Siis myykö joku oikeasti saamiaan lahjoja kirppiksellä??

Sanokaa nyt helvetti, että mitä sille roinalle pitäisi tehdä? Kymmeniä eriparikuppeja, tuikkukippoja, liinavaatteita ja muuta, joilla ei tee yhtään mitään, pitäisi säilöä kaappiin vai? Ei mulla ole yhtään ylimääräistä tilaa kun sitä tarpeellistakin tavaraa on riittävästi.

Roskikseen heittäminen on pahempi ympäristörikos, parempi myydä tai antaa pois, jos ei tykkää.

Kuka muistaa mitkä tavarat on joskus saanut lahjaksi? En nyt tarkoita näitä ketjuja, joissa myydään häälahjat jo häitä seuraavana päivänä, vaan 10, 20 tai 30 vuoden aikana kertyneitä tavaroita. Ei meillä ainakaan ole tilaa säilyttää kaikkea, olisi varasto ratkennut jo vuosia sitten.

Aikoinani kun menin naimisiin, olimme mieheni kanssa asuneet jo pitkään yhdessä. Meillä oli astiat, pyyhkeet, lakanat, kaikki. Toivoimme, että vieraat eivät hankkisi lisää astioita tms. Silti, voitte vaan arvata, mitä lahjapakkauksista paljastui: pyyhkeitä, uunikinttaita, astioita (ihan eri sarjaa kuin meillä jo oli), lakanoita, paistinpannu, juustohöylä.. Hyviä lahjoja toki niitä tarvitseville, mutta tässä koimme, että eipä ole paljoa vieraat kuunnelleet toiveitamme. Nakelimme sitten niitä omia "vanhoja" tavaroita roskiin ja kirpparille kun emme kehdanneet häälahjoja myydä.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 16:43"]

Toisesta ketjusta luin neuvon, että epämieluisat, kalliit lahjat kannattaa myydä kirppiksellä tai netissä! Siis esim appivanhempien ostamat vaunut, Iittalan astiat ym arvokkaan. Voiko tämä olla totta? Myykö joku vaikka häälahjansa nettikirppiksellä vain siksi, että väri on väärä tai ei muuten tykkää vaikka jostain kalliista astiastosta? En osaa kuvitella moista moukkamaisuutta! Entä, jos joskus mieli muuttuu? Ei ole sama Ritva-tädin ostama Aaltovaasi, kuin Anttilan tarjouksesta ostettu! Ja mikä häpeä, jos asia paljastuu. Itse kyllä ottaisin aika pahasti itseeni, jos kutsuttuna vieraana veisin arvolahjan ja saaja myisi sen seuraavalla viikolla. Ottaisin lahjan mieluummin takaisin. Minulla ei ole varaa eikä tarvetta antaa kenellekään ilmaiseksi tavaraa kirppikselle vietäväksi.

Voi aikoja, voi tapoja. :(

[/quote]

Kyllähän tota tehdään. Yhdet meidän sukulaiset halusivat jostain syystä kovasti mun vanhempien olohuoneen ruokapöytää ja tuoleja itselleen. No, kun porukat ostivat uudet, niin ne annettiin sitten niille. Satuin itse opiskelemaan tuolloin samalla paikkakunnalla missä nää sukulaiset asuu ja kerran kirppiksellä käydessäni sitten huomasin, että tossahan on ihan samanlainen pöytä ja tuolit kun meilläkin on. Katselin niitä tarkemmin ja tunnistin tuolin pohjasta omat pienenä liiduilla tehdyt taideteokseni. 

Joo tai sitten ne voi antaa lahjan antajalle parin vuoden päästä lahjaksi. Näin on mulle käynyt. Tosi noloo. Kyllä mä muistan..

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 18:01"]

Aikoinani kun menin naimisiin, olimme mieheni kanssa asuneet jo pitkään yhdessä. Meillä oli astiat, pyyhkeet, lakanat, kaikki. Toivoimme, että vieraat eivät hankkisi lisää astioita tms. Silti, voitte vaan arvata, mitä lahjapakkauksista paljastui: pyyhkeitä, uunikinttaita, astioita (ihan eri sarjaa kuin meillä jo oli), lakanoita, paistinpannu, juustohöylä.. Hyviä lahjoja toki niitä tarvitseville, mutta tässä koimme, että eipä ole paljoa vieraat kuunnelleet toiveitamme. Nakelimme sitten niitä omia "vanhoja" tavaroita roskiin ja kirpparille kun emme kehdanneet häälahjoja myydä.

