<3 Toukovauvat 2014 <3

Tämä on oikein hyvä paikka jauhaa :) Minua vähän häiritsee se eilinen sairaalakäynti. Toki olivat juuri vaihtaneet jonkun tietokonejärjestelmän ja kaikki viipyi ja väki stressasi, mutta tuli sellainen olo että meille ei annettu oikein kunnolla tietoa ja moni asia jäi vähän auki. Lääkäri esitteli hoitajalle meidän käyriä että kun ruudulla näyttää ihan hyvältä, mutta kun kattoo paperilta niin kaikki ei olekaan ok. Tajusi tämän mokansa onneksi ja kertoi meille heti pienestä koko arviosta, mutta silti. Sitten se että saatiin liikelaskentaa varten kortti, mutta oikeasti ei kerrottu pitääkö sitä tehdä säännöllisesti vai onko se vaan ohjeena meille ja että osataan seurata. Hassulta tuo seuranta tuntuisi kun pieni liikkuu kuitenkin niin hyvin. Nyt en tiedä tuleeko sanomista jos korttia ei ole täytetty kun seuraavan kerran menee, mutta kun ne 10 liikettä tuntuu löytyvän melkein millon tahansa kun asettuu aloilleen ja kuulostelee 5-15 minuuttia. En jaksaisi millään maata tuntia ja laskea kaikkia liikkeitä.

Tämä oli juuri se kokemus mitä en synnytyksessä halua saada. Että meille ei kerrota asioita ja ollaan vähän tuuliajolla niin sanotusti. Haluan tietää koko ajan missä mennään ja mitä tapahtuu.

Viime yönä alkoi vihlomaan jalkapohjaa ja aamulenkin jälkeen kävely ollut todella tuskallista ja kipuilu siirtynyt jalkapohjan etuosaan joka hiukan turvoksissa ja välillä tunnoton. Hierominen auttaa hetkeksi vaikka kipeää tekee. Veren kulkeutumisessa varmaan jotain häikkää.

Minullekin annettu neuvolasta liikelaskenta vihkonen, mutta kuulemma ei tarvitse näytille tuoda. Lähinnä omaa mielenrauhaa varten jos tarvitsee laittaa lukemia ylös. Vielä ei ole tarvinnut laskentoja tehdä, niin hyvin jumpsuttelee menemään. :)

Neuvolakäynti takana, kaikki ok. Hempparikin noussut Obsidanilla 119! \o/ voittaja-fiilis, edes jossain asiassa.

Mulla uusinut nyt tuo samankaltainen vaiva kuin Höpenö:llä :( nyt 2pv ollu jalka ja alaselkä/lantio taas aivan järkyttävän kipeitä ja aiempaan kertaan lisättynä vielä aivan jäätävän (polttava kuvaisi todellisemmin) kova kipu nivusessa. Tuntuu niinkuin olisi pudonnut miesten pyörän tangolle x/ nukkuminen aiemminkin ollu hankalaa ja nyt lähes mahdotonta kun ei tosiaan meinaa kärsiä vaihtaa asentoa ollenkaan. Hermot tosi pahasti puristuksissa. Aiemmin avun sain osteopaatilta, jolle harkitsin jo aamulla soittavani uudelleen mutta jäi vielä soittamatta "jos se nyt asettuis.. NOT." Maanantaina pitää kyllä soittaa jos ei helpota nyt vkl aikana. Levossa ei koske, on vain semmonen "jälkitilan" tuntu, että tietää olevan kipeä, muttei varsinaisesti koske. Kävellessä ja muutenkin liikahtaessa kyllä koskee ihan käsittämättömän kovaa :(

Epämääräiset supistelutki jatkuu. Turhauttaa tää odottaminen jo!! vaikkei vielä nyt ees pitäis turhautua hirveesti... (Hyödyttömät) Kivut ja kolotukset vaan alkas jo riittää..

Meille tuli tänään ihana poika :) enemmän tietoja myöhemmin... 

Onnea Pikku Orvokki!!

Kävin tänään neuvola-lääkärissä. Vkot 36+6 eikä merkkiäkään että olisi lapsi vielä tulossa. Kovin tuntui pää vielä ylhäällä eikä kohdun suulla  kummempia tapahtunut... Että odotellaan eteenpäin. En kovin odotakaan että tulisi aiemmin kun molemmat aiemmat menneet yli. 

