Kyllä oli elämä helppoa 60-luvulla!
Heikissä ja Kaijassa Kaija on kotona yhden lapsen kanssa. Tätä hoitaa naapurin alakoululainem ja yläkerran vuokralaiset.
Miehellä niin lyhyt työmatka että pyörällä kulkee.
Asuvat omakotitalossa liki Tampereen keskustassa.
Kotiäidin ei tarvitse viedä lastaan puistoon, ihan ylsin voi tyrkätä jo taaperon pihalle.
Ruoka on ihan mitä sattuu ruskeaa kastiketta. Kukaan ei kyttää lapsen syömisiä tai tekemisiä.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Asun 50-luvun lähiökerrostalossa isossa kaupungissa. Juttelin kerran naapurimummojen kanssa niistä ajoista, kun ovat ”alkuasukkaina” taloon muuttaneet. Kukaan heistä ei ollut käynyt töissä vaan miehet duunaritöistään olivat tuoneet rahan kotiin. Suht pienissä asunnoissa asuivat ja lapsia niissä oli kolmekin, mutta tietysti ihan samat mukavuudet kuin nytkin.
Kovin ihmettelivät kun yksinhuoltajana lasten kanssa elelen ja ihan kokopäiväisesti käyn duunissa. En voinut olla miettimättä, että ei se elämä kaikilla Suomessakaan niin raskasta ole ennen ollut. Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
Ihan samat mukavuudet. Joopa joo.
Kateus vie Heikin ja Kaijankin muistoistamme, nyyh.
Vierailija kirjoitti:
Kateus vie Heikin ja Kaijankin muistoistamme, nyyh.
Veispä myös Kahdeksan surmanluotia
Elämänmeno, siinäpä reaalitodellisuutta.
Kaupungissakin oli vielä 60-luvulla tapana peseytyä kokonaan vain kerran viikossa. Yleensä siis saunavuoron aikana. Kuitenkin piti näyttää siistiltä, vaatteet piti olla silitetty, hiukset nätisti, lakanat sileiksi mankeloitu. Tietysti hampaat harjattiin aamuin illoin ja kasvot pestiin.
Mun äiti kyllä kävi töissä. Hän kertoi, että äitiysloma oli 2 kuukautta synnytyksen jälkeen. Äitini palasi sitten töihin, hän työskenteli toimistossa. Minut kuulemma vietiin naapurin tädille hoitoon. Isäkin kävi töissä, hänellä oli usein yövuorojakin.
Olin kai jotain 6, kun kysyin äidiltä, miksei hänkin voisi olla kotona kuten jotkut naapuriäidit. Äiti vastasi, ettei ole varaa ja pitää käydä tienaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun 50-luvun lähiökerrostalossa isossa kaupungissa. Juttelin kerran naapurimummojen kanssa niistä ajoista, kun ovat ”alkuasukkaina” taloon muuttaneet. Kukaan heistä ei ollut käynyt töissä vaan miehet duunaritöistään olivat tuoneet rahan kotiin. Suht pienissä asunnoissa asuivat ja lapsia niissä oli kolmekin, mutta tietysti ihan samat mukavuudet kuin nytkin.
Kovin ihmettelivät kun yksinhuoltajana lasten kanssa elelen ja ihan kokopäiväisesti käyn duunissa. En voinut olla miettimättä, että ei se elämä kaikilla Suomessakaan niin raskasta ole ennen ollut. Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
Ihan samat mukavuudet. Joopa joo.
No ei nyt tietty kaikki vempeleet. Mutta ainakin sisävessa, liesi, uuni ja pyykkikone pesutuvassa. Olihan sitä aikaa kaffetta keitellä pannussakin, kun ei töissä ollut eikä mitään lasten kuskauksia yms. Se muuten tietty puuttui myös, lasten harrastuksiin osallistuminen. Eihän nykyäänkään pakollista, mutta aika moni itseni lisäksi näkee sen osana lasten kasvatusta.
Kun lapsena seurasin isäni työntekoa virkamiehenä 70-luvulla, niin ei se mitenkään rankalta kyllä näyttänyt. Hän oli puolet päivästä kotona, naputteli paperihommat kotona koneella. Ilmainen työsuhdeasunto Helsingissä, erinomainen tapa sitouttaa työntekijä. Käytännössä faifa teki päivässä noin 4-5 tuntia duunia, ja luonnollisesti elätti perheen. Käytiin matkoilla, yms. Ei nettiä, kännykkää, todella rentoa oli duuni. Naputteli yhden kaavakkeen, luki päivän lehteä vartin, naputteli jonkun toisen jutun.
Omakotitalo Tampereen keskustassa = ns.vuokrakasarmi.
Pyörällä töihin =  duunarin palkalla ilman monen vuoden säästämistä ostettu minkäänlaista kotteroa. Autojen tuonnin säännöstelykin loppui vasta 1962.
Kaija kotona = äitiysloma 2 kk. Ei subjektiivista päivähoito oikeutta, 5-6v saattoi päästä leikkikouluun .
