Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (859)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapsen tekemiselle harvoin on ”täydellistä hetkeä”. Lapsen tullessa se tila ja hetki vain lapselle raivautuu.

Teidän tapauksessanne vetkuttelu kuulostaa vain siltä, että mies pelaa aikaa. Hän ei ehkä halua lapsia lainkaan tai hän ei halua lapsia juuri nyt mukavaan elämäänsä. Hän ei kuitenkaan tajua, että vuosi lisää, pari vuotta lisää jne on äkkiä 5 vuotta ja kohta 10 vuotta ja sitten se juna meni jo.

En ymmärrä miksi tätä vatkataan, kun ap voi vain lähteä. Niin miehillekin vastataan ja aihe on nopeasti käsitelty.

  • ylös 15
  • alas 0
N30

Vierailija kirjoitti:

No jaa, aika harva 45-50v mies tuosta vain löytää lisääntymisikäisen naisen. Miesten parasta ennen -päivä menee oikeastaan aika käsi kädessä naisten kanssa, koska naiset suosivat oman ikäisiään kumppaneita. Miehet vaan havahtuvat siihen karvaaseen totuuteen naisia myöhemmin, ettei lapsia taidakaan enää saada.

Millä perusteella naiset suosivat oman ikäisiään kumppaneita? Eihän siinä ole mitään järkeä. Menihän pressakin neljäkymppisen kanssa naimisiin! Sääli sinua kohtaan jos kategorisoit miehiä iän perusteella. Yleensä muut tekijät ovat tärkeämpiä kuten henkinen yhteensopivuus, ulkonäkö, miehen lapsellisuus-maturiteetti, varallisuus, jne. Naiset aikuistuvat henkisesti miehiä nopeammin joten jos valitset oman ikäisesi, valitset käytännössä lapsen. Tästä johtuu se, miksi samanikäinen mies ei välttämättä halua lapsia samalla aikataululla kuin nainen, kun on kerta itsekin vielä lapsi!!! Valitse siis vanhempi mies.

  • ylös 4
  • alas 18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
N30 kirjoitti:
At84 kirjoitti:

....Ja minkälainen ihminen tekisi edes noin että elättelee toiveita toiselle ja sitten sulkeutuu odottaen että asia menee ohi??

Joku todella typerä ja lapsellinen. Jätä hänet ja etsi uusi mies. Sellaisiakin miehiä on, jotka haluaa lapsia. Biologista kelloa ei voi pysäyttää mutta miehiä voi aina vaihtaa.

Sellaisiakin naisia on, jotka eivät solvaa netissä tuntematonta ihmistä, joka ei edes ole saanut ääntään keskustelussa.

Niin, sinä varmaan haluat mielistellä AP:n miestä. Anna mennä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi käsittää, en sitten millään miksi naiset ovat aina hinkumassa niitä lapsia?

Miksi?

Ja sitten itketään ja valitetaan yksinhuoltajina, kun se lapsi on kuitenkin tehty, vaikka mies ole ollut yhtään halukas lapsiaa saamaan.


Lisääntymisen tarve on ihan oikea biologinen tarve. Ihmiskuntaa ei olisi olemassa ilman sitä. Yleensä tarve on naisella voimakas, monilla miehilläkin kyllä.
Vasta viime vuosikymmeninä on ihminen keksinyt tehokkaan ehkäisyn, sitä ennen sukupuolivietti huolehti siitä että lapsia syntyi.
Nykyihmisen elämänsisällöksi näyttäisi riittävän jatkuva paneminen, ilman häiriötekijöitä.
Voidaanhan sitä viisastella että maailmassa on jo ihan tarpeeksi lapsia, mutta tilanne kyllä vääristää ihmiskunnan kehitystä. Fiksuimmat eivät lisäänny, tyhmemmät sitäkin enemmän.

Mutta fiksuimpienkin lisäääntyessä lapsi kärsii, kun ei ikinä näe töissä olevia vanhempiaan. Niitä fiksuja kun ei riitä niin että joku voisi töissä korvata. Sitten olemme me wannabe-fiksut, joilla on joka päivä/viikko vapaa-aikaa niin paljon että sitä riittää täälläkin roikkumiseen mutta lisäännymme silti. Eiköhän lähes jokainen maapallon ihminen näe itsensä subjektiivisesti juuri joltain tietyltä osa-alueelta fiksuna, minkä perusteella juuri hänen tulisi täyttää maapallo. Ja hyvin olemme onnistuneet.

