Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eksä vastustaa lapsen viikko-viikko -asumista
19.08.2020 |
Olisi kiva kuulla mielipiteitä seuraavasta:
Eksä vastustaa lapsen viikko-viikko -asumista. Nykyinen sopimus on viikonlopuista. Lapsi on teini ja ilmaissut useasti haluavansa muuttaa isälleen. Ehdotin viikko-viikko -asumista, koska se olisi noin vanhalle lapselle hyvä ratkaisu kun ei tarvitsisi vaihtaa koulua ja kaveripiiriä kylmiltään. Eksä vaan höpisee ettei käy. Mietin että mikä voi olla syy tuollaiselle jääräpäisyydelle? Uusi mies ja uusperhe, haluavat kuvitella olevansa kokonainen perhe...? En haluaisi ajaa asiaa oikeusteitse, mutta onko kellään kokemuksia viikko-viikko -asumisen saamisesta sitä kautta?
Mutta sitten kuulemma kokonaan muuttaminen kävisikin tuosta noin vaan. Onko viikko-viikko -järjestelyssä joitakin huonoja puolia esim. tukien suhteen? Eikö tuo kokonaan muuttaminen olisi eksälle huonompi ratkaisu lapsilisien ja elatusmaksujen suhteen vai kuvitteleeko hän niiden säilyvän nykyisen sopimuksen mukaisena?
Kommentit (54)
Et todennäköisesti saa vuoroasumista jos sekä toinen huoltaja että 12v täyttänyt lapsi vastustaa sitä. Asuu siis joko sulla tai toisella huoltajalla, miten sovitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ette kerran sopuun pääse viikko-viikosta, niin sitten vaihtoehtoina on asua jomman kumman luona. Ette kuitenkaan ilmeisesti asu ihan naapureina? Jos et halua lapsen vaihtavan koulua asumispaikan vaihdoksen myötä, miten lapsi sinulta kulkisi nykyiseen kouluunsa? Olisiko tähän kuvioon odotettavissa nopea kyllästyminen? Jos lapsi haluaa muuttaa luoksesi, selvin olisi nyt kyllä "roolien vaihto", ja lapsi voi vierailla (äitinsä?) luona vaikkapa niin paljon kuin haluaa ja on mahdollista?
Epäilijöille tiedoksi, ei ne lapset aina halua muuttaa "helpomman" elämän perässä isälleen. Tai siinä mielessä kyllä helpomman, jos äidin kanssa ei kertakaikkiaan tule toimeen, muttei lasta alaikäisenä (alle 12v.) äiti ole päästänyt muuttamaan. Olempa nähnyt tapauksen, jossa 15-v pakkasi kimpsut ja kampsut, meni isälle ja ilmoitti äidilleen, ettei tule takaisin. Vierailua voidaan katsoa sitten, kun äiti kykenee käyttäytymään aikuismaisesti. Äiti kun ei millään tahtonut kuulla lapsen tahtoa. Juu ei käyneet poliisit hakemassa "kotiin", vaan kirjat vaihtuivat.
Tavaroiden puolesta viikko-viikko asuminen riippuu lapsesta. Jollakin ei ole muuta kuin kännykkä, vaatteet ja koulureppu. Toisella voi olla enemmänkin "omaisuutta", jotka eivät niin vain kulje mukana, jolloin toisessa kodissa ei käytännössä ole mitään omaa tekemistä, kun kaikki tarvikkeet ovat toisaalla. Myöskin lapsen asuminen yhdessä paikassa ja vanhempien viikottainen vaihto toimii vain hyvin harvoilla. Kukapa lapsikaan tuntisi kovin kodiksi paikkaa, joka on "ei kenenkään maata", eikä siitä kukaan loppujen lopuksi huolehdi. On vain koko ajan tieto siitä, että vanhempi on siellä kääntymässä ja hänen oikea kotinsa on muualla.
Hei, kiitos asiallisesta vastauksesta.
Asumme suhtellisen lähellä toisiamme, mutta välissä menee kaupungin raja, joten siksi koulu vaihtuisi jos teini muuttaisi luokseni. Nykyinen koulu on hyvä ja sijaitsee lähellä eksän kotia, siksi en haluaisi vaihtaa sitä ennen 2. asteen opintoja. Olen tietysti miettinyt tuota koulumatkan kulkemista, teini osaa tehdä sen itse ja on monesti tullut luokseni itsenäisesti käymään, mutta miten sitten se arki kun väsyttää, sataa räntää ja pitäisi lähteä ajoissa kouluun. Hän on vastuullinen ja hyvä lapsi, mutta teini on tietysti teini. On täälläkin koulu melko lähellä missä asun, joten mistään korvesta ei ole kyse.
