Lue keskustelun säännöt.
Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä lapsista haaveilevia kauhistelevista usein miettii, että millainen se oma lapsuus on mahtanut heillä olla. Ja millaiset vanhemmat?
Henk.koht. vanhempani eivät todellakaan pistäneet omaa elämäänsä tauolle vaan meno oli yhtä huoletonta kuin ennen lapsiakin. Ikinä kertaakaan eivät kuitenkaan tehneet minulle tai sisalleni pahaa. Siksipä en ole koskaan nähnyt lasten hankintaa negatiivisessa valossa, pidin ja pidän perheestäni.
Pari laadutonta tutkimusta eivät todista lasten olevan aina absoluuttisia ankeuttajia vaikka linkit pastaisi tänne taas sata kertaa. Eikä jankkaus koskaan lopu, perustan tämän ikimuistoiseen kihlaliittoketjuun. Eikö ihmisillä todella ole parempaa tekemistä kuin arvostella toisiaan AV:lla?
Mitä ap:lle kuuluu, mitkä fiilikset?
Muistan jo lapsena ajatelleeni että vanhempani ovat todella tylsiä, tuntuu että tosi vähän kävivät missään eikä niillä juuri ollut kavereita. Varhaisteininä yritin saada niitä jopa elämään elämäänsä, kysyin että pitäisikö niiden joskus käydä jossain. Se ihankiva normaali perhe-elämä oli niin puuduttavan tylsän oloista lapselle jolla oli omia kavereita jotka oli paljon oleellisempia, kuin luonteeltaan aivan erilaiset vanhemmat kuin mitä itse on ja oli. Samaa mieltä vieläkin. Kaverit valitaan luonteen ja yhteensopivuuden perusteella, lapsia ja vanhempia ei. Siksi niiden kanssa voi olla todella tylsää eivätkä ole maailman parasta seuraa todellakaan.
Kuuluu normaalikehitykseen, katsoa vanhempiaan tylsinä. Heitä jotka ajattelevat et wau mitä makeita tyyppei mun mude ja fade on aika harvassa ;)
Tosin meillä ainakin lapset on paljon konservatiivisempia, välillä teinit toppuuttelee kun ollaan liian riehakkaita. Mutta eivät ihaillen, vaan nolostellen.
Pointtini oli se, että se perhe-elämä jota ne vauvakuumeiset lisääntyjät niin kovasti haluaa voi olla sille jälkikasvulle tylsää. Jos vanhemmat tekee lapset itselleen seuraksi jotta voi viettää perheaikaa, pitää varautua siihen ettei se kiinnostakaan lapsia. Mua se ei kiinnostanut lapsena eikä nuorena, enkä vielä aikuisenakaan haluaisi sellaista elämää. Tämä siis ei omalla kohdallani liittynyt ikävaiheeseen vaan olen aina pitänyt perhekeskeisyyttä todella ikävystyttävänä. Edelleen, ystävät ovat usein parempaa ja fiksumpaa seuraa koska ne sentään saa valita.
Sun ei selvästi kannata hankkia lapsia koska et halua niitä. Mutta jos joku mahtava kaverisi saisi lapsen niin miten se hänestä heti tylsän tekee, tuskin olisi samanlainen kuin sun tylsät vanhempasi. Eipä meidän lapset ole koskaan tylsäksi sanoneet eikä ollakaan. Palstailusta tosin tietää vain mies.. Tekisi sulle varmaan ihan hyvää edes yrittää olla jakamatta ihmisiä leireihin; tolla on lapsia, tolla ei ja sen kaveri voin olla... Tai teet mitä teet, itseltäsi se on pois
Ensin lainattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä ”aitoa halua perheenperustamiseen” miehiä löytyy? Itse en ole koskaan tavannut.
Siis mies joka oikeasti haluaa perheen ja elää siinä. Ei mies joka haluaa perheen jossa vaimo hoitaa kaiken.
No, mun mies on alusta asti sitoutunut perheeseen. Toki hänen työnkuvansa on sellainen, että matkapäiviä tulee silloin tällöin, jolloin minä vastaan asioista, mutta kun ollaan kotona, ollaan sitä tasaveroisesti.
