<3 Toukovauvat 2014 <3
Aloitampa ketjun meille elokuussa plussanneille, joilla laskettu aika osuu toukokuulle. Itse plussasin eilen ja laskettu aika osuu netin laskurilla laskettuna hedelmöitysajankohdan mukaan 2.5.2014. Kuukautisetn mukaan laskettuna la osuu taasen 29.4.2013. Mutta oletan tuon hedelmöittymisajankohdasta laskettuna olevan todellisempi. Olen 31-vuotias ja mieheni kanssa ensimmäistä nyt odotetaan <3 Ihanaa aikaa eletään :)
Kommentit (564)
Kiitti neuvoista. Yritin löytää netistä tietoa että kuinka kiireellistä on jos on toi streptokok b positiivinen lähteä sairalaan jos lapsivesi menee tai tihkuu... ? Onks teillä tietoa. Soitin tänää kyllä neuvola tädille mutta taitaa olla poissa kui ei vastannu ja ei ole soittanut takasin vielä.
Hei BABYC, itselläni oli myös tuo streptokokki positiivinen. Synnärille täytyy lähteä heti jos vedet menee/alkaa tihkumaan. Vauvalla ei hätää niin kauan kun kalvot ehjät. Eli muussa tapauksessa ihan tavalliseen tapaan. Eli säännöllisillä suppareilla. Itselläni oli supparit muutaman minuutin välein ja kohdunsuu 6 cm auki ja kerkesin saada antibiootin. :)
Voi väsymyksen väsymys... Jotenkin helpottavaa kuulla, että täällä on muitakin, joilla alkaa usko loppumaan. Mä oon NIIN valmis synnyttämään. Mun kaverilla oli laskettu aika tänään - ja tänään myös syntyi tyttö. Oon niiden puolesta tosi ilonen - ja kateellinen :D Mulla on laskettu aika torstaina...vaan en oikeen usko, että on tulossa vielä. Ei ennustele yh-tään! Supistuksia tulee ihan tosi vähänja nekin mitä tulee, ei oo ees kipeitä. Ihan muutama vähän kipeä on tullu viimesen viikon aikana. Turhauttaa... Tosin toisen lapseni syntymäkään ei enteilly oikeen mitenkään ja sit vaan yhtenä yönä alko epäsäännölliset kipeet supistukset, seuraavana päivänä meni vedet ja sit samoin tein supistukset säännöllisty - ja illalla synty poika. Että mätäällä elättelen toiveita, että vaikka nyt ei ennustelekaan mitenkään, niin syntyis silti pian...
Synnytyksessä jännittää toi jalka... Mä en oikeesti osaa kuvailla tätä kipua. Oikee jalka on niin kipee, että en pysty nukkumaan tai tekemään mitään, oon toisten autettava, wc-käynnit ym muut pakolliset liikkumiset on yhtä ähinää ja ulvahtelua, itku tulee pari kertaa vuorokaudessa silkasta kivusta... Jännittää, kuinka pärjään jalan kanssa synnytyksessä ja erityisesti se ponnistusvaihe, että missä asennossa pystyn ponnistamaan.
Päivät ja yöt menee niin hitaasti nyt, kun ei pysty mitään tekemään - eikä edes nukkumaan. Nukun muutaman tunnin vuorokaudessa n.tunnin pätkissä. Muutoin vain istun sohvalla...tv:n kattelu alkaa tosissaan ottaa päähän... Aika matelee ja tuntuu, ettei tästä tule loppua ollenkaan.
Ja sit on huono omatunto, kun valittaa tälleen, kun kaiken tuskailun syy on maailman ihanin ja tärkein...
Toisaalta koitan tsempata itteeni muistuttamalla, että torstaina viikot on jo 40+0 - eli todennäköisesti parin viikon sisällä meillä on nyytti sylissä! VAAN pari viikkoa, enintään - hyvällä lykyllä vähemmän - että kyllä se tästä!
