Siis myykö joku oikeasti saamiaan lahjoja kirppiksellä??

Myyn kirppiksellä tai annan eteenpäin. Yritän kovasti keksiä kaikkia kuluvia lahjoja jotka eivät jäisi kaappiin tilaa viemään. Näinpä minulle sitten kerääntyykin keksejä, teetä, kynttilöitä sekä saippuaa kaapin täydeltä. Onneksi ne sentään kuluvat, toisin kuin ne kukkavaasit ja kahvikupistot. Kahvini juon mukista, ja kukat kasvavat mullassa.

Mitä mä olen tätä maata tallonut sen 41 vuotta, niin ainahan noin on tehty.  Nyt vaan asiasta puhutaan ääneen. Tai annettu eteenpäin. Mitä hittoa sitä krääsää nurkissaan pitää?

Eipä ole vielä aaltovaasit mun sydäntä lähellä tms. joutava desing roina. Tosin eipä niitä kukaan ole mulle lahjaksi tarjonnutkaan. Onneksi jengi tuntee mut.

Jotain olen myynyt, mutta en tokikaan seuraavalla viikolla, enkä kovin arvokasta designiä. Sitä vuosien saatossa kertyy kaikkea varastoon, mistä ei oikein pidä. Muovikapistukset heitän roskiin, halvat "tiimarikoristeet" tippuvat vahingossa lattialle. Juuri nyt suunnittelen partyliten tavaraa myyväni, ovat ihan kamalia, eikä viitsi roskiin nakata.

"Heitän roskiin"! Siis saamasi lahjan? Mikset sano antajalle suoraan, ettet halua sitä?

Minäkään en ole kuullutkaan tällaisesta. Itseäni joskus ärsyttää, kun pyolituntemattomat sukulaiset kutsuvat juhliinsa ja pitää ostaa lahjoja joka viikonloppu kesäaikaan. Sittenkö ne vielä nakkaa ne lahjat roskiin? 

Mitä sellaisille lahjoilla pitäisi tehdä, joilla itse tee oikeasti yhtään mitään ja ne vievät kaapissa tilaa? Esillekään ei viitsi laittaa, kun ne krääsälahjat eivät oikein sovi muuhun tyyliin eivätkä kaikki halua miljoonaa esinettä ja tavaraa pinnoille keräämään pölyä.

Ihmettelen enemmänkin, että annetaan lahjaksi sellaista roinaa, joka ei sovi saajalle mitenkään. Se vasta ajattelematonta onkin. Sellainen rahantuhlaus harmittaa itseänikin, mutta ei meillä ole erillistä varastoa turhanpäiväistä sälää varten. Roskiin sellaiset lahjat lentävät useimmiten, koska en myöskään ala säilyttämään niitä kymmentä vuotta ja sitten mene myymään niitä eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 16:56"]

Minäkään en ole kuullutkaan tällaisesta. Itseäni joskus ärsyttää, kun pyolituntemattomat sukulaiset kutsuvat juhliinsa ja pitää ostaa lahjoja joka viikonloppu kesäaikaan. Sittenkö ne vielä nakkaa ne lahjat roskiin? 

[/quote]

Just tän takia lahjalistat on keksitty. Jos kyseessä on pienemmät juhlat, voi varmaan kysellä juhlakalulta toiveita tai viedä vaikka laadukkaan kuohuviinipullon, jos ei muuta keksi. Se tulisi todennäköisesti käytettyä.

Ehkä tästä tosiaan voisi oppia sen ettei vie lahjaksi koriste-esineitä tai arvolasia jos ei tiedä mistä toinen tykkää. Aivan järjetöntä olisi kerätä kaapit täyteen itselle turhaa tavaraa, elinaikana niitä kertyisi varmaan yksi huoneellinenm eikä minulla ainakaan ole varaa isompaan asuntoon sen vuoksi että voisin säilyttää kaikki saamani lahjat. 

Pitäisikö lasten pieneksi jääneet vaatteetkin säilyttää vaan sen takia että ne on saatu lahjaksi? 

Itse pyrin ostamaan kulutustavaraa, esim erikoiskahvia/teetä/suklaata/kynttilöitä/saippuaa/viinaa/herkkuja mistä sentäs pääsee eroon kun vaan käytttää ne pois, ja jos ei itse välitä niin tarjoaa vieraille. 

Eiköhän lahjoja ole myyty eteenpäin aina ennenkin. Tai annettu lahjaksi jollekin toiselle sopivan ajan kuluttua. 

