Lue keskustelun säännöt.
Onko lähes aikusten poikien luontevampaa asua isänsä luona? Etenkään, kun sopimukset ei pidä...
23.08.2020 |
Olen ollut enenevästi ja toistuvasti 16- ja 18-vuotiaiden poikieni kanssa tilanteessa, jossa ovat ehdottoman lojaaleja isäänsä kohtaan ja minä äitinä olen vähän "paitsiossa". Jo ydinperheenä eläessämme olin se vanhempi, joka oli pääosin vastuussa poikien elämästä ja arjesta sekä niiden sujumisesta. Olin se joka osallistui vanhempainiltoihin ja huolehti muutenkin yhteydenpidon kouluun päin, kuljetin harkkoihin ja olin seuratoiminnassa mukana varainkeruussa ym. käytin lääkärissä jne.
Edelleen tilanne on ollut sama ikäänkuin itsestänselvyytenä, vaikka nykyään eri osoitteissa poikien isän kanssa asummekin. Olen hankkinut pojille kaikki suuremmat hankinnat esim. lukion aloittaessaan läppärit, linja-autokortit koulumatkoille jne. Siksikin olen toiminut näin, että pojat saavat ajallaan koulussa tarvittavat jutut. Isänsä kun saattaa unohtaa, "ei ehdi nyt", tai "ei ole rahaa juuri nyt" jne., pelaa asiat usein niin, että loppuviimein se olen minä, joka hankinnat tekee, koska muuten niiden hankkiminen siirtyiri hamaan tulevaisuuteen tai niitä ei hänen taholtaan tulisi hankittua ollenkaan. Alumperin olemme sopineet, että kaikki suuremmat hankinnat (yli 100€) maksetaan puoliksi, mutta näin asiat eivät useinkaan ole menneet.
Temppuilua ja pelaamista poikien kautta on ollut muutenkin yli kolme vuotta sitten tapahtuneen eron jälkeen poikien kanssa monella tavalla. On sovittu ohitseni asioita kyselemättä. Sovittu menoja ja asioita ns. minun viikoilleni niin, että omat sovitut menomme on jouduttu perumaan sen vuoksi, että on sovittu isän kanssa muuta. Isä on antanut luvan vanhemman poikamme ollessa 16v lähteä täysi-ikäisten lukioreissulle laskettelukeskukseen pohjoiseen, johon en ollut antanut lupaa alaikäisyyteen perustuen. Pojan reissulla oleminen paljastui minulle vasta sitten, kun poika ei minulle tulopäivänä ollutkaan maisemissa vaan tuli vasta myöhään illalla kotiin ja veljensä kertoi, että on ollut ko. reissulla.
Paljon on tapahtunut ikävä juttuja, mutta olen pyrkinyt lasten kanssa pitämään välit kunnossa ja avoimena, auttaa heitä kaikin tavoin elämässä eteenpäin. Tietenkin siksi, että ovat minulle äärimmäisen rakkaita ja olen ollut aina tavallaan se läheisempi vanhempi, kunnes eron myötä alkoi kaikenlainen "pelaaminen". Vaikka isänsä tekisi mitä tuntuu, että pojat ovat äärettömän lojaaleja häntä kohtaan. Minun kanssa sovittuja asioita ei taas tarvitse välttämättä noudattaa, eikä sovituista asioista pitää kiinni. En saisi sanoa mistään epäkohdasta, millojn mistäkin saadaan veruke lähteä isän luo, koska "ilmapiiri on niin huono" tai milloin mitäkin. Pojat ovat olleet minun luonani kirjoilla, vuoroviikkosysteemi on muuten meillä.
Mutta mitä mieltä olette, olisiko poikien vaan helpompi elää isänsä kanssa, kun sinne päin ovat kallellaan joka tapauksessa? Koen olevani jäävi tilanteessa, enkä haluaisi antaa myöskään sellaista kuvaa, että minun kanssa voi pelata mielin määrin miten haluaa sekä myös se, että jos luonani sovittuihin asioihin on mahdoton sopeutua niin pitääkö silloin mennä sinne, missä kelpaa? En vaadi älyttömiä, mutta oma osansa pitäisi hoitaa ja sovituista asioista pitää kiinni, sekä olla rehellinen. Kaikkia näitä kuitenkin rikotaan säännöllisesti....
