Lue keskustelun säännöt.
Rakastuvatko naiset mieheen itseensä, vai "kokonaisuuteen"?
21.08.2020 |
Nyt puhutaan ensisijaisesti aikuisista naisista, sanotaanko alle kolmekymppisistä alle nelikymppisiin.
Yhä vahvemmin alkaa tuntua siltä ettei nainen rakastu vain mieheen, vaan kaikki miehen sosioekonomisesta statuksesta ystäväpiiriin ja ansaintakykyyn ovat kokonaisuus jonka nainen haluaa. Miehen asema ja varallisuus ovat kuin miehen jatke, tai osa miestä. Mitä paremmalla tasolla ne ovat, sitä positiivisemmassa valossa nainen miehen luonteen ja ulkonäön kokee. Yhtäkkiä se mikä oli ennen epäkiinnostavaa ja tylsää, onkin nyt jotain muuta. Tyhmät vitsit muuttuvat hauskoiksi, outo käytös kiehtovaksi omaperäisyydeksi, tylsä pohdiskelu ilmiselväksi älykkyydeksi. jne.
Kukaan ei ole koskaan myöntänyt ihastuneensa ammattiini tai varallisuuteeni, mutta kuitenkin jonkinlainen menestyminen yrittäjänä on muuttanut naisten suhtautumisen aivan erilaiseksi verrattuna aikoihin kun olin rividuunari samalla alalla.
On sellainen tunne ettei yksikään nainen näe minua, vaan elämän - kokonaisuuden - joka seuraisi jos päätyisimme yhteen.
Olen joutunut menemään itseeni ja kysymään onko aina näin, vai onko yritykseni ainoa avuni? En ole kuitenkaan ainoa joka pohdiskelee tätä ja on kokenut saman.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti asiaa näin.
Jos mies on ruma kuin täi, käytökseltään tökerö eikä ole peseytynyt viikkoon...mutta on kuuluisa muusikko, onko eturivissä useita kauniita naisia jotka suostuisivat miehen kanssa sänkyyn samana iltana ja kokevat miehen olevan kuuma?
Jos nainen on ruma kuin täi, käytökseltään tökerö eikä ole peseytynyt viikkoon...mutta on kuuluisa muusikko, onko eturivissä useita komeita miehiä jotka suostuisivat naisen kanssa sänkyyn samana iltana ja kokevat naisen olevan kuuma?
Huomaatko eron?
En. Madonnalla on 27-vuotias poikaystävä ja nuoria miehiä pörrää koko ajan ympärillä. Mitä he näkevät yli 60v. leikellyssä rouvassa, jos eivät sitä kuuluisaa muusikkoa?
Keinon saada rahaa ja päästä julkispiireihin.
Miehissäkin on gold diggereitä, joskin vähemmän kuin naisissa.
Olennainen ero on siinä että naiset rakastuvat tunnetasolla aidosti statusmiehiin joihin he eivät rakastuisi jos ko. miehet eivät omaisi statusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että mieheni rakastui lähinnä siihen miltä näytän.
Hän on eritellyt hetken jolloin se tapahtui. Olin kävellyt häntä kohti, sääret paljastavassa mekossa. Olin katsonut häntä ja hymyillyt lämpimästi, kuulemma. Silloin hän oli "mennyttä miestä" omien sanojensa mukaan.
Tää saa mut tietenkin ajattelemaan, että entä jos mun sääret ei olisi näin pitkät (geneettinen ominaisuus johon en voi vaikuttaa), tai jos muuten en olisi tämän näköinen (sama) tai hymyni olisi ollutkin hänestä epäviehättävä, olisiko hän sitten mennyt vokottelemaan sitä toista, tummatukkaista naista joka hänellä oli kierroksessa deittipalvelussa?
Tietenkin oli muitakin syitä ihastua juuri minuun, kuten mun omistusasunto Helsingin keskustassa, hyvä työpaikka ja korkea koulutus, hauskat jutut ja iloinen luonne.
