Miesystävä peruu sovitut menot aina, jos lapsensa tarvivat apua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni oli aina sellainen, että tuli kyllä auttamaan aina asiassa kuin asiassa. Ei tarvinnut hirveästi sopia etukäteen. Tiesi, että hän on mies, johon voi aina luottaa. Se on kantanut minua pitkälle aikuisuudessa, ja pyrin olemaan samanlainen peruskallio myös omille lapsilleni, vaikka ovatkin jo aikuistumisen kynnyksellä.  

Tämä on sellainen asia hyvässä vanhemmuudessa, jota ei minun mielestäni avioeron tule muuttaa.

Kun kumarrat yhtäälle, pyllistät toisaalle.

Äitini ei ole koskaan jättänyt minua pulaan, muttei ole koskaan joutunut perumaan mitään myöskään. En ole niin onnettomuusaltis tai epävakaa ja yleensä asiat on aikataulutettu etukäteen ja tehty asioita lennosta vain, jos molemmilla on luppoaikaa.

Näin se varmaan on, jos elämää ja ihmissuhteita pitää nollasummapelinä.

Ehkä napsusta hyppäävän peruskallioisän kannattaa seurustella vasta, kun lapset ovat itsenäistyneet. Joidenkin lapset jatkavat tuota niin kauan kunnes vanhempi kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni oli aina sellainen, että tuli kyllä auttamaan aina asiassa kuin asiassa. Ei tarvinnut hirveästi sopia etukäteen. Tiesi, että hän on mies, johon voi aina luottaa. Se on kantanut minua pitkälle aikuisuudessa, ja pyrin olemaan samanlainen peruskallio myös omille lapsilleni, vaikka ovatkin jo aikuistumisen kynnyksellä.  

Tämä on sellainen asia hyvässä vanhemmuudessa, jota ei minun mielestäni avioeron tule muuttaa.

Tai sitten hän oli vain mies, jolla ei ollut muuta elämää. Miksi naisystävä olisi sen kummempi kuin vaikka salitreeni tai kaverin projekteissa auttaminen. Peruiko isäsi aina tällaisetkin asiat sinun takiasi silmänräpäyksessä? Vai oliko sittenkin niin, että kuitenkin ymmärsit, ettei hän ihan 24/7 ole odottamassa puheluasi? 

Eihän eronnut mies pysty minkäänlaista ihmissuhteita solmimaan tai pitämään yllä jos aina lasten pyynnöt ovat ensimmäisellä sijalla.

Samaten oman elämän hallinta ja suunnittelu on vaikeaa kun pitää heti pompata kun lapset pyytävät. Vaikka ei olisi uutta kumppania edes. Miten ystävyyssuhteet? On sovittu miesten saunailta ja täytyykin lähteä kuskaamaan lasta jonnekin, yllättäen. Ei ole hätä kysymyksessä. Vaan ihan kun lapsi ei edes kysy muita kuin isiä. Joo, kaverit kyllä ymmärtää.

Kukaan ydinperheellinenkään ei elä siten, että jos isä ja äiti ovat menossa vaikka elokuviin tai jonnekin edeltä sovittuun, että omat menot perutaan ja juostaan isojen lasten mielen mukaan.

Todellinen äkillinen avuntarve on eri asia. Mutta kenenkään aikuisen ei kuulu elää toisten ihmisten aikataulujen ja mielenjuolahdusten mukaan.

Lapsia pitää auttaa, mutta etukäteen sovitusti. Jos kaiken aikaa tulee yllättäviä tai heti ja nyt-lähtöjä niin jossain on kyllä vikaa.

Myös lasten on opittava kunnioittamaan ettei toiset ihmiset ole heidän palvelijoitaan ja aina valmiina.

Ei se eronnut isukkikaan ole mikään palvelija.

Oli uutta kumppania tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni oli aina sellainen, että tuli kyllä auttamaan aina asiassa kuin asiassa. Ei tarvinnut hirveästi sopia etukäteen. Tiesi, että hän on mies, johon voi aina luottaa. Se on kantanut minua pitkälle aikuisuudessa, ja pyrin olemaan samanlainen peruskallio myös omille lapsilleni, vaikka ovatkin jo aikuistumisen kynnyksellä.  

Tämä on sellainen asia hyvässä vanhemmuudessa, jota ei minun mielestäni avioeron tule muuttaa.

