Lue keskustelun säännöt.
Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Sieltä on tulossa lapsen ehdoton rakkaus. Hän rakastaa sinua siksi, koska olet olemassa. Tämä rakkaus mullistaa maailmasi ja ajattelutapasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YksiMutsi kirjoitti:
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Sieltä on tulossa lapsen ehdoton rakkaus. Hän rakastaa sinua siksi, koska olet olemassa. Tämä rakkaus mullistaa maailmasi ja ajattelutapasi.
Ei se elämä lapseen lopu. Seksuaalisuuden tärkeyden korostaminen on aika pöljää ihmiseltä, jolla ei lapsia ole. On ihmisiä, jotka tykkää seksistä. Ei se seksi muutu epäkiinnostavaksi sitten kun on lapsia, että elettäisin äiteinä ja siinä vaan. Oma puoliso voi kyllä alkaa vitutt aa aivan niinkuin lapsettomillakin. Aika monessa lapsettomassakin liitossa seksi vähenee/loppuu jossain vaiheessa ja sitä harrastetaan myöhemmin muiden kanssa. Joku pöljä ei näe asialle mitään muuta syytä kuin lapsen. Lapsi pilaa kaiken... Itse harrastan seksiä lasteni isän kanssa vielä eronkin jälkeen vaikka parisuhde alkoi muuten olla toimimaton. Harrastan sitä seksiä muidenkin miesten kanssa. Miten lapset liittyvät tähän aiheeseen? Juu pahimmillaan voi mennä jopa vuosi synnytyksestä jos kaikki menee aivan pieleen. Voihan mieheltäkin mennä kyky harrastaa seksiä ja silti moni esim. tupakoi vaikkei saa siitä kyllä yhtään mitään, kuten rakkautta elämään. Ei tarvi kaikkien tehdä lapsia, mutta mikä ongelma se on lapsettomille, että toisten elämään lapset mahtuu
Mieheni ei kanssa halunut sitoutua minuun ja tehdä lapsia, koska minulla on lörtsy. Lapset olisivat vain löystyttänyt minua lisää :'( kyynel.
Monelta on mennyt ohi Ap:n kommentti, jossa sanoi istuttaneensa miehen alas ja jutelleen perinpohjaisesti asiat läpi, minkä jälkeen mies suostui lasten hankintaan ja alkoivat yrittämään
Mies vaihtoon! Jos et tee sitä, huomaat kohta olevasi 40 ja jääväsi lapsettomaksi.
Ei ole kivaa, voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N30 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa, aika harva 45-50v mies tuosta vain löytää lisääntymisikäisen naisen. Miesten parasta ennen -päivä menee oikeastaan aika käsi kädessä naisten kanssa, koska naiset suosivat oman ikäisiään kumppaneita. Miehet vaan havahtuvat siihen karvaaseen totuuteen naisia myöhemmin, ettei lapsia taidakaan enää saada.
Millä perusteella naiset suosivat oman ikäisiään kumppaneita? Eihän siinä ole mitään järkeä. Menihän pressakin neljäkymppisen kanssa naimisiin! Sääli sinua kohtaan jos kategorisoit miehiä iän perusteella. Yleensä muut tekijät ovat tärkeämpiä kuten henkinen yhteensopivuus, ulkonäkö, miehen lapsellisuus-maturiteetti, varallisuus, jne. Naiset aikuistuvat henkisesti miehiä nopeammin joten jos valitset oman ikäisesi, valitset käytännössä lapsen. Tästä johtuu se, miksi samanikäinen mies ei välttämättä halua lapsia samalla aikataululla kuin nainen, kun on kerta itsekin vielä lapsi!!! Valitse siis vanhempi mies.
Sauli Niinistö nyt saattaa olla vähän halutumpaa tavaraa kuin keskivertojantteri... Esim. okcupidin eli maailman suurimman deittisivuston data osoittaa selvästi, että siinä missä miesten mielestä omasta iästä huolimatta viehättävin on aina n. 20-v nainen, niin naisille viehättävin mies on kaikilla ikäryhmillä hyvin lähellä omaa ikää.
Vierailija kirjoitti:
YksiMutsi kirjoitti:
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Sieltä on tulossa lapsen ehdoton rakkaus. Hän rakastaa sinua siksi, koska olet olemassa. Tämä rakkaus mullistaa maailmasi ja ajattelutapasi.
