Lue keskustelun säännöt.
Miksi yliopistokoulutusta itsessään arvostetaan?
Ajan hukkaa
20.08.2020 |
Hain taannoin yliopistoon, tähtäimessä filosofian kandi. Pääsykokeeseen piti sisäistää suomen kielellä kaksi kirjaa, joista moni käsite oli minulle entuudestaan tuttu. Kun nyt nuoruusvuosista lähtien olen opetellut lukemaan alan kirjallisuutta alkuperäiskielillä, oli kyseessä englanti tai ranska, onko mitään järkeä käyttää vuosikausia siihen että opiskelen filosofiaa täällä syrjäkylässä jossa kielitaito menee täysin hukkaan? Tai ainakin pari vuotta opinnoista menisi täysin termien sisäistämiseen jollain suomen kielellä, jota ei missään maailmalla tarvita. Kuulee paljon hehkutusta siitä miten yliopistokoulutettu on muihin nähden ylivertainen, mutta näen että on paljon idiootteja jotka luulevat että yliopistokoulutus=sivistys. (Tähän törmää esim. parisuhdemarkkinoilla.)
Mieluummin sitten opiskelen jonkun oikeasti hyödyllisen ammatin tai lähden keski-eurooppaa missä ei kielitaito mene kankkulan kaivoon.
Kommentit (112)
Juuri tässä lueskelen Pekka Himasen Kukoistuksen käsikirjoitus teosta (2010), jossa mainitsee käsitteen 'arvonantolähtöinen oppimiskulttuuri', dignity-based learning culture (kahdella kielellä terminologia'.huom)
"Sen mukaan kasvatuksen ja oppimismaailman tärkein tehtävä on se, että ihminen voi löytää voi löytää kokemuksensa omasta arvokuudestaan ihmisenä."
Mitä mieltä olette tästä? Eikö suomalainen kasvatus ole pitkälle nolaamisperusteista? Opetuskulttuuri voi olla häpeän lisäämistä enemmän kuin oman arvokkuuden kokemuksen lisäämistä?
Olen Himasen kanssa samaa ikäluokkaa ja kokemuspohjassani on nolaamispainotteisuutta.
Jos Suomessa ihminen saisi kokea oman arvokkuutensa (dignity), niin meillä ei olisi tätä ihmettelyä siitä miksi akateemista alaa arvostetaan niin paljon eikä muita arvosteta sitten niin paljon.
Jatkuva kestoaihe täällä ihmisiltä, jotka eivät koe itseään arvostetuksi.
"Tämä luo (itse)luottamuksen perustan", Himanen jatkaa, "Samalla juuri tältä pohjalta ihminen pystyy arvostamaan myös myös toisten vastaavaa arvokkuutta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa hauskaa nähdä se yhteiskunta, missä ei olisi sairaanhoitajia, siivoojia, bussikuskeja ja viljelijöitä. Korvataan heidät akateemisilla, niin saadaan parempaa ja kyvykkäämpää väkeä tilalle. Voi joku bussi ojaan mennä tai pissapussit mennä vähän miten sattuu, mutta so what, he ovat kuitenkin parempia ja taitavampia. :)
Ja sama rallatus jatkuu. Kukaan ei ole missään vaiheessa tosiaan sanonut noin.
Silti piti korostaa usean kommentin verran, kuinka ah hyväluonteisia, avoimia, mahtavia, kyvykkäitä ja sinnikkäitä ihmisiä akateemiset ovat! Aivan kuin niitä ei olisi muissakin ammatteissa tai että akateemisuus tarkoittaisi automaattisesti kivaa ja avaraa luonnetta.
Oikeesti :D Ei ole sanottu, että vain akateemiset olisivat sinnikkäitä. Avoimuudesta, mahtavuudesta, kivuudesta, avaruudesta ja hyväluonteisuudesta ei ole ollut puhetta.
