INTJ-persoona ja ihmissuhteet

Olen INTJ (nainen) enkä ole koskaan halunnut pari- enkä ystävyyssuhteita aikuisella iällä. Eli ei mitään vaikeuksia niissä, elän erakkomaisesti kuten haluankin elää :) Ainoa ihmissuhde on että vanhoja vanhempia tapaan ehkä kerran kuukaudessa.

INTJ naisia on 2% väestöstä. Kiva, että tänne on kertynyt varmaan puolet meistä. :D Olen INTJ, nainen, DI mekaniikalle ja kemialle, ystäviä on yksi. Hän on tradenomi ja mietin usein, että on hän tyhjää parempi. Miestä ei ole, ei ole ikinä ollut. En osaa luoda ihmissuhteita tai kauheasti eläinten kanssa ole tekemisissä. Lapsuuden perhe on, he ovat yhtä outoja. Rakastan korona aikaa sillä kukaan ei töissä ddes kysele mitä teen. Työskentelen yksin omassa yhden hengen tiimissäni ja analysoin tuotantolukuja ja labratuloksia sekä tuen tuotantojohtoa. Palavereihin en osallistu jos ei ole asiaa, työkavereita en kaipaa. Riittävän tiedon palavereistä saan raporteista. Osaan kuitenkin puhua ja nauraa sekä olla suht sosiaalinen kun sellainen tilanne tulee eteen. En siis ole vihainen tai murahtele. Seura vain ei kiinnosta ja en itse siihen hakeudu. Yleensä nollaan ajatukset kävelemällä, uimalla, opiskellen erilaisia tutkinnon osia. Siinä mun elämä pääosin. Muuta en kaipaa.

Mahtava keskustelu, hienoa lukea muiden ajatuksia aiheesta. Täällä INTJ-A mies, asiantuntija- ja johtotehtävissä. Kaksi itse lopettamaani pitkää parisuhdetta takana. Kolmatta en aktiivisesti yritä tai jos yritän, niin persoonallisuustyyppi ja suhteen tieteelliset onnistumismahdollisuudet selvitetään ihan ensimmäisenä, hemmetti :D

Olen aina kokenut olevani erilainen, ei oikeita ystäviä, ei paljon kavereitakaan. Parissa kaveriporukassa olen mukana, pidetään yhteyttä lähinnä whatsapilla ja nähdään ehkä kerran vuodessa. Vähän oma huumorintaju, iän karttuessa olen oppinut pitämään mölyt mahassani. Jos ei ole muuta ajateltavaa, niin päässä pörrää lähinnä suunnitelmia miten jonkun asian saisi tehokkaammaksi tai miten jotain optimoisi. Kyllästyn helposti, en jaksa viedä asioita ihan loppuun asti kun jo mietin jotain seuraavaa haastetta.

Asiat ikään kuin loksahti paikalleen kun töissä teetettiin persoonallisuustesti ja sen jälkeen tunnin henkilökohtainen keskustelu hr-konsultin kanssa testin tuloksista. Suhtauduin aluksi hyvin skeptisesti kun oli "tärkeämpiäkin kiireitä". Keskustelussa olin kuitenkin pudota tuolilta, kun joku selitti minulle oman itseni. Osasi sanoittaa juuri ne asiat mitkä aina tiesin, mutta en kaikkea ole osannut selittää. Käännekohta elämässäni. Ymmärsin, että itsessäni heikkoutena pitämäni asiat voivat olla vahvuuksia ja mahdollisuuksia - ja tämän tyyppisiä on muitakin!

Vähän vaikea muuten mukava kirjoitti:

Mahtava keskustelu, hienoa lukea muiden ajatuksia aiheesta. Täällä INTJ-A mies, asiantuntija- ja johtotehtävissä. Kaksi itse lopettamaani pitkää parisuhdetta takana. Kolmatta en aktiivisesti yritä tai jos yritän, niin persoonallisuustyyppi ja suhteen tieteelliset onnistumismahdollisuudet selvitetään ihan ensimmäisenä, hemmetti :D

Olen aina kokenut olevani erilainen, ei oikeita ystäviä, ei paljon kavereitakaan. Parissa kaveriporukassa olen mukana, pidetään yhteyttä lähinnä whatsapilla ja nähdään ehkä kerran vuodessa. Vähän oma huumorintaju, iän karttuessa olen oppinut pitämään mölyt mahassani. Jos ei ole muuta ajateltavaa, niin päässä pörrää lähinnä suunnitelmia miten jonkun asian saisi tehokkaammaksi tai miten jotain optimoisi. Kyllästyn helposti, en jaksa viedä asioita ihan loppuun asti kun jo mietin jotain seuraavaa haastetta.