Lasten hankinta on päätetty yhdessä. Uhkailtu ei ole puolin eikä toisin. Tekee lasten, tai no, nyt nuorten aikuisten kanssa asioita ihan oma aloitteisesti. Siivoaa laittaa ruokaa jopa enemmän kuin minä. Hänellä on ihan omiakin harrastuksia, kuten minulla. Ei meillä ole ollut ongelmaa tässä suhteessa lasten asioista koskaan. Yhdessä eteenpäin.
Tuo voi mennä kyllä niinkin, että kun ap on jo sitten raskaana, alkaa jännittäjämies uudestaan jännittää ja iloitseminen raskaudesta on vähän vaikeaa kun pitää jo hoitaa miehen mielenterveyttä. Jotenkin vaan saamattomalta kuulostaa tuo mies, sellaiselta joka tekee asioista vaikeita itselleen omassa päässään. Epäröikö muutenkin? Vaikea uskoa, että tämä menisi nyt aivan kuin vettä vaan tästä edespäin. Ei se tietenkään harvinaista ole, että on vaikeaa ja siitäkin voi selvitä sitten yksin tai yhdessä. Toivottavasti ap saa mitä eniten toivoo ja mies ja lapsi myös. Kuulostaa vaan omaan korvaan siltä, että mies ei ollut taaskaan rehellinen ja keksi tuon jännityskuvitelman. Teidän elämä kun on juuri sellaista mistä mies haaveilee eikä hän halua luopua siitä. Harva onkaan niin epäitsekäs. Itsekäs mies kuitenkin on ja taisi kyllä pelata lisäaikaa selityksellä. Vai ettekö puhu asioista avoimesti, miten tuo on mahdollisesti jäänyt sanomatta jo ajat sitten, että haluaa mutta pelkää? Vaikea uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Asia on tavallaan hyvinkin selvä: sinun on vain riittävän selvästi kerrottava, että sinulle äitiys on tärkeää ja biologia on naiselle mitä on, koska se lapsenteon ikä menee ohi eri aikataulussa kuin miehillä. Pyydät häntä sanomaan, että haluaako hän vai vapauttaako etsimään miestä, joka haluaa.
Etsimään juu. Noiden paniikki-Pirkkojen nettideitti-ilmoituksia onkin hauskaa lukea...
Vierailija kirjoitti:
Hän ei halua lapsia. Ehkä ajatus jollain tasolla kiehtoo, että ”toki sitten tulevaisuudessa joskus on perhe”, mutta hän ei ole valmis tai halukas hyppäämään siihen käytännön toteutukseen.
Asia ei tule muuttumaan kahden tai kuuden kuukauden kuluttua. Sinä jäät hänelle katkeraksi, jos vielä pitkään roikut tuossa mukana anelemassa lapsia. Sinun on vaan pakko päättää, oletko valmis luopumaan lapsihaaveestasi ihan oikeasti ja lopetat aiheesta puhumisen ja sen ajattelemisen. Ei tosin kuulosta siltä, että pystyisit, jos asia joka kuukausi ahdistaa kovasti. Silloin ei jää paljon vaihtoehtoja, ikävä kyllä.
Kumppanista eroaminen on toki riski sekin, sillä saatat jäädä ilman uutta kumppania ja niitä lapsiakin, jos et löydä ketään sopivaa etkä ole valmis yksinhuoltajaksi vaikka luovuttajan avulla. Vaikea, mutta hyvin yleinen tilanne, jota moni joutuu pohtimaan. Lopputuloksesta ei kukaan voi antaa takeita, mutta olennaisinta on ehkä, että saat miehen ymmärtämään, ettet aio enää odottaa. Oikeasti.
Kirjoita hänelle vaikka kirje, jos keskustelu ei ikinä etene. Ei häntäkään saa painostaa lastenhankintaan, hänelläkin on oikeus elää lapsetonta elämäänsä omien suunnitelmiensa mukaan. Sinua hän ei toki saisi tietenkään roikottaa siinä mukana, kun olet toiveesi tehnyt aivan selväksi.
