Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te 80-lukua haikailevat
30.08.2013 |
Muistatteko myös että silloin:
- nykyisen kaltaista lastensuojelua ei ollut, juoppojen lapset elivät hirveissä oloissa eikä kukaan välittänyt
- aikuiset eivät päässeet ollenkaan kunnalliseen hammashoitoon, eivät edes päivystyspotilaina
- lasten kipua ei hoidettu
- hammaslääkärissä ei puudutettu porattaessa
- epiduraali tuli vasta 80-luvun lopussa isoihin sairaaloihin
- pelkosektiota ei tunnettu
- autoissa ei ollut turvavöitä takapenkillä
- pyöräilykypäriä ei ollut 80-luvun alussa
- ip-hoitoa ei ollut kuin ekaluokkalaisille yh-perheiden lapsille
- subj päivähoitoa ei saanut
- päiväkotipaikka oli kiven alla, moni joutui pph:lle joka saattoi olla ihan millainen vaan
- telkassa oli vain 2 kanavaa
- kaupat menivät aikaisin kiinni
- sunnuntaisin kaikki oli kiinni
- lapsia kohdeltiin yleisesti huonosti
- koulukiusaamista ei tunnistettu, kantelemista paheksuttiin
Kommentit (59)
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 13:00"]
Aloittajan viesti on muuten loistavaa ajankuvaa! :D hyvää elämänlaatua kuvaa se, että joku huolehtii juoppojen lapsista, joku hoitaa mädät hampaat niiden omistajaa rasittamatta, telkkarissa on paljon kanavia, kaupasta voi kantaa ööliä ja mättöä vuorokauden ympäri...
Päihdeongelmathan ovat nykyisin räjähtämässä käsiin, ei 1980-luvulla ollut juoppoja perheitä. Silloin alkoholia henkilöä kohden kului paljon vähemmän kuin nykyisin, ja erityisesti naisten alkoholinkäyttö on noussut hurjasti. 80-luvulla perheessä isä saattoi ajoittain ottaa kuppia, mutta äiti tuskin. Nykyään samalla lapsella olisi juoppo äiti, joka on virallisesti yh, mutta kotona asuu epävirallisesti myös äidin tämänhetkinen miesystävä.
1980-luvulla tenavilla ei juurikaan ollut hampaissa reikiä, ja tehtiin ennusteita siitä, milloin reikiintyminen loppuu kokonaan. Nykyisin hammashoitoloistakin tehdään lastensuojeluilmoituksia, kun tenavia ei tuoda hoitoon märkivistä hampaista huolimatta. Julkinen perusterveydenhuoltomme on nykyisin aika pitkälle köyhäinhoitoa, ja kaikki kynnelle kykenevät käyvät hoidossa yksityisellä ja/tai työterveyshuollossa. Terveyskeskuksissa reseptit uusitaan potilasta tapaamatta, ja resursseista valtaosan vie päihteiden käytön välilliset seuraukset sekä masennus, ahdistus ja muut pääpuolen sairaudet, jotka nekin radikaalisti vähenisivät korkin sulkemisella.
Ainakin minä vaihtaisin mieluummin alkoholiongelmaisen yhteiskunnan raittiiseen ja hampaanpaikkauksen puudutuksella ehjiin hampaisiin. Mutta minä olenkin haikailija. :)
ps. Aloitin koulutieni vuonna 1984, jolloin ei kyllä lapsia kuritettu fyysisesti, ketään ei koulussa kiusattu ja köyhien lapset puettiin paremmin kuin nykyään. Ja ne satelliittikanavatkin tulivat samana vuonna. ;)
Tiede ja lääketiede ovat tietysti kehittyneet kasarilta huimasti. Mutta nykyisin vain osalla kansasta on mahdollista siihen hyvään hoitoon. Rikkailla on nykyisin hyvät hampaat ja jos jostain hampaasta joutuu luopumaan, laitetaan heti tilanne 2500 € kustantavat hammasimplantti. Köyhemmällä kansanosalla taas on avoin hymy tai 60-luvun tekarit.
Näin hyvinvoivana ihmisenä viihdyn siis paremmin nykyajassa, mutta säälin kyllä vähäosaisia. alimman sosiaaliluokan miehet kuolevat noin 25 vuotta aiemmin kuin ylimmän sosiaaliluokan miehet... Yksityisesti ostetut terveyspalvelut, joilla on diagnostoitu ja/tai hoidettu syöpä, ovat pelastaneet monen tuttavani hengen. Samat ihmiset eivät saaneet tutkimuksia tai hoitoa yliopistosairaalassa...