Asiat ikään kuin loksahti paikalleen kun töissä teetettiin persoonallisuustesti ja sen jälkeen tunnin henkilökohtainen keskustelu hr-konsultin kanssa testin tuloksista. Suhtauduin aluksi hyvin skeptisesti kun oli "tärkeämpiäkin kiireitä". Keskustelussa olin kuitenkin pudota tuolilta, kun joku selitti minulle oman itseni. Osasi sanoittaa juuri ne asiat mitkä aina tiesin, mutta en kaikkea ole osannut selittää. Käännekohta elämässäni. Ymmärsin, että itsessäni heikkoutena pitämäni asiat voivat olla vahvuuksia ja mahdollisuuksia - ja tämän tyyppisiä on muitakin!

"Kyllästyn helposti, en jaksa viedä asioita ihan loppuun asti kun jo mietin jotain seuraavaa haastetta."

Et ole kovin vahva J persoona, koska P:tä tulee läpi.

Etsi INFJ nainen. Se tietää paremmin tunteesi (mikä sinua vaivaa), kuin sinä itse.

Tässä ketjussa on monia kommentteja, jotka sopivat minuun.

Olen vaan itse kokenut, että olen viimeisen vuoden aikana muuttunut vahvasta P:stä jyrkäksi J:ksi.

Olen aina ollut introvertti, mutta koronavuosiin asti olin kuitenkin utelias ja "avoin". Avoimella en tarkoita ekstoverttia ulospäin virtaavaa avoimuutta, vaan sellaista passiivisesti kuitenkin vastaanottavaista ja ystävällistä. Otin vastaan paljon bullshittia ja ihmiset käyttivät tätä avoimuutta, ehkä naiviuttakin hyväkseen. Nyt tuntuu, että olen kriittinen kaikelle. Ei kiinnosta ihmisten kotkotukset. Ennen annoin empatiaa kaikille. Nyt sitä ei ole jäljellä. Ennen jotenkin yritin tutustua ihmisiin ja pidin heitä parempina kuin itseäni, he olivat usein ekstrovertteja. Nyt ei kiinnosta tutustua ja tosiaan metsässä samoilu, omat harrastukset ja taiteen tekeminen kiinnostaa enemmän. Ei vain ole tilannetta, jossa haluaisin mennä toisten seuraan. Ennen hakeuduin ryhmiin, mutta keikuin niiden reunamilla, olin ulkopuolinen. Nyt ei tulisi mieleenkään hakeutua ryhmiin, harrastan mieluiten yksin. Avomies on, onneksi myös introvertti ja tarvitsee paljon omaa tilaa.

Kyllä on omituinen vanha ketju.

Oma mieheni INTJ ja hänellä on suunnilleen sama määrä ystäviä, kuin minullakin (ENFP). Suurin osa pyörinyt kuvioissa jo lapsuudesta saakka. Säännöllisesti järjestämme illanistujaisia ja töissä hänet on valittu luottamustehtäviin ja työnkuvaan kuuluu neuvottelu usein hankalien ja vieraiden ihmisten kanssa. Toimii myös kouluttajana.

Aviomiehenä hän on mitä loistavin ja keskustelutaitoinen. Rakkautta riittää niin lapsillemmekin, kuin eläimillekin, joita tässä asunnossa pyörii. Hän on ehkä epäitsekkäin ihminen johon olen törmännyt ja poikkeuksetta kaikki tuntuvat pitävät hänestä. Ei mitään ongelmia sosiaalisessa työympäristössä, naapurisuhteissa tai kaverisuhteissa. Harrastaa joukkuelajeja ja viettää aikaansa mm. peli-illoissa.

Tunnen myös toisen INTJ:n joka toiminut opettajana ja työskentelee kansainvälisessä firmassa. Ollut pitkään naimisissa hänkin ja sosiaalinen ja hauska tyyppi tutussa kaveripiirissä.

Kolmas INTJ jonka tunnen on sitten hiljaisempi luonne, mutta kärsiikin diagnosoidusta masennuksesta ja on sen takia jokseenkin syrjäytynyt ja hiljainen. Hänelläkin on kuitenkin parisuhteita takana muutama ja lähtee aina kysyttäessä mukaan päiväretkille ja kaveriporukan illanistujaisiin.

Kaikki tuntemani INTJ:t ovat miehiä, eikä kenelläkään ole mitään ongelmia ihmissuhteiden osalta. INTJ:n ihmissuhdeongelmat johtuvat usein siitä, että he välittävät vähän liiankin paljon asioista ja ihmisistä ja kolhut ihmissuhteissa jättävät syvät haavat, vaikkei sitä ulospäin näytetä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on monia kommentteja, jotka sopivat minuun.

Olen vaan itse kokenut, että olen viimeisen vuoden aikana muuttunut vahvasta P:stä jyrkäksi J:ksi.