Mulla on kellarikomerossa iso paperikassi, johon laitan kaikki lahjat, joista en välitä. Sieltä sitten laitan niitä eteenpäin lahjoiksi, jos sopivaa löytyy. Mitään arvokasta sieltä ei löydy, eikä merkkituotteita, ne osuu yleensä sen verran nappiin että raaskin niitä kaapissa pitää. Mutta tosiaan sieltä kassista löytyvät lahjat annan joillekin kaukaisille tutuille tai muille satunnaisille, koska itse haluan antaa läheisimmilleni laadukkaita lahjoja. Annan mieluummin pikkulahjaksi Luhdan pyyhkeen alekorista, kuin oikeasti halvan ja ruman Tokmannilta. Ja teen näin, vaikka olen nämä kiertoon menevätkin lahjat saanut läheisiltä ihmisiltä. :)

On siellä korissa kyllä ongelmatavaroitakin, kuten pari niin rumaa pyyhettä, että en oikeasti kehtaa antaa niitä kenellekään. Ja trikookuteesta virkattu kori, jossa on pohjassa lähes 10 cm reikä, kun aloituslenkki on ilmeisesti ollut "vähän" liian suuri... Jos olisin tumpelo käsitöissä, kehtaisin sen antaa eteenpäin, mutta koska harrastan virkkausta enemmänkin, en vaan voi antaa kenenkään kuvitella että olisin tehnyt niin huonoa jälkeä... :/

Mun mielestä huomaavaista on ostaa lahja joka varmasti myös ilahduttaa saajaansa. Eli tyyliin muumimukien ystävälle muumimuki, tiimarikrääsäfanille sitten sitä sälää.Ja jos makua ei tunne, niin juuri vaikka se kuoharipullo (tässäkin huomioitava se saaja, eli ei toipuvalle alkoholistille tai absolutistille) lahjan avulla on ihan turha yrittää muuttaa saajan sisustusmakua vastaamaan omaansa. maailma on täynnä turhaa tavaraa, eikä sen säilöminen nurkissa ole järkevää.

Äitini lahjoitti minulle jo kolmannen jalkakylpylaitteen, koska ei muista, että on antanut sellaisen ennenkin (jotain alkavaa dementiaa tai sitten tahallista roina-pois-omista-nurkista-meininkiä). Totta mooses lykkään ylimääräisen kaman heti kirpparille. En minä ala nurkissani säilömään turhaa tavaraa. Ei sitä silti tarvitse äidille sanoa ja pahoittaa mieltä. Kunhan vain vastaanottotilanteessa sanoo voi kiitos, tämä onkin ihana lahja.

Kylä tää on enenevässä määrässä nykyajan ongelma. Ei vielä 80-luvulla oikeasti ollut monellakaan varaa myydä niitä häälahjapyyhkeitä kun niille oli käyttöä itselläkin. Ja kyllä mulle ainakin on opetettu, ettei lahjaksi saatua ole soveliasta antaa eteenpäin tai myydä.

Ongelma on se, että nykyään tavara on halpaa, muoti muuttuu neljä kertaa vuodessa ja kaikilla on kaikkea, eikä millään ole pysyvää arvoa. Ennen Iitalan lasi oli oikeasti arvossaan, kaikki värit ympäri vuoden, nyt sesonkituotteet vaihtuvat joka vuodenajalle.

En enää osta lasia, keramiikkaa tai kalliimpia tekstiilejä lahjaksi kenellekään, kun olen nähnyt, miten joutuisasti se aaltovaasi onkin huutonetissä myynnissä ja sitten lesotetaan, kun on tienattu sillä turhalla roinalla taas monta sataa. Minusta se on vastenmielistä. Tuntuisi tosi pahalta, jos antamaani lahjaa pidettäisiin niin halpa-arvoisena, että sen voi myydä ja käyttää rahat ruokaan, vaippoihin tai halpaan ja huonoon mattoon.

Mieluummin annan lahjaksi jotain, mitä henkilö ihan oikeasti toivoo ja tarvitsee, jotain, mikä menee käyttöön ja tulee osaksi arkea. Tai annan lahjaksi jotain "palveluksia", kuten ikkunoiden pesun tai lastenhoitoapua. Tai ihan vaan riihikuivaa rahaa.

No mitä niille tavaroille pitäsii tehdä joita ei tarvi tai ei halua? Säilöä iäksi johonkin yläkaappiin, vai heittää roskiin?

