Lue keskustelun säännöt.
Ällistynyt ”läheisten” kaverien ilkeydestä liittyen alle 1v lapsiin
24.08.2020 |
Kaverit saivat lapsen viime loppuvuodesta, ja me nyt keväällä. Molemmat ovat poikia.
He ostavat ja ostavat koko ajan uutta vaunankamaa, ja olen kertonut, että voisimme HYVÄLLÄ/ ihan markkinahinnalla ostaa näitä pieneksi jääviä ja turhia samoja kamoja, jotka heiltä joka tapauksessa menee kiertoon. No, puoli vuotta on mennyt, ja olemme nähneet kun ostavat ostavat koko ajan jotain, ja nainen myy niitä sitten kirpparilla, Torissa ym, eivätkä koskaan tarjoa niitä ensin meille...
Ovat nyt kuitenkin 3 kertaa tuoneet meidän lapselle sellaisia juttuja, jotka kaikki äidit tietävät huonoiksi (kerran pilaantuneita soseita, kerran sellaisia vaippoja joita ei voi käyttää ja kerran sellaisia vaatteita jotka on mahdoton saada päälle...) 😢😱 Tuntuu lähinnä vittuilulta, itse heittäisit tälläiset roskiin, en antaisi vahinkoa kiertoon toiselle äidille.
Ei siinä mitään, meillä on mahdollisuus ostaa vaikka kaikki uusina. Itse en koskaan kehtaisi toimia näin, että antaa toiselle sellaisia juttuja joita ei voi käyttää, mutta kaikki hyvät tavarat myisin ulkopuoliselle tietäen että kaverit joutuvat ne heti kuitenkin hankkimaan.
Mieskin on tätä suuresti ihmetellyt jo pitkään. Ei ihme että välit ovat viilentyneet lähes täysin. Ihmiset voivat näköjään seota lasten myötä🙄
Kommentit (94)
Mä olen myynyt arvokkaampia vauvatavaroita torissa siksi, että olen halunnut niistä kunnon hinnan. Kaverilta ei kehtaa pyytää samaa hintaa kun tuntuu, että kaverille pitäisi antaa reilusti alennusta tai antaa ilmaiseksi. Helpompi myydä vieraille. Lisäksi ei tarvitse kuulla sitten kommentointia, jos tavara hajoaa tai oli jotain vikaa.
Vaatteita ja pikkutavaroita olen antanut kavereille ja sukulaisille ilmaiseksi. Ei tarvitse miettiä hintaa ja ilmaistavaroista ei kukaan kehtaa valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen myynyt arvokkaampia vauvatavaroita torissa siksi, että olen halunnut niistä kunnon hinnan. Kaverilta ei kehtaa pyytää samaa hintaa kun tuntuu, että kaverille pitäisi antaa reilusti alennusta tai antaa ilmaiseksi. Helpompi myydä vieraille. Lisäksi ei tarvitse kuulla sitten kommentointia, jos tavara hajoaa tai oli jotain vikaa.
Vaatteita ja pikkutavaroita olen antanut kavereille ja sukulaisille ilmaiseksi. Ei tarvitse miettiä hintaa ja ilmaistavaroista ei kukaan kehtaa valittaa.
Tämä. En jaksa sitä vatvomista, joka ap:n tapaisen ihmisen kanssa on vääjäämättä edessä. Myy vieraalle, järkihintaan ja siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kun pikkuveli tyttöystävänsä kera sai ekan lapsen nuorina, katottiin parhaat ja tyylikkäimmät pieneksi jääneet vaatteet ja kengät, isoäidin neulomat villapeitot jne ja tarjottiin heille. Ihan kuvatkin laitettiin eka et kelpaako jne, kelpasi, ja vaikuttivat olevan kiitollisia. Luultiin että ovat köyhiä opiskelijoita, jotka tarttevat.
Puoli vuotta myöhemmin löysin antamani kassillisen porukoiden kellarista. Kaikista kalleimmat jutut kuten untuvamakuupussi ja rintareppu oli napattu pois, ja pienen tutkimuksen jälkeen huomasin että veljen tyttis oli myynyt ne Face-ryhmässä kovalla rahalla. Loput oli vaan dumpattu pois silmistä, kun ei sit kai kuitenkaan sopinut ”vauvan tyyliin”.
Hekin varmaan ajatteli, että me tuputetaan vain ällöttävää kuonaa, kun ei ollut just sen kvartaalisesongin kuuminta muotia meidän Ruskovillat. Lahjoitin vaatteet sitten ensikodille, ja veljen lapsille annan enää vain kirjoja - vanhemmille kun vaikuttaa olevan tärkeintä, miltä skidit näyttää somessa.
