Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppisten juhlistaminen - lapsellista vai ei?
Keski-ikäisetkö kärttyisiä?
22.08.2020 |
Lähipiirissäni on ollut tapana muistaa tasavuosia melko näyttävästi, vähintäänkin juhlilla mutta myös yhteisillä ulkomaanmatkoilla ohjelmineen ja lahjoineen päivineen.
Täytän ensi viikolla 40, ja olen suunnitellut jo vuosia, mihin tasavuosimatka suuntautuisi. Mutta: kävi ilmi, että mihinkään vihjailuihin ei tartuttu ja kaikki korkeintaan kohteliaasti kuuntelivat suunnitelmiani. Korona sotki lopullisesti kuviot ja kaupan päälle muutimme kesällä toiselle puolen maailmaa, joten juhlasuunnitelmat jäivät. Kuvittelin silti, että jotain yllätystä olisi luvassa, mutta nyt alkaa näyttää siltä että näin ei ole. Sisareltani tuli juuri kysymys, haluaisinko lahjaksi ja pääsylipun erääseen perhetapahtumaan. Mieheni puolestaan kertoi varanneensa eilen hotelliyön naapurikaupungista, mutta ei ollut suunnitellut mitään tekemistä siellä ja myönsi itse, että näin korona-aikaan kaupunkiloma taaperon kanssa on huono ajatus. Kaiken kukkuraksi kyseessä ei edes ollut se varsinainen juhlapäivän yö, koska silloin tulee kuulemma joku asentamaan jotain taloon ja aikaa olisi vaivalloista siirtää. Hänen nelikymppisiään juhlimme kyllä viime vuonna hyvin näyttävästi.
Ja vihdoin se kysymys: olenko lapsellinen ollessani pöyristynyt ja loukkaantunut siitä, että nelikymppiseni eivät kiinnosta ketään? Eikö 40 olekaan mikään juttu? Minulle juhlistaminen on ollut aina tärkeää ja olen panostanut lähipiirini tasavuotisten suunnitteluun aina kymmeniä tunteja, lomapäiviä ja satoja euroja. Raha on toisarvoista mutta että ei edes pientä lahjaa? En halua vaikuttaa pikkumaiselta ja kyseessä on minullekin ihan puhdas first-world-problem (oikeitakin ongelmia on kyllä), mutta tuntuu silti kurjalta ja jotenkin jopa hävettää. Olla nyt se tyyppi, jonka syntymäpäiville ei tullut ketään.
Haluaisin kuulla, mitä mieltä muut ovat nelikymppisten juhlimisesta. Onko isompi juhliminen out tai jopa jotenkin noloa, ja kukaan ei vain kehtaa sanoa sitä minulle? Tiedän, että minusta välitetään, siitä ei ole kyse.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. eli käytäntö on kirjava.
Ja selvennettäköön vielä, että en odota muiden järjestävän juhlistamista siksi että olisin prinsessa, vaan koska se on ollut m e i l l ä tapana. Mm. siskoni kolmikymppisille järjestin yhteisen kaupunkiloman ulkomaille ja vieläpä niin, että sitä edelsi monen kuukauden pienten yllätysten sarja (koko matka oli teemoitettu siskon kiinnostuksenkohteen mukaan). Ja maksoin, kyllä. Jopa äitini uuden miesystävän juhlamatkaan laitoimme perheen kanssa puolet kesälomabudjetista - joo, kaikki yleensä maksavat kulunsa ja matkoilla sankari sen juhlapäivänsä illallisen, joka on aina ollut jossain spesiaalipaikassa.
En kaipaa nyt matkoja, mutta jos huomio on yleensä ollut suurta ja reissuja on suunniteltu yhdessä aina innolla ja pitkään, olisin odottanut edes pientä vaivannäköä, edes mieheltä. Ja kyllä sen jonkun reissunkin olisi voinut halutessaan miettiä myöhempään ajankohtaan, kaikki ovat kuitenkin ilmoittaneet tulevansa tänne heti kun taas uskaltaa matkustaa.