Jos haluaa tietää mitä yliopistossa tai korkeakoulussa oppii (miksi sitä arvostetaan), niin tämä on yksi niistä: oppii vastaamaan siihen kysymykseen jota kysyttiin eikä lennossa kesken lauseen vaihda puheenaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa hauskaa nähdä se yhteiskunta, missä ei olisi sairaanhoitajia, siivoojia, bussikuskeja ja viljelijöitä. Korvataan heidät akateemisilla, niin saadaan parempaa ja kyvykkäämpää väkeä tilalle. Voi joku bussi ojaan mennä tai pissapussit mennä vähän miten sattuu, mutta so what, he ovat kuitenkin parempia ja taitavampia. :)
Ja sama rallatus jatkuu. Kukaan ei ole missään vaiheessa tosiaan sanonut noin.
Silti piti korostaa usean kommentin verran, kuinka ah hyväluonteisia, avoimia, mahtavia, kyvykkäitä ja sinnikkäitä ihmisiä akateemiset ovat! Aivan kuin niitä ei olisi muissakin ammatteissa tai että akateemisuus tarkoittaisi automaattisesti kivaa ja avaraa luonnetta.
Oikeesti :D Ei ole sanottu, että vain akateemiset olisivat sinnikkäitä. Avoimuudesta, mahtavuudesta, kivuudesta, avaruudesta ja hyväluonteisuudesta ei ole ollut puhetta.
Jos haluaa tietää mitä yliopistossa tai korkeakoulussa oppii (miksi sitä arvostetaan), niin tämä on yksi niistä: oppii vastaamaan siihen kysymykseen jota kysyttiin eikä lennossa kesken lauseen vaihda puheenaihetta.
Aivan totta. Oppii huomaamaan mitä todella sanottiin ilman, että omat tulkinnat sekoittaisivat kokonaisuutta. Sillä tavoin tosiasiat ja tulkinnat pysyisivät erillään ja eivät sekoittuisi toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tässä lueskelen Pekka Himasen Kukoistuksen käsikirjoitus teosta (2010), jossa mainitsee käsitteen 'arvonantolähtöinen oppimiskulttuuri', dignity-based learning culture (kahdella kielellä terminologia'.huom)
"Sen mukaan kasvatuksen ja oppimismaailman tärkein tehtävä on se, että ihminen voi löytää voi löytää kokemuksensa omasta arvokuudestaan ihmisenä."
Mitä mieltä olette tästä? Eikö suomalainen kasvatus ole pitkälle nolaamisperusteista? Opetuskulttuuri voi olla häpeän lisäämistä enemmän kuin oman arvokkuuden kokemuksen lisäämistä?
Olen Himasen kanssa samaa ikäluokkaa ja kokemuspohjassani on nolaamispainotteisuutta.Jos Suomessa ihminen saisi kokea oman arvokkuutensa (dignity), niin meillä ei olisi tätä ihmettelyä siitä miksi akateemista alaa arvostetaan niin paljon eikä muita arvosteta sitten niin paljon.
Jatkuva kestoaihe täällä ihmisiltä, jotka eivät koe itseään arvostetuksi."Tämä luo (itse)luottamuksen perustan", Himanen jatkaa, "Samalla juuri tältä pohjalta ihminen pystyy arvostamaan myös myös toisten vastaavaa arvokkuutta."
En nyt koe suomalaista opetusta ihmistä nolaavaksi. Ongelmana on nämä omaa akateemista koulutusta hehkuttavat, vaikka yliopistoissa on ihan tavallista kansaa oppimassa. He oppivat ehkä enemmän teoriaa ja ilmiöitä, muissa oppilaitoksissa taas opitaan käytännön asioita, jotta arkiyhteiskunta pyörisi. Kumpikin yhtä arvokas.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin yliopistoaloilla maisterin paperit ovat vain kivaa ekstraa, koska ovat päässeet työelämään jo opiskeluaikoina ja saaneet luentoja arvokkaampaa työkokemusta. Että ei se maisteri papereiden puuttuminen ole hirveä puute, paitsi niille jotka kuvittelevat pelkän todistuksen maagisesti avaavan työpaikkoja heille.
