Höpenö

Meille syntyi keskiviikkona 14.5 klo.19:22 ihana tyttövauva :) <3 Painoa oli 3705g ja pituutta 50cm. Taysissa synnytin ja ihanassa potilashotellissa vietin vauvan kanssa pari yötä, eilen kotiuduttiin. Lonkka+polvikivut valitettavasti ei jääneet synnytyspöydälle, vaan jatkuvat aika pahoina edelleen, ens viikon alussa tarvii varmaan soitella lääkäriaikaa.

Voi hyvänen aika tätä jalkaa... Nyt se pahenee päivä päivltä ja päivä päivältä harvemmasta asiasta enää yksin selviydyn. Tänään aamulla kamalan yön jälkeen olin lähdössä neuvolaan. Poikani auttoivat mulle sukat ja kengät jalkaan autoon nousussa käytin pyyhetekniikkaa - eli ujutan pyyhkeen tuolta pohkeen takaa (sekin ottaa aikansa...) ja nostan käsivoimin jalkani sohvalle kun oon menossa maate ja tänään oli eka päivä kun en päässy autoon ilman pyyhettä. Kyyneleet silmissä ähersin siis itseni pyyhkeen avulla autoon, joka ei sitten startannutkaan! Ei aavistustakaan missä vika, mutta ei vaan lähtenyt käyntiin. Meinasi tulla itku... Kampesin itseni autosta ulos ja soitin taksin.

Nauvolassa th konsultoi lääkäriä ja lääkäri tuli tutkimaan jalan. Sanoi, että vaikuttaa hermokivulta ja hermopinteeltä. Kohtu painaa isoja hermoja ja aiheuttaa kaiken tämän - jolloin siis kivun tosiaan pitäisi helpottaa, kunhan vauva syntyy. Mä oon tosi lääkevastainen, enkä mitään ottaisi, vaikka oon kuinka kipee... Mutta puhuivat jopa mut sit ympäri ja otin neuvolassa Panacod-poreen kokeeksi, josko se yhtään auttais. Antoivat niitä mulle kaksi kotiin mukaan, mut enpä usko niitä ottavani... Synnytyksessä kyllä otan kivunlievitystä jo ton lonkan takia, mutta muuten oon tosiaan aika lääkevastainen jo muutenkin, mutta se korostuu raskaana ollessa.

Vauva on liikkunu hyvin ja sykkeet oli hyvät ja napakat :) <3 Kipeitä supistuksia tulee kourallinen vuorokaudessa. Aina kun tulee supistus, mä mielessäni toivon,että nyt! Mut aina ne on jääny siihen muutamaan tai vaan yhteen. Mut syntymättähän ei kukaan oo jääny, että joku päivähän ne jatkuu...ja kyllähän se päivä aika lähellä on joka tapauksessa. Toivottavasti tämän viikon aikana saan tuhisevan nyytin syliin :)

Tsemppiä kaikille muillekin! 

Hienoa, että MAMII:lla meni kaikki lopulta hyvin :) Voi kun pääsisin jo itsekin synnyttämään ja sinne vaaleanpunaiseen kuplaan (tyttöähän on ultra ennustanut). Eilen illalla tuli eniten supistuksia tähän mennessä, mutta ne oli lyhyitä (n.30s) ja melko kivuttomia - tai ei kivuttomia, mutta kipu ei ollut pahaa, sellaista vihlontaa. Elättelin silti toiveita, että jatkuisivat nyt ja alkaisivat kovenemaan ja säännöllistymään...mutta ei, ne loppui sitten yöllä. Nyt on aamulla tullut huimat kaksi lievää supistusta eikä muuta. Mies lähti taas aamulla toiselle paikkakunnalle töihin, kun ei näytä mitään tapahtuvan. Mies tulee keskiviikkona illalla takaisin - mä tosin tietysti toivon,että saan soittaa sen sieltä jo ennen keskiviikkoa... 

