Lue keskustelun säännöt.
Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä lapsista haaveilevia kauhistelevista usein miettii, että millainen se oma lapsuus on mahtanut heillä olla. Ja millaiset vanhemmat?
Henk.koht. vanhempani eivät todellakaan pistäneet omaa elämäänsä tauolle vaan meno oli yhtä huoletonta kuin ennen lapsiakin. Ikinä kertaakaan eivät kuitenkaan tehneet minulle tai sisalleni pahaa. Siksipä en ole koskaan nähnyt lasten hankintaa negatiivisessa valossa, pidin ja pidän perheestäni.
Pari laadutonta tutkimusta eivät todista lasten olevan aina absoluuttisia ankeuttajia vaikka linkit pastaisi tänne taas sata kertaa. Eikä jankkaus koskaan lopu, perustan tämän ikimuistoiseen kihlaliittoketjuun. Eikö ihmisillä todella ole parempaa tekemistä kuin arvostella toisiaan AV:lla?
Mitä ap:lle kuuluu, mitkä fiilikset?
Muistan jo lapsena ajatelleeni että vanhempani ovat todella tylsiä, tuntuu että tosi vähän kävivät missään eikä niillä juuri ollut kavereita. Varhaisteininä yritin saada niitä jopa elämään elämäänsä, kysyin että pitäisikö niiden joskus käydä jossain. Se ihankiva normaali perhe-elämä oli niin puuduttavan tylsän oloista lapselle jolla oli omia kavereita jotka oli paljon oleellisempia, kuin luonteeltaan aivan erilaiset vanhemmat kuin mitä itse on ja oli. Samaa mieltä vieläkin. Kaverit valitaan luonteen ja yhteensopivuuden perusteella, lapsia ja vanhempia ei. Siksi niiden kanssa voi olla todella tylsää eivätkä ole maailman parasta seuraa todellakaan.
Kuuluu normaalikehitykseen, katsoa vanhempiaan tylsinä. Heitä jotka ajattelevat et wau mitä makeita tyyppei mun mude ja fade on aika harvassa ;)
Tosin meillä ainakin lapset on paljon konservatiivisempia, välillä teinit toppuuttelee kun ollaan liian riehakkaita. Mutta eivät ihaillen, vaan nolostellen.
Pointtini oli se, että se perhe-elämä jota ne vauvakuumeiset lisääntyjät niin kovasti haluaa voi olla sille jälkikasvulle tylsää. Jos vanhemmat tekee lapset itselleen seuraksi jotta voi viettää perheaikaa, pitää varautua siihen ettei se kiinnostakaan lapsia. Mua se ei kiinnostanut lapsena eikä nuorena, enkä vielä aikuisenakaan haluaisi sellaista elämää. Tämä siis ei omalla kohdallani liittynyt ikävaiheeseen vaan olen aina pitänyt perhekeskeisyyttä todella ikävystyttävänä. Edelleen, ystävät ovat usein parempaa ja fiksumpaa seuraa koska ne sentään saa valita.
Ahaa, no onpa ikävä kuulla :/ Tai siis hienoa että sinulla on ystäviä jotka ovat sinulle kuin perhe! Itselleni vaan se oma lapsuudenperhe oli ja on edelleen todella tärkeä, meillä on edelleen läheiset ja lämpivät välit, kuten omien lastenikin kanssa. Ja sen lisäksi minulla on todella tärkeitä ja läheisiä ystäviä, jotka ovat kolmas perhe.
Eli voi saada kaiken. *onnekas* Mutta kaikissa perheissä ei valitettavasti ole taitoa olla läsnä, ja tunnetaidot voi olla olemattomat, silloin se lapsuudenperhe ei varmastikaan ole läheinen, täysin ymmärrettävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti mies vielä harkitsee ja käy katkomassa piuhat. Sitten ei tarvi enää kärsiä tästä aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua lapsia mutta ei sano sitä suoraan, koska pelkää sun reaktiota siihen ja mahdollisia riitoja sen seurauksena
Näitä lapseksi jääneitä mies-poikia kyllä löytyy :( Onko naisen vika? Voisko naisena olettaa, että mies on vastuussa omasta elämästään, omista valinnoistaan, omista sanoistaan? Voiko sanoihin luottaa, vai pitääkö oletus aina olla, että valehtelee kuitenkin, kun "pelkää" reaktioitani?