Mikä tästä on sitä kokonaisuutta, ja mikä on sitä "minua itseäni", joka saa miehen rakastumaan?
Jos olisin lihava tai köyhä, hän ei olisi halunnut minua. Eikö hän siis "rakasta" "minua" oikeasti? Mistä voin tietää?
Onneksi en ole miehen rakkaudesta riippuvainen, vaan mulla on omat tulot ja oma asunto.
n34
Vastauksia näihin kysymyksiin, ap ja muut miehet? Kiitos panoksestanne,
En tietenkään voi varmuudella vastata toisen miehen puolesta, mutta veikkaisin näin:
"Tää saa mut tietenkin ajattelemaan, että entä jos mun sääret ei olisi näin pitkät (geneettinen ominaisuus johon en voi vaikuttaa), tai jos muuten en olisi tämän näköinen (sama) tai hymyni olisi ollutkin hänestä epäviehättävä, olisiko hän sitten mennyt vokottelemaan sitä toista, tummatukkaista naista joka hänellä oli kierroksessa deittipalvelussa? "
Takuuvarmasti kyllä. Mieshän kertoi rehellisesti ihastuneensa ulkonäköösi. Entäs olisitko itse ihastunut jos mies ei olisi ollut komea? Oletan markkina-arvoteoriaan uskovana että mies oli sitä.
"Tietenkin oli muitakin syitä ihastua juuri minuun, kuten mun omistusasunto Helsingin keskustassa, hyvä työpaikka ja korkea koulutus, hauskat jutut ja iloinen luonne."
Omistusasunto, hyvä työpaikka ja korkea koulutus harvemmin juurikaan ratkaisevat. Siis naisella. Veikkaan myös että miehelläsi on itsellään talous hyvällä tolalla. Naiset harvemmin pariutuvat alaspäin, ja mikäli pariutuvat, silloin ei muuteta yhteen.
"Mikä tästä on sitä kokonaisuutta, ja mikä on sitä "minua itseäni", joka saa miehen rakastumaan?"
Kerroit jo itsekin mikä ero tässä on. Sääresi ovat osa sinua, eikö vain? Pointtini on että mies tiedosti ja myönsi mihin ihastui ja mikä ratkaisi. Naiset tuntuvat valehtelevan jopa itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se meneekin niin, että nainen(miksei mieskin) haluaa rakastaa itseään. Ja se ihminen, joka saa hänet pitämään itsestään eniten on se paras kumppani. Näin ollen status ym vaikuttaa suuresti valintoihin, mutta tärkeää on silti se alitajuntainen tunnepuoli, joka myös buustaa omaa egoa ylöspäin.
Tuokin lienee totta.
Ehkä nainen alitajuisesti mittaa omaa arvoaan sillä kuinka "hyvän" miehen sai. Ja hyvyydellä en tarkoita hyvyyttä luonteen kiltteyden perusteella.
Jos nainen "sai" miehen joka on hyvägeeninen, korkeassa asemassa ja varakas, nainen kokee itsensä haluttavaksi ja tasokkaaksi.
Naisen taso rakentui miehen varaan joskus 40-50- luvulla syntyneiden ikäluokassa. Sen jälkeen nainen on voinut opiskella opintolainan turvin niin pitkälle kuin oma kapasiteetti riittää.
Miksi sitten ollaan yhä tilanteessa jossa miehen - mutta ei naisen - pariutumismahdollisuudet ovat niin paljolti kiinni varallisuudesta ja asemasta?
Tilastokeskuksen mukaan alimpaan tuloviidennekseen kuuluminen ylimmän tuloviidenneksen sijaan 20-kertaistaa riskin jäädä ilman aviokumppania.
Naisilla tulot eivät puolestaan vaikuta käytännössä ollenkaan, paitsi hyvätuloisuus lisää sinkkuuden todennäköisyyttä.
Tähän olen ennenkin tarjonnut kahta erittäin todennäköistä selitystä:
1. Luonne. Tästä on joku muu kirjoittanut jo edellä. Määrätietoinen, itsevarma, positiivinen, tavoitteellinen, aktiivinen, sosiaalinen ihminen sekä pärjää työelämässä että on haluttu elämänkumppani.