Sairaalalaukunkin sain lopultakin pakattua... :) Että valmiina ollaan - alahan tulla, pikku pallero! :) <3
Ihana kuulla :)
Omakin synnytys on ollut mielessä viime aikoina. Vaikka minulla ei olekaan kiire päästä vatsasta eroon niin uteliaisuus, jännitys ja into siitä että pääsee näkemään minkälainen lapsi siellä vatsassa on kasvanut alkaa olla vahvimpia tunteita. Laskettuun aikaan on tosin vielä kolmisen viikkoa enkä odota mitään pikaista maailmaan tuloa kun on esikoinen kuitenkin. Mutta saattaahan nämä yllättää!
Huomenna olisi synnytystapa-arvio. Pitäkää peukkuja. Haluaisin ihan normaalin alatiesynnytyksen ja vaikka sanotaan että pitää varautua kaikkeen eikä saa pettyä jos päätyykin leikkaukseen, mutta jos en saa edes mahdollisuutta yrittää niin pettymys tulee olemaan suuri.
Meillä on jo melkein kaikki valmista lapsen tulla. Katsoin eilen omat kotiinlähtövaatteet penkille. Toisen koiran hammasharjat pitäisi vielä kaupasta hakea hoitopaikkaa varten. Tuntuu kyllä että jotain on unohtunut, mutta kyllähän sitä varmasti olisi selvinnyt tarvittaessa yli puolet vähemmällä valmistautumisellakin että eiköhän tämä tästä.
Ruokaa on tehty reiluja annoksia niin on saatu pakkaseen keittoja ja kastikkeita annospakkauksissa ettei tartte kun sulattaa ja keittää perunat tai pastat kaveriksi. Niitä päiviä ajatellen kun ei ole aikaa tai energiaa ruveta kokkaamaan. Varmasti valmisruuatkin pääsevät hetkeksi kunniaan, mutta mukava tietää että on myös toinen helppo vaihtoehto.
Odotan jo nyt vähän haikein mielin ja suru puserossa sitä kun koirat lähtevät 19. päivä hoitoon. Jos liitännäinen on vielä vatsassa mukana niin minulle tulee TOSI tylsää. Jo nyt vaan haahuilen ympäriinsä talossa osaamatta ryhtyä juuri mihinkään, mutta koirat sentään vievät minua välillä ulos päivän aikana. Sitten kun niitäkään ei ole niin voi olla vähän surkeaa herätä ihan tyhjästä kodista ja pyöriä vaan täällä yksinään kun mies on töissä.
Onnea MAMII!
Plääh, oon nyt alkuviikon ollut kipeenä. Siis mahdollisimman huonon ajoituksen osas pöpö kyllä valita. Meillä olis eilen ollut synnärille tutustuminen, muttei siis sinne päästy. Saatiin aika ensi viikon perjantaille. Pelottaa kun menee niin myöhään se. Laskettu aika toki vasta 27. päivä, mutta eihän näistä tiedä vaikka esikoinen onkin.
Maanantaina neuvolassa sain lisää murehdittavaa kun siellä epäili, että vauva on perätilassa. Jotenkin hirvittää nyt joutuuko tässä sektioon vai mitä oikein tapahtuu. Huomenna olis lääkäriaika, jossa varmaan saisi enemmän tietoa, mutta en vaan tiedä voiko sinnekään flunssaisena mennä. Täytyy soitella vielä tänään. Toisaalta tekis mieli vaan olla kotona lepäämässä, mutta tällainen kun oon niin huoli painaa ja haluaisin selvyyttä tuohon mahdolliseen perätila-asiaan.
Moikka, pitää minunkin viime hetkillä tänne kirjoitella, la aika 24.5 ja esikoista odotetaan, niin ja ikää kohta 25v.