Tässä tulikin vastaus varsin kattavasti. Tämän ketjun voisi sulkea, ei tämä vatvomisesta parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tuollaisessa tilanteessa olisi ok mennä hedelmöityshoitoihin yksin kertomatta miehelle. Sitten jos tulee raskaaksi, jättää miehen. Jos ei tule, niin onpahan kumppani (jos siis haluaa siitå pitää kiinni). Oikeutusta tälle antaa toisen harhaanjohtanut käytös. Hedelmöityshoito yksin ei myöskään ole pettämistä.
TÄÄLLÄ YKSI LISÄNÄKEMYS;
Mulla on myös siis päinvastainen kokemus, joka oli ihan nuorena...oli siis mies, joka halusi heti treffeile ja samaan hengenvetoon sanoi toivovansa pian meidän saavan lapsia!😁😓🤪
Mä säikähdin niin paljon, että en lähtenyt miehen matkaan!!!
Mies oli todella kunnollisen oloinen, mutta liian suorat ehdotukset oli minusta hirveän "huonoja"...hän oli sen lisäksi minusta myös aivan liian "tylsä tyyppi", vaikka kertoi omistavansa viljelysmaita ja ison maatilan.
Summa summarum; en halunnut lapsia liian nuorena, enkä varsinkaan väärän miehen kanssa!
No tämä mies yritti kyllä kaikkensa kosia ja tuli jopa ulko-ovelle polvilleen, mutta en vaan halunnut, joten annoin sille miehelle raakasti rukkaset!😴🤣 Hänen sydän särkyi, mutta omani ei.
Nykyisen miehen kanssa on eri tilanne, vaikka ollaan oltu yli 30-vuotta yhdessä, niin silti en koe häntä tylsäksi tyypiksi, vaan hän on yhä mielenkiintoinen ja haastava❤💋
Mä vaan kyllästyisin liian helpon miehen kanssa, eikä suhteesta tulisi ajan kanssa YHTÄÄN mitään, eikä lapsetkaan pelastaisi sellaista suhdetta.
Tähtitaivas☆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei halua lapsia ollenkaan tai sitten ei halua niitä sinun kanssasi.
Tuo ettei mies halua lasta nimenomaan nykyisensä kanssa on todella yleistä. Monelle miehelle näet parisuhde on kiva juttu, mutta ei haluta pysyvästi eli lapsen kautta sitoutua tiettyyn naiseen vaan etsitään se lasten äiti sitten erikseen. Jos ap on kovin sovinnollinen ja kiltti ihminen, mies olettaa että kun tulee aika heivata hänet, ap sovinnollisesti siirtyy takavasemmalle.
Mä tekisin niin, että jos rakastaisin miestä, jättäisin ehkäisyn pois. Itsepähän on soppansa keittänyt, kun vedätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan koko ketjua jaksanut lukea, joten pahoittelut jos tämä näkökulma tuli jo. Mutta monet miehet oikeasti luulevat, että nainen tulee raskaaksi heti ensimmäisestä suojaamattomasta yhdynnästä. Syy tähän on varmaankin tehokas ehkäisyvalistus. Eivät he mieti ovulaatiota, ”varmoja päiviä”, hedelmällidyyttä jne. vaan ainoastaan naiset miettii. Ehkä miehesi ei oikeasti ymmärrä tilannetta.
Kuules nyt ap, rupea seksilakkoon niin eiköhän asiaan tule joku selvyys. Ehkä suhteenne on jo liikaa mukavuusalueella ja nyt on tullut aika nostaa kissa pöydälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo 84 on syntymävuotesi, niin ei tosiaan ole vara odotella ollenkaan. Ei taida puolisosi haluta lapsia, roikottaa sinua vain löysässä hirressä niin kauan, että juna ehtii mennä.
Olen kymmenen vuotta nuorempi ja tässä yritetään jo ihan täysiä saada jälkikasvua, mutta ei tärppää...
Ei millään pahalla, mutta sinun tilanteessasi syy lienee joku aivan muu kuin ikä.