Vointi hyvä ja arvotkin oli kaikki kunnossa. Ensi viikolla saan streptokokin testin tuloksen. 

Vaavin vaatteita ei ole vielä pesty eikä nukkupaikkakaan valmiina... Että jos niitä sitten pikkuhiljaa alkaisi laittaa niin ehkä saattaisi neiti sieltä tulla :) 

Pikku Orvokki paljon onnea!! Arvelinkin noista sun aikasemmista teksteistä että kohta on menoa, kuulosti vähän samalta kuin itsellä juuri ennen h-hetkeä:) Koittakaahan kaikki jaksaa loppumetreillä:) 

Oikein paljon onnea PIKKU ORVOKKI pojasta! :) Ihanaa kun näitä vauveleita on nyt alkanut tulla .Täällä joka toinen päivä on niin lupaavat merkit, kipeitä supistuksia,kamala paineen tunne alhaalla ja kävelykin on hankalaa. Sitten seuraavana päivänä ei yhtään mitään, PUFF! kaiki "oireet" poissa :P Kivuttomat supparit jatkuu kyl päivittäin ja kaipa ne siellä paikkoja avaa. Mietin vaan, että kun reilu viikko sitten oli 3cm auki ja pehmeää kaulaa pari senttiä niin kauanko mahtaa mennä. Eilen neuvolakäynnillä täti siellä sanoi että on pää jo tosi alhaalla lantiossa kiinni, että josko se tästä sit etenis.   Onko kenelläkään muulla käsien pahaa puutumista?Voi olla että oon tätä jo aiemmin tiedustellutkin.  itseä ahdistaa kun molemmat kädet puutuu kokoajan ja välillä tipahtelee tavaratkin käsistä :(( toivottavasti menis pian ohi. Nyt mennään rv37+3.

Paljon onnea PIKKU ORVOKKI! :) Voi ettien ett, tulispa meillekin tämä nyytti jo pian...ihan valmiina täällä ollaan ja odotellaan. Oon koittanu sille puhua, että nyt ois hyvä tulla, mutta taitaa olla itsepäinen ja vähän vitkastelijan vikaa, niin kuin isässään ;)

Mä en tunnusta olevani taikauskoinen tms, mutta huomasin viime viikolla pari kertaa ajattelevani, että ehkä se ei tule, koska mulla on hommia kesken vielä: oli yks koulutehtävä tekemättä jonka olin aatellu tehdä ennen synnytystä (opiskelen amk:ssa sosiaalialaa aikuispuolella), oli sairaalalaukut pakkaamatta jne. Sit tosiaan huomasin ajattelevani, että ehkei se tule, kun en ookaan ihan valmis :D Tein koulutehtävän ja pakkasin laukut ja totesin pienelle, että nonni, valmista on :D Mutta ei oo kuulunu. 

Toisaalta hirveen väsynyt ja malttamaton olo, toisaalta tosiaan koitan aatella koko ajan, että joka tapauksessa synnytys on lähellä! Vaikka menis pari viikkoa ylikin, niin se on silti lähellä - enää vajaa kaks viikkoa, tän viikonlopun jälkeen ois n.1,5vko enää siihen, ku viikot ois 42+0... Tottakai toivon hirveästi, että tämä pieni pyllerö tulisi aikaisemmin, vaikka heti mun puolestani, mutta koitan siis tsempata itseäni jaksamaan sillä, että ei mene kauaa enää. Se voi oikeasti näillä raskausviikoilla kuitenkin olla mikä päivä tahansa! Jännää :)

Mies oli tosiaan neuvolassa mukana nyt torstaina. Oli tosi mukava käynti :) Mulla on kyllä ihan huippu terveydenhoitaja! Osaava ja asiantunteva, mutta myös tosi rento ja huumorintajuinen. Meillä huumorintaju osuu niin yksiin, että siellä on jotenkin aina niin hauska käydä - vaikka olisin kuinka kipeä, niin aina siellä rentoutuu ja saa nauraa :) Vauvan pää tuntuu aika alhaalla ja sydänäänet kuuluu läheltä nivusta, eli eiköhän hän siellä lähtötelineissä ole :)

Ja lähtökuopissa ollaan täälläkin - vihreä valo palaa, alas tulla pikku pyllerö! :)

