Miehen potkiminen minun ollessa nukkumassa

Hirveesti taas tyhjiä rivivälejä

21, tyhjät rivinvälit tekevät lukemisesta mukavampaa. Paitti ehkä kännykästä.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 14:50"]

No nro 11 saa tehdä mitä haluaa, mutta kannustan aloittajaa silti eroamaan. Lapsilla on eron jälkeen isä edelleen, mutta aloittaja on vapaa aloittamaan uuden, rakastavan ja arvostavan, ihmissuhteen. Avioero on ihan hyvä vaihtoehto eikä siitä tarvitse kantaa minkäänlaista syyllisyyttä.

15

[/quote]

Minusta taas ehdottomasti on syytä kantaa syyllisyyttä, jos ei yhtään yritä tehdä mitään avio-ongelmien korjaamiseksi, vaan heti lähtee ovet paukkuen etsimään uutta miestä.

Ensinnäkin ero on todella iso kriisi miehelle ja naiselle, mutta ennen kaikkea lapsille. Lapsillehan isä on ihan hyvä isä, läsnäolevakin kun töiltään ehtii.

Toiseksikin niitä uusia miehiä ei kolmen alle kouluikäisen äidille (ikääkin ehkä jo on jonkun verran?) ole jonossa odottamassa.

Kolmanneksikin: mitäs sitten, kun uudessa liitossa tulee eka pieni ryppy eteen, ei kun ulos liitosta ja etsimään kolmatta miestä, niinkö?

Aikuisten ihmisten kannattaa noin lähtökohtaisesti edes yrittää korjata olemassaolevaa suhdetta ensin. Ap ehkä on sitä jo yrittänytkin, ehkä ei - hän ei kerro siitä, mikä on harmi, koska se on aivan keskeistä tässä.

11

Eroamatta jättäminen aiheuttaa vielä suuremmat ja kauaskantoisemmat jäljet. Lapsille on paljon parempi olla eroperheestä kuin elää onnettomassa kodissa, jossa äitiä kohdellaan huonosti. 

15

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 15:05"]

Eroamatta jättäminen aiheuttaa vielä suuremmat ja kauaskantoisemmat jäljet. Lapsille on paljon parempi olla eroperheestä kuin elää onnettomassa kodissa, jossa äitiä kohdellaan huonosti. 

15

[/quote]

Niin, miten se olikaan se huonosti kohtelu? Ap kertoo miehensä auttavan häntä, on kuitenkin ärsyyntynyt siitä, että mies niuhoaa hänelle hänen halustaan pitää vapaata ja ottaa omaa aikaa.

Se, onko se huonostikohtelua riippuu esim. siitä, antaako ap itsekään miehelle vapaata. Jos ei anna, niin kumpi kohtelee huonosti kumpaa vai molemmat toisiaan?

Ja oletko nyt ihan selvin päin sitä mieltä, että työnjakoon liittyvää ristiriitaa ei muka voisi ratkoa? Muutenkin kuin eroamalla.

Totta kai jos mies MUUTENKIN on mitätöivä (ei kuuntele ap:ta, puhuu koko ajan päälle, haukkuu lapsille äitiä, vinoilee muiden kuullen ap:n puheita ja ominaisuuksia jne.) ei varmaan kannata liiemmin sinnitellä. Tällaisesta ap ei kuitenkaan sano mitään.

Tunnut lukevan ap:n kirjoituksesta jotain omaan elämääsi liittyvää parisuhdekriisiä, tulee väistämättä mieleen.

11

Tää on tyypillinen av-provo. Aloituksen tekijä ei vastaa mihinkään, on muuttanut roolia ja yllyttää tossa riitaa JJSSAP-kommenteillaan.

Ei, vaan annan realistisen näkemyksen ja neuvon aloittajan kirjoittamaan elämäntilanteeseen liittyen. Minulla ei ole aiheeseen muuta lisättävää. 

15

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 13:35"]

Olen jo pitkään ollut todella kyllästynyt ja vihainen mieheni käytökseen. Onko tässä jo narsistin piirteitä?