Kannattaa muistaa myös se, ettei se uusi mieskään tosta noin vaan tupsahda vaan aikaa voi mennä vuosia siten, että juna menee jo ohi. Ihan realistisesti vaan tämän kerron, että ei sitä miestä tosta noin vaan uuteen vaihdeta, todellakaan. Toki nainen voi yksinkin hankkia lapsen lääketieteen avuin.
Toisaalta et voi todellakaan miestä pakottaa isäksi etkä niin ole tekemässäkään. Toivottavasti saatte asian puhuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua lapsia ollenkaan tai sitten ei halua niitä sinun kanssasi.
Tuo ettei mies halua lasta nimenomaan nykyisensä kanssa on todella yleistä. Monelle miehelle näet parisuhde on kiva juttu, mutta ei haluta pysyvästi eli lapsen kautta sitoutua tiettyyn naiseen vaan etsitään se lasten äiti sitten erikseen. Jos ap on kovin sovinnollinen ja kiltti ihminen, mies olettaa että kun tulee aika heivata hänet, ap sovinnollisesti siirtyy takavasemmalle.
Mä tekisin niin, että jos rakastaisin miestä, jättäisin ehkäisyn pois. Itsepähän on soppansa keittänyt, kun vedätti.
Surkein neuvo ikinä. Huh huh! Älä ap todellakaan ota mallia tällaisista sairaista neuvoista.
Nai kirjoitti:
En ihan koko ketjua jaksanut lukea, joten pahoittelut jos tämä näkökulma tuli jo. Mutta monet miehet oikeasti luulevat, että nainen tulee raskaaksi heti ensimmäisestä suojaamattomasta yhdynnästä. Syy tähän on varmaankin tehokas ehkäisyvalistus. Eivät he mieti ovulaatiota, ”varmoja päiviä”, hedelmällidyyttä jne. vaan ainoastaan naiset miettii. Ehkä miehesi ei oikeasti ymmärrä tilannetta.
Osa miehistä jopa kuvittelee, että kyllä HÄNEN superspermallaan saa raskaaksi mahon kuin mahon, jota muut ei vaan onnistu siirtämään. Ei tässä kiire ole. Tällaiset miesten minäkuvan vääristymät ovat yhtä yleisiä kuin naisille "näytän kaksvitoselta vaikka olen 47". Eipä siitä kai ulkopuoliset kärsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä lapsista haaveilevia kauhistelevista usein miettii, että millainen se oma lapsuus on mahtanut heillä olla. Ja millaiset vanhemmat?
Henk.koht. vanhempani eivät todellakaan pistäneet omaa elämäänsä tauolle vaan meno oli yhtä huoletonta kuin ennen lapsiakin. Ikinä kertaakaan eivät kuitenkaan tehneet minulle tai sisalleni pahaa. Siksipä en ole koskaan nähnyt lasten hankintaa negatiivisessa valossa, pidin ja pidän perheestäni.
Pari laadutonta tutkimusta eivät todista lasten olevan aina absoluuttisia ankeuttajia vaikka linkit pastaisi tänne taas sata kertaa. Eikä jankkaus koskaan lopu, perustan tämän ikimuistoiseen kihlaliittoketjuun. Eikö ihmisillä todella ole parempaa tekemistä kuin arvostella toisiaan AV:lla?
Mitä ap:lle kuuluu, mitkä fiilikset?
Muistan jo lapsena ajatelleeni että vanhempani ovat todella tylsiä, tuntuu että tosi vähän kävivät missään eikä niillä juuri ollut kavereita. Varhaisteininä yritin saada niitä jopa elämään elämäänsä, kysyin että pitäisikö niiden joskus käydä jossain. Se ihankiva normaali perhe-elämä oli niin puuduttavan tylsän oloista lapselle jolla oli omia kavereita jotka oli paljon oleellisempia, kuin luonteeltaan aivan erilaiset vanhemmat kuin mitä itse on ja oli. Samaa mieltä vieläkin. Kaverit valitaan luonteen ja yhteensopivuuden perusteella, lapsia ja vanhempia ei. Siksi niiden kanssa voi olla todella tylsää eivätkä ole maailman parasta seuraa todellakaan.