2. Tilaisuudet. Työelämässä oleva ihminen tapaa vastakkaisen (tai saman) sukupuolen edustajia paljon todennäköisemmin kuin sellainen syrjäytynyt, joka viettää aikansa kotona.
Jäätelönsyönti ei aiheuta hukkumiskuolemia, vaikka niin olisi helppo päätellä.
En ajatellut viettää iltaani netissä, mutta tämä sivu jäi auki. Olisi kiva huomenna palata ja nähdä, millaisia kommentteja tämä on saanut. Vai vaiettiinko taas kuoliaaksi ;-)
1. Luonne ei ole varmasti muuttunut positiivisempaan suuntaan. Stressi näkyy ja tuntuu aika useinkin. En valita toki, mutta sanon rehellisti että olin onnellisempi duunarina. Ja aktiivisempi, sosiaalisempi, ja muuta.
Jos luonne ratkaisee, silloin vaakakupissa painavat vain määrätietoisuus, itsevarmuus ja tavoitteellisuus. E nuo loput. Enkä ole varma olenko niidenkään osalta radikaalisti muuttunut.
Niin ja miksi olen yrittäjä vaikka duunarina olin paljon onnellisempi? Siksi koska en usko että työelämälla on tulevaisuudessa paljoakaan tarjottavaa duunareille, ja koska haluan eläkkeelle nuorena. Siinä on sitä toivottua kunnianhimoa, haluan myydä firman ja pistää sen rahoiksi <5v sisällä.
2. Tapaan vapaa-aikana vähemmän ihmisiä nyt kuin duunarina ollessani. Ei ole samalla tavalla energiaa olla sosiaalinen, ja ala on sellainen että sinä tapaa lähinnä miehiä.
Siinä vastaukset! Toivottavasti kelpasi :)
ap
Hengailin muutaman vuoden miehen kanssa, joka oli juuri jäänyt työttömäksi. Istui kotona katsomassa salkkareita, poltti pilveä ja viikonloppuisin dokasi.
Kiltti mies ei siinä mitään. Toki näpisti kaupasta ruokaa, koska ei ollut kauheasti rahaa.
Olisi ollut kiva tehdä hänen kanssaan jotain, mutta hän mieluummin istui kotona.
Mua ei salkkarit jaksaneet kiinnostaa.
Mies puhui siitä, miten halusi hommata tietynlaisen kitaran ja oppia soittamaan. Ei kuitenkaan saanut aikaiseksi kitaran eteen mitään.
En parin vuoden päästä jaksanut oikein hengata hänen kanssaan enää.
Törmäsin häneen myöhemmin kulttuuritalossa, jonne työkkäri oli hänet pakottanut muutamaksi tunniksi per päivä. Puhui, miten on ajatellut hommata itselleen maastopyörän, että pääsisi liikkumaan vaikka missä.
Ei kuitenkaan ollut suunnitelmaa, että miten säästää rahat pyörään. Ei mitään tavoitteita.
Jaksaisiko joku mies katsella naista, joka eläisi samalla tavalla?
Ihmiset nyt vaan on kokonaisuuksia.
Haluaisiko aloittaja naisen, joka elää cosplay-maailmassa, pukeutuu pehmoeläimeksi ja katsoo my little ponyjä? Ja kämppä täynnä keräilytavaraa? Eiköhän sellaisen naisen kannata löytää puolisokseen joku jolla on samantyyppistä kiinnostusta.
Vierailija kirjoitti:
Hengailin muutaman vuoden miehen kanssa, joka oli juuri jäänyt työttömäksi. Istui kotona katsomassa salkkareita, poltti pilveä ja viikonloppuisin dokasi.
Kiltti mies ei siinä mitään. Toki näpisti kaupasta ruokaa, koska ei ollut kauheasti rahaa.
Olisi ollut kiva tehdä hänen kanssaan jotain, mutta hän mieluummin istui kotona.