Hyvää äitienpäivää :)

Ihanaa äitienpäivää! Synnytyskertomuksia ja kokemuksia olisi ihana päästä lukemaan :)

Jospa alottaisin synnytyskokemuksella. Eli aamulla tihkui vähän lapsivettä (ylempänä kalvoissa oli reikä) ja yöllä oli ollut 2 pitkää supistusta eli siis yksi supistus kesti 20 min. putkeen. Ei ollu niin kipeä että olisin niistä mihinkään lähtenyt,mutta en pystynyt kuitenkaan makoilemaan sängyssäkään. Lähdin puolenpäivän aikaan synnärille, koska tarvitsin antibiootin streptokokin takia heti kun synnytys käynnistyy tai jos kalvot puhkeavat kokonaan. No synnärillä alkoi polttelu/kirvely kohdun suulla,kun makoilin käyrillä. Pientä epäsäännöllistä supistelua. Soitin miehelle et tekee rauhassa työnsä loppuun ja tulee sitten paikalle. Olin jo aika varma että joudun käynnistykseen kun tuntu ettei mitään tapahdu. Mies tuli ja käytiin pariin otteeseen kävelemässä lenkki pihalla ja syömässä kahvilassa. Klo 16.30 tuli eka aika napakka supistus kun katseltiin sängyllä miehen kanssa telkkaria ja sitten kuului rusahdus ja kaikki vedet valahti siihen sängylle. Ajattelin vaan et yes, nyt alkaa tapahtua, hieman pelotti että kuinkahan nopeasti kaikki tapahtuu. Pyysin kätilön paikalle ja sain antibiootin. Jatkettiin miehen kanssa pötköttelyä ja tv:n katsomista. Alkoi tulla muutamia aika napakoita supisteluja epäsäännöllisesti, jokainen supistus oli kovempi joka kerta. Muistan kun kello oli 20.00 ja tv:stä alkoi huvila&huussi ja silloin tuli eka niin kova supistus että meinasi mennä jalat alta ja mieheni sanoi että nyt se tulee. Siitä alkoi säännölliset supistelut 5 min.välein ja klo.21.00 olin jo niin kipeä että halusin puudutusta ja synnytyssaliin. Kätilö katsoi että olen vain 4 cm auki, ja sitä olin seuraavan tunnin verran ja ihmettelin miksi homma ei etene. Koska olin jo todella kipeä, mieskin ärähti kätilölle että nyt jotain kipuun että en ole aikasemmissa synnytyksissä ollut näin kipeä. No syyksi arveltiin että minulle tehtyjen loop hoitojen aiheuttama arpikudos kiristi vastaan avautumisessa ja aiheutti vielä kovempaa kipua koko ajan. No tässä vaiheessa tuli jo ajatus että joudun vielä sektioon etten aukene ollenkaan. Lääkäri kuitenkin lohdutti että alku avautuminen voi kestää mutta loppu menee sitten nopeasti kun arpikudos antaa periksi. Yep,niinhän siinä sitten kävi,sain vihdoin ja viimein epiduraalin. Jonka laitto oli yhtä tuskaa koska minua yskitti kokoajan ja olisi pitänyt olla paikallaan ja tässä vaiheessa supisti n.1-2 min. välein. No yritin ajatella vaan että kohta helpottaa kun puudutus auttaa, mut juu ei helpottanutkaan. Epiduraali oli laitettu ja tunsin kovaa kipua edelleen ja edelleen ja sitten sanoin jo kätilölle että mun tarvitsee ponnistaa ja että sattuu edelleen. Puudute ei auta. Kätilö katsoi että olin 10 cm auki ja saan ruveta ponnistamaan. Mulla sumeni silmissä, et justhan olin 4 cm auki ja nyt 10 cm, eli kävi juuri niinkuin lääkäri oli todennut. No tuntui ihanalta ponnistaa kipua vastaan (vaikka sattui ihan hirveesti)ja samalla innostus että koht näkee vauvan. No sain ponnistettua pään ulos ja sitten aloin ponnistamaan hartioita, siinä tulikin sitten ongelma vastaan koska vauva oli kietoutunut napanuoraansa niin että napanuora meni toisen hartian yli ja toisen polvitaipeen takaa niin että kun ponnistin vauvaa ulos niin vauvan toinen jalka oli vatsaa vasten koukussa ja koko vauva kippurassa. Eli tässä vaiheessa vauva oli jumissa puoliksi ulkona ja puoliksi sisällä. Tunsi ihan hirveää kipua ja en tiennyt enää mitä tehdä, kätilö tunki kätensä sisälle ja alkoi vauvan repiminen ulos,toinen kätilö käski vain ponnistaa ja ponnistaa, olin kivusta niin sekasin että oli vaikea keskittyä mihinkään. Sitten mieheni sai minut rahoittumaan ja  hengittämään ja sain ponnistettua tytön pihalle. Olin ihan varma että nyt tuli niin pahat repeämät etten kävele moniin kuukausiin. Mut ei sain 2 tikkiä sisäpuolelle. joten kaikki meni hyvin. Ponnistusvaihe oli pisin kaikista synnytyksistä 28 min. Ja synnytys oli myös kaikista kivuliain ja vaikein. Mutta kaikki meni  lopulta kuitenkin hyvin. Synnytys laskettiin käynnistyneen säännöllisistä supistuksista klo. 20.00 ja 22.48 tyttö syntyi. Eli yhtä nopea kuin edellinenkin. Mulla oli ekat 3 vrk. todella kovat jälkisupistukset, jotka alkoi heti synnytyksen jälkeen. Ne oli aika tuskaisia, mutta jälkivuoto on jo lopunut niiden ansiosta ja kohtu palautunut todella nopeasti pieneksi. Nyt eletään ihanassa vaaleanpunaisessa vauvakuplassa ja typy huomenna viikon ikäinen <3

