Lue keskustelun säännöt.
Sinä 30-vuotias millainen elämäntilanne sinulla on?
21.08.2020 |
Kerro ja kuvaile. Ja oletko tyytyväinen siihen? Jos et niin miten haluaisit sen olevan?
Itsestä tuntuu, että elämä ei etene mihinkään. Ei yrityksistä huolimatta. Olen jo 30,mutta puuttuu vakituinen työ, talosta ja lapsista puhumattakaan. Ei ole onnistanut vaikka taskussa on yliopistotutkinto ja työkokemusta kuitenkin. Haluaisin jo oman asunnon ja vakituisen työn ja lapsia, mutta tuntuu niin vaikealta. Nyt mieskin jäämässä työttömäksi ja tulevaisuus pelottaa:(
Kommentit (35)
Kolmen lapsen yh, sinkku, mt-ongelmia, vuokra-asunto, ei ammattitutkintoa tai edes työkokemusta. Päihde-ongelmaa lukuun ottamatta nostin pakasta kaikki luuseri kortit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 32 -vuotias ja erittäin tyytyväinen omaan tilanteeseeni.
Olen tehnyt kymmenen vuotta töitä omalla alallani ja kaikki työsopimukseni ovat olleet vakituisia. Nyt syvennän osaamistani amk-opinnoilla työn ohessa. Oman asunnon ostin reilu viisi vuotta sitten ja nyt keväällä laitoin kyseisen asunnon vuokralle. Muutin itse syrjemmälle tilavaan ja edulliseen vuokra-asuntoon, koska uusi täysin etänä tehtävä työ mahdollisti keskustasta pois muuton. Palkkani on riittävä siihen, että pystyin jäämään osa-aikaiseen työhön panostaakseni opiskeluihin ilman, että tarvitsisin opintolainaa.
Minulla ei ole lapsia, mutta olenkin vapaaehtoisesti lapseton. Seurustelen neljättä vuotta ihanan miehen kanssa. Emme asu vielä yhdessä, mutta jossain kohtaa olemme ajatelleet ostaa yhteisen omakotitalon nykyiseltä asuinseudultani. Kummankin meidän haaveena on viettää rauhallista kotielämää ja antaa mahdollisimman monelle löytöeläimelle rakastava koti luotamme.
Tiedän olevani todella onnekkaassa asemassa. Tulen rikkonaisesta ja päihdeongelmaisesta kodista ja hetken olin itsekin tuuliajolla, mutta nyt elämä on ollut jo pitkään hyvää.
- Sinkku
- 2109 nettotulot
- 50 000 euroa säästössä ja osakkeissa
- Harrastuksia on paljon
Muuten tykkään paljonkin elämästäno. Haaveilen vaa parisuhteesta ja perheestä. Ei ole toistaiseksi näkynyt.
Olen jo 44, mutta jos katson taaksepäin, missä olin 30-vuotiaana.
Opiskelut vähän venyi, mutta oli pari-kolme vuotta vanhat DI:n paperit taskussa. Vakityö, ihan kiinnostavakin. Toinen lapsi oli alle vuoden, esikoinen kolmen vanha.
Omistusasuntoon ei riittänyt silloin vielä rahkeet tai ainakaan kantti, asuttiin ASO:ssa pääkaupunkiseudulla.
Nyt melkein 15 vuoden jälkeen kotona on vielä teinit ja sama puoliso. Omistusasunto tuli myytyä maastamuuton yhteydessä, enkä kyllä varmaan tästä uudesta kotimaasta tule omistusasuntoa hankkimaan.
Olen:
-Mies
-Ikisinkku
-Lapseton
-Vakityöpaikka
-Nettotulot 2200-2500e/kk
-Asuntolaina rivitaloasuntoon
-Urheilen käymällä salilla ja patikoin metsässä
-Päihteitä en käytä ellei kahvia sellaiseksi lasketa
-Olen harkinnut koiran hommaamista
Olen tyytyväinen sekä onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Olen 29v nainen ja mieheni on 30v
-Asumme maalla omakotitalossa, on vain miehen nimissä mutta ostan siitä osuuden jossain vaiheessa
-Ei olla naimisissa
-Molemmilla Amk-tutkinto ja vakituinen työ, palkka ei ole mikään huippu mutta täällä elinkustannukset on matalammat kuin kaupungissa
-Meillä on kissoja ja koiria lemmikkeinä, harrastukset pääasiassa löytyy omasta pihapiiristä (luonto, liikunta, puutarha, nikkarointi yms)
-Päätimme muutama kuukausi sitten, että ensimmäinen lapsi saa nyt tulla jos on tullakseen, vielä ei ole tärpännyt
Olen tyytyväinen, tämä on meidän unelmaa elää maalla :)
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 44, mutta jos katson taaksepäin, missä olin 30-vuotiaana.