Mua ei salkkarit jaksaneet kiinnostaa.
Mies puhui siitä, miten halusi hommata tietynlaisen kitaran ja oppia soittamaan. Ei kuitenkaan saanut aikaiseksi kitaran eteen mitään.
En parin vuoden päästä jaksanut oikein hengata hänen kanssaan enää.
Törmäsin häneen myöhemmin kulttuuritalossa, jonne työkkäri oli hänet pakottanut muutamaksi tunniksi per päivä. Puhui, miten on ajatellut hommata itselleen maastopyörän, että pääsisi liikkumaan vaikka missä.
Ei kuitenkaan ollut suunnitelmaa, että miten säästää rahat pyörään. Ei mitään tavoitteita.
Jaksaisiko joku mies katsella naista, joka eläisi samalla tavalla?
Ihmiset nyt vaan on kokonaisuuksia.
Haluaisiko aloittaja naisen, joka elää cosplay-maailmassa, pukeutuu pehmoeläimeksi ja katsoo my little ponyjä? Ja kämppä täynnä keräilytavaraa? Eiköhän sellaisen naisen kannata löytää puolisokseen joku jolla on samantyyppistä kiinnostusta.
Tuohon jälkimmäiseen.
Jos se nainen on kiva ja mieluusti normaalipainoinen + perusnätti, niin ihan takuulla.
Ja miksi näissä aina mennään ääripäihin? Ap käytti esimerkkinä itseään, duunari vs menestynyt yrittäjä, ei suinkaan menestynyt yrittäjä vs täysin saamaton piipunpolttelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että mieheni rakastui lähinnä siihen miltä näytän.
Hän on eritellyt hetken jolloin se tapahtui. Olin kävellyt häntä kohti, sääret paljastavassa mekossa. Olin katsonut häntä ja hymyillyt lämpimästi, kuulemma. Silloin hän oli "mennyttä miestä" omien sanojensa mukaan.
Tää saa mut tietenkin ajattelemaan, että entä jos mun sääret ei olisi näin pitkät (geneettinen ominaisuus johon en voi vaikuttaa), tai jos muuten en olisi tämän näköinen (sama) tai hymyni olisi ollutkin hänestä epäviehättävä, olisiko hän sitten mennyt vokottelemaan sitä toista, tummatukkaista naista joka hänellä oli kierroksessa deittipalvelussa?
Tietenkin oli muitakin syitä ihastua juuri minuun, kuten mun omistusasunto Helsingin keskustassa, hyvä työpaikka ja korkea koulutus, hauskat jutut ja iloinen luonne.
Mikä tästä on sitä kokonaisuutta, ja mikä on sitä "minua itseäni", joka saa miehen rakastumaan?
Jos olisin lihava tai köyhä, hän ei olisi halunnut minua. Eikö hän siis "rakasta" "minua" oikeasti? Mistä voin tietää?
Onneksi en ole miehen rakkaudesta riippuvainen, vaan mulla on omat tulot ja oma asunto.
n34
Vastauksia näihin kysymyksiin, ap ja muut miehet? Kiitos panoksestanne,
En tietenkään voi varmuudella vastata toisen miehen puolesta, mutta veikkaisin näin:
"Tää saa mut tietenkin ajattelemaan, että entä jos mun sääret ei olisi näin pitkät (geneettinen ominaisuus johon en voi vaikuttaa), tai jos muuten en olisi tämän näköinen (sama) tai hymyni olisi ollutkin hänestä epäviehättävä, olisiko hän sitten mennyt vokottelemaan sitä toista, tummatukkaista naista joka hänellä oli kierroksessa deittipalvelussa? "
Takuuvarmasti kyllä. Mieshän kertoi rehellisesti ihastuneensa ulkonäköösi. Entäs olisitko itse ihastunut jos mies ei olisi ollut komea? Oletan markkina-arvoteoriaan uskovana että mies oli sitä.
"Tietenkin oli muitakin syitä ihastua juuri minuun, kuten mun omistusasunto Helsingin keskustassa, hyvä työpaikka ja korkea koulutus, hauskat jutut ja iloinen luonne."
