Lue keskustelun säännöt.
Koiran hankkiminen yksin
Olen 30 v sinkku ja asun yksin pk seudulla. Tuntuu, että tämä yksinäisyys alkaa viemään voimia ja en tiedä mitä tehdä. Olen miettinyt toisiko koira iloa elämään .
Ainoa mitä pelkään on, että pärjääkö yksin koiran kanssa. Eli aamulla lenkki ennen töitä ja töistä suoraan kotii ja ilta koiran kanssa... eli sitten ei voi mitään muuta oikein tehdä. En toisaalta ole pariin vuoteen muuta tehnytkään. Työn ulkopuolisen ajan vietän yksin ja satunnaisesti näen kavereita..
Onko ketään muuta yksin koiraa hankkinutta? Onko arki tosi raskasta? Saako koirasta "seuraa" ja tekemistä? Olisi kiva käydä kävelyillä ja viettää iltoja ei niin itsekseen..
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Jotkut selviää lapsenki kanssa yksin
Onks tää olevinaan vitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että myös pysyt sinkkuna jos hankit koiran. Koira on tehokkaimpia miehenkarkottajia ihan jo sen hajun takia. Koko naisen asunto haisee koiralle ja usein myös vaatteista huomaa. Olen lopettanut suhteen parinkin naisen kanssa ihan vain koska näillä oli koira, en voi sietää sitä hajua. Mielummin vaikka hevonen, sitä ei ainakaan tuoda asuntoon haisemaan.
Muista ap, että koira on myös loistava k***päämiesten karkoittaja! Nirppanokat karsiutuvat automaattisesti kuvioista heti, kun kerrot koirasta!
Tuli mieleen vielä rotuvalinta: Yksinasuvana voit toki valita minkä koiran vaan, mutta sinun tulee kuitenkin huomioida, että jos haluat reissata, niin tiedätkö hoitajan jolla on rahkeita hoitaa esim. aggressiivista, voimakasta koira tai jotain riehakasta isoa hömelöä? Kannattaa huomioida myös, ettei kaikki hoitolatkaan huoli aggressiivista koiraa hoidettavakseen, jos koira esim. alkaa vahtimaan häkkiä mihin se sijoitetaan, niin on aika iso vastuu jos koiralle tulee jokin terveysongelma joka vaatisi hoitoa, mutta hoitajat eivät voikkaan astua koiran häkkiin ilman pelkoa siitä, että tulevat pahasti purruiksi.
Kaavailemasi hoitajan tietotaito voi siis myös vaikuttaa rotuvalintaan, olisi edesvastuutonta antaa toisen haltuun koira, jota tämä ei hallitse tai jota tämä ei ymmärrä riittävästi, jos esim. päästää koira-aggressiivisen koiran toisen koiran luokse ja syntyy vahinko, tai jos hoitaja muuten käsittelee koiraa huolimattomasti jonka vuoksi aiheutuu vahinko (vertaa se amstaffi jonka hoitaja päästi pihalle sillä seurauksella että amstaffi melkein onnistui tappamaan ohi kulkeneen ihmisen raatelemalla tämän naamaa ja kaulaa).
Älä ota, jos koira joutuu olemaan yksin joka päivä 8 h + työmatkat. Suoraan sanottuna moni koiran ottava ajattelee omaa mukavuuttaan, ei tartte olla kotona yksin. Sen sijaan koiran elämä on yksinäistä päivästä toiseen.
Olet vasta 30. Koira rajoittaa merkittävästi muita harrastusmahdollisuuksia ja näin myös mahdollisuuksia tavata kumppani.
Tärkein minusta olisi tietää jaksatko käydä koiran kanssa usein lenkillä ja olla ulkona monta tuntia päivässä koiran kanssa? Varsinkin nuorena koirat tarvitsevat paljon liikuntaa ja aktiviteettia, muuten saattava alkaa syömään asuntoa tai muuten oireilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on koira yksin. Se hankittiin alun perin kaksin, mutta sitten tuli ero.