Huomenna synnytystapa-arvio ja edellisestä neuvolasta hurahtanut jo kuukausi. Kaikki olis valmista sairaalakassia myöten ja mieli malttamaton. Koira onneks pistää säpinää päiviin kun mies tekee pitkää päivää. Supistelutkin muuttuneet aikaisemmista kivuttomista vatsan kovettumisista tuntuvampiin jomotuksiin.
Onnea MAMII! :)
Täällä viikot tänään 39+6 eli laskettu on huomenna. Vauvan liikkeet taas tutnu tosi huonosti eilisillasta lähtien, niin tänään kävin ylimääräisillä sydänäänillä neuvolassa: hyvät äänet kuulu :) Ne kuulu nyt ekaa kertaa tosi alhaalta, eli vauva lienee laskeutunut ja on lähtötelineissä, jee! :) Huomenna onkin virallinen neuvola-aika, tää tän päiväinen kun oli vaan sellanen yliääräinen n.10min käynti. Huomenna miehenikin pääsee neuvolaan mukaan, ei oo töiltään päässy aikaisemmin kuin kerran. Tosi kiva kun nyt tulee mukaan :)
Odottelua, odottelua...mutta pian se loppuu ja päästään vauvan kanssa nenätysten ihmettelemään toisiamme :) Pojat (11v ja 14v) oottelee kans jo aika kovasti ja iskää taitaa vähän jännittää, kun on hänelle ensimmäinen biologinen lapsi. Elämme jännittäviä aikoja... :)
Tsempit kaikille!
ONNEA MAMIII!! :)
Täällä ei edelleenkään kassia pakattuna.. vaikka suppareita aina päivittäin jostain ajasta on siihen malliin että alkaa useimmiten arveluttaa että joko joko mutta eeeeiiii. Mies lähtee taas yövuoroon tänä iltana ja tultiin nyt sitten mummolaan esikoisen kanssa, kun papalla on synttärit ja saapaha isi nukkua ennen ja jälkeen yövuoron rauhassa kotona, kun ei olla metelöimässä. Jännä miten muksu osaa olla vaikka miten kiltisti ja hiljaa kun ei oo välttämätöntä, mutta sillon, kun PITÄIS olla hiljaa niin varmasti kiukkuaa ja meuhkaa ja kolisee leluineen.
Mifuuu 37+1
Se on laskettu päivä tänään :) Eilen ekaaa kertaa tuli pitempään (=muutaman tunnin) epäsäännöllisiä supistuksia, tosin vain osa niistä oli kipeitä. Ei ne kyllä sellasia ollu, että oisin aatellu, et synnytys vielä ois alkamassa, mutta hei: kaikki on kotiin päin! ;) Eiköhän nämäkin jo jotain tee: valmistelee kohdunsuuta ja vie kuitenkin kohti sitä h-hetkeä.
Meillä on vielä toistaiseksi (lapsen syntymään saakka) tää kahden kodin systeemi, eli mies asuu n. kahden tunnin matkan päässä (työn takia). Se tuli eilen illalla tänne mun ja poikien luo, mutta joutuu töidensä takia lähtemään takasin taas tänään illalla...mutta tulee taas perjantaina takasin. Tällasta ramppaamista tää nyt vielä on, onneksi kohta rauhottuu ja mieskin asettuu enimmäkseen "tähän päähän" :)
Ja sitten alkaakin vauva-arki :)
Nyt käyty synnytystapa-arviossa ja tekipä kivuliaan sisätutkimuksen, rv 37+5 ja painoarvio hiukan reilu 3kg, kohdunsuu pehmeä ja 1cm kaulaa jäljellä. Ja olihan se pää painautunut lähtökuoppiin niin kuin arvelinkin. Supistelut jatkuu ja lääkärin mukaan avaa paikkoja hyvää vauhtia.