Kauppa vieressä = elintarvikkeet eivät säilyneet lähinnä pakkausteknisistä syistä ja kylmäsäilytys tilojen puutteen takia joten kaupaan ainakin joka toinen päivä ja ne oli auki vain klo16 tai 17.
Pulsaattorikone = pesee kyllä, mutta ei mikään automaatti ole . Pyykkiä kuivattiin ties missä virityksissä varsinkin talvella.
Muita ihania helpon elämän ilmiöitä :
Ei lämmintä vettä, ei suihkua . Yleinen sauna.
Ala -asteella tai silloisessa kansakoulussa 44 oppilasta samalla luokalla.
Osan kansakoulua joutui käymään iltavuorossa,
Ja se koulun ruoka !
Maksullinen koulutus 4.luokasta,  pois lukien ns.valtion koulut pienempi lukukausi maksu, eteenpäin mikäli meni oppikouluun .
Asuntona 50m2 omakotitalossa, 3 henkeä.
Yo.omakohtaisesti Helsingissä
Siitä olen samaa mieltä, että jokin elinkustannukset ? on toisin.
Isovanhempani pystyivät vaarini työmiehen palkalla rakentamaan omakotitalon , vanhempani hankkimaan åkolmion . Nyt se alkaa pääkaupunkiseudulla ainakin vaatia kahden n.7000 bruttopalkan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
60-luvulla kaikki ruoka (jotain purkkirokkaa lukuun ottamatta) valmistettiin raaka-aineista, mitään puolivalmisteita ei ollut. Tiskikoneita ei ollut. Pesukoneet olivat tosi tyhmiä nykyisiin verrattuna. Perheenemäntien aika kului aika lailla arjen pyörittämisessä minimibudjetilla.
Iso ero silti esim. pientiloilla asuvien emäntien elämään. Siellä kotiaskareiden lisäksi omalla mummollani oli hoidettavana mm. paljon enemmän lapsia, lehmiä, kanoja, perunamaa, marjapuskat, porkkanat ja iso piha (tosin kukkia ei kasvatettu eikä varmaan nurmikkoakaan paljon leikattu). Ukilla oli sitten metsät ja pellot.
ja sen lisäksi usein hoidettavina olivat iäkkäät appivanhemmat, jopa vuodepotilaina.
Hei, se on tv-sarja, ei dokumentti.
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalo Tampereen keskustassa = ns.vuokrakasarmi.
HÄRMÄLÄSSÄ, IHAN OMA
Pyörällä töihin = duunarin palkalla ilman monen vuoden säästämistä ostettu minkäänlaista kotteroa.LYHYT TYÖMATKA
Kaija kotona = äitiysloma 2 kk. Ei subjektiivista päivähoito oikeutta, 5-6v saattoi päästä leikkikouluun .
OLI KOTONA YHDEN LAPSEN KANSSA VUOSIA
Kauppa vieressä = elintarvikkeet eivät säilyneet lähinnä pakkausteknisistä syistä ja kylmäsäilytys tilojen puutteen takia joten kaupaan ainakin joka toinen päivä ja ne oli auki vain klo16 tai 17.MIKÄ ON KOTIROUVAN KÄYDÄ VIERESSÄ KAUPASSA VAIKKA JOKA PÄIVÄ, KUN VAIN SE YKSI LAPSI JOTA NAAPURIN KOULULAINEN TAI YLÄKERRAN VUOKRALAINEN HOITI ILMAISEKSI
Pulsaattorikone = pesee kyllä, mutta ei mikään automaatti ole . Pyykkiä kuivattiin ties missä virityksissä varsinkin talvella.HEILLÄ OLI MYÖS KELLARISSA ISO KUIVATUSHUONE
Muita ihania helpon elämän ilmiöitä :
Ei lämmintä vettä, ei suihkua . Yleinen sauna.HEILLÄ OLI OMA SAUNA, KAKSI KYLPYHUONETTA
Ala -asteella tai silloisessa kansakoulussa 44 oppilasta samalla luokalla.NYKYÄÄN VOI OLLA JOPA 60 OPPILASTA SAMASSA LUOKASSA
Osan kansakoulua joutui käymään iltavuorossa,NYKYÄÄN ON AHDETTUNA 200 OPPILAAN KOULUUN JOPA 500 JA OSA OPISKELEE ETEISTILOISSA
Ja se koulun ruoka !PAREMPAA KUIN NYKYÄÄN
Maksullinen koulutus 4.luokasta, pois lukien ns.valtion koulut pienempi lukukausi maksu, eteenpäin mikäli meni oppikouluun .NYKYÄÄN JOUTUU OSTAMAAN MM KIRJAT JA KANNETTAVAT PERUSKOULUUN
Asuntona 50m2 omakotitalossa, 3 henkeä.HEILLÄ OLI KOKONAINEN TALO ELI TUPLASTI TUO
Vierailija kirjoitti:
Hei, se on tv-sarja, ei dokumentti.