Parisuhdekursseilta saa -kirjoista voi saada apua liikaan ja väärään kiltteyteenkin, suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua lapsia mutta ei sano sitä suoraan, koska pelkää sun reaktiota siihen ja mahdollisia riitoja sen seurauksena
Näitä lapseksi jääneitä mies-poikia kyllä löytyy :( Onko naisen vika? Voisko naisena olettaa, että mies on vastuussa omasta elämästään, omista valinnoistaan, omista sanoistaan? Voiko sanoihin luottaa, vai pitääkö oletus aina olla, että valehtelee kuitenkin, kun "pelkää" reaktioitani?
Parisuhdekursseilta saa -kirjoista voi saada apua liikaan ja väärään kiltteyteenkin, suosittelen!
No ei se "pelkää" mitään vaan valehtelee saadakseen haluamansa. Ihan kuin poliitikot vaaleissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua lapsia mutta ei sano sitä suoraan, koska pelkää sun reaktiota siihen ja mahdollisia riitoja sen seurauksena
Näitä lapseksi jääneitä mies-poikia kyllä löytyy :( Onko naisen vika? Voisko naisena olettaa, että mies on vastuussa omasta elämästään, omista valinnoistaan, omista sanoistaan? Voiko sanoihin luottaa, vai pitääkö oletus aina olla, että valehtelee kuitenkin, kun "pelkää" reaktioitani?
Parisuhdekursseilta saa -kirjoista voi saada apua liikaan ja väärään kiltteyteenkin, suosittelen!
No ei se "pelkää" mitään vaan valehtelee saadakseen haluamansa. Ihan kuin poliitikot vaaleissa.
Minkä haluamansa? Mieshän toivoo tilanteen pysyvän ennallaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua lapsia mutta ei sano sitä suoraan, koska pelkää sun reaktiota siihen ja mahdollisia riitoja sen seurauksena
Näitä lapseksi jääneitä mies-poikia kyllä löytyy :( Onko naisen vika? Voisko naisena olettaa, että mies on vastuussa omasta elämästään, omista valinnoistaan, omista sanoistaan? Voiko sanoihin luottaa, vai pitääkö oletus aina olla, että valehtelee kuitenkin, kun "pelkää" reaktioitani?
Parisuhdekursseilta saa -kirjoista voi saada apua liikaan ja väärään kiltteyteenkin, suosittelen!
No ei se "pelkää" mitään vaan valehtelee saadakseen haluamansa. Ihan kuin poliitikot vaaleissa.
Minkä haluamansa? Mieshän toivoo tilanteen pysyvän ennallaan?
Aivan, se haluaa tilanteen pysyvän ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua lapsia mutta ei sano sitä suoraan, koska pelkää sun reaktiota siihen ja mahdollisia riitoja sen seurauksena
Näitä lapseksi jääneitä mies-poikia kyllä löytyy :( Onko naisen vika? Voisko naisena olettaa, että mies on vastuussa omasta elämästään, omista valinnoistaan, omista sanoistaan? Voiko sanoihin luottaa, vai pitääkö oletus aina olla, että valehtelee kuitenkin, kun "pelkää" reaktioitani?
Parisuhdekursseilta saa -kirjoista voi saada apua liikaan ja väärään kiltteyteenkin, suosittelen!
No ei se "pelkää" mitään vaan valehtelee saadakseen haluamansa. Ihan kuin poliitikot vaaleissa.
Minkä haluamansa? Mieshän toivoo tilanteen pysyvän ennallaan?
