Lue keskustelun säännöt.
uusioperhe.. vaikeaa (?)
05.09.2013 |
Kirjoitan nyt tänne ja haluaisin kuulla mielipiteitä miten muiden uusioperheiden perhe elämä toimii?
Me olemme 28-vuotiaita miehen kanssa molemmat ja toisemme olemme tunteneet 14 vuotta. Rakkaus välillämme syntyi kuitenkin vasta reilu vuosi sitten kun olin jo eronnut lasten isästä.
Muutimme jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen yhteiseen kotiin, minulla on 6-vuotias poika ja 3-vuotias tyttö, sekä kaksi koiraa. Ensimmäinen puoli vuotta meni oikein hienosti ja kaikki vähän hakivat omaa paikkaansa, lapsetkin kävivät isänsä luona silloin tällöin viikonloppuisin jos lasten isää sattui huvittamaan ottamaan lapset luokseen. En vaatinut tässä vaiheessa myöskään miestä niinkään ottamaan vastuuta lasten tai koirien hoidosta sillä näin että hän yritti kovasti päästä sinuiksi asian kanssa että asuu lasten kanssa ja hän tätä itse halusi ja koska hänellä ei ollut minkään näköistä aiempaa kokemusta lasten kanssa olosta ja keskustelimmekin paljon asiasta että otetaan kaikki rauhallisesti ja annetaan kaikille aikaa ja tilaa tottua uuteen järjestykseen. Toki hän oli mukana lasten elämässä ja otti koirista enemmän vastuuta kun minä sitten.
Nykyine tilanne onkin sitten aika haasteellinen. Itse teen työtä johon kuuluu n. 2x/kk iltavuorossa olo josta pääsee klo 22, mieheni on työssä jossa hän on viikon aamuvuorossa, viikon iltavuorossa.
Kun mies on iltavuorossa niin hän hoitaa koirat aamuisin, mutta ei tule kuuloonkaan että hän veisi lapsia päivähoitoon ja heräisi aikaisemmin (itse joudun sitten heräämnään 5.45 ja lapset klo 6 jotta ehdimme). Ymmärrän että on mukava nukkua pitkään mutta olisi ihanaa edes kerran viikossa olla huolehtimatta asiasta ja herättää väkisin nukkuvia lapsia kun mies voisi lapset yhtä hyvin käydä pk viemässä.. edes sen 2 kertaa kuussa kun hän on menossa iltavuoroihinsa.
Sitten miehen aamuvuoroviikossa hän pääsee töistä klo 14, sen jälkeen hänen on aina päästävä päiväunille jotta jaksaa mennä illalla salille. Ei tule kysymykseenkään että hän voisi välillä hakea lapsia päiväkodista vaan itse joudun hakemaan heidät aina klo 16.30 aikaan.. Lapsilla on siis aina kovin pitkä tarhapäivä.. Joskus hän on saattanut heidät sieltä hakea kun ensin minä olen häneltä todella kovasti sitä pyytänyt. Ja parhaimmat tapaukset ovat kun olen pari kertaa kuussa iltavuoroissa niin saan todella rukoilla että mies voisi hoitaa lapset sen illan vaikka hän olisi kotona.
Nyt on ilmaantunut myös sellaisia asioita että hän ilmoittaa minulle mielipiteitään ja näkemyksiään lasten hoidosta ja usein hänellä onkin hyviä ajatuksia mutta minua ärsyttää se että lasten normaalissa arkielämässä ei olla kunnolla mukana mutta ohjeita ja sääntöjä voidaan sitten ladella.
Hienoa oli myös kun hän oli varannut äijäporukalla uudeksi vuodeksi mökin jonne ilmoitti tekstiviestillä sitten lähtevänsä. Ei sinällään ole tuota reissua mitään vastaan mutta tyyli että vaan ilmottaa että lähtee ja kun mainitsin että olisi hieno homma että edes kysyttäisiin että olisiko jotain estettä lähtöön oli hänen vastauksensa se et mikä häntä estäisi, ei hänellä ole lapsia ja se on hänen vapautensa, jos oltaisiin oikea perhe niin asiat varmaan suunniteltaisiin paremmin.
Tunnen itseni todella petetyksi, rakastan tuota miestä mutta se miten hän käyttäytyy on mielestäni jollain lailla loukkaavaa. Olemme kuitenkin puhuneet paljon tästä ja olen sanonut hänelle että en etsi lapsille mitään isää mutta koska lapset ovat tässä eivätkä todellakaan katoa minnekkään (nykyään edes biologiselle isälleen hänen huumeiden käyttönsä takia) on tilanne nyt se että kun saman katon alla asutaan on kaikkien ajateltava toisiaan.
Olen nyt todella sekaisin omien tunteideni kanssa...