Hienoa, että MAMII:lla meni kaikki lopulta hyvin :) Voi kun pääsisin jo itsekin synnyttämään ja sinne vaaleanpunaiseen kuplaan (tyttöähän on ultra ennustanut). Eilen illalla tuli eniten supistuksia tähän mennessä, mutta ne oli lyhyitä (n.30s) ja melko kivuttomia - tai ei kivuttomia, mutta kipu ei ollut pahaa, sellaista vihlontaa. Elättelin silti toiveita, että jatkuisivat nyt ja alkaisivat kovenemaan ja säännöllistymään...mutta ei, ne loppui sitten yöllä. Nyt on aamulla tullut huimat kaksi lievää supistusta eikä muuta. Mies lähti taas aamulla toiselle paikkakunnalle töihin, kun ei näytä mitään tapahtuvan. Mies tulee keskiviikkona illalla takaisin - mä tosin tietysti toivon,että saan soittaa sen sieltä jo ennen keskiviikkoa... 

Huomenna on neuvola ja yliaikaisuuslähetekin on tehty - että jos ei tän viikon aikana tule, niin todennäköisesti ens viikon alussa meen yliaikaisuusseurantaan Taysiin. Neuvolan th epäili, että jos ei ala vauvaa kuulumaan, niin todennäköisesti ensi viikon lopulla käynnistelevät. Mutta, mutta...onhan tässä siihen vielä 1,5vko aikaa ja vauva saattaa koska vain päättää tulla :) 

Voi hyvänen aika tätä jalkaa... Nyt se pahenee päivä päivltä ja päivä päivältä harvemmasta asiasta enää yksin selviydyn. Tänään aamulla kamalan yön jälkeen olin lähdössä neuvolaan. Poikani auttoivat mulle sukat ja kengät jalkaan autoon nousussa käytin pyyhetekniikkaa - eli ujutan pyyhkeen tuolta pohkeen takaa (sekin ottaa aikansa...) ja nostan käsivoimin jalkani sohvalle kun oon menossa maate ja tänään oli eka päivä kun en päässy autoon ilman pyyhettä. Kyyneleet silmissä ähersin siis itseni pyyhkeen avulla autoon, joka ei sitten startannutkaan! Ei aavistustakaan missä vika, mutta ei vaan lähtenyt käyntiin. Meinasi tulla itku... Kampesin itseni autosta ulos ja soitin taksin.