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ei siis huolehdi pojista ja sinusta olisi hyvä ettet sinäkään enää huolehtisi?
Mikä olisi sinun ratkaisusi tilanteeseen? Koen ettei näinkään voi enää jatkua.
Heitteille en todella ole poikia jättämässä.
Mitä mieltä isä on kun olette asioista puhuneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu, keskustelu, keskustelu
Eli jutella niiden poikien kanssa. Osaavatko suhtautua kunnioittavasti muihin ihmisiin vai palvovatko vain omaa napaansa?
Minä ydinperheen äitinä otin paripäivää sitten yhteen 16v pojan kanssa. Sanoi rumasti pikkuveljelle. Siis tyyliin iskä käski kysyä sinua mukaan tapahtumaan x mutta en halua sinua mukaan jne. Juteltiin ja riideltiinkin pojan kanssa mutta tuntui oppivan että myös pikkuveljelle puhutaan aina kunnioittavasti jne.
Samoin vaadimme että meille vanhemmille puhutaan asiallisesti. Meille ei olla koskaan haistateltu eikä me haistatella tai puhuta rumasti lapsille.
Apn tapauksessa isoin ongelma lienee että ap ei pidä puoliaan. Ihan ap voisi katsoa supernanny lasten hoitoon liittyvää ohjelmaa. Jos lapsilla ongelmia niin aikuisten tulee muuttaa käyttäytymistään jonka jälkeen lastenkin käytös muuttuu.
Apn tulisi ottaa auktoriteetti asema lapsiinsa. Nyt niin ex mies kun lapset tietää että kyllä ap hoitaa. Valittaa ja kitisee ehkä mutta ei kannata välittää koska kyllä se maksaa ja hoitaa kuitenkin. Eli mahdollistaa toisten perseilyn omalla käytöksellä.
Vierailija kirjoitti:
Minä ydinperheen äitinä otin paripäivää sitten yhteen 16v pojan kanssa. Sanoi rumasti pikkuveljelle. Siis tyyliin iskä käski kysyä sinua mukaan tapahtumaan x mutta en halua sinua mukaan jne. Juteltiin ja riideltiinkin pojan kanssa mutta tuntui oppivan että myös pikkuveljelle puhutaan aina kunnioittavasti jne.
Samoin vaadimme että meille vanhemmille puhutaan asiallisesti. Meille ei olla koskaan haistateltu eikä me haistatella tai puhuta rumasti lapsille.
Apn tapauksessa isoin ongelma lienee että ap ei pidä puoliaan. Ihan ap voisi katsoa supernanny lasten hoitoon liittyvää ohjelmaa. Jos lapsilla ongelmia niin aikuisten tulee muuttaa käyttäytymistään jonka jälkeen lastenkin käytös muuttuu.
Apn tulisi ottaa auktoriteetti asema lapsiinsa. Nyt niin ex mies kun lapset tietää että kyllä ap hoitaa. Valittaa ja kitisee ehkä mutta ei kannata välittää koska kyllä se maksaa ja hoitaa kuitenkin. Eli mahdollistaa toisten perseilyn omalla käytöksellä.
Tavallaan olet oikeassa. Ongelmana on se, että kun emme asu enää ydinperheenä niin tilannetta käytetään poikien taholta jatkuvasti hyväksi ja isä mahdollistaa sen. Kun pidän puoliani ja sanon oikeista asioista niin reaktioon juuri tämä: kengät jalkaan ja lähdetään isälle. Ja kun isä on kompannut poikia siinä, ettei minun eli äitin ohjeita tarvi noudattaa vaan hän voi sopia ohi muuta niin lopputulos on tämä.
Sitä on hankala käsittää varmasti sellaisessa perheessä, jossa vanhemmat puhaltavat yhteen hiileen ja linja asioissa on sama lasten suhteen. Olen kokenut, että isä toiminnallaan on pyrkinyt siihen, että tavallaan vieraannuttaa poikia minusta. Eron jälkeinen katkeruus on ollut suurta ja tiesi kyllä, mikä minuun pahiten osuu, lapset kun on olleet minulle läheisiä ja ykkösiä aina.
