Lue keskustelun säännöt.
Onko lähes aikusten poikien luontevampaa asua isänsä luona? Etenkään, kun sopimukset ei pidä...
23.08.2020 |
Olen ollut enenevästi ja toistuvasti 16- ja 18-vuotiaiden poikieni kanssa tilanteessa, jossa ovat ehdottoman lojaaleja isäänsä kohtaan ja minä äitinä olen vähän "paitsiossa". Jo ydinperheenä eläessämme olin se vanhempi, joka oli pääosin vastuussa poikien elämästä ja arjesta sekä niiden sujumisesta. Olin se joka osallistui vanhempainiltoihin ja huolehti muutenkin yhteydenpidon kouluun päin, kuljetin harkkoihin ja olin seuratoiminnassa mukana varainkeruussa ym. käytin lääkärissä jne.
Edelleen tilanne on ollut sama ikäänkuin itsestänselvyytenä, vaikka nykyään eri osoitteissa poikien isän kanssa asummekin. Olen hankkinut pojille kaikki suuremmat hankinnat esim. lukion aloittaessaan läppärit, linja-autokortit koulumatkoille jne. Siksikin olen toiminut näin, että pojat saavat ajallaan koulussa tarvittavat jutut. Isänsä kun saattaa unohtaa, "ei ehdi nyt", tai "ei ole rahaa juuri nyt" jne., pelaa asiat usein niin, että loppuviimein se olen minä, joka hankinnat tekee, koska muuten niiden hankkiminen siirtyiri hamaan tulevaisuuteen tai niitä ei hänen taholtaan tulisi hankittua ollenkaan. Alumperin olemme sopineet, että kaikki suuremmat hankinnat (yli 100€) maksetaan puoliksi, mutta näin asiat eivät useinkaan ole menneet.
Temppuilua ja pelaamista poikien kautta on ollut muutenkin yli kolme vuotta sitten tapahtuneen eron jälkeen poikien kanssa monella tavalla. On sovittu ohitseni asioita kyselemättä. Sovittu menoja ja asioita ns. minun viikoilleni niin, että omat sovitut menomme on jouduttu perumaan sen vuoksi, että on sovittu isän kanssa muuta. Isä on antanut luvan vanhemman poikamme ollessa 16v lähteä täysi-ikäisten lukioreissulle laskettelukeskukseen pohjoiseen, johon en ollut antanut lupaa alaikäisyyteen perustuen. Pojan reissulla oleminen paljastui minulle vasta sitten, kun poika ei minulle tulopäivänä ollutkaan maisemissa vaan tuli vasta myöhään illalla kotiin ja veljensä kertoi, että on ollut ko. reissulla.
Paljon on tapahtunut ikävä juttuja, mutta olen pyrkinyt lasten kanssa pitämään välit kunnossa ja avoimena, auttaa heitä kaikin tavoin elämässä eteenpäin. Tietenkin siksi, että ovat minulle äärimmäisen rakkaita ja olen ollut aina tavallaan se läheisempi vanhempi, kunnes eron myötä alkoi kaikenlainen "pelaaminen". Vaikka isänsä tekisi mitä tuntuu, että pojat ovat äärettömän lojaaleja häntä kohtaan. Minun kanssa sovittuja asioita ei taas tarvitse välttämättä noudattaa, eikä sovituista asioista pitää kiinni. En saisi sanoa mistään epäkohdasta, millojn mistäkin saadaan veruke lähteä isän luo, koska "ilmapiiri on niin huono" tai milloin mitäkin. Pojat ovat olleet minun luonani kirjoilla, vuoroviikkosysteemi on muuten meillä.
Mutta mitä mieltä olette, olisiko poikien vaan helpompi elää isänsä kanssa, kun sinne päin ovat kallellaan joka tapauksessa? Koen olevani jäävi tilanteessa, enkä haluaisi antaa myöskään sellaista kuvaa, että minun kanssa voi pelata mielin määrin miten haluaa sekä myös se, että jos luonani sovittuihin asioihin on mahdoton sopeutua niin pitääkö silloin mennä sinne, missä kelpaa? En vaadi älyttömiä, mutta oma osansa pitäisi hoitaa ja sovituista asioista pitää kiinni, sekä olla rehellinen. Kaikkia näitä kuitenkin rikotaan säännöllisesti....