[/quote]
Kyllä oli juoppoja perheitä, olen itsekin sellaisesta. Apua oli todella vaikea saada siihen aikaan. Toisaalta monilla tahoilla oli paljon enemmän auktoriteettia, nykyään varsinkin nuoret eivät kunnioita enää ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin oli paljon enemmän vastuussa itsestään, kun kiusatiin koulussa, ainoa vaihtoehto oli antaa takaisin. Kun sai turpaansa, asia nieltiin. Kun kotona sai selkäänsä, asiasta ei voinut kertoa kenellekään. Lapset leikkivät pullojen keskellä kotona, kukaan ei puuttunut. Tämä oli huonompiosaisten lähiöelämää kasarilla. Toisaalta, kyllä se kasvatti luonnetta niillä, jotka pääsivät sieltä pois, eivätkä jatkaneet vanhempiensa päihde/mt/väkivaltaongelmakierrettä.
Sinällään kasari oli toisaalta mielenkiintoista aikaa, kun kaikesta piti ottaa selvää ja asiat olivat vaivan takana - palkinto ja mielihyvä oli paljon suurempi. Joutui menemään kirjastoon ja oikeasti etsimään tietoa, että pääsee elämässään eteenpäin ja saa sivistettyä itseään. Näin siis lapsuudessa itsellä, teeveestä, lähipiiristä tai kotoa saanut muuta kuin "nyrkin ja viinan" tien ohjeita. Onneksi koulussa oli yksi hyvä opettaja, mikä taas auttoi useampaan ihmistä pyrkimään parempaan elämässään.
Mä aloitin koulun 1979. Ensimmäisen vuoden äiti oli vielä kotona, joten en muista mitään iltapäivähoidosta. Toisesta vuodesta lähtien olin melkein joka päivä jossain harrastuksessa koulun jälkeen, oli näytelmäkerhoa, jumppaa, pelikerhoa, askartelukerhoa... Sitä vaan ei vielä kutsuttu iltapäivähoidoksi. Puudutuksista en tiedä, sillä ensimmäisen reikäni sain vasta 90-luvulla. Telkkari meillä oli mustavalkoinen aina Los Angelesin olympialaisiin asti, mutta eipä sitä ehditty katsoakaan, kun juostiin pihalla koko ajan.
Kyllä ainakin meidän eteläsuomalaisessa pikkukaupungissa oli IP-hoitoa ihan vapaasti sille, kuka halusi sitä saada (se tosin maksoi jotain) vuonna 1984. Koulussa oli myöskin käsityö- ja teatterikerhoja ym. koulun jälkeen. Myöskin lapsista pidettiin hyvä huoli. Perheemme asui Helsingissä vuodesta 1986 ja meillä näkyi kaapeli-TV:n kautta runsaasti satelliittikanavia, kuten esim. SKY Channel ja MTV (Music Television). Myös lapsilla oli kotitietokoneita suhteellisen yleisesti jo tuolloinkin jne (erityisesti Commodore 64).
Toisaalta taas...
- koko kylä kasvatti, joten käytöshäiriöiset lapset olivat vähemmistössä ja heitteillä olevista pidettiin huolta yhdessä
- sunnuntaisin perheet harrastivat tai vaan lepäsivät yhdessä
- päivähoito ei ollut yhtä kattavaa, mutta käytännössä jokainen kotirouva, joka apua pyysi, sai kunnallisen kodinhoitajan ilman painavaa syytäkin
- kouluajat olivat järkevämmät eikä nykyisiä 10-12 päiviä tunnettu, joten iltapäivähoitoa ei tarvittu yhtä paljon + naiset olivat kotona koska miehen palkalla pärjäsi
jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen syntynyt 1966 ja mulla on ollut hyvä lapsuus, nuoruus.
tämä yhteiskunta menee vuosi vuodelta holhottavammaksi. hyi stna
Mä olen syntynyt 1966 ja mulla on ollut hyvä lapsuus, nuoruus.
tämä yhteiskunta menee vuosi vuodelta holhottavammaksi. hyi stna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töihin pystyi tuosta vain menemään, työttömyysjaksoja joskus oli mutta ne jäivät lähes kaikilla lyhyeksi.
