Miksi yliopistokoulutusta itsessään arvostetaan?

Vierailija kirjoitti:

Ajan hukkaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt ihan ymmärrä mikä tässä on se ongelma. Jos on joku käsite tai esim. filosofiassa joku Platonin teoria niin sä voit opiskella sen periaatteessa millä kielellä tahansa, tärkeintä on se ymmärrys siitä? Ja yleensä se ymmärrys muodostuu parhaiten silloin, kun saa käyttää omaa äidinkieltään. Jos sä nyt opiskelet suomalaisessa yliopistossa filosofiaa, mikä on mun mielestä ajoittain tosi haastavaa, niin kyllä sä omaksut ne alkuperäiset termit myös siinä sivussa. Usein esim. teoksissa on mainittu myös ne käsitteet alkuperäiskielellä.

Väärässä olet sinä. Käännökset ovat melko usein suurinpiirteisiä, monesti ei käännössana ilmaise täsmälleen samaa tarkoitusta. On kirjoja joita olen lukenut sekä suomeksi ja englanniksi, eikä aina voida syyttää kääntäjää siitä että käännökset ovat karkeita.

Okei selvä, oon silti sitä mieltä että filosofiassa ymmärrys on se juttu. Mun mielestä toi kuulostaa nyt vähän turhalta hifistelyltä, ehkä jotain tutkijaa saattais tuollanen häiritä tietyissä tilanteissa. Mutta no ehkä sä voit jatkaa alkuperäisteoksien lukemista harrastuksena tms. jos se on sulle tärkeää. Jos sulla on nyt siis ammatinvalinnan kriisi menossa, niin mieti vaikka mikä kiinnostaa ja työllistää kohtuullisesti. Ja onhan se totta, että yleisesti. yliopistokoulutusta arvostetaan. Syitä on monia, mm.: yliopistojen historia eliitin kouluttajina, rajalliset sisäänottomäärät, tutkimukseen perustuva opetus, teoreettisuus (vs. käytännöllisyys, aina laitettu varmaan jotenkin vastakkain). Ei se silti ihmisestä suoraan kerro paljoakaan. 

Enhän minä kaikkia kieliä yritä opetella. Olen vaan puhunut suomen kieltä niin paljon elämässä ettei se vaan  opiskelukielenä enää tarpeeksi kiinnosta kuten muut kielet -- jos kiinnostaisi, hakisin opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta.

Kaikenlainen vaativampi tekeminen tai opiskelu on kunnoitettavaa. Omia nuoria seuratessa on alkanut ärsyttämään tämä amisten lusmuilu. Nyt ei siis puhuta mistään yliopistosta vaan ihan lukiosta. Lukiolaiset käy koulua, lukee ja joutuu pinnistelemään. Amikset ottaa rennosti ja leveilee puolipäiväkoulullaan. Uskomatonta, että vielä huudetaan, kuinka ammattiin valmistuneita pitäisi hirveästi arvostaa. Ei voi. Se ei tietenkään ole nuorien vika vaan järjestelmän, joka antaa nuorten ihmisten lusmuta ja opettaa laiskottelemaan. Silti amistutkinnon saaminen ei ole yhtikäs mitään nykypäivänä, jos lukiokaan ei maailman suurin urotyö ole.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen vaativampi tekeminen tai opiskelu on kunnoitettavaa. Omia nuoria seuratessa on alkanut ärsyttämään tämä amisten lusmuilu. Nyt ei siis puhuta mistään yliopistosta vaan ihan lukiosta. Lukiolaiset käy koulua, lukee ja joutuu pinnistelemään. Amikset ottaa rennosti ja leveilee puolipäiväkoulullaan. Uskomatonta, että vielä huudetaan, kuinka ammattiin valmistuneita pitäisi hirveästi arvostaa. Ei voi. Se ei tietenkään ole nuorien vika vaan järjestelmän, joka antaa nuorten ihmisten lusmuta ja opettaa laiskottelemaan. Silti amistutkinnon saaminen ei ole yhtikäs mitään nykypäivänä, jos lukiokaan ei maailman suurin urotyö ole.

Elämä jatkuu myös tutkinnon jälkeen. Eli etkö arvosta pätkääkään ammatti- tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittanutta, joka pääsee alansa töihin ja tekee alallaan hyvän työuran?

Kaikessa ei aina pitäisi mitata vain sitä, että kuka on tehnyt vaikeimman kautta.