Aivan, se haluaa tilanteen pysyvän ilman lapsia.
Eli mikä sitten tekee hänestä poliitikkoon verrattavan valehtelijan? Miten hän tavoittelee epäreilua etua itselleen pyrkimällä asioiden jatkumiseen ennallaan? Onko tilanne jo lähtökohtaisesti jotenkin epäoikeudenmukainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua lapsia mutta ei sano sitä suoraan, koska pelkää sun reaktiota siihen ja mahdollisia riitoja sen seurauksena
Näitä lapseksi jääneitä mies-poikia kyllä löytyy :( Onko naisen vika? Voisko naisena olettaa, että mies on vastuussa omasta elämästään, omista valinnoistaan, omista sanoistaan? Voiko sanoihin luottaa, vai pitääkö oletus aina olla, että valehtelee kuitenkin, kun "pelkää" reaktioitani?
Parisuhdekursseilta saa -kirjoista voi saada apua liikaan ja väärään kiltteyteenkin, suosittelen!
No ei se "pelkää" mitään vaan valehtelee saadakseen haluamansa. Ihan kuin poliitikot vaaleissa.
Minkä haluamansa? Mieshän toivoo tilanteen pysyvän ennallaan?
Aivan, se haluaa tilanteen pysyvän ilman lapsia.
Eli mikä sitten tekee hänestä poliitikkoon verrattavan valehtelijan? Miten hän tavoittelee epäreilua etua itselleen pyrkimällä asioiden jatkumiseen ennallaan? Onko tilanne jo lähtökohtaisesti jotenkin epäoikeudenmukainen?
VALEHTELEE HALUAVANSA LAPSIA VAIKKA EI HALUA JOTTA NAINEN EI HÄIPYISI. Sano nyt vielä ettet ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua lapsia mutta ei sano sitä suoraan, koska pelkää sun reaktiota siihen ja mahdollisia riitoja sen seurauksena
Näitä lapseksi jääneitä mies-poikia kyllä löytyy :( Onko naisen vika? Voisko naisena olettaa, että mies on vastuussa omasta elämästään, omista valinnoistaan, omista sanoistaan? Voiko sanoihin luottaa, vai pitääkö oletus aina olla, että valehtelee kuitenkin, kun "pelkää" reaktioitani?
Parisuhdekursseilta saa -kirjoista voi saada apua liikaan ja väärään kiltteyteenkin, suosittelen!
No ei se "pelkää" mitään vaan valehtelee saadakseen haluamansa. Ihan kuin poliitikot vaaleissa.
Minkä haluamansa? Mieshän toivoo tilanteen pysyvän ennallaan?
Aivan, se haluaa tilanteen pysyvän ilman lapsia.
Eli mikä sitten tekee hänestä poliitikkoon verrattavan valehtelijan? Miten hän tavoittelee epäreilua etua itselleen pyrkimällä asioiden jatkumiseen ennallaan? Onko tilanne jo lähtökohtaisesti jotenkin epäoikeudenmukainen?
VALEHTELEE HALUAVANSA LAPSIA VAIKKA EI HALUA JOTTA NAINEN EI HÄIPYISI. Sano nyt vielä ettet ymmärtänyt.
Se Speden Naisen logiikka ei ollut pelkkää huumoria...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua lapsia mutta ei sano sitä suoraan, koska pelkää sun reaktiota siihen ja mahdollisia riitoja sen seurauksena
Näitä lapseksi jääneitä mies-poikia kyllä löytyy :( Onko naisen vika? Voisko naisena olettaa, että mies on vastuussa omasta elämästään, omista valinnoistaan, omista sanoistaan? Voiko sanoihin luottaa, vai pitääkö oletus aina olla, että valehtelee kuitenkin, kun "pelkää" reaktioitani?
Parisuhdekursseilta saa -kirjoista voi saada apua liikaan ja väärään kiltteyteenkin, suosittelen!
No ei se "pelkää" mitään vaan valehtelee saadakseen haluamansa. Ihan kuin poliitikot vaaleissa.
