Lahjakkaiden lasten tasapäistäminen

Kouluissakin on kyllä eroja. Pääkaupunkiseudulla voi hakea kouluun mistä löytää jo enemmän haasteita ja muitakin lahjakkaita lapsia esim. SYK. Opetus ja opettajat ovat motivoituneita ja lapsi saa opiskella muiden kaltaistensa seurassa. T. Sykkiläisen äiti

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 19:23"]

Ei työelämässäkään voi vaatia itselleen aina niitä kaikkein vaativimpia tehtäviä vaan vaativassakin toimessa olevat joutuvat tekemään helppojakin hommia.

...

Minä osasin lukea myös jo paljon ennen kouluikää, mutta minä luin Pekka Töpöhäntää ja Vaahteramäen Eemeliä. Tarua sormusten herrasta en ole lukenut vieläkään, enkä aiokaan; se on tylsä. Lahjakkaiden lasten vanhemmat joskus sokeutuvat lapsen lahjakkuuteen, eivätkä annan tämän olla lapsi. Lahjakaskin lapsi tarvitsee lepoa jatkuvasta vanhempien vaatimustasosta olla koko ajan muita edellä.

[/quote]

Ei kai tässä kysymys olekaan siitä, että lapselle pitäisi aina olla haastavia tehtäviä. Vaan toivotaan sitä, että lapsella olisi edes joskus haastavia tehtäviä (mieluummin toki esim. viikottain), jotta hän ei täysin tylsistyisi ja oppisi siihen, että kaikki on aina helppoa.

Ja kyllä ainakin meillä lapsi aloitti sen Tarun sormusten herrasta lukemisen täysin omasta tahdostaan. Itse asiassa en edes pitänyt sitä sopivana kirjana 6-vuotiaalle, mutta en kieltänytkään lukemasta sitä, koska kuvittelin, että lapsi kyllästyy kirjaan itse ensimmäisen 50 sivun aikana ja lopettaa sen kesken ennen kuin kirjassa ehtii tapahtua mitään liian pelottavaa. Olin kuitenkin väärässä. Kertoisikohan kuitenkin lahjakkuudesta jotain sekin, että jaksaa keskittyä kirjaan, jota monet aikuisetkin pitävät tylsänä?

Joka tapauksessa lapsi innostui kirjasta niin paljon, että halusi lähes saman tien lukea sen toiseenkin kertaan.

33

[/quote]

Maailma on täynnä  haastavia tehtäviä, netissä, kirjastossa, divareissa on vanhoja oppikirjoja. Jotenkin vaan meillä poika kävi ihan mielellään koulussa, vaikka sanoikin joskus että siellä on tylsää kun siellä ei opi paljon mitään, pulpettikirjasta huolimatta sanoi noin, ehtikin lukea kai niitä aika monta. Mutta hän löysi oman maailmansa lukemalla kotona itse lähes kaikkea mitä käsiinsä sai, vaikka sitten tuoteselosteita ja auton huoltokirjoja, jos ei muuta ollut saatavilla. En ymmärrä miten tehtävien saaminen niin vaikeaa voi olla, kun niitä löytää tässä maailmassa helposti. Pyytäkää opet tulostamaan vaikka yliopiston tenttimateriaalia, sitä on netissä. 

Miksi ap väittää lastaan lukutaitoiseksi? Jos ei saa luettua kirjaa vaikeiden sanojen vuoksi niin ei silloin voi kyllä kutsua lukutaitoiseksi.

googlettelin vähän ja tehtäviä tosiaan löytyy eri tasoisille helposti, kirjojakin on tosi paljon eli senkun vain monistaa jostain vanhoista kirjoista tehtäviä tai antaa vanhan kirjan lainaan, josta oppilas voi kopioida tehtäviä ja tehdä niitä. 

Googlettaessa tuli vastaan sana lahjakkuusharha. Omat vanhempani ovat syyllistyneet tähän juuri, kun luin 4-vuotiaana ja kirjoitin pikkutarinoita 5-vuotiaana. Pärjäsin koulussa suht. hyvin. Kun kasilla sain enkun kokeesta 7+, en ehtinyt lukea kun tukiopetin kaveriani, en uskaltanut näyttää sitä kotona, vaan väärensin isän nimikirjoituksen. Vanhempani olivat tottuneet kymppeihin. 

Haastavampien tehtävien antaminen ei ole vaikeaa, mutta ehkä se ei olekaan lapsi, joka niitä haluaa, vaan vanhemmat. 