Perustason suorittavaan työhön pääsee kyllä ilman loppututkintoakin, mutta silloin kun haluaa edetä siitä pidemmälle, tarvitaan papereita. No, opinnot voi suorittaa loppuun töidenkin ohessa, silloin kun niiden keskeneräisyys on uralla etenemisen este.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tässä lueskelen Pekka Himasen Kukoistuksen käsikirjoitus teosta (2010), jossa mainitsee käsitteen 'arvonantolähtöinen oppimiskulttuuri', dignity-based learning culture (kahdella kielellä terminologia'.huom)
"Sen mukaan kasvatuksen ja oppimismaailman tärkein tehtävä on se, että ihminen voi löytää voi löytää kokemuksensa omasta arvokuudestaan ihmisenä."
Mitä mieltä olette tästä? Eikö suomalainen kasvatus ole pitkälle nolaamisperusteista? Opetuskulttuuri voi olla häpeän lisäämistä enemmän kuin oman arvokkuuden kokemuksen lisäämistä?
Olen Himasen kanssa samaa ikäluokkaa ja kokemuspohjassani on nolaamispainotteisuutta.Jos Suomessa ihminen saisi kokea oman arvokkuutensa (dignity), niin meillä ei olisi tätä ihmettelyä siitä miksi akateemista alaa arvostetaan niin paljon eikä muita arvosteta sitten niin paljon.
Jatkuva kestoaihe täällä ihmisiltä, jotka eivät koe itseään arvostetuksi."Tämä luo (itse)luottamuksen perustan", Himanen jatkaa, "Samalla juuri tältä pohjalta ihminen pystyy arvostamaan myös myös toisten vastaavaa arvokkuutta."
En nyt koe suomalaista opetusta ihmistä nolaavaksi. Ongelmana on nämä omaa akateemista koulutusta hehkuttavat, vaikka yliopistoissa on ihan tavallista kansaa oppimassa. He oppivat ehkä enemmän teoriaa ja ilmiöitä, muissa oppilaitoksissa taas opitaan käytännön asioita, jotta arkiyhteiskunta pyörisi. Kumpikin yhtä arvokas.
Mihin kirjoittaja perustaa käsityksensä, että ”suomalainen kasvatus (olisi) pitkälle nolaamisperusteista”? Viittaako johonkin tutkimukseen vai omaan kokemukseensa?
Minun henkilökohtainen kokemukseni on, että on ollut vain joitakin harvoja yksittäisiä opettajia, jotka ovat nolanneet oppilaita. Yliopistossakin suurin osa opettajista on ollut erittäin mukavia ja asiallisia. Toki kaikkialla tapaa joskus hankalia tyyppejä, jotka kokevat tarpeelliseksi ilmaista käytöksellään omaa (kuviteltua) paremmuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin yliopistoaloilla maisterin paperit ovat vain kivaa ekstraa, koska ovat päässeet työelämään jo opiskeluaikoina ja saaneet luentoja arvokkaampaa työkokemusta. Että ei se maisteri papereiden puuttuminen ole hirveä puute, paitsi niille jotka kuvittelevat pelkän todistuksen maagisesti avaavan työpaikkoja heille.
Perustason suorittavaan työhön pääsee kyllä ilman loppututkintoakin, mutta silloin kun haluaa edetä siitä pidemmälle, tarvitaan papereita. No, opinnot voi suorittaa loppuun töidenkin ohessa, silloin kun niiden keskeneräisyys on uralla etenemisen este.
