Lue keskustelun säännöt.
Kyllä oli elämä helppoa 60-luvulla!
24.08.2020 |
Heikissä ja Kaijassa Kaija on kotona yhden lapsen kanssa. Tätä hoitaa naapurin alakoululainem ja yläkerran vuokralaiset.
Miehellä niin lyhyt työmatka että pyörällä kulkee.
Asuvat omakotitalossa liki Tampereen keskustassa.
Kotiäidin ei tarvitse viedä lastaan puistoon, ihan ylsin voi tyrkätä jo taaperon pihalle.
Ruoka on ihan mitä sattuu ruskeaa kastiketta. Kukaan ei kyttää lapsen syömisiä tai tekemisiä.
Kommentit (172)
Vuonna 1960 suomalaisista 62% asui vielä maaseudulla. Sähköttömiä talouksia oli yli 30%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseisestä vuosikymmenestä tietämättömien ihmisten kirjoituksia on surkuhupaisaa lukea.
Tässähän olikin kyse kerrostaloasukeista, ei maaseudun asukeista jotka kantoivat vettä kaivosta päivät pitkät. Ei kerrostaloissa ollut 60-luvullakaan mitään mystisiä kotitöitä sen enempää kuin nytkään. No jääkaappia ei ollut kaikilla. Mutta kylpyhuoneet oli, etenkin jos asui 50-60-luvulla rakennetussa talossa. Sisävessa ja liesi, taloyhtiössä sauna. Sähköt tietysti.
En tiedä miksi pitää esittää, että 60-luvun kotirouvalla oli kerrostalossa kovin rankkaa. Lapset saivat ulkoilla keskenään heti kun oppivat kävelemään, eikä kukaan tuominnut tai kytännyt. Ei tarvinnut tönöttää itse puistossa. Joku naapurin tyttö hoiti lapsia, jos tarvitsi, eikä kukaan tehnyt lasua. Lapset saattoi jättää yksin kotiin, jos oli tarve. Ei harrastuskuskauksia, vasukeskusteluja ja ennen kaikkea ei työssäkäyntiä 8h päivässä plus työmatkat.
Vierailija kirjoitti:
Tässähän olikin kyse kerrostaloasukeista, ei maaseudun asukeista jotka kantoivat vettä kaivosta päivät pitkät. Ei kerrostaloissa ollut 60-luvullakaan mitään mystisiä kotitöitä sen enempää kuin nytkään. No jääkaappia ei ollut kaikilla. Mutta kylpyhuoneet oli, etenkin jos asui 50-60-luvulla rakennetussa talossa. Sisävessa ja liesi, taloyhtiössä sauna. Sähköt tietysti.
En tiedä miksi pitää esittää, että 60-luvun kotirouvalla oli kerrostalossa kovin rankkaa. Lapset saivat ulkoilla keskenään heti kun oppivat kävelemään, eikä kukaan tuominnut tai kytännyt. Ei tarvinnut tönöttää itse puistossa. Joku naapurin tyttö hoiti lapsia, jos tarvitsi, eikä kukaan tehnyt lasua. Lapset saattoi jättää yksin kotiin, jos oli tarve. Ei harrastuskuskauksia, vasukeskusteluja ja ennen kaikkea ei työssäkäyntiä 8h päivässä plus työmatkat.
Heikki ja Kaija asuu hyvällä alueella omakotitalossa. Heillä on vuokralaiset yläkerrassa, jonne on oma sisäänkäyntirappu. Itse asuvat alakerran asunnossa. Molemmissa on ihan kylpyhuone jne.
Kellarissa yhteinen sauna.
Ja tosiaan se lapsi oli alakoululaisen vahdittavana tai yläkerran vuokralaisen pystyi hälyttämään ilmaiseksi. Ja esim kun menivät yläkertaan kylään, jättivät lapsen sinne alas nukkumaan. Nyt tuo olisi selkeä lasun paikka. Samaten se, että se pieni oli esim saaressa muiden lasten vahdittavana tai apteekissa sen alakoululaisen kanssa.