Minkä haluamansa? Mieshän toivoo tilanteen pysyvän ennallaan?
Aivan, se haluaa tilanteen pysyvän ilman lapsia.
Eli mikä sitten tekee hänestä poliitikkoon verrattavan valehtelijan? Miten hän tavoittelee epäreilua etua itselleen pyrkimällä asioiden jatkumiseen ennallaan? Onko tilanne jo lähtökohtaisesti jotenkin epäoikeudenmukainen?
Ohiskin yrittää selittää: mies haluaa jatkaa elämäänsä ilman lasta mutta naisen kanssa ja on valmis sanomaan mitä vaan (eli valehtelemaan) pitääkseen saavutetun etunsa. Poliitikko taas haluaa pysyä vallassa ja ja samoin on valmis sanomaan (mutta ei tekemään) mitä vaan pysyäkseen vallassa ja pitämään saavutetut etunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua lapsia mutta ei sano sitä suoraan, koska pelkää sun reaktiota siihen ja mahdollisia riitoja sen seurauksena
Näitä lapseksi jääneitä mies-poikia kyllä löytyy :( Onko naisen vika? Voisko naisena olettaa, että mies on vastuussa omasta elämästään, omista valinnoistaan, omista sanoistaan? Voiko sanoihin luottaa, vai pitääkö oletus aina olla, että valehtelee kuitenkin, kun "pelkää" reaktioitani?
Parisuhdekursseilta saa -kirjoista voi saada apua liikaan ja väärään kiltteyteenkin, suosittelen!
No ei se "pelkää" mitään vaan valehtelee saadakseen haluamansa. Ihan kuin poliitikot vaaleissa.
Minkä haluamansa? Mieshän toivoo tilanteen pysyvän ennallaan?
Aivan, se haluaa tilanteen pysyvän ilman lapsia.
Eli mikä sitten tekee hänestä poliitikkoon verrattavan valehtelijan? Miten hän tavoittelee epäreilua etua itselleen pyrkimällä asioiden jatkumiseen ennallaan? Onko tilanne jo lähtökohtaisesti jotenkin epäoikeudenmukainen?
Ohiskin yrittää selittää: mies haluaa jatkaa elämäänsä ilman lasta mutta naisen kanssa ja on valmis sanomaan mitä vaan (eli valehtelemaan) pitääkseen saavutetun etunsa. Poliitikko taas haluaa pysyä vallassa ja ja samoin on valmis sanomaan (mutta ei tekemään) mitä vaan pysyäkseen vallassa ja pitämään saavutetut etunsa.
Onpas se ilkeä mies. Kamalaa kun on tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua lapsia mutta ei sano sitä suoraan, koska pelkää sun reaktiota siihen ja mahdollisia riitoja sen seurauksena
Näitä lapseksi jääneitä mies-poikia kyllä löytyy :( Onko naisen vika? Voisko naisena olettaa, että mies on vastuussa omasta elämästään, omista valinnoistaan, omista sanoistaan? Voiko sanoihin luottaa, vai pitääkö oletus aina olla, että valehtelee kuitenkin, kun "pelkää" reaktioitani?
Parisuhdekursseilta saa -kirjoista voi saada apua liikaan ja väärään kiltteyteenkin, suosittelen!
No ei se "pelkää" mitään vaan valehtelee saadakseen haluamansa. Ihan kuin poliitikot vaaleissa.
Minkä haluamansa? Mieshän toivoo tilanteen pysyvän ennallaan?
Aivan, se haluaa tilanteen pysyvän ilman lapsia.
Eli mikä sitten tekee hänestä poliitikkoon verrattavan valehtelijan? Miten hän tavoittelee epäreilua etua itselleen pyrkimällä asioiden jatkumiseen ennallaan? Onko tilanne jo lähtökohtaisesti jotenkin epäoikeudenmukainen?