Nauvolassa th konsultoi lääkäriä ja lääkäri tuli tutkimaan jalan. Sanoi, että vaikuttaa hermokivulta ja hermopinteeltä. Kohtu painaa isoja hermoja ja aiheuttaa kaiken tämän - jolloin siis kivun tosiaan pitäisi helpottaa, kunhan vauva syntyy. Mä oon tosi lääkevastainen, enkä mitään ottaisi, vaikka oon kuinka kipee... Mutta puhuivat jopa mut sit ympäri ja otin neuvolassa Panacod-poreen kokeeksi, josko se yhtään auttais. Antoivat niitä mulle kaksi kotiin mukaan, mut enpä usko niitä ottavani... Synnytyksessä kyllä otan kivunlievitystä jo ton lonkan takia, mutta muuten oon tosiaan aika lääkevastainen jo muutenkin, mutta se korostuu raskaana ollessa.

Vauva on liikkunu hyvin ja sykkeet oli hyvät ja napakat :) <3 Kipeitä supistuksia tulee kourallinen vuorokaudessa. Aina kun tulee supistus, mä mielessäni toivon,että nyt! Mut aina ne on jääny siihen muutamaan tai vaan yhteen. Mut syntymättähän ei kukaan oo jääny, että joku päivähän ne jatkuu...ja kyllähän se päivä aika lähellä on joka tapauksessa. Toivottavasti tämän viikon aikana saan tuhisevan nyytin syliin :)

Tsemppiä kaikille muillekin! 

Tsemppiä Höpenö! Tosi ikävältä kuulostaa sinun oleminen, toivottavasti tosiaan kohta pääset noista kivuista eroon :)

Itselläni oli tänään käynti ultrassa tarjonnan tarkistuksessa. Käsin tunnustellen kätilökin epäili että pää on ylhäällä. Onneksi kuitenkin ultra näytti, että vauveli on ihan oikeinpäin raivotarjonnassa. On kuulema niin alhaalla jo, että oli vaikea tunnustelemalla sanoa asentoa. Mikä helpotus! Hän myös piti epätodennäköisenä, että pikkuinen sieltä enää kääntyisi. 

Flunssakin jo helpottanut ja parisen viikkoa on laskettuun. Sairaalakassin pakkasin varmuudeksi jo eilen. Nyt on alkanut synnytys taas jännittää, vaikka hetki sitten olin ihan levollisin mielin sen suhteen. No, toivotaan, että siitä kunnialla selvitään :) 

Jaksamista kaikille!

Meiän neitiä kävi eilen neuvolatäti kurkkimassa kotona :) painoa on tullut hyvin lisää,suositeltava painonnousu vauvalla olisi 140g viikko,meiän tytyllä oli 206 g viikko :D vaikka väänti juuri ennen punnitusta isoimmat kakat tähän mennessä kun terkka vähän känteli ja väänteli :D eli ainakin tietää että maitoa riittää..neiti syö 3-4 tunnin välein ja on hyvin rauhallinen, eli on kuin isosisaruksensa :) tosin kahden viikon iässähän d-vitamiini tipat aloitetaan ja silloin on alkanut myös iltaitkut aikasemmilla,joten sitä odotellessa. Vielä voidaan leijua vaaleanpunaisissa pilvissä <3

Kyllä pakko myöntää että haluaisi jo saada omankin pienen syliin. Kotona käy aika vähän pitkäksi. Varsinkin nyt kun oli pidempään vähän kurjemmat säät. Yritän kuluttaa aikaani käymällä koirien kanssa lenkillä ja viemällä eteenpäin yhtä projektia joka toivottavasti joskus tuottaisi muutaman sentin tähän talouteen sekä kävelemällä ympäri pihaa istutuksia tuijotellen. Suurin osa ajasta menee kuitenkin koneella tai telkkarin ääressä. En tykkää tästä vetelehtimisestä, siitä tulee entistä vetelämpi olo, mutta en toisaalta osaa ryhtyäkään mihinkään kun mies on päivät töissä ja kaikki nuo isommat projektit mitä pihalla odottaa vaatisivat kaksi tekijää.
Neuvolassa oli tiistaina paino pudonnut taas, sf ennallaan, mutta lapsi laskeutunut joten se voi hämätä ja hemoglobiini 108 (viimeksi jo 110). Tuon painon ja hemoglobiinin takiakin tahtoisin jo pikkuhiljaa päästä synnyttämään. Sen jälkeen minun painolla ei olisi niin väliä ja jos tuo hb myös tasoittuisi synnytyksen jälkeen. Tuolla sisuksissakaan ei ole enää paljoa tilaa kun yöllä herään usean kertaan siihen että rakko tuntuu niin täydeltä että kipeää tekee.
Mainitsi neuvolassa jopa että pitää ilmoitella heille päin jos ottavat minut huomenna (perjantaina) sisään sinne kun menen näyttämään onko Pinokkio kasvanut vai eikö ole. En edes tullut ajatelleeki että voisivat tehdä niinkin! Jotenkin tosi hankala tajuta että synnytys voi oikeastaan alkaa ihan milloin vaan.