Kommentit (71)
Mutta haluaako isä edes heitä sinne kokonaan? Kuulostaa vähän vastuunpakoilijalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin isot pojat voisivat jo itse päättää kumman luona haluavat asua. Oletko kysynyt heiltä? Mä kallistuisin kyllä isän puolelle, kun on pojista kyse.
Ihan hyvä pointti. En ole kysynyt, mutta pitää ottaa puheeksi. Kaikesta sopiminen on ollut vähän nihkeää ja siksikin se on varmaan jäänyt. Pitää ottaa puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Mutta haluaako isä edes heitä sinne kokonaan? Kuulostaa vähän vastuunpakoilijalta.
Joo,pese kätesi,anna heidän itse huomata mimmoista se on kun joku ei huolehdikkaan asioista vaan pitää ihan ite!
Vierailija kirjoitti:
Mutta haluaako isä edes heitä sinne kokonaan? Kuulostaa vähän vastuunpakoilijalta.
No tämäpä se on. Kaikkeen kivaan isä antaa kyllä luvan, mutta oikeista asioista ei huolehdi aika puutu, ne on aina kuulunut minun hoidettavaksi.
Vätys-isät on hankalia. Eron jälkeen ensimmäinen vuosi elettiin niin, että teini-pojat asui isällään. Kaikki vastuu ja maksut oli minun huolehdittava silti ja isän kanssa ei voinut sopia asioita. Nyt on paljon helpompaa, kun lapset asuu luonani, ja isä ei elämässä ole. Toki kalliiksi tulee yksin kustantaa kaikki elämisesta, harrastuksiin, lukioon, autokouluun, mutta isä ei halua maksaa tai huolehtia niin onneksi ei tarvi naamaankaan nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos hommaat ne läppärit ym automaattisesti niin pojille ei tule selväksi että isä ei sitä tee tai osallistu niiden kuluihin. Jos edelleen ”pelastat” isän maineen hoitamalla hänellekin kuuluvat hommat niin miksi hän ryhdistäytyisi? Nyt ei tartte huolehtia asioista tai osallistua kuluihin kun vaan jättää tekemättä.
Ehkä istuisin poikien kanssa alas ja kysyisin mitä mieltä he ovat nykyisestä perhe-elämästä. Miten haluaisivat muuttaa sitä? Mikä toimii sinun kanssasi ja mikä toimii isällä paremmin. Siis ihan neutraalia juttelua eikä haukkumista. Toki noin isojen lasten kanssa voi käydä myös läpi raha-asioita tyyliin koska minä maksan teidän läppärit, vaatteet, bussikortit ym niin minulle ei jää rahaa käydä teidän kanssa ravintoloissa ym. Ja ihan voi kertoa että itse on tarkempi lasten turvallisuuteen liittyvistä asioista ja miksi on.
Me elämme ydinperheenä jossa me vanhemmat olemme monissa asioissa huomattavasti tarkempia kuin lasten kaverien perheet. Eilen juuri juttelin meidän 16v pojan kanssa ja selitin että minulla on hieman erityisherkän piirteitä ja lasten isällä todella paljon. Ja siihen ominaisuuteen liittyy kyky huomata asioita ja ennakoida asioita pitkälle eteenpäin. Siksi emme päästäneet tätä 16 v erään tapahtuman jälkeen yökylään kaverilleen vaan vaadimme tulemaan kotiin. Kun sitten selitin perustelut niin nuori vaikutti ymmärtävän asian ja tuli tapahtuman jälkeen kotiin jopa ennen sovittua kotiintuloaikaa. Eli nuoret ymmärtää jo paljon kun asioista jutellaan. Ja itsekin oppii monesti nuoren näkökulmasta uusia juttuja.