Ei se elämä lapseen lopu. Seksuaalisuuden tärkeyden korostaminen on aika pöljää ihmiseltä, jolla ei lapsia ole. On ihmisiä, jotka tykkää seksistä. Ei se seksi muutu epäkiinnostavaksi sitten kun on lapsia, että elettäisin äiteinä ja siinä vaan. Oma puoliso voi kyllä alkaa vitutt aa aivan niinkuin lapsettomillakin. Aika monessa lapsettomassakin liitossa seksi vähenee/loppuu jossain vaiheessa ja sitä harrastetaan myöhemmin muiden kanssa. Joku pöljä ei näe asialle mitään muuta syytä kuin lapsen. Lapsi pilaa kaiken... Itse harrastan seksiä lasteni isän kanssa vielä eronkin jälkeen vaikka parisuhde alkoi muuten olla toimimaton. Harrastan sitä seksiä muidenkin miesten kanssa. Miten lapset liittyvät tähän aiheeseen? Juu pahimmillaan voi mennä jopa vuosi synnytyksestä jos kaikki menee aivan pieleen. Voihan mieheltäkin mennä kyky harrastaa seksiä ja silti moni esim. tupakoi vaikkei saa siitä kyllä yhtään mitään, kuten rakkautta elämään. Ei tarvi kaikkien tehdä lapsia, mutta mikä ongelma se on lapsettomille, että toisten elämään lapset mahtuu
No huhhuh, ja höpöhöpö!!
Kyllä se on nähty, nainen alkaa pihtaamaan heti kun lapsi syntyy, eikä paluuta entiseen ole... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
YksiMutsi kirjoitti:
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Sieltä on tulossa lapsen ehdoton rakkaus. Hän rakastaa sinua siksi, koska olet olemassa. Tämä rakkaus mullistaa maailmasi ja ajattelutapasi.
Ei se elämä lapseen lopu. Seksuaalisuuden tärkeyden korostaminen on aika pöljää ihmiseltä, jolla ei lapsia ole. On ihmisiä, jotka tykkää seksistä. Ei se seksi muutu epäkiinnostavaksi sitten kun on lapsia, että elettäisin äiteinä ja siinä vaan. Oma puoliso voi kyllä alkaa vitutt aa aivan niinkuin lapsettomillakin. Aika monessa lapsettomassakin liitossa seksi vähenee/loppuu jossain vaiheessa ja sitä harrastetaan myöhemmin muiden kanssa. Joku pöljä ei näe asialle mitään muuta syytä kuin lapsen. Lapsi pilaa kaiken... Itse harrastan seksiä lasteni isän kanssa vielä eronkin jälkeen vaikka parisuhde alkoi muuten olla toimimaton. Harrastan sitä seksiä muidenkin miesten kanssa. Miten lapset liittyvät tähän aiheeseen? Juu pahimmillaan voi mennä jopa vuosi synnytyksestä jos kaikki menee aivan pieleen. Voihan mieheltäkin mennä kyky harrastaa seksiä ja silti moni esim. tupakoi vaikkei saa siitä kyllä yhtään mitään, kuten rakkautta elämään. Ei tarvi kaikkien tehdä lapsia, mutta mikä ongelma se on lapsettomille, että toisten elämään lapset mahtuu
No huhhuh, ja höpöhöpö!!
Kyllä se on nähty, nainen alkaa pihtaamaan heti kun lapsi syntyy, eikä paluuta entiseen ole... :(
Surullista, että teillä kävi noin. Meillä ja monella muulla ei käynyt. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
YksiMutsi kirjoitti:
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Sieltä on tulossa lapsen ehdoton rakkaus. Hän rakastaa sinua siksi, koska olet olemassa. Tämä rakkaus mullistaa maailmasi ja ajattelutapasi.
