Lue keskustelun säännöt.
Ällistynyt ”läheisten” kaverien ilkeydestä liittyen alle 1v lapsiin
24.08.2020 |
Kaverit saivat lapsen viime loppuvuodesta, ja me nyt keväällä. Molemmat ovat poikia.
He ostavat ja ostavat koko ajan uutta vaunankamaa, ja olen kertonut, että voisimme HYVÄLLÄ/ ihan markkinahinnalla ostaa näitä pieneksi jääviä ja turhia samoja kamoja, jotka heiltä joka tapauksessa menee kiertoon. No, puoli vuotta on mennyt, ja olemme nähneet kun ostavat ostavat koko ajan jotain, ja nainen myy niitä sitten kirpparilla, Torissa ym, eivätkä koskaan tarjoa niitä ensin meille...
Ovat nyt kuitenkin 3 kertaa tuoneet meidän lapselle sellaisia juttuja, jotka kaikki äidit tietävät huonoiksi (kerran pilaantuneita soseita, kerran sellaisia vaippoja joita ei voi käyttää ja kerran sellaisia vaatteita jotka on mahdoton saada päälle...) 😢😱 Tuntuu lähinnä vittuilulta, itse heittäisit tälläiset roskiin, en antaisi vahinkoa kiertoon toiselle äidille.
Ei siinä mitään, meillä on mahdollisuus ostaa vaikka kaikki uusina. Itse en koskaan kehtaisi toimia näin, että antaa toiselle sellaisia juttuja joita ei voi käyttää, mutta kaikki hyvät tavarat myisin ulkopuoliselle tietäen että kaverit joutuvat ne heti kuitenkin hankkimaan.
Mieskin on tätä suuresti ihmetellyt jo pitkään. Ei ihme että välit ovat viilentyneet lähes täysin. Ihmiset voivat näköjään seota lasten myötä🙄
Kommentit (94)
Onko ap vielä linjoilla? Minkä ikäinen sä oikein olet? Ja ootko joku #minikidsfin mamma? Koska mä en vaan ymmärrä yhtään mikä tässä on ongelmana. Sulla on frendi, joka ei halua myydä lapsensa vaatteita sulle. Yrittää sen verran vaalia teidän välejä, ettei halua kertoa syytä tälle, mutta sä et tajua isostakaan vihjeestä, vaan kärkyt niitä kledjuja.
Ps. Kaikki sivistyneet tietää, että saatuja lahjoja ei arvostella - ne pistetään sit vaan pois jos ei nappaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te ees ootte kavereita? Ei kuulosta ainakaan että se olisi molemmin puolista.
Me saatiin lapsi ekana kummankin suvussa ja kaveripiirissä. Mua ahdisti se että on ihmisiä, jotka odottaa että meidän on vaan annettava kamppeet kiertoon seuraaville, että niitä kärkytään vieressä kuin meillä olisi joku velvollisuus tavaroistamme luopua. Vaikka niistä maksettaisiin, niin silti sukulainen/kaveri lähes aina odottaa saavansa ne joko ilmaiseksi tai ihan pikkurahalla. Heille, joista oikeasti pidin, annoin tai myin jotain. Muut pidin itse. Paljon haluttiin säästää seuraavaa lasta ajatellen. Minä myös olen ehkä kummallinen ja nautin kirppishommista, se on mulle harrastus. Sitten kun myytävää on, minä haluan käydä sen kirppistelyn läpi, en vain päästä mahdollisimman helpolla. Oikeasti ostankin sellaista kampetta, joiden tiedän pysyvän hyvänä vielä myyntiin asti, jotta saan kirppiksellä. Sitä paitsi on vaikea kuvitella, että muutaman kuukauden ikäeroa omaavien vauvojen välillä, olisi edes kovin kummoisesti mahdollista kierrättää. Ei tuossa ehdi jäädä pieneksi kuin joitakin vaatteita. Lapsetkin on niin eri kokoisia ja muotoisia, että vähän vanhempi voi käyttää vielä kokoa, mikä on nuoremmalta jo jäänyt pois. Kun ikäeroa alkaa olla vuosi, kaksi, niin asia on jo eri. Ja mistä kukaan voi tietää mitä kukin myy pois ja mitä esim säästää seuraavalle. Jos se myynti-ilmoitus tulee jossain vastaan tai asia kirppiksellä vastaan ja sen haluat, niin hyvä ihminen osta! Mutta älä kärky toisten tavaroita ja kuvittele että sulla on niihin jokin etuoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia kommentteja ketjussa. Luulisin, että he tosiaan yrittävät saada tuotteistaan maksimihinnan, eivätkä kehtaisi pyytää sellaisia summia sinulta. Tekevät kamoillaan niin sanotusti bisnestä.