Tämän kanssa tappelen juuri itse. Odotan esikoistani ja vanhempani tuo kassikaupalla omia vanhoja lastenvaatteitani meille. Ne on 30 vuotta vanhoja ja vaikka olisi kuinka hyväkuntoisia ja jotkut hienojakin, niin minulla on oikeus pukea lapseni vaatteisiin joista itse pidän.
Kiva sentään että oli myynyt eteenpäin oikeasti haluaville ja säästänyt loput. Ilkeä olisi heittänyt roskiin.
Vanhojen tavaroiden tyrkyttäminen on raskasta kun toinen ei viitsi sanoa ei. Siksi ne joutavat kellariin piiloon.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kun pikkuveli tyttöystävänsä kera sai ekan lapsen nuorina, katottiin parhaat ja tyylikkäimmät pieneksi jääneet vaatteet ja kengät, isoäidin neulomat villapeitot jne ja tarjottiin heille. Ihan kuvatkin laitettiin eka et kelpaako jne, kelpasi, ja vaikuttivat olevan kiitollisia. Luultiin että ovat köyhiä opiskelijoita, jotka tarttevat.
Puoli vuotta myöhemmin löysin antamani kassillisen porukoiden kellarista. Kaikista kalleimmat jutut kuten untuvamakuupussi ja rintareppu oli napattu pois, ja pienen tutkimuksen jälkeen huomasin että veljen tyttis oli myynyt ne Face-ryhmässä kovalla rahalla. Loput oli vaan dumpattu pois silmistä, kun ei sit kai kuitenkaan sopinut ”vauvan tyyliin”.
Hekin varmaan ajatteli, että me tuputetaan vain ällöttävää kuonaa, kun ei ollut just sen kvartaalisesongin kuuminta muotia meidän Ruskovillat. Lahjoitin vaatteet sitten ensikodille, ja veljen lapsille annan enää vain kirjoja - vanhemmille kun vaikuttaa olevan tärkeintä, miltä skidit näyttää somessa.
Olipa jotenkin alentava kommentti. Koska nuoripari oli köyhiä opiskelijoita niin pitäisi nöyrästi ottaa kaikki vastaan? Mielestäni toimivat juuri arvostaen teitä! He kiittivät lahjoista ja sanoivat kelpaavan ettei sinulle tulisi paha mieli. He säästivät vaatteet silti ja laittoivat joitakin myyntiin. Mitä muuta niillä olisi pitänyt tehdä? Lisäksi 6kk on pitkä aika, mistä tiedät ettei lapsi ollut niitä hetkellisesti käyttänyt?
Jotenkin ruma oletus, että kun olet kerran vaatteita heille antanut, niin polisoit vielä vieressä että katsokkin että käytät niitä myös tai loukkaannun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin lapsi ekana kummankin suvussa ja kaveripiirissä. Mua ahdisti se että on ihmisiä, jotka odottaa että meidän on vaan annettava kamppeet kiertoon seuraaville, että niitä kärkytään vieressä kuin meillä olisi joku velvollisuus tavaroistamme luopua. Vaikka niistä maksettaisiin, niin silti sukulainen/kaveri lähes aina odottaa saavansa ne joko ilmaiseksi tai ihan pikkurahalla. Heille, joista oikeasti pidin, annoin tai myin jotain. Muut pidin itse. Paljon haluttiin säästää seuraavaa lasta ajatellen. Minä myös olen ehkä kummallinen ja nautin kirppishommista, se on mulle harrastus. Sitten kun myytävää on, minä haluan käydä sen kirppistelyn läpi, en vain päästä mahdollisimman helpolla. Oikeasti ostankin sellaista kampetta, joiden tiedän pysyvän hyvänä vielä myyntiin asti, jotta saan kirppiksellä. Sitä paitsi on vaikea kuvitella, että muutaman kuukauden ikäeroa omaavien vauvojen välillä, olisi edes kovin kummoisesti mahdollista kierrättää. Ei tuossa ehdi jäädä pieneksi kuin joitakin vaatteita. Lapsetkin on niin eri kokoisia ja muotoisia, että vähän vanhempi voi käyttää vielä kokoa, mikä on nuoremmalta jo jäänyt pois. Kun ikäeroa alkaa olla vuosi, kaksi, niin asia on jo eri. Ja mistä kukaan voi tietää mitä kukin myy pois ja mitä esim säästää seuraavalle. Jos se myynti-ilmoitus tulee jossain vastaan tai asia kirppiksellä vastaan ja sen haluat, niin hyvä ihminen osta! Mutta älä kärky toisten tavaroita ja kuvittele että sulla on niihin jokin etuoikeus.