[/quote]

Minä joutuisin heittämään ne uudet, koska kaikki on huolella valittua, kestävää ja oman maun mukaista.

Kyllä, minä myyn. Miksi pitäisin nurkissani, jos en käytä kuitenkaan?

Suomalaiset osaa tosiaan suuttua , kun kyse on lahjoista. Jos joku pyytää rahalahjaa, se on moukkamaista. Jos joku laittaa lahjalistan, ei se ole mukavaa. Jos joku ei innoissaan vastaanota toisen maulla ostettua turhaa kamaa, se vasta on ihan kamalaa. Pisteenä iin pälle on sitten se, jos joku ei halua kerätä nurkkiin noita käyttämättömiä lahjoja, vaan laittaa eteenpäin.

Lahjan arvo ei saa olla liian korkea, mutta sen kuuluu peittää esim. häissä ruokakulut...HAH!

Lahjan antaminen on varmasti suomalaisille yksi elämän vaikein kohta. Lahjan saaja ei omista lahjaa, vaan sen omistaa edelleen antaja.

Lasten lahjavaatteetkin on syytä antaa takaisin, kun ne on jääneet pieniksi, ettei vaan lahjan antaja näe sitä kirppiksellä.

Pihi, kade ja onneton suomalainen kansa.

Miksi ihmeessä pitää ostaa alunperinkään väkisin tavaraa, josta toinen ei välttämättä tykkää/arvosta? Ostakaa kimppu kukkia tms, jos olette lahjan suhteen epävarmoja. Mulla kans lähipiirissä yksi tällainen väkisin lahjoja, ostaa aina kaikista halvintaa krääsää ja antaa sitä ystäville ja tutuille merkkipäivien lisäksi kaikista pienistä palveluksistakin kiitokseksi.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 16:43"]

Toisesta ketjusta luin neuvon, että epämieluisat, kalliit lahjat kannattaa myydä kirppiksellä tai netissä! Siis esim appivanhempien ostamat vaunut, Iittalan astiat ym arvokkaan. Voiko tämä olla totta? Myykö joku vaikka häälahjansa nettikirppiksellä vain siksi, että väri on väärä tai ei muuten tykkää vaikka jostain kalliista astiastosta? En osaa kuvitella moista moukkamaisuutta! Entä, jos joskus mieli muuttuu? Ei ole sama Ritva-tädin ostama Aaltovaasi, kuin Anttilan tarjouksesta ostettu! Ja mikä häpeä, jos asia paljastuu. Itse kyllä ottaisin aika pahasti itseeni, jos kutsuttuna vieraana veisin arvolahjan ja saaja myisi sen seuraavalla viikolla. Ottaisin lahjan mieluummin takaisin. Minulla ei ole varaa eikä tarvetta antaa kenellekään ilmaiseksi tavaraa kirppikselle vietäväksi.

Voi aikoja, voi tapoja. :(

[/quote]

Siitäkö sitten tulee lahjanantajalle hyvä mieli,että saajan kaapit tursuaa turhaa tavaraa,kun sen kierrättäminen on "epäkohteliasta"? Mä ainakin laitan surutta  kierrätykseen esim.kirjat joita en lue,koska eivät kiinnosta. Jos minua haluaa ilahduttaa,voi antaa vaikka lahjakortin tai kysyä mistä tykkään.

Korostanpa tässä etukäteen, että EN anna kenellekään lahjaksi tavaraa, josta en tiedä lahjan saajan tykkäävän, enkä todellakaan ajattele, että lahjan saaja on minulle mistään tilivelvollinen. Myyköön pois jos lahja ei ole mieluinen. Toivon, etteisivät heittäisi roskiin kuitenkaan, vaan veisivät mieluummin vaikkapa hyväntekeväisyyskirppikselle.