Vuonna 1962 kerrostalossa Helsingin Punavuoren kaksiossa ei ollut kylpyhuonetta. Oli kyllä oma vessa ja sauna oli piharakennuksessa. Siellä ei ollut suihkua vaan peseydyttiin saunassa. Jääkaappi saatiin v.1968, sitä ennen maitopullo säilytettiin ikkunan välissä tai nk. kylmäkomerossa, joka oli olohuoneen nurkassa.
Isä kävi satamassa töissä, äiti Elannon pullapuodissa Hakaniemessä. Me kolme lasta nukuimme makuuhuoneessa, vanhemmat olohuoneen levitettävässä sohvassa. Mummilla oli keittiössä oma heteka ja kaappi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin musa oli parempaa. Hendrix, Beatles, Rolling Stones ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
60-luvulla kaikki ruoka (jotain purkkirokkaa lukuun ottamatta) valmistettiin raaka-aineista, mitään puolivalmisteita ei ollut. Tiskikoneita ei ollut. Pesukoneet olivat tosi tyhmiä nykyisiin verrattuna. Perheenemäntien aika kului aika lailla arjen pyörittämisessä minimibudjetilla.
Mutta ruoaksi riitti kastike ja perunat. Tai soppa.
Pulsaattorikone heillä oli.
Eikä yksinkertaisinkaan toope saa kolmen hwngen talouden pyörittämiseen kulumaan koko päivää!
Liha ostettiin lihakaupasta, maito maitokaupasta, leipä leipomosta... jo pelkkä kaupassakäynti oli vähän jotain muuta kuin mennä Cittariin ja kerätä kärryt täyteen. Eineksiä ei ollut eikä pakastinta, astianpesukonetta, kahvinkeitintä, vedenkeitintä eikä välttämättä edes lämmintä vettä, ellei sitä erikseen lämmittänyt.. Sähköhella oli, mutta omakotitaloissa saattoi olla vain puuliesi.
Elämä oli vähän samantapaista kuin nyt mökillä paitsi että kaupungissa monella oli jo sisävessa.
Vuosikymmen ei ole ihan sama, mutta noin muuten: isäni duunarina elätti kaksi lasta jotka harrastivat kalliita lajeja, äitini oli kotiäiti ja asuivat pk-seudulla omakotitalossa hyvällä alueella. Minä synnyin vielä iltatähdeksi eikä asetelma muuttunut mihinkään.
Ei ihan onnistuisi nykypäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässähän olikin kyse kerrostaloasukeista, ei maaseudun asukeista jotka kantoivat vettä kaivosta päivät pitkät. Ei kerrostaloissa ollut 60-luvullakaan mitään mystisiä kotitöitä sen enempää kuin nytkään. No jääkaappia ei ollut kaikilla. Mutta kylpyhuoneet oli, etenkin jos asui 50-60-luvulla rakennetussa talossa. Sisävessa ja liesi, taloyhtiössä sauna. Sähköt tietysti.
En tiedä miksi pitää esittää, että 60-luvun kotirouvalla oli kerrostalossa kovin rankkaa. Lapset saivat ulkoilla keskenään heti kun oppivat kävelemään, eikä kukaan tuominnut tai kytännyt. Ei tarvinnut tönöttää itse puistossa. Joku naapurin tyttö hoiti lapsia, jos tarvitsi, eikä kukaan tehnyt lasua. Lapset saattoi jättää yksin kotiin, jos oli tarve. Ei harrastuskuskauksia, vasukeskusteluja ja ennen kaikkea ei työssäkäyntiä 8h päivässä plus työmatkat.
Niinpä äidit ompeli itse lastensa vaatteita, sukkia ei ostettu kirppikseltä! Trikoo oli 1950-luvulla aika tuntematon käsite, joten kaikki vaatteet silitettiin (silittämättä siistit kankaat tuli vasta keinokuitujen myötä eikä vielä tuolloin sotkettu keskenään puuvillaa ja nailonia). Lapsilla ei ollut kertakäyttövaippoja! Harvassa perheessä oli autoa, elämänpiiri oli fillarimatkan etäisyydellä. Ulkomailla ei käyty! Lisäksi odotuksena oli, että koti oli tiptop ja mies passattu pilalle eli nykyinen lasu-keskustelu oli ympäristön asettamia vaatimuksia sille, millaista elämä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
60-luvulla kaikki ruoka (jotain purkkirokkaa lukuun ottamatta) valmistettiin raaka-aineista, mitään puolivalmisteita ei ollut. Tiskikoneita ei ollut. Pesukoneet olivat tosi tyhmiä nykyisiin verrattuna. Perheenemäntien aika kului aika lailla arjen pyörittämisessä minimibudjetilla.