Kuuluu normaalikehitykseen, katsoa vanhempiaan tylsinä. Heitä jotka ajattelevat et wau mitä makeita tyyppei mun mude ja fade on aika harvassa ;)
Tosin meillä ainakin lapset on paljon konservatiivisempia, välillä teinit toppuuttelee kun ollaan liian riehakkaita. Mutta eivät ihaillen, vaan nolostellen.
Pointtini oli se, että se perhe-elämä jota ne vauvakuumeiset lisääntyjät niin kovasti haluaa voi olla sille jälkikasvulle tylsää. Jos vanhemmat tekee lapset itselleen seuraksi jotta voi viettää perheaikaa, pitää varautua siihen ettei se kiinnostakaan lapsia. Mua se ei kiinnostanut lapsena eikä nuorena, enkä vielä aikuisenakaan haluaisi sellaista elämää. Tämä siis ei omalla kohdallani liittynyt ikävaiheeseen vaan olen aina pitänyt perhekeskeisyyttä todella ikävystyttävänä. Edelleen, ystävät ovat usein parempaa ja fiksumpaa seuraa koska ne sentään saa valita.
Sun ei selvästi kannata hankkia lapsia koska et halua niitä. Mutta jos joku mahtava kaverisi saisi lapsen niin miten se hänestä heti tylsän tekee, tuskin olisi samanlainen kuin sun tylsät vanhempasi. Eipä meidän lapset ole koskaan tylsäksi sanoneet eikä ollakaan. Palstailusta tosin tietää vain mies.. Tekisi sulle varmaan ihan hyvää edes yrittää olla jakamatta ihmisiä leireihin; tolla on lapsia, tolla ei ja sen kaveri voin olla... Tai teet mitä teet, itseltäsi se on pois
Ensin lainattu
On vaan huomattu että ennen kiinnostavista ihmisistä tulee lisääntymisen myötä vähemmän kiinnostavia. Jos ennen onkin ollut persoonaa ja mielipiteitä, kaikki liittyy siitä lähtien siihen lapseen ja näkökulmat on perheperheperhe. Olen tietoisesti etääntynyt joistakin lisääntyneistä ihmisistä, ei meillä ole enää juuri mitään yhteistä kun ovat muuttuneet Äideksi ja Mammoiksi. Luulen että molemmat osapuolet voittavat. Mammat voivat etsiä niitä hiekkalaatikkotason kavereita sitten.
Niin ja en toki varmaan olekaan hankkimassa itse lapsia kun ei se vaan ole koskaan ollut mulle sopivaa elämää se perheily ja aikuisen roolissa siihen kuuluva jatkuva passaaminen ja siivous. En tykkää olla koko ajan kotona ja siivota kun muut sotkee ja laittaa ruokaa. Se on mulle perhe-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä lapsista haaveilevia kauhistelevista usein miettii, että millainen se oma lapsuus on mahtanut heillä olla. Ja millaiset vanhemmat?
Henk.koht. vanhempani eivät todellakaan pistäneet omaa elämäänsä tauolle vaan meno oli yhtä huoletonta kuin ennen lapsiakin. Ikinä kertaakaan eivät kuitenkaan tehneet minulle tai sisalleni pahaa. Siksipä en ole koskaan nähnyt lasten hankintaa negatiivisessa valossa, pidin ja pidän perheestäni.
Pari laadutonta tutkimusta eivät todista lasten olevan aina absoluuttisia ankeuttajia vaikka linkit pastaisi tänne taas sata kertaa. Eikä jankkaus koskaan lopu, perustan tämän ikimuistoiseen kihlaliittoketjuun. Eikö ihmisillä todella ole parempaa tekemistä kuin arvostella toisiaan AV:lla?
Mitä ap:lle kuuluu, mitkä fiilikset?