Ohiskin yrittää selittää: mies haluaa jatkaa elämäänsä ilman lasta mutta naisen kanssa ja on valmis sanomaan mitä vaan (eli valehtelemaan) pitääkseen saavutetun etunsa. Poliitikko taas haluaa pysyä vallassa ja ja samoin on valmis sanomaan (mutta ei tekemään) mitä vaan pysyäkseen vallassa ja pitämään saavutetut etunsa.
Onpas se ilkeä mies. Kamalaa kun on tuollaisia.
Miehen ainoa mahdollisuus saada suhde ilman lapsia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin 18-v kivan pojan, jonka kanssa aloin seurustella. Kerroin jo seurustelun alkumetreillä hänelle, että haluan naimisiin ja lapsia mwlko nuorena. Kun olin 21, pidin huolta siitä, että mentiin kihloihin. Kun olin 23, suunniteltiin häät seuraavalle kesälle, jolloin täytin 24. 24v sain lapseni 1/4. Nyt 41 veenä sain neljänteni.
Oot ap tipahtanut siihen kuiluun, mihin moni nainen tipahtaa. Eli siihen, että nuoruus huidotaan jossain semitärkeissä asioissa, kuten harrastuksissa ja bilettelyissä. Moni huitoo ajan myös opinnoissa ja töissä, mutta unohtaa suunnitella ja varmistaa, että milloin niitä lapsia tehdään. Sitten kun on eletty ns pitkitettyä nuoruutta yhdessä kymmenkunta vuotta, havahtuu nainen biologisen kellon kilkatukseen. Ja mies on epäkiinnostunut asiasta, koska nainen on ”niin nähty” ja eroajatukset välkähtelevät mielessä silloin tällöin. Näin ollen vauvanteot ei oikein innosta.
Moni nainen jättää jahkailevan miehen tässä vaiheessa ja yrittää etsiä miestä, joka pikavauhdilla alkaisi lisääntymään. Mitä tekee mies? Lisääntyy uuden parikymppisen naisen kanssa alle 1,5v:ssa. Siinä sitten entinen nainen ajattelee, että mikä meni pieleen?
Vastaus on, että se, että nainen silloin parikymppisenä ei vaatinut miestä päättämään lastenteosta ajoissa ja vaatinut myös miestä pysymään lupauksessaan. Tai jopa se, että nainen ei itse tajunnut selvittää ajatuksiaan asian suhteen, että haluaako niitä lapsia vai ei ja milloin niitä haluaa.
Vauvantekoasiaa voi hoitaa iän suhteen ”hyväksytysti” ikäkautena 20-40. Jos nainen elää 80v, se tarkoittaa että aikaa ko. hommaan on 25% koko elämästä, aika vähän siis! Ka jos siitä ajasta vielä hukkaa puolet niin..... voi olla että jää ilman 😔
Tsemppiä sulle ap, pistä ukkos seinää vasten!
Tämä. Harvinaisen selkeä analyysi.
Kiitos 🙂 Ajattelen tätä asiaa siitä näkökulmasta, että itselleni lastensaanti on ollut elämäni tärkein tavoite. En ole halunnut jättää mitään sattuman varaan. Toki olen ehkä omlut astetta paremmassa asemassa vaatimaan miestä tekemään niitä lapsia, koska mies kyllä tiesi että muitakin ottajia olisi ollut, eikä suinkaan rakennekynsien tai hiuslisäkkeiden takia. Jos nainen ei ole muita naisia vastaan ns kilpailukykyinen, niin silloin vaatiminen ei välttämättä tuota tulosta 🤨 Toki mulla on ollut muitakin tavoitteita elämässä kuin lastensaanti, oon mm. kouluttautunut maisteriksi. Mukava työpaikkakin on, tosin en ole koulutustani vastaavassa hommassa ja palkkakin melko pieni. Että voisin sitä puolta kohentaa, pitäisi mieheni luopua omasta kovasta urastaan, mutta sitä en viitsi alkaa vaatimaan. Vietön ennemmin itse aikaa lasteni kanssa.
T. se joka ”analyysin” kirjoitti
Huh Huh. Sä olet löytänyt kivan pojan, joka on saanut olla onnellinen, kun suostut hänen kanssaan olemaan, vaikka on tehty selväksi, että sulla on kyllä ottajia.
Lapsia on tehty kilpailukykyisen naisentahtisesti, maisterin koulutuskin yhteiskunnan (ja tod näk miehen) varoilla hankittu, mutta ei sitä viitsitä käyttää.
Säälin kovauraista miestä, joka on joskus ollut kiva poika.
Mulle tuli ihan sama mieleen!
Kamala tapa perustaa perhe, nainen on "astetta paremmassa asemassa vaatimaan lapsia". En mä ole ikinä ajatellut, että olisin joku erityisen kilpailukykyinen nainen, jolla olisi kamalasti ottajia, mutta en kyllä myöskään ole joutunut mieheltä vaatimaan lapsia, yhdessä ja molempien halusta ne on tehty.
Näissä jutuissa just tulee julki se, miten joillekin naisille lapset ja perhe on joku kilpajuoksu, jossa hävitään tai voitetaan ja on asemia. Niitä sitten ylenkatseellisesti opastetaan, jolle asia on haasteellisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eukko taas täällä sulkeutuu kun otan lapsentekovehkeen esille...
En lukenut kaikkia kommentteja, mutta... on ihan mahdollista, että mies kyllä haluaa lapsia, mutta aidosti kuvittelee, että asialla ei ole vielä mikään kiire. Saihan se ja sekin lapsensa yli nelikymppisinä jne.... Ongelmat tulevat aina joillekin muille.
Oma mies antoi tismalleen samanlaisia kommentteja, vaikka ikää alkoi olla saman verran kuin aloittajalla. Jotenkin mies sai sitten mentyä tarjouksessa olevaan sperma-analyysiin vaikkei tosiaan ollut suostunut vielä aloittamaan yrittämistä. Lunta tuli tupaan ja seuraavaksi oltiinkin jo IVF-jonossa. Kurja juttu, mutta vitkuttelu loppui kuin seinään.
Neuvoisin aloittajaa varaamaan ajan esim. hedelmällisyysneuvontaan vaikka sillä varjolla että käytte keskustelemassa, kuinka paljon asiaa voi vielä viivyttää... luulisi, että siellä lyödä tiskiin sellaiset luvut, että mieskin herää. Ja ehkä joku ulkopuolinen saa muutenkin paremmin taottua järkeä päähän.
Ohop, luinkin kommentteja vähän taaksepäin ja asia olikin edennyt. Onnea matkaan ap!
Mies pitää kynsin hampain kiinni lapsettomasta elämästä.
Sulla alkaa tulla fiilis että kynsin hampain haluat lapsen.
Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin valita mies tai mahdollinen lapsi.
30+ jos haluat lapsen, joudut ehkä vaihtamaan miestä kunnes tärppää.
Tämän sanon kuitenkin: Miestä ei kiinnosta saatko lapsen. Se on fakta. Hän olisi jo neuvotellut aikataulun kanssasi koska ehkäisy jätetään pois, jos ehdottomasti haluaisi lapsen kanssasi. Tuommoinen huopaa-soutaa on jotain mitä ihmiset tekevät, kun he eivät halua sitoutua mutta kuitenkin pelkäävät menettävänsä mahdollisuuksia.
Sun pitää päättää, onko lapsi myös sinulle vain yksi mahdollinen lisä elämään vai jotain minkä valitset siitä huolimatta oli tämä mies siinä tai ei.
Se on sun päätös ja se on ainoa millä ratkaiset tilanteen. Itse odottaisin 33-vuotiaaksi. 35+ riskit kasvaa, mahdollisuudet vähenee. Vuosi pari voi mennä vaikka yrittäis joka kuukausi ja eri miehen kanssa.
Elämässä ei saa kaikkea. Jos sulla on terveyttä, työkykyä, hedelmällisyyttä... sulla on jo paljon.
Ja lapsen hankintaan se vinkki vielä, että ovulaatio voi tapahtua nopeammin mitä enemmän on seksiä (sperma voi aikaansaada ovulaation aiemmin). Rentoutuminen myös tärkeää. Miehes asenne stressaa sua, se voi olla este raskautumiselle sitten jos nyt vielä vuoden hän soutaahuopaa ja sun stressi kasvaa. Voit tämänkin hänelle kertoa.
Myöskin niin neuvotella voisi lapsenhoitojutut. Kuka hoitaa ja paljonko yöheräilyistä ja päivän vastuusta. Jos haluat olla pääasiallinen hoitaja niin miehesi voi tajuta että sitä omaa aikaakin riittää. Olen itse vauvan yh, miestä ei ole. Olisi mahtavaa jos olisi edes pari iltaa viikossa mies muutaman tunnin apuna. Mut pärjään koska pakko on.
Koen kyllä että miesten itsekkyys on huipussaan jos kokevat elämän kamalaksi kun joutuisivat vaan esim. 4 tuntia päivässä ja pari yötä viikossa olemaan vastuussa lapsesta. Fiilikseni miehestäsi kuvauksen perusteella on sellainen jokseenkin saamaton. Haluais ehkä lapsen mut ei kuitenkaan edes yritä neuvotella käytännön suunnitelmia jotta näkis mihin aikoo sitoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on syntynyt 84, en sanoisi "yli 30" vaan "lähes 40". Viimeiset vuodet on menossa jos enää on edes mahdollista. Mutta mieshän ei tosiaan lasta juuri halua, todennäköisesti haluaa vain pitää parisuhteen ja siksi ei sano suoraan. Tai haluaa niin vähän, että mieluummin on ilman niin kauan kuin suinkin mahdollista. Koska eihän ihminen, joka jotain HALUAA, yritä vältellä sitä asiaa!
Vuonna -84 syntynyt on joko 35 tai 36, ei lähes 40. Minä olen vm 80 ja minä olen lähes 40, synttärit muutaman kuukauden päästä. Ap:n ikäisenä olin lapseton ja nyt kolmen lapsen äiti. Samaa mieltä että ap:lla on kiire, mutta jotain rotia nyt sentään. Onko 15 v sinusta lähes 20?
Aamen! Vihdoinkin joku, jonka kanssa olen samaa mieltä.
Olen vuosimallia 1984 ja raskaana. Olen ollut puolisoni kanssa todella kauan. Molemmat jahkailimme lapsenteon kanssa pitkään. Lopulta koitimme ja tulimme nopeasti raskaaksi. Emme ole vielä vanhoja, eikä kukaan ole meille niin koskaan sanonutkaan.
Enkä todellakaan ole sitä mieltä, että ap:n pitäisi vain jättää miehensä. Jos kyseessä on hyvä mies ja hyvä suhde, niin kyllä asiat puhumalla selviää. Miestä varmasti pelottaa kovastikin, koska elämä muuttuisi niin paljon, mutta yhdessähän he sen muutoksen käyvät läpi.
Jos AP lle ajattelet puhua, suosittelen lukemaan alusta asti kaikki ja AP laittoi viestin.
Onnellisen viestin, toivotan onnea AP lle ja hänen miehelleen :)
Olen usein ihmetellyt mikä on se hyväksyttävä syy haluta lasta. Kun aina sanotaan että on itsekästä haluta lapsi täydentämään elämäänsä. Ja näköjään toive perhe-elemästä on myös huono juttu, tässä tapauksessa olisi ilmeisesti pitänyt jättää kommentoija kokonaan tekemättä kun syy oli moitittava :) Taitaa ainoa hyväksyttävä syy tänä päivänä tehdä uusi veronmaksaja jollei sitten pelkää maailman tuhoutuvan jälkeläisen syntymän tähden.