Mutta ruoaksi riitti kastike ja perunat. Tai soppa.
Pulsaattorikone heillä oli.
Eikä yksinkertaisinkaan toope saa kolmen hwngen talouden pyörittämiseen kulumaan koko päivää!
Liha ostettiin lihakaupasta, maito maitokaupasta, leipä leipomosta... jo pelkkä kaupassakäynti oli vähän jotain muuta kuin mennä Cittariin ja kerätä kärryt täyteen. Eineksiä ei ollut eikä pakastinta, astianpesukonetta, kahvinkeitintä, vedenkeitintä eikä välttämättä edes lämmintä vettä, ellei sitä erikseen lämmittänyt.. Sähköhella oli, mutta omakotitaloissa saattoi olla vain puuliesi.
Elämä oli vähän samantapaista kuin nyt mökillä paitsi että kaupungissa monella oli jo sisävessa.
Höpö höpö. Perus-Elanto oli joka kulmalla. Meidänkin tuppukylässä oli kolme kauppaa, lisäksi myymäläauto kiersi ja pysähtyi postilaatikolla.
Kauppias toi ruokatilaukset myös kotiin.
Mukavuudet olivat ihan yleisiä, myös maalla, sähköhella ja jääkaappi oli kaikilla.
Tyypillisin asumismuoto oli just tuollainen omakotitalo. Ja työsuhdeasuminen oli myös tavallista ja halpaa. Ystävän neljän lapsen yh-äiti asui katraineen 100 neliön kaupunkiasuntoa Etu-Töölössä! Ei ole sinne enää yksinhuoltajilla asiaa pankkineidin liksoilla.
Sitäpaitsi töitä oli ja koulutuksen ei tarvinnut olla kummoinen. Jo keskikoulu oli hienoa.
t. vuonna 1960 syntynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maaseudun lapsilla ei ollut kesälläkään helppoa, peltotöihin pakotettiin jo pienenä.
60luku oli aikaa jolloin työläiset vaurastuivat. Käytännössä inflaatio hoiti kaikki lainat, aikalaiset koittavat sanoa että raskas työnteko, se on täyttä puppua. Kyllä sillon töitä tehtiin, sitä en kiellä.
Tavallisen duunarin tuntipalkka 60 luvun alussa siis 1963 jälkeen oli reilusti alle markan tunti, vuosikymmenen lopussa palkka oli jossain 6-7 markan paikkeilla. Miettikää, mikä " kehitys" ja missä ajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut tiskikoneita, ei pyykkikoneita (paitsi joku veivattava pulsaattori), ei kuivausrumpuja, ei mikroaaltouunia. Sähköhella ja jääkaappi oli joissakin talouksissa, mutta ei likikään kaikilla. Kaupoista ei saanut valmiita einesruokia, eikä puolivalmiita. Ravintoloista ei saanut noutoruokaa, eikä kotiinkuljetettuja annoksia. Pikaruokapaikkoja ei ollut. Eli ruoka piti joko tehdä itse perusraaka-aineista tai käydä ravintolassa syömässä.
Ainoa ero on tuo pesukone.
Ja se että nykyään laitetaan terveellisempää ruokaa. Ja moni kasvattaa ruokaa itse.
Juurikin "terveellisempää", lisäaine-eineksiä ja keinoruokaa :D:D
Molemmat vanhemmat töissä. Äiti oli töissä sairaanhoitajana, äitiysloma oli 2 kk. Meillä asui pienessä kaksiossa vanhempien lisäjsi äidin täti, joka hoiti minua.