Eiköhän peruskoulu ole useimpien lasten mielestä tylsää? Ainakin omat keskivertolapseni ovat useasti tylsistyneet koulussa oppiaineiden sisältöön. Saman muistan omilta kouluajoiltani. Joka luokkaan varmaan mahtuu se yksi tai kaksi, jotka oikeasti nauttivat koulusta, yleensä sosiaalisten taitojensa takia.

Samoin joka luokass aon muutama heikko, joille oppiminen on vaikeaa.

Jos lapsi janoaa tehtäviä ja haasteita niin kannattaa antaa niitä lisätehtäviä. Ihan varmasti opettaja antaa ylimääräisiä monisteita pyydettäessä. Tai sitten niitä lisätehtäviä voi itse hankkia lapselleen.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 21:43"]

Kouluissakin on kyllä eroja. Pääkaupunkiseudulla voi hakea kouluun mistä löytää jo enemmän haasteita ja muitakin lahjakkaita lapsia esim. SYK. Opetus ja opettajat ovat motivoituneita ja lapsi saa opiskella muiden kaltaistensa seurassa. T. Sykkiläisen äiti

[/quote]

Abiturientti-kirja on varmaan tuttu?

Minulla jatkuvat vanhempien rankat odotukset, sekä vaatimukset, joita esitin myös itse itselleni johtivat syömishäiriöön, masennukseen, itsemurhayrityksiin ja monen vuoden työttömyyteen. Eliittilukion jälkeen olin sirpaleina monta vuotta. Pienessä kympin tyttö-porukassamme oli neljä syömishäiriöistä. Yksi on edelleenkin syrjäytynyt anoreksian vuoksi, itse pääsin takaisin kiinni normaaliin elämään vasta 5 vuotta myöhemmin. Yksi opiskeli kaksi hienoa tutkintoa, ja on nyt töissä siivoojana, edelleen vanhempiensa tukemana, kun pää ei kestä muuta.

Voisihan lapsen antaa olla myös ihan vaan tavallisessa koulussa.

Terv. yksi hyvää tarkoittavien vanhempien kasvatustyön tulos

Minulla ei ollut tylsää. Oli mielenkiintoista seurata miten muut edistyivät ja oppivat lukemaan yms.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 15:03"]

Meillä saivat valita kirjastosta itse kirjan, jota lukivat jos oli tylsää. Matikassa oli monisteita, ei se minun poikaani haitannut, että sai laskea paljon lisää laskuja, jotka eivät vaikeita olleet. 

.....

Pojalla oli myös joku vihko, johon sai kirjoitella omia tarinoitaan jos oli tylsää. Lahjakashan lapsi on vasta sitten, kun osaa tehdä jotain ilman että joku ohjaa tekemistä. .....

[/quote]

Noissa puuhatehtävissä, lisämonisteissa tai engl. busy-workissa on se ongelma, että ne ovat hupia jotka eivät opeta tai haasta oppimaan mitään uutta. Lasta ei "vaadita" tekemään niitä, joten sitten kun 5. luokalle ei enää vähempää voisi kiinnostaa, niin sitten osa lahjakkaista valitsee olla tekemättä mitään.  Ei siis edes niitä puuhatehtäviä.

Lahjakas joka osoittaa jo hallitsevansa seuraavana vuonna opetettavan asian, pitäisi vapauttaa ko opetuksesta tekemään jotain aivan muuta, mutta jotain tavoitteellista. Eihän töissäkään sanota, että kiillota noita kansioita kun ei meillä ole sulle oikein hommia nyt. Lapselle voidaan antaa tehtäväksi vaikkapa tehdä projekti/esitelmä lempiaiheestaan. Hänet voidaan päästää esim matikantunnin ajaksi kirjastoon tekemään esitelmää vaikka Newtonista. Tai sitten jos on apuja saatavilla, niin open kanssa miettimään matemaattisia ongelmia.

Puuhatehtävät eivät nimittäin opeta oppimaan, eivätkä yleensä opeta matemaattista ajattelua, vaan vain alisuoriutumaan koska eivät ole haastavia eivätkä pakollisia.

Onneksi meidän kaupungissa on yksityinen koulu, jossa on kunnollinen vaatimustaso. Lapset siirtyivät sinne yläasteella ja pääsivät kuuden tylsän vuoden jälkeen oikeasti oppimaan.