Täytyy nyt sitten miettiä miten tässä olisi parasta tehdä. Olen yrittänyt välttää kaikenlaista tappelua asioista, mutta eksä tuntuu tekevän tahallaan kiusaa, hyvin piilotetusti, tietyissä asioisssa jotka eivät häntä miellytä kuten aiemmissa viesteissä mainitsin. Viikko-viikko tuskin onnistuu ilman käräjöintiä tai sillä uhkailua. Olen yrittänyt selittää teinille, että vuoden tai kahden päästä tilanne olisi ihan erilainen ja helpompi ratkaista, mutta nuorelle tuo tuntuu tietenkin hyvin pitkältä ajalta.
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä isälle muutamisessa sitten mitään ongelmaa? Vai epäiletkö, että lapsen äiti vaan kiukuspäissään niin sanoi?
En osaa varmaksi sanoa. On vähän sellainen tunne, että eksä bluffaa ja jos näyttäisin vihreää valoa ilman ehtoja muutolle, niin sitten alkaisi vitkuttelu ja hankaloittaminen. On myös vaikea sanoa kumpi viikko-viikkoa oikeasti vastustaa, eksä, eksän uusi mies vai molemmat. Vai onko se vaan esitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ette kerran sopuun pääse viikko-viikosta, niin sitten vaihtoehtoina on asua jomman kumman luona. Ette kuitenkaan ilmeisesti asu ihan naapureina? Jos et halua lapsen vaihtavan koulua asumispaikan vaihdoksen myötä, miten lapsi sinulta kulkisi nykyiseen kouluunsa? Olisiko tähän kuvioon odotettavissa nopea kyllästyminen? Jos lapsi haluaa muuttaa luoksesi, selvin olisi nyt kyllä "roolien vaihto", ja lapsi voi vierailla (äitinsä?) luona vaikkapa niin paljon kuin haluaa ja on mahdollista?
Epäilijöille tiedoksi, ei ne lapset aina halua muuttaa "helpomman" elämän perässä isälleen. Tai siinä mielessä kyllä helpomman, jos äidin kanssa ei kertakaikkiaan tule toimeen, muttei lasta alaikäisenä (alle 12v.) äiti ole päästänyt muuttamaan. Olempa nähnyt tapauksen, jossa 15-v pakkasi kimpsut ja kampsut, meni isälle ja ilmoitti äidilleen, ettei tule takaisin. Vierailua voidaan katsoa sitten, kun äiti kykenee käyttäytymään aikuismaisesti. Äiti kun ei millään tahtonut kuulla lapsen tahtoa. Juu ei käyneet poliisit hakemassa "kotiin", vaan kirjat vaihtuivat.
Tavaroiden puolesta viikko-viikko asuminen riippuu lapsesta. Jollakin ei ole muuta kuin kännykkä, vaatteet ja koulureppu. Toisella voi olla enemmänkin "omaisuutta", jotka eivät niin vain kulje mukana, jolloin toisessa kodissa ei käytännössä ole mitään omaa tekemistä, kun kaikki tarvikkeet ovat toisaalla. Myöskin lapsen asuminen yhdessä paikassa ja vanhempien viikottainen vaihto toimii vain hyvin harvoilla. Kukapa lapsikaan tuntisi kovin kodiksi paikkaa, joka on "ei kenenkään maata", eikä siitä kukaan loppujen lopuksi huolehdi. On vain koko ajan tieto siitä, että vanhempi on siellä kääntymässä ja hänen oikea kotinsa on muualla.
Hei, kiitos asiallisesta vastauksesta.
Asumme suhtellisen lähellä toisiamme, mutta välissä menee kaupungin raja, joten siksi koulu vaihtuisi jos teini muuttaisi luokseni. Nykyinen koulu on hyvä ja sijaitsee lähellä eksän kotia, siksi en haluaisi vaihtaa sitä ennen 2. asteen opintoja. Olen tietysti miettinyt tuota koulumatkan kulkemista, teini osaa tehdä sen itse ja on monesti tullut luokseni itsenäisesti käymään, mutta miten sitten se arki kun väsyttää, sataa räntää ja pitäisi lähteä ajoissa kouluun. Hän on vastuullinen ja hyvä lapsi, mutta teini on tietysti teini. On täälläkin koulu melko lähellä missä asun, joten mistään korvesta ei ole kyse.