Ajan hukkaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajan hukkaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko niin, että et saanut opiskelupaikkaa ja nyt yrität saada helpotuksen tunnetta pettymykseen mitätöimällä koulutuksen arvoa?

Ei nyt kyse ole pettymyksestä, vaan yritän keksiä syitä hakea taas ensi vuonna. Tuntuu vaan ajanhaaskaukselta kun termejä on paljon, että ne pitäisi päntätä alkuperäiskielen lisäksi vielä suomeksi.

Jos termien määrä tuntuu liian vaikealta omaksuttavaksi, niin mitäs jos hakisit ammattikorkeaan? Se on enemmän käytännönläheinen. Ei yliopisto sovi kaikille. Termejä ja ulkoa opittavaa on paljon, joten motivaatio ja sinnikkyys täytyy olla kova, muuten ei pääse sisälle ja menesty opinnoissa.

Asiani koski miksi lähteä opettelemaan termien lisäksi kaikkien termien suomenkieliset käännökset? Eikö olisi järkevää käyttää sen ajan opetellakseen kaksinkertaisen määrä näitä termejä?

Terminologia on häivähdys itse tieteestä ja jos jo termeissä takkuaa, voi olla parempi harkita toista alaa. Filosofiaako yritit opiskella? Valitse joku työllistävämpi ala. Filosofiaa voi harrastaakin oikeidrn töiden ohessa.

Vierailija kirjoitti:

Ajan hukkaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajan hukkaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko niin, että et saanut opiskelupaikkaa ja nyt yrität saada helpotuksen tunnetta pettymykseen mitätöimällä koulutuksen arvoa?

Ei nyt kyse ole pettymyksestä, vaan yritän keksiä syitä hakea taas ensi vuonna. Tuntuu vaan ajanhaaskaukselta kun termejä on paljon, että ne pitäisi päntätä alkuperäiskielen lisäksi vielä suomeksi.

Jos termien määrä tuntuu liian vaikealta omaksuttavaksi, niin mitäs jos hakisit ammattikorkeaan? Se on enemmän käytännönläheinen. Ei yliopisto sovi kaikille. Termejä ja ulkoa opittavaa on paljon, joten motivaatio ja sinnikkyys täytyy olla kova, muuten ei pääse sisälle ja menesty opinnoissa.

Asiani koski miksi lähteä opettelemaan termien lisäksi kaikkien termien suomenkieliset käännökset? Eikö olisi järkevää käyttää sen ajan opetellakseen kaksinkertaisen määrä näitä termejä?

Terminologia on häivähdys itse tieteestä ja jos jo termeissä takkuaa, voi olla parempi harkita toista alaa. Filosofiaako yritit opiskella? Valitse joku työllistävämpi ala. Filosofiaa voi harrastaakin oikeidrn töiden ohessa.

Tai ainakin valita huolella sivuaineet. Työllistyminen on filosofiaa pääaineena opiskelleilla itse asiassa ihan hyvä. Ei tosin filosofeiksi, meitä on monessa eri paikassa. Ja opiskelu oli 90% englanniksi.

T. Maisteri - 01

Vierailija kirjoitti:

Ajan hukkaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajan hukkaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko niin, että et saanut opiskelupaikkaa ja nyt yrität saada helpotuksen tunnetta pettymykseen mitätöimällä koulutuksen arvoa?

Ei nyt kyse ole pettymyksestä, vaan yritän keksiä syitä hakea taas ensi vuonna. Tuntuu vaan ajanhaaskaukselta kun termejä on paljon, että ne pitäisi päntätä alkuperäiskielen lisäksi vielä suomeksi.

Jos termien määrä tuntuu liian vaikealta omaksuttavaksi, niin mitäs jos hakisit ammattikorkeaan? Se on enemmän käytännönläheinen. Ei yliopisto sovi kaikille. Termejä ja ulkoa opittavaa on paljon, joten motivaatio ja sinnikkyys täytyy olla kova, muuten ei pääse sisälle ja menesty opinnoissa.

Asiani koski miksi lähteä opettelemaan termien lisäksi kaikkien termien suomenkieliset käännökset? Eikö olisi järkevää käyttää sen ajan opetellakseen kaksinkertaisen määrä näitä termejä?

Terminologia on häivähdys itse tieteestä ja jos jo termeissä takkuaa, voi olla parempi harkita toista alaa. Filosofiaako yritit opiskella? Valitse joku työllistävämpi ala. Filosofiaa voi harrastaakin oikeidrn töiden ohessa.

