Miksi en kelpaa miehille?
En ymmärrä, mitä vikaa mussa on. Jostain syystä miehet eivät ihastu muhun. Kukaan ei ole koskaan ollut tosissaan kiinnostunut musta.
Oon käsittääkseni ihan ok:n näköinen: 168 cm, 58 kg, vaalea, iho ja hiukset hyvässä kunnossa, pukeudun siististi olematta kuitenkaan turhamaisen muotitietoinen, meikkaan hillitysti. Oon 27-vuotias. Mulla on runsaasti mielenkiinnon kohteita, kuten musiikki, urheilu, kokkaaminen ja sisustus. Luonteeltani olen hieman ujo ja varautunut, mutta silti sosiaalinen ja empaattinen. Käyn ulkona. Oon korkeasti koulutettu ja hyvässä työssä. Asun isossa kaupungissa. Oon nähnyt maailmaa ja asunut muutamassa eri maassa. Oon suvaitsevainen ja avarakatseinen. Haaveilen rakastavasta miehestä ja parista terveestä lapsesta. En halua kultaistanoutajaa tai farmari-Volvoa.
Mulla on miehiä kavereina, mutta jotenkin tuntuu, että miehet ovat aina pitäneet mua enemmän reiluna kundina kuin haluttavana naisena. Alan kuitenkin olla epätoivoinen, kun tuntuu, ettei kukaan koskaan katso mua "sillä silmällä". Mitä musta puuttuu? Miksi en herätä kiinnostusta?
Kommentit (113)
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 23:31"]
Puuttuisiko sellaista naisellista pehmeyttä? Entä oletko avoimesti herkkä? Ylimielisyys on kyllä varmaankin aikamoinen turn-off. Täydellistä ulkonäköä tärkeempinä pitäisin tapaa liikkua, olla läsnä, äänenpainoa, puhetapaa. Olen itse ainakin saanut kiitosta myös leikkimielisyydestä ja iloisuudesta.
[/quote]
Tässä viestissä asiaa. Mies hakee naisesta usein juuri tuota feminiinisyyttä, vastakohtana omalle maskuliinisuudelleen. Maneereilla ja liikkumistavalla on todella suuri merkitys tässä.
Rehellisesti ottaen ap:n kirjoitustyylissä on jotain miesmäistä, kylmää, harkittua ja itsetietoista. Ei siis millään pahalla tavalla, mutta hieman liian miesmäisen analyyttisesti. Uskon kuitenkin, että miehet lopulta etsii naisessa jotain herkkää, haavoittuvaisuutta, lämpöä ja ehkä jopa jotain draamaakin. Jos kysyisin omalta mieheltäni ovatko nuo ominaisuudet naisessa tärkeitä, hän tuskin myöntäisi, mutta arkikokemus ja intuitio minussa sanoo muuta.
Kyllä, olen samaa mieltä - hyvin tiivistetty 91! Terv. 88 =)
Juuri näitä tämän tapaisia asioita tarkoitinkin itsekin. Liian usein mietitään epäolennaisuuksia, kuten hiustenväriä tai hameenhelman pituutta tms.
Ap, joko on miehiä irronnut av-palstan avulla? ;)
Ap, joko on miehiä irronnut av-palstan avulla? ;)
Vanha ketju, mutta samat fiilikset... Miksi en kelpaa? Jokaikinen miesjuttu päättyy siten, että mies haluaa lopettaa tapailun. Melkein kaikki näistä löytävät kuitenkin tyttöystävän hetken kuluttua. Todella masentavaa kerta toisensa jälkeen ihastua, tapailla, toivoa parasta ja sitten vastaanottaa se "en mä tiedä voiko meistä tulla mitään".
Kaverit ja sukulaiset vihjailee, että mikä on kun mulle ei kukaan kelpaa, että ota nyt joku mies. Enpä kehtaa sanoa, että kun minä en kelpaa miehille. Mulle olisi kelvannut jokainen ketä olen tapaillut.
En tapaile pelimiehiä tai mitään superkomistuksia, joilla on naisia joka sormelle, vaan ihan tavallisia miehiä. Olen itse antanut pakit tasan yhdelle, joka oli selvästi orastava alkoholisti.