Täytyy nyt sitten miettiä miten tässä olisi parasta tehdä. Olen yrittänyt välttää kaikenlaista tappelua asioista, mutta eksä tuntuu tekevän tahallaan kiusaa, hyvin piilotetusti, tietyissä asioisssa jotka eivät häntä miellytä kuten aiemmissa viesteissä mainitsin. Viikko-viikko tuskin onnistuu ilman käräjöintiä tai sillä uhkailua. Olen yrittänyt selittää teinille, että vuoden tai kahden päästä tilanne olisi ihan erilainen ja helpompi ratkaista, mutta nuorelle tuo tuntuu tietenkin hyvin pitkältä ajalta.
Kai tiedät, että toisen kunnan kouluun voi mennä hyvillä perusteilla? Jos koulumatka on kumminkin suh lyhyt niin luulen, ettei lasta pakoteta vaihtamaan koulua kun kumminkin opiskelee nykyisessä. Koulukyydin joutuu kyllä omasta pussista maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ette kerran sopuun pääse viikko-viikosta, niin sitten vaihtoehtoina on asua jomman kumman luona. Ette kuitenkaan ilmeisesti asu ihan naapureina? Jos et halua lapsen vaihtavan koulua asumispaikan vaihdoksen myötä, miten lapsi sinulta kulkisi nykyiseen kouluunsa? Olisiko tähän kuvioon odotettavissa nopea kyllästyminen? Jos lapsi haluaa muuttaa luoksesi, selvin olisi nyt kyllä "roolien vaihto", ja lapsi voi vierailla (äitinsä?) luona vaikkapa niin paljon kuin haluaa ja on mahdollista?
Epäilijöille tiedoksi, ei ne lapset aina halua muuttaa "helpomman" elämän perässä isälleen. Tai siinä mielessä kyllä helpomman, jos äidin kanssa ei kertakaikkiaan tule toimeen, muttei lasta alaikäisenä (alle 12v.) äiti ole päästänyt muuttamaan. Olempa nähnyt tapauksen, jossa 15-v pakkasi kimpsut ja kampsut, meni isälle ja ilmoitti äidilleen, ettei tule takaisin. Vierailua voidaan katsoa sitten, kun äiti kykenee käyttäytymään aikuismaisesti. Äiti kun ei millään tahtonut kuulla lapsen tahtoa. Juu ei käyneet poliisit hakemassa "kotiin", vaan kirjat vaihtuivat.
Tavaroiden puolesta viikko-viikko asuminen riippuu lapsesta. Jollakin ei ole muuta kuin kännykkä, vaatteet ja koulureppu. Toisella voi olla enemmänkin "omaisuutta", jotka eivät niin vain kulje mukana, jolloin toisessa kodissa ei käytännössä ole mitään omaa tekemistä, kun kaikki tarvikkeet ovat toisaalla. Myöskin lapsen asuminen yhdessä paikassa ja vanhempien viikottainen vaihto toimii vain hyvin harvoilla. Kukapa lapsikaan tuntisi kovin kodiksi paikkaa, joka on "ei kenenkään maata", eikä siitä kukaan loppujen lopuksi huolehdi. On vain koko ajan tieto siitä, että vanhempi on siellä kääntymässä ja hänen oikea kotinsa on muualla.
Hei, kiitos asiallisesta vastauksesta.
Asumme suhtellisen lähellä toisiamme, mutta välissä menee kaupungin raja, joten siksi koulu vaihtuisi jos teini muuttaisi luokseni. Nykyinen koulu on hyvä ja sijaitsee lähellä eksän kotia, siksi en haluaisi vaihtaa sitä ennen 2. asteen opintoja. Olen tietysti miettinyt tuota koulumatkan kulkemista, teini osaa tehdä sen itse ja on monesti tullut luokseni itsenäisesti käymään, mutta miten sitten se arki kun väsyttää, sataa räntää ja pitäisi lähteä ajoissa kouluun. Hän on vastuullinen ja hyvä lapsi, mutta teini on tietysti teini. On täälläkin koulu melko lähellä missä asun, joten mistään korvesta ei ole kyse.