Voi toki, mutta useat perustavat yrityksiä kandin papereilla jo opiskeluaikana, mikä saattaa olla parempaa uralla etenemistä kuin maisterin paperit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin masennukseen, mutten vissiin ole palstan mukaan tarpeeksi kyvykäs ja sinnikäs, vaikka yliopistoon pääsinkin. Olisi vaan pitänyt jaksaa enemmän. En ole mitään.
Sinun kyvykkyyttäsi tai sinnikkyyttäsi ei voi siitä päätellä. Voithan olla molempia, mutta sairastuit. Ei kannata uhriutua, se ei palvele sinua ollenkaan.
Palstan mukaan yliopistotutkinto kuitenkin mukaan kertoo ihmisen sinnikkyydestä ja kyvykkyydestä. En näillä näkymin kykene suorittamaan sitä loppuun. Millä lailla minä uhriudun? Se, että täällä ei huomioida sitä, että osa meistä halusi sen akateemisen tutkinnon, mutta terveys petti? Me ei olla mitään? Tai jos ei masennuksen takia jaksa hakea yliopistoon? Ovatko he jotenkin vähemmän kyvykkäitä?
Ovathan he vähemmän kyvykkäitä, miksi edes kyselet? Jos verrataan sitä, että toinen suorittaa tutkinnon ja toinen ei, tietenkin se, joka suorittaa on kyvykkämpi.
"Miksi yliopistokoulutusta itsessään arvostetaan?"
Arvostan ihmisiä, joilla on tavoite, ja kykyä/draivia pitkäjänteiseen työskentelyyn tavoitteensa saavuttamiseksi.
Tällaisen kyvyn minimi-ilmetymänä pitäisin esim. maisterin tutkintoa.
Toki yliopistotutkinto ei ole ainoa asia maailmassa mitä kohti voi tarmonsa suunnata. Pääasia että sitä tarmoa on, eikä kyseessä ole nainen joka vain löllyy ja kelluu läpi elämänsä. Suurinpana saavutuksenaan se että oli 5min paikallaan kun joku pani häntä ja lopputuloksena sai lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisipa hauskaa nähdä se yhteiskunta, missä ei olisi sairaanhoitajia, siivoojia, bussikuskeja ja viljelijöitä. Korvataan heidät akateemisilla, niin saadaan parempaa ja kyvykkäämpää väkeä tilalle. Voi joku bussi ojaan mennä tai pissapussit mennä vähän miten sattuu, mutta so what, he ovat kuitenkin parempia ja taitavampia. :)
Jos suorittaa yliopistotutkinnon, ei voi mitenkään oppia ajamaan bussia tai aiemmin saavutettu taito katoaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin yliopistoaloilla maisterin paperit ovat vain kivaa ekstraa, koska ovat päässeet työelämään jo opiskeluaikoina ja saaneet luentoja arvokkaampaa työkokemusta. Että ei se maisteri papereiden puuttuminen ole hirveä puute, paitsi niille jotka kuvittelevat pelkän todistuksen maagisesti avaavan työpaikkoja heille.
Perustason suorittavaan työhön pääsee kyllä ilman loppututkintoakin, mutta silloin kun haluaa edetä siitä pidemmälle, tarvitaan papereita. No, opinnot voi suorittaa loppuun töidenkin ohessa, silloin kun niiden keskeneräisyys on uralla etenemisen este.
Voi toki, mutta useat perustavat yrityksiä kandin papereilla jo opiskeluaikana, mikä saattaa olla parempaa uralla etenemistä kuin maisterin paperit.
Ei yrityksiä perusteta millään kandin papereilla. Yrityksiä perustetaan liikeideoilla ja työnteolla.
Joillakin yliopistoaloilla maisterin paperit ovat vain kivaa ekstraa, koska ovat päässeet työelämään jo opiskeluaikoina ja saaneet luentoja arvokkaampaa työkokemusta. Että ei se maisteri papereiden puuttuminen ole hirveä puute, paitsi niille jotka kuvittelevat pelkän todistuksen maagisesti avaavan työpaikkoja heille.