Muistan jo lapsena ajatelleeni että vanhempani ovat todella tylsiä, tuntuu että tosi vähän kävivät missään eikä niillä juuri ollut kavereita. Varhaisteininä yritin saada niitä jopa elämään elämäänsä, kysyin että pitäisikö niiden joskus käydä jossain. Se ihankiva normaali perhe-elämä oli niin puuduttavan tylsän oloista lapselle jolla oli omia kavereita jotka oli paljon oleellisempia, kuin luonteeltaan aivan erilaiset vanhemmat kuin mitä itse on ja oli. Samaa mieltä vieläkin. Kaverit valitaan luonteen ja yhteensopivuuden perusteella, lapsia ja vanhempia ei. Siksi niiden kanssa voi olla todella tylsää eivätkä ole maailman parasta seuraa todellakaan.
Kuuluu normaalikehitykseen, katsoa vanhempiaan tylsinä. Heitä jotka ajattelevat et wau mitä makeita tyyppei mun mude ja fade on aika harvassa ;)
Tosin meillä ainakin lapset on paljon konservatiivisempia, välillä teinit toppuuttelee kun ollaan liian riehakkaita. Mutta eivät ihaillen, vaan nolostellen.
Pointtini oli se, että se perhe-elämä jota ne vauvakuumeiset lisääntyjät niin kovasti haluaa voi olla sille jälkikasvulle tylsää. Jos vanhemmat tekee lapset itselleen seuraksi jotta voi viettää perheaikaa, pitää varautua siihen ettei se kiinnostakaan lapsia. Mua se ei kiinnostanut lapsena eikä nuorena, enkä vielä aikuisenakaan haluaisi sellaista elämää. Tämä siis ei omalla kohdallani liittynyt ikävaiheeseen vaan olen aina pitänyt perhekeskeisyyttä todella ikävystyttävänä. Edelleen, ystävät ovat usein parempaa ja fiksumpaa seuraa koska ne sentään saa valita.
Sun ei selvästi kannata hankkia lapsia koska et halua niitä. Mutta jos joku mahtava kaverisi saisi lapsen niin miten se hänestä heti tylsän tekee, tuskin olisi samanlainen kuin sun tylsät vanhempasi. Eipä meidän lapset ole koskaan tylsäksi sanoneet eikä ollakaan. Palstailusta tosin tietää vain mies.. Tekisi sulle varmaan ihan hyvää edes yrittää olla jakamatta ihmisiä leireihin; tolla on lapsia, tolla ei ja sen kaveri voin olla... Tai teet mitä teet, itseltäsi se on pois
Ensin lainattu
On vaan huomattu että ennen kiinnostavista ihmisistä tulee lisääntymisen myötä vähemmän kiinnostavia. Jos ennen onkin ollut persoonaa ja mielipiteitä, kaikki liittyy siitä lähtien siihen lapseen ja näkökulmat on perheperheperhe. Olen tietoisesti etääntynyt joistakin lisääntyneistä ihmisistä, ei meillä ole enää juuri mitään yhteistä kun ovat muuttuneet Äideksi ja Mammoiksi. Luulen että molemmat osapuolet voittavat. Mammat voivat etsiä niitä hiekkalaatikkotason kavereita sitten.
Niin ja en toki varmaan olekaan hankkimassa itse lapsia kun ei se vaan ole koskaan ollut mulle sopivaa elämää se perheily ja aikuisen roolissa siihen kuuluva jatkuva passaaminen ja siivous. En tykkää olla koko ajan kotona ja siivota kun muut sotkee ja laittaa ruokaa. Se on mulle perhe-elämää.
Jotkut muuttuu sillä tavalla, jotkut ei, aika moni ei. Eivät vanhat kaverisi sinua kyllä varmaan kaipaakaan.
Jos ihminen tahtoo elämäänsä lapsen ja saa lapsen niin monesti oikeat ystävät ovat hänen puolestaan onnellisia. Eivät ensimmäisenä vingu, että "ääh nyt sä et voi hengaa ens kuus mun kaa yhtä paljon ku viime kuus ja sul on jotain ihan outoi, uusii puheenaiheita ku oot saanu lapseen wääää.. tiedoks et onnee, sun rasittava lapsi pilas just sun elämän ja meidän kaveruuden ku et ota mua huomioon möööö! Oot tylsä!"