Mutta olen tietoinen ja todellakin samaa mieltä, että tämä ei ole oikein ja että pojat ei todellakaan ala hyppimään silmilleni, koska siihen ei myöskään ole mitään oikeaa syytä. Siksihän haenko ratkaisua asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu, keskustelu, keskustelu
Eli jutella niiden poikien kanssa. Osaavatko suhtautua kunnioittavasti muihin ihmisiin vai palvovatko vain omaa napaansa?
Keskusteltukin on. Vaikeat aiheet voi silti lopulta johtaa aina tuohon lähtemiseen. Toisaalta osaavat käyttäytyä kyllä yleisesti hyvinkin, mutta tavallaan koen isänsä opettaneen käytöksellään ja toiminnallaan olemaan arvostamatta naisia, kun ne "kaikki on niin vaikeita". Tällä pyörretään se, että kun oma käytös on huonoa ja kunnioittamatonta niin eihän itsekään voi oikein muuta saada. Tämä pelottaakin, ettei pojat otaa samaa asennetta ja elkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pojat muuttavat isälleen heidän pitäisi sitten selvitä siellä isän johdolla. Ja onhan toinen jo täysi-ikäinen. He eivat voisi juosta aina tarvitessa hakemaan sinulta apua ja rahaa. Etkä sinä saisi enää hyysätä heitä. Voisi olla heille opettavaista.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvistä näkökulmista ja asiallisista vastauksista! Totta on, että isänsä tyyliin ovat kasvaneet, koska isä on parhaansa mukaan kompannut poikia niissä asioissa, missä on haluttu toimia oman pään mukaan ja minun ohjeita/sopimuksia vastaan. Se on helpommin sanottu kuin tehty tässä tilanteessa, että saa nuoret ymmärtämään, miksi toiminta ei ole oikein. Kukapa nuori ei näin "makeaa" tilannetta käyttäisi hyväksi.. Siksi olenkin ajatellut, että paras ratkaisu tähän olisi juuri se, että muuttaisivat vakituisesti asumaan isänsä luokse, jonka jälkeen isä olisi vetovastuussa arjesta ja hankinnoista. Eiköhän siinä jonkinlainen realismi avautuisi eteen. Mutta ei niin, että sitten muutetaan edes takaisin osoitteita vaan päätöksen tehtyään asuvat pääsääntöisesti siellä, missä ovat päättäneet asua ja siinä osoitteessa hoituu arki sen jälkeen.
Isä tekee pojista kaltaisiaan, ja kuppaus jatkuu. Nyt vähäksi aikaa koko ukko tauolle. Ei tuollainen ole mikään oikea roolimalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu, keskustelu, keskustelu
Eli jutella niiden poikien kanssa. Osaavatko suhtautua kunnioittavasti muihin ihmisiin vai palvovatko vain omaa napaansa?
Keskusteltukin on. Vaikeat aiheet voi silti lopulta johtaa aina tuohon lähtemiseen. Toisaalta osaavat käyttäytyä kyllä yleisesti hyvinkin, mutta tavallaan koen isänsä opettaneen käytöksellään ja toiminnallaan olemaan arvostamatta naisia, kun ne "kaikki on niin vaikeita". Tällä pyörretään se, että kun oma käytös on huonoa ja kunnioittamatonta niin eihän itsekään voi oikein muuta saada. Tämä pelottaakin, ettei pojat otaa samaa asennetta ja elkeitä.
Miksi sitten pilaat lapsesi asuttamalla heidät laiskalle isälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvistä näkökulmista ja asiallisista vastauksista! Totta on, että isänsä tyyliin ovat kasvaneet, koska isä on parhaansa mukaan kompannut poikia niissä asioissa, missä on haluttu toimia oman pään mukaan ja minun ohjeita/sopimuksia vastaan. Se on helpommin sanottu kuin tehty tässä tilanteessa, että saa nuoret ymmärtämään, miksi toiminta ei ole oikein. Kukapa nuori ei näin "makeaa" tilannetta käyttäisi hyväksi.. Siksi olenkin ajatellut, että paras ratkaisu tähän olisi juuri se, että muuttaisivat vakituisesti asumaan isänsä luokse, jonka jälkeen isä olisi vetovastuussa arjesta ja hankinnoista. Eiköhän siinä jonkinlainen realismi avautuisi eteen. Mutta ei niin, että sitten muutetaan edes takaisin osoitteita vaan päätöksen tehtyään asuvat pääsääntöisesti siellä, missä ovat päättäneet asua ja siinä osoitteessa hoituu arki sen jälkeen.