Eikös viisainta ole pistää ne kiertoon, joko antamalla pois tai myymällä.

Turha ostaa lahjoja muille, kun ei koskaan tiedä mitä se toinen oikeasti haluaa ja tarvii. Lahjarahat kannattaa käyttää enemin siihen että ostaa itselle mitä tarvii.

Fiksu lahjan antaja kysyy lahjan saajalta mitä tämä OIKEASTI toivoo ja mistä pitää. On aika naiivia olettaa, että 'nää ihanat puutulppaanit on just sitä mitä kaikki himoitsee kerta mäkin niistä niin tykkään'. Eli se mikä itsestä on superupeeta voi toisen mielestä olla kauheeta kökköä. En suostuisi itse pitämään kodissani esillä (tai kaappienkaan täytteenä) rumia, epäkäytännöllisiä tai tarpeettomia esineitä. Eikä tulisi mieleenikään ostaa toisille mun oman maun mukaisia sisustusesineitä.

Annan eteenpäin, myyn, heitän pois. Mitään epämieluisaa roinaa ei asuntoomme tule, eikä lahjan saajalla ole mitään velvollisuutta tavaraa kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 16:54"]

"Heitän roskiin"! Siis saamasi lahjan? Mikset sano antajalle suoraan, ettet halua sitä?

[/quote]Karmein esimerkki tuttuvapiirissä oli entinen opiskelukaveri miehensä kanssa. He saivat joka vuosi joltain tulta kassillisen parasta hirvenlihaa, paistia ja filettä. Pari ei voinut sietää riistaa ja heittivät sen kassin joka vuosi roskiin.  Olin ihan oikeasti järkyttynyt kun kuulin tästä. Sille lahjalle olisi ollut varmasti monta tyytyväistä ja kiitollista ottajaa.

On kyllä hankala nykyään ostaa ja antaa lahjoja, kun porukat on niin kranttuja. Nuoret saavat hää- ym. lahjoiksi "vääriä" astioita ja liinavaatteita. Tuntuu kummalta, kun eivät osaa ajatella nokkaansa pitemmälle. Väärät kipot ja kupit voi tuupata joksikin aikaa komeron perälle, samoin lakanat ja pyyhkeet. Kunhan tenavia tulee, niin on mistä ottaa. Enää värisävy tai sarja ei ehkä olekaan niin ensiarvoisen tärkeä, vaan se, että on ehjä ja puhdas.

Viime joulun jälkeen bongasin mm. uudet kauniit pussilakanat avaamattomissa pakkauksissa. Harmitti ihan, ettei itsellä ollut tarvetta uusille liinavaatteille. Hääsesongin jälkeen nettihuutokaupoissa myydään usein "tarpeettomana" mm. hopeisia ruokailuvälineitä ja kokonaisia uusia astiastoja pakkauksissaan, kun eivät ole nuorten maun mukaisia. No mikäs siinä, joku tarvitseva saa yleensä hyvin edullisesti kuppeja ja lautasia.

PS Aalto-vaasia en minäkään kyllä halua eikä sitä kukaan ole onneksi antanutkaan. On kolme asiaa, joita minun huusholliini ei tule: mainittu Aalto-vaasi, lasipöytä ja nahkasohva.

MInä vien leikkokukkia halvan kimpun.

Aikanaan kun mentiin naimisiin, tehtiin lahjalista (eikä mikään tiukka ja kallis). Silti lahjaksi saatiin seitsemää eri sarjaa, Arabian astiasarjasta puolalaisiin lasikippoihin. En alkanut säilyttää kahta mukia tai kuutta lasilautasta, vaan myin ne pois ja ostin rahoilla sitä toivomaamme sarjaa. Kuulostaa julmalle, mutta mitä ihmettä tekisin eripariastioilla, mielummin katan samaa sarjaa kaikille.

Juuri noista epämääräisistä lahjoista oli kovasti iloa, kun poika tuli siihen ikään, että rupesivat keräämään luokkaretkirahaa discoja järjestämällä. Kokosin kaikki romut bingopalkinnoiksi. Sinne menivät parittomat kynttilänjalat, tonttukynttilät, jotain pikkupyyhkeitä, sateenvarjoja, avaimenperiä.... Kaikkea roinaa sitä olikin kertynyt. Kaikki muutkin tekivät saman jutun ja silti palkinnot meinasivat loppua kesken.