Ei se elämä lapseen lopu. Seksuaalisuuden tärkeyden korostaminen on aika pöljää ihmiseltä, jolla ei lapsia ole. On ihmisiä, jotka tykkää seksistä. Ei se seksi muutu epäkiinnostavaksi sitten kun on lapsia, että elettäisin äiteinä ja siinä vaan. Oma puoliso voi kyllä alkaa vitutt aa aivan niinkuin lapsettomillakin. Aika monessa lapsettomassakin liitossa seksi vähenee/loppuu jossain vaiheessa ja sitä harrastetaan myöhemmin muiden kanssa. Joku pöljä ei näe asialle mitään muuta syytä kuin lapsen. Lapsi pilaa kaiken... Itse harrastan seksiä lasteni isän kanssa vielä eronkin jälkeen vaikka parisuhde alkoi muuten olla toimimaton. Harrastan sitä seksiä muidenkin miesten kanssa. Miten lapset liittyvät tähän aiheeseen? Juu pahimmillaan voi mennä jopa vuosi synnytyksestä jos kaikki menee aivan pieleen. Voihan mieheltäkin mennä kyky harrastaa seksiä ja silti moni esim. tupakoi vaikkei saa siitä kyllä yhtään mitään, kuten rakkautta elämään. Ei tarvi kaikkien tehdä lapsia, mutta mikä ongelma se on lapsettomille, että toisten elämään lapset mahtuu
No huhhuh, ja höpöhöpö!!
Kyllä se on nähty, nainen alkaa pihtaamaan heti kun lapsi syntyy, eikä paluuta entiseen ole... :(Surullista, että teillä kävi noin. Meillä ja monella muulla ei käynyt. :)
Jep, ihmiset ovat erilaisia ja syitä seksielämän kuihtumiseen on sata. Meikämamma tapailee lapsetonta miestä, joka erosi eksästään ratkeamattoman seksittömyyden vuoksi. MOT eihän niin voi käydä jos ei tee lapsia? Eikä mammat harrasta seksiä. Ja siis uleille nyt ei ainakaan kelpaa poikkeuksetta nolla"tason" yh, kilometrin päähän näkee että lapsi on tullut ulos jne.... Av ei petä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh, ja höpöhöpö!!
Kyllä se on nähty, nainen alkaa pihtaamaan heti kun lapsi syntyy, eikä paluuta entiseen ole... :(
Surullista, että teillä kävi noin. Meillä ja monella muulla ei käynyt. :)
Sontapuhetta...
Ja vaikka ei olisikaan, se että olet tilastopoikkeama, ei lohduta sitä ylivoimaisen suurta massaa, joka asuu sen 99,99% naispopulaation kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
YksiMutsi kirjoitti:
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Sieltä on tulossa lapsen ehdoton rakkaus. Hän rakastaa sinua siksi, koska olet olemassa. Tämä rakkaus mullistaa maailmasi ja ajattelutapasi.
Ei se elämä lapseen lopu. Seksuaalisuuden tärkeyden korostaminen on aika pöljää ihmiseltä, jolla ei lapsia ole. On ihmisiä, jotka tykkää seksistä. Ei se seksi muutu epäkiinnostavaksi sitten kun on lapsia, että elettäisin äiteinä ja siinä vaan. Oma puoliso voi kyllä alkaa vitutt aa aivan niinkuin lapsettomillakin. Aika monessa lapsettomassakin liitossa seksi vähenee/loppuu jossain vaiheessa ja sitä harrastetaan myöhemmin muiden kanssa. Joku pöljä ei näe asialle mitään muuta syytä kuin lapsen. Lapsi pilaa kaiken... Itse harrastan seksiä lasteni isän kanssa vielä eronkin jälkeen vaikka parisuhde alkoi muuten olla toimimaton. Harrastan sitä seksiä muidenkin miesten kanssa. Miten lapset liittyvät tähän aiheeseen? Juu pahimmillaan voi mennä jopa vuosi synnytyksestä jos kaikki menee aivan pieleen. Voihan mieheltäkin mennä kyky harrastaa seksiä ja silti moni esim. tupakoi vaikkei saa siitä kyllä yhtään mitään, kuten rakkautta elämään. Ei tarvi kaikkien tehdä lapsia, mutta mikä ongelma se on lapsettomille, että toisten elämään lapset mahtuu
No huhhuh, ja höpöhöpö!!