Kun kumarrat yhtäälle, pyllistät toisaalle.

Äitini ei ole koskaan jättänyt minua pulaan, muttei ole koskaan joutunut perumaan mitään myöskään. En ole niin onnettomuusaltis tai epävakaa ja yleensä asiat on aikataulutettu etukäteen ja tehty asioita lennosta vain, jos molemmilla on luppoaikaa.

Näin minullakin. Ei ole koskaan tarvinnut omiin vanhempiin pettyä, mutta en ole kyllä koskaan olettanut, että he olisivat kahden minuutin varoajalla valmiita hoitamaan minun asioitani ja lähtemään milloin mihinkin vain keksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni oli aina sellainen, että tuli kyllä auttamaan aina asiassa kuin asiassa. Ei tarvinnut hirveästi sopia etukäteen. Tiesi, että hän on mies, johon voi aina luottaa. Se on kantanut minua pitkälle aikuisuudessa, ja pyrin olemaan samanlainen peruskallio myös omille lapsilleni, vaikka ovatkin jo aikuistumisen kynnyksellä.  

Tämä on sellainen asia hyvässä vanhemmuudessa, jota ei minun mielestäni avioeron tule muuttaa.

Tai sitten hän oli vain mies, jolla ei ollut muuta elämää. Miksi naisystävä olisi sen kummempi kuin vaikka salitreeni tai kaverin projekteissa auttaminen. Peruiko isäsi aina tällaisetkin asiat sinun takiasi silmänräpäyksessä? Vai oliko sittenkin niin, että kuitenkin ymmärsit, ettei hän ihan 24/7 ole odottamassa puheluasi? 

Onpa nyt kova tarve tulkita kaikkea kovin kirjaimellisesti. En tietenkään monopolisoinut isäni aikaa pyyntöineni 24/7. Hänellä oli muutakin elämää, ja olin siitä iloinen. Mutta jo tieto siitä, että on ihminen johon voi aina luottaa kun tarve on suuri, on ollut tärkeä. Kyllä hän olisi tarvittaessa varmasti perunut mitä tahansa, mutta harvoinpa sellaista tarvetta tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni oli aina sellainen, että tuli kyllä auttamaan aina asiassa kuin asiassa. Ei tarvinnut hirveästi sopia etukäteen. Tiesi, että hän on mies, johon voi aina luottaa. Se on kantanut minua pitkälle aikuisuudessa, ja pyrin olemaan samanlainen peruskallio myös omille lapsilleni, vaikka ovatkin jo aikuistumisen kynnyksellä.  

Tämä on sellainen asia hyvässä vanhemmuudessa, jota ei minun mielestäni avioeron tule muuttaa.

Tai sitten hän oli vain mies, jolla ei ollut muuta elämää. Miksi naisystävä olisi sen kummempi kuin vaikka salitreeni tai kaverin projekteissa auttaminen. Peruiko isäsi aina tällaisetkin asiat sinun takiasi silmänräpäyksessä? Vai oliko sittenkin niin, että kuitenkin ymmärsit, ettei hän ihan 24/7 ole odottamassa puheluasi? 

Onpa nyt kova tarve tulkita kaikkea kovin kirjaimellisesti. En tietenkään monopolisoinut isäni aikaa pyyntöineni 24/7. Hänellä oli muutakin elämää, ja olin siitä iloinen. Mutta jo tieto siitä, että on ihminen johon voi aina luottaa kun tarve on suuri, on ollut tärkeä. Kyllä hän olisi tarvittaessa varmasti perunut mitä tahansa, mutta harvoinpa sellaista tarvetta tulee. 

Tässä on nyt puhe tapauksesta, jossa sitä tarvetta tulee paljon.

Vierailija kirjoitti:

Eihän eronnut mies pysty minkäänlaista ihmissuhteita solmimaan tai pitämään yllä jos aina lasten pyynnöt ovat ensimmäisellä sijalla.

Samaten oman elämän hallinta ja suunnittelu on vaikeaa kun pitää heti pompata kun lapset pyytävät. Vaikka ei olisi uutta kumppania edes. Miten ystävyyssuhteet? On sovittu miesten saunailta ja täytyykin lähteä kuskaamaan lasta jonnekin, yllättäen. Ei ole hätä kysymyksessä. Vaan ihan kun lapsi ei edes kysy muita kuin isiä. Joo, kaverit kyllä ymmärtää.
Kukaan ydinperheellinenkään ei elä siten, että jos isä ja äiti ovat menossa vaikka elokuviin tai jonnekin edeltä sovittuun, että omat menot perutaan ja juostaan isojen lasten mielen mukaan.

