Eksä vastustaa lapsen viikko-viikko -asumista
Olisi kiva kuulla mielipiteitä seuraavasta:
Eksä vastustaa lapsen viikko-viikko -asumista. Nykyinen sopimus on viikonlopuista. Lapsi on teini ja ilmaissut useasti haluavansa muuttaa isälleen. Ehdotin viikko-viikko -asumista, koska se olisi noin vanhalle lapselle hyvä ratkaisu kun ei tarvitsisi vaihtaa koulua ja kaveripiiriä kylmiltään. Eksä vaan höpisee ettei käy. Mietin että mikä voi olla syy tuollaiselle jääräpäisyydelle? Uusi mies ja uusperhe, haluavat kuvitella olevansa kokonainen perhe...? En haluaisi ajaa asiaa oikeusteitse, mutta onko kellään kokemuksia viikko-viikko -asumisen saamisesta sitä kautta?
Mutta sitten kuulemma kokonaan muuttaminen kävisikin tuosta noin vaan. Onko viikko-viikko -järjestelyssä joitakin huonoja puolia esim. tukien suhteen? Eikö tuo kokonaan muuttaminen olisi eksälle huonompi ratkaisu lapsilisien ja elatusmaksujen suhteen vai kuvitteleeko hän niiden säilyvän nykyisen sopimuksen mukaisena?
Kommentit (54)
No onhan tälläkin palstalla aina välillä aloituksia, joissa vuoroviikkojärjestely on saatanasta. Siis jostain sellaista, joka tuhoaa lapsen ja nuoren elämän ja mielen lopullisesti. Ehkä ex ajattelee jotenkin tuon suuntaisesti. Siksi hän on valmis siihen että nuori muuttaa pysyvästi isälle, tai sitten pysyy siellä missä on nyt.
Vierailija kirjoitti:
No onhan tälläkin palstalla aina välillä aloituksia, joissa vuoroviikkojärjestely on saatanasta. Siis jostain sellaista, joka tuhoaa lapsen ja nuoren elämän ja mielen lopullisesti. Ehkä ex ajattelee jotenkin tuon suuntaisesti. Siksi hän on valmis siihen että nuori muuttaa pysyvästi isälle, tai sitten pysyy siellä missä on nyt.
Tuon ymmärtäisi pienen lapsen kohdalla, mutta teini on jo suhteellisen omatoiminen omine menoinee, kavereineen jne.
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäinen lapsi osaa kuule ihan itse kertoa, missä hän haluaa asua.
Tuomioistuimen päätökset ovat olemassa sen takia, jos vanhemmat eivät muuten kykene kommunikoimaan mitään keskenään.
Tässä on nimenomaan kommunikointiongelma, koska eksä ei käytännössä neuvottele hänelle itselleen epämiellyttävistä asioista vaan torjuu ne heti. Kuitenkin jos neuvottelu ajaa hänen etuaan niin se yllättäen lähes aina onnistuu. Välttelee myös kasvostusten tai puhelimessa puhumista.
Olipa sekava.
Oletan että: teini haluaisi muuttaa isälleen, jostain syystä. Miksi? Isällä löysemmät säännöt tai makeempi kämppä?. Isä ei halua teiniä kuin puoleksi ajasta. Miksi? Oma seuraelämäkö kärsii? Vai isä luulee että tässä hänen ei tarvitse maksaa elareita?
Isä itse sanoo, että tämä on ettei vaihdu koulu ja kaverit. Mutta täytyyhän isältäkin koulussa käydä viikkosysteemissä, ei nyt aukene.
Äiti ei halua viikkosysteemiä, vaan teini muuttaa sitten kokonaan. Miksi? Ehkä haluaa että isä saa sitten kokea mitä on olla teinin kokoaikainen vanhempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäinen lapsi osaa kuule ihan itse kertoa, missä hän haluaa asua.
Tuomioistuimen päätökset ovat olemassa sen takia, jos vanhemmat eivät muuten kykene kommunikoimaan mitään keskenään.
Tässä on nimenomaan kommunikointiongelma, koska eksä ei käytännössä neuvottele hänelle itselleen epämiellyttävistä asioista vaan torjuu ne heti. Kuitenkin jos neuvottelu ajaa hänen etuaan niin se yllättäen lähes aina onnistuu. Välttelee myös kasvostusten tai puhelimessa puhumista.
Minäkään en halua puhua ex-miehen kanssa kasvotusten tai puhelimessa, koska niistä tulee hänen yksinpuhelua ja haukkumista. Lisäksi pystyn paremmin miettimään mitä sanon, ja säilyttämään malttini.
Enkä halua hänen kanssa vääntää epämiellyttävistä asioista, olemme eronneet, minun ei tarvitse enää.