Koska mulla ei ole autoa eikä missään mun lähistöllä voi harrastaa koiraharrastuksia, mulle on käynyt juuri niin, että koira on tehnyt musta yksinäisen. Töiden jälkeen se on heti lenkille ja poden koko ajan huonoa omatuntoa, kun se on yksin kotona. Pyrin järkkäämään kaikki menoni niin, että yksinoloa tulisi eläimelle mahdollisimman vähän. Muille harrastuksille ei oikein ole aikaa, enkä edes jaksaisi lähteä työpäivän ja pitkän lenkin jälkeen enää mihinkään. Luulen, että kävisin ainakin kerran viikossa muuten jossain ohjatussa liikunnassa ja ehkä kerran viikossa jossain kultturiharrastuksessa. Olisi kiva myös lähteä töiden jälkeen joskus kavereiden/työkavereiden kanssa vaikka syömään tai drinksuille. Mutta ei. Mä menen aina heti kotiin.
Kannattaa kartoittaa tosi tarkkaan jo ennakkoon, että löytyykö lähipiiristä hoitajia koiralle, jos vaikka itse sairastut tai haluat lähteä reissuun tmv. Jos apua löytyy, tilanne on paljon helpompi. Mulla ei oikein valitettavasti ole kukaan lähipiirissä innostut koiranhoitaja, olen saanut sen 10 vuoden aikana kerran viikoksi vanhemmilleni, kun kävin matkalla.
Koira on mulle todella rakas ja tärkeä ötökkä. Se on mun perhe, enkä luopuisi siitä mistään hinnasta. Tämän jälkeen toista en kuitenkaan enää ota, jos yksin elän. Rajoittaa elämää liikaa, ja on myös varmasti edesauttanut sinkkuna pysymistäni, koska ei tule kauheasti käytyä muualla kuin metsässä.
Mun mielestä ajattelet asiasta tosi vastuullisesti ja järkevästi. Tsemppiä päätökseen!
Tämä kirjoitus alleviivaa sitä, että koira estää sinkkua tutustumasta uusiin ihmisiin ja siten vaikeuttaa parisuhteen löytämistä.
Kolmekymppisenä on kuitenkin niin nuori, että vielä olisi hyvät mahdollisuudet perustaa perhekin, jos oikea henkilö löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Tärkein minusta olisi tietää jaksatko käydä koiran kanssa usein lenkillä ja olla ulkona monta tuntia päivässä koiran kanssa? Varsinkin nuorena koirat tarvitsevat paljon liikuntaa ja aktiviteettia, muuten saattava alkaa syömään asuntoa tai muuten oireilemaan.
Jos se koira nököttää päivässä 9-10 tuntia yksinään, ei se pitkä lenkki työpäivän jälkeen paljon lohduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli sellainen mieleen, että mitäpä jos pestautuisit itse kokeeksi koiravahdiksi johonkin palveluun. Niitä on nykyään netissä monia. Jos pääsisit sitä kautta vähän kokeilemaan ensin, että miltä tuntuisi.
Sitten ne hyvät asiat, joiden takia itse kestän huonoja puolia (ottaen huomioon, että olen muutenkin kotona viihtyvää tyyppiä ja tykkään olla itsekseni):
1. Koiran kouluttaminen on mielekästä tekemistä, se kun saat koiralle opetettua mitä ihmeellisimpiä asioita ja se myös tekee ne koska kokee sen mukavaksi, on parasta antia mitä voi olla. Perustottelevaisuuden lisäksi harrastan itse rally-tokoa ohjatuissa ryhmissä, silleen hissukseen, nauttien joka hetkestä ja se kyllä syventää suhdetta koiraan hurjasti. Koiraharrastaminen, kuten jo mainittu, vaatii usein auton, ellei kulje julkisia hyvin tai ole treenipaikka kävelymatkan päässä, etenkin jos aikoo kisata, niin auto on melkein välttämättömyys (mutta tämäkään ongelma ei liity kyllä yksin elämiseen).
Harrastaminen jonkun yhdistyksen alaisissa ryhmissä vaatii usein jäsenmaksun ja treenimaksun lisäksi myös talkootyötä, mikä voi olla haastavaa järjestää jos on esim. vuorotöissä. Vaihtoehtoisesti voi ostaa yksityiseltä tunteja, jotka taas ovat moninkertaisesti kalliimpia kuin yhdistysten opetus, mutta toisaalta yleensä ohjaajatkin ovat ammattitaitoisempia (kun yhdistyksellä ovat ihan vain yhdistyksen jotain jäseniä jotka suostuvat vetämään ryhmiä).