Nyjyään on selkeästi helpompaa, kodinhoito on pitkälle koneellistettu, tosin ei automatisoitu 🙄
Synnyin 1960-luvulla hyvin koulutetuille vanhemmille, mutta isäni sairastui joutuessaan tekemään täyspäiväistä, raskasta työtä ja opiskellessaan yliopistossa. Äitini paineli omalle työpaikalleen ja muistelee, miten siihen aikaa naisille tarjottiin Diapamia ja erilaisia raskautta helpottavia lääkkeitä jaksaakseen töissä. Äitiysloma oli hyvin lyhyt ja koska ei ollut päiväkoteja kovin pienille lapsille piti palkata lastenhoitaja. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että äiti jää kotiin ja se oli hänelle ehdoton ei. Lastenhoitajat olivat ihan mitä sattuu ja ilman alan koulutusta. Pelkäsin suurinta osaa heistä ja purin sen olemalla hankala lapsi.
Äiti vastasi kodissamme kaikesta käytännöstä työpäivän jälkeen. Isä ei niinkään, vaan asenne oli se että mies raataa ja vaimo ns käy töissä. Äitini oli uraputkinainen, eteni urallaan näkyvään asemaan, mutta haastavaa se varmasti hänelle oli.
Asuimme kerrostalossa, jossa oli lastenhuone, makuuhuone, olohuone, keittiö ja pienehkö kylppäri. Myös parveke. Taloyhtiön sauna, askartelutilat, riittävän iso piha leikkeihin ja metsä vieressä.
Elämä soljui omaan tahtiinsa niillä arvoilla ja tavoilla kuin silloin. Mitä kovasti kaipaan siltä ajalta oli se, miten pk-seudulla oli ihanan rauhallista ja ihmiset tervehtivät toisiaan omassa kaupunginosassaan. Naapuriapua oli helppo pyytää ja hyviin tapoihin kuului, että otetaan naapuritkin huomioon. Siinä mielessä meillä oli helpompaa silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
60-luvulla kaikki ruoka (jotain purkkirokkaa lukuun ottamatta) valmistettiin raaka-aineista, mitään puolivalmisteita ei ollut. Tiskikoneita ei ollut. Pesukoneet olivat tosi tyhmiä nykyisiin verrattuna. Perheenemäntien aika kului aika lailla arjen pyörittämisessä minimibudjetilla.
Mutta ruoaksi riitti kastike ja perunat. Tai soppa.
Pulsaattorikone heillä oli.
Eikä yksinkertaisinkaan toope saa kolmen hwngen talouden pyörittämiseen kulumaan koko päivää!
Liha ostettiin lihakaupasta, maito maitokaupasta, leipä leipomosta... jo pelkkä kaupassakäynti oli vähän jotain muuta kuin mennä Cittariin ja kerätä kärryt täyteen. Eineksiä ei ollut eikä pakastinta, astianpesukonetta, kahvinkeitintä, vedenkeitintä eikä välttämättä edes lämmintä vettä, ellei sitä erikseen lämmittänyt.. Sähköhella oli, mutta omakotitaloissa saattoi olla vain puuliesi.
Elämä oli vähän samantapaista kuin nyt mökillä paitsi että kaupungissa monella oli jo sisävessa.
Höpö höpö. Perus-Elanto oli joka kulmalla. Meidänkin tuppukylässä oli kolme kauppaa, lisäksi myymäläauto kiersi ja pysähtyi postilaatikolla.
Kauppias toi ruokatilaukset myös kotiin.
Mukavuudet olivat ihan yleisiä, myös maalla, sähköhella ja jääkaappi oli kaikilla.
Tyypillisin asumismuoto oli just tuollainen omakotitalo. Ja työsuhdeasuminen oli myös tavallista ja halpaa. Ystävän neljän lapsen yh-äiti asui katraineen 100 neliön kaupunkiasuntoa Etu-Töölössä! Ei ole sinne enää yksinhuoltajilla asiaa pankkineidin liksoilla.
