Nelikymppisten juhlistaminen - lapsellista vai ei?

Lähipiirissäni on ollut tapana muistaa tasavuosia melko näyttävästi, vähintäänkin juhlilla mutta myös yhteisillä ulkomaanmatkoilla ohjelmineen ja lahjoineen päivineen.

Täytän ensi viikolla 40, ja olen suunnitellut jo vuosia, mihin tasavuosimatka suuntautuisi. Mutta: kävi ilmi, että mihinkään vihjailuihin ei tartuttu ja kaikki korkeintaan kohteliaasti kuuntelivat suunnitelmiani. Korona sotki lopullisesti kuviot ja kaupan päälle muutimme kesällä toiselle puolen maailmaa, joten juhlasuunnitelmat jäivät. Kuvittelin silti, että jotain yllätystä olisi luvassa, mutta nyt alkaa näyttää siltä että näin ei ole. Sisareltani tuli juuri kysymys, haluaisinko lahjaksi ja pääsylipun erääseen perhetapahtumaan. Mieheni puolestaan kertoi varanneensa eilen hotelliyön naapurikaupungista, mutta ei ollut suunnitellut mitään tekemistä siellä ja myönsi itse, että näin korona-aikaan kaupunkiloma taaperon kanssa on huono ajatus. Kaiken kukkuraksi kyseessä ei edes ollut se varsinainen juhlapäivän yö, koska silloin tulee kuulemma joku asentamaan jotain taloon ja aikaa olisi vaivalloista siirtää. Hänen nelikymppisiään juhlimme kyllä viime vuonna hyvin näyttävästi.

Ja vihdoin se kysymys: olenko lapsellinen ollessani pöyristynyt ja loukkaantunut siitä, että nelikymppiseni eivät kiinnosta ketään? Eikö 40 olekaan mikään juttu? Minulle juhlistaminen on ollut aina tärkeää ja olen panostanut lähipiirini tasavuotisten suunnitteluun aina kymmeniä tunteja, lomapäiviä ja satoja euroja. Raha on toisarvoista mutta että ei edes pientä lahjaa? En halua vaikuttaa pikkumaiselta ja kyseessä on minullekin ihan puhdas first-world-problem (oikeitakin ongelmia on kyllä), mutta tuntuu silti kurjalta ja jotenkin jopa hävettää. Olla nyt se tyyppi, jonka syntymäpäiville ei tullut ketään.

Haluaisin kuulla, mitä mieltä muut ovat nelikymppisten juhlimisesta. Onko isompi juhliminen out tai jopa jotenkin noloa, ja kukaan ei vain kehtaa sanoa sitä minulle? Tiedän, että minusta välitetään, siitä ei ole kyse.