Omistusasunto, hyvä työpaikka ja korkea koulutus harvemmin juurikaan ratkaisevat. Siis naisella. Veikkaan myös että miehelläsi on itsellään talous hyvällä tolalla. Naiset harvemmin pariutuvat alaspäin, ja mikäli pariutuvat, silloin ei muuteta yhteen.
"Mikä tästä on sitä kokonaisuutta, ja mikä on sitä "minua itseäni", joka saa miehen rakastumaan?"
Kerroit jo itsekin mikä ero tässä on. Sääresi ovat osa sinua, eikö vain? Pointtini on että mies tiedosti ja myönsi mihin ihastui ja mikä ratkaisi. Naiset tuntuvat valehtelevan jopa itselleen.
Kiitos vastauksesta.
En oikein ymmärrä miksi sinusta ulkonäköni oli miehestä ratkaiseva, mutta varallisuuteni ja hyvä koulutukseni ja muut ominaisuuteni ei. Tuntuu että sinulla ei ole perusteita, vain ennakkoluuloja tukemaan tätä väitettä. Korjaa toki jos olen väärässä. Ja jos niin onkin, sanot siis, että hän ei ihastunut "minuun" (mitä ikinä se tarkoittaakin), vaan ainoastaan siihen miltä näytän. Vastauksesi aapeelle on siis, että puolisoehdokas, mikäli on mies, ei rakastu kokonaisuuteen vaan pieneen osaan sitä, eli tässä tapauksessa ulkonäköön. Tämä on juuri sitä mitä itsekin olen ounastellut: "minä" en ole se mitä hän haluaa, vaan se miltä näytän.
Sanottakoon vielä että mies oli työtön kun tapasimme. Hän asui ahtaasti vuokralla, tulot noin kuudesosa omistani.
Kun kerroin että omistan asuntoni, hänen katseensa kirkastui. Randomtyypin on aika turha tulla väittämään, että sillä ei olisi ollut hänelle merkitystä. Olin läsnä tilanteessa.
Viisas on valmis luopumaan ennakkoluuloistaan kun aihetta ilmenee.
Tietenkin oletan, että mamma on viisas.
Naiselle on varakkuudella tai rikkaudella iso merkitys. Yli komeat pojat sitten on erikseen. näin se menee
mies52v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se on se sinä itse? Se, että tykkäät enemmän makaroonilaatikosta kuin kaalilaatikosta vai se, että olet uskaltanut hypätä yrittäjäksi, menestynyt yrittäjänä, koska sinulla on kykyjä, taitoja ja motivaatiota menestyä?
Olin se sama mies duunarinakin.
Tarkoitatko siis ettei se ratkaise kuka tai mikä olen, vaan olenko todistanut sen muille ihmisille menestymällä sosioekonomisessa mielessä?
Tuo kuulostaa siltä että ratkaisevaa on muilta saatu ihailu, mikä loppuviimeksi liittyy asemaan ja vaikutusvaltaan.
ap
Sinä kuulostat siltä, ettet pidä itsestäsi ja olet epävarma. Muuten et kääntäisi ja vääntäisi tätä aihetta näin.
Vierailija kirjoitti:
Naiselle on varakkuudella tai rikkaudella iso merkitys. Yli komeat pojat sitten on erikseen. näin se menee
mies52v
Ei kiinnosta. Toisen rahat on sen toisen rahoja.