Opiskelut vähän venyi, mutta oli pari-kolme vuotta vanhat DI:n paperit taskussa. Vakityö, ihan kiinnostavakin. Toinen lapsi oli alle vuoden, esikoinen kolmen vanha.
Omistusasuntoon ei riittänyt silloin vielä rahkeet tai ainakaan kantti, asuttiin ASO:ssa pääkaupunkiseudulla.
Nyt melkein 15 vuoden jälkeen kotona on vielä teinit ja sama puoliso. Omistusasunto tuli myytyä maastamuuton yhteydessä, enkä kyllä varmaan tästä uudesta kotimaasta tule omistusasuntoa hankkimaan.
...jatkaa...
Olin pääosin tyytyväinen tuohon aikaan elämässäni. Näin jälkikäteen ajateltuna se omistusasunto tuntui ehkä liian isolta "pakkomielteeltä". Olisi voinut ihan hyvin olla tyytyväinen siihen mitä oli. Kaikki toitottivat, että "samalla rahalla sitä maksaa omaa, kuin vuokraa". Ja aina kun laski, niin pelkästään korot ja hoitovastike olivat ASO:n kk-vuokran tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Olen 29v nainen ja mieheni on 30v
-Asumme maalla omakotitalossa, on vain miehen nimissä mutta ostan siitä osuuden jossain vaiheessa
-Ei olla naimisissa
-Molemmilla Amk-tutkinto ja vakituinen työ, palkka ei ole mikään huippu mutta täällä elinkustannukset on matalammat kuin kaupungissa
-Meillä on kissoja ja koiria lemmikkeinä, harrastukset pääasiassa löytyy omasta pihapiiristä (luonto, liikunta, puutarha, nikkarointi yms)
-Päätimme muutama kuukausi sitten, että ensimmäinen lapsi saa nyt tulla jos on tullakseen, vielä ei ole tärpännytOlen tyytyväinen, tämä on meidän unelmaa elää maalla :)
Alapeukuttajat kertokaa mikä mättää? :D
Olen 32-vuotias nainen. Vakityö, palkka sellainen että säästöönkin jää hyvin rahaa. Asuntolainaa makselen miehen kanssa, lapsia meillä ei ole. Mieluisat harrastukset tuovat mukavaa vastapainoa työlle yhdessä läheisten kanssa vietetyn ajan kanssa. Olen erittäin tyytyväinen nykytilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Olen 29v nainen ja mieheni on 30v
-Asumme maalla omakotitalossa, on vain miehen nimissä mutta ostan siitä osuuden jossain vaiheessa
-Ei olla naimisissa
-Molemmilla Amk-tutkinto ja vakituinen työ, palkka ei ole mikään huippu mutta täällä elinkustannukset on matalammat kuin kaupungissa
-Meillä on kissoja ja koiria lemmikkeinä, harrastukset pääasiassa löytyy omasta pihapiiristä (luonto, liikunta, puutarha, nikkarointi yms)
-Päätimme muutama kuukausi sitten, että ensimmäinen lapsi saa nyt tulla jos on tullakseen, vielä ei ole tärpännytOlen tyytyväinen, tämä on meidän unelmaa elää maalla :)
Alapeukuttajat kertokaa mikä mättää? :D
nainen lokkeilee miehen asunnossa (ainakin toistaiseksi) + olen kade
34v ikisinkku mies joka ei ole vuosiin saanut edes yhden yhtä tapailua alkamaan.
Haaveissa olisi pitkä parisuhde ja oma perhe mutta en tahdo kelvata niille naisille joita itse haluaisin.
Matalapalkattu vakityö löytyy ja omistusasunto, mutta vapaa-ajalla lähinnä harrastan yksin urheilua.
En ole tyytyväinen parisuhde/kaveri/työ/koulutus-tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
34v ikisinkku mies joka ei ole vuosiin saanut edes yhden yhtä tapailua alkamaan.
Haaveissa olisi pitkä parisuhde ja oma perhe mutta en tahdo kelvata niille naisille joita itse haluaisin.
Matalapalkattu vakityö löytyy ja omistusasunto, mutta vapaa-ajalla lähinnä harrastan yksin urheilua.
En ole tyytyväinen parisuhde/kaveri/työ/koulutus-tilanteeseen.
Minkälaisia naisia sitten tavoittelet, jos kukaan ei kelpuuta sinua?