Olen aina ollut introvertti, mutta koronavuosiin asti olin kuitenkin utelias ja "avoin". Avoimella en tarkoita ekstoverttia ulospäin virtaavaa avoimuutta, vaan sellaista passiivisesti kuitenkin vastaanottavaista ja ystävällistä. Otin vastaan paljon bullshittia ja ihmiset käyttivät tätä avoimuutta, ehkä naiviuttakin hyväkseen. Nyt tuntuu, että olen kriittinen kaikelle. Ei kiinnosta ihmisten kotkotukset. Ennen annoin empatiaa kaikille. Nyt sitä ei ole jäljellä. Ennen jotenkin yritin tutustua ihmisiin ja pidin heitä parempina kuin itseäni, he olivat usein ekstrovertteja. Nyt ei kiinnosta tutustua ja tosiaan metsässä samoilu, omat harrastukset ja taiteen tekeminen kiinnostaa enemmän. Ei vain ole tilannetta, jossa haluaisin mennä toisten seuraan. Ennen hakeuduin ryhmiin, mutta keikuin niiden reunamilla, olin ulkopuolinen. Nyt ei tulisi mieleenkään hakeutua ryhmiin, harrastan mieluiten yksin. Avomies on, onneksi myös introvertti ja tarvitsee paljon omaa tilaa.

"Omat harrastukset ja taiteen tekeminen kiinnostaa enemmän."

Tämähän on juuri sitä P:tä.

Mukava lukea, että muutkin ovat saaneet omalle persoonalleen selitystä tuosta persoonallisuustestistä.

Itse en ota sitä kovinkaan vakavasti, mutta kun tein sen testin ja sain oman tulokseni (INFJ) niin oli jopa pelottava lukea miten se osui omalle kohdalle, kaikki ne heikkoudet ja vaikeudet mukaanlukien.

Vierailija kirjoitti:

Etsi INFJ nainen. Se tietää paremmin tunteesi (mikä sinua vaivaa), kuin sinä itse.

No onpa lohdullista, ainoa vielä harvinaisempi persoonallisuustyyppi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on monia kommentteja, jotka sopivat minuun.

Olen vaan itse kokenut, että olen viimeisen vuoden aikana muuttunut vahvasta P:stä jyrkäksi J:ksi.

Olen aina ollut introvertti, mutta koronavuosiin asti olin kuitenkin utelias ja "avoin". Avoimella en tarkoita ekstoverttia ulospäin virtaavaa avoimuutta, vaan sellaista passiivisesti kuitenkin vastaanottavaista ja ystävällistä. Otin vastaan paljon bullshittia ja ihmiset käyttivät tätä avoimuutta, ehkä naiviuttakin hyväkseen. Nyt tuntuu, että olen kriittinen kaikelle. Ei kiinnosta ihmisten kotkotukset. Ennen annoin empatiaa kaikille. Nyt sitä ei ole jäljellä. Ennen jotenkin yritin tutustua ihmisiin ja pidin heitä parempina kuin itseäni, he olivat usein ekstrovertteja. Nyt ei kiinnosta tutustua ja tosiaan metsässä samoilu, omat harrastukset ja taiteen tekeminen kiinnostaa enemmän. Ei vain ole tilannetta, jossa haluaisin mennä toisten seuraan. Ennen hakeuduin ryhmiin, mutta keikuin niiden reunamilla, olin ulkopuolinen. Nyt ei tulisi mieleenkään hakeutua ryhmiin, harrastan mieluiten yksin. Avomies on, onneksi myös introvertti ja tarvitsee paljon omaa tilaa.

"Omat harrastukset ja taiteen tekeminen kiinnostaa enemmän."

Tämähän on juuri sitä P:tä.

Okei. Mutta se on muuttunut rajusti. Ennen laitoin muut ihmiset omien juttujen edelle. Menin harrastuksiin tutustuakseni ihmisiin ja päästäkseni porukkaan. Nyt olen lakannut pitämästä yhteyttä kehenkään ja keskityn asioihin joihin en ennen antanut itseni keskittyä.

Vierailija kirjoitti:

Höpönlöpöä tuollaset persoonallisuustestit

I, introvertti – E, ekstrovertti: asenne ympäristöön

S, tosiasiallinen – N, intuitiivinen: tapa hankkia tietoa

T, ajatteleva – F, tunteva: päätöksenteon peruste

J, harkitseva – P, spontaani: elämäntyyli

Tiedän olevani milloin mitkäkin. Perusolemukseltani olen introvertti, mutta muuten menee miten sattuu. Miksi edes luokittelette itsenne?