Ja sinne on tietysti sairaala :P

no niin, nopeat kuulumiset... vauva tuhisee sylissä ja isosisko isänsä kanssa ulkona...

Pikku herran  mitat olivat 53cm ja paino 3750

heräsin pe aamuyönä supistuksiin. Niitä tuli heti 10min välein mutta olivat ihan siedettäviä. Unta en kylläkään enää saanut. Miehen ja lapsen herättyä ilmoitin että tänään ei ole töihin menoa. Supistukset vaan voimistuivat. Nopeasti aloimme soittelee lapsen hoitokuviot kuntoon. Ilmoitettiin tuolloin ettei vielä mitään hätää. Yritin vain pitkittää lähtöä koska viimeeksi tuli mentyä aikaisin ja silloin käännytettiin hetkeksi kotiin. Klo 12 sairaalaan - käyrille - kätilö ilmoitti että voidaan mennä seuraavaksi synnytys saliin. ajattelin että pah, tässä tulee vielä kestämään... Noh 16.12 poika tuli. alkuun sain supistuksiin ilokaasua. En osaa sanoa oliko apua mutta ehkä siitä sai turvaa. Oli jotain mitä tehdä supistuksen tullessa. Rukoilin jo vahvempaa... epiduraali kerettiin tällä kertaa laittaa ajoissa ja se oli taivas. Supistus kivut hävisi, tunsin ne kyllä... pian alkoikin tuntuu se ihana kakan tunne paine :) ponnistus tai se pään tulo teki kyllä toooooosi kipeää, mutta palkinto oli mahtava... oho nyt esikoinen tuli ulkonta... jatkan taas myöhemmin tarinaa...

Neuvolaa ja vyöhykettä tänään... 

Streptokokki oli negatiivinen ja nyt 2vkoa ennen LA alkoi turvotusta ilmestyä jalkoihin. Noh, ehkä ok kun vasta tässä vaiheessa. Painoa oli tullut yli kilo viikossa mutta vauvan kasvu SF mitassa tasaista, joten taitaa paino tulla tuosta turvotuksesta. 

Vauhtia en ole vielä hidastanut vaan ihan normaali arjella mennään edelleen. Aika menee paljon sukkelammin kun on touhua/töitä/menoa :)

Täällä neiti edelleen tosi ylhäällä eikä supista oikeastaan yhtään. Huoh. 

Mutta onneksi kiltti pieni masussa kun liikkeet on rauhallisen sulavia eikä kunnon potkuja. Aina tuonne tosi sivuun "potkii". Saattaa olla pitkä vauva taas tulossa, mikä aika hassua kun itse olen kuitenkin melko lyhyt. 

Voi että, ihanaa kun jo tuhisijoita tullut maailmaan. Vieläkö saadaan nämä loputkin :) 

Kohta pitää lähteä ajelemaan kohti Kantahämeen keskussairaalaa. Pitäkää peukkuja että Pinokkio on kasvanut ja eivät halua minua siellä enää nähdä ennen kuin tulen synnyttämään. Ainakaan tuolla vatsassa ei tunnu olevan mitään hätää kun niin kovasti myllää ja venyttelee vatsanahkaani jaloillaan heti aamusta.
Nyt ei ole edes mies mukana kun aika on näin myöhään ja viimeksi siellä meni niin hirmuisesti aikaa ettei ehtinyt töihin kuin muutamaksi tunniksi. Niin ja pitäkää peukkuja että saan jonkun toisen lääkärin kuin viimeksi. Vaikka ei ihmisessä sinänsä vikaa (paitsi että kohteli meitä lähinnä objekteina) niin yhdistän edellisen ikävän kokemuksen siihen lääkäriin ja mieluummin saisin tuolta sairaalalta nyt kivoja kokemuksia kuin ikäviä jos sinne pitää synnyttämäänkin menä.