Miksi en kelpaa miehille?

Ja 39 oli tietenkin AP.

En halua kertoa tässä avoimella foorumilla tarkemmin. En kuitenkaan ajattele, että olisit erityisen todennäköisesti kyseiseltä alalta. Se täällä aiemmin kirjoitellut esimerkiksi ei ollut. Mutta joitakin yhdistäviä seikkoja heissä kaikissa oli.

Mun pointti ei kuitenkaan ollut koulutus, se asia ei ole oikeastaan edes lainkaan sukupuolisidonnainen ja siksi ehkä turhaan ajattelet mikä on jätkämäistä tai miehistä ja mikä naisellista. Laita meiliä niin saat joko linkin tai halutessasi voin antaa vain kirjan nimen, niin tilaat sen itse jostakin maailmalta nettikaupasta. Uskon että siitä on sinulle iloa, olisin yllättynyt jos ei olisi. Mitään et siinä ainakaan voi hävitä.

Oho. 41 oli 15

Ehkä otat itse liian kaverillisen suhtautumisen miehiin ja näin viestität itse ettet ole kiinnostunut. Myös ujous monasti ilmenee (ainakin omalla kohdalla) niin että ihmiset luulee etten oo kiinnostunut tai että oon ylpee. Kannattaa miettiä myös muuta käyttäytymistä ja elekieltä ja niitä tilanteita...

[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 22:37"]

En ymmärrä, mitä vikaa mussa on. Jostain syystä miehet eivät ihastu muhun. Kukaan ei ole koskaan ollut tosissaan kiinnostunut musta.

Oon käsittääkseni ihan ok:n näköinen: 168 cm, 58 kg, vaalea, iho ja hiukset hyvässä kunnossa, pukeudun siististi olematta kuitenkaan turhamaisen muotitietoinen, meikkaan hillitysti. Oon 27-vuotias. Mulla on runsaasti mielenkiinnon kohteita, kuten musiikki, urheilu, kokkaaminen ja sisustus. Luonteeltani olen hieman ujo ja varautunut, mutta silti sosiaalinen ja empaattinen. Käyn ulkona. Oon korkeasti koulutettu ja hyvässä työssä. Asun isossa kaupungissa. Oon nähnyt maailmaa ja asunut muutamassa eri maassa. Oon suvaitsevainen ja avarakatseinen. Haaveilen rakastavasta miehestä ja parista terveestä lapsesta. En halua kultaistanoutajaa tai farmari-Volvoa.

Mulla on miehiä kavereina, mutta jotenkin tuntuu, että miehet ovat aina pitäneet mua enemmän reiluna kundina kuin haluttavana naisena. Alan kuitenkin olla epätoivoinen, kun tuntuu, ettei kukaan koskaan katso mua "sillä silmällä". Mitä musta puuttuu? Miksi en herätä kiinnostusta? 

[/quote]

Jos tuo kuvauksesi ja myöhemmissä viesteissä olevat täydennykset pitävät paikkansa, sinussa ei ole mitään ilmeistä vikaa näin parikymmentä vuotta vanhemman perheellisen miehen näkökulmasta. Jäljelle jää kolme tyypillistä vaihtoehtoa: 1) liikut väärässä ympäristössä, 2) olet valikoiva tavalla, joka näkyy ulospäin tai 3) annat itsestäsi epäedullisen vaikutelman.

1) Onko työpaikallasi oman ikäluokkasi miehiä? Entä tapaatko miehiä harrastuksissa? Onko sinulla ystäviä, jotka voisivat auttaa tutustumaan sopiviin miehiin? Jos ystävissäsi on vapaita miehiä, selvitä, olisiko joku heistä kiinnostunut, mutta ei jostain syystä ole kertonut sitä sinulle.

Muistan liiankin hyvin, että ennen kuin tutustuin vaimooni, ihastuin useimpiin älykkäisiin, kunnollisen oloisiin ja vapaisiin tuttavapiirissä olleisiin naisiin. Mutta en tietenkään uskaltanut millään tavalla paljastaa sitä, sillä pelkäsin tulevani torjutuksi. On mahdollista, että tuttavapiirissäsi on miehiä, jotka olisivat sinusta kiinnostuneita, mutta eivät uskalla tehdä aloitetta. Unohda ihastumisen ja määrätietoinen puolison etsiminen ja yritä tutustua paremmin tuttuihin vapaisiin miehiin. Pyydä heitä seuraksi erilaisiin asioihin, jotta he voivat tutustua sinuun paremmin ja he sinuun. Jos hyvin käy, huomaat jonkin ajan kuluttua seurustelevasi.