Kiitos kommenteista, helpotti jo kirjoittaa tänne asiasta. En sentään haluaisi oikeasti näyttää muille, että harmittaa.
-apOnko aiempien juhlien ollessa ollut koronaa?
Jos lähipiiri on tervettä , voidaan juhlia kunhan muistetaan järjestää tarpeeksi tilaa, käsidesiä jne. Niinhän tehdään julkisissakin tilaisuuksissa.
Kesällä ketään ei kiinnostanut, tarttuuko korona vai ei. Syksy saapuu, lomat loppuu ja lehdillä ei ole kesäisiä jutunaiheita. Niinpä levitetään hysteriaa, vaikka tartuntoja on vähemmän kuin viime keväänä.
( Tiedoksi että työskentelin silloin kohteissa jossa piti oikeasti suojata itsensä. Niinpä en osaa suhtautua asiaan muuten kuin järjestelykysymyksenä).Mitali on jo postissa.
Suomenna, propellihattujen salakieli ei aukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkkää itse. Pitäkää Skype laulajaiset. Niihin voi osallistua kukin kotoaan...mielikuvitusta peliin...
Itse totesit ekassa tekstissä, että olette juuri muuttaneet toiselle puolelle maailmaa. Eli jos nyt joku sukulainen/ystävä tulisi sinua juhlistamaan sinne missä asut. Olisi heillä takaisin tullessa tiedossa 2 viikon omaehtoinen karanteeni. Pahimassa tapauksessa eivät saisi tältä ajalta palkkaa. Ja sinä kiukuttelet kun he eivät siihen suostu.
Samaan aikaan puhut, että olet vuosia suunnitellut mihin 40-v matka suuntautuu. Mutta kuitenkin puhut myös, että on tapana että muut järjestävät yllätyksenä nämä. Eihän yllätyksistä yleensä puhuta etukäteen. Ehkä mieskin vain hämää näillä tylsillä suunnitelmilla, ja todellisuudessa se on jotain jännempää. Hiukan kyllä sinusta saa prinsessamaisen kuvan, kiukuttelet jo etukäteen. Vaikka itse juhlapäivä ei vielä ole tapahtunut.
Onhan se kurjaa, jos oon lähipiirissä monelle järjestetty yllätysjuhlia tai muutenvaan suuremman mittakaavan juhlia, ja itse ei sellasia saa. Toisaalta moni voi olla tänä vuonna vähän uuvuksissa koronan takia, aika tuntunut ikäänkuin hujahtaneen ohi, eivät ehkä vain ole tiedostaneet että sullakin nyt ne nelikymppiset olisi. Kun koko vuosi on kohta eletty aika poikkeuksellista aikaa ja monen suunnitelmat menneet uusiksi, voi olla vaikea ympätä sinne mitään ekstrasuunnittelua yllärijuhlineen tms. Ymmärrän hyvin, että tuo harmittaa. Itse ehkä ottaisin esille ihan rohkeasti että niin, synttärit ja tasavuosiluku lähestyy, juhlittaisiinko vähän isommin sitä. Herättelisin ihmisiä. Joko tarttuvat siihen, tai sitten eivät, mutta ehkäpä muistavat ainakin pienimuotoisemmin.
Niin, siis mitä sä oikein nyt odotit? Tajuatko, että käsillä on maailmanlaajuinen pandemia? Urpo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en juhlinut nelikymppisiä mitenkään kummemmin. Perheen kanssa syötiin synttärikakkua.
Kolmikymppisinä kutsuin kaverit ravintolaan syömään.
Saahan sitä juhlia jos siltä tuntuu, mutta odotatko, että muut järjestää ne kemut? Miksi? Järjestä itse jotain. Vaikka piha- tai puistojuhlat nyyttäriteemalla.
