Mikä on elämäsi suurin murhe just nyt?

kunniallinen väkivalta? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 3 vk vauvan äiti. Huolestuttaa että tuleeko musta hyvä äiti kun oma lapsuuteni oli mitä oli. Molemmat vanhemmat lapsellisia ja itsekkäitä haahuilijoita. Ihme etten kuollut nuorena heitteillejätön ja väkivallan seurauksena. Nykyään asun ulkomailla ja mulla on ihan ok mies, mutta tuntuu kuin mulla ei olisi mitään sanavaltaa missään asioissa, ja jos lapseni joutuisi rikoksen uhriksi miehen tai miehen perheen toimesta, minä en pystyisi asialle tekemään mitään. :(

Kuullosta että pelkäät miehen perhettä.

Nyt ajattelet VAUVVAASI.

jos koet että hänet esim ympärileikataan/alistetaan.

soita suomen suurlähetystöön ja pyydä lainaan rahat lentolippuun suomeen.

Sinä olet nyt vastuussa jonkun elämästä

Aiotko hoitaa homman kunnialla?

Sori mut no thanks Suomi on paljon väkivaltaisempi ja naisia alistavampi maa kuin missä olen nykyään.

Olen todella pahoillani kaikkien teidän puolesta <3. Jokaista meitä elämä koettelee, toisia enemmän ja toisia vähemmän. Minulla on nyt suvantovaihe elämän myrskyjen kanssa, takana mm.vanhemman syöpä, lapsettomuus, masennus ja yksinäisyys. Näistä kaikista on selvitty ja tällä hetkellä suurin murheeni on hirveä työtaakka ja se, että kotonamme on 27c astetta ja täällä on hirvittävän vaikea tehdä töitä. Toimistolle en kuitenkaan voi mennä koska odotan koronatestin tulosta.

Ettei Sannan ilmainen Mekko likaannu ja ettei Fatiman ilmaisesta sähköpyörästä lopu akku.

Vierailija kirjoitti:

Vieraili kloja kirjoitti:

Sain yllättäen vammaisen lapsen. En pysty millään hyväksymään tätä.

Kirjoittaja 67, mietipä tätä. Minkä luodin oletkaan väistänyt... Kaiken lisäksi lapsen teko on itsekästä. Olet kävelevä ilmastoteko.

Voisitko selittää minkä luodin olen väistänyt? Ilmasto on viimeisenä mielessä kun joku sössi tutkimukseni ja loppuelämä menee vammaista hoitaessa. Viha ja toivottomuus ovat läsnä.

Mt ja päihdeongelmat, kivut, unettomuus, rahattomuus, eräs henkilö piinaa.

Parisuhde, joka ei vuosikymmenen aikana ole edennyt yhteenmuuttoa pidemmälle. Lisäksi luottamuspula syntynyt miehen salailun johdosta. En tiedä, pitäisikö lähteä vai jäädä - jompi kumpi on elämäni pahin virhe, en vain tiedä, kumpi.

Vierailija kirjoitti:

Se, että en pääse koronan takia ulkomaille lomailemaan. Eli ns. oikeita murheita ei tällä hetkellä ole.

Vi*tu. Yritä paremmin. 😂😂 Ketään ei sano tuota tosissaan... paitsi jos on helsinkiläinen (ja hyvätuloinen). 😂

Ei ole murheita, olen pahoillani kaikkien teidän puolesta joilla menee päin helvettiä just nyt.

Olen opiskellut kevään aikuisopistossa uudelle alalle ja en ole saanut vieläkään harjoittelupaikkaa syksyn harjoitteluun. Haluavat kokeneempia opiskelijoita harjoitteluun tai eivät tänä vuonna enää ota enempää harjoittelijoita.

Haluaisin paremmin palkatun, mielenkiintoisemman työn. Muuten kaikki elämässäni on tosi hyvin, en voi valittaa.

Korona, etätyöt, eristäytyminen, avioero ja oma mielenterveys

Huonot tunnetaidot ja ikä yhdistettynä siihen, että olen ollut aina työtön. Tästä on vaikea lähteä yrittämään kiinnostavan uran luomista ja naisen löytämistä.

M39

Mies menehtyi 3 kk sitten, omat mt-ongelmat räjähti käsiin ja työkyky mennyt. Aika toivoton on olotila ja tulevaisuudennäkymät.

Mietin tässä juuri, että mihinköhän palkkani kuluttaisin :D

Pelkään että minulla on korona. Näin viikonloppuna paljon ihmisiä ja oireet alkoivat maanantaina. Nyt odottelen testin tulosta.

Eräs laiminlyöty asia, jota hävettää lähteä hoitamaan viikonloppuna. Itselleni olen jo antanut anteeksi laiskuuteni mutta muiden paheksuvat reaktiot huolettavat. Aika mitätön juttu kuitenkin. 

Minä joka odotan vauvaa niin vastaan eli vauvalla on todettu perinnöllinen sairaus joka haittaa elämää, ei kuitenkaan etene, mutta ”normaali” hän ei ole. Meillä isompia lapsia ja ei voitu aavistaa, että meillä olikin geeneissä jotain kun ovat terveitä.

Tämä korona vei jotenkin kaikki tulevaisuuden suunnitelmat ja toivon tulevaisuudesta. Ihan kaiken tekeminen/tavoittelu tuntuu täysin turhalta koska jos tämä tilanne jatkuu tällaisena saati pahenee niin mitä ihmeen väliä on enää yhtään millään? Itse en siis kaipaa mitään matkustelua tai muuta turhuutta, niitä ilman pärjään mainiosti vaan ihan sitä normaalia perusturvallista arkea ja tulevaisuutta johon voi luottaa.

Itsellä oli tarkoituksena vaihtaa alaa ja aloittaa opiskelu nyt syksyllä mutta motivaatio meni koronan myötä ihan kokonaan. Jos tulevaisuus tulee olemaan tällainen kun nykyhetki (saati pahempi) niin on ihan sama olla vaikka työtön tai kuol la pois.

Mieheni vakava sairastuminen ja appeni saattohoidossa :(

Kissani juuri todettu kilpirauhasen liikatoiminta.