Vaikea kyllä ymmärtää heitä. Olen itse myynyt jotain Torissa, ja se on aika rasittavaa säätöä. Sovitut tapaamiset ja noudot perutaan, paikalle tulee ostaja, jolla onkin liian vähän rahaa mukana, vaikka hinta on siis sovittu jne. Ja siis olen myynyt kamoja ihan pilkkahintaan. Nykyisin en jaksa moista rumbaa vaan lahjoitan Pelastusarmeijalle. (Torissa on hankalaa myös lahjoittaa kamoja, kun tuon noudon ja sovittujen tapaamisten kanssa on siinäkin kauheaa säätöä.)
Siinä, että he eivät kerro asioita sinulle, voi olla taustalla jotain ihme kilpailutsydeemiä. Osa vanhemmista kilpailee verissä päin siitä, kenen lapsi kävelee nuorimpana, kuka puhuu ensin jne. Olen joskus miettinyt, pitäisikö Suomessa äitiyslomien olla oikeasti lyhyempiä, että ihmisten elämä ei pyörisi liikaa lasten ympärillä. Joillakin homma menee ihan överiksi.
Itse hämmästelin aikoinani äitejä, jotka ostivat tosi kalliita vaatteita lapsilleen ja myivät niitä sitten tosi kalliiseen hintaan eteenpäin. Ei siinä siis mitään muuten, mutta kun kamppeet piti pitää hyvässä jälleenmyyntikunnossa, ja se johti siihen, että lapsen liikkumista ja leikkimistä rajoitettiin. Lasta kuljetettiin rattaissa tosi isoksi asti, ettei hän juoksennellut ja kaatuillut kalliita housuja päreiksi jne. Ihme touhua.
Ehkä noihin ihmisiin kannattaa ottaa välimatkaa ja etsiä fiksumpaa seuraa vaikka jostain perhekahviloista tms. Ja varmaan sinulla on kivempiakin ystäviä.
Aikuinen ihminen saa ostaa mitä haluaa, tehdä ostoksilleen mitä haluaa ja myydä niitä missä haluaa.
Aivan järkyttävää kyyläystä, oletko vähän sairas?
Kyllä kaikesta tehdään ongelmia. First world problems.
Älä kyttää toisen omaa. Ei kuulu sulle mitä tekevät omalla tavarallaan. Itseä ärsyttäisi tuollainen kerjääminen. Haluan itse päättää mitä teen vaatteille ja jos joku multa noin kerjäis vaatteita (”hyvään hintaan toki”), veisin varmasti kierrätykseen koska ottaisi päähän.
Mullon kertyny paljon vauvanvaatteita yms rompetta nyt 2v esikoisen jäljiltä mutta suurimman osan olen säästänyt (laiskuuttani ja jos tehdään toinen). En osta ikinä uusia vaatteita paitsi ulkopuvut ja kengät. Aikanaan lahjoitan ne kaikki tutuilleni yms jos toista ei kuulu mutta tällä hetkellä jemmaan ne määräämättömäksi ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sitä tavaraa ja vaatetta voi paljoa koko ajan tulla pieneksi noin pienellä ikäerolla? Vaunut molemmilla samaan aikaan käytössä, syöttötuoli myös? Citteri ehkä? Vaatteita saa pilkkahintaan kirppiksiltä tai torista. Gugguut ja Molot myydään eniten ja ekana maksavalle. Lapset kehittyy fyysisesti eri aikoihin ja syömisetkin ihan yksilöllisiä. Mitä ihmeen tietoutta sen kaverin pitäisi jakaa? Rokotusohjelma lukee neuvolan vihossa.