Synttärit nyyttäriteemalla oli ok joskus teini-iässä mutta jos nelikymppisiä juhlitaan niin ainakin minusta tuntuisi kummalliselta mennä sinne salaatikulhon tai piirakkavuoan kanssa. Joko kunnon juhlat tai mitään näin aikuisiässä.
M e i l l ä on ollut tapana, mutta näyttää siltä, että s i n u l l a on ollut tapana.
Ja "ei edes pientä lahjaa" valitat, mutta mies oli varannut hotelliyön ja sisko tarjos lippua perhetapahtumaan. Liian vaatimattomia lahjoja??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies siis sanoo, että ap:n synttäripäivämäärälle on varattu taloon joku "asennus", jonka ajankohtaa on hankala siirtää.
Kuten joku muukin jo ehdotti, niin haiskahtaa tosiaan synttäriyllätykseltä. Ehkä koronan ja uuden asuinpaikan takia vähän pienimuotoisemmat juhlat kuin mitä muiden lähipiiriläisten 30- ja 40-vuotisjuhlat on olleet, mutta kuitenkin.
Ihanaa tämä vauvapalstalla keskustelu, kun ihmiset mielellään vetävät hernettä nenään ja lukevat toisten kommenteista mitä haluavat lukea.
Mutta selvennettäköön vielä: meillä on siis ollut tapana porukalla suunnitella reissuja niin että päivänsankarikin osallistuu - sellaista yhteisen loman fiilistelyä siis. Lisäksi sankarin selän takana mietitään reissulle kivoja ylläreitä ja yksityiskohtia, esim. vaivalla mietittyjä maljapuheita valokuvaesitysten kanssa.
En halua enkä kuvittele kenenkään matkustavan tänne tai minnekään nyt korona-aikaan, mutta pohjimmiltaan kyse taitaa olla siitä, että haluaisin sitä samaa huomiota ja rakkautta, josta olen jokaisella reissulla nähnyt päivänsankarin nauttivan. Kiva lahja se pääsylippu on toki, mutta ei harvempi perheenäiti varmaan oikeasti haaveilee nelikymppislahjaksi esim. vesipuistolippua kahdestaan taaperonsa kanssa.
Ja ennen kuin kukaan taas syyttää urpoksi prinsessaksi: kyllä, minua on hemmoteltu lapsuudessani rakkaudella ja välittämisellä. Eikö se ole perheen tehtävä? Rakastaa voi monella tapaa, mutta meillä pieniä juttuja ja muistamisia lähetettiin säännöllisesti myös esim. isotädeille ja sitä perinnettä jatkan oman lapseni kanssa.
Mitä mieheen tulee, tiedän ikävä kyllä faktana asentajan tulevan synttäripäivänäni. Mies on mitä on, se on toinen juttu sitten. Mutta kiitos teille, jotka ehdotitte että vielä jotain voisi tulla: juuri sellaista empatiaa nyt kaipasin <3 Taidan olla vielä vähän yksinäinen täällä uudessa maassa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mieheni puolestaan kertoi varanneensa eilen hotelliyön naapurikaupungista, mutta ei ollut suunnitellut mitään tekemistä siellä ja myönsi itse, että näin korona-aikaan kaupunkiloma taaperon kanssa on huono ajatus. Kaiken kukkuraksi kyseessä ei edes ollut se varsinainen juhlapäivän yö, koska silloin tulee kuulemma joku asentamaan jotain taloon"
Miksi sen pitäisi olla varsinainen juhlapäivän yö? Jos synttärisi esim. osuvat tiistaille, niin harvemmin työssäkäyvät ihmiset keskellä viikkoa pitävät kemujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun 40-vuotissyntymäpäiväni oli tavallinen päivä. Ei lahjoja, vieraita tai edes kakkua. Huomaa, että sinulla on kuitenkin perhe. Kaikilla ei ole. Ei voi siis mielestäni todellakaan sanoa, että olet se, jonka juhliin kukaan ei tullut.