Minua ei lakkaa huvittamasta miten persoonallisuuden luokittelu on aina niin uskomaton punainen vaate kaikille pertti perusinsinööreille ja muille kaikessa MUUSSA analyyttisyyden ja asioiden järjestelyn nimeen vannoville putkiaivoille?

Siis miten ihmeessä ihmisten perustavat persoonallisuuspiirteet olisi asia jossa ihmisiä ei voisi jakaa luokkiin? Ei se persoonallisuustyyppi tarkoita että kaikki kuhunkin kuuluvat olisivat tismalleen samanlaisia ihmisiä! ;DD Mikä kumma siinä (yleensä miehiä) kammoksuttaa että heidät luokitellaan joksikin? Haukutte (yleensä naisia) uniikeiksi lumihiutaleiksi, mutta sitten kuvittelette itse olevanne sellaisia, eli että teitä ei vain voi kategorisoida..?

Tämä on tullut varsinkin vanhemmiten huomattua. nuorena yritin olla kuin muut ja mulla oli aika paljon sellaisia hyvän päivän tuttuja, mutta oikeita kavereita ja seurustelusuhteita on ollut aina tosi vähän. Nyt kolmekymppisenä vähän harmittaa että edes haaskasin aikaa sellaiseen, mikä ei oikeasti edes kiinnosta, olisi vaan pitänyt viettää koko nuoruus yksin, luultavasti olisin nauttinut siitä enemmän. :D Teen enimmäkseen etätöitä, tosin viihdyn työkavereiden kanssa ihan hyvin myös. tulen luultavasti asumaan koko loppuelämäni yksin koirani kanssa.

Joskus 10 vuotta sitten opiskellessa tehtiin koko luokka tällainen persoonallisuustesti, ja "yllättäen" olin ainut INTJ. Olen kokenut ulkopuolisuutta ainoastaan koko elämäni ajan. Yksittäisiä ihmisiä löytyy muutamia kenen kanssa on oikeasti klikannut, mutta ainahan siinä käy näin, että jätän nekin suhteet kun toisesta paljastuu ilkeitä piirteitä. Parisuhteen muodostamisia en ole kokenut ongelmaksi, ja olen tullut lopputulokseen että muita suhteita en edes yritä jatkossa muodostaa. Suunnitelmissa isosta kaupungista muuttaminen pohjoisempaan kaikesta ja kaikista, pyrkimyksenä löytää mahdollisimman itsenäinen työ. Tulevaisuudelta ei muita haaveita kuin katsella luontoa hiljaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuudelta ei muita haaveita kuin katsella luontoa hiljaisuudessa.

Kuvailit juuri minunkin haaveeni.

T. INFP-mies

Ihania kommentteja! Minä haluan katsella luontoa hiljaisuudessa ja lukea kirjoja. Kirjoista saan tyydytettyä uteliaisuuteni ihmiskuntaa kohtaan ilman ylimääräisiä draamoja. Draama jää kansien väliin kun suljen kirjan.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ISFPnä vaikeuksia ihmissuhteissa, sillä kukaan ei ymmärrä mun taiteellisuutta enkä toisaalta halua muiden ymmärtävän.

Ymmärrän.

T. Infp

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ISFPnä vaikeuksia ihmissuhteissa, sillä kukaan ei ymmärrä mun taiteellisuutta enkä toisaalta halua muiden ymmärtävän.

Ymmärrän.

T. Infp

Sepä se, kun ne ainoat ymmärtäjät on itsekin introvertteja.

Toisaalta, antavat olla rauhassa eivätkä siis häiritse.

Vierailija kirjoitti:

Jos jollain sattuu olemaan ajatuksia sen suhteen, millaiset naiset saattaisivat kiinnostua INTJ-miehistä, niin tutustuisin niihin mielelläni. Olisi helpompi rajata tätä hakua, kun tietäisin paremmin, millaista naista kannattaa etsiä.

Ap

Olen "ISFJ-nainen" ja onnellisesti naimisissa jo 23 vuotta "INTJ-miehen" kanssa. Eli pistä naisehdokkaat tekemään se testi ;)

Olisi mielenkiintoista tutustua INTJ-ihmiseen, tai toki muihinkin INxx-ihmisiin.

INFJ-nainen

Vierailija kirjoitti:

On mulla parisuhde, mutta olisin mieluummin yksin. En nyt viitsi erotakaan. Mies on onneksi ekstrovertti ja viihtyy paljon kodin ulkopuolella. En tykkää työyhteisöstä, joten teen töitä yksin. En ylipäätään pidä ihmisten kanssa olemisesta. Mulle on ihan sama, ymmärtääkö mua kukaan tai ei.

vanha kessa näköjään, mut toivottavasti tämä ihminen on eronnut... tai kumppanisi tuli järkiinsä ja jätti - kun et kerran viitsinyt erota.