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin lapsi ekana kummankin suvussa ja kaveripiirissä. Mua ahdisti se että on ihmisiä, jotka odottaa että meidän on vaan annettava kamppeet kiertoon seuraaville, että niitä kärkytään vieressä kuin meillä olisi joku velvollisuus tavaroistamme luopua. Vaikka niistä maksettaisiin, niin silti sukulainen/kaveri lähes aina odottaa saavansa ne joko ilmaiseksi tai ihan pikkurahalla. Heille, joista oikeasti pidin, annoin tai myin jotain. Muut pidin itse. Paljon haluttiin säästää seuraavaa lasta ajatellen. Minä myös olen ehkä kummallinen ja nautin kirppishommista, se on mulle harrastus. Sitten kun myytävää on, minä haluan käydä sen kirppistelyn läpi, en vain päästä mahdollisimman helpolla. Oikeasti ostankin sellaista kampetta, joiden tiedän pysyvän hyvänä vielä myyntiin asti, jotta saan kirppiksellä. Sitä paitsi on vaikea kuvitella, että muutaman kuukauden ikäeroa omaavien vauvojen välillä, olisi edes kovin kummoisesti mahdollista kierrättää. Ei tuossa ehdi jäädä pieneksi kuin joitakin vaatteita. Lapsetkin on niin eri kokoisia ja muotoisia, että vähän vanhempi voi käyttää vielä kokoa, mikä on nuoremmalta jo jäänyt pois. Kun ikäeroa alkaa olla vuosi, kaksi, niin asia on jo eri. Ja mistä kukaan voi tietää mitä kukin myy pois ja mitä esim säästää seuraavalle. Jos se myynti-ilmoitus tulee jossain vastaan tai asia kirppiksellä vastaan ja sen haluat, niin hyvä ihminen osta! Mutta älä kärky toisten tavaroita ja kuvittele että sulla on niihin jokin etuoikeus.
Toki jokaisella on oikeus tehdä itse ostamillaan tavaroilla mitä haluaa. Mutta yleinen elämänkokemus on osoittanut, että se suvun ensimmäinen lapsenlapsi saa usein paljon tarvikkeita uutena isovanhemmilta. On sitten suvusta kiinni, ajatellaanko, että ne kiertävät seuraaville serkuille, vai ostavatko isovanhemmat näille saman määrän uutta. Ja samat kysymykset voivat olla edessä taas, kun se suvun ensimmäinen vauva saa sisaruksen, ja tavaroita tarvittaisiin taas. Ja tavaroillahan taas on rajallinen käyttöikä.
Näistä asioista kannattaa puhua avoimesti, koska kyseessä ovat aika isot asiat, ja seurauksena voi olla yllättävän paljon pahaa mieltä perheiden kulttuurierojen vuoksi.
Itse ajattelen, että ilmaiseksi saatu ensisijaisesti palautetaan antajalle, jos tämä vielä esinettä tarvitsee, toissijaisesti annetaan ilmaiseksi eteenpäin, ja kolmantena vaihtoehtona todetaan yhteistuumin täysin palvelleeksi ja hävitetään. Omat lapseni ovat seitsemän serkuksen katraan nuorimmat, otan kaiken mitä annetaan, ja omien lasteni jälkeen suurin osa on roskiskamaa. Annan joskus kahvipaketteja vastalahjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen saa myydä omsnsa ja lastensa vaatteet missä haluaa tai olla myymättä, se ei kuulu sinulle pätkääkään. Lopeta ruikutus.