Miten käytännön asiat hoituu? Kuka pesee poikien pyykit? Kuka vie lääkäriin jos on tarve? Onko ruoka suht järkevää isän luona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tulee mieleen että pojat ovat ottaneet isänsä asenteen sinua kohtaan. Ja sinä hyväksyt sen? Siis oikeastikko hyväksyt sen että poika lähtee isälle kun huomautat tai vaadit jotakin? Kasvaako lapsistasi isänsä klooneja? Toivottavasti pojat kuitenkin siivoavat itse huoneensa, hoitavat kouluhommat ja kotitöitäkin luonasi jne.
Ehkä nyt olisi aika keskustella ja kysyä mitä nuo pojat haluavat. Jos haluavat muuttaa isänsä luo niin ok mutta sitten isän kanssa hoidetaan myös ne bussikortit, vaateostokset jne. Tietty tekisin selväksi että ovat edelleen tervetulleita luokseni mutta niillä ehdoilla että käyttäydytään kunnioittavasti ja hyvin, oma huone siivotaan, tehdään osansa kotitöistä jne. Ja kertoisin heti alkuun että ovat minulle valtavan rakkaita ja sen takaakin haluaisin heidän kasvavan osallistuviksi fiksuiksi nuoriksi miehiksi eikä vätyksiksi jotka eivät osaa hoitaa kotitöitä ym asioita. Ja toisen ihmisen kunnioitus on yksi tärkeimpiä asioita elämässä oppia myös.
Tsemppiä ap. Mieti mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä. Mieti mistä voit neuvotella. Ja ala käyttäytyä niin että sinun ylitse ei kävellä!
Toinenhan on jo aikuinen... Ehdottaisin, että muuttavat vakituisesti isän luokse ja isä tekee jatkossa kaikki hankinnat ja hoitaa muutenkin arjen organisoinnin niiltä osin, kuin lapset eivät itse pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos hyvistä näkökulmista ja asiallisista vastauksista! Totta on, että isänsä tyyliin ovat kasvaneet, koska isä on parhaansa mukaan kompannut poikia niissä asioissa, missä on haluttu toimia oman pään mukaan ja minun ohjeita/sopimuksia vastaan. Se on helpommin sanottu kuin tehty tässä tilanteessa, että saa nuoret ymmärtämään, miksi toiminta ei ole oikein. Kukapa nuori ei näin "makeaa" tilannetta käyttäisi hyväksi.. Siksi olenkin ajatellut, että paras ratkaisu tähän olisi juuri se, että muuttaisivat vakituisesti asumaan isänsä luokse, jonka jälkeen isä olisi vetovastuussa arjesta ja hankinnoista. Eiköhän siinä jonkinlainen realismi avautuisi eteen. Mutta ei niin, että sitten muutetaan edes takaisin osoitteita vaan päätöksen tehtyään asuvat pääsääntöisesti siellä, missä ovat päättäneet asua ja siinä osoitteessa hoituu arki sen jälkeen.
18v päättää itse asumisestaan ja menemisistään ja menee kyllä lääkäriinkin ilman äippää. Kirjoitat kuin hän olisi 8.v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä vetovastuussa arjesta? Sun lapsista toinen on aikuinen ja toinenkin lähes. Herää, ap!
Vierailija kirjoitti:
Miten käytännön asiat hoituu? Kuka pesee poikien pyykit? Kuka vie lääkäriin jos on tarve? Onko ruoka suht järkevää isän luona?
Olettaisin täysi-ikäisen ihmisen pesevän pyykkinsä ja hoitavan lääkäriasiansa. Jos on todella sairas, niin toki tarvitsee kyydin.
-ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvistä näkökulmista ja asiallisista vastauksista! Totta on, että isänsä tyyliin ovat kasvaneet, koska isä on parhaansa mukaan kompannut poikia niissä asioissa, missä on haluttu toimia oman pään mukaan ja minun ohjeita/sopimuksia vastaan. Se on helpommin sanottu kuin tehty tässä tilanteessa, että saa nuoret ymmärtämään, miksi toiminta ei ole oikein. Kukapa nuori ei näin "makeaa" tilannetta käyttäisi hyväksi.. Siksi olenkin ajatellut, että paras ratkaisu tähän olisi juuri se, että muuttaisivat vakituisesti asumaan isänsä luokse, jonka jälkeen isä olisi vetovastuussa arjesta ja hankinnoista. Eiköhän siinä jonkinlainen realismi avautuisi eteen. Mutta ei niin, että sitten muutetaan edes takaisin osoitteita vaan päätöksen tehtyään asuvat pääsääntöisesti siellä, missä ovat päättäneet asua ja siinä osoitteessa hoituu arki sen jälkeen.
Isän luona asuminen olisi erittäin suositeltavaa. Bonuksena se, että kun 18-vuotias siirtää kirjat pois sinun luotasi, et enää joudu ottamaan häntä takaisin, jos elämä isän luona ei olekaan kivaa, vaan silloin vaihtoehtona on oma asunto. Toisaalta isän luona kohdattava realismi voi kannustaa poikia huolehtimaan itsenäisemmin omista asioistaan, mikä ei ole missään tapauksessa huono vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten käytännön asiat hoituu? Kuka pesee poikien pyykit? Kuka vie lääkäriin jos on tarve? Onko ruoka suht järkevää isän luona?
Olettaisin täysi-ikäisen ihmisen pesevän pyykkinsä ja hoitavan lääkäriasiansa. Jos on todella sairas, niin toki tarvitsee kyydin.
-ohis.
Tarttuakseni offtopicciin, niin ei kyytsääminenkään ole pakollista. Jos ei jaksa muulla tavalla hankkiutua lääkäriin, niin muun kyydin puuttuessa taksi tai ambulanssi hoitaa asian. Ei kaikilla ole edes autoa perheessä.
Isä ei siis huolehdi pojista ja sinusta olisi hyvä ettet sinäkään enää huolehtisi?
Vierailija kirjoitti:
Isä vetovastuussa arjesta? Sun lapsista toinen on aikuinen ja toinenkin lähes. Herää, ap!
Kyllähän se vaan niin on, että 18 täyttänyt on melko keskenkasvuinen vielä. Uho on usein kovempi kuin taidot. Kotoa tarvitaan vielä paljon tukea sittenkin, kun opiskelut on kesken jne.
Vierailija kirjoitti:
Isä vetovastuussa arjesta? Sun lapsista toinen on aikuinen ja toinenkin lähes. Herää, ap!
Ikänsä puolesta kyllä, mutta käytännössä vielä meidän vanhempien huollettava. Vanhempi käy lukion viimeistä luokkaa ja on luvattu molemmille pojille toki lukion opinnot kustantaa. Ammatillisten opintojen aikana ovat sitten jo itse vastuussa opinnoistaan ja niiden kustannuksista.
Nuorempi taas on kaikkien mittapuussa mukaan alaikäinen ja huollettava vielä, ei aikuinen.
Toki vastuuta pojat kantavat jo itsekin kuten kuuluukin, oppia siitä tulee toivottavasti koko ajan lisää. Vanhin poika on päättänyt asia ainakin armeijaan saakka kotona.
Alkuperäisessä tekstissä löytyy ne asiat, miksi olen miettinyt asumiseen liittyviä muutoksia. Sikäli mikäli kotona meinataan siihen saakka asua niin silloin kai pitäisi elää talon tavoilla ja pitää sovituista asioista, eikä kaapia kermoja päältä? Taivasalle en kuitenkaan lapsia ole laittamassa iästä riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Isä ei siis huolehdi pojista ja sinusta olisi hyvä ettet sinäkään enää huolehtisi?
Mikä olisi sinun ratkaisusi tilanteeseen? Koen ettei näinkään voi enää jatkua.
Heitteille en todella ole poikia jättämässä.
Noin isot pojat voisivat jo itse päättää kumman luona haluavat asua. Oletko kysynyt heiltä? Mä kallistuisin kyllä isän puolelle, kun on pojista kyse.