Lisääntyminen ihan ylipäätään voidaan ajatella olevan tyhmää tai fiksua, riippuen näkökulmasta. Jos valitsee lapsen näkökulman, ei se kovin ruusuinen tule olemaan. Näkökulman valitseminenkin on täysin subjektiivista. Fiksuilla on lisääntymisvietti siinä missä tyhmemmilläkin, mutta myös parempi kyky nähdä omansa lisäksi kaikki muut näkökulmat.


Jos oletetaan, että tavoiteltavaa olisi jokin kärsimyksen 0-toleranssi niin eihän elämää saisi olla ollenkaan. Olet oikeassa. Mutta jos näin ei ole, niin silloin sun jutuissa ei ole juurikaan järkeä.

Eri

Kymmeniä ellei satoja kertoa lukenut täällä kommentin, että mitä jos lapsettomuutta tulee katumaan? Mitä sitten? Onko kärsimyksen 0-toleranssi jotenkin tavoiteltavaa? Tai vaihtoehtoisesti: onko mahdollinen oma kärsimyksesi pahempi asia kuin mahdollinen lapsen kärsimys? Voihan jokainen sitä provosoitumatta ihan oikeasti miettiä, vaikka se kyseenalaistaakin järkeä voimakkaampaa vaistotoimintaa.


Vastasin jo, että mielestäni kärsimyksen 0-toleranssi ei voi mielestäni olla ehto elämälle. Sinusta ehkä voi?

"Onko mahdollinen oma kärsimyksesi pahempi asia kuin mahdollinen lapsen kärsimys?"
Mielestäsi lapsen kärsiminen on siis seurausta siitä, että hän on syntynyt? Ja edelleenkö kaikkea kärsimystä tulee välttää? Koska edessä saattaa mahdollisesti olla enemmän kärsimystä kuin oli alunperin tarkoitettu? Joten varmuuden vuoksi ei kannata ikinä edes yrittää mitään? Koska elämää ei voi elää kärsimättä niin ei kannata haaveilla uudesta elämästä ollenkaan? Ja käsityksesi mukaan kaikki fiksut ajattelee just näin?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa siltä, että mies ei tiedä mitä haluaa. Täällä on jo ehditty leimata mies vässykäksi ja huijariksi, mutta syitä epävarmuuteen voi olla vaikka kuinka monia, lähtien mielenterveysongelmista, tulevaisuuteen liittyvistä huolista, huonosta itsetunnosta ja omasta rikkinäisestä perhetaustasta. Oma mieheni "lykkäsi" lapsipäätöstä ja lopulta paljastui että hän pelkäisi että lapsi syntyisi vammautuneena kuten miehen pikkusisko aikoinaan. Kun tämä pelko saatiin käsiteltyä niin mies rentoutui ja olikin valmis isäksi.

No, joka tapauksessa nyt on korkea aika nostaa kissa pöydälle. Kerrot, että et voi enää odottaa. Mies voi tehdä oman valintansa. Jos hän ei halua alkaa yrittää lasta nyt, niin sinä ap joudut puntaroimaan valitsetko parisuhteen vai mahdollisuuden yrittää saada lapsia.

Samaa mieltä. Mun mies oli tollainen "ensin sitä ja tätä". Sanoi että ensin naimisiin. No, muutama vuosi ennen kuin tiesin viimeistään haluavani lapsia sanoin että nyt sormus sormeen jouluun mennessä. Kyllä se sitten ilmaantui. Juteltiin ennen naimisiin menoa, sanoin että jos haluat lapsia niin niitä aletaan sitten yrittää häämatkalla. En painostanut, en olisi jättänyt miestä, mutta tein selväksi että sitten jäädään lapsettomiksi jos ei mun biologinen kello kelpaa sulle, minähän sen lapsen kannan ja suurimmaksi osaksi pikkulapsena hoidan. No mies rimpuili omien ongelmiensa kanssa ja välillä panikoi mutta päätti kuitenkin että halusi lapsia ja nyt pari vuotta myöhemmin meillä on ihana poika ja ylöättäen mies on osallistuva isä. Eli nyt vaan olet ap rehellinen ja selkeä siitä mitä haluat!

  • ylös 13
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai se on nykyään noin että kysytään.