Täytyy nyt sitten miettiä miten tässä olisi parasta tehdä. Olen yrittänyt välttää kaikenlaista tappelua asioista, mutta eksä tuntuu tekevän tahallaan kiusaa, hyvin piilotetusti, tietyissä asioisssa jotka eivät häntä miellytä kuten aiemmissa viesteissä mainitsin. Viikko-viikko tuskin onnistuu ilman käräjöintiä tai sillä uhkailua. Olen yrittänyt selittää teinille, että vuoden tai kahden päästä tilanne olisi ihan erilainen ja helpompi ratkaista, mutta nuorelle tuo tuntuu tietenkin hyvin pitkältä ajalta.
Kai tiedät, että toisen kunnan kouluun voi mennä hyvillä perusteilla? Jos koulumatka on kumminkin suh lyhyt niin luulen, ettei lasta pakoteta vaihtamaan koulua kun kumminkin opiskelee nykyisessä. Koulukyydin joutuu kyllä omasta pussista maksamaan.
Tiedän että on joitakin poikkeusjärjestelyjä olemassa, mutta en ole näihin perehtynyt. Tämä on sellainen asia mitä pitää miettiä, kiitos. Tosin koulumatka on kuitenkin sen verran pitkä etten sitä ehkä kuitenkaan kokoaikaiseksi haluaisi ja tuskin teinikään. Viikko-viikko -asumisessa se olisi vielä siedettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin eron jälkeen pitkään vastannut lapsen asioista yksin, niin varmaankin vastustaisin tällaista vuoroviikkokuviota jatkossa. Ymmärrän tuota exää, joka on sitten sitä mieltä että lapsi voi muuttaa kokonaan sen toisen vanhemman luo, ja sitten käydä viikonloppuisin tapaamassa toista vanhempaa.
Miksi se lapsi ei voi vaihtaa pysyvästi sitten toisen vanhemman luo asumaan? Estääkö tätä joku, vai miksi juuri vuoroviikkokuvio?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ette kerran sopuun pääse viikko-viikosta, niin sitten vaihtoehtoina on asua jomman kumman luona. Ette kuitenkaan ilmeisesti asu ihan naapureina? Jos et halua lapsen vaihtavan koulua asumispaikan vaihdoksen myötä, miten lapsi sinulta kulkisi nykyiseen kouluunsa? Olisiko tähän kuvioon odotettavissa nopea kyllästyminen? Jos lapsi haluaa muuttaa luoksesi, selvin olisi nyt kyllä "roolien vaihto", ja lapsi voi vierailla (äitinsä?) luona vaikkapa niin paljon kuin haluaa ja on mahdollista?
Epäilijöille tiedoksi, ei ne lapset aina halua muuttaa "helpomman" elämän perässä isälleen. Tai siinä mielessä kyllä helpomman, jos äidin kanssa ei kertakaikkiaan tule toimeen, muttei lasta alaikäisenä (alle 12v.) äiti ole päästänyt muuttamaan. Olempa nähnyt tapauksen, jossa 15-v pakkasi kimpsut ja kampsut, meni isälle ja ilmoitti äidilleen, ettei tule takaisin. Vierailua voidaan katsoa sitten, kun äiti kykenee käyttäytymään aikuismaisesti. Äiti kun ei millään tahtonut kuulla lapsen tahtoa. Juu ei käyneet poliisit hakemassa "kotiin", vaan kirjat vaihtuivat.
Tavaroiden puolesta viikko-viikko asuminen riippuu lapsesta. Jollakin ei ole muuta kuin kännykkä, vaatteet ja koulureppu. Toisella voi olla enemmänkin "omaisuutta", jotka eivät niin vain kulje mukana, jolloin toisessa kodissa ei käytännössä ole mitään omaa tekemistä, kun kaikki tarvikkeet ovat toisaalla. Myöskin lapsen asuminen yhdessä paikassa ja vanhempien viikottainen vaihto toimii vain hyvin harvoilla. Kukapa lapsikaan tuntisi kovin kodiksi paikkaa, joka on "ei kenenkään maata", eikä siitä kukaan loppujen lopuksi huolehdi. On vain koko ajan tieto siitä, että vanhempi on siellä kääntymässä ja hänen oikea kotinsa on muualla.
