Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka piTKÄ AIKA ON PITKÄ AIKA ODOTTAA?
11.09.2013 |
Tänään Helsingin Sanomissa äiti kirjoittaa tyttärensä masennuksesta, bulimiasta ja itsemurhasta.
Ja siitä, kuinka iloinen 13-vuotias ei selvinnyt isän ja äidin erosta.
Ja siitä, että isä (äidin sanojen mukaan) ei kummemmin osannút välittää "vanhan perheensä" tyttärestä, kun oli uusi perhe.
Niin. Se avioliitto loppuui siihen, että isä rakastui toiseen.
Joo. Melkein kaikki meistä joskus ihastuu tai rakastuu toiseen.
Mutta miten voin arvostaa tuota perheensä jättämää miestä tai miten voin kuvitella, että hän kykenee arvostamaan minua sitten tulevassa perheyhteisössämme, kun ei aiempaakaan perhettään kyennyt arvostamaan niin, että olisi antanut lapsilleen aikaa kasvaa turvallisessa kodissa, jossa kaksi akuista on pitämässä huolta hänestä ja toisistaan.
Jos tuo rakkaus uuteen on todellista rakkautta, se voi odottaa "aiemman" perheen lasten utsenäistymistä.
Ja ei - en puhu kaksoielämän elämisestä. Aivan hyvin voivat kaksi aikuista ihmistä tehdä päätöksen olla rikkomatta yhtä (tai kahta) perhettä ja jatkaa elämäänsä. Jos tuo rakkauden kohde sitten on vielä sellainen kymmenen-viidentoista vuoden kuluttua, niin silloinhan sen uuden elämän voi mainiosti aloittaa.
Tiedättekös: ihmisen erottaa eläimestä se, että meidän oletetaan voivan tehdä järkeviä ratkaisuja.
Kommentit (2)
Mutta uusperheethän ovat onnellisia ja "vanhan liiton" lapsia ei jätetä yksin, eikös sitä täällä juuri todisteltu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
En ole lukenut k.o. juttua enkä siis tiedä miten paljon tuossa ap:n kirjoituksessa on
faktaa, minkä verran omaa tulkintaa, mutta pari pointtia:
- bulimia tuskin on puhjennut eron seurauksena. Ero voi toimia laukaisevana tekijänä, mutta varsin todnäk vaikuttamassa on ne syyt jotka ovat vanhempien eroonkin johtaneet ja aiheuttaneet lapselle pahaa oloa jo pidemmän aikaa. Tukahdetut negatiiviset tunteet perheessä ja/tai omassa mielessä ja vaikeus saada niitä ilmaistua liittyy usein bulimiaan.
- Kukaan lapsi ei arvosta (eikä hänen kehitykselleen tee hyvää) sitä, että vanhemmat "uhraavat" oman elämänsä heidän vuokseen. Aikuisten hyvinvointi on lapsen hyvinvoinnin perusta. Toki on tärkeä yrittää asioita selvittää ja oikeasti miettiä onko perheellä kokonaisena vielä onnistumisen edellytyksiä, mutta ero ei välttämättä ole lapselle huono vaihtoehto.
- Tärkeää on myös se, miten se ero hoidetaan ja miten lapsen näkökulma huomioidaan (ja en siis tarkoita vain lapsen mielipidettä vaan aikuisten ymmärrystä siitä, mikä oikeasti on lapselle hyväksi).
-Jos isä ei tuossa tilanteessa kyennyt jatkamaan kypsää isäsuhdetta entisen liiton lapseen, miten ajattelit että hän olisi kyennyt kypsästi elämään suhteessa joka ei enää tuntunut hyvältä ja toimivalta, niin ettei lapsi siitä teatterista olisi kärsinyt?