Mä ymmärsin ett ap olis isä. Jos lapsi haluaa asua isällään, niin mieluummin kokonaan kuin viikko ja viikko. Tämä vaikuttaa tietysti elatusmaksuun, mitä äiti joutuisi sitten maksamaan isälle.
Minä säälin hieman näitä viikkoasuvia lapsia kun kamat on aina kassissa. Matkalaukkuelämää.
Peukut niille vanhemmille, jotka antavat lasten asua kotonaan ja vuorottelevat itse viikko ja viikko lasten kanssa.
Toivottavasti kyse ei ole vain siitä, että teini haluaa kenties isän luokse lepäilemään vailla kotiin liittyviä vastuita.
Onnea teille ratkaisuunne!
Jos teini haluaa muutta isälleen, niin hän muuttaa isälleen. Vahemmat sopivat sitten käytännönkuvioista elarit jne. Elleivät vanhemmat kykene sopimaan, niin viranomaisista löytynee sopiva asianhoitaja joka kertoo miten asiat menevät.
Vierailija kirjoitti:
Minä säälin hieman näitä viikkoasuvia lapsia kun kamat on aina kassissa. Matkalaukkuelämää.
Kenellä on kamat kassissa ja kenellä ei. Meillä lapsilla on vaatteita kummassakin kodissa kaapillinen. Treenikamat on isän luona, kun treeneihin mennään isän kanssa yhdessä.
Pysykööt siellä missä on. Toinen vanhemmista on tähän asti kantanut päävastuun eikä varmasti ole ollut helppoa, vaikka ihan tavallisesta mukavasta lapsesta olisikin kyse.
Teini-ikäisillä on kaikenlaisia hömpötyksiä ja oletuksia, että jossain muualla paremmin tai helpompaa.
Äitinä tietenkin tietää oman lapsensa ja ennakoi mahdolliset asiat joiden tietää menevän pieleen.
Itsekin saattaisin tuumata, että muuttakoon sitten kokonaan.
Suomessa on 12 vuotta täyttäneen lapsen mielipiteillä on iso painoarvo oikeudessa. Eli jos oikeuteen menet niin lopputulos tod.näk on se että teini asuu sulla ja tapaa äitiään niin usein kuin haluaa jos äiti haluaa tavata. Vaikka äitille sopisi niin lapsi itse päättää miten usein haluaa tavata toista vanhempaa jos on 12 vuotta täyttänyt. Eli jos lapsi asuu sulla ja haluaa mennä äitillensä silloin ja silloin ja olla niin ja niin kauan ja se sopii äitille niin sitä ei voi kukaan estää ja vastaavasti jos lapsi ei halua tavata äitiä niin sitten ei tapaa äitiään eikä sille voi mitään enään koska lapsi on sen ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
No ei kannata sitten enää vinkua! Itse olet asian aikoinaan päättänyt, elä sen kanssa!
Voi kun elämä oliskin noin helppoo, ettei jo tehtyihin päätöksiin tarviis koskaan palata.
En ihmettele, ettei neuvottelu onnistu. Sen verran sekavaa..
Oikeusprosessi kestää pari vuotta, maksaa maltaita ja lopputulos ei voi paljon poiketa teinin omasta toiveesta.
Menkää lastenvalvojalle tai perheneuvolaan neuvottelemaan asiasta. Mutta totuushan on, että voimassaoleva soppari pysyy, ellei kumpikin suostu muutokseen. Toinen totuus on se, että ei teinit enää käytännössä noudata tapaamissopimuksia, jotka on tehty vuonna nakki ja kivi, vaan he tapaavat etää kun haluavat ja se heille sallitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä säälin hieman näitä viikkoasuvia lapsia kun kamat on aina kassissa. Matkalaukkuelämää.
Kenellä on kamat kassissa ja kenellä ei. Meillä lapsilla on vaatteita kummassakin kodissa kaapillinen. Treenikamat on isän luona, kun treeneihin mennään isän kanssa yhdessä.
Koulureppua meilläkin kuljettavat mukanaan. Kaikki muu tarpeellinen löytyy molemmista kodeista, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan. Molempiin koteihin lapset on myös aina tervetulleita - tietenkin, ne on heidän kotejaan - mutta nukkumaan mennään sinne, jonka luona sillä viikolla ns. laskennallisesti ollaan. Ehkä tämä ei joillain sitten toimi, kun sellainen stigma tuntuu päällä pysyvän, mutta meillä kyllä toimii. Onhan se toki sellainen yleismaailmallinen ilmiö, että muut tietää toisten asiat aina paremmin kuin he itse.
Riippuu vähän minkä ikäinen teini. 12 vuotiaalle pitää olla selvät sävelet. 16 vuotias voi jo itse päättää missä haluaa ja kuinka paljon asua.