Juu ja enää ei niin tiuhaan porsitakaan, kun selvisi ettei lapset liikakansoitukseen haluakaan syntyä, vaikka olisi myös sulavaa ikiroutaa tarjolla🤔


Toit terveiset isäsi sikalasta? Miksi tähän ihmisiä käsittelevään ketjuun, tehotuotannon kritiikille voisi avata ihan omankin keskustelun?

Miksi pitää saada omat sanat samoille asioille? Onko juuri se sinun porsiminen muita eläimiä parempaa vai (ei ole)?


Myös lehmät, lampaat, koirat, kissat jne. porsivat? Toisaalta, miksi pitää olla omat sanat millekään? Eikö kaikkia nisäkkäitä voi sanoa sioiksi ja niiden jälkeläisiä porsaiksi? Eiku...

Vierailija

Ap:n kannattaisi nyt keskittyä miettimään parisuhteen tilaa, ja onko suhde muuten jatkamisen arvoinen. Haluaako mies siis joskus lapsia, mutta pelkää todellisen perhe-elämän alkamista? Kannattaisiko käydä tapaamassa jotakin lapsiperhettä, niin mies näkisi miten siitä voi selviytyä? Jospa ap vain ilmoittaa miehelle lopettavansa ehkäisyn, ja se on joko lapsi tai seksitön suhde.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ap:n kannattaisi nyt keskittyä miettimään parisuhteen tilaa, ja onko suhde muuten jatkamisen arvoinen. Haluaako mies siis joskus lapsia, mutta pelkää todellisen perhe-elämän alkamista? Kannattaisiko käydä tapaamassa jotakin lapsiperhettä, niin mies näkisi miten siitä voi selviytyä? Jospa ap vain ilmoittaa miehelle lopettavansa ehkäisyn, ja se on joko lapsi tai seksitön suhde.

--------------

Mies voi käyttää kondomia ja jatkaa iloisesti seksielämäänsä rouvansa kanssa.

Vierailija

Ihan hirveää seuraa vieressä, kun kaverin avovaimo painostaa ja kiristää kaveriani vauvan hankintaan. :(

Mies ei halua, mutta ei haluaisi myöskään luopua nykyisestä elämästä ja olla yli 40 vuotiaana taas sinkkumarkkinoilla.

Kenen etu on, että väkisin tänne lapsia tehdään painostuksesta? 

  • ylös 14
  • alas 26
Vierailija

Siis jos äijä ei käytä kumia joka kerta kun harrastatte niin itse hyväksyy mahdollisuuden että voi tulla raskaaksi. Kun jättää pillerit pois ja jos toinen ei sitä kumia käytä niin silloin se on sen oma valinta. Noin ainakin itse tekisin. 

  • ylös 3
  • alas 10
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N30 kirjoitti:
At84 kirjoitti:

....Ja minkälainen ihminen tekisi edes noin että elättelee toiveita toiselle ja sitten sulkeutuu odottaen että asia menee ohi??

Joku todella typerä ja lapsellinen. Jätä hänet ja etsi uusi mies. Sellaisiakin miehiä on, jotka haluaa lapsia. Biologista kelloa ei voi pysäyttää mutta miehiä voi aina vaihtaa.

Sellaisiakin naisia on, jotka eivät solvaa netissä tuntematonta ihmistä, joka ei edes ole saanut ääntään keskustelussa.

Niin, sinä varmaan haluat mielistellä AP:n miestä. Anna mennä!

En ole mielistelemässä ketään. Miksi sinä olet?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi käsittää, en sitten millään miksi naiset ovat aina hinkumassa niitä lapsia?

Miksi?

Ja sitten itketään ja valitetaan yksinhuoltajina, kun se lapsi on kuitenkin tehty, vaikka mies ole ollut yhtään halukas lapsiaa saamaan.


Lisääntymisen tarve on ihan oikea biologinen tarve. Ihmiskuntaa ei olisi olemassa ilman sitä. Yleensä tarve on naisella voimakas, monilla miehilläkin kyllä.
Vasta viime vuosikymmeninä on ihminen keksinyt tehokkaan ehkäisyn, sitä ennen sukupuolivietti huolehti siitä että lapsia syntyi.
Nykyihmisen elämänsisällöksi näyttäisi riittävän jatkuva paneminen, ilman häiriötekijöitä.
Voidaanhan sitä viisastella että maailmassa on jo ihan tarpeeksi lapsia, mutta tilanne kyllä vääristää ihmiskunnan kehitystä. Fiksuimmat eivät lisäänny, tyhmemmät sitäkin enemmän.