Toki jokaisella on oikeus tehdä itse ostamillaan tavaroilla mitä haluaa. Mutta yleinen elämänkokemus on osoittanut, että se suvun ensimmäinen lapsenlapsi saa usein paljon tarvikkeita uutena isovanhemmilta. On sitten suvusta kiinni, ajatellaanko, että ne kiertävät seuraaville serkuille, vai ostavatko isovanhemmat näille saman määrän uutta. Ja samat kysymykset voivat olla edessä taas, kun se suvun ensimmäinen vauva saa sisaruksen, ja tavaroita tarvittaisiin taas. Ja tavaroillahan taas on rajallinen käyttöikä.
Näistä asioista kannattaa puhua avoimesti, koska kyseessä ovat aika isot asiat, ja seurauksena voi olla yllättävän paljon pahaa mieltä perheiden kulttuurierojen vuoksi.
Itse ajattelen, että ilmaiseksi saatu ensisijaisesti palautetaan antajalle, jos tämä vielä esinettä tarvitsee, toissijaisesti annetaan ilmaiseksi eteenpäin, ja kolmantena vaihtoehtona todetaan yhteistuumin täysin palvelleeksi ja hävitetään. Omat lapseni ovat seitsemän serkuksen katraan nuorimmat, otan kaiken mitä annetaan, ja omien lasteni jälkeen suurin osa on roskiskamaa. Annan joskus kahvipaketteja vastalahjaksi.
No me ostettiin ihan itse ja haluttiin ostaa ihan itse. Ja itse ostamillemme teemme juuri niin kuin haluamme. Jokunen vaate ja leluja ollaan saatu esim lapsen synttärilahjaksi mutta niin ne suvun seuraavatkin ovat saaneet. Siitä en tiedä ovatko saaneet muuta tavaraa, ei kuulu meille.
Meilläkin sivun eka vauva ja itse kamppeet ostettiin, eihän ollut edes olemassa sitä optiota, että voisi odottaa muilta saavansa. Rehellisesti ei tullut edes mieleen, että pitäisi muilta saada. Sitten kuitenkin jotkut suvun seuraavat odottivat automaattisesti, että nyt meiltä liikenee. Jopa meitä parempituloiset tuntuivat kuvittelevan, että voivat meidän hankkimilla kamppeilla omasta hommastaan suoriutua. Jos on tiukkaa, olen kyllä lainannut /antanut, mutta lähtökohtaisesti olen ajatellut, että kun me lisää lapsia toivottiin, niin heille ne toki säästettiin. Eihän siinä olisi järkeä, että me annetaan meidän kamppeet, ja sitten joudutaan hankkimaan taas uudet seuraavalle lapselle, toisten päästessä ilmaiseksi. Lainaaminenkin on aina niin ja näin. Koskaan et tiedä tuleeko se missä kunnossa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin lapsi ekana kummankin suvussa ja kaveripiirissä. Mua ahdisti se että on ihmisiä, jotka odottaa että meidän on vaan annettava kamppeet kiertoon seuraaville, että niitä kärkytään vieressä kuin meillä olisi joku velvollisuus tavaroistamme luopua. Vaikka niistä maksettaisiin, niin silti sukulainen/kaveri lähes aina odottaa saavansa ne joko ilmaiseksi tai ihan pikkurahalla. Heille, joista oikeasti pidin, annoin tai myin jotain. Muut pidin itse. Paljon haluttiin säästää seuraavaa lasta ajatellen. Minä myös olen ehkä kummallinen ja nautin kirppishommista, se on mulle harrastus. Sitten kun myytävää on, minä haluan käydä sen kirppistelyn läpi, en vain päästä mahdollisimman helpolla. Oikeasti ostankin sellaista kampetta, joiden tiedän pysyvän hyvänä vielä myyntiin asti, jotta saan kirppiksellä. Sitä paitsi on vaikea kuvitella, että muutaman kuukauden ikäeroa omaavien vauvojen välillä, olisi edes kovin kummoisesti mahdollista kierrättää. Ei tuossa ehdi jäädä pieneksi kuin joitakin vaatteita. Lapsetkin on niin eri kokoisia ja muotoisia, että vähän vanhempi voi käyttää vielä kokoa, mikä on nuoremmalta jo jäänyt pois. Kun ikäeroa alkaa olla vuosi, kaksi, niin asia on jo eri. Ja mistä kukaan voi tietää mitä kukin myy pois ja mitä esim säästää seuraavalle. Jos se myynti-ilmoitus tulee jossain vastaan tai asia kirppiksellä vastaan ja sen haluat, niin hyvä ihminen osta! Mutta älä kärky toisten tavaroita ja kuvittele että sulla on niihin jokin etuoikeus.