2) Jos olet miettinyt hyvin tarkasti, millaista miestä etsit, on mahdollista, että olemuksesi muuttuu vahingossa vastahankaiseksi, kun ensivaikutelmaltaan vääränlainen mies lähestyy. Valitettavasti olet hieman myöhässä, sillä monet ns. kunnolliset akateemiset miehet ovat jo varattuja tuossa iässä. Niillä vapailla taas on usein erilaisia isompia tai pienempiä puutteita. Omassa tuttavapiirissäni yli 30-vuotiaana vapaat miehet ovat joko työnarkomaaneja, ulkonäkörajoitteisia tai jollain tavoin erikoisia.

3) Voit myös tahattomasti antaa itsestäsi vääränlaisen vaikutelman. Ujous on aina rasite parisuhdetta etsiessä, vaikka vika se ei olekaan. Oletko äkkipikainen tai kärjekäs? Annatko ylimielisen vaikutelman? Kuinka hyvin siedät erilaisuutta, typeriä mielipiteitä ja tietämättömyyttä? En tarkoita, että sinun pitäisi hyväksyä kuka tahansa tomppeli tai typerys, mutta saatat huomaamattasi teilata toisen asiallisenkin mielipiteen tarpeettoman kärjekkäästi ja sellainen tuhoaa orastavan mielenkiinnon. Kun olet ollut yhdessä tai keskustellut kiinnostavan miehen kanssa, miten hän on käyttäytynyt? Jos hän on ollut kiinnostunut, onko kiinnostus sammunut äkillisesti? Mitä sitä ennen tapahtui?

Kun mietin omaa varsin suppeaa seurusteluhistoriaani ja sitä, miksi olen ollut tietyistä tytöistä tai naisista kiinnostunut tai kiinnostumatta, en oikeastaan löydä mitään yhtenäistä linjaa. Kaikki, joihin olen joskus ihastunut, ovat olleet älykkäitä, paremman sanan puutteessa epärumia ja uteliaita (siis tiedonhaluisia ja oppimishaluisia) Tupakointi ja baareissa juokseminen ovat romauttaneet kiinnostuksen heti, samoin epäluotettavuus.

Kysymykseesi on mahdotonta vastata tuntematta sinua. Toivottavasti sinulla on ystäviä, sillä he tuntevat sinut ja osaavat ehkä vastata.

Satutäti. Provo. Trolli. Get a life.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 21:47"]

"Oon ehtinyt kokea ja nähdä paljon mm. asuessani ulkomailla. En halua liikaa näistä jutuista kuitenkaan puhua..." = olet nussinut useiden tummien etnopanijoiden kanssa.

[/quote]

Valitettavasti tuli itsellekin mieleen. Miehille tuo on valtavan iso miinus naisessa, siitä ei pääse mihinkään. Yhdenillanjuttuja ei oikein saisi menneisyydessä olla, ei varsinkaan tummien etnorakastajien kanssa.

Ihan turhaa tämän ap:n kaltaisten "neiti täydellisyyden" on ihmetellä miksi ei löydy miestä/parisuhdetta.

Kun koko olemus viestittää, että minä olen yläpuolella kaikkia muita. On tutkintoa, on matkusteltu, on matikkapäätä, on sitä sun tätä. Ja vielä vitun hyvännäköinenkin olen ja pukeudun vimpan päälle jne ...

Hanki ap kissa ja ryhdy vanhaksipiiaksi. Ei kukaan mies halua tuollaista itserakasta idioottia. Sä kun et näköjään edes tajua, kuinka itseriittoisia sun viestisi on!

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 23:29"]

Miehet (kaverit & tutut siis) kehuvat usein älyäni, nauravat jutuilleni ja olen 'yksi jätkistä'. Otan sen kohteliaisuutena, mutta joskus mietityttää, kuinka moni heistä oikeasti olisi kiinnostunut. Ehkä olen jotenkin 'liian lähellä' ollakseni tavoiteltavissa, kun kuulun porukkaan. [/quote]

Olet oikeilla jäljillä. Kun naisesta tulee "yksi jätkistä", lakkaa hän käytännössä olemasta nainen näille jätkille. Heteroseksuaalinen mies ei kiinnostu miesmäisestä naisesta, ronski läpänheitto, pieruvitsit ja rempseä kaljanjuonti ovat suuri turn-off useimmille meistä.

Nainen taas on kaiken tämän vastakohta, so. seksuaalisesti kiinnostava. Emmehän me kiinnostu myöskään naapurin Makesta.

T. Mies.

Älä välitä, minä taas en kelpaa naisille :)

Kuulostaa siltä, että sun ulkonäössä on jotain, mikä ei vaan iske miehiin. Faktahan on, että se ulkoinen olemus merkitsee miehille hieman eri tavalla kuin naisille ja hyvällä ulkonäöllä voi toisinaan jopa kompensoida joitakin luonteen heikkouksia.