Mutta fiksuimpienkin lisäääntyessä lapsi kärsii, kun ei ikinä näe töissä olevia vanhempiaan. Niitä fiksuja kun ei riitä niin että joku voisi töissä korvata. Sitten olemme me wannabe-fiksut, joilla on joka päivä/viikko vapaa-aikaa niin paljon että sitä riittää täälläkin roikkumiseen mutta lisäännymme silti. Eiköhän lähes jokainen maapallon ihminen näe itsensä subjektiivisesti juuri joltain tietyltä osa-alueelta fiksuna, minkä perusteella juuri hänen tulisi täyttää maapallo. Ja hyvin olemme onnistuneet.

Lisääntyminen ihan ylipäätään voidaan ajatella olevan tyhmää tai fiksua, riippuen näkökulmasta. Jos valitsee lapsen näkökulman, ei se kovin ruusuinen tule olemaan. Näkökulman valitseminenkin on täysin subjektiivista. Fiksuilla on lisääntymisvietti siinä missä tyhmemmilläkin, mutta myös parempi kyky nähdä omansa lisäksi kaikki muut näkökulmat.


Jos oletetaan, että tavoiteltavaa olisi jokin kärsimyksen 0-toleranssi niin eihän elämää saisi olla ollenkaan. Olet oikeassa. Mutta jos näin ei ole, niin silloin sun jutuissa ei ole juurikaan järkeä.

Eri

Kymmeniä ellei satoja kertoa lukenut täällä kommentin, että mitä jos lapsettomuutta tulee katumaan? Mitä sitten? Onko kärsimyksen 0-toleranssi jotenkin tavoiteltavaa? Tai vaihtoehtoisesti: onko mahdollinen oma kärsimyksesi pahempi asia kuin mahdollinen lapsen kärsimys? Voihan jokainen sitä provosoitumatta ihan oikeasti miettiä, vaikka se kyseenalaistaakin järkeä voimakkaampaa vaistotoimintaa.


Vastasin jo, että mielestäni kärsimyksen 0-toleranssi ei voi mielestäni olla ehto elämälle. Sinusta ehkä voi?

"Onko mahdollinen oma kärsimyksesi pahempi asia kuin mahdollinen lapsen kärsimys?"
Mielestäsi lapsen kärsiminen on siis seurausta siitä, että hän on syntynyt? Ja edelleenkö kaikkea kärsimystä tulee välttää? Koska edessä saattaa mahdollisesti olla enemmän kärsimystä kuin oli alunperin tarkoitettu? Joten varmuuden vuoksi ei kannata ikinä edes yrittää mitään? Koska elämää ei voi elää kärsimättä niin ei kannata haaveilla uudesta elämästä ollenkaan? Ja käsityksesi mukaan kaikki fiksut ajattelee just näin?

Etkö ymmärrä sanaa mahdollinen, vai miksi skippaat sen?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää seuraa vieressä, kun kaverin avovaimo painostaa ja kiristää kaveriani vauvan hankintaan. :(

Mies ei halua, mutta ei haluaisi myöskään luopua nykyisestä elämästä ja olla yli 40 vuotiaana taas sinkkumarkkinoilla.

Kenen etu on, että väkisin tänne lapsia tehdään painostuksesta? 

Ehkäpä kaverisi pitäisi päästää avovaimonsa sitten etsimään sellainen mies, jonka kanssa lapsia tekee, eikä olla itsekäs ja pitää naista oman elämänsä parantajana tai parisuhteessa siksi, että toinen ei vaan viitsi etsiä seuraa 40-vuotiaana?

Tosiaan, tuossa tilanteessa jompikumpi voi joutua joustamaan liikaa, jos toisella jää toivottu lapsi lopullisesti tekemättä tai toinen joutuu vasten tahtoaan lasta kasvattamaan. Voi myöhemmin kaduttaa kumpikin skenaario.

Johan se elämäkin on niin arvaamatonta, että lapsi tehdään ja sen halunnut vaikka kuolee. Tai ero tulee kun lapsia ei enää voi käytännössä saada.