Minusta tuntuu, että odotat vastapalvelusta uhrauksistasi muiden eteen, mikä on toki luonnollista. Mielestäni on kuitenkin parasta tehdä toisille vain pyytettömiä tekoja ilman siihen sisältyviä odotuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välietappi. Yleinen tapa taitaa olla juhlia vasta 50v isommin.
40 v on tärkeä aikuisuuden vuosi. En piitannut 30-vuotisjuhlista enkä suunnittele 5-kymppisiä parin vuoden päästä, sellaiset juhlat ovat enemmän mieheni tyyppisiä.
Kun täytin 40, pidimme samalla tuparit. Pääsimme samoihin aikoihin vihdoin ja viimein omistusasuntoon.
Jos miehelläkin oli isot juhlat, onhan se tylsää ettei toiselle suoda omia.
Tämä aika ja alkava syksy varmasti vaikuttavat tunnelman latistumiseen. Kannattaa siirtää isommat kemut tulevaan, ja juhlia sitten vaikka useampaa asiaa.40 on tärkeä aikuistumisvuosi vain jos olet 22 vuotta kehityksestä jäljessä. Muut juhlii aikuistumista 18 vuotiaana.
Voi raukkaa, sinulla ei varmasti ole ollut synttärijuhlia.
Mistä tiedät, miten olen elämässäni juhlinut?
Huomaa että on lauantain aamupäivä, kun katkerat krapulapeikot ovat liikkeellä.
En tosiaan tiedä millaisia juhlia 40 vuotiaat kęharit juhlii. Ei ole yhtään tuttavapiirissä. Nähtävästi ryyppäämällä, jos sulla on krapula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina saa juhlia. On suomalaisen kulttuurin outo piirre, että pitäisi miettiä onko juhlan aihe tarpeeksi suuri tai pyydellä anteeksi. Näin ei tarvitse tehdä. Se riittää, että haluaa juhlia.
Äitini järjesti kotona nelikymppiset, ja juhliin kutsuttiin vanhempieni kavereita. En muista juhlista paljoakaan, sillä olin alle kouluikäinen. Mutta hän siis itse halusi juhlat ja tarttui toimeen. Kun äitini täytti 60 v, hän halusi niin ikään juhlat, ja muu perhe oli tietysti mukana mahdollistamassa että hän saa juuri sellaiset juhlat kuin haluaa. Isäni puolestaan ei halunnut nelikymppisiä eikä muitakaan tasavuosien juhlia, ja hänen tahtoaan on kunnioitettu. Ei tulisi mieleenkään alkaa järkätä mitään ilman että hän itse ilmaisee halukkuutensa.
Minusta yllätysjuhla-ajatus on vähän negatiivinen, ja selkeästi tullut amerikkalaisista elokuvista. Nykyään odotetaan yllätysjuhlia, ja petetään verisesti jos niitä ei ole. Mutta ne kerrat kun olen ollut yllätysjuhlissa mukana, päivänsankari on saattanut olla väsynyt pitkän työpäivän jälkeen, tai ollut ilman juhlafiilistä tultuaan paikalle hikisenä pieruverkkarissa jonkin tekosyyn johdattelemana.
Jos sinä haluat juhlia, kerro halukkuudestasi perheelle ja ystäville ja ala järjestää. Näinä aikoina täytyy tietysti huomioida koronatilanne ja miettiä, pitäisikö juhlia siirtää.
Meilläpäin on juhlittu nelikymppisiä pienehköillä illanistujaisilla. Lahjaksi on kiva antaa jotain vähän suurempaa kuin 39-vuotispäivänä. Jokainen siis suhteuttaa asian oman käytännön mukaisesti. Puoliso voi ostaa vähän kalliimman lahjan, esim. jonkin matkan, jos se muuten tuntuu sopivan rahatilanteeseen ja loma-aikatauluihin.