Olen 3 lapsen äiti, kaikki ovat vielä kotihoidossa. Esikoinen menee ensi vuonna eskariin. Olen aina ollut touhukas, tehnyt kotitöitä, siivonnut pihaa, mutta vaadin myös miestä niihin mukaan. Jos minä tiskaan, laitan pyykit ja imuroin päivällä, haluan,että mies vie iltapäivällä esim. lapset pihalle ja tekee iltapuuroja ym. Auttaa sitten yksittäisissä pikkuhommissa. Tämä siis hoituu mieheltä hyvin. Tekee paljon myös ruokia viikonloppuisin ja vie osaa lapsia harrastuksiin.

Mutta sitten on tämä puoli, mitä en ymmärrä. Olen toisinaan todella uupunut ja kyllästynyt kotona olemiseen. Haluaisin hetken rauhan, mutta mies ei sitä hyväksy. Tai jos pitää hyväksyä, hän suuttuu. En harrasta juuri mitään ja menoni on tyylin 2xvko kauppaan illalla. Joskus pyydän, että menisi lasten kanssa johonkin, että saisin vaikka nukkua. Ensin marisee siitä, mutta lopuksi hyväksyy. Mutta kun minä olen nukkumassa, tulee ja POTKAISEE minua ja sanoo, että lähtevät nyt. Ja kun ovat esim. 1h pois tulee samantien ja POTKAISEE taas minua, että nouse ylös. Ei potkaise kovaa, enemmän tökkää, mutta tekee sen jalalla!!!!!

Enkö saisi koskaan olla väsynyt? Ainako pitäis olla pullat uunissa ja talo siisti kun herra tulee kotiin?! Ja miksi sen pitää tehdä kaikkensa, että minä en saisi levätä? Jos joku viikonloppuaamu haluan nukkua pidempään, päästää lapset sinne riehumaan, jättää ovet auki ja laittaa telkan kovalle tai jos ei noita tee, tulee huoneeseen "vaihtamaan lakanoita" , kolistelemaan kaappeja tai kerran rupesi imuroimaan, tuollaista yhtä idioottia touhua kuitenkin kun toinen haluaisi olla hetken yksin. Onko teidän muiden miesten käytöksessä samaa? Minä kuitenkin hoidan lapset pääosin. Mies tulee kotiin yleensä vasta 17-18 ja lähtee aamulla jo ennen 07. Lapset menevät jo klo. 20 nukkumaan. Minä joudun viemään aina 2 lapsista nukkumaan, kun eivät hyväksy isää..esikoinen yleensä menee sitten isänsä kanssa vähän myöhemmin sänkyyn.

[/quote]

Jos miehesi elätää perheenne niin SINUN pitää hoitaa KAIKKI muut asiat. Muuten se ei ole reilua. Oma valintasi jäädä kotiin

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 15:13"]

Ei, vaan annan realistisen näkemyksen ja neuvon aloittajan kirjoittamaan elämäntilanteeseen liittyen. Minulla ei ole aiheeseen muuta lisättävää. 

15

[/quote]

realistinen, joopajoo.... ;-DDD

Itse dumppaisin tollasen naisen. Jos mies käy töissä, hoitaa kotityöt ja myöntyy vielä naisen lisävaatimuksiin, ja silti valitetaan jostain, on eron paikka. Aloituksen perusteella mies ei ole edes vaatinut naiselta mitään, pelkästään ottanut vastaan määräyksiä. Täysin toispuoleinen suhde.

Ap linjoilla..

En päässyt kommentoimaan aikaisemmin kun täytyy hoitaa lapsia ja kotia..mies ei ole vielä kotona ;) Anteeksi!

Hyviä kirjoituksia tullut, kiitos. Nyt en varmaan muista kaikkia kommentoida mitä kysyttiin, mutta yritän parhaani. Mies ei joudu olemaan niin pitkään ( 07-17-18) aikaa töissä. Hän tekee ns. autolla töitä. Ei ole rekkamies tms. On perhefirmassa isänsä pikkupomo. Ei tee mitään raskasta työtä, ajelee lähinnä tsekkaamassa työt. Ajaa autolla 0-150km säteellä.
Minä en ymmärrä sitä miten joillakin on tullut todella vahva käsitys siitä, että mies tekee KAIKKI kotityöt. Lasten ulkoiluttaminen / harrastuksiin vieminen ei minusta ole kotitöitä?! Korjatkaa jos olen väärässä.
Mies EI imuroi, pyyhi pölyjä, järjestä kaappeja, osta lapsille vaatteita tai tavaroita, siivoa tavaroita, vie kirpputoreille, ei myöskään siivoa edes autotallia tai autoja vaan minä teen nekin. Minä maalaan kotonamme, tapetoin sekä teen pihatyöt. Mies auttelee vähän. Hän leikkaa nurmikon, vie roskia, välillä laittaa astioita ja tekee raskaimmat työt pihalla mihin itsellä ei enää voimat riitä. Ei vaihda edes renkaita autoihin vaan minä vien omani korjaamolle ;)