Todellinen äkillinen avuntarve on eri asia. Mutta kenenkään aikuisen ei kuulu elää toisten ihmisten aikataulujen ja mielenjuolahdusten mukaan.

Lapsia pitää auttaa, mutta etukäteen sovitusti. Jos kaiken aikaa tulee yllättäviä tai heti ja nyt-lähtöjä niin jossain on kyllä vikaa.

Myös lasten on opittava kunnioittamaan ettei toiset ihmiset ole heidän palvelijoitaan ja aina valmiina.

Ei se eronnut isukkikaan ole mikään palvelija.

Oli uutta kumppania tai ei.

No juuri näin. Eihän tuollaista muutenkaan ole aikuisten lasten sopivaa vaatia. Ei tämä koske pelkästään uutta naisystävää vaan koko aikuisen ihmisen elämää. Kyllä 17-vuotiaana ja siitä eteenpäin olisi jo sopivaa yrittää itsenäistyä sen verran, että totuttelee ratkaisemaan tilanteita ilman isiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin peruu.

Lapset ovat miehen omaa lihaa ja verta ja rakkaita hänelle aina, elämän loppuun saakka.

Naisystävä on vain ystävä, loppujen lopuksi vieras ihminen, verrattuna omiin lapsiin.

Eihan kuolemassakaan vaimo peri miestään, vaan omat lapset hänet perivät.

Ap voi vapaasti vaihtaa miestä, jos on noin mustasukkainen miehen lapsille ja itsekäs.

Jokainenhan voi itse valita ystävänäsä ja sen kenen kanssa ns. seurustelee.

Niin kuolemassahan vaimo saa vaan puolet omaisuudesta ja pennut jäävät nuolemaan näppejään kun eivät peri vaimoa :D 

Vaimo ei peri pennin latia jos kuolleella on lapsia.

Tollo. Omaisuus ositetaan, vaimo saa puolet vaikka ei peri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni oli aina sellainen, että tuli kyllä auttamaan aina asiassa kuin asiassa. Ei tarvinnut hirveästi sopia etukäteen. Tiesi, että hän on mies, johon voi aina luottaa. Se on kantanut minua pitkälle aikuisuudessa, ja pyrin olemaan samanlainen peruskallio myös omille lapsilleni, vaikka ovatkin jo aikuistumisen kynnyksellä.  

Tämä on sellainen asia hyvässä vanhemmuudessa, jota ei minun mielestäni avioeron tule muuttaa.

Tai sitten hän oli vain mies, jolla ei ollut muuta elämää. Miksi naisystävä olisi sen kummempi kuin vaikka salitreeni tai kaverin projekteissa auttaminen. Peruiko isäsi aina tällaisetkin asiat sinun takiasi silmänräpäyksessä? Vai oliko sittenkin niin, että kuitenkin ymmärsit, ettei hän ihan 24/7 ole odottamassa puheluasi? 

Onpa nyt kova tarve tulkita kaikkea kovin kirjaimellisesti. En tietenkään monopolisoinut isäni aikaa pyyntöineni 24/7. Hänellä oli muutakin elämää, ja olin siitä iloinen. Mutta jo tieto siitä, että on ihminen johon voi aina luottaa kun tarve on suuri, on ollut tärkeä. Kyllä hän olisi tarvittaessa varmasti perunut mitä tahansa, mutta harvoinpa sellaista tarvetta tulee. 

No ap:n tapauksessa mies peruu, vaikka ei olisi oikeaa tarvettakaan. Hienoa, että auttaa ja on lastensa elämässä tiiviisti mukana, mutta kyllä mulle opetettiin jo lapsena, että sovituista jutuista pidetään kiinni (ellei ole joku kunnon syy perua). Monen mielestä unelmamies, joka ei selkeästi välitä naisystävästään, eikä ole luotettava. Ihmettelen, miksi joku sellaisen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni oli aina sellainen, että tuli kyllä auttamaan aina asiassa kuin asiassa. Ei tarvinnut hirveästi sopia etukäteen. Tiesi, että hän on mies, johon voi aina luottaa. Se on kantanut minua pitkälle aikuisuudessa, ja pyrin olemaan samanlainen peruskallio myös omille lapsilleni, vaikka ovatkin jo aikuistumisen kynnyksellä.  