Kyllä se on nähty, nainen alkaa pihtaamaan heti kun lapsi syntyy, eikä paluuta entiseen ole... :(
Ei se seksistä kieltäytyminen ole pihtaamista lapsen syntymän jälkeen vaan naisen pitää saada toipua synnytyksestä. Sen lisäksi naisella on hormonitoiminta ihan sekaisin, kun elimistön pitää vuorokaudessa lopettaa raskaus, saada synnytys käyntiin ja aloittaa maidontuotanto. Tuohon vielä valtava univelka ja kivut, niin vain umpityhmä mies ei tajua mitä se merkitsee. Naisen halut kuolevat lopullisesti, jos mies vonkuu seksiä koko ajan ja mököttää ja kiukuttelee, kun sitä ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai se on nykyään noin että kysytään.
Juu ja enää ei niin tiuhaan porsitakaan, kun selvisi ettei lapset liikakansoitukseen haluakaan syntyä, vaikka olisi myös sulavaa ikiroutaa tarjolla🤔
Toit terveiset isäsi sikalasta? Miksi tähän ihmisiä käsittelevään ketjuun, tehotuotannon kritiikille voisi avata ihan omankin keskustelun?
Miksi pitää saada omat sanat samoille asioille? Onko juuri se sinun porsiminen muita eläimiä parempaa vai (ei ole)?
Myös lehmät, lampaat, koirat, kissat jne. porsivat? Toisaalta, miksi pitää olla omat sanat millekään? Eikö kaikkia nisäkkäitä voi sanoa sioiksi ja niiden jälkeläisiä porsaiksi? Eiku...
Ihan sama toimitus se on, älä huoli.
N30 kirjoitti:
At84 kirjoitti:
....Ja minkälainen ihminen tekisi edes noin että elättelee toiveita toiselle ja sitten sulkeutuu odottaen että asia menee ohi??
Joku todella typerä ja lapsellinen. Jätä hänet ja etsi uusi mies. Sellaisiakin miehiä on, jotka haluaa lapsia. Biologista kelloa ei voi pysäyttää mutta miehiä voi aina vaihtaa.
Sellaisiakin naisia on, jotka eivät solvaa netissä tuntematonta ihmistä, joka ei edes ole saanut ääntään keskustelussa?
(Miksi tämä asiallinen kommentti poistettiin viimeksi, muttei tuota epäasiallista johon vastasin :D)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi käsittää, en sitten millään miksi naiset ovat aina hinkumassa niitä lapsia?
Miksi?
Ja sitten itketään ja valitetaan yksinhuoltajina, kun se lapsi on kuitenkin tehty, vaikka mies ole ollut yhtään halukas lapsiaa saamaan.
Lisääntymisen tarve on ihan oikea biologinen tarve. Ihmiskuntaa ei olisi olemassa ilman sitä. Yleensä tarve on naisella voimakas, monilla miehilläkin kyllä.
Vasta viime vuosikymmeninä on ihminen keksinyt tehokkaan ehkäisyn, sitä ennen sukupuolivietti huolehti siitä että lapsia syntyi.
Nykyihmisen elämänsisällöksi näyttäisi riittävän jatkuva paneminen, ilman häiriötekijöitä.
Voidaanhan sitä viisastella että maailmassa on jo ihan tarpeeksi lapsia, mutta tilanne kyllä vääristää ihmiskunnan kehitystä. Fiksuimmat eivät lisäänny, tyhmemmät sitäkin enemmän.Mutta fiksuimpienkin lisäääntyessä lapsi kärsii, kun ei ikinä näe töissä olevia vanhempiaan. Niitä fiksuja kun ei riitä niin että joku voisi töissä korvata. Sitten olemme me wannabe-fiksut, joilla on joka päivä/viikko vapaa-aikaa niin paljon että sitä riittää täälläkin roikkumiseen mutta lisäännymme silti. Eiköhän lähes jokainen maapallon ihminen näe itsensä subjektiivisesti juuri joltain tietyltä osa-alueelta fiksuna, minkä perusteella juuri hänen tulisi täyttää maapallo. Ja hyvin olemme onnistuneet.
Lisääntyminen ihan ylipäätään voidaan ajatella olevan tyhmää tai fiksua, riippuen näkökulmasta. Jos valitsee lapsen näkökulman, ei se kovin ruusuinen tule olemaan. Näkökulman valitseminenkin on täysin subjektiivista. Fiksuilla on lisääntymisvietti siinä missä tyhmemmilläkin, mutta myös parempi kyky nähdä omansa lisäksi kaikki muut näkökulmat.