Masentavaa. Jotkut löytää aina uusia suhteita ja itse en löydä edes yhtä, joka olisi kiinnostunut minusta.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 22:37"]
Oon suvaitsevainen
No tämä on ainakin ongelmakohta. Lisäksi varmaan kannatat vihervasemmistoa ja feminismiaate on sinulle tärkeä, eikö vain? Ja homojen oikeudet, luonnonsuojelu ja muu hössötys. Kaikki edellämainitut on turn-offeja miehille. t: mies
Tätä ei saa koskaan sanoa ääneen, mutta tuo on kyllä totta todella monen miehen kohdalla. Omista kavereistanikin tosi moni mies on virallisesti oikein avarakatseinen, mutta kun jutellaan jossakin miesten kesken avoimesti niin juuri noin se menee, eli suvaitsevaiset feministit ärsyttää monia miehiä yhtäpaljon kuin joku sovinistivitsejä laukova mies ärsyttää naisia. Viralllisesti tuota ei vaan saa koskaan sanoa ääneen ettei pidetä persuna
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 08:33"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 22:37"]
Oon suvaitsevainen
No tämä on ainakin ongelmakohta. Lisäksi varmaan kannatat vihervasemmistoa ja feminismiaate on sinulle tärkeä, eikö vain? Ja homojen oikeudet, luonnonsuojelu ja muu hössötys. Kaikki edellämainitut on turn-offeja miehille. t: mies
Tämän ylläolevan tekstin kirjoittaja asetteli asian huonosti, mutta totuuden jyvä uhon alta kuitenkin löytyy. Nämä kiihkoilijat, ikävä sanoa että usein juuri "vihervasurit" ainoine oikeine mielipiteineen ja jatkuvine valistuksineen eivät ole kyllä monen miehen makuun. Sen sijaan sopiva määrä suvaitsevaisuutta, avarakatseisuutta ja terveitä arvoja kyvyllä ymmärtää myös vastapuolta ja keskustella aiheesta rakentavasti on vain pelkkää plussaa.
Ap:lle, kuulostat minusta kuulostat kyllä unelmanaiselta, jollaista tuskin itse olisin edes uskaltanut lähestyä silloin kun pariutuminen oli vielä ajankohtaista.
-M36
Komppi näille sanoille!
T: mies
Samaa mieltä täälläkin..
Mies
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta samat fiilikset... Miksi en kelpaa? Jokaikinen miesjuttu päättyy siten, että mies haluaa lopettaa tapailun. Melkein kaikki näistä löytävät kuitenkin tyttöystävän hetken kuluttua. Todella masentavaa kerta toisensa jälkeen ihastua, tapailla, toivoa parasta ja sitten vastaanottaa se "en mä tiedä voiko meistä tulla mitään".
Kaverit ja sukulaiset vihjailee, että mikä on kun mulle ei kukaan kelpaa, että ota nyt joku mies. Enpä kehtaa sanoa, että kun minä en kelpaa miehille. Mulle olisi kelvannut jokainen ketä olen tapaillut.
En tapaile pelimiehiä tai mitään superkomistuksia, joilla on naisia joka sormelle, vaan ihan tavallisia miehiä. Olen itse antanut pakit tasan yhdelle, joka oli selvästi orastava alkoholisti.
Masentavaa. Jotkut löytää aina uusia suhteita ja itse en löydä edes yhtä, joka olisi kiinnostunut minusta.
Voi että. Sinussa ei ole mitään vikaa. Mutta luultavasti seurassasi on. Tunnen monta kaltaistasi hyvännäköistä, mukavaa naista, jotka ovat ikisinkkuja. Hengaavat yleensä tavalla tai toisella epäkypsien miesten kanssa. Olen aina ihmetellyt, miten eivät tajua sitä itse. Se ei aina ole ulkonäöstäkään kiinni, mutta se pinnallisuus on monesti ihan käsinkosketeltavaa.
Yritä avata keskustelua sellaisten tyyppien kanssa, jotka osoittavat syvällisyyttä. Sellaisia eivät yleensä ole ne, jotka lähestyvät sinua superluontevasti. Ne tekevät sitä kaikille. Joku, jonka kanssa juuri sinulla synkkaa. Ja hyväksy se tosiasia, että niitä on harvassa. Eli 1/50..
Älä lannistu. Elämässä on onneksi muutakin hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta samat fiilikset... Miksi en kelpaa? Jokaikinen miesjuttu päättyy siten, että mies haluaa lopettaa tapailun. Melkein kaikki näistä löytävät kuitenkin tyttöystävän hetken kuluttua. Todella masentavaa kerta toisensa jälkeen ihastua, tapailla, toivoa parasta ja sitten vastaanottaa se "en mä tiedä voiko meistä tulla mitään".
Kaverit ja sukulaiset vihjailee, että mikä on kun mulle ei kukaan kelpaa, että ota nyt joku mies. Enpä kehtaa sanoa, että kun minä en kelpaa miehille. Mulle olisi kelvannut jokainen ketä olen tapaillut.
En tapaile pelimiehiä tai mitään superkomistuksia, joilla on naisia joka sormelle, vaan ihan tavallisia miehiä. Olen itse antanut pakit tasan yhdelle, joka oli selvästi orastava alkoholisti.