Vierailija kirjoitti:
Olen:
-Mies
-Ikisinkku
-Lapseton
-Vakityöpaikka
-Nettotulot 2200-2500e/kk
-Asuntolaina rivitaloasuntoon
-Urheilen käymällä salilla ja patikoin metsässä
-Päihteitä en käytä ellei kahvia sellaiseksi lasketa
-Olen harkinnut koiran hommaamista
Olen tyytyväinen sekä onnellinen.
Niin ja unohdin mainita ikäni eli olen juuri 30v täyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- 36 m, avoliitossa, 2 lasta ja asutaan vuokrakämpässä
- määräaikainen työ pitkäaikaistyöttömyyden jälkeen, mutta sen jälkeen odottanee paluu työttömäksi, sillä ammattitaito on surkea eikä nykyisessä työssä kehittymismahdollisuuksia. Sopimusta jäljellä 1,5 v.
- nettopalkka 2600e ja yritän saada 200k asuntolainan vielä ennen työttömäksi jäämistä, sillä v*tuttaa maksaa vuokraa vielä tämän ikäisenä ja haluan maalle.
- ystäviä ei ole, sillä olen huono tutustumaan kehenkään ja hyvin introvertti (mikä on vaikuttanut myös työn saantiin). Tämä harmittaa toisinaan.
-ennen koronaa olisin sanonut, etten ole tyytyväinen elämääni, mutta nyt osaan arvostaa sitä että on katto pään päällä ja toistaiseksi vielä leivän syrjässä kiinni - monella asiat on hyvin paljon huonommin.
Vierailija kirjoitti:
34v ikisinkku mies joka ei ole vuosiin saanut edes yhden yhtä tapailua alkamaan.
Haaveissa olisi pitkä parisuhde ja oma perhe mutta en tahdo kelvata niille naisille joita itse haluaisin.
Matalapalkattu vakityö löytyy ja omistusasunto, mutta vapaa-ajalla lähinnä harrastan yksin urheilua.
En ole tyytyväinen parisuhde/kaveri/työ/koulutus-tilanteeseen.
Ikävä fakta on kaveri, että jos tohon ikää ei ole onnistunut, niin pelkällä naamalla ja hurmaavalla persoonallasi et tule onnistumaan. Ainoa vaihtoehtosi on sitten rikastua tai päästä vaikutusvaltaiseen asemaa. Katso vaikka näitä Hjalliksia tai Junglereita. Jos he olisivat autokorjaamossa töissä, niin ei heilläkään olisi koskaan mitään naisrintamalla ollutkaan.
Itse olen tiedostanut tilanteen ja ajattelin keskittyä omaisuuden hankkimiseen. 50 vuotiaana voin sitten ostaa nuoren vaimon lapsentekokoneeksi, niin saan sitä toivomaani jälkikasvua. Nainen antaa minulle lapset, minä hyvän elintason hänelle. Alkukantaista, mutta ruman miehen aina toivo.
On tuo parisuhteessa lokkeilu nykyään ihan vouhkaamista. Ennen oli ihan normaalia asua toisen omistamassa asunnossa. Minäkin jopa omaistan puolet kodistamme vaikka en ole siitä penniäkään maksanut.
N31, ikisinkku, sosiaalista elämää ei ole ollut 13 vuoteen eli koko aikuisiän olen ollut täysin yksin. Asun hirveässä vuokra-asunnossa, tosin etsin koko ajan uutta (omistusasuntoon ei ole varaa). Teen pskaduunia jota inhoan, netto 1700 e/kk. Ennen koronaa matkustelu toi iloa elämään, nyt sekin viety pois. Vapaa-aikana katson sarjoja ja nukun mahdollisimman paljon. Vihaan aika lailla kaikkea elämässäni ja k uolemaa olen toivonut 16-vuotiaasta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
N31, ikisinkku, sosiaalista elämää ei ole ollut 13 vuoteen eli koko aikuisiän olen ollut täysin yksin. Asun hirveässä vuokra-asunnossa, tosin etsin koko ajan uutta (omistusasuntoon ei ole varaa). Teen pskaduunia jota inhoan, netto 1700 e/kk. Ennen koronaa matkustelu toi iloa elämään, nyt sekin viety pois. Vapaa-aikana katson sarjoja ja nukun mahdollisimman paljon. Vihaan aika lailla kaikkea elämässäni ja k uolemaa olen toivonut 16-vuotiaasta lähtien.
Hah hah. Mikset hanki rikasta miestä, jolla on omistusasunto? Lapsettoman 31 v naisen on helppo saada mies, varsinkin jos ei ole lihottanut itseään pilalle.
Olen 28v, mutta uskallan silti vastata.
-Kihloissa
-Kolmio etelä-Helsingistä
-koira
-molemmilla vakituiset työt (KTM + LL)
Ei voi valittaa.