Ja tuohon "hyvä jätkä"-ongelmaan liittyen vielä: tässäkin asiassa se ulkonäkö nousee monesti esille. Jos olet kuuma kissa, voit mahdollisesti käyttäytyä kuin hyvä jätkä olla silti haluttava. Jos et olet hieman vaatimattomampi ulkonäöltäsi, sama käytös ei olekaan enää ehkä ok, jos haluat miesten romanttista huomiota. Sellaista kompensaatiota. Ja vaatimaton ei tarkoita nyt rumaa.

On turhaa vähätellä ulkoisen olemuksen ja seksuaalisten mieltymysten vaikutusta näissä asioissa. Jos toinen olisi miten ihana ja hyvä tyyppi, mutta jos seksuaalista kiinnostusta ei löydy tarpeeksi, niin ei siitä mitään tule.

Ja sitä ulkonäköään pitää osata korostaa oikealla tavalla, ja naisellinen olemus ja eleet, puhetapa yms. edesauttavat asiaa. Se on vaan biologiaa, vaikka kuinka epäreilulta ja sielunsa myymiseltä tuntuisikin. Pitää vaan nöyrtyä siihen, että tietyt asiat viehättävät miehiä enemmän kuin toiset.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 15:29"]

Älä välitä, minä taas en kelpaa naisille :)

[/quote]

Sopisitte varmaan tosin hyvin muuten yhteen, teillä olisi paljon yhteisiä elämänkokemuksiakin, joiden pohjalta iskeä juttua!

Naisille kelpaamattomalle miehellehän sanotaan muuten näissä tapauksissa, että "Jos et kelpaa, et kelpaa, totu ajatukseen!".

Käytännön vinkkejä fiksuille naisille. Miehet, älykkäät ja fiksutkin katsovat naista "sillä silmällä" vaikka tottakai tärkeintä on se mitä on korvien välissä sitten lopulta. Mutta jotta homma lähtisi etenemään niin pitää suoraan sanoen olla kyllä tyylikkäästi seksikäs...

Eli suosittelen että lyhennä hiukan hametta, hanki laadukkaita korkkareita korkeilla stilettikoroilla, satsaa meikkiin, räpsyripset ja tasokas ranskalainen manikyyri....

Käytännön vinkkejä fiksuille naisille. Miehet, älykkäät ja fiksutkin katsovat naista "sillä silmällä" vaikka tottakai tärkeintä on se mitä on korvien välissä sitten lopulta. Mutta jotta homma lähtisi etenemään niin pitää suoraan sanoen olla kyllä tyylikkäästi seksikäs...

Eli suosittelen että lyhennä hiukan hametta, hanki laadukkaita korkkareita korkeilla stilettikoroilla, satsaa meikkiin, räpsyripset ja tasokas ranskalainen manikyyri....

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 15:10"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 23:29"]

Miehet (kaverit & tutut siis) kehuvat usein älyäni, nauravat jutuilleni ja olen 'yksi jätkistä'. Otan sen kohteliaisuutena, mutta joskus mietityttää, kuinka moni heistä oikeasti olisi kiinnostunut. Ehkä olen jotenkin 'liian lähellä' ollakseni tavoiteltavissa, kun kuulun porukkaan. [/quote]

Olet oikeilla jäljillä. Kun naisesta tulee "yksi jätkistä", lakkaa hän käytännössä olemasta nainen näille jätkille. Heteroseksuaalinen mies ei kiinnostu miesmäisestä naisesta, ronski läpänheitto, pieruvitsit ja rempseä kaljanjuonti ovat suuri turn-off useimmille meistä.

Nainen taas on kaiken tämän vastakohta, so. seksuaalisesti kiinnostava. Emmehän me kiinnostu myöskään naapurin Makesta.

T. Mies.

[/quote]

Heh, noista ei sovi minuun kuin ehkä tuo ronski läpänheitto. Eivätkä nämä muutkaan 'jätkät' ainakaan piereskele minun läsnäollessani. En ole miesmäinen ulkonäöltäni tai vulgaari (hassua, että huono käytös katsotaan miehiseksi ominaisuudeksi) käytökseltäni. 

T. yksi jätkistä

Kiitos kaikille (erityisesti 73:lle) kommenteista. On myös "mukavaa" kuulla, että muutamat ovat voineet samaistua tilanteeseeni.