Meillä kun pikkuveli tyttöystävänsä kera sai ekan lapsen nuorina, katottiin parhaat ja tyylikkäimmät pieneksi jääneet vaatteet ja kengät, isoäidin neulomat villapeitot jne ja tarjottiin heille. Ihan kuvatkin laitettiin eka et kelpaako jne, kelpasi, ja vaikuttivat olevan kiitollisia. Luultiin että ovat köyhiä opiskelijoita, jotka tarttevat.
Puoli vuotta myöhemmin löysin antamani kassillisen porukoiden kellarista. Kaikista kalleimmat jutut kuten untuvamakuupussi ja rintareppu oli napattu pois, ja pienen tutkimuksen jälkeen huomasin että veljen tyttis oli myynyt ne Face-ryhmässä kovalla rahalla. Loput oli vaan dumpattu pois silmistä, kun ei sit kai kuitenkaan sopinut ”vauvan tyyliin”.
Hekin varmaan ajatteli, että me tuputetaan vain ällöttävää kuonaa, kun ei ollut just sen kvartaalisesongin kuuminta muotia meidän Ruskovillat. Lahjoitin vaatteet sitten ensikodille, ja veljen lapsille annan enää vain kirjoja - vanhemmille kun vaikuttaa olevan tärkeintä, miltä skidit näyttää somessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tuttava perhe änkee kylään liian usein, naisen mies soittaa meille jo perjantai-iltapäivällä että sopiiko meille jos tulevat illalla käymään. Mistään asioistaan eivät puhu paljon mitään mutta aina ostavat samoja tavaroita ja liikkuvat samoissa kaupoissa ja kaupungeissa kuin mekin vaikkei olla suunnitelmista puhuttukaan, inhottavia stalkkaajia ja kyttääjiä. Sitten leikitään että onko teilläkin samanlainen. Mitään ystävätekoja eivät tee pyynnöistä huolimatta mutta meiltä tosiaan urkittais kaikki asiat.
Koulun vanhempainilloissa ja vastaantullessa ei tunneta eikä moikata.
Koko perhe tuntuu oudolta jo eikä haluta enää nähdäkään koko porukkaa.
Mulla on kaksi poikaa 1,5 vuoden ikäerolla. Yllättävän vähän pystyi aluksi hyötykäyttää vanhemman vaatteita kuopukselle, kun toinen on syntynyt keväällä ja toinen syksyllä. Eikö tässä ole vähän sama juttu? Vai onko kaveri ostanut varmuuden vuoksi kesä- talvi- ja vk-vaatteet jokaisessa koossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat teille jostain kateellisia. Älä välitä niistä. Ymmärrän kyllä että olisi hyvä kierrättää ja noin se kävisi tosi helposti, mutta kaikki ei ole empaattisia. Itse annan kaverin lapselle kaikki lapseni pieneksi käyneet vaatteet jne, en jaksa kirppisrumbaa muutaman kympin takia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi niin, että paremmin toimeentulevat miehen sisko ja puolisonsa, alkoivat kysellä meidän vauvatavaroiden perään. Ja nimenomaan edulliseen hintaan.
Minua alkoi suututtaa, kun ne kerrat kun hyväkuntoisia käytettyjä vaatteita heille vein, eivät edes kiittäneet. Niinpä en enää anna heille yhtään mitään, vaan kiikutan kirpputorille ja lahjoitan Hope Ry:lle. Ihan siis periaatteesta, että kun ei pyydetä nätisti eikä kiitetä, vaan oletetaan että sukulaisuussuhde tuo automaattisia, rahanarvoisia etuja.
Huh, miten nipoa😱 Itse antaisin sukulaisilleni❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovat teille jostain kateellisia. Älä välitä niistä. Ymmärrän kyllä että olisi hyvä kierrättää ja noin se kävisi tosi helposti, mutta kaikki ei ole empaattisia. Itse annan kaverin lapselle kaikki lapseni pieneksi käyneet vaatteet jne, en jaksa kirppisrumbaa muutaman kympin takia.