Isän luona asuminen olisi erittäin suositeltavaa. Bonuksena se, että kun 18-vuotias siirtää kirjat pois sinun luotasi, et enää joudu ottamaan häntä takaisin, jos elämä isän luona ei olekaan kivaa, vaan silloin vaihtoehtona on oma asunto. Toisaalta isän luona kohdattava realismi voi kannustaa poikia huolehtimaan itsenäisemmin omista asioistaan, mikä ei ole missään tapauksessa huono vaihtoehto.
Pojasta tulee samanlainen veltto, joka odottaa että tyttöystävä tekee kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ydinperheen äitinä otin paripäivää sitten yhteen 16v pojan kanssa. Sanoi rumasti pikkuveljelle. Siis tyyliin iskä käski kysyä sinua mukaan tapahtumaan x mutta en halua sinua mukaan jne. Juteltiin ja riideltiinkin pojan kanssa mutta tuntui oppivan että myös pikkuveljelle puhutaan aina kunnioittavasti jne.
Samoin vaadimme että meille vanhemmille puhutaan asiallisesti. Meille ei olla koskaan haistateltu eikä me haistatella tai puhuta rumasti lapsille.
Apn tapauksessa isoin ongelma lienee että ap ei pidä puoliaan. Ihan ap voisi katsoa supernanny lasten hoitoon liittyvää ohjelmaa. Jos lapsilla ongelmia niin aikuisten tulee muuttaa käyttäytymistään jonka jälkeen lastenkin käytös muuttuu.
Apn tulisi ottaa auktoriteetti asema lapsiinsa. Nyt niin ex mies kun lapset tietää että kyllä ap hoitaa. Valittaa ja kitisee ehkä mutta ei kannata välittää koska kyllä se maksaa ja hoitaa kuitenkin. Eli mahdollistaa toisten perseilyn omalla käytöksellä.
Tavallaan olet oikeassa. Ongelmana on se, että kun emme asu enää ydinperheenä niin tilannetta käytetään poikien taholta jatkuvasti hyväksi ja isä mahdollistaa sen. Kun pidän puoliani ja sanon oikeista asioista niin reaktioon juuri tämä: kengät jalkaan ja lähdetään isälle. Ja kun isä on kompannut poikia siinä, ettei minun eli äitin ohjeita tarvi noudattaa vaan hän voi sopia ohi muuta niin lopputulos on tämä.
Sitä on hankala käsittää varmasti sellaisessa perheessä, jossa vanhemmat puhaltavat yhteen hiileen ja linja asioissa on sama lasten suhteen. Olen kokenut, että isä toiminnallaan on pyrkinyt siihen, että tavallaan vieraannuttaa poikia minusta. Eron jälkeinen katkeruus on ollut suurta ja tiesi kyllä, mikä minuun pahiten osuu, lapset kun on olleet minulle läheisiä ja ykkösiä aina.
Mutta olen tietoinen ja todellakin samaa mieltä, että tämä ei ole oikein ja että pojat ei todellakaan ala hyppimään silmilleni, koska siihen ei myöskään ole mitään oikeaa syytä. Siksihän haenko ratkaisua asiaan.
Lakkaa maksamasta. Jos menevät isälleen, niin isä maksaa ja piste.
Minulla sama tilanne kuin ap:llä mutta selvästi nuoremmat lapset. Minä hoisin kaiken ennen eroa ja nyt sitten hoidan edelleen kaiken ikävän tai työlään tai sitten niitä ei hoida kukaan. Isän luona pidetään hauskaa ja äidin luo ei oikein huvita enää tullakaan, paitsi kun joku on pielessä. Juuri esikoinen kommentoi mulle että pitäisit sinäkin joskus hauskaa ja ottaisit rennosti... voi mieluusti jos joku toinen vaihteeksi kantaisi vastuunsa.
