uusioperhe.. vaikeaa (?)
Kirjoitan nyt tänne ja haluaisin kuulla mielipiteitä miten muiden uusioperheiden perhe elämä toimii?
Me olemme 28-vuotiaita miehen kanssa molemmat ja toisemme olemme tunteneet 14 vuotta. Rakkaus välillämme syntyi kuitenkin vasta reilu vuosi sitten kun olin jo eronnut lasten isästä.
Muutimme jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen yhteiseen kotiin, minulla on 6-vuotias poika ja 3-vuotias tyttö, sekä kaksi koiraa. Ensimmäinen puoli vuotta meni oikein hienosti ja kaikki vähän hakivat omaa paikkaansa, lapsetkin kävivät isänsä luona silloin tällöin viikonloppuisin jos lasten isää sattui huvittamaan ottamaan lapset luokseen. En vaatinut tässä vaiheessa myöskään miestä niinkään ottamaan vastuuta lasten tai koirien hoidosta sillä näin että hän yritti kovasti päästä sinuiksi asian kanssa että asuu lasten kanssa ja hän tätä itse halusi ja koska hänellä ei ollut minkään näköistä aiempaa kokemusta lasten kanssa olosta ja keskustelimmekin paljon asiasta että otetaan kaikki rauhallisesti ja annetaan kaikille aikaa ja tilaa tottua uuteen järjestykseen. Toki hän oli mukana lasten elämässä ja otti koirista enemmän vastuuta kun minä sitten.
Nykyine tilanne onkin sitten aika haasteellinen. Itse teen työtä johon kuuluu n. 2x/kk iltavuorossa olo josta pääsee klo 22, mieheni on työssä jossa hän on viikon aamuvuorossa, viikon iltavuorossa.
Kun mies on iltavuorossa niin hän hoitaa koirat aamuisin, mutta ei tule kuuloonkaan että hän veisi lapsia päivähoitoon ja heräisi aikaisemmin (itse joudun sitten heräämnään 5.45 ja lapset klo 6 jotta ehdimme). Ymmärrän että on mukava nukkua pitkään mutta olisi ihanaa edes kerran viikossa olla huolehtimatta asiasta ja herättää väkisin nukkuvia lapsia kun mies voisi lapset yhtä hyvin käydä pk viemässä.. edes sen 2 kertaa kuussa kun hän on menossa iltavuoroihinsa.
Sitten miehen aamuvuoroviikossa hän pääsee töistä klo 14, sen jälkeen hänen on aina päästävä päiväunille jotta jaksaa mennä illalla salille. Ei tule kysymykseenkään että hän voisi välillä hakea lapsia päiväkodista vaan itse joudun hakemaan heidät aina klo 16.30 aikaan.. Lapsilla on siis aina kovin pitkä tarhapäivä.. Joskus hän on saattanut heidät sieltä hakea kun ensin minä olen häneltä todella kovasti sitä pyytänyt. Ja parhaimmat tapaukset ovat kun olen pari kertaa kuussa iltavuoroissa niin saan todella rukoilla että mies voisi hoitaa lapset sen illan vaikka hän olisi kotona.
Nyt on ilmaantunut myös sellaisia asioita että hän ilmoittaa minulle mielipiteitään ja näkemyksiään lasten hoidosta ja usein hänellä onkin hyviä ajatuksia mutta minua ärsyttää se että lasten normaalissa arkielämässä ei olla kunnolla mukana mutta ohjeita ja sääntöjä voidaan sitten ladella.
Hienoa oli myös kun hän oli varannut äijäporukalla uudeksi vuodeksi mökin jonne ilmoitti tekstiviestillä sitten lähtevänsä. Ei sinällään ole tuota reissua mitään vastaan mutta tyyli että vaan ilmottaa että lähtee ja kun mainitsin että olisi hieno homma että edes kysyttäisiin että olisiko jotain estettä lähtöön oli hänen vastauksensa se et mikä häntä estäisi, ei hänellä ole lapsia ja se on hänen vapautensa, jos oltaisiin oikea perhe niin asiat varmaan suunniteltaisiin paremmin.
Tunnen itseni todella petetyksi, rakastan tuota miestä mutta se miten hän käyttäytyy on mielestäni jollain lailla loukkaavaa. Olemme kuitenkin puhuneet paljon tästä ja olen sanonut hänelle että en etsi lapsille mitään isää mutta koska lapset ovat tässä eivätkä todellakaan katoa minnekkään (nykyään edes biologiselle isälleen hänen huumeiden käyttönsä takia) on tilanne nyt se että kun saman katon alla asutaan on kaikkien ajateltava toisiaan.
Olen nyt todella sekaisin omien tunteideni kanssa...