  • ylös 26
  • alas 6
Vieras222

Olen 40 vuotias nainen. Minulla on 2 lasta aiemmasta suhteesta. Tapasin ikäiseni miehen, jolla ei ole lapsia. Mies ilmoitti jo heti alkuvaiheissa, että haluaa lapsen. Olin järkyttynyt, koska olin ajatellut etten enää lapsia saa/ halua. Luulin tapailun alussa ettei mieskään halua, koska oli jo 40 ja perheetön. Kuitenkin 2 kk asiaa mietittyäni halusinkin vielä lapsen ja halusin yrittää antaa miehelleni lapsen, koska itselleni hienoin asia elämässä on ollut äidiksi tuleminen. Ja haluan auttaa häntä kokemaan sen. Nyt olen raskaana ja toivon sydämestäni, että raskaus jatkuu ja saamme lapsen.

  • ylös 11
  • alas 2
Vierailija

MIksi nykyään yksinkertaiset asiat kuten : "haluan tai en halua kanssasi sitä ja tätä tehdään" filosofiseksi pohdinnaksi? Ei ole kivaa kun asiat ei mene niin kuin MÄ OISIN HALUNNUT, mutta sellasta se on. Jos saat kenestä tahansa nyljettyä rehellisen vastauksen niin ota se vastaan ja tee OMA RATKAISUSI SEN PERUSTEELLA.

AP:n mies pelaa aikaa ja keksii ties mitä syitä. Tyypillä ei ole pokkaa pistää suhdetta poikki, koska on eräänlainen vätyskä, joka kenties kiintynyt AP:hn sellaisella tavanomaisella rutiininomaisella tavalla - tavalla joka ei ole rakkautta, jolle olisi hyvä rakentaa perhettä. Lastensaanti on muutenkin aina kriisi parisuhteelle. On uskomatonta, että porukka luulee vauvan jotenkin eheyttävän jo muutenkin nuupahtaneen rutiinisuhteen. Tilanne on siis varsin selkeä: AP haluaa jotain, puoliso ei, ja KOSKA se jotain on hyvin suurta niin asia on todellakin loppuunkäsitelty. Avaa AP ikkuna ja katso ulos: siellä on julmetusti ihmisiä. Tässä ei ole mitään miettimistä. Etsi onni käsiisi heti. Päätä se turha suhteesi. Osa ihmisistä toki jatkaa suhdetta jonkin aikaa vauvan takia tai pelkästään VELVOLLISUUDESTA. Onko deontologinen eettinen näkemys ideaali kuva rakastavasta perheestä? EI OLE! Motiivi tulee olla ylevämpi.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

MIksi nykyään yksinkertaiset asiat kuten : "haluan tai en halua kanssasi sitä ja tätä tehdään" filosofiseksi pohdinnaksi? Ei ole kivaa kun asiat ei mene niin kuin MÄ OISIN HALUNNUT, mutta sellasta se on. Jos saat kenestä tahansa nyljettyä rehellisen vastauksen niin ota se vastaan ja tee OMA RATKAISUSI SEN PERUSTEELLA.

AP:n mies pelaa aikaa ja keksii ties mitä syitä. Tyypillä ei ole pokkaa pistää suhdetta poikki, koska on eräänlainen vätyskä, joka kenties kiintynyt AP:hn sellaisella tavanomaisella rutiininomaisella tavalla - tavalla joka ei ole rakkautta, jolle olisi hyvä rakentaa perhettä. Lastensaanti on muutenkin aina kriisi parisuhteelle. On uskomatonta, että porukka luulee vauvan jotenkin eheyttävän jo muutenkin nuupahtaneen rutiinisuhteen. Tilanne on siis varsin selkeä: AP haluaa jotain, puoliso ei, ja KOSKA se jotain on hyvin suurta niin asia on todellakin loppuunkäsitelty. Avaa AP ikkuna ja katso ulos: siellä on julmetusti ihmisiä. Tässä ei ole mitään miettimistä. Etsi onni käsiisi heti. Päätä se turha suhteesi. Osa ihmisistä toki jatkaa suhdetta jonkin aikaa vauvan takia tai pelkästään VELVOLLISUUDESTA. Onko deontologinen eettinen näkemys ideaali kuva rakastavasta perheestä? EI OLE! Motiivi tulee olla ylevämpi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää hakisin mieheltä konkretiaa. Mitä asioita hän haluaisi tehd ilman, että lapset häiritsee? Sitten keksitte jonkin ratkaisun, että hän voi tehdä haluamansa asiat lapsesta huolimatta. Jos vielä nikottelee, on asia selvä. 