Masentavaa. Jotkut löytää aina uusia suhteita ja itse en löydä edes yhtä, joka olisi kiinnostunut minusta.
Eli tapailet vain miehiä, jotka saavat naisia sormiaan napsauttamalla. Oletko tietoinen, että todella monet miehet eivät saa naisia noin helposti? Sinä olisit siis miehenä todella etuoikeutetussa asemassa, kun tapailukumppaneita sentään löytyy kerta toisensa jälkeen, vaikka jutut eivät sitten pitkäaikaiseksi päädykään. Ja pääset vielä tapailemaan haluttuja miehiä, kun kerran muillekin kelpaavat, joten on todella vaikeaa yrittää tuntea sääliä puolestasi. Lähinnä vituttaa se, että et ymmärrä kuinka etuoikeutettu olet.
Vierailija kirjoitti:
Et ole tarpeeksi "bitch". Miehet aina valittaa että naiset on vaikeita, mutta oikeesti olen huomannut että ne vähän hankalammat naiset saavat eniten huomiota, niin sanotusti sellaset joissa on särmää.. Mutta ehkä joku fiksu mies sut vielä nappaa, tsemppiä!
Niinpä. Mieleltään häiriintyneet ja/tai ilkeät naiset ovat myös haluttua seuraa miehille. Heissä kun on kivasti ennalta arvaamattomuutta.
Sitten ajan mittaan ei olekaan mutta kun pitää olla jännänainen.
Meidän tutulla on vaimo josta näki alusta asti ettei kaikki ole ihan kotona. Oli outo käytös ja epävakaa mutta mies ihan rakastunut. Nyt sitten kaksi lastakin ja mies ihan lopussa kun vaimo on niin epävakaa eikä.voi luottaa että vaimo tekee asiat niinkuin kuuluu. Syykin on nyt diagnosoitu eli kaksisuuntainen mielialahäiriö joka olisi hallinnassa jos lääkkeitä ottaisi koko ajan niinkuin pitää.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näkemyksistä :)
Nipo en ole vaan enemmänkin rento, käytännöllinen ja asioiden oikeat mittasuhteet hahmottava. Voi olla, että oon vähän liian kunnollinen ja ehkä en oo tarpeeksi jännittävä... Käyn kuitenkin baareissa ja osaan pitää hauskaa, joten harmaata kotihiirulaista musta ei saa.
Vihervasemmisto-femakko, heh-heh. Kunnioitan ympäristöä ja tasa-arvoa. Toiset täytyy ottaa huomioon ja muita pitää kunnioittaa sukupuolesta, iästä, uskonnosta, kotimaasta tms. huolimatta. Tosin kusipäät on aina kusipäitä ja ne saa jäättää omaan arvoonsa. Uskon, että jokainen on aika pitkälle oman onnensa seppä.
Kyllä, oon hieman nirso. Unelmamiestäni on mahdotonta määritellä tarkasti, mutta tiettyjä piirteitä arvostan. Uskallan yleensä näyttää kiinnostukseni miehelle, mutta kokemusteni mukaan ongelmana yleensä on se, että mies onkin jo varattu...
Rintani ovat varmaan aika tavalliset, 70D ;)
Ap hyvä. Älä tuhlaa aikaa suomalaisiin miehiin. Parempia miehiä löytyy esimerkiksi Englannista, USAsta tai Kanadasta. Ihan oikeasti suomalaiset miehet kalpenee heidän rinnallaan. He osaavat usein kohdella naistaan kunnolla. Itse oon paljon vanhempi kuin sä ja aina ollut samanlainen ongelma suomimiesten kanssa. Kukaan ei osoita kiinnostusta. Ulkomailla kouluja ja töitä tehneenä sain tuntumaa paikallisiin miehiin ja yllättävän paljon oli minun suuntaan kiinnostusta ihan älyttömän komeilta miehiltä. Siis ihan oikeasti minusta tykkäsi ei vaan hyvän näköiset, mutta todella fiksut ja koulutetut miehet. En tuolloin antanut mahdollisuutta, koska halusin suomalaisen miehen. Mutta nyt olen 5 vuotta jälkeenpäin ymmärtänyt, että suomessa kohtaloni on olla sinkku lopun elämääni. Katselenkin taas töitä ulkomailta ja jos flaksi käy, jään sille tielleni. Käsittämätöntä touhua... mutta alkaa olla viime metrit meneillään perheen perustamisen suhteen, joten täytyy toimia. En minä niin epätoivoinen ole, että kuka vaan kelpaisi.... Tiiviin yhteiselon perusteella asioita saattaa tapahtua nopeastikin...
AP
Mites ap, jos yrittäisit asettaa päämääräksesi sen yhden ainoan kiinnostavan miehen? Vaikuttaa siltä, että sinulla on liian selvästi haku päällä.