Kuvaa erittäin todenmukaisesti sen ajan elämää. t. vuonna 1960 syntynyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahapula oli aina ja elämä oli vaatimatonta! Heikki ja Kaija eivät matkustelleet ulkomailla.
Mutta ei silloin matkustellut kukaan muukaan ns. tavallinen ihminen, joten tuskin osasivat kaivatakaan. Elämä oli vaatimatonta kaikilla Suomessa tuolloin, mutta ei se itsessään tee elämästä vaikeaa.
Tämä. 60-luvulla oli käytännössä jo kaikilla perustarpeet tyydytetty ja useimmilla varaa johonkin, minkä mielsivät pieneksi ylellisyydeksi: tyyliin uuteen huulipunaan tai puuteriin tms.
Ei ihmistä tee taloudellisessa mielessä tyytyväiseksi mahdollisimman suuri määrä materiaa ja ulkomaanmatkoja vaan se, että mene suurin piirtein samoin kuin viiteryhmälläkin. 60-luvulla Suomessa oli vielä selvät yhteiskuntaluokat ja jos elintaso oli suurin piirtein sama kuin omassa luokassa, ihminen oli siihen tyytyväinen.
Nykyään kaikki vertaavat itseään superrikkaisiin julkkiksiin ja ovat tyytymättömiä.
Ja television päällä oli liina, jonka päällä kukkavaasi kukkineen.
Ei onnistu enää taulutv aikoina.:D
Minunkin isovanhempani asuivat 60-luvulla kaupungin hyvässä lähiössä omakotitalossa koulun vieressä ja lähinnä elivät miehen palkalla. Tavallinen duunari, 4 lasta, joilla kaikilla oli harrastukset, jotka nykyään maksavat maltaita. Kaksi autoa. Eivät matkustelleet ulkomailla kai perheenä kovin paljon, mutta heti täysi-ikäisenä lapset kiersivät maailmaa. Omissa silmissään olivat köyhiä, koska mm. suomenruotsalaiset elivät ökyelämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahapula oli aina ja elämä oli vaatimatonta! Heikki ja Kaija eivät matkustelleet ulkomailla.
Mutta ei silloin matkustellut kukaan muukaan ns. tavallinen ihminen, joten tuskin osasivat kaivatakaan. Elämä oli vaatimatonta kaikilla Suomessa tuolloin, mutta ei se itsessään tee elämästä vaikeaa.
Tämä. 60-luvulla oli käytännössä jo kaikilla perustarpeet tyydytetty ja useimmilla varaa johonkin, minkä mielsivät pieneksi ylellisyydeksi: tyyliin uuteen huulipunaan tai puuteriin tms.
Ei ihmistä tee taloudellisessa mielessä tyytyväiseksi mahdollisimman suuri määrä materiaa ja ulkomaanmatkoja vaan se, että mene suurin piirtein samoin kuin viiteryhmälläkin. 60-luvulla Suomessa oli vielä selvät yhteiskuntaluokat ja jos elintaso oli suurin piirtein sama kuin omassa luokassa, ihminen oli siihen tyytyväinen.
Nykyään kaikki vertaavat itseään superrikkaisiin julkkiksiin ja ovat tyytymättömiä.
Nykyiset nuoret aikuiset vertaavat itseään vanhempiinsa.
Ei ollut tiskikoneita, ei pyykkikoneita (paitsi joku veivattava pulsaattori), ei kuivausrumpuja, ei mikroaaltouunia. Sähköhella ja jääkaappi oli joissakin talouksissa, mutta ei likikään kaikilla. Kaupoista ei saanut valmiita einesruokia, eikä puolivalmiita. Ravintoloista ei saanut noutoruokaa, eikä kotiinkuljetettuja annoksia. Pikaruokapaikkoja ei ollut. Eli ruoka piti joko tehdä itse perusraaka-aineista tai käydä ravintolassa syömässä.
Pertsan ja Kilun aikaan rikollisten nimi oli Manki (monkey?) eikä Kobra. Työt alkoi klo 7 ja loppui klo 16, ma-la, sunnuntai levättiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut tiskikoneita, ei pyykkikoneita (paitsi joku veivattava pulsaattori), ei kuivausrumpuja, ei mikroaaltouunia. Sähköhella ja jääkaappi oli joissakin talouksissa, mutta ei likikään kaikilla. Kaupoista ei saanut valmiita einesruokia, eikä puolivalmiita. Ravintoloista ei saanut noutoruokaa, eikä kotiinkuljetettuja annoksia. Pikaruokapaikkoja ei ollut. Eli ruoka piti joko tehdä itse perusraaka-aineista tai käydä ravintolassa syömässä.
Ainoa ero on tuo pesukone.
Ja se että nykyään laitetaan terveellisempää ruokaa. Ja moni kasvattaa ruokaa itse.
Oli.
Kaikki elivät juuri tuollaista elämää kuin he. Aivan varmasti.
Miten viihdekeskus mihinkään liittyy? Ja moni lapsiperhe asuu nykyään todella ahtaasti.
Eikä tommosia isoja onakotitaloja todellakaan kaikki ostele!