Kavereillasi on nyt aika hyvä tilaisuus tosiaan tutustua uusiin lapsettomiin tai perheelliskin ihmisiin siellä hiekkalaatikoilla tai omissa, aikuisten harrastuksissaan. Saat ajatella mitä vaan tyhjäpäistä osaat ajatella heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä lapsista haaveilevia kauhistelevista usein miettii, että millainen se oma lapsuus on mahtanut heillä olla. Ja millaiset vanhemmat?
Henk.koht. vanhempani eivät todellakaan pistäneet omaa elämäänsä tauolle vaan meno oli yhtä huoletonta kuin ennen lapsiakin. Ikinä kertaakaan eivät kuitenkaan tehneet minulle tai sisalleni pahaa. Siksipä en ole koskaan nähnyt lasten hankintaa negatiivisessa valossa, pidin ja pidän perheestäni.
Pari laadutonta tutkimusta eivät todista lasten olevan aina absoluuttisia ankeuttajia vaikka linkit pastaisi tänne taas sata kertaa. Eikä jankkaus koskaan lopu, perustan tämän ikimuistoiseen kihlaliittoketjuun. Eikö ihmisillä todella ole parempaa tekemistä kuin arvostella toisiaan AV:lla?
Mitä ap:lle kuuluu, mitkä fiilikset?
Muistan jo lapsena ajatelleeni että vanhempani ovat todella tylsiä, tuntuu että tosi vähän kävivät missään eikä niillä juuri ollut kavereita. Varhaisteininä yritin saada niitä jopa elämään elämäänsä, kysyin että pitäisikö niiden joskus käydä jossain. Se ihankiva normaali perhe-elämä oli niin puuduttavan tylsän oloista lapselle jolla oli omia kavereita jotka oli paljon oleellisempia, kuin luonteeltaan aivan erilaiset vanhemmat kuin mitä itse on ja oli. Samaa mieltä vieläkin. Kaverit valitaan luonteen ja yhteensopivuuden perusteella, lapsia ja vanhempia ei. Siksi niiden kanssa voi olla todella tylsää eivätkä ole maailman parasta seuraa todellakaan.
Kuuluu normaalikehitykseen, katsoa vanhempiaan tylsinä. Heitä jotka ajattelevat et wau mitä makeita tyyppei mun mude ja fade on aika harvassa ;)
Tosin meillä ainakin lapset on paljon konservatiivisempia, välillä teinit toppuuttelee kun ollaan liian riehakkaita. Mutta eivät ihaillen, vaan nolostellen.
Pointtini oli se, että se perhe-elämä jota ne vauvakuumeiset lisääntyjät niin kovasti haluaa voi olla sille jälkikasvulle tylsää. Jos vanhemmat tekee lapset itselleen seuraksi jotta voi viettää perheaikaa, pitää varautua siihen ettei se kiinnostakaan lapsia. Mua se ei kiinnostanut lapsena eikä nuorena, enkä vielä aikuisenakaan haluaisi sellaista elämää. Tämä siis ei omalla kohdallani liittynyt ikävaiheeseen vaan olen aina pitänyt perhekeskeisyyttä todella ikävystyttävänä. Edelleen, ystävät ovat usein parempaa ja fiksumpaa seuraa koska ne sentään saa valita.
Sun ei selvästi kannata hankkia lapsia koska et halua niitä. Mutta jos joku mahtava kaverisi saisi lapsen niin miten se hänestä heti tylsän tekee, tuskin olisi samanlainen kuin sun tylsät vanhempasi. Eipä meidän lapset ole koskaan tylsäksi sanoneet eikä ollakaan. Palstailusta tosin tietää vain mies.. Tekisi sulle varmaan ihan hyvää edes yrittää olla jakamatta ihmisiä leireihin; tolla on lapsia, tolla ei ja sen kaveri voin olla... Tai teet mitä teet, itseltäsi se on pois
Ensin lainattu
On vaan huomattu että ennen kiinnostavista ihmisistä tulee lisääntymisen myötä vähemmän kiinnostavia. Jos ennen onkin ollut persoonaa ja mielipiteitä, kaikki liittyy siitä lähtien siihen lapseen ja näkökulmat on perheperheperhe. Olen tietoisesti etääntynyt joistakin lisääntyneistä ihmisistä, ei meillä ole enää juuri mitään yhteistä kun ovat muuttuneet Äideksi ja Mammoiksi. Luulen että molemmat osapuolet voittavat. Mammat voivat etsiä niitä hiekkalaatikkotason kavereita sitten.
