vessat. Oon ihan rättiväsynyt huonon yön jälkeen. Millä motivoin itseni?

Kerran viikossa on pakko motivoida itsensä tiskaamaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun yhtään juomalasia ei ole puhtaana. Laitan hyvää musiikkia, ja otan "rohkaisupaukun", ja sitten asiat sujuukin jo helpommin. Tiskaamisen jälkeen palkitsen itseni vielä muutamalla paukulla. Avot, homma hoidossa ja hilpeä mieli. Toimii mulla. :)