Mistähän sait käsityksen että termeissä yhtään takkuaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ne jotka ei koskaan sinne yliopistoon päässeet jaksaa mollata yliopistotutkintoa

Aina tämä. Rannalla ruikuttajat itkevät.

Ystäväni suoritti ensin yliopisto-tutkinnon ja kertoi kuinka rankkaa ja vaativaa oli ollut. Ihmettelin hieman, koska opintopisteitähän ei tule enempää kuin amk-insinöörilläkään, mutta opintoihin saa käyttää pidemmän ajan yliopistossa. Myöhemmin kaverini suoritti amk-tutkinnon ja ihmetteli, että miten paljon kursseilla on tehtäviä ja läsnäolo-pakko.

Vierailija kirjoitti:

Tai ainakin valita huolella sivuaineet. Työllistyminen on filosofiaa pääaineena opiskelleilla itse asiassa ihan hyvä. Ei tosin filosofeiksi, meitä on monessa eri paikassa. Ja opiskelu oli 90% englanniksi.

T. Maisteri - 01

Ilmeisesti ei filosofin tehtävä vaadi paljon jos Frank Martelasta voidaan päättellä. Ollaan vaan iloisia ja nautitaan elämästä ja kaikki on jees.

Koska entisaikoina yliopistotutkinnon suorittanut oli varsinainen herrojen herra.

Historiallisesti yliopistokoulutus on ollut harvojen herkkua ja vain yhteiskunnan fiksuimmat ovat kyenneet tai päässet yliopistoon. Toisaalta emme tiedä moniko olisi oikeasti mahdollisuuksia saadessaan pärjännytkin yliopistossa aiemminkin? Köyhät ja naiset kun olivat liki automaattisesti yliopiston ulkopuolella. Sittemmin yliopistot ovat avautuneet ja opiskeltavia aineita lisätty valtavasti. Nykyään yliopistoopiskelu ei minusta kerro enää ihmisestä muuta kuin hänen kiinnostuksen tasosta. Ei voi todeta yhteiskunnan parhaiden ja fiksuimpien päätyvän yliopistoon. Siltä osin en arvostaisi yliopistokoulutusta sen kummemmin, että se tekisi ihmisestä jotenkin paremman ihmisenä. Työn mukaan sitten määräytyy otetaanko tekijäksi millaisen koulutuksen ja osaamisen omaava ihminen.  

No, suurin osa ymmärtää varmaan eron sen jälkeen, kun on tutkinnon saanut kasaan... Tunnistan yliopistoihmiset yleensä ensimmäisestä lauseesta... Mutta jos ette näe yliopisto-opinnoissa järkeä, niin sitten varmaan amis tai AMK on teille sopivampi paikka ;).

VTM/YTM

Ei yliopistoon sisään pääseminen mikään erityinen juttu olekaan, se ehkä kertoo että ihmisellä on tavoitteena kehittyä. Tai sitten se voi kertoa, että hän ei ole keksinyt muutakaan. Se, että valmistuu, kertoo jo enemmän pitkäjännitteisyydestä.

Sitten taas on ne, joilla on kaksi tohtorintutkintoa ja kolmas tekeillä. Jos tutkinnot ovat sellaisia, että niillä on jotain järkevää yhteyttä, sitten voi olla ihan ok, mutta kyllä myös vähän tulee mieleen, ettei ihminen ole halunnut itsenäistyä turvallisesta kouluympäristöstä kovaan maailmaan.

Työelämässä sitten lopulta opitaan se, miten asiat toimivat. Koulut antavat vain mahdollisuuksia. Itsestä kiinni, miten ne käyttää. Opiskelijavaihto ja mahdollisuus perehtyä asioihin huolellisesti olivat itselleni aikanaan tärkeitä. Omista tutkinnoistani on jo muutama vuosikymmen.

Vierailija kirjoitti:

No, suurin osa ymmärtää varmaan eron sen jälkeen, kun on tutkinnon saanut kasaan... Tunnistan yliopistoihmiset yleensä ensimmäisestä lauseesta... Mutta jos ette näe yliopisto-opinnoissa järkeä, niin sitten varmaan amis tai AMK on teille sopivampi paikka ;).

VTM/YTM

Mitä meinaat saada tuolla vähättelyllä?

Ajan Hukkaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai ainakin valita huolella sivuaineet. Työllistyminen on filosofiaa pääaineena opiskelleilla itse asiassa ihan hyvä. Ei tosin filosofeiksi, meitä on monessa eri paikassa. Ja opiskelu oli 90% englanniksi.