Toki jokaisella on oikeus tehdä itse ostamillaan tavaroilla mitä haluaa. Mutta yleinen elämänkokemus on osoittanut, että se suvun ensimmäinen lapsenlapsi saa usein paljon tarvikkeita uutena isovanhemmilta. On sitten suvusta kiinni, ajatellaanko, että ne kiertävät seuraaville serkuille, vai ostavatko isovanhemmat näille saman määrän uutta. Ja samat kysymykset voivat olla edessä taas, kun se suvun ensimmäinen vauva saa sisaruksen, ja tavaroita tarvittaisiin taas. Ja tavaroillahan taas on rajallinen käyttöikä.
Näistä asioista kannattaa puhua avoimesti, koska kyseessä ovat aika isot asiat, ja seurauksena voi olla yllättävän paljon pahaa mieltä perheiden kulttuurierojen vuoksi.
Itse ajattelen, että ilmaiseksi saatu ensisijaisesti palautetaan antajalle, jos tämä vielä esinettä tarvitsee, toissijaisesti annetaan ilmaiseksi eteenpäin, ja kolmantena vaihtoehtona todetaan yhteistuumin täysin palvelleeksi ja hävitetään. Omat lapseni ovat seitsemän serkuksen katraan nuorimmat, otan kaiken mitä annetaan, ja omien lasteni jälkeen suurin osa on roskiskamaa. Annan joskus kahvipaketteja vastalahjaksi.
Herraisä mikä säätäminen.
Minulle käy kaikki säätäminen paitsi käytetyn kaman myynti. Se on ihan kamala riesa suhteessa voittoon.
T. Se jota kommentoit.
En mä kyllä koe että mun kavereilla ois velvollisuutta myydä saati antaa mitään kamoja just mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halua valot maksimihinnan tuotteista eivätkä kehtaisi pyytää teiltä.
Tämä on todennäköisin syy. Mieheni sisko meni naimisiin pari kuukautta ennen meitä. Jo ennen heidän häitään minä sanoin siskolle, että meiltä voi hyvin lainata koristeita yms. häätavaraa (olimme ehtineet jo ostaa niitä jonkin verran), ja että olisi kiva, jos hekin voisivat myöhemmin lainata omiaan meille. Eivät sitten kuitenkaan tarjonneet meille mitään tavaroistaan, vaan veivät kaiken kirpparille. Sisko mainitsi miehelleni joskus myöhemmin, että tavarat maksoivat valtavasti, ja he halusivat niistä mahdollisimman paljon takaisin. Meiltä eivät kuitenkaan olisi kehdanneet pyytää mitään hintaa.
Ymmärrän tietysti tämän - mutta ajatuksenani olikin, että he olisivat ensin voineet lainata koristeita meille ja sitten viedä ne kirppikselle. Mutta emme ole tätä sen enempää vatvoneet.
Oletko ajatellut asiaa oikeasti heidän näkökulmastaan? Jos koristeet maksoi valtavasti ja heille oli oleellista saada niistä rahaa takaisin, niin he eivät välttämättä uskalla lainata niitä välissä muille. Aina voi sattua jotain, mennä rikki, hukkua, jäädä palauttamatta. Jos he eivät olisi kehdanneet pyytää teiltä maksua, tuskin olisivat yllämainituissa tilanteissa kehdanneet pyytää korvaustakaan. Heille saattoi oikeasti olla merkittävää, että varmasti saavat rahaa koristeista takaisin, eikä riskiä uskallettu ottaa.
Toisaalta taas, kyllä minuakin olisi vähän harmittanut jos sukulainen olisi pari kuukautta myöhemmin kierrättänyt omat hääideani omissa häissään. Ehkä siksikin mieluummin laittaa kiertoon muualle.
"Toisaalta taas, kyllä minuakin olisi vähän harmittanut jos sukulainen olisi pari kuukautta myöhemmin kierrättänyt omat hääideani omissa häissään. Ehkä siksikin mieluummin laittaa kiertoon muualle."
Tämä idologia joskus naurattaa. Ihmiset luulevat olevan jotenkin niin uniikkeja ja erikoisia omine ideoineen(, jotka ovat itse kuitenkin ottaneet muualta).
Minusta on vain huippua jakaa suunnitelmat ja ideat aina muille ja olen vain iloinen jos joku sattuu ideastani myös pitämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Toisaalta taas, kyllä minuakin olisi vähän harmittanut jos sukulainen olisi pari kuukautta myöhemmin kierrättänyt omat hääideani omissa häissään. Ehkä siksikin mieluummin laittaa kiertoon muualle."