Koko raskausajan ollut hirvee hinku siivota ja eritoten pestä vessaa ja kylpyhuonetta. Mies naureskelee, miten kaakelit voikaan kiiltää näin ja miten 2 mopin vartta on katkennut tänä aikan.. :D
Missä sairaalassa synnytätte? Itse Kysissä. Jos jollakin kyseisestä paikasta kokemuksia, niin kertokaa ihmeessä. :)
Meilläkin nyt synnytystapa-arvio takana. Kokeili lantion ja se on pituudestani huolimatta kuin kenen tahansa normaalimittaisen lantio. Lisäksi vauva on kuulemma tosi pieni. Joudunkin sen takia viikottaiseen seurantaan. Tai siis Pinokkio joutuu. Pää ja reisimitat normaalilla alakäyrällä, mutta vartalonympärys oli alle kaikkien käyrien. Painoarvio 2.3kg. Lapsi laskeutunut hyvin ja käyrä näytti supistuksia, mutta minä tunsin ne lähinnä henkeä ahdistavana ja epämukavana olotilata enkä niinkään kiristyksinä.
Niin ja rv 37+2.
tänään 40+4 ja alan olee jotenkin ahdistunut. Yöt menee miten menee, päivisin yritän ottaa päiväunet... koko ajan hyvin hyvin väsynyt olotila... Tahtoisi tehdä vaikka mitä täällä kotona, mutta ei jaksa tai pysty. Maha osaa olla jo aika hyvon tiellä. Sitten ahdistun kun en saa mitään aikaiseksi :(
klo 3.51 ja supistukset valvottaa. Aika tasaiseen tulee mutta ei mitään kovin kivuliaita vielä. Katsotaan häviävätkö taas tuhka tuuleen vai joko nyt on menoa.
Mulla viime yö oli tähän asti tuskaisin yö - oliskin ollu supistusten takia, mutta ei - kun jalan särky oli jo ihan jotain naurettavaa... Paitsi ettei paljon naurattanu. Huuto pääsi pari kertaa, kun nousin sohvalta (sängyssähän en oo pystyny nukkuun aikoihin enää, se on liina pehmee ja pahentaa jalan kipuja). Kolmelta otin gramman parasetamolia ja sen turvin sain nukuttua 1,5t.
Viikot nyt 40+1. Supisteluja ei juuri ole. Toivon koko ajan silti, että alkais pian.
Kaksjakoset fiilikset: rakastan tätä lasta ja hän on maailman paras syy kestää mitä vain. Alan kuitenkin olemaan todella väsynyt tähän kivuliaisuuteen ja unettomuuteen. Tahtoisin vauvan kanssa jo nenäkkäin toisiamme ihmettelemään...
Sorry, tiedän, että jauhan täälläkin tätä samaa nyt koko ajan...mutta johonkin täytyy saada tätä purkaa, ettei kotiväelle tuu koko ajan valitettua. Ne on muuten ollukin ihan mahtavia! Mun pojat auttaa aina kun pyydän ja välillä pyytämättäkin, eivätkä marise asiasta (aika hyvin teini- ja esiteini-ikäisiltä ;) ja mies on ollu kyllä niin kärsivällinen, huomaavainen ja empaattinen <3 Onneksi on nuo ihanat ihmiste ympärillä :)
Tsemppiä kaikille! Viimesiä viedään..! :)
ihanaa ku joillain muillakin alkaa usko loppua kun mulla ... mulla ollut hirveää väsymystä eikä oikein kiinnosta tehä mitään,tekis mieli olla vaan peiton alla nukkumassa...eikä se auta yhtään siihen että aika menisi nopeammin ... plaah.. ja ehkä nää sade ilmatkin tekee osansa kun ei kiinnosta ulos mennä touhuumaan.. onneksi nää vuvat ei ole ikinä mahaan jääneet,nyt täytyis vaan vähän ehkä piristyä :D
mulla ei muuten oo ollu vikaa neuvolalääkäri käyntiä, ja syytän siitäkin tätä että meni yli :D meinaa aikasemmat lähteneet syntymään tosiaan vikan neuvolaläkärin sisätutkimuksen jälkeen ;D ei kuulemma ole tarvetta kun ei ole mitään erikoista ja jo kolmas tulossa..