T. Maisteri - 01

Ilmeisesti ei filosofin tehtävä vaadi paljon jos Frank Martelasta voidaan päättellä. Ollaan vaan iloisia ja nautitaan elämästä ja kaikki on jees.

Frank Martelalla ainakin termit hallussa:

https://areena.yle.fi/1-50386710

"Onnellisuus voi olla että kokee jotain positiivista, tai sitten se voi olla tyytyväisyyttä"

"Ehkä ei kannata niin paljon kuluttaa aikaa miettiä elämän tarkoitusta. Kannattaa miettiä, miten mä voisin kokea tämän oman elämän elämisen arvoiseksi..."

"Esimerkiksi ihmissuhteet on semmoinen asia joka on yksi merkityksellisyyden lähde"

"Kun mulla on myönteinen vaikutus muiden ihmisten elämään niin syntyy kokemus että sillä mun elämällä on merkitys ja sillä omalla elämällä on minulle väliä"

Ajan hukkaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko niin, että et saanut opiskelupaikkaa ja nyt yrität saada helpotuksen tunnetta pettymykseen mitätöimällä koulutuksen arvoa?

Ei nyt kyse ole pettymyksestä, vaan yritän keksiä syitä hakea taas ensi vuonna. Tuntuu vaan ajanhaaskaukselta kun termejä on paljon, että ne pitäisi päntätä alkuperäiskielen lisäksi vielä suomeksi.

Kun kyse ei ole siitä, että sinun olisi suoritettava jotain sen suorituksen vuoksi, vaan siitä, että opinnoistasi olisi jotain hyötyä oikeassa elämässä. Eletään kuitenkin Suomessa, ja työelänässä puhutaan pääasiallisesti suomea. Ammattitermistön osaaminen sekä suomeksi että englanniksi on ihan perusjuttu, parempi oppia jo ennen varsinaisia opintoja. Motivaatiota tuo lisäksi osoittaa. Jos et viitsi, niin sitten et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin masennukseen, mutten vissiin ole palstan mukaan tarpeeksi kyvykäs ja sinnikäs, vaikka yliopistoon pääsinkin. Olisi vaan pitänyt jaksaa enemmän. En ole mitään.

Sinun kyvykkyyttäsi tai sinnikkyyttäsi ei voi siitä päätellä. Voithan olla molempia, mutta sairastuit. Ei kannata uhriutua, se ei palvele sinua ollenkaan.

Palstan mukaan yliopistotutkinto kuitenkin mukaan kertoo ihmisen sinnikkyydestä ja kyvykkyydestä. En näillä näkymin kykene suorittamaan sitä loppuun. Millä lailla minä uhriudun? Se, että täällä ei huomioida sitä, että osa meistä halusi sen akateemisen tutkinnon, mutta terveys petti? Me ei olla mitään? Tai jos ei masennuksen takia jaksa hakea yliopistoon? Ovatko he jotenkin vähemmän kyvykkäitä?

Sisareni lopetti yliopisto-opinnot ensimmäisen vuoden jälkeen. Kertoi, ettei ollut ollenkaan hänen juttunsa istua luennoilla, eikä alakaan oikeasti kiinnostunanut. Lähti keskiasteen kouluun, nykyään kai AMK:ksi kutsuttuun, alalle joka häntä oikeasti kiinnosti. Tehnyt nyt jo pitkän uran omalla alallaan, on vielä aika paljon käden taitoa vaativa ala, ja viihtyy kaikesta päätellen oikein hyvin.

Toinen sisareni taas kävi väkisin läpi yliopistotutkinnon alalla, jolta on hyvin vaikea työllistyä, ja joka ei oikein tue mitään muutakaan elämän osa-aluetta. Filosofian maisterin paperi nyt periaatteessa olisi hyvä ihan työnhakua varten, mutta kun varsinainen osaaminen puuttuu ja on vielä hyvin vaikea ihminen, ei hän ole muuhun kyennyt kuin kasvattamaan lapsiaan. Niitä joita ei ole otettu huostaan.

Ei kaikkien todellakaan tarvitse käydä yliopistoa. Kunhan löytää oman juttunsa.