Mutta tässähän on se tilanne että toinen vanhempi saa p erseillä niin paljon kuin ikinä jaksaa ja lapset menee samaa tietä. 12-vuotiasta ei voi pakottaa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Isä tekee pojista kaltaisiaan, ja kuppaus jatkuu. Nyt vähäksi aikaa koko ukko tauolle. Ei tuollainen ole mikään oikea roolimalli.”
Miten tämän käytännössä toteuttaisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ydinperheen äitinä otin paripäivää sitten yhteen 16v pojan kanssa. Sanoi rumasti pikkuveljelle. Siis tyyliin iskä käski kysyä sinua mukaan tapahtumaan x mutta en halua sinua mukaan jne. Juteltiin ja riideltiinkin pojan kanssa mutta tuntui oppivan että myös pikkuveljelle puhutaan aina kunnioittavasti jne.
Samoin vaadimme että meille vanhemmille puhutaan asiallisesti. Meille ei olla koskaan haistateltu eikä me haistatella tai puhuta rumasti lapsille.
Apn tapauksessa isoin ongelma lienee että ap ei pidä puoliaan. Ihan ap voisi katsoa supernanny lasten hoitoon liittyvää ohjelmaa. Jos lapsilla ongelmia niin aikuisten tulee muuttaa käyttäytymistään jonka jälkeen lastenkin käytös muuttuu.
Apn tulisi ottaa auktoriteetti asema lapsiinsa. Nyt niin ex mies kun lapset tietää että kyllä ap hoitaa. Valittaa ja kitisee ehkä mutta ei kannata välittää koska kyllä se maksaa ja hoitaa kuitenkin. Eli mahdollistaa toisten perseilyn omalla käytöksellä.
Tavallaan olet oikeassa. Ongelmana on se, että kun emme asu enää ydinperheenä niin tilannetta käytetään poikien taholta jatkuvasti hyväksi ja isä mahdollistaa sen. Kun pidän puoliani ja sanon oikeista asioista niin reaktioon juuri tämä: kengät jalkaan ja lähdetään isälle. Ja kun isä on kompannut poikia siinä, ettei minun eli äitin ohjeita tarvi noudattaa vaan hän voi sopia ohi muuta niin lopputulos on tämä.
Sitä on hankala käsittää varmasti sellaisessa perheessä, jossa vanhemmat puhaltavat yhteen hiileen ja linja asioissa on sama lasten suhteen. Olen kokenut, että isä toiminnallaan on pyrkinyt siihen, että tavallaan vieraannuttaa poikia minusta. Eron jälkeinen katkeruus on ollut suurta ja tiesi kyllä, mikä minuun pahiten osuu, lapset kun on olleet minulle läheisiä ja ykkösiä aina.
Mutta olen tietoinen ja todellakin samaa mieltä, että tämä ei ole oikein ja että pojat ei todellakaan ala hyppimään silmilleni, koska siihen ei myöskään ole mitään oikeaa syytä. Siksihän haenko ratkaisua asiaan.
Lakkaa maksamasta. Jos menevät isälleen, niin isä maksaa ja piste.
Eikö silloin vasta joudukin maksamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama tilanne kuin ap:llä mutta selvästi nuoremmat lapset. Minä hoisin kaiken ennen eroa ja nyt sitten hoidan edelleen kaiken ikävän tai työlään tai sitten niitä ei hoida kukaan. Isän luona pidetään hauskaa ja äidin luo ei oikein huvita enää tullakaan, paitsi kun joku on pielessä. Juuri esikoinen kommentoi mulle että pitäisit sinäkin joskus hauskaa ja ottaisit rennosti... voi mieluusti jos joku toinen vaihteeksi kantaisi vastuunsa.
Mutta tässähän on se tilanne että toinen vanhempi saa p erseillä niin paljon kuin ikinä jaksaa ja lapset menee samaa tietä. 12-vuotiasta ei voi pakottaa enää.
Juuri näin. Isän luo myös ostetaan viimeisen mallin mukaiset pelikoneet ym., jotta siellä olisi hauskaa-molemmille pojille omat. Mutta kun kouluun olisi pitänyt ostaa läppäri niin rahaa ei ole. Tai kun kouluun olisi pitänyt ostaa useampi kirja lukiokurssille niin rahaa ei ollut. Mutta itsestäänselvyys on, että äitiltä aina löytyy, kun isältä ei mihinkään oikeaan. Miten sitten muut tässä tilanteessa toimisivat: jättäisivät lapsen ilman kirjoja/läppäriä jne.?