Samaa mieltä❤️ mikä ikinä syynsä onkaan, ovat naurettavia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin lapsi ekana kummankin suvussa ja kaveripiirissä. Mua ahdisti se että on ihmisiä, jotka odottaa että meidän on vaan annettava kamppeet kiertoon seuraaville, että niitä kärkytään vieressä kuin meillä olisi joku velvollisuus tavaroistamme luopua. Vaikka niistä maksettaisiin, niin silti sukulainen/kaveri lähes aina odottaa saavansa ne joko ilmaiseksi tai ihan pikkurahalla. Heille, joista oikeasti pidin, annoin tai myin jotain. Muut pidin itse. Paljon haluttiin säästää seuraavaa lasta ajatellen. Minä myös olen ehkä kummallinen ja nautin kirppishommista, se on mulle harrastus. Sitten kun myytävää on, minä haluan käydä sen kirppistelyn läpi, en vain päästä mahdollisimman helpolla. Oikeasti ostankin sellaista kampetta, joiden tiedän pysyvän hyvänä vielä myyntiin asti, jotta saan kirppiksellä. Sitä paitsi on vaikea kuvitella, että muutaman kuukauden ikäeroa omaavien vauvojen välillä, olisi edes kovin kummoisesti mahdollista kierrättää. Ei tuossa ehdi jäädä pieneksi kuin joitakin vaatteita. Lapsetkin on niin eri kokoisia ja muotoisia, että vähän vanhempi voi käyttää vielä kokoa, mikä on nuoremmalta jo jäänyt pois. Kun ikäeroa alkaa olla vuosi, kaksi, niin asia on jo eri. Ja mistä kukaan voi tietää mitä kukin myy pois ja mitä esim säästää seuraavalle. Jos se myynti-ilmoitus tulee jossain vastaan tai asia kirppiksellä vastaan ja sen haluat, niin hyvä ihminen osta! Mutta älä kärky toisten tavaroita ja kuvittele että sulla on niihin jokin etuoikeus.
Toki jokaisella on oikeus tehdä itse ostamillaan tavaroilla mitä haluaa. Mutta yleinen elämänkokemus on osoittanut, että se suvun ensimmäinen lapsenlapsi saa usein paljon tarvikkeita uutena isovanhemmilta. On sitten suvusta kiinni, ajatellaanko, että ne kiertävät seuraaville serkuille, vai ostavatko isovanhemmat näille saman määrän uutta. Ja samat kysymykset voivat olla edessä taas, kun se suvun ensimmäinen vauva saa sisaruksen, ja tavaroita tarvittaisiin taas. Ja tavaroillahan taas on rajallinen käyttöikä.
Näistä asioista kannattaa puhua avoimesti, koska kyseessä ovat aika isot asiat, ja seurauksena voi olla yllättävän paljon pahaa mieltä perheiden kulttuurierojen vuoksi.
Itse ajattelen, että ilmaiseksi saatu ensisijaisesti palautetaan antajalle, jos tämä vielä esinettä tarvitsee, toissijaisesti annetaan ilmaiseksi eteenpäin, ja kolmantena vaihtoehtona todetaan yhteistuumin täysin palvelleeksi ja hävitetään. Omat lapseni ovat seitsemän serkuksen katraan nuorimmat, otan kaiken mitä annetaan, ja omien lasteni jälkeen suurin osa on roskiskamaa. Annan joskus kahvipaketteja vastalahjaksi.
Herraisä mikä säätäminen.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa myydä omsnsa ja lastensa vaatteet missä haluaa tai olla myymättä, se ei kuulu sinulle pätkääkään. Lopeta ruikutus.