Peruskoulu tasapäistää ja lisäksi tuhoaa motivaation. Vanha oppikoulusysteemi antoi mahdollisuuden myös opiskella eikä vain hengailla koulussa, harmi ettei sitä enää ole.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 15:18"]

Minä olen hiukan huolissani lahjakkaiden lasten vanhempien asenteesta. Peruskoulu on perus koulu. Tiedon sijaan tärkeintä on oppia sosiaaliseksi ja oppia oppimaan eli omaksua hyvät opiskelutaidot. Jos opettaja ei tajua antaa sopivia haasteita, niin vanhempien tehtävänä on neuvotella asiasta Opettajan kanssa ja esim. huolehtia siitä, että lapsella on mukana mielekästä tekemistä esim. Pulpettikirja, kaunokirjoitusvihko jne. harvoin se superlahjakas on ihan kaikessa lahjakas. Minä hankkisin lapselleni netistä tehtäviä, pyytäisin, että saii käydä isompien tunneilla ja huolehtisin myös itse siitä, että lapsella on tasoistaan puuhaa. Kirjallisesti lahjakas lapsi voi lukea kirjallisuuden klassikoita, harjoitella aineita ja kirja-arvosteluja ja petrata siinä, missä on heikompi. Monilla lahjakkailla on jokin kädentaito heikompi ja voisi sitten käyttää tunteja siihenkin.

Missään nimessä en antaisi lapsen laiskotella, koska niitä työskentelytaitoja ei opi niin. Lapsi voi tehdä esitelmiä, kirjoittaa tarinoita, maalata, piirtää yms. ja hankkisin myös lapselleni harratuksia, joiden eteen joutuisi näkemään vaivaa. Monet lahjakkaiden vanhemmat kokevat, että sen lahjakkaan lapsen ei tarvitse tehdä sitä, missä on huono, vaikka juuri sellainen puuhaa tekee lapselle hyvää. Näin hän oppii asettamaan itselleen tavoitteita ja sinnittelemään niitä kohti.

[/quote] "Jos opettaja ei tajua", eikos Suomessa ole maailman koulutetuimmat opettajat? Pitaisi nyt tuon verran tajuta eika jattaa kaikkea vanhempien vastuulle.

Minulla on kaksi nopeasti asioita omaksuvaa lasta, jotka ovat hallinneet 1-2 luokkien opetussisällöt jo eskari-ikäisenä. Koulunkäynti oli molemmille erittäin helppoa (ja on edelleen) eikä opettajilla ollut juurikaan aikaa, halua tai taitoa eriyttää opetusta ylöspäin. Meillä ratkaisuksi valittiin tavoitteelliset, mutta lapsille mieleiset harrastukset, molemmille sekä liikunnallinen harrastus että musiikkiharrastus. Etenkin soitinopinnoista on ollut selvästi hyötyä opiskelutekniikan ja pitkäjänteisen harjoittelun omaksumisessa, koska kumpikaan lapsista ei ole erityisesti musiikillisesti lahjakas. Soitinopinnot ovat siis edistyneet puhtaasti sitkeän harjoittelun tuloksena.

Itse oli kympin tyttö kouluaikana. Kuolin tylsyyteen yläasteella, mutta nautin lukiosta ja yliopisto-opinnoista (oikis). Itse opin sitkeyttä ja pitkäjännitteisyyttä musiikkiopinnoista, sitä uskallankin suositella kaikille täysin riippumatta siitä, onko lapsi musikaalinen tai ei.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 15:18"]

Minä olen hiukan huolissani lahjakkaiden lasten vanhempien asenteesta. Peruskoulu on perus koulu. Tiedon sijaan tärkeintä on oppia sosiaaliseksi ja oppia oppimaan eli omaksua hyvät opiskelutaidot. Jos opettaja ei tajua antaa sopivia haasteita, niin vanhempien tehtävänä on neuvotella asiasta Opettajan kanssa ja esim. huolehtia siitä, että lapsella on mukana mielekästä tekemistä esim. Pulpettikirja, kaunokirjoitusvihko jne. harvoin se superlahjakas on ihan kaikessa lahjakas. Minä hankkisin lapselleni netistä tehtäviä, pyytäisin, että saii käydä isompien tunneilla ja huolehtisin myös itse siitä, että lapsella on tasoistaan puuhaa. Kirjallisesti lahjakas lapsi voi lukea kirjallisuuden klassikoita, harjoitella aineita ja kirja-arvosteluja ja petrata siinä, missä on heikompi. Monilla lahjakkailla on jokin kädentaito heikompi ja voisi sitten käyttää tunteja siihenkin.