Tehdäänpä pieni harjoitus:

Nainen: ”mitä haluat tehdä senkin jälkeen kun lapsia tulee?”

Mies:

1) Haluan nukkua yöni rauhassa, heräämättä vauvan itkuun.
2) Haluan harrastaa kanssasi spontaania seksiä kuten tähänkin asti.
3) Haluan edelleen olla elämäsi tärkein ihminen.

No niin...
Tuossahan ne tulikin keskeisimmät asiat joista mies joutuu automaattisesti luopumaan, onko se sitten ihme jos mies ei lapsia halua

1) vauva on vauva vain hetken. Useimmiten miehet saa muutenkin nukkua, kun äiti hoitaa ne vauvan yöheräilyt. Mies voi myös tilapäisesti nukkua eri huoneessa.

2 ja 3) tässähän nyt on kyseessä tilanne, että nainen tosissaan pohtii haluaako edes olla miehen kanssa, kun ei niitä lapsia ilmeisesti aletakaan tehdä. Pikkuhiljaa se syö luottamusta ja rakkautta, katkeroittaa mielen ja siinä ne seksihalutkin hiljalleen katoaa. Että näitä kohtia et tässä parisuhteessa tule saamaan kuitenkaan pidemmässä juoksussa. Lasten vanhemmatkin kuitenkin harrastaa seksiä ja myös rakastavat toisiaan, niissä molemminpuolinen luottamus, toisen tarpeiden ja toiveiden huomiointi molemmin puolin ja avoimuus ovat avainasemassa. Se, että vaikenee ja sulkeutuu, kun toinen puhuu elämänsä suurimmasta haaveesta on tuhoisaa rakkaudelle.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää seuraa vieressä, kun kaverin avovaimo painostaa ja kiristää kaveriani vauvan hankintaan. :(

Mies ei halua, mutta ei haluaisi myöskään luopua nykyisestä elämästä ja olla yli 40 vuotiaana taas sinkkumarkkinoilla.

Kenen etu on, että väkisin tänne lapsia tehdään painostuksesta? 

Kaverisi on selkärangaton k*sipää, joka ei saa sanotuksi vaimolle ettei halua lapsia, koska sitten joutuisi luopumaan omasta mukavuudestaan. Ei ole kenenkään etu joutua painostamaan toista lapsen hankintaan, kun toinen vatvoo asialla vielä yli 40-vuotiaanakin. Reilua on sanoa suoraan, että ei, en halua lapsia ja jos toinen osapuoli haluaa niin parempi etsiä uusi kumppani.

  • ylös 29
  • alas 9
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole uhkavaatimus kertoa faktat eli että aika on sinulla käymässä umpeen lasten saannin suhteen joten et voi enää odotella. Jos mies ei halua lasta kanssasi niin hänen on nyt heti päästettävä sinut etsimään kumppani joka haluaa. Jos taas mies haluaa lapsia kanssasi niin toimeen on alettava heti ja ehkäisy jätetään heti pois. Kyllä nyy tuntuu että mies ei halua lapsia kanssasi ja yrittää pitkittää tilannetta niin kauan että on liian myöhäistä. Ja sitten tietty kun mies 45-50-vuotiaana päättää että nyt haluaakin isäksi niin jäät yksin lapsettomaksi kun mies etsii nuoren naisen jonka kanssa perustaa perheen.

No jaa, aika harva 45-50v mies tuosta vain löytää lisääntymisikäisen naisen. Miesten parasta ennen -päivä menee oikeastaan aika käsi kädessä naisten kanssa, koska naiset suosivat oman ikäisiään kumppaneita. Miehet vaan havahtuvat siihen karvaaseen totuuteen naisia myöhemmin, ettei lapsia taidakaan enää saada.

Minä aloin seurustella mieheni kanssa kun olin 31v ja mies 42v. Emme olisi menneet yhteen, jos jommalla kummalla olisi ollut lapsihaaveita (miehellä oli jo lapset tehty, minä olen vela).

Veljeni sai ensimmäisen lapsensa 46v silloin 38v naisen kanssa.

Kyllä hyville miehille aina riittää nuoria naisia. Ja huonommillekin, vrt. Renny 61v ja Johanna 26v.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla