Lue keskustelun säännöt.
Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Huh miten kolkolta tuo elämäntapalapseton kuulostaa! Hrrr...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiahan on hyvin yksinkertainen. Vanhat keinot käyttöön vaan...kerrot miehelle sit muutaman kuukauden kuluttua 😊Miehellähän on vähintään 9kk vielä aikaa toteuttaa itseään. Kaupassa on kivoja yöpaitoja...on sitä lapsia maailmaan tullut ennenkin. Älä mieti enää.
Vierailija kirjoitti:
Huh miten kolkolta tuo elämäntapalapseton kuulostaa! Hrrr...
Ihanan lämmin ja empaattinen kommentti, kiitos.
Tärkeintä on muistaa miten muuten elämässä on hyvin. Arki sujuu ja silleen. Näin ohjeistetaan miestä joka ei ole tyytyväinen parisuhteensa tilaan, eikä saa sitä asioita mitä toivoo.
Miksi naisen toive lapsesta olisi yhtään erilainen?
Ikäsi kadut, jos miehen pillin mukaan tässä tanssit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti x2 kirjoitti:
Asiahan on hyvin yksinkertainen. Vanhat keinot käyttöön vaan...kerrot miehelle sit muutaman kuukauden kuluttua 😊Miehellähän on vähintään 9kk vielä aikaa toteuttaa itseään. Kaupassa on kivoja yöpaitoja...on sitä lapsia maailmaan tullut ennenkin. Älä mieti enää.
hullu akka
Äiti x2 kirjoitti:
Asiahan on hyvin yksinkertainen. Vanhat keinot käyttöön vaan...kerrot miehelle sit muutaman kuukauden kuluttua 😊Miehellähän on vähintään 9kk vielä aikaa toteuttaa itseään. Kaupassa on kivoja yöpaitoja...on sitä lapsia maailmaan tullut ennenkin. Älä mieti enää.
Tämä salaa ehkäisyn poisjättäminen on aika sikamainen ja itsekäs temppu. Ei vaan miestä, mutta myös lasta kohtaan kun pakotetaan epämotivoitunut mies isäksi. Lapsiraukka.
t. yhden lapsen äiti (ja lapsi tehtiin vasta kun mies itse näytti vihreää valoa asialle. olisin vaihtanut ukkoa jos tälle ei lapsenteko ois kelvannut)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei At84,
Kirjoitan sinulle oman kokemukseni. Meillä jokaisella on omakohtaiset geenisekoitukset, historiat ja sietokykymme. Lisäksi parisuhteet ovat erilaisia. Mitään yleispätevää teoriaa ei tähän voi muodostaa tai varsinkaan tuomita mikä ratkaisu on oikein tai väärin missäkin tapauksessa.
En kokenut olevani valmis tai kykenevä vanhemmuuteen (varsinkaan yksinhuoltajana) ennen kuin olin 34-36-vuotias. Olin parisuhteessa ja minä muutuin, mies ei. Taustalla tässä suhteessa oli myös yksi abortti kun olin 30-vuotias (nämä ovat kipeitä asioita ja toimin silloin parhaan tietoni mukaan). Aikamme kipuilimme, kun biologinen kelloni heräsi ja lopulta tuli ero, mutta pysyimme hyvinä ystävinä.
37-vuotiaana löysin uuden miehen ja rakastuin. Tein erittäin selväksi että haluan lapsia ja yhteisen perheen tämän miehen kanssa. Hän suostui, asia ei ollut epäselvä. Mies oli kuitenkin reissutyössä ja osittain siitä syystä ei hedelmöittyminen ollut kovin todennäköistä (vaikka meillä tutkimuksissa todettiin molemmilla olevan "huipputavaraa"). Lisäksi oli ikäni. Hakeuduimme yhdessä lapsettomuushoitoihin, kun olin 39-vuotias. Miehellä kuitenkin ilmeni omia käsittelemättömiä ongelmia. Lisäksi hän keskittyi tarvitsevien sukulaistensa hoitoon ennemmin kuin omaan tai meidän elämään. Hän oli suurimman osan ajastamme toisaalla.
Kun IVF-hoidossa tuli punktion aika (olin piikittänyt itseäni ja kasvattanut munasoluja), mies ei saapunut klinikalle (hänen oli määrä hedelmöittää munasolut tuoreeltaan). Olin niin järkyttynyt, että en oikein edes hahmottanut tilannetta. Munasoluni kerättiin ja pakastettiin. Onnekseni tuli juuri samaan aikaan lakimuutos ja nyt saavat itsellisetkin naiset julkisen puolen hedelmöityshoidon. Olen siitä erittäin kiitollinen!
Päätin jatkaa IVF-hoitoa yksin luovutetun sperman avulla. Miehelleni asia oli helpotus (hän pelkäsi juridista ja taloudellista vastuuta, joka IVF-hoidossa tulee automaattisesti paperille) ja jatkoimme parisuhdetta. Mies oli kuitenkin suostuvainen luonnolliseen lisääntymiseen, hän sanoi vieroksuvansa IVF-hoitoa. Minulle tämä kävi, koska lopputuloksena olisi joka tapauksessa lapsi ja mies eli perhe. Asia ei ollut tietenkään niin yksinkertainen, vaan lopulta mies alkoi karttamaan ja pelkäämään seksiä. Viimeisin syy oli että hän ei halua biologisia lapsia samaan aikaan, kun olen hankkimassa lasta klinikalla. Tässä vaiheessa heräsin, että mies on ottanut hiljoksiin jokaisen minulle tärkeän palan pois parisuhteestamme (on muitakin kuin lapsiasia, mutta en niitä nyt tähän tuo). Jotenkin vain riitti ja emme ole nyt olleet missään tekemisissä yli kuukauteen.
Itse täytän nyt 41-vuotta. Minulle on tehty yksi alkionsiirto, joka ei tuottanut tulosta. Pakastimessa on vielä vähän toivoa, mutta julkisen puolen hoitoja ei enää jatketa (ikäni vuoksi) tämän 39-vuotiaana kerätyn satsin jälkeen. Sitten otan lainaa ja siirryn yksityiselle. Mutta uskon ja toivon, että seuraavaksi tärppää, muuta en voi.
Ehkäisyn salaa poisjättäminen on yhtä epäreilua kuin miehen epäröinti. Miehellä on oikeus olla haluamatta lasta yhtä hyvin kuin aloittajalla on oikeus haluta lasta. Mutta asia pitää hoitaa rehellisesti ja yhdessä. Ja tehdä sitten päätös oli se sitten mikä tahansa.
Ei kieroilulla lasta pidä alkuun saattaa. Lapsi ei ole mikään lelu tai hyödyke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ei vaan ymmärrä biologiaa. Siskollani on rakenteellinen poikkeama, minkä takia raskautuminen ja keskenmenon välttäminen on hyvin vaikeaa. 10 vuodessa ovat saaneet yhden lapsen. Mies silti heittelee edelleen lauseita, sitten kun meille tulee toinen lapsi... erittäin monen keskenmenon jälkeen se on varsin epätodennäköistä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tyydytystä täällä jotkut saavat siitä, että listaavat lapsiperheellisen ihmisen velvollisuuksia? Eiköhän jokainen lapsia toivova tiedosta, että lasta kuuluu hoitaa, rakentaa arkeen turvallinen rytmi ja huolehtia lapsen perusoikeuksien toteutumisesta. Ja hui, monet saattavat jopa ihan odottaa uutta elämänvaihetta jossa ei olekaan enää itse keskiössä vaan saa muuta sisältöä ja roolin elämässä - vanhemman roolin. Ei nuo ole mitään lälläslää, sun pitää huolehtia päikyt, nukuttamiset ja ruokailut! Tottakai pitää ja niin haluankin tehdä jotta lapsellani olisi turvallinen ja hyvä elämä.
Ne jotka sanovat, ettei lastenhankinta muuta koko elämää ovat niitä jotka tiedostavat vastuun joka lapsen mukana tulee - ja haluavat sen vastuun kantaa ja tehdä parhaansa. Kaikki eivät halua elää koko elämäänsä vain itselleen.
Jos nyt katsot, niin ei niitä listoja kirjoiteta ihmisille, jotka haluavat lapsen ja odottavat uutta elämänvaiheitta jne. Niitä listataan siksi, että aina on näitä tyyppejä, jotka saavat jotain outoa tyydytystä siitä, että saavat vängätä, että kyllä sinun pitäisi haluta lapsi, koska minusta mikään ei lapsen myötä muuttunut ainakaan negatiivisempaan suuntaan, lapsesta ei ole yhtään vaivaa ja lapsen kanssa voi tehdä ihan kaikkea mitä haluaa. (Lue: minä voin tehdä kaikkea, mitä haluan, eikä kukaan voi haluta mitään sellaista, mitä minä en halua. Ja jos joku keksii jotain, mihin lapsi ei sovi, niin se on turhaa/väärää/itsekästä tai muuten vain jotain, mitä kukaan kunnon aikuinen ei pidä tavoiteltavana ja tärkeänä.)
Kannattaa katsoa, millaisiin viesteihin listat tulevat vastaukseksi, niin asia selviää eikä tarvitse erikseen kysellä. Ja millä ihmeen perusteella ne, jotka sanovat, että lapsi ei muuta koko elämää tiedostavat vastuun ja haluavat kantaa sen paremmin kuin ne lapsia hankkineet, joiden mukaan lapsi nimenomaan muuttaa koko elämän (mutta ainakin pääosin positiivisesti)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi käsittää, en sitten millään miksi naiset ovat aina hinkumassa niitä lapsia?
Miksi?
Ja sitten itketään ja valitetaan yksinhuoltajina, kun se lapsi on kuitenkin tehty, vaikka mies ole ollut yhtään halukas lapsiaa saamaan.
Se mies joutuu kuitenkin maksamaan elatusmaksuja ja yh saa tukia kelasta enemmän kuin töissäkäyvä saa töistä. Yh:n asiat ovat oikein hyvin. Se itkeminen johtuu naisten luonteesta. Aina pitää valittaa, vaikka asiat olisivat ihan hyvin. Ja pitäähän yh:nkin johonkin purkautua, kun kotona ei ole sitä miestä jonka elinikää lyhentäisi nalkuttamisella.
Jännä kyllä, naimisissa olevat miehet elää tutkitusti pidempään kuin naimattomat. Eli se nalkutus itseasiassa lisää elinikää. Naisilla taas tilanne on toisin päin, pidempään elää ne joilla ei ole miestä riesanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi käsittää, en sitten millään miksi naiset ovat aina hinkumassa niitä lapsia?
Miksi?
Ja sitten itketään ja valitetaan yksinhuoltajina, kun se lapsi on kuitenkin tehty, vaikka mies ole ollut yhtään halukas lapsiaa saamaan.
Se mies joutuu kuitenkin maksamaan elatusmaksuja ja yh saa tukia kelasta enemmän kuin töissäkäyvä saa töistä. Yh:n asiat ovat oikein hyvin. Se itkeminen johtuu naisten luonteesta. Aina pitää valittaa, vaikka asiat olisivat ihan hyvin. Ja pitäähän yh:nkin johonkin purkautua, kun kotona ei ole sitä miestä jonka elinikää lyhentäisi nalkuttamisella.
Jännä kyllä, naimisissa olevat miehet elää tutkitusti pidempään kuin naimattomat. Eli se nalkutus itseasiassa lisää elinikää. Naisilla taas tilanne on toisin päin, pidempään elää ne joilla ei ole miestä riesanaan.
"Väärin tutkittu" ->
Aina kun tämä on esitetty, kysyn onko koskaan vertailtu sosiaaliluokittain sinkkumies vs aviomies. Meinaan naimisiin ei edes "pääse" ne elämänhallintansa jo parikymppisenä menettäneet karvanaamat, jotka dokaa itsensä hengiltä jo kuuskybäisenä. Mutta onko koskaan verrattu koulutettu nelikymppinen perhemies vs koulutettu sinkkumies.
Empiirinen kokemus edellisestä työpaikasta, otos 30-45v noin 10 sinkkumiestä ja 10 perhemiestä (itse näitä), (diplomi)inssejä ja äfämmiä. Ihan silmin nähden oli todettavissa että sinkkumiehet olivat freesimpiä ja energisempiä kuin me väsähtäneet perheukot. Ilmeisesti tuo energisyys polttaa heidät hautaan nopeammin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiahan on, että sinun pitää etsiä uusi parittelukumppani jonka kanssa lisääntyä.
Aika kolkkoa on tämän "ystävän" kertomus, miten hän on jättänyt ystävänsä, kun he ovat menneet "lapsikuplaansa". Miksi ajatellaan, että ollaan ystäviä vain, koska ollaan samassa elämäntilanteessa? Ja ystävät eivät saisi muuttua henkisesti tai heidän elämäntilanteensa ei saisi muuttua ikävuosina 20-40 piiruakaan mihinkään suuntaan?
Kun niitä muutoksia tulee väistämättä? Tulee työpaikan vaihdoksia, työttömyyttä, sairauksia... ei kenenkään elämä ole niin staattista, että ei tule ikinä muuttumaan mihinkään suuntaan! Siinä se ystävyys punnitaan.
Tää asiahan ratkesi jo jossain sivulla 22 tjtn.....
Ap, miten asia etenee? Suostuuko myös seksiin vai ?
Itsellisenä naisena voi hakeutua hedelmöityshoitoihin, suosittelen sitä vaihtoehtoa jos mies ei tosiaan tahdo lapsia.
Eka kappaleesi on asiaa, sanon tämän yli nelikymppisenä ja vastaavan moneen kertaan nähneenä.
Mutta viimeinen kappaleesi on kauhea. Etkö ymmärrä, että kyseessä ei ole raskaaksi tuleminen, vaan kokonaisen uuden ihmisen koko elämä? Se raskaus on pelkkä välivaihe. Lapsi ansaitsee syntyä reiluun ilmapiiriin rakastaville vanhemmille, ei kieroilun tuloksena. Tunnen yhden teinin, jonka äiti suoraan valehteli silloiselle miehelleen, että joojoo, syön pillereitä. Teini tajuaa tämän jo ja oirehtii aika vakavasti asiasta. Tietää jotain kautta isän olleen aluksi ahdistunut, vaikka ottikin sitten kopin tilanteesta ja ryhtyi vieläpä hyväksi isäksi.