Kommentit (67)
[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 22:13"]
Uusioperheessä ei automaattisesti olla kuin ydinperheessä ja kaikenlaista konfliktia syntyy paljon helpommin, mutta tuo ajattelu että toisen elämän tärkeimmät asiat ovat itselle 3+ sijalla, ei tule toimimaan, paitsi jos lapset ovat jo esim teini-ikäisiä. Älkää herranjumala menkö sellaisiin tilanteisiin jossa "aina vaan vituttaa" ja tarvitsee olla ahdistunut 24/7.
[/quote]
Ei kun se konflikti syntyy siitä, että kuvitellaan, että niiden lasten pitäisi olla <3 sijalla puolisolle. Ei ne vaan ole. Se on pakko hyväksyä. Se ei silti poista sitä, ettei voi kunnioittaa puolison ja lasten suhdetta. En mä herranen aika lapsenikaan puolisoa rakasta, mutta en mä sitä sen takia ala vihaamaankaan. Ei se ole erityisen tärkeä ihminen mulle elämässä kuin välillisesti. Edelle menee lapset, lapsenlapset, puoliso, omat vanhemmat ja jopa siskokin. Siskonlapsetkin saattaa mennä edelle ja muutama ystävä. Silti tulen miniäni kanssa hienosti toimeen! Hän on tärkeä mulle, vaikkei ihan listan kärjessä olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 22:13"]
Uusioperheessä ei automaattisesti olla kuin ydinperheessä ja kaikenlaista konfliktia syntyy paljon helpommin, mutta tuo ajattelu että toisen elämän tärkeimmät asiat ovat itselle 3+ sijalla, ei tule toimimaan, paitsi jos lapset ovat jo esim teini-ikäisiä. Älkää herranjumala menkö sellaisiin tilanteisiin jossa "aina vaan vituttaa" ja tarvitsee olla ahdistunut 24/7.
[/quote]
Ei kun se konflikti syntyy siitä, että kuvitellaan, että niiden lasten pitäisi olla <3 sijalla puolisolle. Ei ne vaan ole. Se on pakko hyväksyä. Se ei silti poista sitä, ettei voi kunnioittaa puolison ja lasten suhdetta. En mä herranen aika lapsenikaan puolisoa rakasta, mutta en mä sitä sen takia ala vihaamaankaan. Ei se ole erityisen tärkeä ihminen mulle elämässä kuin välillisesti. Edelle menee lapset, lapsenlapset, puoliso, omat vanhemmat ja jopa siskokin. Siskonlapsetkin saattaa mennä edelle ja muutama ystävä. Silti tulen miniäni kanssa hienosti toimeen! Hän on tärkeä mulle, vaikkei ihan listan kärjessä olekaan.
[/quote]
Eivät ne sinulle ole, mutta hyvin monelle muulle ovat ja tiedän monien ihmisten ihan aidosti rakastavan ja välittävän lapsipuolistaan. Eikä tähän voida vetää nyt "kyllä ne oikeassa tilanteessa möläyttäisivät totuuden", tiedän ja tunnen tälläisiä tapauksia monia ja osa heistä on ollut lapsipuoltensa elämässä jo vuosikymmeniä, ihan aidosti välittäen niistä.
Kuullostaa niin tutulle ap;n tarina. Itse pistin lopulta poikki, kun olin kuin tyhjiin imetty tiskirätti, eli siis koin olevani juurikin hyväksi käytetty. Never ever!
Minusta tuo yksi kirjoitus siitä, että se naiivi paketti -ajattelu on ihan väärin ja yksi suurin syy uusperheiden ongelmiin. Aletaan vaatia kumppanilta sitoutumista ja rakkautta, kun kerran itselle ne lapset on niin tärkeitä. Kumppani saa itse rauhassa kasvaa tehtäväänsä tai sitten pysyä mukavana jeesinä, joka ei koskaan ota isompaa vastuuta. Ei lapset siitä kärsi, jos perhe pysyy muuten tasapainossa ja aikuiset tyytyväisinä. Siitä se ilkeys niitä vieraita lapsia kohtaan juuri syntyy, kun aletaan vouhottamaan paketista.
Uusperhe on uusperhe. Älkää yrittäkö tunkea sitä ydinperheen muottiin. Se juuri on se ongelma, että ihmiset kuvittelee, että uusperheessä toiminta on automaattisesti oltava kuin ydinperheessä. Kun antaa toiselle tilaa, ei vaadi liikoa ja hyväksyy sen, että ne omat lapset ei ole sille kumppanille välttämättä edes kakkossijalla, niin kaikkien elämä helpottuu. Harva sitä viattomille lapsille haluaa ilkeä olla, mutta kun aletaan tunkea lapsia toisen iholle ja käyttäytyä kuin lapset olisi oltava sen toisenkin elämän rakkain asia. Vähemmästäkin alkaa vituttaa.
[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 22:07"]
Minusta tuo yksi kirjoitus siitä, että se naiivi paketti -ajattelu on ihan väärin ja yksi suurin syy uusperheiden ongelmiin. Aletaan vaatia kumppanilta sitoutumista ja rakkautta, kun kerran itselle ne lapset on niin tärkeitä. Kumppani saa itse rauhassa kasvaa tehtäväänsä tai sitten pysyä mukavana jeesinä, joka ei koskaan ota isompaa vastuuta. Ei lapset siitä kärsi, jos perhe pysyy muuten tasapainossa ja aikuiset tyytyväisinä. Siitä se ilkeys niitä vieraita lapsia kohtaan juuri syntyy, kun aletaan vouhottamaan paketista.