Koulutuksessa on etua siitä, että koulutat yksin, ei ole kukaan idiootti opettamassa koirille vääriä asioita tai syöttämässä sille liikaa herkkuja "koska se napitti niin söpösti" tai antamassa sen tehdä lenkillä mitä lystää silloin kun et ole katsomassa, eli koirasta saa helpommin hyvin käyttäytyvän kaverin (toki myös silloin, jos vaikka pariskunnalla on samat ajatukset kasvatuksen suhteen ;)).
2. Yksinelävä pystyy keskittymään niihin koiriin, ei ole parisuhdetta tai lapsia jotka veisivät huomiota, voi käyttää pitkillä lenkeillä eikä ole kiire mihinkään, voi käyttää vaikka koirauimalassa tai hieronnassa sitä koiraa, voi seikkailla sen kanssa ja reissata. Ja tässä koira on kyllä ehdottomasti paras kumppani, mulla ei ainakaan tulisi yksin kuljettua, mutta koiran kanssa en tunne olevani yksin, mutta koira ei myöskään vie sitä "oman rauhan" tunnetta pois, kuten ihmisseura tekee.
3. Koirasta on turvaa, vaikkei se olisikaan valmis puolustamaan, niin useimmat koirat kuitsenkin hälyttävät jos joku yrittäisi sisään asuntoon tai jopa jos joku kulkisi kuistilla/terassilla. Olen nähnyt joskus painajaisia, mutta koiran ansiosta tajunnut nähneeni unta koska "kyllähän koira muuten haukkuisi". Koira voi toimia myös pelotteena rosvoille, ihan vain olemassaolollaan (varoituskyltti koirista tehostaa vaikutusta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4. Pakko lähteä ulos, pakko liikkua. Itse tykkään ottaa energisiä koiria, jotka vaativat oikeasti sitä liikuntaa, olen niin laiska ja mukavuudenhaluinen, mutta koirien hyvinvointi on minulle niin tärkeä asia, että motivoi liikkumaan runsaasti pelkästään se ajatus, että koira on sitten tyytyväinen elämäänsä. Nykyinen koirani on jo vanha ja rauhoittunut liikaa tässä mielessä, kun se tyytyy vähempäänkin, eikä enää osoita käytöksellään jos on saanut liian vähän tekemistä, huomaan heti, että omakin liikkuminen on vähentynyt tämän vuoksi.
5. Koirista riittää aina keskusteltavaa toisten koiraihmisten kanssa, se on ns. jäänmurtaja, ihminen joka vaikutti aiemmin etäiseltä, onkin yhtäkkiä "sieluntoveri" ja voisit puhua hänen kanssaan koirista loputtomiin. Kohtuus kuitenkin tässäkin ja tulee muistaa etteivät kaikki ole niin kiinnostuneita koirista ;)
6. Koirista riittää ihan arjessakin paljon iloa, se on aina iloisesti vastassa kun tulee töistä, se tekee toisinaan hölmöjä ja huvittavia asioita varsinkin kun innostuu jostakin, jotkut koirat lohduttavat kun olet surullinen ja parhaimmillaan ovat silitettävänä tai jopa antavat haliakkin (huom. ei kaikki, elämäni koira murisi jos sitä halasi :D nykyinen koirani taas sietää todella hyvin, eikä halua pois tilanteesta).
7. Tähän loppuun yksi miinus: Elämäni tuskallisin kokemus ikinä oli koiran lopetuspäätös, "rakkauden hinta on nimensä veroinen"-kuvaa tätä tunnetta oikein hyvin, nyt tiedän mitä sellainen absoluuttinen ja tuskallinen suru ja ahdistus ihan oikeasti on, mutta siitäkin selviää ja tämäkin uhraus on kyllä kaiken sen ilon, seuran ja rakkauden arvoista.
En suosittele, jos etukäteen jo epäilet jaksamistasi. Koira tuo valtavasti iloa ja sisältöäkin elämään, metsälenkit sen kanssa iltaisin ovat ihania rentoutumisen hetkiä eikä ole parempaa kuin herätä koiran hellään lipaisuun sunnuntaiaamuna. Mutta vastuu siitä on myös hirmuisen suuri.