Palkattomia työharjoitteluja ei tunnettu.
Naiset eivät tosiaannaan olleet kotona! Kun kotihoitoa ei subventoitu mitenkään, vain varakkaan yrittäjän vaimo saattoi olla kotirouva! Keskiluokkaiset perheet tarvitsivat molempien tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tv-kanavia oli kolme ja ip hoitoa oli myös tokaluokkalaisille ja muillekin kuin yh:n lapsille. En käsitä myöskään, mitä tarkoitetaan sillä että lapsia olisi kohdeltu yleisesti huonosti.
Kolmoskanava tuli vasta 80-luvun loppupuolella.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 22:55"]
Tv-kanavia oli kolme ja ip hoitoa oli myös tokaluokkalaisille ja muillekin kuin yh:n lapsille. En käsitä myöskään, mitä tarkoitetaan sillä että lapsia olisi kohdeltu yleisesti huonosti.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmoskanava aloitti 1985 eli kyllä 80-luvulla oli kolme kanavaa.
Sillon lapset liikku ja oli ulkona, oli kavereita. Jos ei nyt välttämättä harrastettu mutta mentiin "seuraleikkejä". Miksikä niitä oikein sanotaan oli: rokee ja pokee, 10 tikkua laudalla, kahtatoista, värikuningasta... näitä. Ei tarvinnu telkkaa ja muita sisäviihdykkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin koulun vuonna -86 ja sain olla ennen koulupäivää ja sen jälkeen sekä kesälomilla pari ekaa kouluvuotta perhepäivähoitajalla!
Meillä ne oli rodee ja polee (rosvo ja poliisi) =D
Mä oon mennyt kouluun 1981 eikä silloin ollut mitään ip-hoitoa paitsi leikkipuistossa ekaluokkalaisille, kulku vilkkaasti liikennöityjen teiden läpi. Avain kaulassahan kaikki kulkivat.
Lapsja sai lyödä ja repiä tukasta ja korvasta ihan vapaasti. Opettajakin toivoi, että joku saisi illalla selkäänsä.
Vaihtaisitteko oikeasti epiduraali lasten pihaleikkeihin? Mun lapset leikkivät sitä paitsi nykyäänkin pihalla kaikki illat, ei nääs asuta missään Mäntsälän takaperukoilla.
Käytöshäiriöisiä lapsia oli tarkkiksella, jossa heitä säilytettiin erillään muista koululaisista.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 23:29"]
Mä oon mennyt kouluun 1981 eikä silloin ollut mitään ip-hoitoa paitsi leikkipuistossa ekaluokkalaisille, kulku vilkkaasti liikennöityjen teiden läpi. Avain kaulassahan kaikki kulkivat.
Lapsja sai
lyödä ja repiä tukasta ja korvasta ihan vapaasti. Opettajakin toivoi, että joku saisi illalla selkäänsä.
[/quote]
Missä asuit? Espoossa oli 1980 ip-hoito eikä minua rangaistu fyysisesti ja sitä kyllä paheksuttiin, jos jonkun kotona niin tehtiin.
Alue: Aihe vapaa
80-luvulla oli kunnia-asia pitää tuloerot mahdollisimman pieninä, sen katsottiin edistävän yhteiskuntarauhaa. Nykyään halutaan päinvastoin ja leipäjonoihin on totuttu. Koulussa oli kaikenlaisten perheiden lapsia (melko) sulassa sovussa, koulupiirit määräsivät mihin kouluun mennään eikä ollut eliittikouluja. Sen ajateltiin olevan hyvä asia. Ajateltiin myös että kaikenlaisista perheistä oli oltava mahdollista opiskella niin pitkälle kuin äly sallii. Kyllä kaipaan. Nykyään vain raha määrää ja voittoa on tultava.
Kansainvälistyminen ei 80-luvulla ollut vielä niin pitkällä kuin nyt, mutta kyllä minulla oli kymmeniä kirjekavereita ympäri maailmaa ikävuosien 11-20 välillä. Kirjoitettiin kynällä paperille, ja sai kieli- ja kulttturiharjoitusta. Naurakaa vaan, mutta se oli ihanaa! Matkusteluakaan ei ollut kielletty.