Kommentit (67)
Ei tuollaisesta mitään tule. Jos asutaan yhdessä, ollaan perhe -> molemmat aikuiset huolehtivat lapsista ja menot suunnitellaan yhdessä. Mulle tulisi tuossa kyllä sellainen fiilis, että välittääköhän mies mustakaan hirveästi, kun ei yhtään kiinnosta auttaa tai osallistua. Varmaan sinun tekemät ruuat, siivous ja peti kuitenkin kelpaa... Itsekäs tyyppi ainakin, eikä lapsille tee hyvää olla tuollaisen ihmisen seurassa, joka ei heistä välitä.
Paitsi silloin kun kyse on lasten isän uudesta puolisosta; sillä naisella ei ole mitään asiaa kasvattaa/komentaa/jne jne jne lapsia.
Minullakin on tavallaan uusioperhe. Lapseni biologinen isä on kuollut. Kun tapasin nykyisen mieheni, oli alusta asti selvää, että edelleen lapseni on tärkein minulle. En olisi ottanut uutta miestä, jos ei hän olisi hyväksynyt lastani vastuulleen myös. Nyttemmin hän on adoptoinut lapsen, ja siis virallisestikin isä. Jos mies asuu teidän kanssanne, hänen on otettava isän rooli. Näin se vain on. Tai sitten voitte seurustella niin, että tapailet häntä ilman lapsia. Tai voitte erota.
On raskasta olla vastuussa lapsista, jotka ei ole omia. Aluksi se on tietenkin oikein kivaa ja imartelevaa kun kumppani haluaa että ottaa vastuuta hänen lapsista. Aika nopeasti se kuitenkin alkaa ahdistaa, koska eihän ne ole omia ja menevät aina kaikessa uuden kumppanin edelle. Olisi aivan eri jos lapset olisi yhteisiä. Itse olen nainen ja miehen lapset tulee joka toinen viikko meille. Mies on sen viikon jotenkin täysin välinpitämätön ja käskyttäjä minua kohtaan. Minä vien ja käyn kaupassa ja haen ja ties mitä. Hän ei arvosta yhtään minun sopeutumistani ja uhrausta, vaan pitää niitä itsestään selvyytenä. Kun lapset on poissa, hän on ahdistunut ja vetäytyy paljon omiin oloihinsa. Ei todellakaan ole helppo olla se sopeutuja, jonka elämään tulee lapsia kuin yhjästä tupsahtaen, ja heidän pitäisi olla niin ihania ja toivottuja. En voisi kuvitellakkaan että minun mieheni ottaisi avosylin vastaan mun lapsia, ja passaisi niitä, jos siis olisi.
Kiitos vastauksistanne. Ne ovat aikalailla samaa mitä olen itsekkin ajatellut asiasta. Ja juu näin on että itselläni tulee vähän väliä olo että olen itsestäänselvyys ja kyllä todella ruoat ym kelpaavat.
Yritän kyllä vielä keskustella miehen kanssa. En haluaisi luovuttaa vielä sillä hänessä on poaljon muita asioita mitä miehessä kunnioitan ja haluan. Tai sanotaanko että kaikki muu on hyvin paitsi sitten isoin asia, ja tärkein minulle.. eli lapseni.
Käsittääkseni lapsillasi on jo biologinen isä, jonka kanssa sinun tulisi jakaa vastuu lapsista, ei suinkaan uuden miehen kanssa! Joten yhteys lasten isään ja hänen kanssaan sovit pitkistä aamu-unista (isä ottaa lapset luokseen) ja iltahoidoista.
En ymmärrä, miksi uuden miehen täytyy olla vastuussa lapsista, jos ei oma isäkään ole.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 22:19"]
Käsittääkseni lapsillasi on jo biologinen isä, jonka kanssa sinun tulisi jakaa vastuu lapsista, ei suinkaan uuden miehen kanssa! Joten yhteys lasten isään ja hänen kanssaan sovit pitkistä aamu-unista (isä ottaa lapset luokseen) ja iltahoidoista.
En ymmärrä, miksi uuden miehen täytyy olla vastuussa lapsista, jos ei oma isäkään ole.
[/quote]
sori, mutta mielestäni on aika hurjaa ajatella, ettei toisen lapsista oteta vastuuta jos kerran saman katon alla asutaan.
Ymmärrän kyllä ahdistuksesi. Mutta uskon, että uusperheessä, tai ainakin teillä, paras strategia onnistumiseen on, että miehen ei tsrvitse ottaa vastuuta, jota hän ei halua. Anna hänen olla lapsille mukava, kaverityyppinen aikuinen. Näin vältätte monet tyypilliset ongelmat, kuten sen,että mies on liian ankara lapsille, lapset kapinoivat tai pelkäävät jne. Lasten on yleensä vaikeaa ottaa määräyksiä vastaan vierailta, siis ihmisiltä, joihin heillä ei ole samanlaista tunnesidettä ja varmuutta rakkausta kuin oman vanhemman kanssa.
Kyllä saman katon alla otetaan vastuu lapsista, oli ne omia tai ei. Ei siitä hommasta muuten mitään tule. Jos ei millään kykene huolehtimaan lapsista kun ne ei omasta siemenestä ole, on parempi olla asumatta lapsiperheessä. Näin se vaan on, lässytti mitä vaan "biovanhemman velvollisuuksista ja uusiovanhemman sopeutumisesta".
Kokemuksesta puhun, hommaa olen katsonut sekä lähi- että etävanhempana.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 22:19"]
Käsittääkseni lapsillasi on jo biologinen isä, jonka kanssa sinun tulisi jakaa vastuu lapsista, ei suinkaan uuden miehen kanssa! Joten yhteys lasten isään ja hänen kanssaan sovit pitkistä aamu-unista (isä ottaa lapset luokseen) ja iltahoidoista.
En ymmärrä, miksi uuden miehen täytyy olla vastuussa lapsista, jos ei oma isäkään ole.
[/quote]
sori, mutta mielestäni on aika hurjaa ajatella, ettei toisen lapsista oteta vastuuta jos kerran saman katon alla asutaan.
[/quote]
Vielä hurjempaa on ajatella, että lapsista ei oleta vastuuta, vaikka ollaan niiden biologinen isä. Ei äidin petikumppanilta voi odottaa enempää kuin lasten omalta isältä. Outoa kuvitella, että katto tekee miehestä vastuuvelvollisen, mutta puolet perimästä ei anna aihetta edellyttää isää huolehtimaan lapsista.
Uusperhe on äänekkäiden vähemmistöjen luoma käsite, joka, kuten moni muukin Setan - SDP:n - Vasemmiston ylläpitämä rummutus, on biologian vastaista eikä luontaista sopeutumista ole olemassa, ainakaan miehelle. Uusperhe on merkki paskasta yhteiskunnasta missä vastuu parin valinnasta, ihmisten kunnioittamisesta ja lapsista on aseteltu palasina toinen toistaan kirjavimmista vähemmistöideologioista.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 22:19"]
Käsittääkseni lapsillasi on jo biologinen isä, jonka kanssa sinun tulisi jakaa vastuu lapsista, ei suinkaan uuden miehen kanssa! Joten yhteys lasten isään ja hänen kanssaan sovit pitkistä aamu-unista (isä ottaa lapset luokseen) ja iltahoidoista.
En ymmärrä, miksi uuden miehen täytyy olla vastuussa lapsista, jos ei oma isäkään ole.
[/quote]
sori, mutta mielestäni on aika hurjaa ajatella, ettei toisen lapsista oteta vastuuta jos kerran saman katon alla asutaan.
[/quote]
Eipä käy mielessä ottaa vastuuta toisen lapsista. Jos ei isä (meidän tapauksessa) siihen kykene, niin hankkikoon apua perhetyöntekijältä tms.
Ap, ymmärrän sinun ajatuksiasi, vaikka siitä näkee, että haluat jonkun jakamaan vastuun lapsista ja perheeseen isäksi. Fakta on, että mies ei halua sitä. Hän sietää lapsia jne., mutta ei halua ottaa vastuuta lapsista, koska eivät ole hänen omiaan. Kokee, että ylipäätään sun huoliminen kaikkine rasitteineen on häneltä uhraus. Mieti, mitä oikeasti haluat. Kestätkö miestä näin? Toisaalta yksin joutuisit kuitenkin hoitamaan nuo kaikki. Toisaalta haluatko toisen ottavan oikeasti vastuun lapsista? Tulee mieleen, ettei näitä asioita ole puhuttu ennen kuin muutettiin yhteen. Sinä odotit jotain muuta, mitä ei mies ei ilmiselvästi halua. Siitä tulee ongelma. Mahtaako tuosta suhteesta tulla oikeasti mitään ja aika kiireellä olette hynttyyt vetänyt yhteen? Ehkä kannattaisi asua omissa talouksissa? Sitten mieskin voisi innostua hoitamaan enemmän lapsia, kun ne ei aina pyöri jaloissa.
Naiset monesti kuvittelee, että ne uudet miehet rakastaa heidän lapsiaan. Toki näitä menestystarinoitakin on, mutta monissa tapauksissa siinä vaan huijataan itseään. Niille miehille lapset on välttämätön paha, jota sietää ehkä rakastettavan naisen takia. Naiset rakentaa pilvilinnoja siitä, kuinka he lapsineen täyttävät miehen perhetarpeet jne. Todellisuudessa lähes poikkeuksetta mies rakastaa vain omia lapsiaan. Eräälle kaverille kävi juuri ohraisesti. Tapaili ihanaa miestä, joka oli lapsille ystävällinen. Heille tuli muista asioista ensimmäinen kunnon riita melkein vuoden tapailun jälkeen ja siinä vaiheessa mies päästi sen suustaan: "Kuule, ei se sunkaan kanssa helppoa ole, kun ne penskat pyörii siinä koko ajan." Siinä tuli totuus.