Miehessä on vikaa jos ajattelee vain omaisuuttaan tai halveksii naisia joiden kuvittelee haluavan pelkkää materiaa. On niitäkin, mutta jätetään ne omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiselle on varakkuudella tai rikkaudella iso merkitys. Yli komeat pojat sitten on erikseen. näin se menee
mies52v
Valtaosalla naisista on ihan omat rahat ja omat tulot. Sun iässä luulisi jo tajuavan, että kaikin puolin itsenäiset naiset ei etsi elättäjää. Jos ne jotain etsii, ne etsii rakkautta. Harva haluaa enää edes yhteistä taloutta yhdenkään miehen kanssa. Jokainen hoitaa oman tonttinsa ja parisuhde perustuu sitten ihan muihin asioihin kuin yhteiseen asuntolainaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se on se sinä itse? Se, että tykkäät enemmän makaroonilaatikosta kuin kaalilaatikosta vai se, että olet uskaltanut hypätä yrittäjäksi, menestynyt yrittäjänä, koska sinulla on kykyjä, taitoja ja motivaatiota menestyä?
Olin se sama mies duunarinakin.
Tarkoitatko siis ettei se ratkaise kuka tai mikä olen, vaan olenko todistanut sen muille ihmisille menestymällä sosioekonomisessa mielessä?
Tuo kuulostaa siltä että ratkaisevaa on muilta saatu ihailu, mikä loppuviimeksi liittyy asemaan ja vaikutusvaltaan.
ap
Tuo on kai jopa jossain määrin varmistettavissa. Miehen tekee naisten silmissä vetovoimaiseksi se, että muut miehet arvostavat häntä. Tuota on joskus jopa tietoisesti käytetty naisten pokaamiseen. Kaveriporukalla sovitaan, että vuoroilloin joku joukosta näyttelee porukan napahahmoa. Muut ovat näytelmässä mukana. Se, jonka vuoro on, pokaa naisia huimalla menestyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha ja valta on miehillä attraktiivisia ominaisuuksia.
Aloittajan ongelma on siis se, että hän kokee olevansa vain simppeli duunari, joka haluaisi naisen joka rakastaa häntä sellaisena kuin hän itsensä kokee -simppelinä duunarina. Ymmärrän tämän problematiikan, monilla sosiaalisen nousun kokeneilla ihmisillä on tällaisia ristiriitoja identiteetissään. Itseänikin ahdistaa, kun miehet näkevät minussa stereotypian jonkun yhteiskuntaluokan edustajana, vaikka se itsessään lisäisikin monien miesten mielenkiintoa itseäni kohtaan. Kun äkkiä onkin rikas ja ihailtu, hoksaa, miten hirveän materialistisia ja turhamaisia ihmiset ovat. Miehetkin ovat sitä, mutta heidän preferenssinsä usein suuntautuvat nuoruuteen ja ulkomuotoon, kuin pelkästään sosiaaliseen asemaan, vaikkei se sinänsä mikään sivuseikka heillekään ole. Voihan se olla, että jos on itsekin turhamainen materialisti ja osin siksi kokenut sosiaalisen nousun, niin tämä heijastuu myös siihen millaisiin ihmisiin törmää ja miten heidän motiivejaan tulkitsee. Ehkä se vaivaa aloittajaa osin juuri tästä syystä, koska hän ei oikein osaa käsitellä eikä kohdata tätä puolta itsessään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta miehet sekä naiset rakastuvat siihen ”kokonaisuuteen”.
Nätit naiset ovat paljon halutumpaa porukkaa kuin rumat naiset. Työtön nainen ei ole yhtä haluttu kuin nainen jolla on työpaikka. Tekeekö se miehistä pinnallisia kusipäitä? Ei minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se meneekin niin, että nainen(miksei mieskin) haluaa rakastaa itseään. Ja se ihminen, joka saa hänet pitämään itsestään eniten on se paras kumppani. Näin ollen status ym vaikuttaa suuresti valintoihin, mutta tärkeää on silti se alitajuntainen tunnepuoli, joka myös buustaa omaa egoa ylöspäin.
Tuokin lienee totta.
Ehkä nainen alitajuisesti mittaa omaa arvoaan sillä kuinka "hyvän" miehen sai. Ja hyvyydellä en tarkoita hyvyyttä luonteen kiltteyden perusteella.
Jos nainen "sai" miehen joka on hyvägeeninen, korkeassa asemassa ja varakas, nainen kokee itsensä haluttavaksi ja tasokkaaksi.