Sä oot kirjoittanut jo monta ruikutus-kommenttia😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin lapsi ekana kummankin suvussa ja kaveripiirissä. Mua ahdisti se että on ihmisiä, jotka odottaa että meidän on vaan annettava kamppeet kiertoon seuraaville, että niitä kärkytään vieressä kuin meillä olisi joku velvollisuus tavaroistamme luopua. Vaikka niistä maksettaisiin, niin silti sukulainen/kaveri lähes aina odottaa saavansa ne joko ilmaiseksi tai ihan pikkurahalla. Heille, joista oikeasti pidin, annoin tai myin jotain. Muut pidin itse. Paljon haluttiin säästää seuraavaa lasta ajatellen. Minä myös olen ehkä kummallinen ja nautin kirppishommista, se on mulle harrastus. Sitten kun myytävää on, minä haluan käydä sen kirppistelyn läpi, en vain päästä mahdollisimman helpolla. Oikeasti ostankin sellaista kampetta, joiden tiedän pysyvän hyvänä vielä myyntiin asti, jotta saan kirppiksellä. Sitä paitsi on vaikea kuvitella, että muutaman kuukauden ikäeroa omaavien vauvojen välillä, olisi edes kovin kummoisesti mahdollista kierrättää. Ei tuossa ehdi jäädä pieneksi kuin joitakin vaatteita. Lapsetkin on niin eri kokoisia ja muotoisia, että vähän vanhempi voi käyttää vielä kokoa, mikä on nuoremmalta jo jäänyt pois. Kun ikäeroa alkaa olla vuosi, kaksi, niin asia on jo eri. Ja mistä kukaan voi tietää mitä kukin myy pois ja mitä esim säästää seuraavalle. Jos se myynti-ilmoitus tulee jossain vastaan tai asia kirppiksellä vastaan ja sen haluat, niin hyvä ihminen osta! Mutta älä kärky toisten tavaroita ja kuvittele että sulla on niihin jokin etuoikeus.
Toki jokaisella on oikeus tehdä itse ostamillaan tavaroilla mitä haluaa. Mutta yleinen elämänkokemus on osoittanut, että se suvun ensimmäinen lapsenlapsi saa usein paljon tarvikkeita uutena isovanhemmilta. On sitten suvusta kiinni, ajatellaanko, että ne kiertävät seuraaville serkuille, vai ostavatko isovanhemmat näille saman määrän uutta. Ja samat kysymykset voivat olla edessä taas, kun se suvun ensimmäinen vauva saa sisaruksen, ja tavaroita tarvittaisiin taas. Ja tavaroillahan taas on rajallinen käyttöikä.
Näistä asioista kannattaa puhua avoimesti, koska kyseessä ovat aika isot asiat, ja seurauksena voi olla yllättävän paljon pahaa mieltä perheiden kulttuurierojen vuoksi.
Itse ajattelen, että ilmaiseksi saatu ensisijaisesti palautetaan antajalle, jos tämä vielä esinettä tarvitsee, toissijaisesti annetaan ilmaiseksi eteenpäin, ja kolmantena vaihtoehtona todetaan yhteistuumin täysin palvelleeksi ja hävitetään. Omat lapseni ovat seitsemän serkuksen katraan nuorimmat, otan kaiken mitä annetaan, ja omien lasteni jälkeen suurin osa on roskiskamaa. Annan joskus kahvipaketteja vastalahjaksi.
No me ostettiin ihan itse ja haluttiin ostaa ihan itse. Ja itse ostamillemme teemme juuri niin kuin haluamme. Jokunen vaate ja leluja ollaan saatu esim lapsen synttärilahjaksi mutta niin ne suvun seuraavatkin ovat saaneet. Siitä en tiedä ovatko saaneet muuta tavaraa, ei kuulu meille.
Vierailija kirjoitti:
Siis pitääkö ap ystävänä ihmistä joka tuo muutaman kuukauden ikäselle vauvalle pilaantuneita pilttejä? Eiköhän tämä jo kerro, että ystäväsi ei välitä lapsestasi tippaakaan. Mitä vaatteisiin tulee, mä en ainakaan ees haluais noin vastenmielisen ihmisen lapsen vaatteita. Selkeesti on kyseessä pihi ihminen joka koittaa saada kaikesta maksimihinnan, ei raaski heittää roskiin ees pilantuneita ruokia.
Roskiin lensi koko satsi. En ymmärrä miksi antaa ystävän lapselle pilaantuneita ruokia, joita ei voi syöttää omalleen?
Vuosi eteenpäin niin huomaat jo itsekin miten hölmösti olet ajatellut.
Ihan oikein!