Niin ja en toki varmaan olekaan hankkimassa itse lapsia kun ei se vaan ole koskaan ollut mulle sopivaa elämää se perheily ja aikuisen roolissa siihen kuuluva jatkuva passaaminen ja siivous. En tykkää olla koko ajan kotona ja siivota kun muut sotkee ja laittaa ruokaa. Se on mulle perhe-elämää.
Jotkut muuttuu sillä tavalla, jotkut ei, aika moni ei. Eivät vanhat kaverisi sinua kyllä varmaan kaipaakaan.
Jos ihminen tahtoo elämäänsä lapsen ja saa lapsen niin monesti oikeat ystävät ovat hänen puolestaan onnellisia. Eivät ensimmäisenä vingu, että "ääh nyt sä et voi hengaa ens kuus mun kaa yhtä paljon ku viime kuus ja sul on jotain ihan outoi, uusii puheenaiheita ku oot saanu lapseen wääää.. tiedoks et onnee, sun rasittava lapsi pilas just sun elämän ja meidän kaveruuden ku et ota mua huomioon möööö! Oot tylsä!"
Kavereillasi on nyt aika hyvä tilaisuus tosiaan tutustua uusiin lapsettomiin tai perheelliskin ihmisiin siellä hiekkalaatikoilla tai omissa, aikuisten harrastuksissaan. Saat ajatella mitä vaan tyhjäpäistä osaat ajatella heistä.
Ei nyt tarvitse mennä noin tunteisiin. Olen ollut onnellinen kavereiden puolesta kun ovat saaneet mitä ovat elämältään halunneet mutta tietysti ollut surullinen siitä että oikea ystävyys on väistämättä mennyttä elämää useimman kanssa. Muutama poikkeus on jotka eivät ole kadonneet perhekuplaan ja joita voi nähdä myös ilman lapsia.
Nykyään kuitenkin panostan paljon enemmän aikaani niihin ystäviin jotka ovat tuoneet esiin että lapset eivät kuulu heidän suunnitelmiinsa, tai niihin jotka eivät muusta syystä lapsia hankkineet. Olen siitä onnekas ollut että on ollut varaa valita. Ikää alkaa olla meidän ikäluokalla sen verran että tuskin kaikki nuo loput edes rupeavat siihen hommaan enää eli mieli ei ehdi muuttua.
Mutta kuten me molemmat totesimme, kaikki siinä voittavat että ihmiset löytävät mieleistään ja kaltaistaan seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia on tavallaan hyvinkin selvä: sinun on vain riittävän selvästi kerrottava, että sinulle äitiys on tärkeää ja biologia on naiselle mitä on, koska se lapsenteon ikä menee ohi eri aikataulussa kuin miehillä. Pyydät häntä sanomaan, että haluaako hän vai vapauttaako etsimään miestä, joka haluaa.
Etsimään juu. Noiden paniikki-Pirkkojen nettideitti-ilmoituksia onkin hauskaa lukea...
Puhut rumasti, epäempaattisesti ja ylimielisesti.
On reilua, että ihminen kertoo perhehaaveet. Eipähän myöskään turhaan perheettömyyden nimiin vannova ota yhteyttä. Reilu peli kaikin puolin. Monet halauvat perheen, niin miehet kuin naiset.
Asia on tavallaan hyvinkin selvä: sinun on vain riittävän selvästi kerrottava, että sinulle äitiys on tärkeää ja biologia on naiselle mitä on, koska se lapsenteon ikä menee ohi eri aikataulussa kuin miehillä. Pyydät häntä sanomaan, että haluaako hän vai vapauttaako etsimään miestä, joka haluaa.