Naisen taso rakentui miehen varaan joskus 40-50- luvulla syntyneiden ikäluokassa. Sen jälkeen nainen on voinut opiskella opintolainan turvin niin pitkälle kuin oma kapasiteetti riittää.
Miksi sitten ollaan yhä tilanteessa jossa miehen - mutta ei naisen - pariutumismahdollisuudet ovat niin paljolti kiinni varallisuudesta ja asemasta?
Tilastokeskuksen mukaan alimpaan tuloviidennekseen kuuluminen ylimmän tuloviidenneksen sijaan 20-kertaistaa riskin jäädä ilman aviokumppania.
Naisilla tulot eivät puolestaan vaikuta käytännössä ollenkaan, paitsi hyvätuloisuus lisää sinkkuuden todennäköisyyttä.
Koska pieniin tuloihin liittyy usein suppea sosiaalinen piiri ja huono elämänhallinta.
Nuorena ajattelin, että miehessä on tärkeintä äly ja koulutus. Näiden kautta löytäisin ihmisen, jonka kanssa viihtyisin ja joka kokosi minut kiinnostavana, olisi vastinparini. Ulkonäkö ja varat, ulkoiset puitteet eivät ole koskaan tehneet minuun vaikutusta, köyhyys tai koulutuksen puute eivät ole olleet este.
Sittemmin iän ja viisauden myötä yksi piirre nousee ylitse muiden, hyvyys. Se miten mies kohtelee läheisiään, tuntemattomia, minua. Se kertoo kaiken.
Äly ei riitä jos ei ole hyvä muille.
No omalla kohdalllani se oli ikä, siis oma ikäni. Noin kolkytviis-vuotiaaksi näin itseni lapsettomana sitoutumattomana sinkkuna, vaikka aina olinkin suhteisiin haksahtanut. Sitten mönsin etten ole seikkaileva uraohjusainesta ja törmäsinkin lasteni isään sopivasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiselle on varakkuudella tai rikkaudella iso merkitys. Yli komeat pojat sitten on erikseen. näin se menee
mies52v
Valtaosalla naisista on ihan omat rahat ja omat tulot. Sun iässä luulisi jo tajuavan, että kaikin puolin itsenäiset naiset ei etsi elättäjää. Jos ne jotain etsii, ne etsii rakkautta. Harva haluaa enää edes yhteistä taloutta yhdenkään miehen kanssa. Jokainen hoitaa oman tonttinsa ja parisuhde perustuu sitten ihan muihin asioihin kuin yhteiseen asuntolainaan.
Onhan naisilla tosiaan omatkin tulot, mutta ne ovat yleensä korkeintaan tavalliset. Siksi rahamiehet ovat niin haluttuja, kun he mahdollistavat kaikkea mukavaa ja luksusta, joihin tavallisilla ihmisillä ei ole rahaa. Tuo jos mikä kostuttaa statushimoista tuhheroa.
Naarailla ei ole mahdollisuuksia appinalauman hierrarkian huipulle kuin naimolla oikein.
Valtaosalla miehistäkin on tavalliset tulot. Vaikea samaistua ajatukseen. Omat tulot on vallan riittävät kaikkeen sellaiseen, jonka koen tarpeelliseksi ja paljoon sellaiseenkin, jonka vaan haluan.
Lukekaa joskus miesasiamiesten omia palstoja. Mitä enemmän statuksesta keskustellaan, sitä hämärämmäksi se muuttuu. Oikeastaan kaikki mahdolliset vetovoimaiset piirteet ovat statusta tai potentiaalia siihen eikä oikeastaan mikään lopulta miestä itseään. Sovitaan, että tästedes kaikki saavat rakastua vain rumaan, kuolaavaan vihannekseen, sitten kukaan ei ole pinnallinen eikä takuulla odota hyötyvänsä mitenkään.
En ajatellut viettää iltaani netissä, mutta tämä sivu jäi auki. Olisi kiva huomenna palata ja nähdä, millaisia kommentteja tämä on saanut. Vai vaiettiinko taas kuoliaaksi ;-)