Ajan hukkaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt ihan ymmärrä mikä tässä on se ongelma. Jos on joku käsite tai esim. filosofiassa joku Platonin teoria niin sä voit opiskella sen periaatteessa millä kielellä tahansa, tärkeintä on se ymmärrys siitä? Ja yleensä se ymmärrys muodostuu parhaiten silloin, kun saa käyttää omaa äidinkieltään. Jos sä nyt opiskelet suomalaisessa yliopistossa filosofiaa, mikä on mun mielestä ajoittain tosi haastavaa, niin kyllä sä omaksut ne alkuperäiset termit myös siinä sivussa. Usein esim. teoksissa on mainittu myös ne käsitteet alkuperäiskielellä.

Väärässä olet sinä. Käännökset ovat melko usein suurinpiirteisiä, monesti ei käännössana ilmaise täsmälleen samaa tarkoitusta. On kirjoja joita olen lukenut sekä suomeksi ja englanniksi, eikä aina voida syyttää kääntäjää siitä että käännökset ovat karkeita.

No tuohan on mainiota. Olet oppinut asian kunnolla silloin, kun tajuat mikä opetuksessa on pielessä. Ei sinun tarkoituksesi yliopisto-opiskelijana ole oppia ja uskoa sanasta sanaan mitä kirjoissa kerrotaan, vaan ymmärtää se, ja luoda oma käsityksesi asioista.

Vierailija kirjoitti:

No ne jotka ei koskaan sinne yliopistoon päässeet jaksaa mollata yliopistotutkintoa

Ai nekö vain? Toki olen aina arvostanut opiskelua, mutta yliopistopiireissä on toki se kuppikunta, jotka jaksaa selitää miten he ovat yliopistolla kasvamassa ihmisinä ja ovat niin sivistyneitä. Oikeastaan juuri tämä muita nenänvartta alaspäin katsova asenne ei mielestäni ole sivistystä. 

Samat tyypit on sitä mieltä, ettei yliopiston olekaan tarkoitus kouluttaa työelämään ja sitten ihmettelevät, kun eivät saa töitä tai ovat äärettömän katkeria, kun maisterin tutkinto ei automaattisesti takaakaan apurahaa/ tutkimuspestiä tohtorin tutkintoon, kun eiväthän he voi muuta tehdä kuin sivistyä lisää yliopistolla. 

Eli summa summarum, yliopisto sivistää kyllä ihmistä, mutta ei yksin riitä.

Vierailija kirjoitti:

No tuohan on mainiota. Olet oppinut asian kunnolla silloin, kun tajuat mikä opetuksessa on pielessä. Ei sinun tarkoituksesi yliopisto-opiskelijana ole oppia ja uskoa sanasta sanaan mitä kirjoissa kerrotaan, vaan ymmärtää se, ja luoda oma käsityksesi asioista.

Tähän tarvitaan ääriesimerkki; otetaan Seitsemän Veljestä, vaikkei se ole filosofiateos. Englanninkielinen voi ymmärtää ja luoda siitä oman käsityksensä, mutta aika paljon huvittavia sanamuotoja siinä jää vääjäämättä englanninnoksen ulkopuolelle. Kyllä engelsmannin käsitys Aleksis Kivestä jää hyvin vajavaiseksi. (Tämä siis ääriesimerkki; filosofiassa ei nyt loppujen lopuksi noin paljon menetä.)

Vierailija kirjoitti:

No, suurin osa ymmärtää varmaan eron sen jälkeen, kun on tutkinnon saanut kasaan... Tunnistan yliopistoihmiset yleensä ensimmäisestä lauseesta... Mutta jos ette näe yliopisto-opinnoissa järkeä, niin sitten varmaan amis tai AMK on teille sopivampi paikka ;).

VTM/YTM

Olen itse KTM (kansantaloustiede), mutta olen tämän lisksi lukenut mm. sosiaalipolitiikan laajan sivuaineen ja kasvatustieteen perusopinnot, eli kuvittelisin tietäväni mitä olet yliopistolla joutunut tekemään. 

Sen perursteella voin todeta, että eniten yliopistomaailmassa vituttaa juuri kaltaisesi ylpeilijät. Et oikeasti tunnista ihmisen koulutustaustaa ensimmäisestä lauseesta, mutta oma osaamisesi voi toki perustua ammattijargoniin ja vaikeisiin lauserakenteisiin. Surullistahan on, että tämän yliopisto tarjoaa. Useimmat YMT:t eivät esim. hallitse edes tutkimusmetodologian alkeita, koska nämäkin on parhaimmillaan vedetty läpi kirjatenteillä. Mutta sitten ollaan niin ylpeitä siitä, että osataan lukea. HIeno juttu, mutta kun se lukutaito piti hankkia jo alakoulussa.