Ydinperhevouhottajissa kiteytyy tyhmyys

* Röhönauru *

Kannatan ydinperhettä, mutta yleensä ymmärrän erot kyllä hyvin, mitä _en_ ymmärrä monestakaan on että miksi on alettu pykäämään niitä lapsia henkilön kanssa josta näkee per*silmälläkin että ei tule onnistumaan mikään.

Kaikissa vouhottajissa, jotka kuvittelevat tietävänsä, miten toisten pitäisi elää oma elämänsä, kiteytyy tyhmyys.

Oikeasti kyseessä on varmaan jonkinlainen epävarmuus omista valinnoista, ja muita arvostelemalla yritetään pönkittää niitä.

Ilmeisesti puhutte tosta yhdestä toisesta eroketjusta. On se vaan kumma kun ei saa edes sanoa, että avioero voi olla lapselle kova paikka, kun heti ruvetaan haukkumaan "ydinperhevouhottajaksi". Mitään eikä ketään saa arvostella tai arvioida. Missäköhän se epävarmuus ihan oikeasti piilee????

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 17:03"]

Ilmeisesti puhutte tosta yhdestä toisesta eroketjusta. On se vaan kumma kun ei saa edes sanoa, että avioero voi olla lapselle kova paikka, kun heti ruvetaan haukkumaan "ydinperhevouhottajaksi". Mitään eikä ketään saa arvostella tai arvioida. Missäköhän se epävarmuus ihan oikeasti piilee????

[/quote]

Avioero voi olla lapselle kova paikka.

Ydinperhe, joka elää yhdessä kulissin ja asuntolainan takia, voi olla lapselle kova elämänkoulu ja tuhota lapsen yhtälailla kuin perheen avioero.

Se tässä keskustelussa ärsyttääkin, että tuo sana ydinperhe on jo niin latautunut ja siihen liitetään vain positiivisia määreitä: onnea, iloa, yhdessä tekemistä, pienten viattomien lasten iloista naurua. Kun se ydinperhe ei useinkaan tätä kaikkea ole kuin kulisseissa joiden takaa sitten irvitään eroperheitä. Jotkut ydinperheet ovat aidosti onnellisia, mutta elämää jo jonkin verran nähneenä uskallan väittää, että nämä perheet ovat vähemmistönä.

Selvä. Kiitos.  Lapsemme sai kasvaa ydinperheessä. Nyt 21-vuotias. Fiksu, tasapainoinen opiskelija yliopistossa. Sisarteni ja mieheni sisaret elävät ydinperheissä. Vanhempamme elivät ydinperheissä. Eipä ole ollut valittamista.

Jyrkkyytesi kertoo jostakin...mietipä sitä!

Minä olin todella helpottunut kun isä ja äiti erosivat, olin 6v. Siskoni oli silloin 5v ja sanonut aikuisena samaa. Oli itsestään selvää haluta esikoinen yh:na, se oli minun elämänkokemukseni mukaan se parempi vaihtoehto. En ole koskaan ymmärtänyt ydinperhevouhotusta. Minusta vanhempien ero oli hyvä juttu. Isä huiteli paljon omilla teillään ja kävi välillä kotona tappelemassa äidin kanssa. Ei ollut mitään alkoholiongelmaa tai väkivaltaa tai muuta mutta ikävä ilmapiiri.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 17:03"]

Ilmeisesti puhutte tosta yhdestä toisesta eroketjusta. On se vaan kumma kun ei saa edes sanoa, että avioero voi olla lapselle kova paikka, kun heti ruvetaan haukkumaan "ydinperhevouhottajaksi". Mitään eikä ketään saa arvostella tai arvioida. Missäköhän se epävarmuus ihan oikeasti piilee????

[/quote]

Jos kuvittelee tietävänsä, miten jonkun muun pitäisi elää oma elämänsä, se epävarmuus todellakin löytyy peiliin katsomalla. Kun on omaan elämäänsä ja valintoihinsa tyytyväinen, kummasti häviää myös tarve arvostella muiden valintoja. Voi jopa oppia näkemään, että erilaisilla valinnoilla voidaan elää hyvää elämää.