Tämä on sellainen asia hyvässä vanhemmuudessa, jota ei minun mielestäni avioeron tule muuttaa.

Tai sitten hän oli vain mies, jolla ei ollut muuta elämää. Miksi naisystävä olisi sen kummempi kuin vaikka salitreeni tai kaverin projekteissa auttaminen. Peruiko isäsi aina tällaisetkin asiat sinun takiasi silmänräpäyksessä? Vai oliko sittenkin niin, että kuitenkin ymmärsit, ettei hän ihan 24/7 ole odottamassa puheluasi? 

Onpa nyt kova tarve tulkita kaikkea kovin kirjaimellisesti. En tietenkään monopolisoinut isäni aikaa pyyntöineni 24/7. Hänellä oli muutakin elämää, ja olin siitä iloinen. Mutta jo tieto siitä, että on ihminen johon voi aina luottaa kun tarve on suuri, on ollut tärkeä. Kyllä hän olisi tarvittaessa varmasti perunut mitä tahansa, mutta harvoinpa sellaista tarvetta tulee. 

No niin, eli sinäkään et olettanut, että isäsi olisi perunut omia menojaan sinun takiasi toistuvasti. Sinun tilanteesi ei siis mitenkään ole verrannollinen ap:n miesystävän tilanteeseen. Jostain syystä kuitenkin puhuit, miten kauhean luotettava isäsi oli juuri siksi, että hän auttoi aina. 

Samaa mieltä kun edellinen, en ikinä olettanut että isällä ei ole muuta elämää kun istua odottamassa puhelua. Uskon kuitenkin että todellisessa hädässä olisi perunut vaikka mitä menoja päästäkseen auttamaan, mutta sellaista tilannetta ei koskaan tullut (ainakaan minun tietääkseni). Isälle vain oli aina helppo soittaa, kun tiesi että tulee apuun. Ja olisin tietenkin ymmärtänyt mikäli olisi jostain syystä kieltäytynyt auttamasta, eihän isä nyt maailman ainoa ihminen ole jolta voi apua pyytää (tätä joku kysyi edellisellä sivulla).

Jotain hämärää tuollaisessa eronneessa ihmisessä täytyy olla. Vältä ap!

Lapset ovat tärkeimmät ihmiset vanhemman elämässä. Seksilelut eivät ole.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat tärkeimmät ihmiset vanhemman elämässä. Seksilelut eivät ole.

T. jätetty ex-muija

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat tärkeimmät ihmiset vanhemman elämässä. Seksilelut eivät ole.

Just. Sinä olet sitten sellainen äiti/isä, joka vielä lapsen ollessa nelikymppinenkin juoksee tämän perässä vahtimassa, pukeeko hän nyt varmasti kalsarit päälleen ja muistaako pestä hampaat. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat tärkeimmät ihmiset vanhemman elämässä. Seksilelut eivät ole.

Hah. Yleensä ihmisillä on elämässä kuitenkin muutakin. Sovittuja työjuttuja, sovittuja tapaamisia kavereiden kanssa, menoja puolison tai vaikka sitten naisystävän kanssa. Ei se tee lapsista yhtään vähemmän tärkeitä, jos kuitenkin näkee ja auttaa silloin, kun ei ole sovittuna muuta. Kukaan ei arvosta ihmistä, joka pitää muita vaan varalla. Sellaisen on ehkä parempi olla sitten sopimatta mitään.

Mun vanhemmat eivät rientäneet apuun, vaikka joskus oli ihan oikee hätäkin. Nyt kun ovat vanhoja, yrittävät juoksuttaa mua auttamaan minkä ehtivät.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat eivät rientäneet apuun, vaikka joskus oli ihan oikee hätäkin. Nyt kun ovat vanhoja, yrittävät juoksuttaa mua auttamaan minkä ehtivät.

Osta mopo.

Ap ei kai ole sanonut, että lapset vaatimalla vaativat, eikä ole tarkentanut kuinka usein tätä yleensäkään tapahtuu. Isä ehkä haluaa itse auttaa ja haluaa viettää aikaa lastensa kanssa. En häntä lähtisi sen takia kivittämään tai kutsumaan huonoksi miesystäväksi.