Mies saa lepoaikoja. Viikossa on kuitenkin 5 muuta iltaa, kuin ne 2 mitä minä joskus vaadin. Mies käy harrastamassa töiden aikana, pitkillä ruokkiksilla tms. Tekee työmatkoja ulkomaille, hänellä 1 iltaharrastus missä käy 1-2 x vko. Minä yritän menoni tai tuon lepäämisen(yksin olon toiveen) toteuttaa tuon iltaharrastuksen mukaan, koska se ei ole koskaan samana päivänä. Lapsemme harrastukset vievät myös muutaman illan viikossa,joissa toisessa minä olen mukana.

Minä en potki koiria...kauhea viittaus, että minua pidettäisiin koirana. Minusta mieheni ei kunnioita minua, pitää minua roskasäkkinä..Olen sanonut hänelle hänen tönästessä minua jalalla, niin että heilahdan, että "mitä sinä teet, lopeta". Tämä painokkaalla äänellä, vihaisesti. Mutta ei se ole lopettanut sitä. Ja juuri, jos ei tönäise jalalla, tulee häiritsemään muuten tai päästää lapset kimppuni ja nehän tulee. Joku kirjoitti ihanasti, että jonkun mies ärisee lapsille, "että olkaa hiljaa, äiti nukkuu"..noin sen minustakin pitäisi olla!! Mutta en voi erota, enkä halua. Haluisin vain, että mies kunnioittaisi minua ja juurikin kädellä heijaisi, että lähtevät.

Ap, kyllä lasten ulkoiluttaminen ja kuskailu harrastuksiin ON lastenhoitoa eli kotityötä. Siinä ei silloin "oteta omaa aikaa", vaan ulkoillaan lasten kanssa, ajetaan autolla, venataan ja vartoillaan tylsästi harrastuspaikoilla jne.

Joka tapauksessa vaikka miehen työ ei olisikaan raskasta puurtamista, se on työtä, johon hänellä huvahtaa 10-11 tuntia päivässä. Kuten sinulla kotona lasten kanssa, et sinäkään KOKO aikaa luuttua lattiaa tai maalaa seiniä eli ihan samalla lailla sinullakin on siinä välillä rauhallisempia hetkiä.

Teillä selkeästi kumpikaan ei arvosta ihan toisen panosta kodin ja lasten eteen. Miehesi ei arvosta sinun panostasi, mutta et sinäkään hänen - se käy ilmi tuosta jatkokommentistasi. Se on huono asetelma! En sano, kumpi oli ensin eli johtuuko jomman kumman aliarvostus toisen asenteesta tms. - mutta noin ajatellen ette pääsekään sopuun ikinä! Molempien pitäisi oppia huomioimaan se, mitä toinen tekee perheen eteen ja arvostamaan sitä.

Sano miehellesi selvästi, että sinusta hän ei arvosta sinua ja panostasi: ja esimerkkinä pidät sitä, ettei hän anna sinun levätä, vaan tulee potkimaan hereille. Sano se suoraan, ja selitä, että potkiminen vaikka ei olisikaan satuttavaa, on eleenä halventava. Kysy, miksi hänen pitää niin toimia, mitä hän ajattelee herättäessään sinut kesken levon? Ärsyttääkö häntä se, että lepäät ja jos ärsyttää, miksi?

KYSY. Siten saatatte päästä ongelman juurille, eli siihen, ettei mies tai sinäkään oikein ole jyvällä siitä, mitä toinen tekee ja mitä toinen puolestaan odottaa toiselta.

11