Minulla on koira yhdessä kumppanini kanssa, joten jaamme vastuuta - minä kuitenkin huolehdin suurimman osan lenkeistä (omasta tahdostani) ja hoitotoimenpiteistä ym. Helpottaa silti, kun mies tulee välillä ennen minua töistä ja voi viedä koiran lenkille - ei oman aikani vaan koiran takia. Olemme onneksi molemmat sellaisissa töissä, että koira joutuu yleensä olemaan maksimissaan noin 6h tai alle yksin arkisin. Viikonloppuisin en sitä mielelläni jätä kuin kauppareissun ajaksi, eli jos jonnekin menemme, koira tulee mukaan.
Hoitoverkostoa on jonkin verran saatavilla, mutta aika vähän tulee käytettyä. En tavallaan raaski jättää koiraa edes hyvään hoitoon, koska se on todella laumakeskeinen ja silminnähden oman perheen koira. Hoitajaehdokkaita on kyllä ollut: olemme koiran kanssa asuneet kahdella eri paikkakunnalla ja molemmissa yksi tai useampi naapuri on tarjoutunut lenkkiavuksi, jos joskus tarvitsee. Kaunis ajatus ja suurkiitos heille siitä, mutten taaskaan raaski, vaan todella vien koiran ulos kuumeessakin. Koiramme on todella hyväkäytöksinen ja pitää kaikista ihmisistä, tulee siis tutustuttua naapureihin ja lähikortteleiden muihin koiraihmisiin - heistä voi olla ihan oikeastikin verkostona apua hädän hetkellä. Itsekin olen tarpeen vaatiessa ottanut koiramme koiraystäviä (:D) meille hoitoon useammaksi päiväksikin. Omistajien kanssa olemme tutustuneet koirien tai koiraharrastusten kautta. Tämä ei tietenkään ole itsestäänselvää, jos koira on vaikka todella arka tai muuten käyttäytyy haastavasti.
Mutta joo, vastuuta piisaa kahdellekin jaettavaksi. Mieti tarkkaan. Omalla kohdallani koiran hankkiminen paransi elämänlaatuani huomattavasti, joskin rakas otus tuo tietysti mukanaan myös huolta esim. sairastaessaan. Ja sen menettäminen tulee olemaan mahdottoman raskasta - toivottavasti siihen on vielä kauan aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut pöyristyttävän monta tarinaa, joiden kaava menee näin:
Sinkulla oli koira.
- hän alkoi seurustella > koira piikille
- hän pariutui ja tuli raskaaksi > koira piikille
- hän aloitti kiehtovan harrastuksen > koira piikille
- hän vaihtoi työpaikkaa. Uuteen duuniin kuuluu matkoja > koira piikille.
Pariskunta otti koiran.
- he alkoivat odottaa > koira piikille
Perhe otti koiran "lapsille".
- lapset kasvoivat / kyllästyivät / osoittautuivat vastuuttomiksi / tuli muutto / matka / ero jne. > koira piikille.
Se koira jumaliste elää n. 12 vuotta eikä sillä ole ketään muuta kuin sinä/te.
Oletko valmis kantamaan sen vastuun kunnialla?
Vielä yksi pikkujuttu: onko sinulla siihen varaa? Esim. eläinlääkärin taksat on samoja tai korkeampia kuin ihmislääkärien. Niistä vain ei saa kelakorvausta.
32 jatkaa...
Kauniskäytöksisen ja ihmisrakkaan koiran omistamisessa on muuten myös se ihana puoli, että näen konkreettisesti miten paljon iloa koirani tuo myös muille, joskus täysin satunnaisillekin ihmisille. Riipivimpinä kokemuksina koirani on tuonut lohtua vanhuksille, jotka ovat juuri joutuneet lopettamaan oman, viimeiseksi jäävän koiransa. Olen kuunnellut monta koskettavaa tarinaa ihmisten koiraystävistä lenkkien lomassa.
Rehellisesti olen meinannut itkeä minäkin, kun joku tuttu omistaja on tullut vastaan ilman vanhaa koiraansa - sellaisen tuskan voi vain toinen koiranomistaja tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein minusta olisi tietää jaksatko käydä koiran kanssa usein lenkillä ja olla ulkona monta tuntia päivässä koiran kanssa? Varsinkin nuorena koirat tarvitsevat paljon liikuntaa ja aktiviteettia, muuten saattava alkaa syömään asuntoa tai muuten oireilemaan.