Missään nimessä en antaisi lapsen laiskotella, koska niitä työskentelytaitoja ei opi niin. Lapsi voi tehdä esitelmiä, kirjoittaa tarinoita, maalata, piirtää yms. ja hankkisin myös lapselleni harratuksia, joiden eteen joutuisi näkemään vaivaa. Monet lahjakkaiden vanhemmat kokevat, että sen lahjakkaan lapsen ei tarvitse tehdä sitä, missä on huono, vaikka juuri sellainen puuhaa tekee lapselle hyvää. Näin hän oppii asettamaan itselleen tavoitteita ja sinnittelemään niitä kohti.

[/quote]

Eli lapseni pitäisi piirtää 5 tuntia päivässä,koska hän on siinä keskinkertainen ja kaikessa muussa luokkansa paras?

Tehostettua ja erityistä tukea voi saada myös lahjakas lapsi. Tämä kerrottiin minulle kuntani uusien opettajien perehdytyspäivässä. Eli lisätuki ei ole tarkoitettu vain niille, joilla on vaikeuksia oppimisessa. Ota ap yhteyttä lastesi opettajiin ja sovi tapaaminen. Opettajalla on todennäköisesti kädet täynnä työtä niiden kanssa, joilla on vaikeuksia ja hyvin pärjäävä oppilas ei herätä opettajassa huolta.

Minäkin olen välillä vähän harmissani, kun matemaattisesti lahjakkaat lapseni eivät tykkää koulussa matikasta, koska se on tylsää. Opetus ei ole heille riittävän haastavaa. Itsekin muistan kouluajoiltani sen, miten olin hetkessä laskenut pyydetyt sivut ja opettaja kielsi menemästä kirjassa eteenpäin omin päin. Niinpä piirtelin enimmäkseen kaikenlaisia turhautuneita koukeroita kirjat täyteen. Ja tästä tietysti tuli moitteita. Tykkäsin kyllä koulunkäynnistä tästä huolimatta.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 22:01"]

Miksi ap väittää lastaan lukutaitoiseksi? Jos ei saa luettua kirjaa vaikeiden sanojen vuoksi niin ei silloin voi kyllä kutsua lukutaitoiseksi.

[/quote]

Lukutaito on niin monia erilaisia asioita. Sinä voisit vaikka kertoa omin sanoin, mitä tarkoittaa tämä meidän aikuisten teksti "

Kompleksiteettiteorian ja toimijaverkkoteorian tarjoama lähestymistapa kaipaa rinnalleen diskursiivista todellisuutta, sosiaalisia rakenteita ja valtarakenteita kriittisesti tarkastelevan foucault’lainen lähestymistavan."

Jos et osaa, et ole lukutaitoinen.

No kyllä minä olen sitä mieltä, että jos meillä on tällainen peruskoulu, niin kyllä siellä sitten pitäisi ottaa huomioon kaikenlaiset ja kaikentasoiset oppijat. Nykysysteemistä kärsivät kaikki. Lapset myös oppivat eritavalla, toiset tekemisen, toiset lukemisen ja jotkut kuulemisen kautta. Jotkut tarvitsevat paljon perustehtäviä ja kertausta, mutta se "jankuttaminen" turhauttaa niitä, jotka osaavat monet asiat ensiyrittämällä tai jopa jo valmiiksi.

Meillä siis on toinen lapsi kotikoulussa varmaankin loppuyläkoulun ja se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Näin hänellä jää enemmän aikaa harrastuksille ja hän saa edetä omaan tahtiinsa. Tänä syksynä hän on jo esim. laskenut koko syyslukukauden matikan tehtävät ja ihan läpihuutojuttuna. Me vanhemmat emme vaadi todellakaan lapsiltamme mitään kympin tasoa, mutta kun he ovat sitä ihan luonnostaan. Molemmat ovat mahdottoman kiinnostuneita matematiikasta, fysiikasta, kemiasta ja kielistä. Kotiopiskelija opiskeleekin koulun ulkopuolella japania ja ranskaa.

Mieheni on huippuälykäs, minä ihan tavallinen. Mutta miehenikään ei ole niin lahjakas kuin lapsemme. Toisella lapsellamme on lisäksi ns. valokuvamuisti, joten kokeisiin lukeminenkin on todella helppoa.