Tästä huolimatta en itse - siis lahjan saajana - ymmärrä tätä nykypäivän ajatusta, että kaiken käyttötavarankin pitää olla JUURI minun makuni mukaan tai muuten sitä ei voi sietää nurkissa ollenkaan.

Luulisin, että monet antavat esim. pyyhkeitä juuri siksi, että ne nyt ainakin kelpaavat käyttöön, toisin kuin esim. koriste-esineet jotka ovat hyvin riippuvaisia omasta mausta. Mutta ei, pyyhkeidenkin pitää olla juuri oikean värisiä ja juuri oikean merkkisiä tai muuten lentävät roskiin tai kirppikselle.

Tai jotkut käyttöastiatkin... niiden pitää olla juuri oikeaa sarjaa ja tietysti juuri oikeaa väriä tai eivät sovi kattaukseen. En ilmeisesti ole tarpeeksi fiini, mutta aamumuroja syödessä ei tule kauheasti mieleen, onko kaikilla pöydässä nyt yhteensopiva murokippo vai ei. En myöskään ymmärrä tätä kauhunsekaista pelkoa "eriparimukeja" kohtaan. Kattaus kahvikesteillä on asia erikseen, mutta jos teen itselleni iltapalan seuraksi kupposen teetä, ei se minua paljon haittaa, jos muki on kaapissa ainoa laatuaan. Itse asiassa minulla on juurikin eriparimukeja käytössä. Tykkään todella isoista teemukeista joissa on jokin kiva kuvio, joten aina kun kirppiksellä on tullut sellainen vastaan, olen napannut sellaisen mukaani. Yhteneväisestä astiastosta ei voi puhuakaan...

Muistan sellaisenkin ketjun, että lahjaksi saadut antajan itsekutomat villasukat olivat väärää väriä. Mutta se oli ehkä provo. Toivon ainakin.

Kuten sanoin, en ole ilmeisesti tarpeeksi fiini. Mutta se on ihan hyvä, sillä näin epäfiinille kelpaa sellaisetkin lahjat, jotka eivät ole 100% sellaisia, joita olisin ostanut itse kaupasta. ;)

Minä olen ratkaissut ongelman välttelemällä kaikkia juhlia. Ei - omia juhlia en pidä. 

minulla on myös tapana antaa rippi,- kihla, ym. lahjoiksi saamiani Pentikkiä,  Marimekkoa ym. Aivan turhaa on tuoda niitä, en halua lisää tavaraa. Tulee halvaksi kun vaan ottaa kaapista valmiiksi paketoidun lahjan, näin olen tehnyt jo vuosia.

31, miksi minun pitäisi sietää nurkissani muuta kuin oman makuni mukaista tavaraa? Jos minulla on juuri sopiva määrä makuni mukaisia, yhteneväisiä astioita ja pyyhkeitä, niin miten se on sinulta pois? En huoli kotiini yhtään ylimääräistä esinettä, enkä varsinkaan mitään eriparista. En edes yhden yhtä kynttilää tai saippuaa.

Ihmisillä on rajalliset tilat. Ei munulla ainakaan ole tilaa säilyttää turhaa tavaraa. Minulla on yksi sellainen kaveri joka aina tuo jotain tullessaan. Onneksi nykyisin vain lähinnä herkkuja, lapsellke kyllä lisäksi muutakin. Minä olin jo kuitenkin pulassa niiden koriste-esineiden kanssa ja laitoinkin niitä eteenpäin lahjoina.

Onnekseni jotkut myyvät lahjoja kirpparilla.

Ostin 10 eurolla vielä paikallisen lahjatavaraliikkeen paketissa olevan Marimekon setin, johon kuului pieni tarjotin ja kaksi mukia, pari vuotta aiemmin tuotannossa ollutta sarjaa. Olin tuolloin tästä löydöstäni tosi iloinen, setin arvo kun olisi Marimekolta ostettuna semmoiset 50 euroa. Käytin löytöjäni muutaman vuoden, kunnes päätin itsekin pistää ne kiertoon uusien tieltä. Nettosin näistä huuto.netissä 270 euroa. Jonkun hukkalahjasta oli minulle siis moninkertainen ilo!