Jos oletetaan, että tavoiteltavaa olisi jokin kärsimyksen 0-toleranssi niin eihän elämää saisi olla ollenkaan. Olet oikeassa. Mutta jos näin ei ole, niin silloin sun jutuissa ei ole juurikaan järkeä.
Eri
Kymmeniä ellei satoja kertoa lukenut täällä kommentin, että mitä jos lapsettomuutta tulee katumaan? Mitä sitten? Onko kärsimyksen 0-toleranssi jotenkin tavoiteltavaa? Tai vaihtoehtoisesti: onko mahdollinen oma kärsimyksesi pahempi asia kuin mahdollinen lapsen kärsimys? Voihan jokainen sitä provosoitumatta ihan oikeasti miettiä, vaikka se kyseenalaistaakin järkeä voimakkaampaa vaistotoimintaa.
Vastasin jo, että mielestäni kärsimyksen 0-toleranssi ei voi mielestäni olla ehto elämälle. Sinusta ehkä voi?
"Onko mahdollinen oma kärsimyksesi pahempi asia kuin mahdollinen lapsen kärsimys?"
Mielestäsi lapsen kärsiminen on siis seurausta siitä, että hän on syntynyt? Ja edelleenkö kaikkea kärsimystä tulee välttää? Koska edessä saattaa mahdollisesti olla enemmän kärsimystä kuin oli alunperin tarkoitettu? Joten varmuuden vuoksi ei kannata ikinä edes yrittää mitään? Koska elämää ei voi elää kärsimättä niin ei kannata haaveilla uudesta elämästä ollenkaan? Ja käsityksesi mukaan kaikki fiksut ajattelee just näin?Etkö ymmärrä sanaa mahdollinen, vai miksi skippaat sen?
Ilmaiset itseäsi epäselvästi. Ehkä sulla itselläsi jäi kirjoittamatta joku ajatus auki. Sana mahdollinen on ihan yleinen ja helposti ymmärrettävä käsite eikä sitä ole "skipattu". Sinä puhut kärsimisestä. Siksi kysyin - Koska elämää ei voi elää kärsimättä niin ei kannata haaveilla uudesta elämästä ollenkaan? Miksi skippasit etkä vastannut?
Voin tiiviistää puolestasi aiemmista kommenteista.
Koska elämää ei voi elää kärsimättä niin ei kannata haaveilla uudesta elämästä ollenkaan?
- Lisääntyminen ihan ylipäätään voidaan ajatella olevan tyhmää tai fiksua, riippuen näkökulmasta.
- Jos valitsee lapsen näkökulman, ei se kovin ruusuinen tule olemaan
- Näkökulman valitseminenkin on täysin subjektiivista.
- Voihan jokainen sitä provosoitumatta ihan oikeasti miettiä, vaikka se kyseenalaistaakin järkeä voimakkaampaa vaistotoimintaa.
Huomaatko että tämä ei ollutkaan väite vaan ajatteluun kannustus. Kaikkien näkökulmien ajatteleminen on laillista. Provosoituminen lähti itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
YksiMutsi kirjoitti:
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Sieltä on tulossa lapsen ehdoton rakkaus. Hän rakastaa sinua siksi, koska olet olemassa. Tämä rakkaus mullistaa maailmasi ja ajattelutapasi.
Ei se elämä lapseen lopu. Seksuaalisuuden tärkeyden korostaminen on aika pöljää ihmiseltä, jolla ei lapsia ole. On ihmisiä, jotka tykkää seksistä. Ei se seksi muutu epäkiinnostavaksi sitten kun on lapsia, että elettäisin äiteinä ja siinä vaan. Oma puoliso voi kyllä alkaa vitutt aa aivan niinkuin lapsettomillakin. Aika monessa lapsettomassakin liitossa seksi vähenee/loppuu jossain vaiheessa ja sitä harrastetaan myöhemmin muiden kanssa. Joku pöljä ei näe asialle mitään muuta syytä kuin lapsen. Lapsi pilaa kaiken... Itse harrastan seksiä lasteni isän kanssa vielä eronkin jälkeen vaikka parisuhde alkoi muuten olla toimimaton. Harrastan sitä seksiä muidenkin miesten kanssa. Miten lapset liittyvät tähän aiheeseen? Juu pahimmillaan voi mennä jopa vuosi synnytyksestä jos kaikki menee aivan pieleen. Voihan mieheltäkin mennä kyky harrastaa seksiä ja silti moni esim. tupakoi vaikkei saa siitä kyllä yhtään mitään, kuten rakkautta elämään. Ei tarvi kaikkien tehdä lapsia, mutta mikä ongelma se on lapsettomille, että toisten elämään lapset mahtuu
No huhhuh, ja höpöhöpö!!