Sitäpaitsi töitä oli ja koulutuksen ei tarvinnut olla kummoinen. Jo keskikoulu oli hienoa.
t. vuonna 1960 syntynyt
Hyvin sinä muistat asioita, joita oli jo ennen syntymääsi. 1960-luvun alku oli jotain ihan muuta kuin 1960-luvun loppu! Maaseudulla yli 30% asunnoista oli sähköttömiä, joten sille sähköhellalle ei ollut käyttöä. Tyypillinen asumismuoto oli joillekin se rintamamiestalo, joillekin jotain ihan muuta. Työsuhdeasuminen oli halpaa, samassa yksiössä saattoi asua kaksi pankkineitiä, perheelliset sai sitten enemmän huoneita.
Jo keskikoulu oli maksullinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalo Tampereen keskustassa = ns.vuokrakasarmi.
HÄRMÄLÄSSÄ, IHAN OMA
Pyörällä töihin = duunarin palkalla ilman monen vuoden säästämistä ostettu minkäänlaista kotteroa.LYHYT TYÖMATKA
Kaija kotona = äitiysloma 2 kk. Ei subjektiivista päivähoito oikeutta, 5-6v saattoi päästä leikkikouluun .
OLI KOTONA YHDEN LAPSEN KANSSA VUOSIA
Kauppa vieressä = elintarvikkeet eivät säilyneet lähinnä pakkausteknisistä syistä ja kylmäsäilytys tilojen puutteen takia joten kaupaan ainakin joka toinen päivä ja ne oli auki vain klo16 tai 17.MIKÄ ON KOTIROUVAN KÄYDÄ VIERESSÄ KAUPASSA VAIKKA JOKA PÄIVÄ, KUN VAIN SE YKSI LAPSI JOTA NAAPURIN KOULULAINEN TAI YLÄKERRAN VUOKRALAINEN HOITI ILMAISEKSI
Pulsaattorikone = pesee kyllä, mutta ei mikään automaatti ole . Pyykkiä kuivattiin ties missä virityksissä varsinkin talvella.HEILLÄ OLI MYÖS KELLARISSA ISO KUIVATUSHUONE
Muita ihania helpon elämän ilmiöitä :
Ei lämmintä vettä, ei suihkua . Yleinen sauna.HEILLÄ OLI OMA SAUNA, KAKSI KYLPYHUONETTA
Ala -asteella tai silloisessa kansakoulussa 44 oppilasta samalla luokalla.NYKYÄÄN VOI OLLA JOPA 60 OPPILASTA SAMASSA LUOKASSA
Osan kansakoulua joutui käymään iltavuorossa,NYKYÄÄN ON AHDETTUNA 200 OPPILAAN KOULUUN JOPA 500 JA OSA OPISKELEE ETEISTILOISSA
Ja se koulun ruoka !PAREMPAA KUIN NYKYÄÄN
Maksullinen koulutus 4.luokasta, pois lukien ns.valtion koulut pienempi lukukausi maksu, eteenpäin mikäli meni oppikouluun .NYKYÄÄN JOUTUU OSTAMAAN MM KIRJAT JA KANNETTAVAT PERUSKOULUUN
Asuntona 50m2 omakotitalossa, 3 henkeä.HEILLÄ OLI KOKONAINEN TALO ELI TUPLASTI TUO
Onko yhtään käynyt mielessä, että Heikki ja Kaija ovat fiktiivisiä hahmoja? Vähän niin kuin vaikka Ulla ja Seppo Taalasmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
60-luvulla kaikki ruoka (jotain purkkirokkaa lukuun ottamatta) valmistettiin raaka-aineista, mitään puolivalmisteita ei ollut. Tiskikoneita ei ollut. Pesukoneet olivat tosi tyhmiä nykyisiin verrattuna. Perheenemäntien aika kului aika lailla arjen pyörittämisessä minimibudjetilla.
Mutta ruoaksi riitti kastike ja perunat. Tai soppa.
Pulsaattorikone heillä oli.
Eikä yksinkertaisinkaan toope saa kolmen hwngen talouden pyörittämiseen kulumaan koko päivää!
