Lue keskustelun säännöt.
Miksi en kelpaa miehille?
28.08.2013 |
En ymmärrä, mitä vikaa mussa on. Jostain syystä miehet eivät ihastu muhun. Kukaan ei ole koskaan ollut tosissaan kiinnostunut musta.
Oon käsittääkseni ihan ok:n näköinen: 168 cm, 58 kg, vaalea, iho ja hiukset hyvässä kunnossa, pukeudun siististi olematta kuitenkaan turhamaisen muotitietoinen, meikkaan hillitysti. Oon 27-vuotias. Mulla on runsaasti mielenkiinnon kohteita, kuten musiikki, urheilu, kokkaaminen ja sisustus. Luonteeltani olen hieman ujo ja varautunut, mutta silti sosiaalinen ja empaattinen. Käyn ulkona. Oon korkeasti koulutettu ja hyvässä työssä. Asun isossa kaupungissa. Oon nähnyt maailmaa ja asunut muutamassa eri maassa. Oon suvaitsevainen ja avarakatseinen. Haaveilen rakastavasta miehestä ja parista terveestä lapsesta. En halua kultaistanoutajaa tai farmari-Volvoa.
Mulla on miehiä kavereina, mutta jotenkin tuntuu, että miehet ovat aina pitäneet mua enemmän reiluna kundina kuin haluttavana naisena. Alan kuitenkin olla epätoivoinen, kun tuntuu, ettei kukaan koskaan katso mua "sillä silmällä". Mitä musta puuttuu? Miksi en herätä kiinnostusta?
Kommentit (113)
Niin, jospa itse suhtaudut miehiin heti kaverillisesti ja he sitten tekevät samoin? Itse ainakin huomaan, että jos jonkun miehen/miesten seura jännittää, niin minusta tulee vähän ylikorostetun reipas ja asiallinen, kun taas jos haluaa viestittää jotain muuta niin pitäisi olla vähän toisenlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 22:37"]
En ymmärrä, mitä vikaa mussa on. Jostain syystä miehet eivät ihastu muhun. Kukaan ei ole koskaan ollut tosissaan kiinnostunut musta.
Oon käsittääkseni ihan ok:n näköinen: 168 cm, 58 kg, vaalea, iho ja hiukset hyvässä kunnossa, pukeudun siististi olematta kuitenkaan turhamaisen muotitietoinen, meikkaan hillitysti. Oon 27-vuotias. Mulla on runsaasti mielenkiinnon kohteita, kuten musiikki, urheilu, kokkaaminen ja sisustus. Luonteeltani olen hieman ujo ja varautunut, mutta silti sosiaalinen ja empaattinen. Käyn ulkona. Oon korkeasti koulutettu ja hyvässä työssä. Asun isossa kaupungissa. Oon nähnyt maailmaa ja asunut muutamassa eri maassa. Oon suvaitsevainen ja avarakatseinen. Haaveilen rakastavasta miehestä ja parista terveestä lapsesta. En halua kultaistanoutajaa tai farmari-Volvoa.
Mulla on miehiä kavereina, mutta jotenkin tuntuu, että miehet ovat aina pitäneet mua enemmän reiluna kundina kuin haluttavana naisena. Alan kuitenkin olla epätoivoinen, kun tuntuu, ettei kukaan koskaan katso mua "sillä silmällä". Mitä musta puuttuu? Miksi en herätä kiinnostusta?
[/quote]
Tiedätkö aloittaja, ihan samalla tavalla kuin Lassukat täällä volisee siitä, että naiset haluaa vain kusipäisiä renttuja puolisoikseen, ja kiltit jää ilman, ihan sama pätee myös naisten suhteen.
Jos olet oikeasti mukava ja reilu nainen, olet se kiva kaveri. Jos olet kusipäinen prinsessa pihtari, niin johan on äijät kieli pitkällä piirittämässä - ja sitten kun sen prinsessan kanssa on perhe perustettu, itketään kun on niin kamalaa ja muija on ihmishirviö.
Mä olen nähnyt tätä NIIIIN paljon, että en enää tiedä mitä pitäisi ajatella.