Uusperhe on uusperhe. Älkää yrittäkö tunkea sitä ydinperheen muottiin. Se juuri on se ongelma, että ihmiset kuvittelee, että uusperheessä toiminta on automaattisesti oltava kuin ydinperheessä. Kun antaa toiselle tilaa, ei vaadi liikoa ja hyväksyy sen, että ne omat lapset ei ole sille kumppanille välttämättä edes kakkossijalla, niin kaikkien elämä helpottuu. Harva sitä viattomille lapsille haluaa ilkeä olla, mutta kun aletaan tunkea lapsia toisen iholle ja käyttäytyä kuin lapset olisi oltava sen toisenkin elämän rakkain asia. Vähemmästäkin alkaa vituttaa.
[/quote]
No tuon "vähemmästäkin vituttaa" takia pitää olla siirtymäaika, tavallaan koeaika sille, että pystyykö homma toimimaan. Jos toista vituttaa, niin kannattaa antaa homman olla. Ei siinä ole mitään pahaa, jos "vituttaa" vaan silloin ei pidä lähteä täysipainoiseen suhteeseen lapsellisen kanssa.
Uusioperheessä ei automaattisesti olla kuin ydinperheessä ja kaikenlaista konfliktia syntyy paljon helpommin, mutta tuo ajattelu että toisen elämän tärkeimmät asiat ovat itselle 3+ sijalla, ei tule toimimaan, paitsi jos lapset ovat jo esim teini-ikäisiä. Älkää herranjumala menkö sellaisiin tilanteisiin jossa "aina vaan vituttaa" ja tarvitsee olla ahdistunut 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erotkaa niistä uusista miehistä te uusperheen onnea vannovat, niin näette totuuden. Ei niitä miehiä kiinnosta pätkän vertaa teidän lapset, jos tulee ero. Ei ne välitä tavata tai koe edes velvollisuutta. Ne lapset oli vaan osa sitä suhdetta ja pakkorako. Fiksu mies hyväksyy asian ja pitääkin lapsista, mutta ei ne sen kummoisempia usein pohjimmiltaan ole kuin mukava työkaveri, joka jää, kun vaihtaa työpaikkaa.
En ole kuullut yhdestäkään uusperheen isästä, joka tapailisi naisen lapsia eron jälkeen, vaikka olisi pitkäänkin ollut kuvioissa. Itse elän miehen kanssa, joka oli isäpuoli 8 vuotta entisessä suhteessa. Lapset oli suhteen alkaessa 2 ja 5, joten miehen merkitys heidän elämässään oli todella iso. Mies oli hyvä isäpuoli ja tuli hienosti lasten kanssa toimeen. Hoiti mukisematta lapsia naisen työmatkojen ajan ja haki normaalisti isältään sunnuntaina jne. Siis ei mitään ihmeellistä ja varmaan tuo nainen olisi kertonut kaikille, kuinka mies on ottanut vastuun ja hyväksynyt sen koko paketin. Eron jälkeen mies ei ole uhrannut lapsille mitään ajatusta. Kerran kysyin, kun oli tutustuttu, että kaipaako niitä lapsia koskaan. Katsoi mua kummeksuen ja sanoi, ettei ole edes ajatellut asiaa, kun "nehän on Maijan ja Matin lapsia". Erosivat vielä sulassa sovussa ja oli hyvät välit pitkään eron jälkeen, mutta lapsille mies ei uhrannut ajatustakaan.
Tylyä kyllä lasten kannalta, mutta siinäpä se teidän pakettiajattelu sitten onkin. Älkää eläkö siinä kuvitelmassa, että ne lapset olisi miehelle rakkaita, jos teidän suhde kaatuu. Niitä tavataan ja ollaan yhdessä tasan niin kauan kuin nainen on kuvioissa. Vain niissä tapauksissa voi mies jaksaa nähdä, jos ei ole omia, mutta jos on omat lapset, niin vieraat lapset on vieraita.
Tämän vuoksi kasvatin kaksi lastani aikuisiksi ihan yksin mieheni kuoltua auto-onnettomuudessa. Tosin täällähän sanotaan, että minunkin olisi pitänyt valita toisin, pitänyt tietää mieheni kuolevan kun lapsemme on noin kymmenvuotiaita. Tapailin muutamaa miestä, mutta jokaisella kerralla tuli ilmi asioita, jonka vuoksi en halunnut mennä pidemmälle.
En nyt tarkoita, etteikö olisi toimivia uusperheitä, mutta koska itsellenikin lapset olivat ykkösasia, en halunnut ottaa siihen heitä taakkana tai heitä huonosti/välinpitämättömästi kohtelevaa miestä.