Hei, kiitos asiallisesta vastauksesta.
Asumme suhtellisen lähellä toisiamme, mutta välissä menee kaupungin raja, joten siksi koulu vaihtuisi jos teini muuttaisi luokseni. Nykyinen koulu on hyvä ja sijaitsee lähellä eksän kotia, siksi en haluaisi vaihtaa sitä ennen 2. asteen opintoja. Olen tietysti miettinyt tuota koulumatkan kulkemista, teini osaa tehdä sen itse ja on monesti tullut luokseni itsenäisesti käymään, mutta miten sitten se arki kun väsyttää, sataa räntää ja pitäisi lähteä ajoissa kouluun. Hän on vastuullinen ja hyvä lapsi, mutta teini on tietysti teini. On täälläkin koulu melko lähellä missä asun, joten mistään korvesta ei ole kyse.
Täytyy nyt sitten miettiä miten tässä olisi parasta tehdä. Olen yrittänyt välttää kaikenlaista tappelua asioista, mutta eksä tuntuu tekevän tahallaan kiusaa, hyvin piilotetusti, tietyissä asioisssa jotka eivät häntä miellytä kuten aiemmissa viesteissä mainitsin. Viikko-viikko tuskin onnistuu ilman käräjöintiä tai sillä uhkailua. Olen yrittänyt selittää teinille, että vuoden tai kahden päästä tilanne olisi ihan erilainen ja helpompi ratkaista, mutta nuorelle tuo tuntuu tietenkin hyvin pitkältä ajalta.
Kai tiedät, että toisen kunnan kouluun voi mennä hyvillä perusteilla? Jos koulumatka on kumminkin suh lyhyt niin luulen, ettei lasta pakoteta vaihtamaan koulua kun kumminkin opiskelee nykyisessä. Koulukyydin joutuu kyllä omasta pussista maksamaan.
Tiedän että on joitakin poikkeusjärjestelyjä olemassa, mutta en ole näihin perehtynyt. Tämä on sellainen asia mitä pitää miettiä, kiitos. Tosin koulumatka on kuitenkin sen verran pitkä etten sitä ehkä kuitenkaan kokoaikaiseksi haluaisi ja tuskin teinikään. Viikko-viikko -asumisessa se olisi vielä siedettävissä.
No siinäpä se todellinen syy selvisi, miksi tämä lapsen toinen vanhempi ei halua vuoroasumista. Kyse on tuosta koulumatkan pituudesta. Ymmärrän häntä, ja ymmärrän lasta. Ota lapsi kokonaan asumaan luoksesi ja huolehdi kaikista kyydeistä. Älä kuvittele voivasi ottaa vain rusinoita pullasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin eron jälkeen pitkään vastannut lapsen asioista yksin, niin varmaankin vastustaisin tällaista vuoroviikkokuviota jatkossa. Ymmärrän tuota exää, joka on sitten sitä mieltä että lapsi voi muuttaa kokonaan sen toisen vanhemman luo, ja sitten käydä viikonloppuisin tapaamassa toista vanhempaa.
Miksi se lapsi ei voi vaihtaa pysyvästi sitten toisen vanhemman luo asumaan? Estääkö tätä joku, vai miksi juuri vuoroviikkokuvio?
Kaikki on selitetty aiemmissa viesteissä. Jos eksä kokee olleensa vastuussa yksin lapsista niin se on hänen omien valintojensa ja virheellisen näkemyksen tulosta. Olen ollut lasten elämässä mukana jatkuvasti ja hoitanut heidän asioitaan siinä missä eksäkin.
Viikko-viikko olisi paras ratkaisu parin vuoden ajaksi, jotta nähtäisiin miten arki lähtee isän luona toimimaan ja koulun voisin helposti siirtää luonnollisen siirtymän mukana sinne minne halutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ette kerran sopuun pääse viikko-viikosta, niin sitten vaihtoehtoina on asua jomman kumman luona. Ette kuitenkaan ilmeisesti asu ihan naapureina? Jos et halua lapsen vaihtavan koulua asumispaikan vaihdoksen myötä, miten lapsi sinulta kulkisi nykyiseen kouluunsa? Olisiko tähän kuvioon odotettavissa nopea kyllästyminen? Jos lapsi haluaa muuttaa luoksesi, selvin olisi nyt kyllä "roolien vaihto", ja lapsi voi vierailla (äitinsä?) luona vaikkapa niin paljon kuin haluaa ja on mahdollista?