Tämä idologia joskus naurattaa. Ihmiset luulevat olevan jotenkin niin uniikkeja ja erikoisia omine ideoineen(, jotka ovat itse kuitenkin ottaneet muualta).
Minusta on vain huippua jakaa suunnitelmat ja ideat aina muille ja olen vain iloinen jos joku sattuu ideastani myös pitämään.
Nythän ei ollut kyse suunnitelmista ja ideoista vaan ihan juuri täsmälleen samasta tavarasta. Kyllähän jokainen tajuaa, että kaikki on jo kerran keksitty, harvemmin mitään täysin uniikkia kenelläkään on. Mutta onhan se vähän hämmentävää, jos samat tavarat ja koristelu kulkee kaksissa saman suvun häissä näin peräjälkeen.
AP, jos olet vielä linjoilla. Miksi koet, että "ilkeys" kohdistuu lapseesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuosi eteenpäin niin huomaat jo itsekin miten hölmösti olet ajatellut.
Tuskinpa😊
Itse annan / myyn vuoden päästäkin omat kamani ystävilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halua valot maksimihinnan tuotteista eivätkä kehtaisi pyytää teiltä.
Tämä on todennäköisin syy. Mieheni sisko meni naimisiin pari kuukautta ennen meitä. Jo ennen heidän häitään minä sanoin siskolle, että meiltä voi hyvin lainata koristeita yms. häätavaraa (olimme ehtineet jo ostaa niitä jonkin verran), ja että olisi kiva, jos hekin voisivat myöhemmin lainata omiaan meille. Eivät sitten kuitenkaan tarjonneet meille mitään tavaroistaan, vaan veivät kaiken kirpparille. Sisko mainitsi miehelleni joskus myöhemmin, että tavarat maksoivat valtavasti, ja he halusivat niistä mahdollisimman paljon takaisin. Meiltä eivät kuitenkaan olisi kehdanneet pyytää mitään hintaa.
Ymmärrän tietysti tämän - mutta ajatuksenani olikin, että he olisivat ensin voineet lainata koristeita meille ja sitten viedä ne kirppikselle. Mutta emme ole tätä sen enempää vatvoneet.
Oletko ajatellut asiaa oikeasti heidän näkökulmastaan? Jos koristeet maksoi valtavasti ja heille oli oleellista saada niistä rahaa takaisin, niin he eivät välttämättä uskalla lainata niitä välissä muille. Aina voi sattua jotain, mennä rikki, hukkua, jäädä palauttamatta. Jos he eivät olisi kehdanneet pyytää teiltä maksua, tuskin olisivat yllämainituissa tilanteissa kehdanneet pyytää korvaustakaan. Heille saattoi oikeasti olla merkittävää, että varmasti saavat rahaa koristeista takaisin, eikä riskiä uskallettu ottaa.
Toisaalta taas, kyllä minuakin olisi vähän harmittanut jos sukulainen olisi pari kuukautta myöhemmin kierrättänyt omat hääideani omissa häissään. Ehkä siksikin mieluummin laittaa kiertoon muualle.
No sepä se, kun niissä koristeissa ja muissa tavaroissa ei ollut mitään omia ideoita tai uniikkia, ihan perustavaraa, jota joka hääjuhlasta löytyy. Sitä paitsi juhliimme osallistui aivan eri henkilöt, meitä hääpareja ja miehen vanhempia ja sisaruksia lukuun ottamatta, joten koristelu ei olisi ollut tutun näköistä kenellekään muulle kuin meille. Mutta miten vain, tilanne on jo ollut ja mennyt.
Tämä on todennäköisin syy. Mieheni sisko meni naimisiin pari kuukautta ennen meitä. Jo ennen heidän häitään minä sanoin siskolle, että meiltä voi hyvin lainata koristeita yms. häätavaraa (olimme ehtineet jo ostaa niitä jonkin verran), ja että olisi kiva, jos hekin voisivat myöhemmin lainata omiaan meille. Eivät sitten kuitenkaan tarjonneet meille mitään tavaroistaan, vaan veivät kaiken kirpparille. Sisko mainitsi miehelleni joskus myöhemmin, että tavarat maksoivat valtavasti, ja he halusivat niistä mahdollisimman paljon takaisin. Meiltä eivät kuitenkaan olisi kehdanneet pyytää mitään hintaa.
Ymmärrän tietysti tämän - mutta ajatuksenani olikin, että he olisivat ensin voineet lainata koristeita meille ja sitten viedä ne kirppikselle. Mutta emme ole tätä sen enempää vatvoneet.