Naapureiden kanssa ystävystyminen, uhka vai mahdollisuus?

Meillä siitä tutustumisesta on ollu vaan hyötyä. 

Kamalaa olisi.

Ei kannata. Voi tulla konflikteja, kemiat ei kohtaakaan, taloyhtiön asioista erimielisyyksiä, jouruilua selän takana... On sitten kiva asua naapurissa. Mutta nämä riskit tiedostaen, niin siitä vaan. Voihan onnistuakin. Itse olen oppinut, että henkinen pieni välimatka naapureihin on hyvä. Sivusta nähnyt näitä epäonnistuneita naapurisuhteita. 

En suosittele ettei tule taakkaa siitä.

Riippuu tutustumisen laadusta. Panin naapuria peppuun, ei olisi kannattanut.

Suomalaiset osaa olla rasittavaa sakkia, mielummin ei.

Riippuu siitä kuka olet ja missä olet. Työttömänä ei kannata hyvällä alueella naapureita moikkailla, suomalainen aina kuitenkin vain miettii että onko tuo työtön, ja arvottaa täysin sen mukaan ja sitten alkaa savustus ja virheiden etsiminen asumisestasi jos sinun tiedetään olevan työtön. Jo tyhjien pullojen vienti kauppaan muuttuu paheksuttavaksi jos olet työtön.

Parhaiten menee kun pidät etäisyyttä.

Mulla on pääsääntöisesti kivoja naapureita, mutta en kutsu heitä kylään. No, kaksi on käynyt joskus kääntymässä jonkin asian takia.

Mutta mielummin niin että, on pari, jolta voi lainata kananmunan tai sokeria puolin ja toisin. Mutta ei kyläillä ainakaan aktiivisesti. Kesällä voi mennä pihaan porukalla kahvittelemaan.

Naapurin jos kutsut kylään, niin se vetää hirveitä poliittisia johtopäätöksiä sisustuksestasi. On kokemusta.

Itselläkin on vitsillä vanhalla Lenin-patsas, ikoneita, Ultra Bra-taulu, jne. Ei uskalla ketään kutsua kylään.

Ei ikinä enää.

Kysyttiin autoa lainaksi, rahaa lainaksi, yhdeltä hajosi pyykkikone ja arvaahan sen, että kiva naapuri voi varmaan jeesata. Jos satuttiin samaan aikaan baariin, niin eiköhän se kiva naapuri tarjoo taas kaljat.

Juoruja, valheita, ihan kammottavia kokemuksia. Näissä oli työttömiä ja rahattomia, ja kun itse olin töissä, niin sehän tarkoitti sitä, että silloin sulla täytyy olla "ylimääräistä" rahaa...

Edelliset oli kunnan vuokraluukkuaikaan, mutta omistuskämppä kun ostettiin, niin alkoi toisenlainen vaino.

Yksi oli ottanut meidän elämästä selvää (ilmeisesti oli jotain viranomaissuhteita) ja oli käsittänyt erään asian ihan väärin. Naapurimme sai aikoinaan häädön, mutta tämä tollo huuteli pihassa kovalla äänellä kerran, kun raivostui jostain, että me ollaan saatu häätö!!!

Sama ukko vainosi pitkään, ennen kuin vaimonsa ilmeisesti pakotti muuttamaan muualle, ja sittemmin erosivatkin. Meissä ei kyllä ole ollut mitään syytä, hiljaisia ollaan ja noudatetaan kaikkia järjestyssääntöjä pilkulleen.

Oli myös erään toisen kanssa ongelmaa ja haukkui meitä selän takana, kun oltiin niin "ilkeitä", ettei haluttu hänen kissaansa meidän pihaan kuseksimaan. Sanoin siitä oikein kauniisti ja pyysin ettei päästäisi. Lopetti tervehtimisen. Kissa kuoli kai luonnollisen kuoleman, ja uutta ei näköjään ole tullut.

Kurittomista kakaroista on ollut aina riesaa. Jos olet ystävällinen, niin tunkevat iholle. Kun nyt olen inhottavan ihmisen maineessa, niin ei ainakaan tarvitse kärsiä mistään virpomisista tms.

Meillä pienkerrostalo ja loisto naapurit. Ollaan pidetty kesäjuhlia puutarhassa ja joulujuhlia kellarissa, ja usein menty jatkoille jonkun kämppään. 

Kukaan ei tuppaudu eikä kukaan loki.