Jos ette kerran sopuun pääse viikko-viikosta, niin sitten vaihtoehtoina on asua jomman kumman luona. Ette kuitenkaan ilmeisesti asu ihan naapureina? Jos et halua lapsen vaihtavan koulua asumispaikan vaihdoksen myötä, miten lapsi sinulta kulkisi nykyiseen kouluunsa? Olisiko tähän kuvioon odotettavissa nopea kyllästyminen? Jos lapsi haluaa muuttaa luoksesi, selvin olisi nyt kyllä "roolien vaihto", ja lapsi voi vierailla (äitinsä?) luona vaikkapa niin paljon kuin haluaa ja on mahdollista?
Epäilijöille tiedoksi, ei ne lapset aina halua muuttaa "helpomman" elämän perässä isälleen. Tai siinä mielessä kyllä helpomman, jos äidin kanssa ei kertakaikkiaan tule toimeen, muttei lasta alaikäisenä (alle 12v.) äiti ole päästänyt muuttamaan. Olempa nähnyt tapauksen, jossa 15-v pakkasi kimpsut ja kampsut, meni isälle ja ilmoitti äidilleen, ettei tule takaisin. Vierailua voidaan katsoa sitten, kun äiti kykenee käyttäytymään aikuismaisesti. Äiti kun ei millään tahtonut kuulla lapsen tahtoa. Juu ei käyneet poliisit hakemassa "kotiin", vaan kirjat vaihtuivat.
Tavaroiden puolesta viikko-viikko asuminen riippuu lapsesta. Jollakin ei ole muuta kuin kännykkä, vaatteet ja koulureppu. Toisella voi olla enemmänkin "omaisuutta", jotka eivät niin vain kulje mukana, jolloin toisessa kodissa ei käytännössä ole mitään omaa tekemistä, kun kaikki tarvikkeet ovat toisaalla. Myöskin lapsen asuminen yhdessä paikassa ja vanhempien viikottainen vaihto toimii vain hyvin harvoilla. Kukapa lapsikaan tuntisi kovin kodiksi paikkaa, joka on "ei kenenkään maata", eikä siitä kukaan loppujen lopuksi huolehdi. On vain koko ajan tieto siitä, että vanhempi on siellä kääntymässä ja hänen oikea kotinsa on muualla.
Onko siinä isälle muutamisessa sitten mitään ongelmaa? Vai epäiletkö, että lapsen äiti vaan kiukuspäissään niin sanoi?
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele, ettei neuvottelu onnistu. Sen verran sekavaa..
Oikeusprosessi kestää pari vuotta, maksaa maltaita ja lopputulos ei voi paljon poiketa teinin omasta toiveesta.
Menkää lastenvalvojalle tai perheneuvolaan neuvottelemaan asiasta. Mutta totuushan on, että voimassaoleva soppari pysyy, ellei kumpikin suostu muutokseen. Toinen totuus on se, että ei teinit enää käytännössä noudata tapaamissopimuksia, jotka on tehty vuonna nakki ja kivi, vaan he tapaavat etää kun haluavat ja se heille sallitaan.
Eihän tuossa ole mitään epäselvää...lapsi haluaa muuttaa isälleen uusperhehelvetistä ja isän mielestä viikko-viikko olisi fiksuin ratkaisu koska silloin ei tarvitsisi vaihtaa koulua ja näkisis sisaruksia useammin. Eksä taas jostain syystä (kiusallaan?) vastustaa tuota viikko-viikkoa.
Varaa aika lastenvalvojalle. Exä ei pysty estämään teinin vuoroviikkoasumista
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika lastenvalvojalle. Exä ei pysty estämään teinin vuoroviikkoasumista
Ei lasta määrätä asumaan vastentahtoiselle vanhemmalle. Kuten myöskään pelkkä lapsen tahto ei määritä asumisjärjestelyjä, kyllä ne riippuvat myös vanhempien kyvyistä ja tahdosta pitää lasta luonaan. Jos toinen sanoo, ettei vuoroviikko käy, ei edes oikeudessa moista määrätä. Tuossa tilanteessa luultavasti ehdottaisivat kuitenkin osoitteen muutosta.
Lapselle viikko-viikko -sopisi, samoin muutto kokonaan. Ei ole ollut puhetta siitä miten usein teini sitten vierailisi äitinsä luona, mutta olettaisin samalla lailla viikonloppupohjaisesti kuin nyt minunkin luonani. Ei kai hän kokonaan omasta lapsestaan eroon halua?
Olen punninut asiaa monelta kantilta ja tiedän ettei elämä teinin kanssa ole helppoa. Elämä tosiaan muuttuisi, mutta ei elämässäni ole tällä hetkellä mitään sellaista mikä estäisi muuttoa luokseni. Työni vuoksi en aina välttämättä pysty pitämään kädestä kouluun lähdettäessä ym., mutta olen kuitenkin ollut läsnä aktiivisesti lasten elämässä koko ajan.