Jos voisimme valita, laittaisimme lapsemme paljon mieluummin kouluun kuin pitäisimme kotiopetuksessa.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 15:18"]

Minä olen hiukan huolissani lahjakkaiden lasten vanhempien asenteesta. Peruskoulu on perus koulu. Tiedon sijaan tärkeintä on oppia sosiaaliseksi ja oppia oppimaan eli omaksua hyvät opiskelutaidot. Jos opettaja ei tajua antaa sopivia haasteita, niin vanhempien tehtävänä on neuvotella asiasta Opettajan kanssa ja esim. huolehtia siitä, että lapsella on mukana mielekästä tekemistä esim. Pulpettikirja, kaunokirjoitusvihko jne. harvoin se superlahjakas on ihan kaikessa lahjakas. Minä hankkisin lapselleni netistä tehtäviä, pyytäisin, että saii käydä isompien tunneilla ja huolehtisin myös itse siitä, että lapsella on tasoistaan puuhaa. Kirjallisesti lahjakas lapsi voi lukea kirjallisuuden klassikoita, harjoitella aineita ja kirja-arvosteluja ja petrata siinä, missä on heikompi. Monilla lahjakkailla on jokin kädentaito heikompi ja voisi sitten käyttää tunteja siihenkin.

Missään nimessä en antaisi lapsen laiskotella, koska niitä työskentelytaitoja ei opi niin. Lapsi voi tehdä esitelmiä, kirjoittaa tarinoita, maalata, piirtää yms. ja hankkisin myös lapselleni harratuksia, joiden eteen joutuisi näkemään vaivaa. Monet lahjakkaiden vanhemmat kokevat, että sen lahjakkaan lapsen ei tarvitse tehdä sitä, missä on huono, vaikka juuri sellainen puuhaa tekee lapselle hyvää. Näin hän oppii asettamaan itselleen tavoitteita ja sinnittelemään niitä kohti.

[/quote]

Eli lapseni pitäisi piirtää 5 tuntia päivässä,koska hän on siinä keskinkertainen ja kaikessa muussa luokkansa paras?

[/quote]

Esimerkiksi. On myös hyvä oppi tulevaa yhteiskunnassa ja työelämässä pärjäämistä varten, että joutuu tekemään kaikenlaista, mikä ei ole just itselle räätälöityä, vaikka olisi lahjakas ja parempi kuin muut.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 15:18"]

Minä olen hiukan huolissani lahjakkaiden lasten vanhempien asenteesta. Peruskoulu on perus koulu. Tiedon sijaan tärkeintä on oppia sosiaaliseksi ja oppia oppimaan eli omaksua hyvät opiskelutaidot. Jos opettaja ei tajua antaa sopivia haasteita, niin vanhempien tehtävänä on neuvotella asiasta ....

....ja hankkisin myös lapselleni harratuksia, joiden eteen joutuisi näkemään vaivaa. Monet lahjakkaiden vanhemmat kokevat, että sen lahjakkaan lapsen ei tarvitse tehdä sitä, missä on huono, vaikka juuri sellainen puuhaa tekee lapselle hyvää. Näin hän oppii asettamaan itselleen tavoitteita ja sinnittelemään niitä kohti.

[/quote]

Olen täysin samaa mieltä: _oppia oppimaan_! Mutta oppimaan ei voi oppia jos kaikki on yli helppoa ja siksi on saatava haastavampaa oppimateriaalia. Ja kun puhuttiin resursseista, niin helpoiten näitä haasteita saadaan etenemällä oppisisällössä. Voi toki keksiä jotain luovempaakin, mutta se varmasti syö niitä resursseja vielä enemmän.

Saattaa kuullostaa ylpeältä, mutta meidän kahdelle lapselle on _kaikki_ helppoa. Koska merkit oli jo varhain olemassa ovat lapsemme "laitettu" soittamaan jo taaperosta asti soitinta, musiikkiopistolla esikoinen 6 ja kuopus 4 -vuotiaasta alkaen. He ovat myös molemmat harrastaneet liikuntaa monipuolisesti ja ovat motorisesti hyvin taitavia.