Huomenna on neuvola ja yliaikaisuuslähetekin on tehty - että jos ei tän viikon aikana tule, niin todennäköisesti ens viikon alussa meen yliaikaisuusseurantaan Taysiin. Neuvolan th epäili, että jos ei ala vauvaa kuulumaan, niin todennäköisesti ensi viikon lopulla käynnistelevät. Mutta, mutta...onhan tässä siihen vielä 1,5vko aikaa ja vauva saattaa koska vain päättää tulla :) 

Paljon onnea PIKKU ORVOKKI! :) Voi ettien ett, tulispa meillekin tämä nyytti jo pian...ihan valmiina täällä ollaan ja odotellaan. Oon koittanu sille puhua, että nyt ois hyvä tulla, mutta taitaa olla itsepäinen ja vähän vitkastelijan vikaa, niin kuin isässään ;)

Mä en tunnusta olevani taikauskoinen tms, mutta huomasin viime viikolla pari kertaa ajattelevani, että ehkä se ei tule, koska mulla on hommia kesken vielä: oli yks koulutehtävä tekemättä jonka olin aatellu tehdä ennen synnytystä (opiskelen amk:ssa sosiaalialaa aikuispuolella), oli sairaalalaukut pakkaamatta jne. Sit tosiaan huomasin ajattelevani, että ehkei se tule, kun en ookaan ihan valmis :D Tein koulutehtävän ja pakkasin laukut ja totesin pienelle, että nonni, valmista on :D Mutta ei oo kuulunu. 

Toisaalta hirveen väsynyt ja malttamaton olo, toisaalta tosiaan koitan aatella koko ajan, että joka tapauksessa synnytys on lähellä! Vaikka menis pari viikkoa ylikin, niin se on silti lähellä - enää vajaa kaks viikkoa, tän viikonlopun jälkeen ois n.1,5vko enää siihen, ku viikot ois 42+0... Tottakai toivon hirveästi, että tämä pieni pyllerö tulisi aikaisemmin, vaikka heti mun puolestani, mutta koitan siis tsempata itseäni jaksamaan sillä, että ei mene kauaa enää. Se voi oikeasti näillä raskausviikoilla kuitenkin olla mikä päivä tahansa! Jännää :)

Mies oli tosiaan neuvolassa mukana nyt torstaina. Oli tosi mukava käynti :) Mulla on kyllä ihan huippu terveydenhoitaja! Osaava ja asiantunteva, mutta myös tosi rento ja huumorintajuinen. Meillä huumorintaju osuu niin yksiin, että siellä on jotenkin aina niin hauska käydä - vaikka olisin kuinka kipeä, niin aina siellä rentoutuu ja saa nauraa :) Vauvan pää tuntuu aika alhaalla ja sydänäänet kuuluu läheltä nivusta, eli eiköhän hän siellä lähtötelineissä ole :)

Ja lähtökuopissa ollaan täälläkin - vihreä valo palaa, alas tulla pikku pyllerö! :)

Mulla viime yö oli tähän asti tuskaisin yö - oliskin ollu supistusten takia, mutta ei - kun jalan särky oli jo ihan jotain naurettavaa... Paitsi ettei paljon naurattanu. Huuto pääsi pari kertaa, kun nousin sohvalta (sängyssähän en oo pystyny nukkuun aikoihin enää, se on liina pehmee ja pahentaa jalan kipuja). Kolmelta otin gramman parasetamolia ja sen turvin sain nukuttua 1,5t. 

Viikot nyt 40+1. Supisteluja ei juuri ole. Toivon koko ajan silti, että alkais pian.

Kaksjakoset fiilikset: rakastan tätä lasta ja hän on maailman paras syy kestää mitä vain. Alan kuitenkin olemaan todella väsynyt tähän kivuliaisuuteen ja unettomuuteen. Tahtoisin vauvan kanssa jo nenäkkäin toisiamme ihmettelemään...

Sorry, tiedän, että jauhan täälläkin tätä samaa nyt koko ajan...mutta johonkin täytyy saada tätä purkaa, ettei kotiväelle tuu koko ajan valitettua. Ne on muuten ollukin ihan mahtavia! Mun pojat auttaa aina kun pyydän ja välillä pyytämättäkin, eivätkä marise asiasta (aika hyvin teini- ja esiteini-ikäisiltä ;) ja mies on ollu kyllä niin kärsivällinen, huomaavainen ja empaattinen <3 Onneksi on nuo ihanat ihmiste ympärillä :)

Tsemppiä kaikille! Viimesiä viedään..! :)