Minulla oli erittäin kivat 30v. juhlat. Toki odotin jotain pienimuotoista silloin kun täytin 40, mutta pieleen meni. Pitkä tarina lyhyesti: Jouduin loppujen lopuksi lastenvahdiksi, kun muut lähtivät juhlimaan.
Siksi olin päättänyt, että kun täytän 50, vuoden pitää olla erittäin hyvä. Tavallaan juhlin pienimuotoisesti joka päivä pienillä tapahtumilla ja vuoden kruunasi iso matka ja siihen liittyvät tapahtumat.
Tänä vuonna täytin 60, eikä sitä juhlittu. Ensin kuoli miehen äiti, sitten veljeni ja lopuksi tuli Korona. Nyt vaan odotan, että tämä kamala vuosi loppuisi ja päästäisin palaamaan normaaliin elämään.
Vierailija kirjoitti:
"Mieheni puolestaan kertoi varanneensa eilen hotelliyön naapurikaupungista, mutta ei ollut suunnitellut mitään tekemistä siellä ja myönsi itse, että näin korona-aikaan kaupunkiloma taaperon kanssa on huono ajatus. Kaiken kukkuraksi kyseessä ei edes ollut se varsinainen juhlapäivän yö, koska silloin tulee kuulemma joku asentamaan jotain taloon"
Miksi sen pitäisi olla varsinainen juhlapäivän yö? Jos synttärisi esim. osuvat tiistaille, niin harvemmin työssäkäyvät ihmiset keskellä viikkoa pitävät kemujaan.
Emme ole virka-aikatöissä, joten asentajan tulo on ainoa syy pysyä kotona. Jossa btw on vielä epämiellyttävä kaaos muuton jäljiltä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli erittäin kivat 30v. juhlat. Toki odotin jotain pienimuotoista silloin kun täytin 40, mutta pieleen meni. Pitkä tarina lyhyesti: Jouduin loppujen lopuksi lastenvahdiksi, kun muut lähtivät juhlimaan.
Siksi olin päättänyt, että kun täytän 50, vuoden pitää olla erittäin hyvä. Tavallaan juhlin pienimuotoisesti joka päivä pienillä tapahtumilla ja vuoden kruunasi iso matka ja siihen liittyvät tapahtumat.
Tänä vuonna täytin 60, eikä sitä juhlittu. Ensin kuoli miehen äiti, sitten veljeni ja lopuksi tuli Korona. Nyt vaan odotan, että tämä kamala vuosi loppuisi ja päästäisin palaamaan normaaliin elämään.
Onpa kurja kuulla :( Ja ihana että viisikymppisesi onnistuivat! Juuri jostain tuollaisesta haaveilin, vaikka en niin isosta. Mutta kuten joku jo sanoi: Suomessa juhlitaan ihan turhan harvoin. Ja sittenkin liian usein pönöttämällä tai örveltämällä, eli ei ihme ettei moni halua juhlistaa edes tasavuosia. En itsekään ole varsinaisten yllätysjuhlien ystävä (à la Amerikka), mutta on ollut ihanaa viettää aikaa perheen kanssa juhlamatkoilla ja samalla keksiä pieniä ilahduttavia yllätyksiä mukaan.
Ehkä tässä harmituksessa on vähän taustalla myös surua vanhenemisesta. Äitini kuoli viisikymppisenä, joten olen pyrkinyt ajattelemaan, että jokainen hetki on tärkeä ja eläkeikää tms. on turha odotella ennen kuin on lupa toteuttaa haaveitaan.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Pandemia-aikaan isosti kyllä
Lapsellista siis
Mä en jaksa ajatellakaan 50 v juhlia, jos ne "pitää" järjestää jonkun kasvottoman systeemin nimissä. Korkeintaan lähden matkalle, enkä välttämättä juuri sinä päivänä tai viikkona.