Epäilijöille tiedoksi, ei ne lapset aina halua muuttaa "helpomman" elämän perässä isälleen. Tai siinä mielessä kyllä helpomman, jos äidin kanssa ei kertakaikkiaan tule toimeen, muttei lasta alaikäisenä (alle 12v.) äiti ole päästänyt muuttamaan. Olempa nähnyt tapauksen, jossa 15-v pakkasi kimpsut ja kampsut, meni isälle ja ilmoitti äidilleen, ettei tule takaisin. Vierailua voidaan katsoa sitten, kun äiti kykenee käyttäytymään aikuismaisesti. Äiti kun ei millään tahtonut kuulla lapsen tahtoa. Juu ei käyneet poliisit hakemassa "kotiin", vaan kirjat vaihtuivat.
Tavaroiden puolesta viikko-viikko asuminen riippuu lapsesta. Jollakin ei ole muuta kuin kännykkä, vaatteet ja koulureppu. Toisella voi olla enemmänkin "omaisuutta", jotka eivät niin vain kulje mukana, jolloin toisessa kodissa ei käytännössä ole mitään omaa tekemistä, kun kaikki tarvikkeet ovat toisaalla. Myöskin lapsen asuminen yhdessä paikassa ja vanhempien viikottainen vaihto toimii vain hyvin harvoilla. Kukapa lapsikaan tuntisi kovin kodiksi paikkaa, joka on "ei kenenkään maata", eikä siitä kukaan loppujen lopuksi huolehdi. On vain koko ajan tieto siitä, että vanhempi on siellä kääntymässä ja hänen oikea kotinsa on muualla.
Hei, kiitos asiallisesta vastauksesta.
Asumme suhtellisen lähellä toisiamme, mutta välissä menee kaupungin raja, joten siksi koulu vaihtuisi jos teini muuttaisi luokseni. Nykyinen koulu on hyvä ja sijaitsee lähellä eksän kotia, siksi en haluaisi vaihtaa sitä ennen 2. asteen opintoja. Olen tietysti miettinyt tuota koulumatkan kulkemista, teini osaa tehdä sen itse ja on monesti tullut luokseni itsenäisesti käymään, mutta miten sitten se arki kun väsyttää, sataa räntää ja pitäisi lähteä ajoissa kouluun. Hän on vastuullinen ja hyvä lapsi, mutta teini on tietysti teini. On täälläkin koulu melko lähellä missä asun, joten mistään korvesta ei ole kyse.
Täytyy nyt sitten miettiä miten tässä olisi parasta tehdä. Olen yrittänyt välttää kaikenlaista tappelua asioista, mutta eksä tuntuu tekevän tahallaan kiusaa, hyvin piilotetusti, tietyissä asioisssa jotka eivät häntä miellytä kuten aiemmissa viesteissä mainitsin. Viikko-viikko tuskin onnistuu ilman käräjöintiä tai sillä uhkailua. Olen yrittänyt selittää teinille, että vuoden tai kahden päästä tilanne olisi ihan erilainen ja helpompi ratkaista, mutta nuorelle tuo tuntuu tietenkin hyvin pitkältä ajalta.
Kai tiedät, että toisen kunnan kouluun voi mennä hyvillä perusteilla? Jos koulumatka on kumminkin suh lyhyt niin luulen, ettei lasta pakoteta vaihtamaan koulua kun kumminkin opiskelee nykyisessä. Koulukyydin joutuu kyllä omasta pussista maksamaan.
Tiedän että on joitakin poikkeusjärjestelyjä olemassa, mutta en ole näihin perehtynyt. Tämä on sellainen asia mitä pitää miettiä, kiitos. Tosin koulumatka on kuitenkin sen verran pitkä etten sitä ehkä kuitenkaan kokoaikaiseksi haluaisi ja tuskin teinikään. Viikko-viikko -asumisessa se olisi vielä siedettävissä.
No siinäpä se todellinen syy selvisi, miksi tämä lapsen toinen vanhempi ei halua vuoroasumista. Kyse on tuosta koulumatkan pituudesta. Ymmärrän häntä, ja ymmärrän lasta. Ota lapsi kokonaan asumaan luoksesi ja huolehdi kaikista kyydeistä. Älä kuvittele voivasi ottaa vain rusinoita pullasta.