Liha ostettiin lihakaupasta, maito maitokaupasta, leipä leipomosta... jo pelkkä kaupassakäynti oli vähän jotain muuta kuin mennä Cittariin ja kerätä kärryt täyteen. Eineksiä ei ollut eikä pakastinta, astianpesukonetta, kahvinkeitintä, vedenkeitintä eikä välttämättä edes lämmintä vettä, ellei sitä erikseen lämmittänyt.. Sähköhella oli, mutta omakotitaloissa saattoi olla vain puuliesi.
Elämä oli vähän samantapaista kuin nyt mökillä paitsi että kaupungissa monella oli jo sisävessa.
Höpö höpö. Perus-Elanto oli joka kulmalla. Meidänkin tuppukylässä oli kolme kauppaa, lisäksi myymäläauto kiersi ja pysähtyi postilaatikolla.
Kauppias toi ruokatilaukset myös kotiin.
Mukavuudet olivat ihan yleisiä, myös maalla, sähköhella ja jääkaappi oli kaikilla.
Tyypillisin asumismuoto oli just tuollainen omakotitalo. Ja työsuhdeasuminen oli myös tavallista ja halpaa. Ystävän neljän lapsen yh-äiti asui katraineen 100 neliön kaupunkiasuntoa Etu-Töölössä! Ei ole sinne enää yksinhuoltajilla asiaa pankkineidin liksoilla.
Sitäpaitsi töitä oli ja koulutuksen ei tarvinnut olla kummoinen. Jo keskikoulu oli hienoa.
t. vuonna 1960 syntynyt
Hyvin sinä muistat asioita, joita oli jo ennen syntymääsi. 1960-luvun alku oli jotain ihan muuta kuin 1960-luvun loppu! Maaseudulla yli 30% asunnoista oli sähköttömiä, joten sille sähköhellalle ei ollut käyttöä. Tyypillinen asumismuoto oli joillekin se rintamamiestalo, joillekin jotain ihan muuta. Työsuhdeasuminen oli halpaa, samassa yksiössä saattoi asua kaksi pankkineitiä, perheelliset sai sitten enemmän huoneita.
Jo keskikoulu oli maksullinen.
Heikki ja Kaijan jaksot kuvaa aikaa 1965-1971.
Ja keskikoulu ei ollut maksullinen. Oppikoulu oli. Ja tämän tiedän faktana jo 10 vuotta vanhemman veljeni osalta joka meni keskikouluun 1961.
Minun äitini katseli 60-luvulla Heikkiä ja Kaijaa pala kurkussa, sillä pariskunnan elämä näytti tosiaan kovin auvoiselta. Itse olin lapsi, -58 syntynyt, enkä tuntenut Kaijan kaltaisia kotirouvia. Naapurustossa, omakotialueella Varsinais-Suomessa, oli äitini lisäksi yksi kotirouva, mutta hänellä oli kuusi lasta. Meillä oli vain kaksi, mutta isä halusi, että hänen vaimonsa on kotona ja niin äiti olikin siihen asti kun minä nuorimpana menin kouluun.
Asuimme vähän yli 30 neliön mökissä. Siellä ei ollut mitään mukavuuksia, ei edes omaa saunaa silloin, kun me lapset olimme pieniä. Äitini aika kului veden kantamiseen sisään ja ulos, pyykin tavattoman vaivalloiseen pesemiseen ja siivoukseen, jossa äiti oli äärimmäisen tarkka. Matot ja petivaatteet vietiin ulos kerran viikossa ja lattiat pestiin ja usein vahattiinkin silloin. Kaikki pyykki silitettiin. Lämmintä ruokaa oli kaksi kertaa päivässä ja syömisen jälkeen äiti tiskasi heti astiat. En muista, että äiti olisi kertaakaan ollut pitkällään muuta kuin öisin. Jos hän luki kirjaa joskus illalla, hän myös kutoi samalla, ettei vaikuttaisi laiskalta.
Rahat olivat todella tiukalla. Mitään shoppailukierroksia ei koskaan tehty. Äiti ei käynyt ikinä missään muualla kuin harvoin jonkun ystävän luona kahvilla ja silloin me lapset olimme aina mukana.
Kun tiedän, millaista äidin elämä 60-luvulla oli, tuntuu tosi loukkaavalta lukea kommentteja helposta elämästä.