Jos se koira nököttää päivässä 9-10 tuntia yksinään, ei se pitkä lenkki työpäivän jälkeen paljon lohduta.
Miksi ei? Olin juuri kuukauden lomalla ja koirani nukkui kaiken muun ajan paitsi sen kun olin lenkillä. Myös mökillä, missä se oli koko ajan irti, se nukkui valtaosan ajasta. Varsinkin jos on toinen koira seurana, niin ei se koira normaalin työssäkäyvän työpäivien takia mitenkään kärsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein minusta olisi tietää jaksatko käydä koiran kanssa usein lenkillä ja olla ulkona monta tuntia päivässä koiran kanssa? Varsinkin nuorena koirat tarvitsevat paljon liikuntaa ja aktiviteettia, muuten saattava alkaa syömään asuntoa tai muuten oireilemaan.
Jos se koira nököttää päivässä 9-10 tuntia yksinään, ei se pitkä lenkki työpäivän jälkeen paljon lohduta.
Sanoo ihminen, jolla on niin kiire juosta lastensa perässä, että hädintuskin jaksaa käyttää koiransa puolentunnin lenkillä ja on ehtinyt opettaa sillä että "istu" ja "anna tassu" ja siinäpä se koiran elämä sitten meneekin, mutta eipähän tarvitse koskaan olla 9 tuntia yksin.
Musta yksinelävän työssä/opiskeluissa käyvän on itsekästä ottaa koira. Se joutuu olemaan niin hirveästi yksin.
Yli 65-vuotiaalta pitäisi olla koiranpennun ottaminen kielletty. Mihin koira joutuu, kun omistaja heittää veivinsä tai raihnaistuu?
Jaaa! Tappeluksi menee tämäkin keskustelu.
En hankkisi enää koiraa yksin, menetin juuri 12 v koiravanhukseni ja todella huono omatunto kun koirallani ei tosiaan elämänsä aikana ollut kuin minut ja työpäivät joutui olemaan aina yksin, eli todella paljon. Sos elämää mulla ei ole eli koira ei koskaan ollut muiden seurassa kuin minun. Älä tee sitä.
Mulla on koira yksin. Se hankittiin alun perin kaksin, mutta sitten tuli ero.
Koska mulla ei ole autoa eikä missään mun lähistöllä voi harrastaa koiraharrastuksia, mulle on käynyt juuri niin, että koira on tehnyt musta yksinäisen. Töiden jälkeen se on heti lenkille ja poden koko ajan huonoa omatuntoa, kun se on yksin kotona. Pyrin järkkäämään kaikki menoni niin, että yksinoloa tulisi eläimelle mahdollisimman vähän. Muille harrastuksille ei oikein ole aikaa, enkä edes jaksaisi lähteä työpäivän ja pitkän lenkin jälkeen enää mihinkään. Luulen, että kävisin ainakin kerran viikossa muuten jossain ohjatussa liikunnassa ja ehkä kerran viikossa jossain kultturiharrastuksessa. Olisi kiva myös lähteä töiden jälkeen joskus kavereiden/työkavereiden kanssa vaikka syömään tai drinksuille. Mutta ei. Mä menen aina heti kotiin.
Kannattaa kartoittaa tosi tarkkaan jo ennakkoon, että löytyykö lähipiiristä hoitajia koiralle, jos vaikka itse sairastut tai haluat lähteä reissuun tmv. Jos apua löytyy, tilanne on paljon helpompi. Mulla ei oikein valitettavasti ole kukaan lähipiirissä innostut koiranhoitaja, olen saanut sen 10 vuoden aikana kerran viikoksi vanhemmilleni, kun kävin matkalla.
Koira on mulle todella rakas ja tärkeä ötökkä. Se on mun perhe, enkä luopuisi siitä mistään hinnasta. Tämän jälkeen toista en kuitenkaan enää ota, jos yksin elän. Rajoittaa elämää liikaa, ja on myös varmasti edesauttanut sinkkuna pysymistäni, koska ei tule kauheasti käytyä muualla kuin metsässä.
Mun mielestä ajattelet asiasta tosi vastuullisesti ja järkevästi. Tsemppiä päätökseen!