Tämä ei tarkoita, etteikö voisi keskustella, mutta yhden asian korottaminen jalustalle ja muiden vaihtoehtojen tuomitseminen ei ole älykästä keskustelua. Ylipäätään tuollainen muiden tuomitseminen ei ole älykästä.

EIkö tutkimusten mukaan juuri ydinperheiden lapset ole niitä, jotka tekevät rikoksia, masentuvat, voivat huonosti, koska eivät saa kokea mitään muuta kuin kulissia. Jokainen rikollinen tulee ehjästä ydinperheestä - se jos mikä vakuuttaa meidät siitä, että moinen tapa elää on sairas ja vastuuton.

Vain eroperheen lapsi saa hyvä elämän, koska silloin saa monta äitiä ja monta isää. Vanhemmat vaihtuvat tiheään tahtiin ja lapsella on monta eri tavoin rakastavaa aikuista elämänsä varrella. Köyhä on se, jolla on eläissään vain yksi isä!

Jyrkkyyteni todella kertoo jostakin. Nerokkaasti päätelty. Se kertoo ärtymyksestä. Hyvin moni myös olettaa, että yksinhuoltajalla vaihtuu miehet tiuhaan tai, että naimisissahan hän ei ollut. Jonkinlaista todellisuuspakoa, ettei omalle kohdalle voi mitenkään käydä samoin.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 17:08"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 17:03"]

Ilmeisesti puhutte tosta yhdestä toisesta eroketjusta. On se vaan kumma kun ei saa edes sanoa, että avioero voi olla lapselle kova paikka, kun heti ruvetaan haukkumaan "ydinperhevouhottajaksi". Mitään eikä ketään saa arvostella tai arvioida. Missäköhän se epävarmuus ihan oikeasti piilee????

[/quote]

Avioero voi olla lapselle kova paikka.

Ydinperhe, joka elää yhdessä kulissin ja asuntolainan takia, voi olla lapselle kova elämänkoulu ja tuhota lapsen yhtälailla kuin perheen avioero.

Se tässä keskustelussa ärsyttääkin, että tuo sana ydinperhe on jo niin latautunut ja siihen liitetään vain positiivisia määreitä: onnea, iloa, yhdessä tekemistä, pienten viattomien lasten iloista naurua. Kun se ydinperhe ei useinkaan tätä kaikkea ole kuin kulisseissa joiden takaa sitten irvitään eroperheitä. Jotkut ydinperheet ovat aidosti onnellisia, mutta elämää jo jonkin verran nähneenä uskallan väittää, että nämä perheet ovat vähemmistönä.

[/quote]

Et voi väittää tuollaista pelkkiin omiin kokemuksiisi vedoten. Sorry. 

Ydinperheen arkiahdistushan tosiaan kauheasti korjautuu sillä, että jatketaan alkuihastuksen jälkeen sitä arkea jonkun toisen kanssa, sotketaan siihen samaan soppaan sun ja mun lapset, yhteiset lapset, exät, nyxät, nyxien exät, mummut, vaarit, mummipuolet ja vaarineljännekset. Tai jos ei ole vielä siitä uutta, jaetaan lapsia viikottain sullemullesullemulle-tyyliin - jotta kummallakin vanhemmalla on Sitä Omaa Aikaa etsiä Sitä Uutta. Jotenkin tuntuu siltä, että ehkä se perusperheen arki on silti se parempi vaihtoehto enkä ainakaan tulisi sillä ylpeilemään, että olen tohtinut rikkoa perheen. Näin toki joskus käy, syystä tai toisesta. Mutta kyllä se on suru ja pettymys ja tappio yleensä, ei mikään ylpeilyn aihe. Poikkeuksena tietysti väkivaltaisesta alkoholistista tai narsistista eroon pääseminen. Silti ainakin lapsille sekin on suruprosessi - oma vanhempi on oma vanhempi, vaikka onkin vaillinainen ja epäonnistunut.

Minä kasvoin hyvässä ydinperheessä. Olenko siis sinua huonompi ihminen vain siksi, että minulla oli aikuiset vanhemmat, sinulla ei?