Ja siis hirveän usein se vielä menee tosiaan niin, että ns. hyvä nainen ottaa paskan miehen ja toisinpäin.
vinkkejä miehen saamiseen: http://pinthefuckups.blogspot.fi/2013/06/nain-sinustakin-tulee-naisellinen-nainen.html
Näköjään tämä on sanottukin pari kertaa mutta oma kokemukseni aika samanlaisella taustalla (vaikka en sinua tunnekaan) on se, että miehille joutuu tavallista selkeämmin viestittämään kiinnostustaan, jos vaikuttaa "tavallista paremmalta". Olen itse ollut lukemattomia kertoja flirttailutilanteessa tai jopa sovituilla treffeillä, joissa mies vaikuttaa koko ajan muuttuvan sitä ujommaksi ja vetäytyvämmäksi, mitä enemmän taustaani ja koulutukseen tulevia asioita tulee esille. Kai ainakin länsimaissa yleinen käsitys on se, että mies haluaa "metsästää" naista mutta oman kokemuksen mukaan näissä tilanteissa on aina joutunut melko suoraan sanomaan olevansa kiinnostunut tai itse etsimään paikalta paenneen miehen takaisin. Tämä on tietysti hankalaa, jos on itse kovin ujo ainakaan rakkausasioissa.
Vähän sama juttu kun joku mies kysyy "miksen kelpaa vaikka olen kunnollinen". Aloituksesi perusteella perusjutut on kunnossa, mutta mikä on se asia mikä tekee sinusta erityisen?
T: mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 22:37"]
Oon käsittääkseni ihan ok:n näköinen: 168 cm, 58 kg, vaalea, iho ja hiukset hyvässä kunnossa, pukeudun siististi olematta kuitenkaan turhamaisen muotitietoinen, meikkaan hillitysti.
[/quote]
Ei, ei, ei. Ihan ok näköinen = ruma. 58 kg = lihava. Iho ja hiukset hyvässä kunnossa - kuka helvetti sellaisista välittää? Et ole muotitietoinen = olet tuulipukukansaa. Meikkaat hillitysti = olet ruma.
Ymmärrän täysin miksi et kelpaa miehille.
Niin, mikä tekee musta erityisen... Siinäpä kysymys. Kerroin aloituksessani olevani hieman ujo ja ehkä tällaisissa jutuissa se näkyy, sillä en halua korostaa itseäni liikaa. Oon ehtinyt kokea ja nähdä paljon mm. asuessani ulkomailla. En halua liikaa näistä jutuista kuitenkaan puhua, koska jotenkin tulee helposti sellainen fiilis, että jonkun mielestä yrittäisin leijua tarinoillani ja tekemällä tehdä itsestäni muita kiinnostavamman. Oon myös matemaattisesti lahjakas, vaikka harva sitäkään edes tietää, kun ei se ole mikään luontevin small talk -aihe enkä tarvitse taitojani työssäni. Ja tuskinpa se, et hahmotan numerot eri tavalla kuin suurin osa muusta väestöstä nyt on muutenkaan kuuminta huutoa parisuhdemarkkinoilla. Perusluonteeltani oon ehkä vaan niin tylsän tasainen, ettei se sit sytytä ketään.
Monet ovat täällä maininneet, että oon "liian hyvä" miesten mielikuvissa ja sen vuoksi karkotan miehet. Mun on tätä vaikeaa uskoa, kun en mä mun mielestä nyt niin ihmeellinen oo. Nyt on tosi ristiriitainen olo, kun en tiedä, mitä pitäis tehdä... Vaihtoehdot:
a) Teen itsestäni helpommin lähestyttävän ja vähemmän "pelottavan" miesten silmissä. Korostan naisellisuutta ja vähennän "reilu kundi" -käytöstä. Mutta eikö musta tuu tällöin vähemmän erityinen?
b) Teen itsestäni mielenkiintoisemman ja korostan niitä ominaisuuksia ja kokemuksia, joilla eroan massasta. Mutta enkö tällöin muutu vielä enemmän "liian hyväksi" ja karkota loputkin miehet ympäriltäni?