Kyllä se on nähty, nainen alkaa pihtaamaan heti kun lapsi syntyy, eikä paluuta entiseen ole... :(Ei se seksistä kieltäytyminen ole pihtaamista lapsen syntymän jälkeen vaan naisen pitää saada toipua synnytyksestä. Sen lisäksi naisella on hormonitoiminta ihan sekaisin, kun elimistön pitää vuorokaudessa lopettaa raskaus, saada synnytys käyntiin ja aloittaa maidontuotanto. Tuohon vielä valtava univelka ja kivut, niin vain umpityhmä mies ei tajua mitä se merkitsee. Naisen halut kuolevat lopullisesti, jos mies vonkuu seksiä koko ajan ja mököttää ja kiukuttelee, kun sitä ei saa.
Totta! Hormonit on ainakin itsellä pienentäneet libidoa sen verran että vain kerran viikkoon tekee mieli vaikka ennen olin miestäni aktiivisempi. Poika siis 1 v., imetän vielä. Mies taas yhtäkkiä haluaisi joka päivä, pitkän tauon takia kai kun raskauden aikana ei kumpikaan halunnut niin puutetta oli;) Onneksi ei ole hirveästi painostanut vaikka silti mulle tulee paha mieli kun en voi joka kerta suostua.
Ai, minkä sinä otat esille?
Eikös siitä luulisi miehen innostuvan.
Äijä vaan sulkeutuu. Onko vetskari?
At84 kirjoitti:
Kiitos noista muutamista asiallisista vastauksista. Kyllä 84 on ikävuoteni ja TIEDÄN että aikaa ei ole hukattavaksi - tätä olen yrittänyt painottaa puolisollenikin.
Olemme olleet vuosia yhdessä ja kaikki elämässämme on tähdännyt siihen viime vuosina että urat on kunnossa jotta lapsia voidaan alkaa hankkia. Siksi ihmettelen suuresti JOS kaikkien näiden vuosien jälkeen yhtäkkiä hän ei haluakaan lapsia.
Tuntuu että alan olemaan epätoivoinen asian suhteen. Olen aina halunnut lapsia ja hän tietää sen. Olen laittanut uran omasta valinnastani lastenhankinnan edelle ja pari viime vuotta käyttänyt puolison herättelemiseen ajatukselle. Tähänkö nyt on tultu että on urat ja koti kunnossa ja sitten hän ei haluakaan? Ja minkälainen ihminen tekisi edes noin että elättelee toiveita toiselle ja sitten sulkeutuu odottaen että asia menee ohi??
Millainen ihminen - sellainen, joka olettaa voivansa löytää uuden ja kenties nuoremman puolison myöhemmin? Ajattele omaa parastasi ja yritä hankkia lapsi, jos sellaisen haluat. Älä luota empivään puolisoon.
Ymmärrän kipusi....kukapa ei haluaisi kokea
Sitä rakkauden kohdetta minkä lapsi tuo tullessaan....sitä suorastaan janoaa... kiitollinen olen että olen saanut syntyä tähän
Maailmaan...minua on rakastettu,,,annettu anteeksi...paljon.... siihen minua on opetettu...
Lapsi yhdistää ja on valtavan iso lahja ja voimavara elämän polulle...toivoa,rakkautta ja valoa
Tulevaisuuteen teille
Ilmaiset itseäsi epäselvästi. Ehkä sulla itselläsi jäi kirjoittamatta joku ajatus auki. Sana mahdollinen on ihan yleinen ja helposti ymmärrettävä käsite eikä sitä ole "skipattu". Sinä puhut kärsimisestä. Siksi kysyin - Koska elämää ei voi elää kärsimättä niin ei kannata haaveilla uudesta elämästä ollenkaan? Miksi skippasit etkä vastannut?