Miehelläsi ei ole mitään velvollisuutta huolehtia sinun lapsistasi. Hän on oikeassa siinä, että hänellä on lapsettoman vapaus ja toivon hänen pitävän siitä kiinni. Olisit valinnut itsekin lisääntymiskumppanisi paremmin niin olisi sinullakin vielä oikeaan perheeseen mahdollisuus, sitähän teidän edustamanne viritelmä ei ole.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 23:02"]
Ap, ymmärrän sinun ajatuksiasi, vaikka siitä näkee, että haluat jonkun jakamaan vastuun lapsista ja perheeseen isäksi. Fakta on, että mies ei halua sitä. Hän sietää lapsia jne., mutta ei halua ottaa vastuuta lapsista, koska eivät ole hänen omiaan. Kokee, että ylipäätään sun huoliminen kaikkine rasitteineen on häneltä uhraus. Mieti, mitä oikeasti haluat. Kestätkö miestä näin? Toisaalta yksin joutuisit kuitenkin hoitamaan nuo kaikki. Toisaalta haluatko toisen ottavan oikeasti vastuun lapsista? Tulee mieleen, ettei näitä asioita ole puhuttu ennen kuin muutettiin yhteen. Sinä odotit jotain muuta, mitä ei mies ei ilmiselvästi halua. Siitä tulee ongelma. Mahtaako tuosta suhteesta tulla oikeasti mitään ja aika kiireellä olette hynttyyt vetänyt yhteen? Ehkä kannattaisi asua omissa talouksissa? Sitten mieskin voisi innostua hoitamaan enemmän lapsia, kun ne ei aina pyöri jaloissa.
Naiset monesti kuvittelee, että ne uudet miehet rakastaa heidän lapsiaan. Toki näitä menestystarinoitakin on, mutta monissa tapauksissa siinä vaan huijataan itseään. Niille miehille lapset on välttämätön paha, jota sietää ehkä rakastettavan naisen takia. Naiset rakentaa pilvilinnoja siitä, kuinka he lapsineen täyttävät miehen perhetarpeet jne. Todellisuudessa lähes poikkeuksetta mies rakastaa vain omia lapsiaan. Eräälle kaverille kävi juuri ohraisesti. Tapaili ihanaa miestä, joka oli lapsille ystävällinen. Heille tuli muista asioista ensimmäinen kunnon riita melkein vuoden tapailun jälkeen ja siinä vaiheessa mies päästi sen suustaan: "Kuule, ei se sunkaan kanssa helppoa ole, kun ne penskat pyörii siinä koko ajan." Siinä tuli totuus.
[/quote]
Olen nainen ja minustakin tuntuu juuri siltä miltä kuvailit miehestä tuntuvan. Suhde on ohi, mutta vieläkin puistattaa, mies eleli juuri niissä omissa maailmoissaan joissa kuvitteli hänen lastensa olevan minulle unelmien täyttymys.
No johan on.
AINA tulee kaikki yhtenä pakettina. Äiti ja lapset tai isä ja lapset. Ei muuten tule onnistumaan mikään uusperhe.
Minä seuraan sivusta todella toimivaa uusperhettä! On nainen, mies ja naisen lapset.
Mies kohtelee lapsia kuin he olisivat hänen omiaan vaikka nainen on sanonut, ettei hänen tarvitse ottaa vastuuta lapsista.
Mutta juuri siksi se suhde toimii! Lapset on hyväksytty osaksi perhettä myös sen miehen osalta. Jos se ei onnistu, ei onnistu suhdekaan.
Mitä jos saatte yhteisen lapsen? Hoitaako mies sitten pelkästään häntä, ja jättää muut (sinun) lapset huomioimatta/hoitamatta? Kuinka tasa-arvoista kohtelua lapset silloin saavat?
[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 21:52"]
Paitsi silloin kun kyse on lasten isän uudesta puolisosta; sillä naisella ei ole mitään asiaa kasvattaa/komentaa/jne jne jne lapsia.
[/quote]
Juuri näin. Varsinkin kun täältä palstalta asiaa kysyy.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 21:52"]
Paitsi silloin kun kyse on lasten isän uudesta puolisosta; sillä naisella ei ole mitään asiaa kasvattaa/komentaa/jne jne jne lapsia.
[/quote]
Juuri näin. Varsinkin kun täältä palstalta asiaa kysyy.
Kun ottaa puolisoksi ihmisen jolla on lapsia hyväksyy myös ne lapset. Ei tuo tuollainen toimi. Älä anna kohdella itseäsi alentavasti.