c) En muuta mitään. Oon sellainen kuin oon ja jään toivomaan, että vielä jonain päivänä tapaan miehen, josta kiinnostun, joka on vapaa ja joka vieläpä ihastuu ja rakastuu muhunkin. Otanko nyt kuitenkin riskin, että jään mahdollisesti yksin koko loppuelämäkseni?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostukseni heräsi ;)
T: mies
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 08:33"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 22:37"]
Oon suvaitsevainen
[/quote]
No tämä on ainakin ongelmakohta. Lisäksi varmaan kannatat vihervasemmistoa ja feminismiaate on sinulle tärkeä, eikö vain? Ja homojen oikeudet, luonnonsuojelu ja muu hössötys. Kaikki edellämainitut on turn-offeja miehille. t: mies
[/quote]
Tämän ylläolevan tekstin kirjoittaja asetteli asian huonosti, mutta totuuden jyvä uhon alta kuitenkin löytyy. Nämä kiihkoilijat, ikävä sanoa että usein juuri "vihervasurit" ainoine oikeine mielipiteineen ja jatkuvine valistuksineen eivät ole kyllä monen miehen makuun. Sen sijaan sopiva määrä suvaitsevaisuutta, avarakatseisuutta ja terveitä arvoja kyvyllä ymmärtää myös vastapuolta ja keskustella aiheesta rakentavasti on vain pelkkää plussaa.
Ap:lle, kuulostat minusta kuulostat kyllä unelmanaiselta, jollaista tuskin itse olisin edes uskaltanut lähestyä silloin kun pariutuminen oli vielä ajankohtaista.
-M36
[/quote]
Komppi näille sanoille!
T: mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oon ehtinyt kokea ja nähdä paljon mm. asuessani ulkomailla. En halua liikaa näistä jutuista kuitenkaan puhua..." = olet nussinut useiden tummien etnopanijoiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 18:44"]
vinkkejä miehen saamiseen: http://pinthefuckups.blogspot.fi/2013/06/nain-sinustakin-tulee-naisellinen-nainen.html
[/quote]
Tarkoitat miehen karkottamiseen? Vai montako miestä olet tavannut joka pitää feministeistä?
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 23:14"]
Oletko liian "kunnollinen" tai nipo?
[/quote]
Tämä ei 100% varmasti haittaa miehiä. Mitä kunnollisempi nainen, sen parempi, siis jos pitkää suhdetta etsitään.
T. Mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kunnollinen nainen = neitsyt.
oletko varma ettet ole liian turvallinen ja tylsä?
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 22:19"]
oletko varma ettet ole liian turvallinen ja tylsä?
[/quote]
No mikähän se sellainen olisi? jos pitkää parisuhdetta meinaa niin siinä saa tottua tylsyyteen ja turvallisuuteen... kaikki eivät halua mitään draama-kuningatarta tai rauhatonta sielua
kuulostat ihan tasapainoiselta, mutta tavattoman tylsältä. Aloita menemällä oman mukavuusalueesi ulkopuolelle ja lakkaa hyvä nainen miettimästä "erityisyyttäsi"
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 22:19"]
oletko varma ettet ole liian turvallinen ja tylsä?
[/quote]
Seurani kelpaa miehille kaveritasolla ja miehet nauravat jutuilleni, joten en kai nyt aivan patatylsä ainakaan ole. Oon myös valmis seikkailuihin ja kokeilemaan uusia asioita elämässä. Mutta en sitten tiedä, millaista jännitystä miehet naisessa kaipaavat. Oon varmaan vaan liian tavallinen ja tasainen, mikä tekee musta epäkiinnostavan.
AP
Ap:n pitää relata! vaikuttaa että hän vain miettii miehiä kumppani näkökulmasta, ja pohtii kelpaako hän.... silloinhan sitä on luonnoton kanssa käymisessä kun ajatukset on jossain muussa kuin mistä keskustellaan. Uskoisin että tämän miehetkin aistii, tiedostaen tai tiedostamatta ja kanssakäymisestä tulee siksi kankeaa tai ainakin sellaista että se ei liippaa läheltäkään parisuhdetta.
Tähän käy parhaiten se vanha klise että lakkaa miettimästä koko asiaa niiin kohta huomaatkin olevasi parisuhteeessa :)
Miehet ei uskalla lähestyä sinua. Olen itse aina ollut hiljainen ja melankolinen luonne, en pahemmin nuorempana käynyt missään rilluttelemassa, mutta joka kerta kun joku mies lähestyi minua, se oli aina tyylillä "hei toi mun kaveri tuolla on ihan rakastunut suhun, mutta ei uskalla tulla juttelemaan".
Eli luultavasti tiedostomattomat jääkuningatarvibat liikkeellä. Itse en siis koskaan ole tarkoituksella näyttänyt mitään nyrpeää tai ylvästä naamaa, mutta se ehkä tulee luonnostaan. Eli vaikeasti lähestyttävän oloinen nainen. Ja mitä kauniimpi, niin sitä vaikeampi.