Aina kun yritän tästä jollekin puhua tai kirjoittaa niin asenne on just se että relaa vähän ja älä ole niin nipo, kyllä lapset sitten jaloillaan äänestää. Mutta kun isän luona ei syödä ikinä kasviksia tai hedelmiä, ei rajata ruutuaikaa, hillutaan hereillä täysissä pukeissa klo 23 arki-iltana (alakoululaiset) ja kaikki ajanvaraukset ja vaatehankinnat jne jää minun kontolle niin siinäpä sitten minun viikolla laukataan fysioterapiassa ja hammaslääkärissä ja kierretään syksyvaateostoksia kun taas iskällä rentoillaan ja pelataan ja pidetään pitkin viikkoa myöhäisiä saunailtoja. Mutta mitäs olen niin nipo.
32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ydinperheen äitinä otin paripäivää sitten yhteen 16v pojan kanssa. Sanoi rumasti pikkuveljelle. Siis tyyliin iskä käski kysyä sinua mukaan tapahtumaan x mutta en halua sinua mukaan jne. Juteltiin ja riideltiinkin pojan kanssa mutta tuntui oppivan että myös pikkuveljelle puhutaan aina kunnioittavasti jne.
Samoin vaadimme että meille vanhemmille puhutaan asiallisesti. Meille ei olla koskaan haistateltu eikä me haistatella tai puhuta rumasti lapsille.
Apn tapauksessa isoin ongelma lienee että ap ei pidä puoliaan. Ihan ap voisi katsoa supernanny lasten hoitoon liittyvää ohjelmaa. Jos lapsilla ongelmia niin aikuisten tulee muuttaa käyttäytymistään jonka jälkeen lastenkin käytös muuttuu.
Apn tulisi ottaa auktoriteetti asema lapsiinsa. Nyt niin ex mies kun lapset tietää että kyllä ap hoitaa. Valittaa ja kitisee ehkä mutta ei kannata välittää koska kyllä se maksaa ja hoitaa kuitenkin. Eli mahdollistaa toisten perseilyn omalla käytöksellä.
Tavallaan olet oikeassa. Ongelmana on se, että kun emme asu enää ydinperheenä niin tilannetta käytetään poikien taholta jatkuvasti hyväksi ja isä mahdollistaa sen. Kun pidän puoliani ja sanon oikeista asioista niin reaktioon juuri tämä: kengät jalkaan ja lähdetään isälle. Ja kun isä on kompannut poikia siinä, ettei minun eli äitin ohjeita tarvi noudattaa vaan hän voi sopia ohi muuta niin lopputulos on tämä.
Sitä on hankala käsittää varmasti sellaisessa perheessä, jossa vanhemmat puhaltavat yhteen hiileen ja linja asioissa on sama lasten suhteen. Olen kokenut, että isä toiminnallaan on pyrkinyt siihen, että tavallaan vieraannuttaa poikia minusta. Eron jälkeinen katkeruus on ollut suurta ja tiesi kyllä, mikä minuun pahiten osuu, lapset kun on olleet minulle läheisiä ja ykkösiä aina.
Mutta olen tietoinen ja todellakin samaa mieltä, että tämä ei ole oikein ja että pojat ei todellakaan ala hyppimään silmilleni, koska siihen ei myöskään ole mitään oikeaa syytä. Siksihän haenko ratkaisua asiaan.
Lakkaa maksamasta. Jos menevät isälleen, niin isä maksaa ja piste.
Eikö silloin vasta joudukin maksamaan?
18-vuotiaalle ei kai ainakaan tarvi sen jälkeen maksaa mitään ellei itse halua? Miten isä voisi lypsää toisestakaan rahaa, kun ei itse tässä asetelmassa maksa omaa osaansa?
Vierailija kirjoitti:
”Isä tekee pojista kaltaisiaan, ja kuppaus jatkuu. Nyt vähäksi aikaa koko ukko tauolle. Ei tuollainen ole mikään oikea roolimalli.”
Miten tämän käytännössä toteuttaisit?