Itse en muista myyneeni lahjoja. Onnekseni en muista mitään ihan hirveää saaneenikaan, sukulaset tuntuvat luottavan klassikoihin ja designiin. On niitä lahjuksia tuonne silti säilytettäväksi kertynyt, niissä lahjapakkauksissaankin vielä, yksi iso pahvilaatikollinen. Äitini sanoo, että aika tavaran kaupitsee, ja uskon kyllä, että noidenkin aika tulee vielä. Maku muuttuu ja tarpeet muuttuvat, ja eipähän tarvitse oikeuttaa itselleen mitään tyhjänpäiväisiä astia/liinavaate/tms ostoksia, kun jemmassa on vielä kokonaan käyttämättömiä.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 19:49"]

 En huoli kotiini yhtään ylimääräistä esinettä, enkä varsinkaan mitään eriparista. En edes yhden yhtä kynttilää tai saippuaa.

[/quote]

Miten ei voi käyttää väärän väristä kynttilää tai saippuaa vaikka mökillä? 

no en todelalkaan säilyttele epäsopivia lahjoja, kiertoon vaan...

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 19:49"]

31, miksi minun pitäisi sietää nurkissani muuta kuin oman makuni mukaista tavaraa? Jos minulla on juuri sopiva määrä makuni mukaisia, yhteneväisiä astioita ja pyyhkeitä, niin miten se on sinulta pois? En huoli kotiini yhtään ylimääräistä esinettä, enkä varsinkaan mitään eriparista. En edes yhden yhtä kynttilää tai saippuaa.

[/quote]

Ei sinun olekaan mikään pakko sietää mitään, mitä et halua. Kuka mistään pakosta on puhunut?

Itse en kuitenkaan tätä asennetta täysin ymmärrä, mutta se tuskin on sinulta pois, ettei sinulle tuntematon ihminen ymmärrä jotain ;) Ylimääräistä tavaraa kammoan toki itsekin, mutta en nyt puhu mistään ns. "krääsästä" tai koriste-esineistä joille ei ole mitään käyttöä. Vaan ihan hyödyllisestä kelpo käyttötavarasta, joka sattuu oleman vääränväristä, väärän merkkistä, tms. Esimerkiksi nyt vaikkapa pyyhkeet kuluvat ja menevät rikki, ja niitä tarvitaan joka päivä eikä vain joskus ja jouluna. En osaa ajatella jotain varapyyhepakettia kaapissa minään todella turhana kapistuksena. Joskus se tulee käyttöön kuitenkin. (Saatikka sitten saippuaa: se kuluu ainakin meidän perheessämme todella nopeasti.)

Toisaalta minulla ei ole mitään kokemusta siitä, että mukeja, pyyhkeitä tai saippuaa kertyisi vuosittain jumalattomia määriä varastoon, koska minulle ei kukaan väkipakolla anna mukeja, pyyhkeitä tai saippuaa. Siksipä minua ei haittaisi se pyyhepaketti lahjana vaan ilahduttaisi pikemminkin.

Voi toki olla, että joissain tuttavapiireissä niitä pyyhkeitä kannetaan toisten koteihin jatkuvalla syötöllä. Siinä tapauksessa ymmärrän kyllä ongelman.

Mutta kaipa se suurin kysymys tässä on, onko ongelmana tavara vai vääränlainen (vaikkakin hyödyllinen) tavara. Haittaisiko se "ylimääräinen" varapyyhe kaapissa niin paljon, jos se olisi oikeanvärinen ja -merkkinen?

Minä en lahjanantajana kyllä yhtään suutu vaikka joku myy multa saamansa lahjan. Kun olen lahjan antanut niin se on silloin saajan omaisuutta ja hän saa tehdä sillä mitä haluaa. Väistämättä niitä virhelahjoja antaa, eikä mun takia niitä turhia tavaroita tarvi kaapeissa säilöä. Ostaa sitten niillä myyntirahoilla jotain tarpeellisempaa. Ei se multa enää ole pois. Hölmöä se on noin turhanpäiväisestä asiasta suuttua, ei se antamani lahja enää mun ole enkä sen käytöstä päätä.