Mä en vouhota mitään, mutta ystävien eroja seuranneena täytyy sanoa, että kyllä niitä lapsia käy sääliksi. Parilla ystävällä on ero hoidettu hienosti, mutta ne uudet puolisot ja "sisarukset" ja uusien exät aiheuttavat kyllä pitemmän päälle ongelmia, joilla on vaikutusta lapsiinkin. Puhumattakaan sitten niistä ystävistä, joilla on jo ero ollut hankala ja se on hoidettu jo miten sattuu ja lapset kiistakapuloina.

Itse elän ydinperheessä ja vaikeuksien jälkeen olemme aidosti onnellisia yhdessä. Ymmärrän, että tilanne voi muuttua ja erokin tulla vasten tahtoani, mutta sen olen päättänyt, että sotke lapsiani uusperhekuvioihin. Mä voin seurustella, mutta ketään miestä meille ei muuta niin kauan kun lapset asuvat kotona.

Kyllä mua ainakin ahdistaa että jollekin olen ihan vaan ydinperheeni perusteella puusilmäinen pölvästi. Kenenkään avioeroja en ole arvostellut, enkä aiokaan. Itse uusioperheen tuotoksena kasvanut en moiseen sillisalaattiin enää aikuisiällä tahdo millään tavoin. Täytyy vain toivoa etten joudukaan. Koskaanhan ei tiedä..

13 Tuskin tässä kukaan ylpeilee siitä, että perhe hajosi. En näe eroa myöskään minään tappiona tai asiana, jota tulisi hävetä. Meillä kaikilla on ainutkertainen elämämme ja suurin osa yrittää elää sitä parhaansa mukaan.

Minustakin tuntuu, ettei mitään ydinperhevouhottajia ole.

On vain ihmisiä, jotka eivät kanna vastuutaan omista teoistaan eivätkä kykene myöntämään, että omat valinnat ovat toisille toisinaan haitallisia. Nämä eronneet sitten purkavat suuttumuksensa haukkumalla ehjiä perheitä.

t: yksinhuoltajaperheen äiti.

Ero on epäonnistuminen. Aina. Oli se sitten välttämätöntä turvallisuuden takia tai ei.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 18:28"]

Minustakin tuntuu, ettei mitään ydinperhevouhottajia ole.

On vain ihmisiä, jotka eivät kanna vastuutaan omista teoistaan eivätkä kykene myöntämään, että omat valinnat ovat toisille toisinaan haitallisia. Nämä eronneet sitten purkavat suuttumuksensa haukkumalla ehjiä perheitä.

t: yksinhuoltajaperheen äiti.

Ero on epäonnistuminen. Aina. Oli se sitten välttämätöntä turvallisuuden takia tai ei.

[/quote] Höpöhöpö. Sinun maailmassasi ehkä. Minusta se, että pyrkii elämään normien, ulkoa tulevien sääntöjen ja muiden ihmisten mielipiteiden mukaan on epäonnistumista. Hyvää elämää on monenlaista.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 18:28"]

Minustakin tuntuu, ettei mitään ydinperhevouhottajia ole.

On vain ihmisiä, jotka eivät kanna vastuutaan omista teoistaan eivätkä kykene myöntämään, että omat valinnat ovat toisille toisinaan haitallisia. Nämä eronneet sitten purkavat suuttumuksensa haukkumalla ehjiä perheitä.

t: yksinhuoltajaperheen äiti.

Ero on epäonnistuminen. Aina. Oli se sitten välttämätöntä turvallisuuden takia tai ei.

[/quote]

Mitä ydinperheen puolustajat purkavat haukkumalla ja tuomitsemalla eroperheitä? Vai onko se mielestäsi asiallista ja hyvää käytöstä?

röhönaurua täälläkin :D Totta kai se on meidän, minun ja mieheni ansiota ja osittain hyvyyttä että lapsemme saavat kasvaa ydinperheessä, joka on lähtökohtaisesti AINA paras vaihtoehto ja olen siitä hyvin ylpeä. Nauru sen sijaan tulee siitä, kun mietin omaa ja miehen perhetaustaa kun aapeen mukaan "me eii tiijetä niinqu mistään mitään!!! kun kehdataan silti olla tätä mieltä ydinperheestä :)