Koulumatka ei ole se syy, tai ainakaan sen ei pitäisi olla. Eksä on käyttänyt samantyyppistä ratkaisua eräässä toisessa asiassa lasten suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä katkeria naisia vastaamassa...toivottavasti tulee järkeviäkin vastauksia jossain vaiheessa.
Aloitus oli sen verran epäselvä, että siitä oli hankala saada kiinni kuka on kuka.
Se ei ole tarinan kannalta olennaista, mutta sitä minä vaan ihmettelen, kuinka teini voi viikko-viikko-asumisella säilyttää entisen koulun ja kaveripiirin, mutta ei hänen exän luo muuttaessa.
Kyllä tässä kerrotaan, että teini haluaa muuttaa isälleen eli ilmeisesti aloittajan luo. Tai sitten lapsen isällä on myös puolisona mies, mutta eihän sekään ole olennainen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsi on teini ja ilmaissut useasti haluavansa muuttaa isälleen."
Mikä pakkomielle sulla on tuosta viikko-viikko - systeemistä, kun kerta olet ainoa, joka sitä kannattaa? Miksi et halua/osaa ottaa muiden mielipiteitä huomioon? Kuulostat tosi itsekkäältä.
En halua erottaa lasta pitkäksi aikaa sisaruksistaan, sekin puoltaa kouluasioiden lisäksi viikko-viikko -asumista.
Onko sisaruksilla sama isä ja äiti? Jos on, niin teini vakituisesti isän luokse asumaan, sisarukset vuoroviikoin ja teini äidin luokse viikonlopuksi silloin kun sisaruksetkin ovat siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt teiniltä, miksi hän haluaa muuttaa? Olet huolissasi koulun ja kaveripiirin vaihtumisesta, mutta jospa se juuri onkin muuttohalujen syy...? Tarkoitan siis kiusaamista, tai kaveriporukan/-parien uudelleenjakautumista jolloin teini jää tavallaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on 12 vuotta täyttäneen lapsen mielipiteillä on iso painoarvo oikeudessa. Eli jos oikeuteen menet niin lopputulos tod.näk on se että teini asuu sulla ja tapaa äitiään niin usein kuin haluaa jos äiti haluaa tavata. Vaikka äitille sopisi niin lapsi itse päättää miten usein haluaa tavata toista vanhempaa jos on 12 vuotta täyttänyt. Eli jos lapsi asuu sulla ja haluaa mennä äitillensä silloin ja silloin ja olla niin ja niin kauan ja se sopii äitille niin sitä ei voi kukaan estää ja vastaavasti jos lapsi ei halua tavata äitiä niin sitten ei tapaa äitiään eikä sille voi mitään enään koska lapsi on sen ikäinen.
Ei mene noin käytännössä. Ystäväni erosi ja lapsi 13v halusi jäädä äidilleen. Ei halunnut tavata isää (isän käytös on aina ollut arvaamatonta, uhkaavaa ja lasta vähättelevää). Isä vei jutun oikeuteen ja oikeus päätti, että isällä tapaamisoikeus joka toinen viikonloppu ja puolet lomista. Äiti saisi sakkoja, jos ei pakottaisi lastaan isälle. Tällä on menty kohta vuosi, huoltajuuskäsittely vasta reilun kuukauden päästä. Lapsi siis voi sanoa mielipiteensä mutta oikeuden ei tarvitse siitä välittää pätkääkään.
Alue: Aihe vapaa
Ei ihan. Alaikäistä kuunnellaan mutta ei hän itse päätä missä asuu. Siihen voi olla ihan pätevät perustelut ettei jomman kumman vanhemman luona voi asua vakituisesti. Tällaisia voi olla vuorotyö, 200 matkapäivää vuodessa yms. eli tilanne jolloin henkilö yksin ei voi tarjota stabiilia ja turvallista (kasvu)ympäristöä. Vaikka teinit monesti ovatkin omatoimisia niin tänä päivänä ei vain voi lähteä siitä että teini häärää omiaan ilman valvontaa. Teini voi olla ihan fiksu mutta samaa ei voi aina sanoa kaveripiistä jne. Joskus itse asuntokin voi olla sellainen ettei siellä voi vakituisesti asua, vaikkapa pieni yksiö.