Pojat ei viettäisi isäviikkoa, ja jos menisivät sinne kiukuttelemaan, tekisivät sen omalla vastuulla. Ei rahaa mukaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ydinperheen äitinä otin paripäivää sitten yhteen 16v pojan kanssa. Sanoi rumasti pikkuveljelle. Siis tyyliin iskä käski kysyä sinua mukaan tapahtumaan x mutta en halua sinua mukaan jne. Juteltiin ja riideltiinkin pojan kanssa mutta tuntui oppivan että myös pikkuveljelle puhutaan aina kunnioittavasti jne.
Samoin vaadimme että meille vanhemmille puhutaan asiallisesti. Meille ei olla koskaan haistateltu eikä me haistatella tai puhuta rumasti lapsille.
Apn tapauksessa isoin ongelma lienee että ap ei pidä puoliaan. Ihan ap voisi katsoa supernanny lasten hoitoon liittyvää ohjelmaa. Jos lapsilla ongelmia niin aikuisten tulee muuttaa käyttäytymistään jonka jälkeen lastenkin käytös muuttuu.
Apn tulisi ottaa auktoriteetti asema lapsiinsa. Nyt niin ex mies kun lapset tietää että kyllä ap hoitaa. Valittaa ja kitisee ehkä mutta ei kannata välittää koska kyllä se maksaa ja hoitaa kuitenkin. Eli mahdollistaa toisten perseilyn omalla käytöksellä.
Tavallaan olet oikeassa. Ongelmana on se, että kun emme asu enää ydinperheenä niin tilannetta käytetään poikien taholta jatkuvasti hyväksi ja isä mahdollistaa sen. Kun pidän puoliani ja sanon oikeista asioista niin reaktioon juuri tämä: kengät jalkaan ja lähdetään isälle. Ja kun isä on kompannut poikia siinä, ettei minun eli äitin ohjeita tarvi noudattaa vaan hän voi sopia ohi muuta niin lopputulos on tämä.
Sitä on hankala käsittää varmasti sellaisessa perheessä, jossa vanhemmat puhaltavat yhteen hiileen ja linja asioissa on sama lasten suhteen. Olen kokenut, että isä toiminnallaan on pyrkinyt siihen, että tavallaan vieraannuttaa poikia minusta. Eron jälkeinen katkeruus on ollut suurta ja tiesi kyllä, mikä minuun pahiten osuu, lapset kun on olleet minulle läheisiä ja ykkösiä aina.
Mutta olen tietoinen ja todellakin samaa mieltä, että tämä ei ole oikein ja että pojat ei todellakaan ala hyppimään silmilleni, koska siihen ei myöskään ole mitään oikeaa syytä. Siksihän haenko ratkaisua asiaan.
Lakkaa maksamasta. Jos menevät isälleen, niin isä maksaa ja piste.
Eikö silloin vasta joudukin maksamaan?
18-vuotiaalle ei kai ainakaan tarvi sen jälkeen maksaa mitään ellei itse halua? Miten isä voisi lypsää toisestakaan rahaa, kun ei itse tässä asetelmassa maksa omaa osaansa?
Äiti maksaa kaiken ja huolehtii lasten asiat isän luona. Tämä stop. Ja täysi-ikäinen vähitellen omaan kämppään ja elämään.
Vierailija kirjoitti:
Aina kun yritän tästä jollekin puhua tai kirjoittaa niin asenne on just se että relaa vähän ja älä ole niin nipo, kyllä lapset sitten jaloillaan äänestää. Mutta kun isän luona ei syödä ikinä kasviksia tai hedelmiä, ei rajata ruutuaikaa, hillutaan hereillä täysissä pukeissa klo 23 arki-iltana (alakoululaiset) ja kaikki ajanvaraukset ja vaatehankinnat jne jää minun kontolle niin siinäpä sitten minun viikolla laukataan fysioterapiassa ja hammaslääkärissä ja kierretään syksyvaateostoksia kun taas iskällä rentoillaan ja pelataan ja pidetään pitkin viikkoa myöhäisiä saunailtoja. Mutta mitäs olen niin nipo.
32
Mitä tekoa tuollaisella välityksellä on? Täysu kksinhuoltajuus ja isälle tapaamisoikeus olisi järkevämpi ratkaisu.
Up