Tästä on ollut vain se seuraus, että myös liikunta- ja musiikkitunnit  ovat olleet tuskaa "miten vielä 2. luokallakin pitää opetella kuperkeikkaa, me halutaan tehdä kärrympyörää" ja myöhemmin "miksi vain pojat saa hiihtää 10 km, mutta tytöt vain 5km", tosin meidän lapsi on sittemmin saanut mennä osin poikien mukana. Mutta musiikissa tuota harrastuneisuutta ei ole huomautuksistamme huolimatta otettu _mitenkään_ huomioon. Samoja laattasoittimia soittavat, vaikka osaisivat hoitaa sen säestämisenkin mitä opettaja mustasukkaisesti pitää itsellään.

Ja matikkaan ja äikkäänkin olemme toivoneet haastavuutta jotta opiskelumotivaatio säilyisi. Sillä seurauksella, että meidät haukuttiin maanrakoon.

Enkä edes silloin vielä ollut näin vihainen kuin nykyään. Silloin oikeasti vain halusin ymmärtää miksei lapselle annettu haastavampaa tekemistä. En siis tiennyt onko syy opettajassa, opetussuunnitelmassa vai eikö lapsen turhautuneisuus ollut tullut ilmi luokassa.

Saimme vastauksen "näin on aina toimittu".

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 16:31"]

Jos koulu on liian helppoa, voi lapselle saada oman tasoista etenemistä/haastetta/kokemusta pitkäjänteisestä harjoittelusta harrastuksien kautta. Monet taitolajit (taitoluistelu, telinevoimlstelu kilparyhmässä) tai vaikkapa  musiikinopiskelu musiikkiopistossa ovat sen verran vaativia, että lahjakaampikin lapsi saa varmasti haastetta - jos siis on alun alkaen liikunnassa/musiilissa lahjakas. Uskoisin, että jokaiselle lapselle löytyy joku hänen lahjakkuuttaan tukeva harrastus! 

[/quote]

Kuten sanottu, ainakaan meillä ei auttanut, pikemminkin päinvastoin. Ovat siis olleet 4 ja 6v stä musiikkiopistolla (toinen suoriti 12 vuotiaana 3/3:n) ja toinen sattumoisin telinevoimistelun kilparyhmässä 5 harjoitusta viikossa.

Luulen, että tämä musiikki ja liikunta on vain aktivoinut noita aivosoluja ja siksi turhautuminen ja ero ikätovereihin vielä ammottavampi kuin ilman näitä harrastuksia olisi...

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 17:58"]

Itse olen työssäni huomannut usein sen, että lapset, jotka suoriutuvat helposti, harvoin haluavat haastavampia tehtäviä muissa kun niissä ihan suosikkiaineissa vaikka tämä olisikin vanhempien toive.

......

... useissa oppiaineissa sitä aikaisempina vuosina opittua laajennetaan, tästä johtuu se, että useina vuosina käydään läpi samoja asioita. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mitään uutta ei tulisi. 

[/quote]

Ihmettelen tätä _haluta_ asiaa, eihän muiltakaan oppilailta kysytä haluaako ne, vai kysytäänkö??

Lahjakkaan pitäisi myös oppia oppimaan ja siksi hänellä pitää olla samanlainen oppivelvollisuus ja -oikeus kuin muillakin. Tämä taas tarkoittaa, että hänelle pitää antaa "pakollisia" koulu- ja kotitehtäviä sellaisista sisällöistä joissa joutuu jotain oppimaan!

Ja kyllä, tuo spiraalimainen oppimistapa on tuttu. Tytär vain kun on nopea nappaamaan tietoa sisuksiinsa, niin siinä kun veden kiertokulku tulee toisen tai kolmannen kerran oli hän jo ekalla kerralla tietoinen koko siitä kuviosta mikä vedetään kasaan vasta sitten kolmannella kerralla. Hänen kohdallaan olisi siis voinut aloittaa heti siitä vitosluokan versiosta. 

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 18:46"]

Opettajallahan on mahdollisuus siirtää hänet vaikka vuosiluokkaa ylemmäs, mutta riittävätkö sosiaaliset valmiudet?

[/quote]

Meillä siis kaksi lasta, jotka voisi kyllä siirtää vaikka 3 tai jopa 4 vuotta ylemmäs. Mutta kuten sanot, en halua nostaa yhdelläkään vuodella, koska heillä on oltava oikeus ikätovereihinsa. Tosin nuoremman, vaikka onkin loppuvuoden lapsi, olemme vakavasti harkitsemassa yhden luokan yli hyppäämistä, koska kavereita on ylemmällä luokalla.