Tuntuu vähän pahalta, jos osa täällä on saanut musta ihan oikeesti ylimielisen kuvan. En todellakaan pidä itseäni täydellisenä. Myönnetään, et varsinkin ekassa viestissäni toin esiin parhaita puoliani, mut tiedostan myös heikkouteni. Mun on välillä vaikeaa tulla toimeen sellaisten ihmisten kanssa, joiden yleissivistys on luokattoman huono. Vaikka yritän olla suvaitsevainen, pidän tällaisia ihmisiä välinpitämättöminä ja yksinkertaisesti tyhminä ja väkisinkin tunnen olevani heitä parempi. Lisäksi menetän hermoni ihmisiin, jotka eivät osaa tehdä päätöksiä. Eipä oo tosiaan kehumista mun asenteessa. Muita huonoja puolia mussa on mm. asioiden hoitamisen jättäminen viime hetkeen, besserwisseriys (jota todellakin joudun hillitsemään, koska inhoan sitä ihan sairaasti itsekin), suorapuheisuus, kilpailuhenkisyys, en oo laumasielu, epäonnistumisen pelko ja tosi-tv-ohjelmien seuraaminen (bb, huippis, satuhäät, vof, h&h, geordie shore, the valleys jne. you name it). Ulkonäöllisesti mulla on epäsymmetriset rinnat (näkyy lähinnä alasti), selluliittiä reisissä ja takapuolessa, hieman höröt korvat, joka toinen päivä nypittävät kulmat, suorat ripset, polvet urheiluharrastuksista johtuen lähes aina mustelmilla, paksuhkot käsivarret, rako etuhampaiden välissä, huonosti ruskettuva iho, pisamia, liukkaat hiukset, kuivat kantapäät, rumat pikkuvarpaat yms. 

Kaiken kaikkiaan pidän itseäni kuitenkin aika tavallisena tyttönä. Silti usein kun nään rakastuneita pareja, alan miettiä mitä niissä tytöissä on sellaista, mitä musta puuttuu. 

Täällä pari palstalaista on kehottaneet mua puhumaan ongelmastani sellaisten ihmisten kanssa, jotka mut tuntee. Keräsin tänään rohkeuteni ja kysyin eräältä miespuoliselta (varatulta) kaveriltani, millaisena hän mut näkee ja miksi miehet niin harvoin lähestyvät mua. Pyysin häntä olemaan karun rehellinen.

Kaverini mielestä mussa ei ole mitään vikaa. Jos hän ei seurustelusi, yrittäisi hän kuulemma mua. Hänen mielestään mussa on kuitenkin vähän jääkuningatarta, jos mua ei tunne. Oon sen verran itsevarma ja muista riippumaton, et vaatii mieheltä aika paljon rohkeutta lähestyä mua, varsinkin jos oon ulkona pitämässä hauskaa "poikieni" kanssa. Kaverini oli kuitenkin yllättynyt, kun sanoin, ettei kukaan koskaan oo kiinnostunut musta, vaikka liikkuisin tyttöporukassa. Kaverini oli nähnyt usein, kun joku oli tullut pokaamaan mua, mutta olin itse käännyttänyt miehen pois. Taidan siis olla jotenkin tunnevammainen, kun en näitä tilanteita itse aina tajua... Pukeutumisessani ei oo kuulemma mitään ongelmaa ja laittauduttuani oon jopa näyttävä hottis (tässä kohtaa repesin nauramaan, meni musta vähän överiksi).

En nyt edelleenkään tiedä, mitä pitäis tehdä. Kaverini oli pyynnöstäni huolimatta todennäköisesti liian kohtelias. Täytyy varmaan kysyä vielä toista mielipidettä.

Kiitti kuitenkin kaikille täällä. En oo provo tai trolli. Ihan oikeesti mä näitä juttuja mietiskelen ja haluisin tilanteeni muuttuvan.

AP

Mikset itse lähesty miehiä, ei tulisi sitä ongelmaa että vahingossa antaisit vaikutelman, ettei kiinnosta?

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 21:48"]

Mikset itse lähesty miehiä, ei tulisi sitä ongelmaa että vahingossa antaisit vaikutelman, ettei kiinnosta?

[/quote]

En ihastu usein. Voi olla, et oon liian nirso, mut mua ei huvita väkisin yrittää lämmetä, jos fiilis puuttuu. Kun kiinnostun miehestä, näytän sen myös miehelle, vaikka vähän ujo tietyissä tilanteissa oonkin. Nuorempana olis pitänyt olla rohkeempi, koska nykyään joudun lähes aina pettymään, kun käy ilmi, et ne mua kiinnostavat miehet onkin varattuja.

AP

Puuttuisiko sellaista naisellista pehmeyttä? Entä oletko avoimesti herkkä? Ylimielisyys on kyllä varmaankin aikamoinen turn-off. Täydellistä ulkonäköä tärkeempinä pitäisin tapaa liikkua, olla läsnä, äänenpainoa, puhetapaa. Olen itse ainakin saanut kiitosta myös leikkimielisyydestä ja iloisuudesta.